Pariisissa jo toista viikkoa meneillään oleva COP21-ilmastokokous on tiukimpien neuvottelujen vaiheessa.

Samalla kokouspaikalla on käynnissä julkkisten, maailmanparantajien ja lobbareiden kokoontumisajot, kun jokainen haluaa saada äänensä kuuluviin ja asiansa näkyviin.

Heidän joukossaan oli tänään tutkijavaltuuskunta: 70 nobelistin allekirjoittama vetoomus “kaikille maailman maille päätösten tekemisestä” luovutettiin isäntämaan presidentille François Hollandelle.

Allekirjoittajien joukossa on fyysikkoja, kemistejä ja lääkäreitä, joista noin 40 kokoontui viime kesänä Lindaussa, Etelä-Saksassa pidetyn Nobel-tapaamisen yhteydessä pohtimaan sitä miten he voisivat edistää kokouksen onnistumista.

Tutkijat ovat kipeän tietoisia siitä, että päätöksiä COP21:ssä tehdään enemmän poliittisin kuin tieteellisin perustein, mutta nobelistit toteavat silti arvovallallaan, että “ilmastonmuutos uhkaa maailmaa ja että uhan mittakaava on suurempi kuin atomisodan riski oli kylmän sodan aikaan".

“Toimettomuus asettaa tulevat sukupolvet alttiiksi sellaiselle riskille, jotka eivät ole hyväksyttävissä”, kirje jatkuu.

Hollande totesi kirjelmää vastaanottaessaan sen, että tieteellinen tutkimus on ainoa tapa ymmärtää mitä on tapahtumassa sekä selvitä ilmastonmuutoksen aiheuttamasta uhasta, ja että päästörajoitusten lisäksi COP21-maiden tulisi “investoida massiivisesti tieteeseen ja tutkimukseen – erityisesti perustutkimukseen.”

Dordognesta, Ranskasta, on löytynyt lintuinfluenssaa.

Ranskan maatalousministeriön mukaan ensimmäinen H5N1-tapaus löydettiin Birasissa sijaitsevalta tilalta 25. marraskuuta, ja kaksi muuta tarkentamatonta H5-tapausta havaittiin 30. marraskuuta Dommessa ja Saint-Paul-la-Rochessa. Kaikki kylät sijaitsevat lähellä Perigueuxin kaupunkia Ranskan länsiosassa.

Paikallisen radioasema kertoo, että tiloilla kasvatetaan lähinnä hanhia ja ankkoja, mikä ei ole yllättävää, koska seutu on Ranskan suurin hanhenmaksan ja ankanrintojen tuotantoaluetta.

Euroopassa havaittiin lintuinfluenssatapauksia myös viime talvena.

Oletko koskaan katsonut vuohen silmiin? Jos olet, niin et ole voinut olla huomaamatta, että sen mustat pupillit ovat kovin omalaatuiset: neliskanttiset.

Silmä toimii vähän kuin kamera, missä on linssi, filmin tai kennon virkaa ajava verkkokalvo, sekä biologinen himmennin, eli pupilli. Samoin kuin himmennin kamerassa, silmän pupillin kokoa muuttamalla voidaan säätää verkkokalvolle pääsevän valon määrää, ja sen suhteellinen koko vaikuttaa kuvan syvyysterävyyteen niin, että pienemmällä aukolla saavutetaan suurempi syvyysterävyysalue.

Tarkalleen ottaen silmän "himmentimeen" kuuluu pupillin, eli mustuaisen lisäksi värikalvo ja siinä olevat lihakset, jotka muuttavat pupillin kokoa. Pupilli on värikalvon keskellä oleva aukko, joka näyttää mustalta, koska siihen saapuva valo absorboituu suurimmaksi osaksi silmän sisäosan kudoksiin. 

Pupilli suurenee hämärässä valaistuksessa, jotta verkkokalvolle saataisiin kerättyä suurempi määrä valoa. Kirkkaassa valaistuksessa pupilli taas pienenee. 

Eläinten pupillien toimintaperiaatteet ovat yleensä samanlaisia, mutta pupillin muoto on kehittynyt ajan kuluessa hieman erilaiseksi eri olosuhteissa oleville eläimille. Pupilli on yksi luonnon erinomaisista todisteista siitä, miten evoluutio toimii ja muokkaa ominaisuuksia.

Ihmisen silmän pyöreä pupilli on omiaan vaihtelevissa olosuhteissa, sillä se toimii mainiosti päivällä ja vaihtelevissa valaistusolosuhteissa. 

Tosin pimeässä se ei ole kaikkein parhaimmillaan, joten esimerkiksi päivällä ja yöllä saalistavien kissaeläinten pupillit ovat tyypillisesti pystyssä oleva rako. Ne erottavat hämärässä hyvin ylhäällä ja alhaalla olevia kohteita, kuten esimerkiksi lintuja puissa ja päästäisiä pensaissa. Kissojen lisäksi mm. käärmeillä ja krokotiileilla on pystyssä olevat viirumaiset pupillit.

Useiden kasvissyöjien pupillit ovat taas vaakasuoraan soikeita tai jopa neliskulmaisia, koska silloin pupillin kokoa pystysuunnassa muuttamalla silmä sopeutuu valon muutoksiin, mutta pystyy pitämään raon vaakatasossa leveänä. Tällöin silmä on herkkä, mutta sen syvätarkkuus horisontin suunnassa on parempi, mistä on suurta apua esimerkiksi vuohille ja lampaille,  jota laiduntavat yleensä vuoristossa tai hankalassa maastossa.

Alpakoilla ja laamoilla pupilli voi supistua niin paljon, että kulmion sijaan niissä voi olla lopulta vain pienet aukot pupillin päissä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että korkealla vuoristossa Auringon valo on hyvin kirkasta.

Lisäys klo 10:15
Myös mustekaloilla on neliskulmaiset pupillit, seepioilla jopa viirumaiset. Muutamilla muilla merenelävillä on myös omalaatuisia pupilleja, kuten helmiveneillä (Nautiloidea), joiden neulanreikämäisen silmän aukko on muodoltaan kuin laiha, pystysuora pisara.

Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen metsät ovat selvästi nuorempia kuin on yleisesti arvioitu. Virhearvion syynä on puiden alkuvaiheen kasvuun kuluneen ajan kuvaaminen vanhojen aineistojen pohjalta. 

Vanhassa tutkimusaineistossa puiden alkuvaiheen kehitykseen kulunut aika eli ikälisäys on yliarvioitu.

“Käytössä oleva ikälisäys perustuu Yrjö Ilvessalon 1920–1940-lukujen tutkimuksiin, ja niiden pohjalta tehty ikälisäystaulukko pohjautuu suurelta osin luontaisesti uudistettuihin harsintarakenteisiin metsiin”, kertoo tutkija Jouni Siipilehto tutkimuksen tehneestä Luonnonvarakeskuksesta.

​Tutkimuksen perusteella kehitetty uusi talousmetsien ikälisäysmalli pohjautuu 1970─80-luvuilla perustettuihin kokeisiin. Niiden puusto on syntynyt luontaisen uudistamisen ja metsänviljelyn avulla.

Metsikön todellisen iän arviossa nyt käytettävä ikälisäys ja uusi talousmetsien ikälisäys riippuu ns. lämpösummasta, joka puolestaan riippuu maantieteellisestä sijainnista. Oikealla olevassa näiden eroa osoittavassa kuvaajassa lämpösumma 1350 °Cvrk vastaa Hangon ja 750 °Cvrk Sodankylän leveyspiirejä; pohjoisessa metsät ovat siis "enemmän nuorempia" kuin on oletettu.

“Uuden mallin ennustama ikälisäys on vanhaa ikälisäystä pienempi koko Suomessa siten, että Etelä-Suomessa ero on vain vuodesta muutamaan vuoteen, mutta Lapin metsät ovat jopa yli kymmenen vuotta nuorempia”.

Uuden mallin kehittämisen taustalla on talousmetsien taimikoiden kasvun nopeutuminen viimeisten vuosikymmenien aikana muun muassa metsänuudistamisen menetelmien kehittymisen myötä.

Timoteita tutkinut agronomi Venla Jokela oli Tiedetuubin @suoranalabrasta-hankkeen twiittaajana syyskuun lopussa, jolloin hän oli tarkastamassa väitöskirjaansa. 

Nyt se on valmis ja Venla väittelee ensi perjantaina 27.11.2015 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Regulation of flowering and canopy structure in timothy (Phleum pratense L.)". 

Kyseessä on siis timotei (Phleum pratense L.), suomalaisniittyjen ja pohjoisten alueiden eräs tutuimmista ja viljellyimmistä nurmirehukasveista.

Sen kasvuston rakenne määrittää säilörehusadon määrää ja laatua siten, että kortta muodostavat versot ovat sulavuudeltaan parhaimpia. Toisaalta korjuuajankohta vaikuttaa merkittävästi säilörehun laatuun, ja korrelliset versot menettävät sulavuuttaan nopeammin kuin lehdet. Kukkivat versot ovat usein jo liian huonoja laatuominaisuuksiltaan säilörehuksi.

Venlan tutkimus on osoittanut, että päivän pituus on tärkein sen kukintaa säätelevä tekijä. Lisäksi hän huomasi, että kylmäkäsittely lyhensi kukinnan alkamista useimmalla tutkitulla lajikkeilla.

Tutkimustuloksista ilmenee, että timotein versoon muodostui puutunutta solukkoa eli ligniiniä riippumatta kasvin kehitysasteesta. Aiemmin nurmiheinien versojen sulavuuden heikkenemisen on uskottu olevan yhteydessä kasvin kehitysasteeseen.

Päivän kuvana on Havaijilla olevasta Kilauean tulivuoresta tehty interferogrammi. Se näyttää kuinka maan pinta on noussut tulivuoren kalderan vieressä noin 10 cm viime keväästä alkaen.

Kuva on saatu aikaan yhdistämällä satelliittien tekemiä tarkkoja tutkahavaintoja alueesta toukokuun 22. päivästä marraskuun neljänteen päivään saakka, ja merkitsemällä väreillä kuvissa tapahtuneet muutokset.

Jokainen eri väririnkula vastaa noin 1,5 cm:n (noin puolta satelliitin käyttämän tutkan aallonpituudesta) muutosta. Kun rinkuloita laskee vähän kuin puun vuosirenkaita, nähdään heti, että muutosta on ollut noin 10 cm.

Kilauean kaldera (keskuskraatteri) näkyy kuvassa oikealla ylhäällä rinkuloiden keskeltä katsottuna alueella, missä sijaitsevat myös Jaggar -tulivuorimuseo ja sen yleisökeskus sekä Volcano house -majatalo.

Viime keväänä kalderan alla oleva laava alkoi nostaa aluetta ylöspäin ja lopulta pinnalle pursusi laavaa näyttävinä virtoina.

Sen jälkeen kalderan alue alkoi vajota alaspäin, mutta maasto eteläpuolella alkoi nousta ylöspäin; laava on selvästi virtaamassa maan alla paikasta toiseen tulivuoren sisällä.

Havaijin tulivuoriobservatorion mukaan Kīlauealla on voimassa varoitus aktiivisuudesta ja sen ilmaliikenteelle aiheuttava vaarataso on ns. oranssi, eli sitä pidetään silmällä mahdollisesti haittaa aiheuttavan purkauksen varalta.

Euroopan komissio on päättänyt perustaa Euroopan laajuisen kasvihuonekaasujen seurantajärjestelmän, jonka päämaja sijoitetaan Suomeen.

ICOS (Integrated Carbon Observation System) on tutkimusasemien verkosto, jonka tehtävänä on seurata kaasujen pitoisuuksia, vapautumista ja sitoutumista.

Sen muodostavat kansalliset mittausverkostot, eri tutkimusalojen keskuslaitokset sekä niitä koordinoiva ICOS-päämaja. ICOS yhdistää monien eri tieteenalojen tutkijat tekemään huippututkimusta kasvihuonekaasujen lähteistä ja nieluista. Keskeistä on myös hiilen, typen ja veden kierrot ilmakehän ja ekosysteemien välillä. 

ICOS sai alkunsa tarpeesta rakentaa monipuolinen ja pitkäkestoinen kasvihuonekaasujen havainnointiverkosto Eurooppaan. Konkreettinen ICOS:n rakentaminen alkoi vuonna 2008 ja Suomi oli alusta alkaen eräs keskeisiä maita akatemiaprofessori Timo Vesalan johdolla.

Vuodesta 2013 lähtien Suomi on johtanut koko Euroopan laajuista ICOS- valmistelua ja rakentamista, joten ei ole yllättävää, että työtä jatketaan nyt Suomessa.

Suomen omat ICOS toiminnot muodostuvat yli kymmenestä kasvihuonekaasuja havainnoivasta tutkimusasemasta, joita operoivat Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos ja Itä-Suomen yliopisto. Koko ajan mittauksia tekeviä asemia on metsissä, soilla, järvillä ja kaupungeissa.

Kautta Euroopan tulevat havainnot kerätään yhteen palveluun, josta se on vapaasti kaikkien kansalaisten ja organisaatioidenhyödynnettävissä. Karttapalvelut ja julkaisut tarjoavat faktoja ajankohtaiseen ilmastokeskusteluun ja ympäristön muutokseen. 

ICOSin päämajan Suomen osuuden rahoittavat Suomen Akatemia ja liikenne- ja viestintäministeriö. Muita kotimaisia ICOS-toimijoita ovat Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopisto sekä Itä-Suomen yliopisto. Eduskunnassa on parhaillaan hyväksyttävänä hallituksen esitys, jolla varmistetaan ICOS:in toiminta Suomessa eurooppalaisena tutkimusinfrastruktuurikonsortiona (European ResearchInfrastructure Consortium, eli ERIC). 

Tämä artikkeli perustuu ​Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteeseen; ministeriön vastuulla on ollut ICOS:n hallinnollinen valmistelu. 

Kukissa viihtyvälle kultakuoriaiselle (Cetonia aurata) saattaa tulla yllätyksenä, että sen väritys syntyy erikoisella tavalla: metallinvihreänä kiiltelevän hyönteisen heijastama valo on ympyräpolarisoitunutta.

Sähkömagneettinen säteily etenee poikittaisena aaltoliikkeenä eli sähkö- ja magneettikenttä värähtelevät etenemissuuntaan nähden kohtisuorassa suunnassa. Valonlähteen säteilemässä valossa värähtelyä tapahtuu joka suuntaan, mutta kun se heijastuu tai kulkee tietynlaisen aineen läpi, poikittainen värähtely rajoittuu tiettyyn tasoon eli valo muuttuu lineaarisesti polarisoituneeksi.

Ympyräpolarisoituneessa valossa värähtely tapahtuu niin ikään vain yhdessä tasossa, mutta taso kiertyy valon etenemisuuntaan nähden joko oikealle tai vasemmalle.

Kovakuoriaisten ympyräpolarisaatiota aiheuttavan heijastusominaisuuden havaitsi ensimmäisenä Albert Michelson vuonna 1911. Samainen fyysikko oli Edward Morleyn kanssa vuonna 1887 toteuttamallaan kokeella todennut, että Maan liike sittemmin olemattomaksi osoittautuneen eetterin suhteen ei vaikuta valon nopeuteen.

Kovakuoriaisten tapauksessa ympyräpolarisaation – joka on pääosin vasenkätistä – aiheuttaa niiden kuoressa olevan kitiinin molekyylirakenne. Jos kultakuoriaista katselee polarisaatiosuotimella, joka päästää lävitseen vain oikeakätisesti ympyräpolarisoitunutta valoa, se näyttää värittömältä. 

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että kun kauniilta näyttävää luontoa katselee tieteellisin silmin, näyttää se entistäkin jännittävämmältä!

Videoissa on yleensä rauhallisesti ruokaansa syövä kissa, joka pelästyy niin paljon kurkkua, että hyppää nelintassuin suoraan ylöspäin.

Mutta miksi kissa pelkää niin paljon kurkkuja?

Eläinpsykologien mukaan kyse ei ole sen ihmeellisemmästä asiasta kuin siitä, että yllättäen viereen ilmestynyt kurkku on kissoista erittäin pelottava. 

Kissa on normaalisti hyvin tietoinen ympäristöstään ja sen ilmiöistä, mutta ruokaa syödessään sen pää osoittaa alaspäin ja on usein jopa osittain ruokakupin sisällä, jolloin ne eivät huomaa ilkeää ihmistä, joka ujuttaa kurkun viereen.

Jokin tavallisempi esine ei säikäytä kissaa, mutta kurkussa on monta paniikkireaktion aikaan saavaa asiaa: ensinnäkin se on hyvin epäluonnollinen esine, jollaista ei normaalisti ole lattialla kissan ympäristössä, ja toiseksi kurkku muistuttaa hieman käärmettä – joita kissat pelkäävät.

Alla on eräs YouTubessa oleva kooste näistä "kurkku & kissa" -videoista.

Sitra julkisti tänään yhdessä 11 johtavan kansainvälisen instituution kanssa tekemänsä selvityksen ilmastonmuutoksen ratkaisemisesta jo hyväksi havaituilla keinoilla. Maailmanlaajuisen selvityksen mukaan maapallon kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää jopa 25% jo nyt tutuilla ja toimivaksi todetuilla keinoilla. Näitä selvityksessä listataan 17 kappaletta.

Selvityksen mukaan monistamalla eri maiden parhaat keinot vastaavanlaisiin yhteiskuntiin pystyttäisiin saamaan aikaan 12 gigatonnin suuruinen päästövähennys. Määrä vastaa EU:n ja Yhdysvaltojen yhteenlaskettuja vuosittaisia päästöjä.

Vähennyksiä saataisiin käyttöön esimerkiksi ottamalla käyttöön Kiinan energiatehokkaampia ja puhtaampia keittoliesiä edistänyt ohjelma Etiopiassa, Suomen bioenergiaratkaisut Kanadassa tai Tanskan ruokahävikin minimointi Yhdysvalloissa.

17 ratkaisun monistamisella päästäisiin hyvin lähelle niin sanottua kahden asteen lämpenemisen polkua. Maapallon ilmaston lämpenemisen rajoittaminen kahteen asteeseen on myös marraskuun lopussa alkavan Pariisin kansainvälisen ilmastokokouksen tavoite.

Näiden 17 kikan käyttöön ottaminen olisi myös edullista: se maksaisi enimmillään noin kolme senttiä päivässä jokaista maailman asukasta kohden vuonna 2030.

”Selvityksemme osoittaa, ettei päästöjen merkittävään vähentämiseen tarvita uusia innovaatioita tai suuria pääomia", toteaa Sitran yliasiamies Mikko Kosonen.

"Maailmassa on jo monia toimivia ratkaisuja, joista jo 17:n monistaminen voi vaikuttaa merkittävästi paitsi päästöjen vähenemiseen, myös muun muassa terveyteen ja resurssien tehokkaampaan käyttöön”. 

Luonnonvarojen hupeneminen, väestönkasvu ja ilmastonmuutos pakottavat yhteiskunnat ympäri maailmaa muuttumaan tehokkaammiksi ja vähäpäästöisemmiksi. Suomella on mahdollisuus kehittää resurssien viisaasta käytöstä globaali kilpailuvaltti, joka takaa suomalaisille hyvinvointia ja yrityksille kilpailukykyä.

“Suomi voi olla kokoaan suurempi ilmastonmuutoksen hillinnässä: meidän valttejamme ovat ratkaisut, eivät esteet", sanoo Mari Pantsar, joka johtaa Sitrassa Resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta -teemaa. 

"Ymmärrys siitä, millaisia ratkaisuja maailmalla tarvitaan, auttavat myös kilpailukykymme kehittämisessä”.

Selvityksen mukaan esimerkiksi aurinkovoimalle voi olla tulevaisuudessa kysyntää – aurinkovoiman kasvattamisessa piilee suurin päästöjen vähennyspotentiaali. Saksan kaltaisen, verkkoon kytketyn laajan aurinkovoimaratkaisun monistaminen koko maailmaan voisi saada aikaan päästövähennyksen, joka vastaa Venäjän ja Kanadan yhteenlaskettuja päästöjä.

Oras Tynkkysen toimittama Green to Scale – Low-carbon success stories -julkaisu on saatavissa paperille painettuna (ISBN 978-951-563-945-5) sekä sähköisessä muodossa (ISBN 978-951-563-946-2) osoitteessa www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksiä-sarja/Selvityksia105.pdf

Juttu perustuu Sitran lähettämään tiedotteeseen.