Tähdet syntyvät kaasu- ja pölypilvistä, mutta toisinaan tähtinuorukaiset estävät uusien tähtien muodostumisen. IC 2944 on eteläisellä taivaalla Kentaurin tähdistön suunnassa näkyvä nuori tähtijoukko ja sitä ympäröivä kaasupilvi, josta joukon tähdet ovat tiivistyneet.

Vuonna 1950 tähtitieteilijä Andrew David Thackeray huomasi pilven laitamilla tummia laikkuja, jotka sittemmin saivat nimekseen Thackerayn globulit. Ne ovat tiheitä pilvekkeitä, jotka näkyvät mustina silhuetteina hohtavaa vetykaasua vasten. Tähtijoukon nuorten tähtien voimakas ultraviolettisäteily riipii globuleista ainetta, joten ne näyttävät reunoiltaan pahasti repeytyneiltä. Pilvekkeet ehtivät todennäköisesti hajota säteilypommituksen seurauksena kokonaan ennen kuin niistä syntyy uusia tähtiä.

Kuva on otettu Euroopan avaruusjärjestön VLT-teleskoopilla (Very Large Telescope), joka rakentuu neljästä kahdeksanmetrisestä peilikaukoputkesta.

Huom! Ohilento tapahtui jo kesäkuun 8. päivänä, ei 8. heinäkuuta, kuten alkuperin kerroimme.

Noin 21 metriä halkaisijaltaan oleva asteroidi 2015 LF ohitti keskiviikkona 8. kesäkuuta illalla maapallon kosmisesti katsottuna erittäin läheltä: sen etäisyys meistä oli pienimmillään alle 200 000 km, eli jotakuinkin puolet Kuun ja Maan välisestä matkasta.

Tarkalleen ottaen välimatka oli 0,5118 Kuun keskimäärääräistä etäisyyttä, eli noin 196 736 km. Kyseessä on 110. lähin tiedossa olevan asteroidin ohitus.

Taivasta automaattisesti haravoiva automaattiteleskooppi Catalina Sky Survey löysi tämän avaruuskiven kesäkuun 7. päivänä (kuva alla). Kyseessä on hyvin heikkovaloinen kohde, ja myös ohilennon aikaan – vaikka se tulee lähelle – sen kirkkaus on 14,5 magnitudia, eli sen näkemiseen tarvittaisiin varsin kookas kaukoputki. Se liikkuu myös nopeasti: 16,76 kilometriä sekunnissa, eli taivaalla sen sijainti muuttuu 0,25 astetta minuutissa.

Kohta kipunoi! Noin 780 valovuoden päässä sijaitsevassa tähtijoukossa syntyy tiuhaan tahtiin tähtiä, jotka säteilevät kirkkaasti eri aallonpituusalueilla. Vastikään julkaistussa kuvassa on yhdistetty näkyvän valon, infrapuna- ja röntgenalueen havainnot.

NGC 1333 on Perseuksen tähdistön suunnassa oleva avoin tähtijoukko, jossa on lukuisia alle kahden miljoonan vuoden ikäisiä tähtiä. Kosmisessa aikaskaalassa se ei ole edes silmänräpäys, sillä esimerkiksi Auringolla on ikää jo melkein viisi miljardia vuotta.

Näkyvän valon kuvassa on käytetty Kitt Peakin observatorion nelimetrisen Mayall-teleskoopin sekä Digitized Sky Surveyn havaintoja, infrapunadata on peräisin Spitzer-avaruusteleskoopista ja röntgenhavainnot on tehty Chandra-avaruusteleskoopilla.

Vähän aikaa ennen menoaan varotilaan ja yhteyden katkeamista Maahan viime lauantaina, Pluto-luotain New Horizons lähetti juuri ottamiaan kuvia kohteestaan. Näissä heinäkuun ensimmäisenä ja kolmantena päivänä otetuissa kuvissa Pluton päiväntasaaja-alueella olevat tummat läikät näkyvät jo hieman paremmin. Lisäksi niitä näyttää olevan lähes koko kääpiöplaneetan päiväntasaajan seudulla.

Yllä olevassa kuvassa on kooste 3. heinäkuuta otetuista mustavalkokuvista lisättynä aiemmin saadulla väritiedolla. Alla puolestaan on kolmen kuvan sarja, jotka on otettu 1-3.7. ja joissa näkyy Pluton pinta eri puolilta.

Ensimmäisessä kuvassa on aiemmin jo havaittu suuri pyöreähkö tumma alue, joka voisi olla esimerkiksi kraatteri. Se ei kuitenkaan ole yksin, vaan samankaltaiset, mutta pienemmät, läikät seuraavat toisiaan lähes kääpiöplaneetan ympäri. Kukin läikistä on satoja kilometrejä halkaisijaltaan ja yhdessä yhdessä pinnalla olevien selvästi kirkkaampien alueiden kanssa se näyttävät todella omituisilta. Voisi myös kuvitella, että tummat alueet ovat nestemäistä typpeä sisältäviä järviä, jotka tosin olisivat nyt todennäköisesti jäätyneitä.

Pohjoisen navan tuntumassa on laajahko vaalea alue, jonka voisi kuvitella olevan jonkinlainen napalakki, vaikka se onkin hieman sivussa.

Alla olevissa kuvissa Pluton asento siten, että pohjoinen napa osoittaa ylös etuviistoon ja päiväntasaaja sekä "nollameridiaani" pohjois- ja etelänavan väillä on merkitty kuvaan.

Koska New Horizons ei voinut ottaa kuvia eilen ja tänään (lauantaille ei ollut suunniteltu kuvaamista), saadaan uusia kuvia odottaa nyt todennäköisesti keskiviikkoon tai torstaihin. Niissä nämä oudot alueet näkyvät varmasti jo paljon paremmin.

Uutisissa on tänään raportoitu laajasti aamulla The Guardian -lehdessä olleesta artikkelista, missä esitettiin Rosetta-luotaimen ja Philae-laskeutujan tutkittavana olevan Churyumov-Gerasimenko -komeetalla olevan mahdollisesti elämää.

Väite esitetyssä muodossaan on varsin kaukaa haettu ja heijastelee esittäjänsä professori Chandra Wickramasinghen kauan vaalimaa ajatusta panspermiasta – siitä, että elämä on levinnyt komeettojen mukana avaruudessa.

"Tiedeyhteisö ei innostu median tavoin villeistä huhuista, sillä tieteessä kun vaaditaan jotain oikeita todisteitakin", toteaa Tiedetuubin toimituskunnan jäsen, planetologi Jarmo Korteniemi.

Wickramasinghe on pamspermia-terminkin keksineen tähtitieteilijä-kirjailija Fred Hoylen oppilas ja hän on esittänyt muitakin varsin lennokkaita biologian alaan kuuluvia ajatuksia mm. SARS-viruksen saapumisesta Maahan avaruudesta.

Rosettan tapauksessa Wickramasinghe ja oppilaansa Max Wallis esittävät, että komeettaytimellä on jäätyneitä järviä ja niiden pinnan alla voisi olla kehittynyttä elämää.

Komeettaydintä on kuitenkin tutkittu jo erittäin tarkasti, eikä sieltä ole havaittu minkäänlaisia merkkejä jäätyneistä järvistä. Itse asiassa pinnalla on näkyvissä erittäin vähän jäätä.

Sen sijaan on mahdollista, että komeetan pinnalla on orgaanisia molekyylejä. Philae-laskeutuja havaitsi niistä merkkejä ja on täysin mahdollista, että tummalla pinnalla on runsaastikin orgaanisen kemian yhdisteitä.

Orgaaniset yhdisteet ovat elämän peruspalikoita, mutta matka niistä edes alkeelliseen elämään on hyvin pitkä ja vaatii sopivia olosuhteita. Komeetoilla todennäköisesti sellaisia ei ole, koska ne ovat hyvin kylmiä, Aurinko lämmittää niiden pintaa vain ajoittain ja ne ovat koko ajan alttiita avaruudessa olevalle säteilylle. Orgaaniset aineet syntyvät pitkälti Auringon valon vaikutuksesta hiilestä ja vedestä, joita komeettaytimellä on, minkä vuoksi komeetan sisäosissa orgaanisia aineita ei todennäköisesti ole. 

Myös Rosetta-lennon tieteellinen johtaja Matt Taylor pitää ajatuksia elämästä Churyumov-Gerasimenkolla varsin epätodennäköisenä. "Se on pelkkää spekulaatiota."

Rosetta-luotaimen ja Philae-laskeutujan tuloksia esitellään Llandudnossa, Walesissa tällä viikolla olevassa konferenssissa ja aiheesta varmaan kuullaan lisää lähipäivinä. Mutta elämää, tuskin edes yksinkertaista, tuskinpa kokouksessa tullaan raportoimaan.

Kuten Linnunradan käsikirja liftareille toteaa, avaruus on iso, tosi iso. Ja ilmeisesti myös tyhjempi kuin tähän asti on luultu. Galakseja saattaa olla vain sadasosa aiemmin arvioidusta.

Hubble-avaruusteleskoopin "syvien" eli hyvin kaukaiseen maailmankaikkeuteen yltävien otosten perusteella on laskeskeltu kaukaisten galaksien lukumääriä, mutta tulokset saattavat olla pahasti pielessä. 

"Tutkimuksemme viittaa siihen, että himmeitä galakseja on selvästi vähemmän kuin olemme uskoneet", toteaa Brian O’Shea, Michiganin valtionyliopiston fysiikan ja tähtitieteen professori.

"Aikaisempien arvioiden mukaan himmeiden galaksien lukumäärä varhaisessa maailmankaikkeudessa olisi ollut satoja tai tuhansia kertoja suurempi kuin Hubble-avaruusteleskoopilla havaittujen kirkkaiden galaksien määrä. Nyt näyttää siltä, että kerroin on vain luokkaa kymmenen."

O’Shean johtama tutkijaryhmä mallinsi galaksien syntyä nuoressa maailmankaikkeudessa Blue Waters -supertietokoneella. Simulaatiossa oli mukana tuhansia galakseja sekä niiden väliset gravitaatio- ja säteilyvuorovaikutukset.

Mallinnus tuotti kirkkaita galakseja jokseenkin havaitun määrän, mutta himmeämpien ja siksi havaitsemattomien tähtijärjestelmien kohdalla tulokset poikkesivat selkeästi aikaisemmista laskelmista. Niiden määrä ei kasvanutkaan eksponentiaalisesti kirkkauden pienentyessä vaan pysyi suunnilleen vakiona. 

Simulaatioita päästään vertaamaan havaintoihin muutaman vuoden kuluttua, kun Webb-avaruusteleskooppi saadaan avaruuteen vuonna 2018. Sillä voidaan tutkia paljon himmeämpiä kohteita kuin Hubblella.

Webbin näkökenttä on kuitenkin suhteellisen pieni, joten havaintoja tulkittaessa on otettava huomioon, että tilastollisesti galaksien määrä vaihtelee maailmankaikkeuden kolkasta toiseen. Se tekee O’Shean ryhmän tekemistä ja muista vastaavista mallinnuksista yhä tärkeämpiä.

"Tarvitsemme entistä syvällisempää teoreettista ymmärrystä, jotta voimme tulkita oikein näkemämme", O’Shea arvioi.

Uudesta tutkimuksesta kerrottiin Michiganin valtionyliopiston uutissivuilla ja se julkaistiin Astrophysical Journal Letters -tiedelehdessä (maksullinen).

Kuva: NASA/CXC/STSci/DSS/Magellan

Syy lauantaina lennonjohtajia (ja meitä muitakin) säikäyttäneeseen New Horizons -luotaimen yhteyskatkokseen on löytynyt: perjantaina luotaimeen lähetetyssä Pluton ohilennon toimien yksityiskohtaisessa käskysarjassa oli pieni ajastusvirhe.

Siihen on tehty jo korjaus ja sitä ollaan lähettämässä luotaimeen. Tässä, sekä toimien varmistamisessa kuluu kuitenkin hieman aikaa, koska radioviestiltä kestää 4,5 tuntia saavuttaa luotain ja saman verran luotaimesta takaisin Maahan. Näin ollen lennonjohdossa arvellaan, että luotain voi jatkaa toimintaansa normaalisti tiistaista alkaen, eikä Pluton ohilennon aikana tehtävä tutkimus ole vaarassa. 

Ennen lauantaista toimintahäiriötä on New Horizons -luotain toiminut erittäin luotettavasti. Sen vuoksi yhteyskatkoksen jälkeen perustettiin välittömästi "anomaliaryhmä", joka alkoi tutkia syytä luotaimen omituiseen käytökseen. Se, että luotain asettuu varotilaan, on aina oire jostakin, ja vaikka vikatilanteista lähes aina selvitään helposti, ei nyt luotaimella ole aikaa temppuiluun: ainutlaatuinen Pluton ohilento tapahtuu 14. heinäkuuta, eikä sitä voi mitenkään lykätä vikojen vuoksi. Seuraavat kymmenen päivää ovat syy koko lennon tekemiseen.

Suurin epäily kohdistui luonnollisesti heti perjantaina lähetettyyn monimutkaiseen käskysarjaan, mikä ohjelmoi kaikki tulevien päivien toimet. Koska luotain on niin kaukana, ei sitä voi ohjata ohilennon aikana, vaan kaikki toimet on suunniteltu tarkasti etukäteen. Vika näyttää olleen käskysarjan osassa, missä luotain valmistautuu lähiohitukseen, ja kyseessä oli vaikeasti havaittava toimien ajastusvirhe.

Käskyt on varmasti simuloitu etukäteen useampaan kertaan eri systeemeillä ennen luotaimeen lähettämistä, joten on omituista, että käskyissä oli silti virhe. Todennäköisesti tutkimusryhmä jatkaa nyt selvittämällä syyn tähän virheeseen.

Ellei mitään yllättävää enää ilmene, jatkaa New Horizons työtään nyt suunnitellulla tavalla huomisesta 7. heinäkuuta alkaen. Lopulta tämän vuoksi menetettiin vain muutamia kuvia, jotka piti ottaa eilen sunnuntaina ja tänään maanantaina.

Tämän seurauksena todennäköisesti tiistaina otettavat kuvat tulevat olemaan entistäkin kiinnostavampia, sillä jo nyt Pluto on osoittautunut erinomaisen jännäksi – vaikka yllätyksiä osattiinkin odottaa etukäteen, ovat tulokset jo nyt yllättävän yllättäviä!

Viime päivinä toinen toistaan kiinnostavampia kuvia Plutosta lähettänyt New Horizons -luotain on alkanut yskiä: yhteys siihen menetettiin eilen illalla Suomen aikaa klo 20:54. Onneksi NASA pystyi tiedotteensa mukaan saamaan yhteyden takaisin paria tuntia myöhemmin, klo 23:15.

New Horizons toimi tilanteessa juuri ohjelmointinsa mukaisesti, sillä havaittuaan järjestelmissään tai lentotilanteessaan jotain omituista, se asettui automaattisesti varotilaan, otti päätietokoneen sijaan käyttöönsä varatietokoneen ja jäi odottamaan lisäohjeita Maasta.

Luotain on tapauksen jälkeen saatujen tietojen mukaan kunnossa ja yhteys siihen toimii nyt normaalisti. Se jatkaa aiemmalla radallaan kohti Plutoa ja tekee edelleen ohilentonsa 14. heinäkuuta.

Syytä varotilaan asettumiseen ei vielä tiedetä, mutta se saattaa johtua perjantaina luotaimeen lähetetystä käskysarjasta. Se ohjelmoi luotaimen ohilehtoon ja siinä olivat kaikki ohjeet tutkimuslaitteiden sekä kameroiden käyttämiseen tuona hektisenä aikana. Aiemmin lennon aikana vain Jupiterin ohilento oli yhtä toimintaa täynnä.

Se, että yhteys planeettaluotaimiin menetetään silloin tällöin, ei ole huolestuttavaa. Näin tapahtuu aina välillä ja käytännössä aina luotain saadaan pian uudelleen toimintaan.

Tässä tapauksessa ikävää on kuitenkin se, että New Horizons on hyvin kaukana. Siksi radioviestiltä kestää noin yhdeksän tuntia edes takaisin luotaimeen, ja siksi sen saaminen takaisin normaalitoimintaan saattaa viedä jopa päiviä. NASAn mukaan tähän menee ”yksi tai useampia päiviä”.

Tämä on varsin paljon, sillä ohilento tapahtuu jo 10 vuorokauden päästä ja luotaimen on ollut tarkoitus ottaa koko ajan uusia kuvia. Niitä ei saada, ennen kuin New Horizons on varmasti hallinnassa ja toimii normaalisti.

Luotain on enää vain 11 miljoonan kilometrin päässä Plutosta.

Seuraamme luonnollisesti tilannetta tiiviisti.

Noin kolme viikkoa sitten ilo oli ylimmillään, kun marraskuusta alkaen mykkänä komeetta Churyumov-Gerasimenkon pinnalla ollut laskeutuja Philae otti viimein yhteyttä komeettaa kiertävään Rosetta-luotaimeen. Sen jälkeen yhteys on saatu muutamia kertoja ja Rosetta-luotainta on ohjattu radalle, mistä se saa periaatteessa paremmin muodostettua yhteyden Philaeen, mutta silti yhteys on ollut pätkittäinen ja 24. kesäkuuta jälkeen ei yhteyttä ole ollut lainkaan.

Laskeutujan Saksassa, sikäläisen ilmailu- ja avaruustutkimuskeskus DLR:n tiloissa oleva lennonjohto onkin huolestunut siitä, että onko Philae nyt oikeasti sammunut tai onko komeetan koko ajan lisääntyvä aktiivisuus vaikuttanut siihen. Se onkin lähettämässä huomenna sunnuntaina Rosetta-luotaimesta Philaeen käskyn, joka käynnistäisi sen Concert-radiotutkimuslaitteen: se lähettää jatkuvaa signaalia ja jos signaali saadaan, niin sen avulla voidaan paitsi varmistaa kuuleeko Philaen Rosettan radioviestejä ja samalla sen avulla voidaan mahdollisesti määrittää paremmin Philaen sijaintia.

Latest update from LCC about communication with #Philae - @Philae2014 & @ESA_Rosetta get ready to work on Sunday! pic.twitter.com/UnzSjGLyKa

— DLR - English (@DLR_en) July 3, 2015

Rosetta on nyt noin 160 kilometrin etäisyydellä komeetasta ja ja periaatteessa se lentää nyt säännöllisesti Philaen laskeutumispaikan päältä siten, että yhteyden muodostuminen olisi helppoa. Ensi viikolla etäisyyttä pienennetään edelleen noin 155 kilometriin.

Lennonjohto ei uskalla ohjata luotainta paljoa lähemmäksi, koska komeetta "Chury" muuttuu koko ajan aktiivisemmaksi sen lähestyessä ratansa Aurinkoa lähintä kohtaa.;

Komeetan pinnalta on havaittu esimerkiksi kuoppia, joista kaasua ja ainetta näyttää purkautuvan avaruuteen.

Jos joskus on huonoa onnea, on avaruusaseman rahtikuljetuksilla sitä ollut viime aikoina: sitten viime lokakuun, on kolme rahtialusta epäonnistunut eri syistä viemään rahtia asemalle. Onneksi välissä on ollut kaksi onnistunutta kuljetuslentoa, ja nyt näyttää siltä, että tänään aamulla matkaan laukaistu venäläinen Progress 60 pystyy myös saamaan rahtinsa perille.

Aluksen mukana on kolme tonnia tarvikkeita, ruokaa, happea ja polttoainetta avaruusaseman kolmelle asukkaalle. Jos rahtilento pääsee telakoitumaan onnistuneesti asemaan ensi sunnuntaina, jatketaan seuraavan kolmihenkisen miehistön lähtövalmisteluja normaalisti ja siten aseman asukasmäärä olisi "normaali" kuusi jälleen heinäkuun lopussa.

Tarkalleen ottaen lennon numero on Progress M-28M/60P ja se käytti Sojuz-U -kantorakettia, joka lähetettiin matkaan Baikonurin kosmodromista klo 5:55:48 Suomen aikaa tänään aamulla.

Kyseessä on jo 60. nykyisen mallinen Progress-alus, ja se lentää nyt perinteistä, erittäin turvallista ja luotettavaksi havaittua hitaampaa rataa pitkin asemalle, sillä tällä kertaa venäläiset halusivat tehdä kaiken erittäin varman päälle. 

Historiallisesti Progress-alukset ovat olleet erittäin luotettavia. Tosin myös viime sunnuntaina räjähtänyt Falcon 9 -raketti sekä sen kuljettama Dragon ovat olleet tähän saakka erittäin luotettavia; avaruusaseman huoltolentoja on tietoisesti jaettu useille eri raketeille ja aluksille, jotta yksittäisen kohtaamat ongelmat eivät vaikuttaisi liikaa avaruusasemaan. Nyt tosin kolme neljästä käytössä olevasta aluksesta on kokenut ongelman viime aikoina, mitä voi pitää erittäin epätodennäköisenä.