Vector

Mitä Elon Muskin retroraketti tekee Teksasissa?

Kun kyse on avaruuslennoista, on taakse vähitellen jäämässä oleva vuodenvaihde ollut jo hengästyttävä: Ultima Thulen ohilento, saapuminen asteroidille, laskeutuminen Kuuhun, kolme suomalaissatelliittia avaruuteen ja avaruusturismialus viimeinkin lentämässä avaruuden rajamailla. Kenties merkittävin asia on kuitenkin ollut toistaiseksi poissa otsikoista, sillä vain friikit Twitterissä ja muut asianharrastajat ovat jakaneet kuvia SpaceX:n Texasissa valmistuvasta kokeellisesta raketista.

Retroraketti on väläys tulevasta, tosin ensi vuonna saadaan siitä vain maistiaisia.

Hopeanhohtoinen, Tintin kuuraketilta näyttävä Starship Hopper on laite, joka testaa tulevan Starship-avaruusaluksen tekniikkaa ja toimintaa. Samaan tapaan kuin SpaceX harjoitteli Falcon 9 -kantorakettien ensimmäisten vaiheiden (nyt rutiininomaista) palaamista takaisin alas lentonsa päätteeksi, käytetään tätä lopullista pienempää ja yksinkertaisempaa rakettia Starshipin maahanpaluun kokeiluun.

Starship on SpaceX:n ja sen johtajaperustaja Elon Muskin kaavaileman BFR-superraketin ylempi osa, joka olisi uudelleenkäytettävä ja palaisi lentonsa jälkeen takaisin Maahan samaan tapaan kuin Falcon 9:n ensimmäiset vaiheet tekevät nyt. Ei siis avaruussukkulan tapaan liitokoneena, eikä avaruuskapseleiden tapaan laskuvarjoilla, vaan yksinkertaisesti rakettimoottorien avulla hidastaen, futuristisesti pystysuoraan alas laskeutumalla.

Kun BFR-raketin ensimmäinen vaihe (nimeltään yksinkertaisesti Super Heavy) tekee samoin, on raketti kokonaisuudessaan täysin uudelleenkäytettävä. Kooltaan tämä on laukaisuvaiheessa suurempi kuin ammoiset Apollo-lentojen kuuraketit – korkeutta sillä on lähes 120 metriä. Se pystyy nostamaan matalalle kiertoradalle Maan ympärillä noin sadan tonnin lastin kerralla.

Starship puolestaan on 55 metriä pitkä ja siitä on suunnitteilla kolme versiota. Yksi on rahdin kuljettamista varten, toinen ihmismatkustajia varten ja kolmas on tankkialus.

Rahtialus on periaatteessa mullistava, sillä se voisi viedä niin pikkusatelliitteja kuin suuria ja painavia avaruusasemien osia tai mitä muita rahteja avaruuteen kätevästi ja edullisesti; se olisi kuin rekka, joka pudottelee kuormaansa halutuille radoille ja palaa sitten hakemaan uutta kuljetettavaa.

Ihmismatkustajille tarkoitettu alus voisi kuljettaa kätevästi useita kymmeniä ihmisiä kiertoradalle ja takaisin. Alkuperäisen version kapasiteetiksi sanottiin jopa satakunta matkustajaa, mutta nykyversiossa on paineistettua tilaa "vain" tuhatkunta kuutiometriä. Tämä on enemmän kuin on asuintilaa Kansainvälisessä avaruusasemassa.

Tankkeriversiota tarvitaan siksi, että Starship kykenee pitkäkestoisiin lentoihin myös Maan lähistöä kauemmaksi. Sillä voi tehdä lentoja Kuuhun ja Marsiinkin, mutta näitä matkoja varten alus pitää tankata uudelleen avaruuteen nousun jälkeen.

Suuri sisätila tulee etenkin näillä lennoilla tarpeeseen. Alukseen voi laskennallisesti tehdä hytit 40 henkilölle, joiden lisäksi matkustajilla on yhteistä tilaa, keittiö, varastotilaa ja myös säteilysuojattu turvatila, missä voidaan olla esimerkiksi aurinkomyrskyjen aikana.

Suunnitelmien mukaan Superheavy ja Starship ovat siis mullistava yhdistelmä, joka saa kaikki nyt pöydällä olevat suunnitelmat Kuun ja Marsin tutkimiseksi näyttämään naurettavilta. Olennaista on kuitenkin se, toimiiko Starship kuten toivotaan.

Tässä tarvitaan siis nyt Teksasissa SpaceX:n ranchilla tehtävää alusta. Tämä "hyppijä" on 40 metriä korkea ruostumattomasta teräksestä tehty alus, joka ei kykene avaruuslentoihin, mutta joka pystyy lentämään Starshipin laskeutumisen loppuvaiheen lentoja samaan tapaan kuin oikea alus. Se siis nimensä mukaisesti tekee hyppäyslentoja. Kolmella metaania ja nestehappea käyttävällä Raptor-rakettimoottorilla varustettu alus on ainakin ulkoisesti nyt valmis ja sillä on aikomus tehdä ensimmäiset lennot nyt vuoden alkupuolella.

Kiinnostavaa aluksessa on paitsi sen retromuoto, niin myös rakennusmateriaali. Eksoottisten metallien, alumiinin tai komposiittien sijaan se on tehty ruostumattomasta teräksestä. Muskin mukaan sen ominaisuudet ovat ylivoimaisia, kun massan lisäksi otetaan huomioon kestävyys ja lujuus.

Nämä koelennot ovat kenties kaikkein jännimpiä avaruuslentoja alkavana vuonna, vaikka ne eivät ole aivan niin näyttäviä kuin muut tulossa olevat tapahtumat.

Tämä on todella jännää! Falcon 9 Heavy lähtee tiistaina ja pienin mahdollinen suhisi viikonloppuna

Elämme todellä jännittäviä aikoja! Avaruuslentojen historian eräs voimakkaimmista raketeista tekee nyt tiistaina ensilentonsa, ja samalla koko joukko aivan pieniä raketteja on tulossa mukaan laukaisemaan satelliitteja avaruuteen. Niille tehdään laukaisupaikkoja jopa täällä pohjolassa.

Viimeinkin se tapahtuu: SpaceX -yhtiön Falcon 9 Heavy -kantoraketin ensilento. Mikäli kaikki sujuu nyt suunnitelman mukaisesti, raketti nousee matkaan tiistaina illalla Suomen aikaa klo 20.30 – 23.00 auki olevan laukaisuikkunan aikana. 

Kyseessä on voimakkain nyt käytössä oleva kantoraketti ja historiallisesti neljänneksi voimakkain, sillä vain Apollo-kuualukset laukaissut Saturnus V, Avaruussukkula ja Neuvostoliiton Energia ovat olleet sitä voimakkaampia. Mukaan voisi laskea myös itänaapurimme kuuraketin N1:n, mutta se ei koskaan lentänyt onnistuneesti, joten sitä ei kannata ottaa huomioon.

Siitä, mikä on huomisen raskaan Falconin koelennon onnistumisen todennäköisyys, on vaikea sanoa mitään. Periaatteessa tekniikka perustuu luotettavaksi havaittuun Falcon 9:ään, mutta ensilento on aina ensilento, ja etenkin tällä kerralla isot voimat ovat pelissä. Kenties on turvallista ennustaa, että lento varmaankin onnistuu ainakin pääosin, mutta varmasti jotain pientä häikkiä tulee tapahtumaan.

Olen kuitenkin aika toiveikas sen suhteen, että kirsikanpunainen Tesla Roadster tosiaan saadaan singottua stereot soiden kohti Marsin rataa vievälle lentoradalle.

Suomalainen Iceye sai massiivisen lisärahoituksen satelliittikonstellaatiolleen

Ke, 08/23/2017 - 19:43 Jari Mäkinen
Iceyen satelliitti

Suomalainen uudenlaisten tutkasatelliittien parvea avaruuteen suunnitteleva Iceye on saanut tuntuvan lisärahoituksen hankkeelleen. Ensimmäiset satelliitit ovat jo valmistumassa ja tarkoitus on laukaista jopa kolme satelliittia vuoden kuluessa. Lisärahoituksen turvin Iceye voi kehittää satelliittiaan paremmaksi sekä laukaista niitä enemmän avaruuteen.

Iceyen satelliitit eivät ole pienenpieniä mikrosatelliitteja, vaan hieman suurempia, noin satakiloisia ja kooltaan matkalaukun kokoisia laitteita.

Niiden olennaisin osa on yhtiön kehittämä edistyksellinen ns. synteettisen apertuurin tutka, joka pystyy kuvaamaan alla olevaa maastoa hyvin tarkasti myös pilvien läpi. Näin satelliitit ovat tehokkaampia kuin monet nyt avaruudessa olevat ja suunnitellut näkyvän valon alueella toimivat kaukokartoitussatelliitit.

Mullistavaa satelliiteissa on myös se, että ne tehdään edullisesti suurelta osin vapaasti saatavilla olevista komponenteista. Näin yksittäisten satelliittien hinta on paljon edullisempi kuin perinteisesti avaruuslaitteiden hinta on ollut.

Yhtiön ajatuksena on myydä asiakkailleen kuvia maapallosta nopeasti ja kätevästi, lähes reaaliajassa. Kun avaruudessa on useita satelliitteja, jokin niistä lentää halutun kohdan ylitse parhaassa tapauksessa muutaman tunnin sisällä siitä, kun pyyntö kuvien ottamisesta on saatu. 

Yksinkertaisimmillaan kuvia voisi ostaa jopa nettisivulta: asiakas voisi valita haluamansa kohdan maapallolta ja ostaa siitä kuvia. Käyttökohteet voisivat olla kaikenlaisia oman kesämökin kuvaamisesta aina onnettomuustilanteiden kartoittamiseen hyvin nopealla aikataululla.

Iceyen satelliitit tuottavat tutkakuvia. Tässä lentokoneeseen asennetulla koelaitteistolla otettu kuva.

Iceye on saanut jo tarpeeksi rahoitusta kuuden satelliitin tekemiseen ja niiden lähettäminen avaruuteen alkaa näillä näkymin jo tänä vuonna. Vuoden sisällä avaruudessa pitäisi olla jo kolme Iceyen satelliittia. Mitä enemmän satelliitteja on avaruudessa, sitä nopeammin tietoja saadaan.

Nyt julkistettu 11 miljoonan euron (13 miljoonaa dollaria) rahoitus auttaa osaltaan kehittämään tekniikkaan eteenpäin ja lähettämään useampia satelliitteja. Yhtiö on saanut aiemmin "vain" 4,8 miljoonaa euroa ja yhteensä yhtiö on kerännyt nyt 15,8 miljoonaa euroa (18,7 miljoonaa dollaria) vuodesta 2015 alkaen.

Mukana rahoittajien joukossa on start-up -yrityksiä tukevia riskirahoittajia sekä mm. Tekes ja Euroopan unionin Horizon 2020 -tutkimusrahoitusohjelma.

Jo aiemmin Iceye on sopinut amerikkalaisen Vector Space Systems -yhtiön kanssa aiesopimuksen 21 satelliitin laukaisemisesta yhtiön kehittämillä uusilla raketeilla

Täysikokoinen Iceyen satelliitin mallikappale kiertää Suomea Avaruusrekassa syys-lokakuussa.

Vector onnistui – nanosatelliittien laukaisuun tulee yksi pikkuraketti lisää

To, 08/03/2017 - 20:18 Jari Mäkinen

Nanosatelliittiboomi tuo mukanaan nanorakettien vyöryn. Tuorein sellainen – nimeltään Vector – teki juuri toisen lentonsa Yhdysvalloissa. Tämä on hyvä uutinen myös suomalaiselle, orastavalle nanosatelliittialalle, koska näin niidenkin tuotteen saadaan tulevaisuudessa kätevämmin taivaalle.

Pienet nanosatelliitit ovat nyt hip ja pop, koska tekniikan kehittymisen ansiosta niillä voidaan tehdä paljon sellaisia asioita, mihin vaadittiin aikanaan suuri ja kallis satelliitti. Niinpä sellaisia laukaistaan avaruuteen koko ajan yhä enemmän, mutta tarvetta olisi vieläkin suuremmalle määrälle laukaisuita.

Käytännössä kaikki nanosatelliitit lähetetään matkaan nykyisin suurilla kantoraketeilla isojen satelliittien ohessa. Kun pääasiallinen kyytiläinen on saatu onnellisesti radalleen, pullautetaan pienet satelliitit ulos laukaisulaatikoistaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että pikkusatelliittien laukaisut tehdään kokonaan isompien satelliittien ehdoilla ja tapaan.

Nanosatelliitit olisi kuitenkin kätevämpää laukaista avaruuteen pienemmillä kantoraketeilla, jotka on räätälöity pienille satelliiteille. Siksi maailmalla kehitetään useitakin erilaisia uusia pikkukantoraketteja, jotka tähtäävät juuri nanosatelliittien laukaisuun.

Yksi tällainen on keväällä ensilentonsa tehnyt Electron, ja toinen lupaava tulokas on tänään jo toisen kerran* lentänyt Vector.

Vectorista suunnitellaan tehtäväksi kaksi versiota, 12 metriä korkea R-versio ja 16 metriä korkea H-versio. Pienempi voisi vielä 66 kg massaltaan olevan lastin matalalle kiertoradalle ja suurempi 160-kiloisen hyötykuorman.

Vector R voisi aloittaa kaupalliset lennot jo ensi vuonna ja sellaisia voidaan periaatteessa laukaista jopa sata vuodessa. Siis noin kaksi viikossa. 

Vector H puolestaan olisi valmis tositoimiin vuonna 2019 ja niitä voitaisiin laukaista 25 vuodessa, eli karkeasti laskettuna joka toinen viikko.

Tänäinen raketti oli Vector R:n prototyyppi, jonka tarkoituksena ei ollut nousta vielä kiertoradalle, vaan osoittaa vain tekniikan toimivan lentämällä vain ylös ja alas (vähän kuin Pohjois-Korean ohjukset)..

Laukaisu tänään tehtiin Georgiasta, Yhdysvalloista, mutta varsinaisiksi laukaisupaikoiksi suunnitellaan Cape Canaveralia Floridassa ja Kodiakin rakettikeskusta Alaskassa. Kodiakista on tähän saakka laukaistu lähinnä pieniä luotausraketteja, mutta paikka olisi erinomainen maapallon napojen kautta kulkevien satelliittien lähettämiseen.

* Juttua on päivitetty 4.8. aamulla: kyseessä oli jo toinen raketin lento, ei  ensilento. Oletimme, että edellinen laukaisu toukokuun 3. päivänä oli vain paljon vaatimattomampi testi, mutta sekin oli jo "kunnollinen" koelento. Kummallakin kerralla yhtiö käytti jo Vector R -raketin prototyyppiversiota.