Tämä kesäkuu on kerrassaan upeaa aikaa aurinkokunnan tutkimuksessa, koska kolme luotainta lähettää koko ajan hämmästyttäviä kuvia kohteistaan.

New Horizons lähestyy Plutoa ja jokainen kuva sieltä on hämmästyttävä ja uusi – se on tutkimusmatkailua parhaimmillaan, sillä opimme nyt koko ajan lisää tästä omituisesta taivaankappaleesta.

Rosetta kuvaa puolestaan komeetta Churyumov-Gerasimenkoa ja vaikka näitä kuvia on saatu jo lähes vuoden ajan, tulee kuvissa koko ajan esille jotain uutta ja ihmeellistä. Lisäksi komeetta lähestyy edelleen Aurinkoa ja on ratansa sitä lähimmässä kohdassa elokuussa. Komeetan ydin muuttuu siis edelleen aktiivisemmaksi ja voimme seurata jatkuvasti aitiopaikalta ensimmäistä kertaa ikinä tällaista näytelmää. Kunhan yhteys Philae-laskeutujaan saataisiin vielä pysyväksi ja luotettavaksi (siinä on vielä häiriöitä), niin sitten voisimme seurata menoa myös komeetan pinnalla. Tämä on aivan uskomatonta!

Ja lisäksi Ceresiä kiertävä NASAn DAWN lähettää myös koko ajan tuoreita kuvia, joista löytyy uusia, kiinnostavia yksityiskohtia.

Kuten esimerkiksi vuori, joka näyttää pyramidilta. Se on arviolta viisi kilometriä korkea, ja se pullahtaa selvästi esiin muuten varsin tasaisesta Cereksen pinnasta. Todennäköisimmin se on ammoisen törmäyskraatterin keskusvuori, mutta kraatteri on ajan kuluessa kadonnut sen ympäriltä.

Ceresin pinnalla on nimittäin useita kraattereita, joilla on samankaltaisia keskusvuoria (tosin pienempiä), ja koska pinnalla on selviä merkkejä suhteellisen viimeaikaisista tapahtumista, on hyvinkin mahdollista, että korkea vuori olisi sinällään ainoa jäänne ammoisesta kraatterista. Ceresistä on havaittu maanvyöryjä, laavavirtauksia ja pinnan romahtamisia; Ceres on selvästi aktiivisempi paikka kuin DAWN-luotaimen aiemmin tutkima Vesta.

Myös Ceresin omituisista kirkkaista pisteistä on saatu lisää tietoa. Ensinnäkin niitä on pinnalla siellä täällä, eikä suurin noin 90-kilometrisen kraatterin sisällä oleva kirkas alue ole mikään poikkeus. Se tosin on alueista kaikkein kookkain ja siksi sitä on tutkittu toistaiseksi parhaiten. Alueella on selvästi kahdeksan kirkkaampaa aluetta keskuskohdan ympärillä. Keskus on noin yhdeksän kilometriä halkaisijaltaan.

Todennäköisimmät selitykset kirkkaille pisteille ovat jää tai suolapitoinen maa-aines, jotka heijastavat paljon ympäröivää pintaa paremmin valoa. 

DAWN-luotain on nyt siirtymässä lähemmäksi Cerestä. Se oli parin kuukauden ajan noin 4400 km:n korkeudessa olleella radalla Ceresin ympärillä, ja elokuun alusta alkaen se kiertää Cerestä vain noin 1450 kilometrin korkeudessa.

Saamme siis sieltäkin nyt kesän aikana koko ajan parempia ja tarkempia kuvia sekä tietoja!

NASAn New Horizons -luotain lähestyy kovaa vauhtia Plutoa ja lähettää jatkuvasti yhä tarkempia kuvia kääpiöplaneetan pinnasta.

Pluto alkaa olla jo niin lähellä, että kuvien lisäksi siitä saadaan myös muita tietoja: esimerkiksi tänään kerrottiin, että luotaimessa oleva infrapunaspektrometri on havainnut Pluton pinnalta jo metaanijäätä. Se ei ole sinänsä yllättävää, mutta se kertoo Pluton olevan todennäköisesti enemmän Titanin tai Tritonin kaltainen jäätyneen metaanin maailma kuin kuiva ja kolkko kuu. Tämä on siis erittäin jännittävä yksityiskohta Plutosta tulevien tietojen joukossa.

Sen sijaan tuoreissa kuvissa Pluton päiväntasaajan seudulla oleva nauha tummia täpliä on aivan odottamaton ja kummallinen. Niistä ei kukaan osaa toistaiseksi muuta kuin heittä villejä arvauksia.

“Tämä on täysi arvoitus – emme tiedä mitä nämä täplät ovat", sanoo luotaimen tutkimuslaitteiden päätutkija Alan Stern. "Tuskin maltamme odottaa niiden salaisuuden selviämistä!"

Luotain on lähimmillään 12 vuorokauden kuluttua ja silloin näistä täplistäkin saadaan varmasti paljon tarkempia kuvia. Nyt luotaimen LORRI-kameralaitteiston parhaimpienkin kuvien perusteella voi vain sanoa, että täplät ovat pinnalla varsin tasaisin välimatkoin, ovat hieman nelikulmaisen muotoisia ja niiden halkaisija on noin 480 km.

Ne voivat olla kukkuloita tai painautumia pinnassa. Ne voivat olla jostain muusta syystä vain eri värisiä alueita. Tai sitten ne ovat harvinainen seuraus kuvankäsittelystä, jolla kuvien tarkkuutta on pyritty parantamaan. Silloinkin taustalla on todennäköisesti jokin luonnollinen ilmiö Pluton pinnalla.

Uusien kuvien avulla on myös koetettu jo määrittää Pluton väriä. Se näyttää olevan beigen ja oranssin sekoitus, mihin sotkeutuu vaaleampia ja tummempia alueita. Pluton suurin kuu Kharon puolestaan on harmaa, mikä osaltaan viittaa siihen jo aiemmin olleeseen ajatukseen, että kuu ei ole syntynyt samaan aikaan samoilla seuduilla Pluton kanssa, vaan kaksikko on päätynyt myöhemmin vain yhteen.

Näinä päivinä Venus ja Jupiter näkyvät taivaalla hyvin lähellä toisiaan. Jos yksinäänkin kumpikin näistä kirkkaista planeetoista näyttää komealta iltataivaalla, ovat ne yhdessä näky, jota jopa taivasta tuntemattomat ihmiset huomatessaan pysähtyvät ihmettelemään. Niiden välinen etäisyys oli pienimmillään eilen, jolloin välimatkaa oli alle kaksi astetta.

Siis täysikuu olisi peittänyt molemmat hyvin taakseen, jos se olisi ollut samalla suunnalla. Kaksikon välinen etäisyys on noin 2/3 Kuun halkaisijasta.

Kyseessä on aivan normaali ilmiö: Venus, Maa ja Jupiter ovat nyt kukin radoillaan sellaisissa kohdissa, että täältä katsottuna Venus ja Jupiter näyttävät olevan samalla suunnalla – ja jopa lähes samassa paikassa. Venus on kaksikosta kirkkaampi, se on tähtitieteilijöiden jargonin mukaan magnitudiltaan -4,14 (mitä miinuksempi, sitä kirkkaampi), ja Jupiter on -1,37. Kun arvo on negatiivinen, on kyseessä aina jo selvästi kirkas kohde.

Taivaanmekaniikan ansiosta kumpikin planeetta näyttää nyt lähes saman kokoiselta kiikarilla tai kaukoputkella katsottaessa, sillä vaikka aurinkokuntamme suurin planeetta Jupiter on paljon suurempi kuin Venus (halkaisijat 152 000 km ja 12 100 km), on Jupiter 910 miljoonan kilometrin päässä ja Venus "vain" 77 miljoonan.

Se, että planeetat osuvat lähelle toisiaan tähtitaivaalla, ei ole mitenkään erikoista, mutta Venus ja Jupiter eivät ole olleet näin lähellä toisiaan pariin tuhanteen vuoteen. Itse asiassa Sky & Telescope -lehden avustaja Fred Schaaf äkkäsi, että tapaus on lähes samanlainen kuin kaksi tai kolme vuotta ennen ajanlaskun alkua. Silloin Jupiter ja Venus olivat paitsi hyvin lähellä toisiaan, jopa vain noin asteen päässä toisistaan, niin lisäksi ne olivat aivan kuten nyt kirkkaahkon (magnitudi 1,35) Regulus-tähden luona, joten voi olla, että tätä on pidetty Betlehemin tähtenä.

Betlehemin tähdestä ei ole havaintoja, mutta näky on siis saattanut olla siis samankaltainen kuin nyt näkyy taivaalla. Etenkin etelämpänä maapallolla, missä kaksikko loistaa hyvin tummansinisellä taivaalla, on näky sykähdyttävän kaunis ja epätavallinen. Juuri tämänkaltaisia tapauksia on aikanaan pidetty jumalten ilmoituksina tai taivaiden merkkeinä.

Suomesta näky ei ole aivan niin hieno, mutta Venus ja Jupiter näkyvät kyllä taivaalla lännessä ennen kuin ne laskevat noin klo 23 eteläisessä Suomessa. Vaikka taivas ei ole täysin tumma, ne pystyy näkemään kyllä. Reguluksen näkemisen kanssa saattaa tehdä jo tiukkaa. 

Taivaan asennon eri puolilla Suomea näkee kätevästi Ursan nettisivuilla olevasta interaktiivisesta tähtikartasta. Kartassa Venus peittyy vielä tänään Jupiterin taakse, mutta se on siellä iltataivaalla lännessä. Ursan Taivaanvahti-järjestelmässä on myös kuvia tapauksesta.

Yllä olevan kuvan on ottanut kirjoittaja Ranskassa.

Parin viikon päästä New Horizons -luotain hujahtaa Pluton ohitse, ja koko ajan luotaimen kääpiöplaneetasta ottamat kuvat tulevat vain tarkemmiksi.

Samalla ne tulevat yhä jännemmiksi: eilen otetuissa kuvissa Pluton pinnalta hahmottuu suuri kraatteri. 

Luonnollisesti on mahdollista, että tumma rinkulamainen näky onkin jotain muuta, vaikkapa vain sen muotoinen tummempi alue, mutta se voi tietysti olla hyvinkin törmäysjälki. Onhan niitä muillakin planeetoilla. Jännittävän siitä tekee joka tapauksessa se, että jälki on erittäin suuri verrattuna Pluton kokoon - se on valtava!

Samankaltainen ilmiö on ollut nähtävissä on aikaisemmissa kuvissa, etenkin kun sitä osaa nyt katsoa sillä silmällä. 

Siinä missä napalakit, millainen Pluton vaalea pilkkukin todennäköisesti on, ovat jonkinlaista valoa hyvin heijastavaa jäätä, saattaa tumma alue olla myös "antinapalakki", missä on jotain valoa heijastamatonta ainetta. Tämä selviää varsin pian.

Toisessa kuvassa, alla, näkyy Pluton lisäksi sen suurin kuu Kharon noin 31 miljoonan kilometrin päästä kuvattuna. Se paljastaa selvästi Pluton ja Kharonin pieni kokoero: ei ihme, että niitä on kutsuttu kaksoisplaneetaksi, tai tietysti nyttemmin kaksoiskääpiöplaneetaksi. Plutohan on halkaisijaltaan 2370 km ja Kharon noin puolet siitä, 1200 km. Uusissa kuvissa Kharonin pinnalta alkaa jo hahmottua yksityiskohtia, kuten selvästi tummempia alueita.

Tänään (30.6.) vietetään kansainvälistä Asteroidipäivää. Sen tarkoitus on lisätä yleisön ja päättäjien tietoisuutta pysyvästä uhasta, ja tarpeesta tehdä asialle jotain ennen kuin jotain ehtii ensin tapahtua.

Merkkipäivä järjestetään Tunguskan räjähdyksen vuosipäivänä. Vuonna 1908 Siperiaan tippui tiettävästi suurin modernina aikana planeettaan törmännyt kappale.

Asteroidipäivää ei yleensä noteerata Suomessa suurelti. Vuonna 2017 sitä juhlistetaan Helsingin observatorion näyttelyssä (kello 12–21) lasten asteroidityöpajassa sekä yleisöluentojen muodossa. Televisiosta taas tulee useita aiheeseen liittyviä ohjelmia tänään ja huomenna.

Viikko sitten maanantaina avaruuteen laukaisu eurooppalaissatelliitti Sentinel-2A on ottanut ensimmäiset kuvansa. Viikon kuluessa satelliitti on käynnistetty ilman olennaisia ongelmia ja sen kameralaitteistot on otettu käyttöön: ensimmäiset kuvansa satelliitti otti maapallosta lauantaina 27. kesäkuuta pitkänä soirona ratansa alta, joka kulki Ruotsista keskisen Euroopan yli Välimerelle ja päättyi satelliitin ollessa Algerian päällä.

Kuvat välitettiin saman tien Italiassa Materassa olevalle maa-asemalle, minkä jälkeen kuvat käsiteltiin. Niiden hyvä laatu eri ollut yllätys: Santinel-2A:n eri valon värisävyissä ottamat kuvat olivat erinomaisia.

Kuvien resoluutio on noin 10 metriä pikselille, mikä ei ole aivan niin hyvä kuin sotilassatelliiteissa, mutta joka on enemmän kuin riittävä maatalouden, maankäytön seurannan ja muiden satelliitin kuvia käyttävien tahojen kannalta.

Suomessa Sentinel-2 -satelliittien (Sentinel-2B laukaistaan avaruuteen ensi vuonna) lähettämiä kuvia tullaan käyttämään niin Ilmatieteen laitoksella kuin Suomen ympäristökeskuksessa.

SYKEn vetämä Envibase-hanke pyrkii avaamaan, yhtenäistämään ja hyödyntämään paremmin kaikkea ympäristötietoa, missä satelliittien keräämät tiedot ja myös Sentinel-2:n ottamat kuvat ovat tärkeässä osassa. Ilmatieteen laitoksen Timo Ryyppö avaa satelliitin kautta saatavia hyötyjä Envibase-hankkeen blogissa. 

Sentinel-2 on myös mainio työväline metsien ja kasvillisuuden havaitsemissa, ja myös tässä suomalaiset ovat olleet tärkeässä osassa.

“Sentinel-2 on unelmalaite metsien kartoitukseen ja seurantaan”, kertoi VTT:n tutkimusprofessori Tuomas Häme Tiedetuubin viime joulukuussa julkaisemassa jutussa.

“Sillä on riittävä erotuskyky esimerkiksi kuntatason kartoitukseen ja seurantaan myös metsätilojen tasolla, sen kuvat ovat suuria, se tuottaa jatkuvasti tasalaatuista tietoa ja voi kuvata samaa paikkaa vähintään parin päivän välein. Sen kamerassa on runsaasti aallonpituuskanavia ja suomalaisittain on tärkeää se, että kameran ilmaisin on hyvin herkkä. Tämä on tärkeää tummia havumetsiä kuvattaessa.”

VTT johti Sentinel-2:n metsäsovellusten ominaisuuksien määrittelyä 13 vuotta sitten päättyneessä ESAn rahoittamassa TESEO-hankkeessa. Sentinel-2 toteutti raporttiin suositukset lähes sellaisinaan.

Tällä hetkellä VTT koordinoi Hämeen johdolla EU:n seitsemänteen puiteohjelmaan liittyvää hanketta nimeltä North State, jossa kehitetään uusia menetelmiä pohjoisen havumetsävyöhykkeen hiili- ja vesitaseen arviointiin. Kehitettävien menetelmien keskeisin aineisto on Sentinel-2:sta. 

“Toistaiseksi harjoittelemme toimintaa mm. amerikkalaisen Landsat-satelliittien aineistolla, jota tuetaan Sentinel-1:n havainnoilla. Hankkeessa on Suomesta mukana mm. Helsingin Yliopisto ja Simosol Oy. Aineiston hyödyntäjiä löytyy jatkossa esimerkiksi valtion sektorilaitoksista, kuten Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus ja Ilmatieteen laitos.”

Häme uskoo, että myös käytännön metsätalous tulee mukaan, mutta voi olla, että ne ostavat valmiita satelliittidatasta jalostettuja tuotteita palveluyrityksistä. Jo nyt useat konsulttiyritykset tuottavat tällaisia tietotuotteita. 

Sentinel-2:ssa on myös suomalaista tekniikkaa: RUAG Space Finland (entinen Patrian Tampereella sijaitseva avaruusliiketoimintayksikkö) toimitti elektronisen ohjaus- ja signaalinkäsittelylaitteen nyt laukaistuun Sentinel-2A -satelliittiin sekä seuraavaan Sentinel-2B -satelliittiin. Toimitettu laite mm. mittaa satelliitin tilaan liittyviä olennaisia parametreja ja välittää ohjauskäskyjä satelliitin muille laitteille.

RUAG Space Finland Oy Ab:n toimitusjohtaja Harri Lähti korostaa näiden toimitusten merkitystä yritykselle ja odottaa lisätilauksia Copernikus-ohelman tiimoilta.

Avaruusasemalle rahtia kuljettanutta miehittämätöntä Dragon-alusta laukaissut Falcon 9 -kantoraketti räjähti tänään vain 2 minuuttia ja 20 sekuntia lentoonlähdön jälkeen. Kyseessä oli Falcon 9 -raketin 19. lento ja  ensimmäinen tähän saakka erittäin luotettavasti toimineen kanto-raketin onnettomuus.

Laukaisu itse ja lento onnettomuuteen saakka sujuivat ongelmitta. Raketti räjähti kuitenkin Floridan sinisellä taivaalla juuri ennen kuin ensimmäisen vaiheen piti päättää työnsä.

Onnettomuus tietää hankaluuksia kansainväliselle avaruusasemalle, sillä myös edellinen rahtilento huhtikuussa epäonnistui. Silloin venäläinen Progress-alus tuli toimintakyvyttömäksi heti avaruuteen päästään. Sitä ennen viime vuoden lokakuussa Cygnus-alus tuhoutui juuri lentoonlähtönsä jälkeen. Näillä kolmella tapahtumalla ei ole mitään yhteistä, vaas syyt onnettomuuksiin olivat erilaisia.

Dragon-aluksen mukana tuhoutui noin kaksi tonnia rahtia, jonka joukossa oli mm. espoolaisopiskelijoiden koejärjestely, brittiläisen ESA-astronautti Tim Peaken tulevalla lennollaan kaipaamia tarvikkeita, uusi avaruuspuku sekä avaruusasemalle asennettava uusi telakoitumisportti, jonka menettäminen jo sinällään tietää suuria hankaluuksia aseman tulevalle käytölle. Mukana oli myös Ålborgin yliopiston tekemä piensatelliitti AAUSAT5, jonka tanskalaisastronautti Andreas Mogensenin piti lähettää syyskuussa matkaan avaruusasemalta.

Seuraava rahtilento avaruusasemalle on tarkoitus lähettää matkaan heinäkuun 3. päivänä, jolloin vuorossa on (yleensä myös erittäin luotettava) Progress. Sitä seuraa japanilaisten HTV elokuussa, joten asemalle voidaan lähettää näillä tarvikkeita ja näiden rahdin koostumusta voidaan vielä muuttaa sen mukaan, mitä asemalla tarvitaan kipeimmin. 

Avaruusasemalla olevat kolme avaruuslentäjää eivät ole vaarassa, sillä jopa ilman lisätäydennyksiä heillä on kaikki mitä he tarvitsevat lokakuuhun saakka. Ainoa olennainen hankaluus saattaa olla hiilidioksidin poistamisessa ja veden suodattamisessa tarvittavien suodattimien määrä, mutta tämänkään ei tässä vaiheessa oleteta muodostuvan ongelmaksi.

NASAn mukaan tapahtuma ei vaikuta seuraavan avaruusasemalle laukaistavan kolmihenkisen miehistön lähtemiseen, mutta se vaatii heinäkuussa tapahtuvan Progress-rahtarin lennon onnistumista. Sergei Volkovin, Kjell Lindgrenin ja japanilaisen Kimiya Yuin on tarkoitus lähetä puolivuotiselle lennolleen 22. heinäkuuta. 

Tarkkoja tietoja juuri tapahtuneesta onnettomuudesta ei ole, mutta Space X -yhtiön Elon Musk kertoi twitterissä, että raketin toisen vaiheen happitankin paine oli epätavallisen korkea juuri ennen räjähdystä. Raketista saatiin paljon hyvää telemetriatietoa, ja myös Dragon-alus lähetti tietoja räjähdyksen jälkeen pudotessaan alas.

Yhtiö on käynnistänyt onnettomuustutkinnan, eikä Falcon 9 -raketteja laukaista ennen kuin syy on selvinnyt. Tämä saattaa siten vaikuttaa myös mm. Suomen ensimmäisen satelliitin, Aalto-1:n laukaisuun, joka oli tarkoitus lähettää avaruuteen vuoden loppuun suunnitellulla Falcon 9:n lennolla.

Raketti on kykenevä nousemaan avaruuteen myös silloin, jos kaksi sen ensimmäisen vaiheen päämoottoreista sammuu, joten todennäköisesti syynä onnettomuuteen onkin jokin muu – kuten esimerkiksi toisen vaiheen räjähtäminen. Tätä tukee alla oleva lähikuva raketista juuri ennen täydellistä tuhoa: siinä juuri toisen vaiheen kohdalta näyttää tulevan savua, mikä ei ole normaalia lennon tässä vaiheessa. On todennäköistä, että onnettomuututkinta valmistuu nopeasti.

Seuraamme tilannetta ja päivitämme tätä juttua lisätietojen tullessa.

SpaceX -yhtiö on yrittänyt jo kaksi kertaa aikaisemmin tuoda takaisin Falcon 9 -kantorakettinsa ensimmäisen vaiheen uudelleen käyttämistä varten, ja huomenna tapahtuvalla laukaisulla tätä koetetaan taas kerran. Otsikkokuvassa rakettia nostetaan pystyyn laukaisualustalleen.

Viime kerralla rakettivaiheen laskeutuminen Atlantin valtamerellä sijaitsevan, jotakuinkin jalkapallokentän kokoisen lavettilaivan päälle lähes onnistui, ja tällä kerralla lentoa on jälleen hienosäädetty edellisten epäonnistumisten oppien mukaan.

Edellisellä kerralla rakettimoottorin venttiili jumiutui väärään asentoon ja ensimmäisessä laskeutumisyrityksessä rakettivaiheen ohjausevien liikuttamiseen käytettävä hydrauliikkaneste loppui kesken. Nyt näitä ongelmia ei pitäisi olla, mutta laskeutumisen onnistuminen on edelleen erittäin suuri haaste.

Space X on historiansa valossa sisukas yhtiö, joka yrittää niin kauan, kunnes se onnistuu. Uudelleenkäytettävyys on ollut yhtiön eräs perusajatuksista alusta alkaen, ja se tulee tekemään varmasti kaikkensa, jotta se onnistuu tässä.

Sen jälkeen jää nähtäväksi, kuinka paljon rakettivaiheiden huoltaminen uusia lentoja varten tulee maksamaan ja onko se kaiken vaivan väärti. Kriitikoiden mukaan uudelleenkäytettävyys vaatii noin 20% enemmän polttoainetta ja tulee lopulta kalliimmaksi, mutta toisaalta samat kriitikot ovat arvostelleet jo aiempiakin Space X:n tekemisiä ja joutuneet pyörtämään sanansa.

Mikäli huomisella lennolla rakettivaihe onnistuu laskeutumisessa, se saa erityiskohtelun verrattuna siihen, mistä vaiheille on suunniteltu jatkossa. Tämä kuljetettaisiin Teksasiin yhtiön tehtaille tarkkoihin tutkimuksiin ja siellä se valmisteltaisiin uuteen lentoon. 

Luxemburgissa majaansa pitävä satelliittioperaattori SES ilmoitti 17. kesäkuuta olevansa valmis laukaisemaan SES-9 -tietoliikennesatelliittinsa syyskuussa tällä rakettivaiheella, mikäli Space X kelpuuttaa sen uuteen lentoon. SES luonnollisesti saa tuolloin laukaisunsa alennushintaan, koska lento on tavanomaista riskaabelimpi.

Huomisen lennon lentoprofiili on alla: siinä missä ensimmäinen vaihe palaa takaisin alas maahan, jatkaa Dragon-alus kiertoradalle. Kuten aikaisemmillakin lennoilla, ei ensimmäisen vaiheen laskeutumisen onnistuminen tai epäonnistuminen vaikuta laukaisun onnistumiseen.

Norjassa kohistiin eilen Finnmarkista, Pohjois-Norjasta, Båtsfjordin kalasatamasta löytyneestä omituisesta kappaleesta, joka selvästi oli peräisin Venäjältä.

Muun muassa Kim Digernes julkaisi siitä kuvia Facebook-sivullaan (mistä otsikkokuva on peräisin) ja Norjan yleisradioyhtiö NRK järjesti saman tien kappaleen alkuperän selvittämiseen yleisökilpailun – vaikkakin kuvien perusteella oli heti selvästi havaittavissa mistä kappale oli peräisin.

Kyseessä on kantoraketin nokkakartion puolikas, juuri sen tyyppinen, mistä kerroimme pari päivää sitten kiinalaisraketin testaamisen yhteydessä. Satelliitti on suojattuna raketin nokassa suojakartiolla, joka irtaantuu kun raketti on noussut ilmakehän yläosiin, missä ilmanvastus on sen verran pientä, ettei se enää vaadi aerodynaamista nokkaa tai vaurioita satelliittia.

Yleisin tapa päästä nokkakartiosta kätevästi eroon on tehdä se kahdesta puolikkaasta, jotka irtaantuvat eri puolille rakettia. Silloin ne putoavat pois aiheuttamatta vaaraa satelliitille tai raketille.

Nokkakartiot ovat itse asiassa varsin jykevätekoisia, sillä ne joutuvat kestämään varsin suuren aerodynaamisen voiman. Lisäksi niissä on yleensä sisäpinnassaan vaahtomaista ainetta, joka toimii lämpöeristeenä ja vaimentaa meteliä. Lisäksi niissä on reikiä, joiden kautta satelliittiin voidaan olla johtojen kautta yhteydessä vielä silloinkin, kun ne on suljettu nokkakartion sisään.

Nämä kaikki näkyvät oikein hyvin Finnmarkissa otetuissa kuvissa. Kyseessä on todennäköisesti Plesetskistä Maan napojen kautta kulkevalle polaariradalle lähteneen Sojuz-kantoraketin nokkakartion puolikas, joka on pudonnut mereen ja kellunut lopulta Norjaan.

Lisävahvistusta tälle ajatukselle saa katsomalla alla olevaa kuvaa, missä on Kourousta laukaistun Sojuz-raketin nokkakartio: sen läpiviennit ja muoto ovat täsmälleen samanlaisia kuin Norjan "omituisessa" kappaleessa.

Todennäköisesti kyse oli raketista, joka laukaistiin 23. kesäkuuta Plesetskistä. Sen kyydissä avaruuteen nousi venäläinen Persona-vakoilusatelliitti, joka kuvaa maapallon pintaa kameroillaan optisella alueella. Persona-satelliitit korvaavat vähitellen vanhemmat Kobalt-tyyppiset satelliitit, jotka luottavat edelleen todella vanhaan tapaan: ne kuvaavat filmille ja pudottavat filmikapselit Maahan. Vaikka menetelmä kuulostaa antiikkiselta, venäläiset ovat käyttäneet sitä siksi, että kukaan ei pysty nappaamaan satelliittien lähettämiä signaaleita. Kobalt-satelliittien elinikä on siksi lyhyempi ja niitä tulee laukaista useammin: edellisen kerran näin tapahtui kesäkuun 5. päivänä. 

Tuolloinkin laukaisu tapahtui Sojuzilla Plesetskistä, joten nokkakartio saattaa olla peräisin tuostakin lennosta.

Espoolaiste yläkoululaisten mikrolaboratorio on lähdössä huomenna Dragon-rahtialuksen mukana Kansianväliselle avaruusasemalle. Kuluneen lukuvuoden aikana tehty mikrolaboratorio kasvattaa sieniä automatisoidusti painottomissa olosuhteissa.

Kyseessä on jo toinen kerta, kun koelaite lähtee avaruusasemalle; edellisen kerran sienikoe lähetettiin avaruuteen viime kesänä (ks. artikkelimme aiheesta), mutta tuolloin se ei tuottanut haluttua tulosta, koska sienet kuivuivat.

Kuten viime kesänäkin oli tarkoitus, nytkin koejärjestely kestää noin kuukauden päivät ja tänä aikana avaruusaseman astronautit lähettävät tietoja kokeen edistymisestä viikoittain.

"Olemme saaneet tiedon, että mikrolaboratoriomme on kaikin puolin kunnnossa", kertoo Space for Science -hankkeen koordinaattori, opettaja Hanna Niemelä Espoon kristillisestä koulusta. "Avaruuslennon on määrä lähteä sunnuntaina, mutta viime vuonna lentomme viivästyi lukuisia kertoja. Saa nähdä kuinka nyt käy."

Kyseessä on Space X -yhtiön NASAn tilauksesta tekemä rahtilento avaruusasemalle. Lento on seitsemäs miehittämättömän Dargon-rahtialuksen rutiininomainen lento ja sen mukana nousee 1800 kiloa ruokaa, tarvikkeita, vaatteita ja tieteellisiä tutkimuslaitteita asemalle. Laukaisun on tarkoitus tapahtua klo 17:21:12 Suomen aikaa. Normaaliin tapaan laukaisu välitetään netissä suorana mm. NASA-TV:ssä.