jouluseimi

Arkeologisten todisteiden perusteella voidaan arvioida, milloin kesyttäminen kullakin lajilla tapahtui. Tästä kertovat vaikkapa eläimille suunnitellut vetolaitteet, lajin jäänteiden jatkuvuus ruokailupaikkojen maakerroksissa, sekä eläinten hautaaminen ihmisten lähelle.

Jouluseimen tyyppieläin on aasi, jonka esi-isä on pohjoisafrikkalainen villiaasi. Niitä on käytetty kantojuhtina sekä maidon ja lihan lähteenä jo ainakin 5000 vuoden ajan. Samoihin aikoihin alettiin kesyttää myös kameleita samoihin tarkoituksiin (kaksikyttyräistä Keski-Aasiassa ja dromedaaria Pohjois-Afrikassa).

Lehmien - tai siis nautojen - yhteinen historia ihmisen kanssa on lähes tuplasti kantojuhtia pidempi, sillä alkuhärästä alettiin saada kesyjä muotoja monin paikoin jo lähes 10000 vuotta sitten. Kesyttämistä tapahtui niin Pakistanin, Turkin kuin Pohjois-Afrikankin alueilla. (Ja seimestä tuttu härkähän on siis säyseäksi kuohittu nautasonni.)

Noihin aikoihin huomattiin myös villisikojen kesyyntyvän helposti. Vähiten säikyt ja säyseimmät possut tulivat todennäköisesti ruuan ja suojan perässä lähelle ihmisasutusta ja muuttuivat hitaasti kesysioiksi. Ensimmäisen kerran tämän oletetaan tapahtuneen kenties jossain nyky-Irakin seuduilla.

Kaikkein vanhimmiksi kotieläimiksi (koiran jälkeen) mainitaan usein lampaat. Sitä ne todennäköisesti ovatkin, mutta niiden kehityshistoria on yhä hieman hämärän peitossa. Kaikella todennäköisyydellä lampaat ovat aasialaisten muflonien jälkeläisiä. Niitä kasvatettiin Iranin ja Kaukasuksen tienoilla jo runsaat 10000 vuotta sitten. Eurooppalaisten muflonien on esitetty periytyvän uudelleen villiintyneistä kesylampaista.

Eläinten kesyttäminen liittyy läheisesti maanviljelyn yleistymiseen. Pysyvän asutuksen myötä kesyttämiseen oli paitsi aikaa myös mahdollisuuksia. Säyseät eläimet olivat houkuttelevampia hyödykkeitä ihmisille kuin säikymmät serkkunsa, joten niitä suojeltiin (muilta) pedoilta. Valintapaine suosi eläinyksilöitä, jotka sietivät ihmisten läsnäoloa eivätkä  käyttäytyneet agressiivisesti.

Ilman eläimiä ei tarunhohtoinen Jeesuskaan olisi pystynyt viettämään ensimmäistä yötään nöyrästi juuri eläinten pahnoilla ja/tai edes seimessä. Seimi on juuri eläinten syöttökaukalo.

Lue myös aiemmat osat seimisarjastamme: Kotimainen jouluseimi ja Ensimmäinen jouluseimi.

Otsikkokuva: Jenny Sweat / Flickr

Ensimmäinen jouluseimi kyhättiin muistutuksena joulunvieton syystä: Se on Jeesuksen syntymän juhlistaminen, ei materialismi ja lahjat. (Hyvä muistutus tämänpäiväisissäkin juhlissa, toim. huom.) Sen valmisti Fransiskus Assisilainen, fransiskaaniveljeskunnan perustaja, 1220-luvulla. Hän sai innoituksen kuvaelmaansa käytyään Egyptissä rauhanneuvotteluissa ristiretkien verilöylyjen lopettamiseksi. Ilmeisesti hän vieraili matkallaan myös Betlehemissä.

Fransiskus pystytti seimikuvaelman italialaisen Greccion kylään. Yleensä kuvaelman sanotaan sijainneen luolassa kylän liepeillä, mutta joidenkin mukaan se oli majatalon tallissa. Tarinat Betlehemin ja Greccion seimestä ovat hyvinkin voineet sekoittua.

Fransiskuksen seimi oli täysikokoinen ja tallikuvaelman eläimet oikeita. Aasin ja härän välinen syöttökaukalo toimi messualttarina. (Seimi tarkoittaa eläinten syöttökaukaloa.) Siitä, oliko vauvaa Frasiskuksen versiossa mukana vai ei, esiintyy kahta eri mielipidettä.

Kyläläiset vaelsivat pian katsomaan nähtävyyttä. Hartautta korostava perinne sai oitis jalansijan Italiassa ja levisi pian ympäri kristinuskoista, etenkin katolista, maailmaa.

Sivuraide: Kristillinen jouluseimiperinne todellakin lähti liikkeelle juuri Fransiskuksen kuvaelmasta, mutta vastaavia syntymäjuhlien kunniaksi tehtyjä asetelmia on toki tehty aiemminkin. Syntymä on iso asia. Egyptistä on esimerkiksi löydetty 5000 vuotta vanha kalliomaalaus vanhemmista lapsineen ja eläimineen.

Takaisin jouluseimeen: Nykyään moiset ovat useimmiten pienoismalleja, ja perustuvat löyhästi Raamatun kertomuksiin. Tallikuvaelman Jeesuslasta on katselemassa niin enkeleitä, paimenia, itämaan tietäjiä kamelaineen, naapureita ja paikallisia, kuin paimenia ja lampaitakin kuvaavia muovisia nukkeja. Joskus seimen kuvataan olevan talossa, toisinaan taas palmujen alla pihalla.

Kun oikein ajattelee, voi todeta että monet nykyseimet ovat ehkä jo varsin kaukana Fransiskuksen alkuperäisestä viestistä.

Lue myös muut seimijutut: Kotimainen jouluseimi sekä Kesytetyt eläimet.

Otsikkokuva: Jouluseimi Carnegien taidemuseossa Pittsburghissa (Pschemp / Wikimedia Commons).

Kuten Lähi-Idässäkin, myös Suomessa eli noina aikoina monia heimoja. Läheisetkin kulttuurit ja uskomukset toki saattoivat poiketa toisistaan, mutta normaali elo välttämättä ei, kovinkaan paljoa. Ainakaan vastasyntyneen kannalta.

Idyllisimmillään "meikäläisessä jouluseimessä" voisi olla vaikkapa nuotiopiiri lämpöisen turvekammin sisällä. Lapsen ympärillä istuskelisi taljoilla ehkäpä saamelaisperhe – onhan heillä täällä pisin asutushistoria.

Kuvaelmasta löytyisi varmaankin jokin metsästyksessä käytetty koira, vaikkapa isäntäväen jaloista tyytyväisenä kerälle kääriytyneenä. Onhan koira kuitenkin vanhin ja ehkäpä se kaikkein merkittävinkin ihmisen eläinkumppaneista. Ne on kesytetty tiettävästi kahdesti: noin 15 000 vuotta sitten Euroopassa ja 7 000 vuotta sitten Aasiassa. Paljon vanhempiakin merkkejä koirista on, jopa yli 30 000 vuoden takaa, mutta niitä ei pidetä tieteellisesti vedenpitävinä.

Asumuksen lumista ulkoseinää vasten nojaisivat sukset sekä ahkio. Pihalla saattaisi seisoskella myös vetoporo, vaikkei varsinaista poronhoitoa tuolloin vielä harrastettukaan. Tunturipeuran metsästys muuttui nimittäin hieman kesympien porojen ajamiseksi ja ajoittaiseksi tarhaamiseksi vasta 1500-luvulla.

Jeesuslapsesta tai enkeleistä perhe ei olisi tietysti kuullutkaan. "Taivaallisia" ilmiöitä tällaisessa kotoisassa kuvaelmaversiossa voisi korostaa vaikkapa revontulikruunulla, tuoreen tulokkaan puolesta loitsuvalla shamaanilla, tai menneiden aikojen tarinoita hiljaa joikaavalla vanhuksella.

Vaan toisaalta – kukapa niistä todellisista oloista noin kauan sitten varmasti tietää. Historia on kirjoitettu uusiksi tässä välissä jo aika monta kertaa, kaikkien kansojen osalta.

Lue myös muut osat seimisarjastamme: Ensimmäinen jouluseimi ja Eläinten kesytys.

Otsikkokuva: Turvekammi Pohjois-Norjan Vestre Jakobselvissä 1800-luvun lopulla.