scott kelly

Arkista aherrusta avaruudessa

Otsikkokuva
Body D8

Scott ja Mark Kelly ovat ainoat astronauttikaksoset. Siinä lienee suurin syy siihen, että Scott valittiin vuoden mittaiselle lennolle Kansainväliselle avaruusasemalle. Hänen kosmonauttikolleganaan oli kiertoradalla samaan aikaan ja yhtä pitkään Mihail Kornijenko

Kokemuksistaan ennätyspitkällä lennolla sekä päätymisestään astronautiksi ja vuodeksi avaruuteen Scott Kelly on kirjoittanut kirjan Endurance, jonka nimi on kunnianosoitus Ernest Shackletonille ja hänen laivalleen. Kellyllä oli asemalla mukanaan Alfred Lansingin kirja Shackletonin retkikunnan uskomattomasta matkasta.

Uskomaton on ollut myös Kellyn matka, jota hänen yhdessä Margaret Lazarus Deanin kanssa kirjoittamansa kirja kuvaa erinomaisen hyvin. Liki 400-sivuisesta teoksesta jää päällimmäisenä mieleen, että avaruudessa on oikeasti vaarallista, mutta samalla aika tylsää. Vaikutelmaan vaikuttaa tietysti lennon kesto – ja se, että Kelly oli ollut aiemminkin pitkään ISS:llä ja sitä ennen kahdesti sukkulalennolla. Avaruus oli hänelle entuudestaan tuttu paikka.

Silti lukijalle voi tulla yllätyksenä, että avaruuslennot eivät enää aikoihin ole olleet samanlaisia tarunhohtoisia sankaritekoja kuin 1960-luvulla, vaan suurelta osin hyvin arkista työtä. Työpaikka vain sattuu olemaan 400 kilometrin korkeudessa mutkikkaassa rakennelmassa, joka kiertää Maata lähes 29 000 kilometrin tuntinopeudella.

Kirjan keskeisiä teemoja on painottomuus, jonka vaikutusten tutkiminen oli pitkän lennon päätarkoitus. Siinä suhteessa Scott Kelly oli erinomainen "koekaniini". Hän oli viettänyt aiemmin jo puoli vuotta painottomuudessa, joten vuoden kestävän asemapestin aikana voitiin tutkia, eroaako kokonaisen vuoden mittainen altistus puolen vuoden vaikutuksista.

Lisäksi maanpinnalla oli oivallinen vertailukohde, Scottin geneettinen kaksoiskappale Mark. Kummallekin tehtiin vuoden mittaan lukemattomia kokeita ja lennon jälkeen niitä jatkettiin – ja jatketaan edelleen. Osa painottomuuden vaikutuksista on ohimeneviä, mutta osa ei. 

Ennemmin tai myöhemmin toteutuvien Mars-lentojen kannalta on tärkeä tietää, missä kunnossa astro-, kosmo- tai taikonautit ovat päästessään vihdoin perille. Tätä seikkaa Kelly korostaa tutkimuksen motiivina moneen otteeseen. Paikoin tuntuu siltä, että vakuuttaakseen myös itsensä ajoittain mielettömältä tuntuvan urakan mielekkyydestä.

Koska Kelly on tehnyt avaruuslentoja sekä avaruussukkulalla että Sojuz-aluksella, kirjasta käyvät hauskallakin tavalla ilmi erot amerikkalaisten ja venäläisten tekniikassa, koulutuksessa ja ylipäätään suhtautumisessa avaruuslentojen tekemiseen. Eroavaisuuksia riittää niin pienemmissä kuin isommissakin asioissa.

Kun esimerkiksi ISS-asemaa kohti oli tulossa uhkaavan kookas avaruusromun kappale, amerikkalaisten puolella tuli kiire sulkea tiiviisti kaikki moduulien väliset luukut. Venäläiset eivät suotta vaivautuneet, koska heidän näkemyksensä mukaan mahdollisen törmäyksen sattuessa olisi yhdentekevää, ovatko luukut kiinni vai auki. Asema olisi joka tapauksessa tuhon oma.

Paitsi että Kelly kuvaa avaruuden arkea avoimesti, hän on rehellinen myös omien ajatustensa ja uransa varrella tekemiensä ratkaisujen suhteen. Entinen taistelu- ja sukkulalentäjä ei ollut innoissaan asemapestistä, sillä se merkitsi siirtymistä lentolaitteen ohjaimista koelaitteistojen ääreen. Ja samalla joutumista mitä kummallisimpiin tehtäviin hampaiden paikkaamisesta vessan purkamiseen ja kasaamiseen.

Asemalla vietetyn vuoden kanssa tasavertaisen kiinnostava on Scott Kellyn koko ura: miten ylivilkkaasta ja tapaturma-alttiista lapsesta tuli laiska opiskelija, joka Tom Wolfen The Right Stuff -kirjan luettuaan vihdoin löysi itselleen päämäärän. 

Kukaan tuskin kuvittelee, että astro- ja kosmonauttien vähälukuiseen joukkoon pääsisi helposti, mutta Kellyn kohdalla voi melkein puhua ihmeestä. Tai ei se oikeastaan ole ihme, se vain on vaatinut ylen määrin sinnikkyyttä, ahkeruutta ja väistämättä myös itsekkyyttä, josta hänen läheisensä ovat joutuneet kärsimään. Myös sen Kelly tunnustaa auliisti.

Yhteensä 520 vuorokautta avaruudessa on jättänyt Scott Kellyyn jälkensä, joista osa ei ehkä katoa koskaan, osa selviää mahdollisesti vasta vuosien kuluttua. Tuleva Mars-miehistö joskus 2020-luvulla saa kuitenkin olla kiitollinen hänen tekemistään uhrauksista. 

***

Scott Kelly: Endurance – A Year in Space, a Lifetime of Discovery. Doubleday, 2017. 387 s. ISBN 978-0-857-524-751

Kirjailijan nimi
Scott Kelly
Kirjan nimi

Endurance

Kategoria

Astronauttikahvilassa tapahtuu: "Kas, Andreas! Viimeksi nähtiin avaruudessa!"

To, 04/14/2016 - 11:09 Jari Mäkinen
Scott Kelly ja Andreas Mogensen

Avaruuslentäjät kiertävät maapallon keskimäärin puolessatoista tunnissa avaruusasemalla ollessaan, joten heidän näkökulmastaan maapallo on tosiaankin pieni. Silti tuttavien tapaaminen varsin yllättävästi on kummallinen kokemus, kuten vuoden päivät avaruudessa ollut Scott Kelly kertoo twitterissä.

Päivän kuvaPäivän kuva tulee tuosta viestistä, jonka tekstinä oli yksinkertaisesti: "Crazy who you just run across at #starbucks in the AM. Last time I saw @Astro_Andreas was in space last September!".

Eli "Hassua keneen törmäsinkään Starbucksissa tänä aamupäivänä. Viimeksi näin @Astro_Andreasin avaruudessa viime syyskuussa!"

Tanskalaisastronautti Andreas Mogensen kävi lyhyellä lennollaan Kansainvälisellä avaruusasemalla viime syyskuussa, jolloin Kelly oli siellä nyt maaliskuussa päättyneellä, lähes vuoden kestäneellä lennollaan. Kuten kuvasta näkee, oli tapaaminen iloinen, ja kuve kertoo Kellyn kuntoutumisen pitkän lennon jälkeen etenevän hyvin. 

Avaruuden painottomuus ja olosuhteet vaikuttavat haitallisesti ihmisen kehoon, ja palautuminen normaaliksi kestää yleistäen yhtä pitkän ajan kuin lento on kestänyt. Ennätyspitkän lennon tapauksessa aika on hieman lyhyempi, etenkin kun nykyisin haitallisia vaikutuksia voidaan jo varsin hyvin estää. 

Haitallisuus tässä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että ihmisen elimistö alkaa sopeutua painottomuuteen, ja ongelmana onkin paluu takaisin Maahan. Painottomuudessa esimerkiksi luut ja lihakset surkastuvat sekä verenkiertoelimistö heikkenee, koska niitä ei tarvita siinä määrin kuin Maan pinnalla painovoiman alla. 

Kellyn kuntoutumista voi seurata hyvin myös mm. hänen julkisella Facebook-sivullaan.

Samoin Andreasin tapahtumia voi seurata kätevästi Facebookissa ja Twitterissä. Hän ei ole tyhjän panttina viimevuotisen lentonsa jälkeen, vaan on parhaillaan Houstonissa, NASAn miehitettyjen avaruuslentojen keskuksessa jatkokoulutuksessa. Hänellä ei ole vielä tiedossa uutta lentoa avaruuteen, mutta mitä todennäköisimmin hän viettää seuraavaksi puoli vuotta avaruudessa – mutta milloin ja millä aluksella hän sinne nousee, on vielä epäselvää.

On nimittäin mahdollista, että hänen menopelinsä olisi seuraavalla lennolla venäläisen Sojuzin sijaan joku tulossa olevista Yhdysvaltalaisista aluksista – kenties jopa Orion, NASAn "oma" uusi miehitetty avaruusalus, jolla päästäisiin lentämään matalaa kiertorataa kauemmaksikin.

Viestissä mainittu Starbucks-kahvila on mitä todennäköisimmin Houstonin eteläpuolella sijaitsevan Johnsonin avaruuskeskuksen vieressä olevan yleisökeskuksen luona oleva Starbucks. Vierailijakeskus, nimeltään Space Center Houston, ja itse avaruuskeskus Johnson Space Center, ovat NASA Road -nimisen tien varrella, ja kyseinen Starbucks on tien toisella puolella. 

Se on erinomainen paikka astronauttien tapaamiseen, sillä monet nappaavat sieltä kahvit mukaansa työpaikalleen saapuessa. 

Vuoden kestänyt avaruusmatka päättyy

Ti, 03/01/2016 - 09:29 Jari Mäkinen
Kelly, Kornienko ja


Aina menee nopeasti: vuoden päivät avaruudessa olleet Scott Kelly ja Mihail Kornienko palaavat Maahan ensi yönä Suomen aikaa. Eilen oli vuorossa heidän laskeutumisharjoituksensa ja avaruuspukujen testi, mistä tämän päivän kuva tulee: kuva on otettu Sojuz-aluksen luukusta "sisäänpäin" maahanpaluumoduuliin, missä avaruuslentäjät ovat tiiviisti rinnakkain.

 

Päivän kuvaAivan tarkkaan ottaen "vuosi avaruudessa" tulee olemaan 340 vuorokautta, koska Kornienko ja Scott nousivat avaruusasemalle 27. maaliskuuta viime vuonna. Kyseessä on kuitenkin pisin avaruuslento pitkiin aikoihin, pisin Kansainvälisellä avaruusasemalla tehty lento ja lisäksi pisin yhdysvaltalaisastronautin tekemä lento. Itse asiassa pisin muun kuin venäläisen/neuvostoliittolainen ihmisen viettämä yhtäjaksoinen aika avaruudessa.

"No, voisin hyvin olla satakunta päivää pitempäänkin, vaikka toisen vuodenkin, jos olisi tarpeen", kertoi Kelly viime viikolla toimittajille videokonferenssissa.

"Kyse on vain siitä mitä tekisin ja olisiko täällä olemisella enää tarkoitusta. Ei sen puoleen, palaan todella mielelläni takaisin kotiin!"

Kiinnostavaa lennossa on ennen kaikkea pitkän painottomuudessa vietetyn ajan vaikutuksen ihmiseen. Pitempiäkin lentoja on ollut aikaisemmin Mir-asemalla, eikä niiden perustella ole havaittu mitään olennaisia hankaluuksia. Vuosi on oikeastaan juuri sopiva aika painottomuuden vaikutusten tutkimiseen, sillä sitä pitempään oltaessa eivät muutokset ole enää merkittäviä; se kaikki, mitä halutaan tietää, saadaan vuoden kestävällä lennolla selville.

Lisäksi noin vuosi sopii hyvin avaruusaseman miehistökiertoon, koska vaihdot tapahtuvat kolmen kuukauden välein ja yhden Sojuz-aluksen miehistö (siis kolme henkilöä) viettää aina noin viisi ja puoli kuukautta avaruudessa. Siis karkeasti puolen vuoden pestin asemalla.  

Astronautit koe-eläiminä

Tällä vuoden mittaisella lennolla on käytössä on koko joukko uusia menetelmiä, joilla ihmiskehon sopeutumista painottomuuteen voidaan hallita paremmin: on hyvä, että ihminen sopeutuu nopeasti elämään ja työskentelemään painottomuudessa, mutta maahanpaluun kannalta ei ole hyvä, että mm. lihakset ja luut alkavat surkastua, kun painottomana kelluessa ei niitä juuri tarvitse.

Ihmisen keho toimii erinomaisesti, koska se alkaa sopeutua fyysisesti välittömästi uuteen elinympäristöönsä, mutta koska avaruudesta tullaan lopulta takaisin Maan pinnalle raskaan painovoiman alaisuuteen, pitää täydellistä sopeutumista vastaan kamppailla. Paras tapa tässä on kuntoilu: astronautit treenaavat pari tuntia päivässä laitteilla, jotka pitävät yllä lihaskuntoa ja luustoa. Samalla hengitys- ja verenkiertoelimistö pysyy myös kunnossa.

Toinen tärkeä asia on psyykkinen: miten ihminen pystyy olemaan skarppina asustaessaan vuoden ajan tilassa, josta ei pääse noin vain ulos kävelylle, ja missä on elintilaa vain parin liikennelentokoneen verran? Vastaus on jälleen toisaalta tiedossa, toisaalta ei: valitsemalla sopivat henkilöt miehistöön ja antamalla heille vapauksia järjestellä itsenäisesti tekemisiään vähennetään henkisten hankaluuksien määrää olennaisesti.

Olennaisin ero aiempiin pitkiin lentoihin verrattuna nyt on se, että kumpaakin ennätysavaruuslentäjää on tutkittu ennen ja lennon aikana tarmokkaasti. Ja tutkimukset jatkuvat erityisesti nyt lennon jälkeen, kun halutaan seurata miten sopeutuminen maapallon olosuhteisiin taas tapahtuu. Erityisen kiinnostavaa tämä on Kellyn kohdalla, koska hänen Maassa pysynyttä kaksoisveljeään – myös astronautti Mark Kellyä – voidaan käyttää vertailukohtana.

Tutkimus on erittäin kiinnostavaa etenkin tulevaisuuden Mars-lentojen kannalta, koska silloin avaruuslentäjät joutuvat olemaan lähes vuoden ajan painottomuudessa ja aloittamaan työt Marsin pinnalla saman tien sinne saavuttuaan. Aikaa sopeutumiseen ei ole – joskin Marsin pienempi painovoima auttaa hieman.

Kelly, Kornienko ja viime syyskuussa avaruusasemalle saapunut ja 182 päivä siellä viettänyt Sergei Volkov palaavat Maahan ensi yönä Suomen aikaa Sojuz TMA-18M -aluksella. Aluksen on tarkoitus irtaantua asemasta klo 3:02 ja laskeutumisen odotetaan tapahtuvan Kazakstanin arolle 6:25 Suomen aikaa.

Kuva: Kelly ja Kornienko viettivät 300-päivän merkkipäivää tammikuussa.

Kopra ja Kelly avaruusjoulukävelyllä

Ma, 12/21/2015 - 23:11 Jari Mäkinen
Kopra ja Scott avaruuskävelyllä

Astronautit Scott Kelly ja Tim Kopra piipahtivat tänään iltapäivällä Suomen aikaa avaruuskävelyllä Kansainvälisen avaruusaseman ulkopuolella. 

Kuten kerroimme jo viikonloppuna, tuli tarve tälle avaruuskävelylle yllättäen, kun avaruusaseman pitkän keskusmaston kyljessä olevalla raiteella kulkeva automaattinen kuljetuslavetti jysähti paikalleen. Lavettia käytetään esimerkiksi robottikäsivarren siirtämiseen paikasta toiseen ja se on olennainen aseman huoltotoimien kannalta.

Lavetteja on keskusmastossa kaksi, joista vain toinen oli nyt ongelmissa. Vikana näyttää olleen – aivan kuten oletettiin ennalta – lavetin käsikäyttöisen jarrun loksahtaminen jostain syystä paikalleen.

Niinpä Kopra ja Kelly onnistuivat vapauttamaan jarrun nopeasti ja lavetti lähti taas liikkeelle. Ongelmana oli se, että vaikka lavetti oli lukittunut itsekseen paikalleen, se ei ollut varmuudella lukossa paikallaan, jolloin se olisi saattanut lähteä itsekseen liikkeelle aseman muuttaessa asentoaan.

Asennonsäätöjä voidaan joutua tekemään koska tahansa, mutta sellainen on suunnitelmissa ensi keskiviikkona, kun tänään matkaan laukaistu venäläinen Progress-rahtialus saapuu asemalle.

Kelly oli käyttänyt jarrua viime marraskuun alussa avaruuskävelyllään ja mahdollisesti tuolloin se jäi lukitsematta paikalleen. Nyt hän joutui nykimään kahvaa pari kertaa edes takaisin, kunnes se napsahti kiltisti oikeaan asentoon.

"Se näyttää liikkuvan nyt – sepä kävi helposti", sanoi Kelly pukunsa radion kautta. 

Tämän jälkeen lennonjohdossa annettiin lavetille käsky liikkua ja se lähti saman tien liikkeeseen. Testin jälkeen lavetti ohjattiin menemään oikealle paikalleen ja se teki niin. Ja nyt myös sen oikeat jarrut ja lukko menivät paikalleen kuten pitikin. 

Kuva: Kopra ja takanaan Kelly avaruusaseman Quest-ilmalukon sisällä valmiina lähdössä ulos. 

 

Avaruuskävelyt ovat harvinaisia, ja joka kerta kun astronautit lähtevät ulos asemalta, he tekevät samalla myös muita, vähemmän tärkeitä tehtäviä. Tällä kerralla Kopra ja Kelly sijoittivat aseman ulkona olevia kaapeleita uudelleen sekä järjestelivät avaruuskävelyillä käytettäviä työkaluja, jotta vastaisuudessa siihen ei täydy käyttää turhaa aikaa. 

Suomensukuiselle "Sisunautti" Kopralle tämä oli toinen avaruuskävely ja varmasti yllättävä kokemus, sillä hän saapui vasta viime viikolla asemalle, eikä ollut varautunut avaruuskävelyyn näin pikaisesti. Mutta kuten huomattiin, se onnistui erinomaisesti. Kellylle tämä oli kolmas avaruuskävely.

Kaksikko oli aseman ulkona kolme tuntia ja 16 minuuttia.

Nyt he voivat hyvillä mielin jäädä odottamaan aatonaaton joululahjakuljetusta (on Progress-aluksen mukana toki paljon muutakin).

"Sisunautti" Kopra joutunee tekemään yllättävän avaruuskävelyn

La, 12/19/2015 - 11:29 Jari Mäkinen
Kansainvälinen avaruusasema

Viime tiistaina kansainväliselle avaruusasemalle saapuneen miehistön työrupeama on alkanut jännittävästi.

Ensin heidän telakoitumisensa asemalle vaati komentaja Juri Melenshenkon väliin puuttumisen, kun automaattiohjaus oli viemässä Sojuz-alusta sivuun suunnitellulta reitiltään. Tässä sinällään ei ollut mitään traagista, sillä miehistö harjoittelee runsaasti erilaisia epänormaaleita tilanteita varten, ja siirtyminen käsiohjaukseen kävi kätevästi. Mikäli alus olisi jatkanut itsekseen, eikä mikään turvamenetelmistä olisi toiminut, se olisi tosin saattanut törmätä asemaan.

Tapausta voi toki paisutella mielessään koko aseman turvallisuutta uhanneeksi katastrofiksi, mutta sitä se ei ollut: Sojuz-alusten pienet toimintahäiriöt tosin herättävät huolta.

Nyt miehistöllä on edessään toinen välitöntä reagointia vaativa tilanne, joka tosin ei ole mitenkään traaginen.

Avaruusaseman pitkässä keskusmastossa oleva, raiteilla sen pinnalla pituussuunnassa liikkuva huoltotöissä käytettävä robottialusta on jumiutunut paikoilleen. Koska se on tällä hetkellä jumissa, mutta ei asianmukaisesti lukittuna paikalleen, on olemassa vaara, että kun avaruusasema tekee asennonmuutosta, pääsisi se irralleen ja voisi olla harmiksi. 

Avaruusasema joutuu tekemään asennonmuutoksia viimeistään ensi viikolla, kun seuraava rahtialus on tulossa asemalle. Venäläinen Progress MS -alus on tarkoitus laukaista maanantaina ja se telakoituu suunnitelman mukaan asemaan keskiviikkona. Silloin aseman asentoa joudutaan muuttamaan, jotta asema on sopivassa asennossa telakoitumista varten.

Lisäksi avaruusasema voi joutua tekemään ratamuutoksen koska tahansa esimerkiksi yllättäen havaitun avaruusromun väistämiseksi. 

Siksi avaruusasemalla valmistaudutaan nyt suunnittelemattomaan avaruuskävelyyn, jonka tekisivät aseman komentaja Scott Kelly ja asemalle juuri saapunut "sisunautti" Timothy Kopra. Avaruuskävely tehdään näillä näkymin joko maanantaina tai tiistaina, ja sen aikana ESAn brittiastronautti Tim Peake jää vastuuseen aseman "läntisestä osasta" ja avustaa toimissa aseman sisältä.

Heidän tehtävänään on katsoa mikä lavettia jumittaa ja koettaa saada se jälleen liikkumaan. Todennäköisesti yksi lavetin käsikäyttöisistä jarruista on napsahtanut päälle jostain syystä ja sen avaaminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista.

Kaikki avaruusasemalle lähtevät astronautit on koulutettu yllättäviä korjaustoimia ja avaruuskävelyitä varten, joten tilanne ei ole vaarallinen. Avaruuskävelyt vaativat kuitenkin aina erikoisjärjestelyjä ja ovat mahdollisesti vaarallisia, joten ulos lähetetään aina vähintään kaksi astronauttia, jotka voivat avustaa tarpeen tulleen toisiaan. Kolmas avaruuslentäjä tarkkailee ja avustaa heitä aina sisällä, nykyisin yleensä aseman kupolissa, mistä näkee hyvin laajalle aseman ympärillä.

Liikkuva lavetti, eli Mobile Transporter, on aseman 110 metriä pitkässä keskusmastossa oleva laite, jonka tehtävänä on liikuttaa avaruusaseman robottikäsivartta koko maston pituudella, eli lavetin avulla robottikäsi voidaan viedä minne tahansa maston kohtaan. Etäohjattuna 20 erilaisen moottorin voimin toimivia lavetteja on mastossa kaksi kappaletta, ja ne ovat kriittisiä aseman ylläpidon ja huoltamisen kannalta. Robottikäsivarsien – ja samalla lavettien – avulla avustetaan avaruuskävelyitä ja niiden avulla liitetään asemalle saapuvia rahtialuksia asemaan kiinni.

Nyt jumiutunut lavetti oli liikkeessä viimeksi keskiviikkona, jolloin lennonjohto Maassa ohjasi sen siirtymään paikasta toiseen. Normaalisti se laittaa uudelle asemapaikalleen saavuttuaan jarrut päälle ja lisäksi lukittaa itsensä raiteisiinsa, jotta se ei vahingossakaan liikkuisi radallaan jos ja kun asema tekee asennonmuutoksia.

Scott Kelly käytti tätä kyseistä lavettia nyt marraskuussa tehdyllä avaruuskävelyllä, jolloin hän avasi ja sulki sen käsikäyttöisiä jarruja varmistaakseen, että ne pysyivät poissa työskentelyalueelta ja varmasti suljettuina. Lavettia ei ole käytetty avaruuskävelyn jälkeen ennen kuin nyt keskiviikkona, joten on todennäköistä, että ongelma on juuri näissä käsikäyttöisissä jarruissa.

Lennonjohto tutkii parhaillaan asiaa ja päättää lopullisesti huomenna sunnuntaina avaruuskävelyn tekemisestä, mutta näillä näkymin on todennäköistä, että Kelly ja Kopra lähtevät joulukävelylle alkuviikosta. Ulkoilu kestänee vain noin kolme ja puoli tuntia.

Kopralle kyseessä on toinen avaruuskävely; hän teki ensimmäisen sukkulalennolla STS-127 heinäkuussa 2009. Kyseessä oli avaruusaseman rakennuslento, ja silloin avaruuskävely kesti viisi ja puoli tuntia.

Kopra

Tim Kopra avaruuskävelykoulutuksessa.