Aivan tarkkaan ottaen "vuosi avaruudessa" tulee olemaan 340 vuorokautta, koska Kornienko ja Scott nousivat avaruusasemalle 27. maaliskuuta viime vuonna. Kyseessä on kuitenkin pisin avaruuslento pitkiin aikoihin, pisin Kansainvälisellä avaruusasemalla tehty lento ja lisäksi pisin yhdysvaltalaisastronautin tekemä lento. Itse asiassa pisin muun kuin venäläisen/neuvostoliittolainen ihmisen viettämä yhtäjaksoinen aika avaruudessa.
"No, voisin hyvin olla satakunta päivää pitempäänkin, vaikka toisen vuodenkin, jos olisi tarpeen", kertoi Kelly viime viikolla toimittajille videokonferenssissa.
"Kyse on vain siitä mitä tekisin ja olisiko täällä olemisella enää tarkoitusta. Ei sen puoleen, palaan todella mielelläni takaisin kotiin!"
Kiinnostavaa lennossa on ennen kaikkea pitkän painottomuudessa vietetyn ajan vaikutuksen ihmiseen. Pitempiäkin lentoja on ollut aikaisemmin Mir-asemalla, eikä niiden perustella ole havaittu mitään olennaisia hankaluuksia. Vuosi on oikeastaan juuri sopiva aika painottomuuden vaikutusten tutkimiseen, sillä sitä pitempään oltaessa eivät muutokset ole enää merkittäviä; se kaikki, mitä halutaan tietää, saadaan vuoden kestävällä lennolla selville.
Lisäksi noin vuosi sopii hyvin avaruusaseman miehistökiertoon, koska vaihdot tapahtuvat kolmen kuukauden välein ja yhden Sojuz-aluksen miehistö (siis kolme henkilöä) viettää aina noin viisi ja puoli kuukautta avaruudessa. Siis karkeasti puolen vuoden pestin asemalla.
Astronautit koe-eläiminä
Tällä vuoden mittaisella lennolla on käytössä on koko joukko uusia menetelmiä, joilla ihmiskehon sopeutumista painottomuuteen voidaan hallita paremmin: on hyvä, että ihminen sopeutuu nopeasti elämään ja työskentelemään painottomuudessa, mutta maahanpaluun kannalta ei ole hyvä, että mm. lihakset ja luut alkavat surkastua, kun painottomana kelluessa ei niitä juuri tarvitse.
Ihmisen keho toimii erinomaisesti, koska se alkaa sopeutua fyysisesti välittömästi uuteen elinympäristöönsä, mutta koska avaruudesta tullaan lopulta takaisin Maan pinnalle raskaan painovoiman alaisuuteen, pitää täydellistä sopeutumista vastaan kamppailla. Paras tapa tässä on kuntoilu: astronautit treenaavat pari tuntia päivässä laitteilla, jotka pitävät yllä lihaskuntoa ja luustoa. Samalla hengitys- ja verenkiertoelimistö pysyy myös kunnossa.
Toinen tärkeä asia on psyykkinen: miten ihminen pystyy olemaan skarppina asustaessaan vuoden ajan tilassa, josta ei pääse noin vain ulos kävelylle, ja missä on elintilaa vain parin liikennelentokoneen verran? Vastaus on jälleen toisaalta tiedossa, toisaalta ei: valitsemalla sopivat henkilöt miehistöön ja antamalla heille vapauksia järjestellä itsenäisesti tekemisiään vähennetään henkisten hankaluuksien määrää olennaisesti.
Olennaisin ero aiempiin pitkiin lentoihin verrattuna nyt on se, että kumpaakin ennätysavaruuslentäjää on tutkittu ennen ja lennon aikana tarmokkaasti. Ja tutkimukset jatkuvat erityisesti nyt lennon jälkeen, kun halutaan seurata miten sopeutuminen maapallon olosuhteisiin taas tapahtuu. Erityisen kiinnostavaa tämä on Kellyn kohdalla, koska hänen Maassa pysynyttä kaksoisveljeään – myös astronautti Mark Kellyä – voidaan käyttää vertailukohtana.
Tutkimus on erittäin kiinnostavaa etenkin tulevaisuuden Mars-lentojen kannalta, koska silloin avaruuslentäjät joutuvat olemaan lähes vuoden ajan painottomuudessa ja aloittamaan työt Marsin pinnalla saman tien sinne saavuttuaan. Aikaa sopeutumiseen ei ole – joskin Marsin pienempi painovoima auttaa hieman.
Kelly, Kornienko ja viime syyskuussa avaruusasemalle saapunut ja 182 päivä siellä viettänyt Sergei Volkov palaavat Maahan ensi yönä Suomen aikaa Sojuz TMA-18M -aluksella. Aluksen on tarkoitus irtaantua asemasta klo 3:02 ja laskeutumisen odotetaan tapahtuvan Kazakstanin arolle 6:25 Suomen aikaa.
