Jupiterista on saatu aikaisemminkin kuvia, jotka ovat komeita ja kiinnostavia, mutta jo nämä ensimmäiset Junon ottamat kuvat ovat todella hienoja. 

Luotain teki ohilentonsa viikko sitten siten, että luotain lähestyi suurella nopeudella Jupiteria pohjoisen puolelta, tuli lähimmillään vain hieman alle 4200 kilometrin päähän planeetan pilvikerroksesta ja jatkoi etelän suuntaan sekä siitä jälleen kauemmaksi planeetasta.

Ohilennon aikana luotaimen kaikki tutkimuslaitteet olivat päällä, koska kyseessä oli ainutlaatuinen tilaisuus nähdä Jupiter paremmin kuin koskaan. Tällä radalla pystyttiin tekemään myös ensimmäistä kertaa näin hyviä havaintoja planeetan pohjoisnavan seuduista.

Ensimmäisten kuvien perusteella Ahuna Mons näytti pyramidilta, mutta on sittemmin osoittautunut paljon mielenkiintoisemmaksi. Melkeinpä mystiseksi.

Vuori on pidemmältä sivultaan 20 kilometriä pitkä. Otsikkokuvassa se komeilee kaksi kertaa todellista korkeampana jylhyysvaikutelman tehostamiseksi. Ahuna Mons on neljän kilometrin korkuinen.

Vuoren synnylle on viimein ehdotettu tieteellistä selitystä. Nimekäs tutkijajoukko ehdottaa Sciencen kansikuva-artikkelissa, että kyse on kryovulkaanisesta piirteestä. Jäisestä tulivuoresta, kryolaavadoomista.

Mutta voi hyvin olla, ettei Ahuna Mons olekaan aivan sellainen kuin tutkimuksessa uskotellaan.

Kryovulkanismi on tuliperäistä toimintaa, jota esiintyy Maata paljon kylmemmillä kappaleilla. Pinnan alta purkautuu sulan kiven sijasta nestemäistä vettä, typpikaasua, metaania tai muita aineita, jotka esiintyvät meilläpäin kaasuina ja nesteinä. Kryopurkauksen lopuksi ne jähmettyvät pinnalle normaalin laavan tapaan, tai häipyvät kaasuina avaruuteen.

Kryovulkaanista toimintaa huomattiin ensimmäisen kerran Neptunuksen Triton-kuun aktiivisista typpigeysireistä. Sen jälkeen prosessi on tunnistettu myös Saturnuksen Enceladus-kuun eteläisisten vesisuihkujen taustalta. Varsinaisia jäätulivuoria taas on löydetty Titanin ja Pluton pinnalta.

Cereksen Ahuna Mons on vuori, jonka huipulla on uurteita, harjanteita ja pehmeitä kukkuloita. Tutkijoiden mukaan tämä kertoo aktiivisuudesta, vuoren kasvusta, halkeilusta ja suolaisen kryomagman ulostulosta.

Mallien mukaan kryovulkanismi on joskus saattanut olla Cereksellä mahdollista, jos olosuhteet ovat olleet oikeat. Mallien täytyy kuitenkin täsmätä todellisuuden kanssa.

Kiina suoritti eilen Long March-4C (Pitkä Marssi 4C) -kantoraketin laukaisun Taiyuanin laukaisukeskuksesta klo 21.53 Suomen aikaa illalla, mutta raketin kuljettama Gaofen-10 -kaukokartoitussatelliitti ei ilmaantunut kiertoradalle.

Sen sijaan twitterissä julkaistiin kuvia maahan pudonneista kantoraketin osista:

Falcon 9:n räjähdys laukaisualustallaan Cape Canaveralissa on jälleen yksi konkreettinen esimerkki siitä, mistä satelliittien ja avaruusalusten lennättämisessä Maata kiertävälle radalle oikein on kyse: suuresta määrästä räjähdysherkkää polttoainetta, joka kaiken toimiessa normaalisti poltetaan rakettimoottoreissa ja muutetaan liike-energiaksi. 

Mutta pienikin vika saattaa saada aikaan sen, että kaikki polttoaine räjähtää taivaan tuuliin – ja tuhoaa raketin lisäksi sen hyötykuorman ja laukaisualustan.

Eilisessä räjähdyksessä vältyttiin ihmisuhreilta, joskin kyse ei ollut onnesta, vaan siitä, että turvaohjeita noudatettiin. Raketin tankkaamisen aikaan kukaan ei ole sen lähellä juuri siksi, että onnettomuuden vaara on olemassa. Pitkään aikaan tosin tankkausvaihe ei ole saanut aikaan ongelmia, vaan viimeaikaiset näyttävät rakettien räjähtämiset ovat tapahtuneet laukaisun tapahduttua.

SpaceX -yhtiö on onnistunut jo kuusi kertaa tuomaan Falcon 9 -kantorakettinsa ensimmäisen vaiheen enemmän tai vähemmän ehjänä takaisin Maan pinnalle. Kaksi näistä on palannut takaisin lähelle laukaisupaikkaa kiinteälle maalle Cape Canaveralissa, Floridassa, ja neljä on käyttänyt merellä odottamassa ollutta lauttaa.

Ensimmäinen uudelleenkäytettävä raketti käyttää viime huhtikuussa Dragon-rahtialuksen kohti avaruusasemaa laukaisseen kantoraketin ensimmäistä vaihetta. Tuo oli ensimmäinen laukaisu, jolloin laskeutuminen merellä olleelle lautalle onnistui – siitä ei tosiaankaan ole kuin muutama kuukausi, ja nyt laskeutumiset tuntuvat sujuvan jo rutiinilla.

Luxemburgissa päämajaansa pitävä SES on puolestaan SpaceX -yhtiön vakioasiakas, sillä se on laukaissut jo kaksi satelliittiaan yhtiön Falcon 9:llä ja sillä on tilaus neljälle laukaisulle lisää. 

Kaikki aiemmat tätä ennen tulleet mahdolliset toiselta sivilisaatiolta tulleet radiosignaalit on todettu joiksikin muiksi kuin sellaisiksi: häiriöiksi, uudenlaisiksi tähtitieteellisiksi kohteiksi tai olevan peräisin meiltä itseltämme. Mutta luonnollisesti on aina mahdollista, että ET soittaisi – ja siksi signaalia avaruudesta etsitäänkin koko ajan.

Nyt netissä leviää tieto Herkuleen tähtikuviossa olevan tähden HD 164595 suunnalta tulleesta signaalista. Matkaa tähteen on 94 valovuotta, ja se on hyvin Auringon kaltainen: pari miljardia vuotta vanhempi, mutta kooltaan ja olemukseltaan kovasti oman Aurinkomme kaltainen. Kumpikin on G-spektriluokkaan kuuluva tähti.

HD 164595:lla on on yksi planeetta, jonka massa on noin 26 kertaa Maan massa, siis Neptunuksen kokoinen, ja se kiertää tähtensä kerran 40 vuorokaudessa.

Ilmatieteen laitoksen avaruussääennuste kertoo, että vaikka Aurinko sinällään on varsin hiljainen, on sitä ympäröivän kuuman kaasun kehässä, koronassa, parhaillaan aukko, joka on kiertynyt Auringon länsipuolelle ja siitä vapaasti avaruuteen puhaltavan nopean aurinkotuulen odotetaan saavuttavan Maan kahden päivän kuluessa.

Geomagneettinen häiriöisyys saattaa silloin siten saavuttaa pienen avaruusmyrskyn lukemat (Kp 5). Keskiviikon tienoilla kannattaa siis varautua tähyilemään taivaalle, etteivät revontulet pääse yllättämään samaan tapaan kuin viime viikolla.

Tosin yleensä, kun revontulia alkaa oikein odottaa, niin niitä ei tulekaan – avaruussään ennustaminen on kaukana vielä normaalin sään ennustamisesta.

Kenties pientä vipinää on tulossa muutenkin lähiaikoina, sillä pilkkuryhmistä suurin, AR2582, on parhaillaan kasvamassa. Se on ollut toistaiseksi varsin hiljaa, mutta on mahdollista, että se alkaisi hieman röyhtäilemään kaasua avaruuteen. Avaruussäätä Yhdysvalloissa ennustavan NOAA:n tutkijoiden mukaan mahdollisuus M-luokan purkauksiin (keskivoimakkaisiin purkauksiin) on nyt parin päivän aikana 5 %.

Otsikkokuvassa on vasemmalla Aurinko näkyvän (kellertävän) valon alueella kuvattuna ja oikealla ultraviolettivalon alueella otettu kuva, missä sen korona-aukot näkyvät hyvin.