Ke, 12/18/2013 - 01:49 By Toimitus

Kaikkihan tietävät, että joulutonttu on joulupukin apuri – mutta mistä ihmeestä tarina tontuista on saanut alkunsa?

Joulutontun yleisempi muoto on pelkkä yleistonttu, mikä on ollut monissa kansantarinoissa periaatteessa yksi kutsumanimi haltijalle, menninkäiselle, maahisille ja muille metsissä elävile olennoille. Vasta myöhemmin tontut on erotettu näistä kaikista yleismaagisista olennoista omaksi "rodukseen" ja ne ovat niitä inhimillisempiä: pieniä, ihmistä muistuttavia olentoja.

Metsätonttujen ohella rakennuksilla ja erityisesti kodeissa oli tonttuja. OIi (ja kenties on edelleen) saunatontut, myllytontut, riihitontut, aittatontut, navettatontut, tallitontut ja kotitontut, jotka asustivat näissä paikoissa hiljaa, näkymättömissä, mutta haltijan tapaan niitä koko ajan suojellen. Palkaksi palveluksistaan tontut saivat ruokaa, majapaikan tai viimeiset löylyt saunasta.

Joidenkin mielestä totut saattoivat olla myös ilkeitä. Etenkin jos niitä ei palkinnut pienellä ruokapalkalla tontut saattoivat rikkoa kotia tai jättää sen tuholaisten tuhottavaksi.

Joulutontut ovat näiden pikkuihmisten (yleensä pikkumiesten) jouluisia versioita, jotka avustavat joulupukkia. Suomalaisiin uskomuksiin joulutontut tulivat 1800-luvun lopulla ja siitä alkaen ne ovat tarkkailleet kuinka kilttejä lapset ovat ja kannattaako heille antaa lahjoja sekä avustaneet yleisesti pukkia askareissaan. Aiemmin tontut saattoivat – tarinoiden mukaan – myös toimittaa lahjoja lapsille itsekin, ja yhä edelleen monissa kielissä joulupukki onkin "joulutonttu".

Tänäkin jouluna, kuten yli sadan vuoden ajan, kannattaa joulutontulle jättää hieman ohrapuuroa, jonka voimin tonttu jaksaa jatkaa pitkiä jouluisia matkojaan.

Kuvan joulutontulla on kovasti punaiset posket, todennäköisesti kylmässä talviviimassa vaeltamisen vuoksi. Punaisuus johtuu pintaverisuonten laajentumisesta ja siitä, että nämä kylmässä epätoivoisesti ihoa lämmittävät pintaverisuonet kuultavat ohuen ihon läpi. Kylmän ilman lisäksi posket voivat helähtää punaisiksi myös liikunnassa, tunnehuohuista, jännityksestä tai esimerkiksi alkoholin nauttimisen jälkeen.