Kääpiökasvuiset floresinihmiset asuttivat saarta Indonesiassa jo vajaat miljoona vuotta sitten. Niiden häviäminen taas osuu yksiin nykyihmisen saapumisen kanssa.
Sarja tutkimuksia avaa floresinihmisen alkuperää ja kohtaloa. Hobiteiksikin kutsutut pikkuihmiset asuivat satojentuhansien vuosien ajan Floresin saarella eteläisessä Indonesiassa.
Tutkimukset on julkaistu Naturessa, Plos Onessa, sekä arkeologian alan tiedesarjoissa (linkit jutun lopussa). Ne asettelevat floresinihmisten kehityshistoriaa paikoilleen ja tarkentavat hobittien katoamisaikaa. Uusin, vielä vertaisarvioimaton tutkimus kertoo nykyihmisen saapuneen saarelle katoamisen aikoihin.
Vanhimpien löydettyjen hobittifossiilien iäksi arvioidaan noin 700 000 vuotta. Ne kuuluvat varsinaisia floresinihmisiä vieläkin pienemmille ihmisille. Jo aiemmin saarelta on löytynyt arkeologisia todisteita kivityökalujen käytöstä jopa miljoona vuotta sitten. Muista ihmisen sukuisista olioista ei ole löytynyt saarelta merkkiäkään - ennen nykyihmistä siis.
Hobiteilla (Homo floresiensis) on yhtäläisyyksiä pystyihmiseen (Homo erectus) niin rakenteellisesti, kulttuuriĺlisesti kuin ajallisestikin. Pystyihminen on tiettävästi ensimmäinen ihmislaji, joka levittäytyi Afrikasta Aasian perukoille asti, vajaat kaksi miljoonaa vuotta sitten.
Hobittilöytöjen valtaosa on tehty tästä kalkkikiviluolasta. (Rosino/Wikimedia Commons)
Hobitit olivat todennäköisesti juuri pystyihmisten jälkeläisiä. Saarelle tulo rajoitti resursseja ja aikaa myöten pienensi kokoa. Näin on todistettavasti käynyt monille muillekin saarieläinlajeille (joskaan ei kaikille), eikä ole mitään syytä miksei ihmisellekin voisi käydä samoin.
Toisesta tutkimuksesta taas käy ilmi, että floresinihmiset kuolivat sukupuuttoon paljon aiemmin kuin aluksi luultiin. Aiemmin raportoidut ällistyttävän nuoret iät perustuivat virheellisille päätelmille.
Nuorimmat varsinaisten floresinihmisten fossiilit ovat tarkistuksen jälkeen 50 000 vuoden ikäisiä. Niitä löytyy kuitenkin aina peräti 190 000 vuoden takaakin.
Muualta Indonesiasta on löytynyt fossiileja, joiden mukaan myös pystyihminen saattoi selvitä samoihin aikoihin asti ennen häviämistään.
Viimeinen niitti hobittien ja pystyihmistenkin arkkuihin saattoi hyvin tulla oman Homo sapiens -lajimme muodossa. Kolmas ja kaikkein tuorein tutkimus antaa tästä ainakin viitteellisiä todisteita.
Tutkijat ovat vastikään löytäneet hampaita, jotka ajoitettiin vain 46 000 vuoden ikäisiksi. Ne eivät missään nimessä kuulu hobiteille, vaan muistuttavat nykyihmisen normaalia purukalustoa.
Vain hieman hobittifossiileja tuoreemmat hampaat vieläpä löytyivät samasta luolasta kuin floresinihmisten nuorimmat fossiilit. Sellaisista maakerroksista, joissa hobiteista ei enää ole jälkeäkään.
Viimeisintä tutkimusta ei tiettävästi ole vielä vertaisarvioitu. Löytö esiteltiin tiedeyhteisölle Madridissa pidetyssä kokouksessa syyskuun puolivälissä. Vertailu muiden ihmislajien hampaiden kanssa on vielä kesken.Hammaslöydöstä kertoi Suomessa ensimmäisenä Verkkouutiset.
Hobittihistoria hahmottuu siis hyvää vauhtia. Floresinihmiset muuttuivat kääpiökasvuisiksi hyvin pian saarelle tulon jälkeen. Häviäminen taas osuu yksiin nykyihmisen saapumisen kanssa.
Täydellisin löydetty hobittiluuranko. (Marmoritai / Flickr)
Tutkimukset eivät kuitenkaan kerro aivan kaikkea. Lajien yhteyksiä on vaikea osoittaa täysin aukottomasti. Elivätkö nyky- ja floresinihminen saarella samaan aikaan? Sekoittuivatko lajit? Tuhosiko nykyihminen hobitit, suoraan tai välillisesti? Entä kehittyikö hobittilaji alkujaan vielä pienemmistä ihmisistä, ja olivatko he pystyihmisen jälkeläisiä?
Fossiiliaineisto on niukkaa, sillä luut häviävät trooppisessa maaperässä nopeasti. Löytöjä onkin tehty vain luolista, joita on käytetty suojaisina asuntoina pitkään. Lisäksi useat päätelmät perustuvat luunpalasiin ja osittaisiin luurankoihin. Tuoreita Homo sapiensin hampaita on esimerkiksi löytynyt vain kaksi kappaletta.
Arkeologia, paleontologia ja antropologia ovat salapoliisityötä parhaimmillaan.
Joidenkin tutkimusten ja epäilyjen mukaan hobitit eivät olisi oma lajinsa, vaan tavalla tai toisella vajaakehittyneitä pysty- tai nykyihmisiä. Useat sairasepäilyt on kuitenkin pystytty osoittamaan kategorisen vääriksi. On myös hyvin epäuskottavaa, että jostain syystä ainoastaan kehityshäiriöisten yksilöiden luut olisivat sattumalta säilyneet kymmenien- tai satojentuhansien vuosien ajan.
Lähdeartikkelit: hobittien esi-isien kuvaus - hobittien esi-isien ajoitus - hobittius kehityshäiriön tuotosta? (1) - hobittius kehityshäiriön tuotosta? (2) - tuoreimpien hobittifossiilien ajoitus - epäily nykyihmisten vaikutuksesta - nykyihmisten hammaslöydöt ja niiden ajoitus
Otsikkokuva: Tim Evans / Flickr
Indonesian, Aasian ja Tyynen valtameren päällä viime yönä (Suomen aikaa) tapahtunut täydellinen auringonpimennys tuotti, kuten odotettua, hieman vähemmän komeita kuvia kuin monet muut pimennykset. Syynä oli se, että vain pieni kaistale pimennysvyöhykkeestä oli helppopääsyistä seutua, ja sää oli näilläkin paikoilla kaikkea muuta kuin paras mahdollinen.
Tyypilliset kommentit ovat samanlaisia kuin Janne Pyyköllä blogissaan: "Auringonpimennyksen täydellinen vaihe näkyi yläpilvien takaa, mikä ei estänyt pimennyksen kokemista, mutta leikkasi kuitenkin parhaan terän taivaan väreistä".
Alla olevassa, Jannen ottamassa kuvassa palmuun on kiivenneenä urhea herra Ete.
Jannen kuva on kauniisti esillä myös Spaceweather.com -sivulla, minne perinteisesti pimennysten jälkeen kerätään hyviä otoksia pimennysvyöhykkeeltä. Nyt siellä on myös linkki kauniiseen videoon, jonka otti opiskelija Ginger Perez Belitung-saarella.
Normaalitapaan Janne on toiminut nopeasti ja saanut komean kuvansa sivuston etusivulle. Samoin Tähdet ja avaruus on julkaissut samat kuvat.
Otsikkokuvana on kuva pimennyksen täydellisestä vaiheesta havaittuna Panasonic-yhtiön samalta Ternaten saarelta tekemän live-lähetyksen lähetyspaikalta. Sieltäkin pimennys näkyi ohuen pilviverhon läpi.
Alla on pimennys uusintana lähetyksestä:
Ja tässä täydellinen vaihe Mikronesiasta kuvattuna (NASA/Exploratorium via AFP):
Tässä on puolestaan koko pimennys paremmissa olosuhteissa sky-live.tv:n kuvaamana:
Täydelliset auringonpimennykset ovat nykyisin ennen kaikkea komeita elämyksiä, eikä niistä ole tieteellistä hyötyä samaan tapaan kuin aikaisemmin. Esimerkiksi ensimmäinen todistus Einsteinin suhteellisuusteorian toiminnasta käytännössä saatiin vuonna 1919 seuraamalla tähden paikan muuttumista lähellä Aurinkoa pimennyksen aikaan, kun Aurinko taivutti tähden valoa lähellään.
Mutta kyllä edelleenkin jotain iloa tieteelle pimennyksistä on, kuten alla oleva NASAn video kertoo:
Tätä juttua on yön aikana toistuvasti päivitetty ja sen sisältö on muuttunut päivitettäessä. Alun perin sivulla oli vain linkit suoraan lähetykseen, ennakkotunnelmia ja kellonajat.
Aasiassa ja Tyynellä valtamerellä tapahtuu ensi yönä Suomen aikaa täydellinen auringonpimennys. Suomalainen pimennysbongari, luontovalokuvaaja Janne Pyykkö on seuraamassa sitä Indonesiassa ja kertoo tunnelmistaan blogissaan sekä Tiedetuubissa.
Täydellisiä auringonpimennyksiä tapahtuu maapallolla jotakuinkin kerran vuodessa, ja tämän vuoden pimennys peittää Auringon Aasiassa kapealla soirolla, joka kulkee Indonesiasta Tyynelle valtamerelle.
Kokonaisuudessaan pimennys kestää hieman yli viisi tuntia siitä, kun Kuun alkaa työntyä Auringon kiekon päälle pimennysvyöhykkeen alkuosassa päätyen siihen, kun Kuu jättää Auringon taakseen vyöhykkeen loppupäässä Tyynellä valtamerellä.
Osittainen pimennys alkaa klo 1:19 Suomen aikaa ensi yönä ja show on ohitse klo 6.34 Suomen aikaa.
Näin siis koko pimennysvyöhykkellä.
Maan päältä yhdeltä paikalta katsottuna pimennys kestää hieman alle kolme tuntia, ja siitä täydellisyyttä on paikasta riippuen parista minuutista aina yli neljään minuuttiin.
Pisimmillään pimennys on neljä minuuttia ja 9 sekuntia pitkä paikassa, joka on hankalasti Tyynen valtameren päällä.
Muutoinkin tämänvuotinen pimennys on vähän haastava: sääennuste maa-alueille, joilta pimennystä voi nähdä, on varsin kehno: esimerkiksi pienellä Ternate-saarella Indonesiassa, missä Janne on pimennystä katsomassa ja kuvaamassa, on taivas selkeä vain 35 % todennäköisyydellä pimennyksen aikaan.
Se ei silti yrittämästä. Kuten Janne toteaa pilvien alle jäämisen mahdollisuudesta: "Ei se mitään. Olen jo nyt ihastunut siihen miltä saari näyttää. Otetaan toisesta kulmasta."
Täydellinen auringonpimennys on elämys myös silloin, kun sitä joutuu seuraamaan pilvien alta, koska yllättäen saapuva pimeys on huima kokemus. Se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, kun pimentyvän Auringon ja sen ympärillä loistavan koronan voi nähdä omin silmin.
Alla olevalla pimennysvyöhykekartalla Indonesia on aivan viirun vasemmassa reunassa.
"Ternaten koko on niin pieni, että se mahtuisi melkein kolme kertaa Helsingin maa-alan sisään", kertoo Janne.
"Silti sinne mahtuu 1720-metrinen Gamalama-tulivuori ja lentokenttä. Vertailun vuoksi, (vieressä oleva) Maitara-saari on pienempi kuin Lauttasaari (=eräs tunnettu saari Helsingissä)."
Janne on kiertänyt havaitsemassa auringonpimennyksiä ympäri maailman ja hänen kuviaan on julkaistu useissa lehdissä. Monista tavallisista auringonpimennyskuvista poiketen hän ottaa kuviinsa yleensä ympäristöäkin ja niissä pimennys on tietyssä mielessä vain sivuosassa – vaikka onkin kuvan tärkein kohde.
Myös tällä kerralla luvassa on jotain omituista, kuten alla oleva hahmotelma antaa ymmärtää.
Janne on ottanut vastaavantyyppisiä kuvia aikaisemminkin, mutta nyt ongelmalliseksi kuvaamisen tekee se, että täydellisyyden aikaan Aurinko on 46° korkeudella taivaalla.
Hän kirjoittaa blogissaan:
"Kulkiessani kookospalmumetsikön alta, kuulin useista puista huutoja Hello mister. Sally sanoo, että jokainen Ternaten mies osaa kiivetä palmuun. Eilen eräskin kiipesi meitä varten palmuun, pudotti alas kookospähkinän, jonka kannoin kotiin ja joimme illalla kunnon kookoslasilliset. Nam.
Siksi eilen illalla minä, Sally, Murry ja Rifa teimme paikallisretken etsiäksemme sopivan palmun. Sellainen löytyi.
Tänään aamulla minä, Sally ja Murry lähdimme uudestaan tuohon paikkaan, jonka olin hyväksi katsonut. Tietysti kameran kanssa liikkuminen herättää kiinnostusta ja ihmiset tulevat juttelemaan – silloin edellä oleva kuva oli tarpeen, jotta sain viestin perille mistä on kyse.
Niinkin hyvin kävi, että eräs Jabu -niminen työmies ilmoittautui puuhun kiipeäjäksi, minkä hän teki ilman mitään varusteita. Ei voi kuin ihailla täkäläisten miesten taitoa."
Tuloksen näemme vasta huomenna, sillä pimennys alkaa klo 01.19 Suomen aikaa ensi yön puolella. Täydellinen vaihe on paikallista aikaa kello 9.53 aamupäivällä ja Kuu peittää Auringon täysin taakseen kahden minuutin ja 45 sekunnin ajan.
Ja juuri tuolloin Jabun tulisi olla puussa sekä Jannen kameran takana...
Otsikkokuva ja piirros: Janne Pyykkö
Indonesian intensiiviset metsäpalot ovat jatkuneet jo viikkojen ajan ja paikalliset viranomaiset ovat julistamassa niiden vuoksi kansallista hätätilaa.
Palot ovat etenemässä kohti Jaavan eteläosaa, missä asuu suurin osa indonesialaisista.
Tilanteen vakavuudesta saa hyvän kuvan avaruudesta: Metop-A -satelliitin ottamassa kuvassa näkyy erinomaisesti paloista nouseva savu Jaavanmeren päällä. Savu leviää parhaillaan koko Kaakkois-Aasiaan ja aiheuttaa hankaluuksia asukkaille sekä liikenteelle.
Kouluja on jouduttu sulkemaan ja lentoja perumaan.
Hätätilan julistamisella presidentti Joko Widodo voisi lähettää sotilaat avustamaan palojen sammuttamisessa ja avustustöissä. Laivasto on ollut jo avustamassa evakuoinneissa, joilla esimerkiksi lapsia on siirretty pois savun keskeltä terveellisemmille alueille.
Traagista tilanteessa on se, että palot on usein sytytetty tahallaan, koska palmuöljyä tuottavat viljelijät laajentavat viljelmiään ja lannoittavat maataan.
El Niñon vuoksi lämpötilat ovat olleet olennaisesti tavallista korkeampia ja alueella on lisäksi parhaillaan kuiva kausi. Tämä tekee palojen sammuttamisesta hankalaa ja on saanut ne leviämään nopeasti.
Kuva: EUMETSAT
