Skip to header Skip to main navigation Hyppää pääsisältöön Skip to footer

Main navigation

  • Etusivu
  • Aihealueet
    • Avaruus
    • Tiede
    • Tekniikka
    • Luonto ja ympäristö
    • Terveys ja lääketiede
    • Ihmiset
    • Taide
    • Paikkoja
    • Arvioita
  • Videot ja podcastit
  • Uusimmat jutut listana
  • Jutturuletti
  • Tiedekiinnostavuuskartta
Tiedetuubi

Tiedetuubin klubi Metsähovissa

Metsähovin radioteleskooppi
Metsähovin radioteleskooppi
Gravimetri
Markus Hotakainen

Vuoden 2016 ensimmäisen klubivierailun kohteeksi valikoitui Metsähovi. Yhdellä iskulla saatiin kaksi kärpästä, sillä pääsimme tutustumaan sekä Aalto-yliopiston radiotutkimusasemaan että Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskuksen geodeettiseen perusasemaan: toisessa katsellaan ylöspäin, toisessa myös alaspäin

Metsähovin radiotutkimusasemalla tutkitaan sekä läheisiä että hyvin kaukaisia kohteita. Aurinkoa seurataan 1,8-metrisellä radioteleskoopilla auringonnoususta auringonlaskuun, ja jos havaitaan jotakin yllättävää, päähavaintolaite eli 13,7-metrinen teleskooppi käännetään kohti Aurinkoa tarkempien havaintojen tekemiseksi.

Poikkeuksellista onkin, että näin isolla radioteleskoopilla voidaan tehdä aurinkohavaintoja. Tämän kokoluokan teleskoopit ovat usein taivasalla, joten niitä ei voi suunnata suoraan kohti Aurinkoa: lautasantenni keskittäisi säteilyn vastaanottimiin – kuten sen kuuluukin tehdä – mutta Auringon tapauksessa kuumuus sulattaisi ne. Metsähovin iso teleskooppi on kuitenkin suuren kuvun sisällä, joten sitä vaaraa ei ole. 

Aurinko on taivaalla niin kookas kohde, että radioteleskoopin keila kattaa siitä vain pienen palasen. Siksi havaintoja tehtäessä Auringon kiekko ikään kuin skannataan, jolloin siitä saadaan muodostettua kuva. Aiemmin siihen meni aikaa muutama minuutti, joten kovin nopeita ilmiöitä ei pystytty rekisteröimään. Viimekeväistä auringonpimennystä varten järjestelmää kehitettiin siten, että kuvan saa muodostettua noin minuutissa.

Metsähovin radiotutkimusasema on mukana myös kansainvälisessä yhteistyössä, jossa havaintoja pystytään tekemään maapallon kokoisella virtuaaliteleskoopilla. Kun eri puolilla maailmaa olevien radioteleskooppien havainnot yhdistetään, päästään tarkkuuteen, joka vastaa halkaisijaltaan laitimmaisten antennien välimatkan kokoista teleskooppia. 

Eikä tässä vielä kaikki. Kun mukaan otetaan avaruudessa oleva RadioAstron-satelliitti, saadaan aikaan todellista pitkäkantainterferometriaa: järjestelmän erotuskyky on parhaimmillaan yhtä hyvä kuin 300 000 kilometrin läpimittaisella yksittäisellä teleskoopilla. Radioalueella päästään siten huimasti parempaan erotuskykyyn kuin optisella.

Ja se on keskeistä tutkittaessa esimerkiksi kvasaareja. Optisella alueella voidaan tutkia esimerkiksi monissa kvasaareissa esiintyviä suihkuja ja niiden rakennetta melko yksityiskohtaisesti, mutta radiopuolella erotuskyky riittää jopa kvasaarina loimottavan galaksin keskuksessa olevan supermassiivisen mustan aukon lähiympäristön tarkkailuun.

Vaikka pilvet ja päivänvalo eivät haittaa radioalueen havaintoja, vesisateella havaintoja ei tehdä. Sää ei tällä kertaa suosinut klubilaisiakaan, sillä sateessa ja pimentyneessä illassa ulkosalla olevat mittalaitteet jäivät näkemättä. Saimme kuitenkin kutsun tulla visiitille uudemman kerran, sellaisena vuodenaikana, että valoa on enemmän ja sadetta – toivottavasti – vähemmän.

Gravimetri

Geodeettisella asemalla keskeinen tutkimuskohde on Maa. Gravimetreillä mitataan painovoimaa sellaisella tarkkuudella, että päiväkirjaan oli merkittävä käyntimme, jotta kukaan ei ala hämmästellä mittaustiedoissa näkyviä poikkeamia. Niillä voidaan tehdä myös työajanseurantaa. Seinällä on muistutuksena käyrä, josta näkyy, miten taannoinen lumenpudotus katolta on edennyt. Kun lumikuorma siirtyy mittalaitteiden yläpuolelta rakennuksen seinustalle, painovoimassa tapahtuu selvä muutos. Siis huippuherkkien instrumenttien näkökulmasta.

Maan keskipisteen paikkaa on myös seurattava tarkoin, jotta gps-järjestelmän tarkkuus saadaan halutulle tasolle. Vaikka maankamara tuntuu tukevalta, maapallon muodossa ja merenpinnan korkeudessa tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Keskipiste liikkuu keskimäärin noin nyrkin kokoisella alueella ja sitä pystytään seuraamaan tarkasti täältä pinnalta käsin, liki 6 500 kilometrin etäisyydeltä.

Kiinnostavana yksityiskohtana saimme kuulla vuoden 2004 tapaninpäivänä tapahtuneen voimakkaan maanjäristyksen seurauksista. Tuhoisan tsunamin aiheuttaneen järistyksen seurauksena maapallon sisään syntyi seisova aalto, joka kahdenkymmenen minuutin jaksoissa sai maanpinnan Metsähovissakin nousemaan ja laskemaan millimetrin kahdessadasosan verran. Ilmiö oli pitkäaikainen, sillä aaltoilu jatkui seuraavan vuoden toukokuuhun saakka. 

Asemalta katsotaan ylöspäin satelliitteihin. Laserilla varustetulla kaukoputkella on tarkkailtu satelliittien liikkeitä vuodesta 1978 lähtien. Satelliitissa olevaan prismaheijastimeen "ammutaan" lasersäde, jonka paluuaika havaitaan ja mitataan kaukoputken avulla. Näin saadaan laskettua satelliitin kulloinenkin korkeus ja tarkka rata, mikä on erityisen tärkeää navigointi- ja tutkimussatelliittien kannalta. 

Jatkuvassa käytössä olevien mittalaitteiden lisäksi pääsimme tutustumaan uusiin instrumentteihin ja tuleviin suunnitelmiin. Vanha satelliittilaser korvataan uudella, monin verroin tehokkaammalla ja käytännöllisemmällä kaukoputkella. Asennustyö on vielä kesken, joten kaukoputki jökötti paikallaan, mutta kun se on tositoimessa, kupolin alle ei välttämättä parane mennä, sillä teleskooppi kääntyilee pikavauhtia kohteesta toiseen.

Muutaman vuoden sisällä asemalle nousee myös 12-metrinen radioteleskooppi. Tällä hetkellä geodeettisia havaintoja tehdään aika ajoin radiotutkimusaseman antennilla, mutta kun käyttöön saadaan oma teleskooppi, päästään tekemään jatkuvia havaintoja. Kaukaisten kvasaarien avulla määritetään tosiaikaisesti Maan asentoa, mikä on gps-järjestelmän toiminnan ja tarkkuuden kannalta oleellinen tieto.

Tiedetuubin klubilaiset saivat tuhdin annoksen tietoa suomalaisesta huippututkimuksesta. Kiitokset isännillemme, Joni Tammelle ja Markku Poutaselle!

Muumioitunut merenneito näytteillä

Ns. muumioitunut merenneito
Ns. muumioitunut merenneito
Jari Mäkinen


Tieteen historiassa on paljon huijauksia. Tutkijat ovat koettaneet saada mainetta ja mammonaa totuutta vääristelemällä ja kaikenlaiset vilungintekijät ovat rahastaneet omituisuuksilla. Yksi näistä sensaatioista on päivän kuvana: mukamas muumioitunut merenneito.


Päivän kuvaTarinan mukaan Fijin luota eteläiseltä Tyyneltä valtamereltä löydettiin merenneito 1800-luvun alussa.

Amerikkalainen merikapteeni Samuel Barrett Edes osti tämän japanilaisilta kalastajilta vuonna 1822 kuuden tuhannen dollarin hintaan. Hän antoi sen – maksua vastaan tietysti – näytteille asetettavaksi Lontooseen.

Kun Edes kuoli, hänen poikansa myi merenneidon Moses Kimball -nimiselle Bostonin museon edustajalle vuonna 1842 ja hän tarjosi sitä New Yorkiin tuolloin kuuluisaan Phineas Taylor Barnumin kuriositeettimuseoon.

P.T. Barnumina tunnettu showmies esitteli museossaan kaikenlaisia omituisia eläimiä ja olioita ympäri maailman, ja koska tuohon aikaan kaikenlaisia kummallisuuksia ei tarjottu suoraan olohuoneeseen television kautta, oli museo hyvin suosittu.

Barnum halusi selvittää omituisen merenneidon autenttisuuden, mutta kukaan hänen kutsumistaan tutkijoista ei osannut sanoa mikä ihme merenneito oli. Sitä ei pystytty varmentamaan oikeaksi merenneidoksi, mutta ei myöskään todistamaan, etteikö se mahdollisesti voisi olla. Joka tapauksessa Barnum oli vakuuttunut siitä, että merenneito olisi suosittu ja vuokrasi sen Kimballilta huimaan 12,50 dollarin viikkohintaan.

Jotta tieto merenneidosta olisi kiirinyt joka puolelle, lähetti Barnum sanomalehdille sepitettyjä kirjeitä, joissa hän kuvaili tohtori J. Griffinin Etelä-Amerikasta tuomaa omituista eläimen muumiota, jota hän piti hotellihuoneessaan. Oikeasti Griffin oli Barnumin avustaja, joka tosiaan asui muumion kanssa hotellissa New Yorkissa, ja näytti sitä siellä kiinnostuneille. Erityisen ihmeissään oli hotellin johtaja, joka kutsui paikalle myös toimittajia.

Näin "Fijin merenneito" sai julkisuutta ja Griffin "suostui" antamaan löytönsä näytteille lyhyeksi ajaksi ja pienelle yleisölle, ja lopulta myös esille Amerikan luonnonhistorialliseen museoon.

Dollarit mielessään Barnum oli painattanut jo siihen mennessä 10 000 kuvitettua kirjasta merenneidoista yleisesti ja erityisesti tästä muumiosta sekä sen tarinasta.

Yllättäen lyhyen näyttelyn jälkeen muumio katosi; todennäköisesti se tuhoutui "vahingossa" tulipalossa.

Sittemmin on selvinnyt, että japanilaiset ja Itä-Intian saariston kalastajille on pitkä perinne tällaisten uskonnollisten esineiden valmistamisessa. Yleensä niissä yhdistetään apinan yläruumin suuren kalan pyrstöosaan, usein hyvinkin taitavasti. Esimerkiksi tässä esillä olleessa "muumiossa" oli kalan pyrstöön liitetty turkkia, mikä teki siitä uskottavan näköisen.

Barnumin esittelemä merenneitomuumio ei ollut myöskään mikään poikkeus. Esimerkiksi otsikkokuvana on vastaavan kaltainen muumio, joka oli esillä Intiassa. Tarinoita muumioituneista merenneidoista on ollut eri puolilla koko 1900-luvun ajan (ja kenties aikaisemminkin) ja toistuvasti yhä edelleen jostain ilmestyy erilaisia eläinten yhdistelmiä, joiden väitetään olevan "puuttuvia renkaita" tai muuten mullistavia. Onneksi nykyisin niiden paljastaminen huijauksiksi on erittäin helppoa ja nopeaa.

Alla on vielä piirros alkuperäisestä Fijin merenneidosta.

Bo päihittää Monopolin - ainakin iässä

Bo-arpanoppa
Bo-arpanoppa
Markus Hotakainen

Välttämättä Bo ei ole niin piinaavan pitkällinen kuin Monopoli pahimmillaan, mutta ikää sillä on sitäkin enemmän: 2 300 vuotta.

Kiinalaisesta Qingzhoun kaupungista löytyneestä haudasta kaivettiin lautapeli, arpanoppa ja nappulat, joilla on muinoin pelattu Bo-nimistä peliä.

Eläimen hampaasta kaiverretussa nopassa on 14 tahkoa erilaisine kuvioineen ja 21 numeroitua nappulaa. Pelilaudassa – tai sen säilyneessä palasessa – on koristeena kaksi silmää ja niiden ympärillä pilviä ja salamoita muistuttavia kuvioita.

 

 

Tarkkaa tietoa pelin säännöistä ja kulusta ei ole, sillä ainoat vinkit ovat tarjolla runomuotoisessa selostuksessa, jonka on aikoinaan laatinut Song Yu -niminen herra:

Bambunopin ja norsunluunappuloin lähtee käyntiin Liu Bo -peli.

Puolet valitaan; yhdessä edetään; toista tiuhaan uhkaillaan.

Nappuloiden arvo kohoaa ja pisteet tuplautuvat. "Viisi valkoista!" -huudot kajahtavat.

Tältä pohjalta peliä on ehkä hankala lähteä pelaamaan, mutta monissa nykyisissäkin lautapeleissä tilanne on sama: ohjeiden tulkinta on vaikeampaa kuin itse pelaaminen. 

Tällä hetkellä tunnetuista peleistä vanhimmalla on ikää peräti 5 000 vuotta. Se löytyi vuonna 2013 Turkista Başur Höyükin arkeologisilta kaivauksilta. Peliin kuuluvat 49 nappulaa muistuttavat muodoltaan esimerkiksi pyramidia, possua ja koiraa.

Vanhasta kiinalaisesta lautapelistä kerrottiin australialaisessa Smith Journalissa.

Kuvat: Chinese Cultural Relics

 

Tiedemagiaa: vesitiivis vesipussi lävistettynä

Tiivis vesipussi
Tiivis vesipussi
Jari Mäkinen

Päivän kuvana on tänään kynillä puhkottu vesipussi, joka pitää silti vettä. 

Päivän kuva

Kyseessä on erittäin yksinkertainen ja näyttävä temppu, jolla voi hyvin viihdyttää ihmisiä niin illanvietoissa kuin muutenkin.

Temppuun tarvitaan vain muutama hyvin terävä lyijykynä (tai muu vastaava terävä, pinnaltaan tasainen puikkomainen esine), hyvä muovipussi (kuten iso uudelleensuljettava pussi tai muu vastaava) ja vettä.

Pussiin laitetaan vettä ja sen jälkeen kynät voi tunkea pussin seinämien läpi siten, että pussi ei vuoda. Olennaista on työntää kynät tasaisesti ja koko ajan eteenpäin, sillä näin muovipussin seinämä pysyy tiukasti kiinni kynän pinnassa ja siten vesi ei pääsi juoksemaan.

Mikäli temppuun käyttää rosopintaisia kyniä tai joustamattomasta muovista tehtyä pussia, niin se ei onnistu.

Vaikka kynät saa varsin helposti tungettua pussin seinämien läpi, venyy muovi vähitellen ja kynien heiluttaminen löystää edelleen reikäkohtia, joten pussi vesineen kannattaa siirtää pian tempun tekemisen jälkeen vaikkapa lavuaarin päälle. Eikä temppua kannata tehdä muutenkaan paikassa, missä alapuolella on jotain vedelle herkkää...

Kuva on otettu alla olevalta videolta, missä on myös muutama muu yksinkertainen ja näyttävä tieteellishenkinen demonstraatio.

 

Joulu on täynnä kemiaa: tässä ovat kaikki joulukalenterin luukut

Kemiallisen joulukalenterin kuva
Kemiallisen joulukalenterin kuva
Toimitus

Tiedetuubi on laskenut aikaa jouluun tänä vuonna kemallisella joulukalenterilla. Itse asiassa koko joulu koostuu erilaisista asioista, ilmiöistä ja tuotteista, joissa on takana kemiaa – tulitikuista mirhamiin, kynttilöiden steariinista päänsärkylääkkeisiin.

Tässä ovat kaikki kalenterin luukut joululukemiseksi!

1: Mitä steariini oikein on?

2: Parasetamolilla joulukipujen kimppuun

3: Jokapaikan arabikumi

4: PVC ja muut joulumuovit

5: Hyvää ja nokista joulua!

6: Polyesterilippumme

7: Etikkasilakoita ja balsamicoa

8: Onko joulua ilman suklaata?

9: Pumpulia ja puuvillalankaa

10: Hiilihapollista sihijuomaa

11: Litium saa joulun tähdet välkkymään

12: Kaneli vie kielen mennessään

13: Lucia muistuttaa D-vitamiinista

14: Hyvä paha alkoholi

15: Kuinka pukin parta pysyy paikallaan?

16: Mikä yhdistää hehkuviiniä ja lastulevyä?

17: Hajusintti ja muut joulukukat

18: Valkoinen joulu vaikka väkisin

19: Teemme tulta 1800-luvun tapaan

20: Joulusiivouksen taikaa

21: Paperinen joulu

22: Kehonsisäinen unilääke

23: Petterin ja vähän muidenkin kuonojen loiste

24: Mitä ihmettä on mirhami?

Bonusluukkuja:

25: Närästääkö? Vatsastasi nousee happoja!

26: Mikrobien juhlaa

27: Kohta paukkuu! (Ruuti ja ilotulitteet)

Tutkimustulos: Joulun henki näkyy aivoissa

Joulupukki
Joulupukki
Jari Mäkinen

Arvostetussa brittiläisessä lääketieteen julkaisussa British Medical Journalissa julkaistun artikkelin mukaan joulun lämmin tunnelma on selvästi havaittavissa koehenkilöiden aivoissa.

Kööpenhaminan yliopiston tutkimusryhmän (joulumielellä) tekemässä 20 koehenkilön vertailevassa tutkimuksessa huomattiin, että perinteisesti joulua viettävien henkilöiden aivoissa tapahtuu selviä magneettiresonanssikuvauksessa havaittavia muutoksia kun heille esitetään jouluisia kuvia.

Tanskalaistutkijoiden mukaan vastaavaa ei ole havaittu koskaan, tosin todennäköisesti siksi, että vastaavaa ei liene tutkittu koskaan.

Joka tapauksessa tulokset ovat kiinnostavia: hyväkuntoisille koehenkilöille näytettiin 84 kuvaa 3D-laseilla, joista osa oli jouluun liittyviä ja osa taas ei lainkaan.

Henkilöiden aivoja skannattiin samalla magneettiresonanssikuvauslaitteistolla, jolla pystyttiin havaitsemaan mitkä osat aivoista aktivoituivat. Kuvauksen jälkeen  henkilöt täyttivät lomakkeen, missä he kertoivat kuinka he viettävät joulua ja millaisia ovet heidän jouluperinteensä. 

Kymmenen henkilöistä oli etukäteen valittu siten, että he olivat ilmoittaneet olevansa jouluihmisiä ja toiset kymmenen suhtautuivat joulun viettoon välinpitämättömämmin.

Kun mittauksia verrattiin keskenään, kävi selvästi ilmi, että joulumielisten aivoissa viisi aluetta käyttäytyi selvästi aktiivisemmin jouluisia kuvia katsoessa.

Muutokset ovat selvimmin aivojen vasemmassa puoliskossa, erityisesti sen motorisen aivokuoressa ja sen etupuolella sekä päälakilohkossa. Näiden alueiden tiedetään liittyvän henkisyyteen, somaattisiin aisteihin (asennon tuntemus, liike, tuntoaisti, kipu jne.) ja kasvonilmeiden tunnistukseen.

Tutkijat toteavat, että aivojen juhla-alueiden tutkimusta tulisi tehdä edemmän, mutta myös huomauttavat kaikkea muuta kuin jouluisesti, että tuloksiin tulee suhtautua viihteenä.

Joka tapauksessa Tiedetuubin toimituksessa aivot ovat jo varsin jouluisessa tunnelmassa (eikä vain vasen aivopuolisko).

Otsikkokuva: Rovaniemen kaupunki

Miksi gluteeni tekee meidät sairaiksi?

Leipää
Leipää
Käsiä pestään
Jari Mäkinen

Kun pienikin joukko ihmisiä on nykyisin koossa, pitää tarkistaa erilaiset erikoisruokavaliot. Kuka on laktoosi-intolerantti, kuka keliaakikko, kasvissyöjä tai suolattomalla ruokavaliolla?

Etenkin keliakian määrä on viime aikoina lisääntynyt, minkä lisäksi ihmisiä, jotka välttävät gluteenia sisältäviä ruokia vatsavaivojen, väsymyksen tai päänsäryn vuoksi on enemmän ja enemmän.

Tilastojen mukaan noin prosentti tai kaksi ihmisistä on gluteenille herkkiä ja sairastavat keliakiaa. Heillä rukiin, vehnän ja ohran sisältämä gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehdusreaktion ja vaurioittaa suolinukkaa, mikä häiritsee ravintoaineiden imeytymistä.

Osa ihmisistä sairastaa keliakiaa tietämättään, mutta samalla monet syyttävät gluteenia mitä erilaisimmista terveysongelmista. Joka tapauksessa gluteenia välttelevien ihmisten määrä lisääntyy.

Jos ihmiset ovat käyttäneet viljatuotteita vuosituhansien ajan, niin miksi nyt niistä on tullut nopeasti ongelma?

Vaihtoehto 1: syömme enemmän gluteenia kuin ennen

Nykyaikainen ruokateollisuus pyrkii tekemään elintarvikkeista parempia, terveellisempiä ja samalla myös edullisempia, pitempään säilyviä ja helpommin käsiteltäviä.

Siksi elintarvikkeisiin lisätään erilaisia paranteita ja teollisuus valitsee raaka-aineikseen laatuja, jotka sopivat parhaiten jalostettavaksi.

Sama pätee viljatuotteisiin, mutta myös pienemmässä mittakaavassa: leipurit ottavat mieluiten käyttöönsä sellaista viljaa, missä on enemmän gluteenia, koska se parantaa esimerkiksi leivän ominaisuuksia ja ulkonäköä.

Gluteenin nimi tulee sanasta samasta liimaa merkitsevästä sanasta kuin esimerkiksi englannin sana glue.

Se antaakin taikinalle elastisuutta, sitkoa, ja tämän ansiosta leivästä tulee kuohkeaa, ilmavaa ja herkullisempaa. Samasta syystä vähägluteeniset tai gluteenittomat leipomotuotteet ovat yleensä massamaisia ja tuntuvat usein hieman raa'aksi jääneiltä.

Jauhoa ja siten gluteenia sisältäviä ruokia on myös kaikkialla ja enemmän. Lounaan korvaa yhä useammin voileipä tai välipalakeksit, minkä lisäksi teollisessa ruoassa käytetään jauhoja ja gluteenin lisäämistä volyymiä kasvattamaan ja makua parantamaan. Syömme myös enemmän pastaa, missä käytetään usein erityisen sitkeitä ja gluteenipitoisia venhälaatuja.

Koska gluteeni on proteiinia ja gluteenin lisääminen tuotteisiin on helppo tapa lisätä proteiinipitoisuutta, on nykyinen proteiinimuotikin lisännyt gluteenin käyttöä.

Syömme näin ollen gluteenia huomaamattamme enemmän kuin aiemmin, jos emme kiinnitä syömäämme ruokaan sen enempää huomiota.

Vaihtoehto 2: gluteeni on erilaista

Nykyisin leipä ja muut leipomotuotteet siis sisältävät enemmän gluteenia ja viljalaatuja on valittu siten, että jauhoista tulee gluteenipitoisempia.

Sen lisäksi gluteeniproteiinit ovat muuttuneet ajan kuluessa suuremmiksi, koska gluteenia on pidetty suotuisana asiana viljalaatuja jalostettaessa.

Tämän tuloksena nykyisin gluteeni 5-10 kertaa suurempaa kuin aikaisemmin. 

Lääkärien mukaan tällainen proteiinipötkäle sulaa huonommin ja varsinaisen gluteenimäärän sijaan ruoansulatusongelmat voivat johtua gluteenin kasvaneesta koosta.

Käsiä pestään

Vaihtoehto 3: olemme muuttuneet herkemmiksi

Nykyisin ihmisillä on enemmän allergioita ja yliherkkyyksiä, joiden syyksi esitetään usein “liian” puhdasta ruokaa ja hygieenistä sekä suojattua elinympäristöämme.

Kenties keliakian yleistyminenkin johtuisi siitä, että elimistömme on muuttunut herkemmäksi. 

Tähän viittaa osaltaan kuuluisa vuonna 2008 julkaistu tutkimus suomalaisista ja venäläisistä Karjalan alueella: sen mukaan Venäjällä keliakiaa esiintyy huomattavasti vähemmän, vaikka ihmisten geeniperimässä ei ole käytännössä eroavaisuuksia. 

Vaihtoehto 4: kaikki edeltävät

Ranskan TV:n kakkoskanava esitti kiinnostavan jutun gluteenista joulukuun 10. päivä, missä oletetaan, että syynä itse asiassa olisi kaikkien edeltävien yhteisvaikutus.

Se onkin hyvin loogista. Jos samaan aikaan tulemme herkemmiksi kun gluteenin määrä kasvaa ja laatu muuttuu vaikeammin sulavaksi, ei ole mikään ihme, että yhä useampi kokee saavansa oireita. Ja monet jättävät kokonaan gluteenin pois ruokavaliostaan.

Lisäys myöhemmin: Vaihtoehto 5: Gluteeniherkkyys ei olekaan gluteeniherkkyyttä

Tiedetuubin Facebook-sivulla käydyn keskustelun perusteella ei psykologisia syitä kannata jättää huomioimatta.

Esimerkiksi australialaistutkimuksen mukaan itsediagnosoitu gluteeniherkkyys, joka ei liity keliakiaan, on useimmissa tapauksissa aiheeton. Useissa tapauksissa gluteelipitoisen ruoan vähentäminen tai sen syömisen lopettaminen vähentää samalla myös tunnetusti vatsaoireita aiheuttavien FODMAP-yhdisteiden saantia ja parantaa siten oloa. Nykyisin gluteenittomuuden ollessa muotia, on helppo uskoa juuri gluteenin olleen syypäänä vatsaongelmiin.

Myös yksinkertaisesti stressi ja epäsäännölliset ruokailutottumukset saavat aikaan ruoansulatusongelmia, joten yksinkertaisesti syömisen parempi tarkkailu – vaikka gluteenin välttämisen muodossa – saattaa tuoda apua.

Alkuperäinen jutun loppukaneetti pitänee siten paikkansa yhä paremmin: Olisiko niin, että tärkein ohje on “kohtuus kaikessa” myös gluteenista puhuttaessa? 

 

Kuvat: Juan Antonio Capó Alonso, Javier Lastras / Flickr  

Video: COP21-kokouksen taustaa ja UNESCOn pääjohtajan haastattelu

Video: COP21-kokouksen taustaa ja UNESCOn pääjohtajan haastattelu
Jari Mäkinen
11.12.2015

Miten COP21-ilmastokokoukseen Pariisissa on tultu? Mitä UNESCOn pääjohtaja Irina Bokova toivoo ja olettaa päätettävän (ennen kokousta marraskuussa tehdyssä haastattelussa)?

Suosituimmat tänään

Tuhat satelliittia pään päällä
Kuulentojen epäilijöille nieltävää: kaikki Apollo-laskeutumispaikat kuvattu
Auringonpimennysmatka Egyptiin 2027
Yleinen suhteellisuusteoria hyvin lyhyesti ja yksinkertaisesti
Vaaran paikka aivoissa

Mitä on captagon, jihadistitaistelijoiden käyttämä ihmelääke?

Jari Mäkinen

Viime päivinä taistelu ISIS-järjestöä vastaan on kiihtynyt ja samalla etenkin Syyrian rajan tuntumassa Turkissa on tehty massiivisia ratsioita, joissa on löydetty huimia määriä omituista Captagon-lääkettä. Jihadistitaistelijat käyttävät sitä suorituskykynsä parantamiseen ja pelon tunteen vähentämiseen.

France24-kanavan siteeraaman AFP-tietotoimiston mukaan tuoreimmassa iskussa löydettiin kaksi tonnia lääkettä, eli noin 11 miljoonaa yksittäistä pilleriä.

Captagon on kauppanimi fenetylliinille, joka keksittiin vuonna 1961. Siinä on yleensä kofeiinia sekä metamfetamiinia sekä ekstaasi-huumetta. Captagonia on käytetty urheilussa doping-aineena (esim. pyöräilyssä 1960- ja 1970-luvuilla) ja lääkkeenä mm. narkolepsiaan, hyperaktiivisuuteen ja masennukseen. 

Vuodesta 1986 alkaen se on ollut kielletty aine suurimmassa osassa maita, koska se on erittäin voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava sekä lisää sydämen lyöntitiheyttä vaarallisen paljon.

Lääkkeen käyttäjä tuntee olevansa voittamaton, hän hieman lisää voimia, koska lääke terästää lihasten ja hermojen toimintaa, ja ennen kaikkea hän pystyy lääkkeen voimalla olemaan hereillä hyvin pitkiä aikoja. Lisäksi se vähentää kivun tunnetta jopa niin, että kertomusten mukaan lääkkeen käyttäjät vain naureskelevat kun heitä pahoinpidellään.

Vastaavanlaisia lääkkeitä on testattu ja käytettykin asevoimissa ympäri maailman ja hieman samaa tehtävää hoiti suomalaissotilaidenkin toisessa maailmansodassa käyttämä pervitiini. Samantyyppisiä huumelääkkeitä on toki muitakin.

Captagon on kuitenkin erityisen harmillista, koska sitä on tuotettu suurissa määrin Lähi-Idässä ISIS-sotilaiden käyttöön. Erityisen suosittua se on Syyriassa, missä sitä löydetään joka puolelta.

Lähi-Idässä valmistus oli keskittynyt vuoteen 2011 saakka Libanoniin, mutta sen jälkeen suuri osa tuotannosta on siirtynyt Syyriaan, missä sille on nykyisin suurta kysyntää. 

Pillereitä kuljetetaan Maailman tullijärjestön mukaan Syyriasta ennen kaikkea Libanoniin ja Jordaniaan, missä niitä voi ostaa viiden ja 20 dollarin välillä liikkuvaan hintaan. 

Takavarikoidun captagonin määrä on ollut huimassa kasvussa, sillä kun vuonna 2012 sitä pysäytettiin vain neljä tonnia, oli vuonna 2013 takavarikoitu määrä jo 11 tonnia. Ja nyt siis yhdessä ainoassa takavarikossa saatetaan löytää useita tonneja.

Vuonna 2014 Syyrian sisällissodan eri osapuolien tiedetään käyttäneen captagonia, ja sen jälkeen käyttö on muuttunut yhä järjestäytyneemmäksi. 

Todennäköisesti lääkettä on myös Euroopassa olevilla taistelijoilla. Esimerkiksi toissapäiväinen pitkä tulitaistelu Pariisissa terroristeja kiinni otettaessa voi selittyä paitsi heillä olleella suurella tulivoimalla, niin myös captagonista saadulla henkisellä voimalla. Lisäksi marraskuun 13. päivän iskuista selvinneet silminnäkijät kertovat hyökkääjien toimineen "robottimaisesti ja kuin huumattuina".

"Voit valvoa koko ajan. Olet puhelias ja energinen. Ongelmia ei ole, sotilaat eivät edes ajattele nukkumista, eivätkä kaipaa pois vartiopaikoiltaan", kertoi libanonilainen psykiatri lääkkeen vaikutuksista taannoisessa Independent-lehden uutisessa. "Aine antaa voimia ja rohkeutta!"

Tee-se-itse -viiksivahaa Movemberin ja isänpäivän kunniaksi

Toimitus

Päivän kuvaOn marraskuu, ja jälleen on käynnissä ympäri maailman aktiivinen viiksien kasvatus.

Päivän kuvassa komeileva Salvador Dali ei tiennyt kissoineen mitään Movemberistä, mutta myös viiksien suhteen hän oli edellä aikaansa: Movember on vuonna 2003 Australiassa alkunsa saanut hyväntekeväisyystempaus, jonka tarkoituksena on nostaa tietoisuutta eturauhassyövästä sekä muista miesten terveysongelmista ja kerätä niiden tutkimukseen ja hoitoon varoja.

Nyt virallisia Movember-kampanjoita järjestetään yli 20 maassa, myös Suomessa.

Koska nettisivu ei voi kasvattaa viiksiä, osallistuu Tiedetuubi kampanjaan kasvokarvoituksen ajamattomuuden sijaan tuomalla apua kaikille, jotka lopulta ovat saaneet nenänsä alle viikset. Viiksivahan valmistusreseptistä voi olla apua myös viime hetken isänpäivälahjaa pohtiville.

Viiksivahan tekeminen nimittäin on helppoa ihan kotioloissakin:

  1. otetaan yksinkertaisesti yhtä paljon mehiläisvahaa ja vaseliinia (saa apteekista), jotka
  2. sekoitetaan vesihaudekattilassa.
  3. seokseen voi lisätä myös arabikumia (saa apteekista) tai tuoksu- ja väriaineita.
  4. Vahan voi pakata vaikkapa pieniin purkkeihin, joita on kätevää kantaa mukana.

Mikäli keittiökemia ei kiinnosta, voi vahaa toki ostaa myös valmiina.

Lisää vinkkejä viiksien kasvattamiseen ja hoitamiseen on mm. Movemberin nettisivuilla.

Sivutus

  • Edellinen sivu ‹‹
  • Sivu 5
  • Seuraava sivu ››
Tilaa aihepiirin Sekalaiset RSS-syöte

AIHEALUEET

Avaruus ja ilmailu
Tiede ja tekniikka
Luonto ja ympäristö
Lääketiede ja terveys
Ihmiset ja paikat
Kirjat, elokuvat ja taide

ERIKOISTA

Tiedekiinnostavuuskartta
Jutturuletti
Suorana labrasta
eTuubi
Videot

TIEDETUUBI

Tiedetuubin esittely
Toimitus
Tiedetuubi ja tekoäly
Yhteistyökumppanit
Mediakortti
Information in English

Copyright © 2012-2026 Tiedetuubi - All rights reserved