syvämerentutkimus

Video: Tosimaailman Pokemon löytynyt meren syvyyksistä

Merentutkimusalus E/V Nautilus on parhaillaan tutkimusmatkalla Kalifornian rannikon tuntumassa ja sen tekemisiä voi seurata lähes reaaliajassa osoitteessa nautiluslive.org ja mm. twitterissä sekä Instagrammissa.

Eräs sympaattisimmista sen kameroihin sattuneista eläimistä on varmastikin tämä noin 900 metrin syvyydestä löytynyt pieni mustekala, tarkemmin sanottuna Rossia pacifica -pikkuseepia.

Yleensä alle kymmenen senttiä pitkillä pikkuseepioilla on kahdeksan imukupillista lonkeroa ja kaksi pidempää pyyntilonkeroa. Koiraan ensimmäinen vasemmanpuoleinen lonkero on erikoistunut parittelutehtävään (heterokotylus), siittiöpakkauksen siirtämiseen naaraaseen. Pikkuseepiat voivat uida sekä vaipan eväpoimujen avulla että vaippaontelosta suppilon kautta puristetun vesisuihkun avulla. 

Tämä ötiäinen elää merenpohjassa, ja tunkeutujan lähestyessä se alkaa erittää limaa ja hautautuu merenpohjan hiekkaan. Silloin niiden pallomaiset silmät näkyvät komeasti ... ja saavat seepian näyttämään ihan Pokemonilta.

Mutta siis kyseessä on pikkuseepia, ei Pokemon. 

Tuntematon nilviäinen merten syvyyksistä

Su, 06/19/2016 - 08:38 Jari Mäkinen

Yhdysvaltain kansallisen sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA:n tutkimusalus Okeanos Explorer on ollut viime kuukausina maailman syvimmän kohdan, Mariaanien haudan luona tutkimassa merten syvyyksiä. Tuloksena on ollut paljon kiinnostavia tietoja, kuten esimerkiksi päivän kuvana oleva aiemmin tuntematon kotilo.

Päivän kuvaKotiloita on joka puolella ja niitä tunnetaan noin 60 000 eri lajia. Yhden uuden sellaisen löytyminen ei siten ole mikään mullistava tieteellinen löytö, mutta tuo osaltaan lisätietoa siihen, millainen skaala erilaisia elämänmuotoja planeettamme pinnalla on.

Kotiliot (eli Gastropoda) on suurin nilviäisten (Mollusca) alaluokka. Suurin osa näistä latinankielisen nimensä mukaisesti pehmeärakenteisista eläimistä elää vedessä, mutta osa uskaltautuu myös kuivalle maalle – kunhan maa ei ole kovin kuivaa.

Vaikka nilviäiset ovat pehmeärakenteisia, on kotiloilla suojanaan kalsiumkarbonaatista muodostunut kuori, joka suojaa sisällä olevaa löllöä eläintä. Kun kotilo liikkuu eteenpäin, se on luonnollisesti pääosin ulkona kuorestaan ja liikkuu eteenpäin vahvan jalkansa avulla. Jalan lihakset supistuvat aaltomaisesti, mikä saa eläimen liikkumaan eteenpäin. Kotilolla on silmät sekä yksi tai kaksi paria tuntosarvia.

Otikkokuvassa eläin on tiukasti kuorensa sisällä kiven pintaan kiinnittyneenä, kun Okeanos -aluksen kauko-ohjattu sukellusrobotti tuli häiritsemään sitä valoillaan ja vesivirtauksillaan.

Okeanos Explorer on ollut tutkimusmatkalla huhtikuun 20. päivästä alkaen ja jatkaa työtään Mariaanien haudalla (katso sijainti täältä) aina heinäkuun 10. päivään saakka. Apunaan aluksella on kolme kauko-ohjattavaa tutkimusrobottia.

Syvänmeren pohjaa ja sen eläimiä ei tunneta vieläkään kovin hyvin, joten jokainen tällainen tutkimusmatka tuo paljon uutta tietämystä. Okeanoksen kameroista voi seurata tapahtumia lähes reaaliajassa: yksi kamerakanavista on alla.

Syvyyksien sapelisuu – onneksi tämä ei elä suomalaisjärvissä!

Ma, 07/13/2015 - 13:30 Jari Mäkinen
Sapelisuukala

Päivän kuvaPäivän kuvana on sapelisuu, eli sapelihammaskala (Chauliodus sloani).

Se on on n. 30 cm pitkä hoikkaruumiinen syvänmeren kala, joka elää tietääksemme vain Intian- ja Tyynen valtameren trooppisissa osissa noin 1 – 2 kilometrin syvyydessä. Sen suu on suuri ja täynnä pitkiä, neulamaisia hampaita, ja sillä on todennäköisesti eläinkunnan suurimmat hampaat suhteessa pään kokoon.

Kala saattaa joskus joutua merivirtausten myötä pintavesiin, mutta Suomessa tästä ei ole pelkoa – sen sijaan lomakohteissa kala saattaa huonolla onnella sattua eteen sukellusmatkoilla. 

Yleensä tämä kala on esimerkkinä merien syvyyksien kauhistuttavista eläimistä, ja normaalisti siitä näytetään vain kalan pää – juuri sen suurista hampaista johtuen. Oikeasti kala on kuitenkin varsin pitkä ja hoikka, ja sen selkäevän ensimmäinen ruoto on pidentynyt siimamaiseksi. Lisäksi tuon siimamaisen osan päässä on valoa hohtava elin, jolla kala houkuttelee saaliseläimiä. 

Kokonaisuudessaan tämä söpö pikkukala näyttää tältä:

Syvänmeren kalat elävät lähes täydellisessä pimeydessä ja useilla niistä on jonkinlaisia valoelimiä. Suurin osa kaloista on niin tottuneita suureen paineeseen ja pimeyteen, että ne eivät tule toimeen pitkää aikaa pintaversissä – saati vangittuina. Siksi näiden kalojen tutkimus on hyvin hankalaa.