Periheliohitukseen on aikaa enää muutama tunti ja komeetta himmenee nopeasti. Eilisen aikana kirkkaus kasvoi vauhdilla ja aikaisin aamulla (Suomen aikaa) ISON oli ilmeisesti kirkkaimmillaan. Silloin sen magnitudi oli noin –2, siis samaa luokkaa kuin öisellä taivaalla näkyvän Jupiterin.

Sitten komeetta alkoi himmentyä nopeasti ja sen kirkkaus putosi muutamassa tunnissa selvästi. Tarkkoja lukuarvoja ei vielä ole tiedossa, mutta SOHO-luotaimen LASCO-instrumentin kuvissa Auringosta noin kello seitsemän suunnassa oleva tähti on Skorpionin tähdistön Antares, jonka kirkkaus on +1.

Sky&Telescope-lehden komeettasivulla Kelly Beatty kuitenkin toteaa, että komeetan himmenemiseen vaikuttaa myös sen sijainti suhteessa Maahan ja Aurinkoon. Kun ISON kiepsahtaa Auringon taitse, komeetan ytimestä irronnut pöly sirottaa valoa heikommin Maan suuntaan. Ilmiö ei kuitenkaan riitä selittämään havaittua himmenemistä kokonaan ja toisaalta sen pitäisi vaikuttaa myös pyrstön kirkkauteen. Se on kuitenkin pysynyt jokseenkin ennallaan. 

Komeetan periheliohitusta seurataan suorana NASA Hangout: Comet ISON LIVE -sivulla (vaatii Google-tilin; näkyy kuitenkin myös YouTubessa). Lähetys alkaa Suomen aikaa kello 20 eli noin 40 minuuttia ennen h-hetkeä. Tilanteen kehittymistä tarkkaillaan livenä kaksi ja puoli tuntia. 

Aurinkoa vauhdilla lähestyvä ISON on näkynyt jo tovin SOHO-aurinkoluotaimen LASCO-instrumentin (Large Angle and Spectrometric Coronagraph) kuvakentässä.

C3-koronagrafi kuvaa Aurinkoa 20 minuutin välein 3,2 Auringon säteen etäisyydeltä 32 säteen päähän, ja C2 – jonka kuvakenttään ISON on kohdakkoin tulossa – noin 2–6 Auringon säteen päähän. Tuoreimmista C3-kuvista koottu animaatio on alla:

ISONin kirkkaus on kasvanut vähintään nelinkertaiseksi, mahdollisesti jopa kymmenkertaiseksi sen jälkeen, kun LASCO/C3 sai sen näkyviin. Komeetan kirkkaus on nyt eri arvioiden mukaan +0,5 – -1 magnitudia eli kenties jopa samaa luokkaa kuin taivaan kirkkaimman tähden Siriuksen.

On mahdollisuuksien rajoissa, että komeetta erottuu päivätaivaalta välittömästi ennen periheliohitusta ja heti sen jälkeen, mutta mikään silmiinpistävä kohde se ei ole.

Jos komeettaa yrittää etsiä Auringon lähistöltä, pitää olla tarkkana, että kiikaria tai kaukoputkea ei suuntaa suoraan Aurinkoon: se tietää vakavia silmävaurioita.

Havaintojen perusteella ISON käyttäytyy kirkkautensa puolesta jokseenkin samalla tavalla kuin aikaisemmatkin auringonhipojat. Se ei kuitenkaan kerro mitään varmaa komeetan selviämisestä hyvin likeisestä Auringon ohituksesta.

Aurinkoa lähestyvä komeetta ISON on saapunut odotetusti Aurinkoa koko ajan tarkkailevan SOHO-satelliitin teleskooppien näkökenttään. Toistaiseksi kuvista ei ole tullut juurikaan uutta tietoa, mutta kuvista näkee selvästi kuinka Aurinko purskautti yön aikana komean protuberanssin juuri ISONin suuntaan.

Alla oleva kuva näyttää ISONin lentoradan suhteessa Aurinkoon ja sen, miten rata kulkee SOHOn kahden, eri kokoisen kuvakentän läpi.

Tuoreimmat havainnot, joista kerrotaan Sky&Telescope-lehden komeettasivulla, kertovat ISON-komeetan edelleen kirkastuvan, mutta odotettua hitaammin.

STEREO-luotaimen kuvista mitattu verkkainen kirkastuminen saattaa johtua siitä, että komeetalla ei ole enää ydintä, vaan se on hitaasti hajoava pölypilvi. Toisaalta samaisen STEREO-luotaimen tuore kuva kertoo, että ISON näyttäisi olevan ulkoisesti entisellään.

Seuraamme tilannetta.

Syypäitä ovat pienet transistorit Gaian kahdessa transponderissa, eli erikoisessa radiovastaanottimessa, joita ei kutsuta vastaanottimiksi, koska pelkän radiosignaalin vastaan ottamisen lisäksi ne käsittelevät ja muokkaavat signaalia sellaiseksi, että Gaian laitteet pystyvät sitä käyttämään. Avaruusluotaimissa ja satelliiteissa käytettävät transponderit pakkaavat siis samaan pakettiin koko joukon yhteydenpidossa vastaanottamisessa käytettävää tekniikkaa, mitä monissa maanpäällisissä sovelluksissa hoitavat monet eri laatikot.

Lyhyesti: kyseessä ovat hyvin tärkeät laitteet, joten ne ruuvattiin irti Gaiasta ja lennätettiin pikaisesti Eurooppaan korjattavaksi ja tarkistettavaksi. Otsikkokuva näyttää missä Gaian transponderit ovat ja miten niihin pääsee käsiksi.

Osien irrottaminen laukaisuvalmiista avaruusaluksesta ei ole vaikeaa, mutta kukaan ei halua tehdä sitä ilman todella päteviä perusteita. Koko laitteisto on jo testattu moneen kertaan ja sen muuttaminen millään tavalla saisi aikaan uuden testausruljanssin. Mutta koska tässä tapauksessa transponderien rikkoontumisen riski arvioitiin sen verran suureksi, että myös riskaabeliin manöveeriin päätettiin ryhtyä.

Jos ISONin ydin on hajonnut, komeetta ei kuitenkaan ole vielä päättänyt päiviään. STEREO-tuplaluotaimen (Solar Terrestrial Relations Observatory) ottamassa kuvaparissa näkyy, kuinka ISON on kirkastunut lähestyessään Aurinkoa.

23. marraskuuta otetussa kuvassa pyrstössä näkyy kirkastuma, joka liittynee ytimessä tapahtuneeseen purkaukseen. 25. marraskuuta otetussa kuvassa ISONin alapuolella (vasemmanpuoleisessa kuvassa siitä oikealle) näkyy himmeämpi Encke, joka on lyhytjaksoisin tunnettu komeetta: se kiertää Auringon 3,3 vuodessa. Johann Franz Encke julkaisi laskelmansa komeetan kiertoajasta vuonna 1819 ja ennusti sen palaavan vuonna 1822 – kuten sitten tapahtuikin. Kuva: NASA.

Ei syytä huoleen, seurauksena ei ole maailmanlaajuista kauhua ja hävitystä, kuten oheisen kuvan mukaan 1600-luvun lopulla komeettojen kuviteltiin aiheuttavan. Kun ISON lähestyy kovaa vauhtia Aurinkoa, merkitsee se Maasta katsottuna havaintomahdollisuuksien heikkenemistä aamu aamulta, mutta komeetan kannalta entistä töyssyisempää menoa. 

Viime yönä Suomen aikaa ISONin pyrstön todettiin katkenneen. Se ei irronnut täysin, mutta aurinkotuulen puuska repäisi osan plasmapyrstöstä erilleen ja katkos alkoi jäädä komeetan päästä jälkeen.

Tapaus ei ole mitenkään poikkeuksellinen eikä missään tapauksessa vaarallinen. Samanlainen ilmiö on havaittu lukuisilla muillakin komeetoilla. Esimerkiksi vuonna 2007 STEREO-aurinkoluotain havaitsi komeetta Encken pyrstön (merkitty kuvaan punaisella viivalla) irtoavan kokonaisuudessaan, kun Auringosta sinkoutunut koronan massapurkaus pyyhkäisi komeetan ohitse. 

ISON painuu aamutaivaalla päivä päivältä alemmas ja lähemmäs Aurinkoa, mutta samalla se kirkastuu ja venyttää pyrstöään. Komeetan ytimessä tapahtuu purkauksia, jotka kasvattavat sen kirkkautta. 1. marraskuuta tapahtuneen suuren purkauksen seurauksena komeetan ytimestä suihkuavan kaasun määrä tuplaantui ja tuorein purkaus muutama päivä sitten kasvatti komeetan kirkkauden kymmenkertaiseksi.

Ylläoleva kuva on otettu Euroopan eteläisen observatorion eli ESOn La Sillassa Chilessä sijaitsevalla 60-senttisellä TRAPPIST-kaukoputkella  (TRAnsiting Planets and PlanetesImals Small Telescope) viime perjantaina eli 15. marraskuuta. Siinä erottuu komeetan ydintä ympäröivän sinivihreän koman lisäksi osa pyrstöstä – jolla on tällä hetkellä mittaa jo 16 miljoonaa kilometriä – sekä ytimestä suihkuavan kaasun ja pölyn muodostamia "säikeitä".

Erivärisinä pisteinä näkyvät tähdet eivät johdu kaukoputken kehnosta optiikasta, vaan siitä, että värikuva on koottu neljän eri suodattimen läpi valotetuista otoksista. Niiden välillä komeetta ehti liikkua tähtien suhteen, joten ne näkyvät hieman eri kohdissa.

Tällä hetkellä komeetta erottuu jo paljain silmin, kunhan havaintopaikka ei ole valosaasteinen. Utuinen komeetta hukkuu helposti kaupungin valoihin eikä yhä vaatimattomammaksi käyvä korkeus ollenkaan helpota tilannetta. Vaikka aamutaivas olisi pilvetön, horisontin lähellä ilmakehä himmentää kaikkia tähtitaivaan kohteita. 

Entisaikoina komeettoja pidettiin pahan enteinä. Ne ilmestyivät taivaalle yllättäen, pyyhälsivät taivaan poikki perässään pyrstö, joka muistutti kauhistuneiden kansalaisten mielestä lyöntiin kohotettua miekkaa, ja katosivat jälkeä jättämättä.

Nykyisin emme ole ehkä paljonkaan viisaampia, mutta tiedämme kuitenkin enemmän. Komeetat ovat Auringon kiertolaisia, jotka ovat alkujaan lähtöisin planeettajärjestelmämme ulkolaidoilla lymyävästä Oortin pilvestä.

Komeetat eivät enää ilmesty loistamaan taivaalle yllättäen, vaikka uusia kiertolaisia löytyykin kaiken aikaa. Aurinkoa lähestyvät avaruuden vaeltajat löydetään yleensä jo siinä vaiheessa, kun ne ovat vielä satojen miljoonien kilometrien etäisyydellä ja näkyvät maailman suurimmissakin kaukoputkissa ainoastaan utuisina tuhruina.

Useimmat komeetat eivät paljon sen kummemmiksi kehitykään, mutta toisinaan jään ja pölyn muodostamasta höttöisestä möykystä voi kehkeytyä upea ilmestys. Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, etenkin tulevaisuuden, ja komeettojen kirkkauden ennustaminen ehkä vielä vaikeampaa. Viikkoja jatkunut hehkutus voi vaihtua voivotteluun, kun arviot komeetan kirkkauden kehityksestä heittävät häränpyllyä.

Jo toista vuotta on odoteltu innolla seuraavaa spektaakkelia eli ISON-komeettaa. Luettelomerkinnällä C/2012 S1 tunnetun kiertolaisen löysivät Vitali Nevski ja Artem Novichonok viime vuoden syyskuussa International Scientific Optical Network -havaintoverkoston 40-senttisellä kaukoputkella. Siitä siis nimi ISON, vaikka komeetan nimi voisi olla löytäjiensä mukaan myös Nevski-Novichonok.  

Löytöhetkellä komeetan kirkkaus oli 18,8 magnitudia eli sen olisi pitänyt olla noin 100 000 kertaa kirkkaampi, jotta se olisi erottunut paljain silmin. Aurinkoa lähestyessään komeetta kuitenkin kirkastuu kaiken aikaa, mutta kuinka paljon? Huimimmat arviot ovat povanneet komeetan näkyvän kirkkaimmillaan jopa keskellä päivää.

ISON sai julkisuutta jo syyskuun lopulla, jolloin se ohitti Marsin reilun 10 miljoonan kilometrin etäisyydeltä. Punaista planeettaa kiertävä Mars Reconnaissance Orbiter onnistui ottamaan ohikiitävästä komeetasta kuvia, mutta ne eivät olleet kovin kummoisia. 

Kuva: ISON Hubble-avaruusteleskoopin kuvaamana huhtikuussa ja lokakuussa. Keväinen kuva on suurennettu samaan mittakaavaan tuoreen otoksen kanssa. Kuva: NASA/ESA/STScI