Suomalaistutkijat ovat olleet mukana tekemässä uutta kirjaa nimeltä "Transdisciplinary Sustainability Studies: A Heuristic Approach", joka avaa koko joukon ihmisten arkeen ja koko yhteiskunnan toimintaan kietoutuvia ongelmia. Esimerkiksi ilmastonmuutos vaikuttaa jokaisen elämään: talvella on pimeää kun lumi puuttuu ja autoilusta tulee entistä kalliimpaa. Samat ilmiöt näkyvät yhteiskunnan tasolla: päättäjien ja viranomaisten pitää yhdistää liikkumisen vapaus ja autoilun rajoittaminen tai työpaikkojen luonti ja saastumisen vähentäminen.

Tutkijat tarjoavat usein ongelmien ratkaisuiksi täsmällisiä menetelmiä: he ehdottavat lisäämään muuttujia matemaattiseen malliin, järjestämään kansalaisten ryhmähaastatteluja tai tekemään vaihtoehtoisia skenaarioita päätöksenteon tueksi. Monet ongelmat kuitenkin pakenevat tutkijoiden täsmällisiä ratkaisuja – ne ovat monitahoisia, monimutkaisia ja moniarvoisia.

Silloin kannattaa ottaa avuksi heuristiikka, mihin tuore, kansainvälisen tutkijajoukon toimittama kirja tarjoaa apuvälineitä.

"Heuristiikalla tarkoitamme ajattelun välineitä, joilla tutkija lähestyy tutkimustilannetta ja poimii sieltä tekijöitä, joiden avulla on mahdollista jäsentää ongelmaa ja löytää siihen ratkaisuja", sanoo kirjan toimittaja, tutkija Katri Huutoniemi Helsingin yliopistosta.

Yksinkertaisimmillaan heuristiikka on sitä, että työkalupakin ruuvilokerosta poimitaan yksi, joka tuntuu sopivimmalta johonkin tiettyyn tarkoitukseen, vaikkapa seinäkellon kiinnittämiseen keittiön seinälle. Mikäli valittu ruuvi ei olekaan tarpeeksi tukeva, etsitään yrityksen ja erehdyksen avulla lopulta sopiva ruuvi.

Tieteessä tosin yritystä ja erehdystäkin voidaan tehdä suunnitelmallisesti sekä varsinaisen tekemisen sijaan eri tapauksia etukäteen simuloimalla. Kun tilannetta katsotaan myös monitieteellisesti, voidaan löytää monimutkaisia, tieteenalarajat ylittäviä reittejä ongelmallisten tilanteiden kohtaamiseen ja tarkasteluun.

"Kirja on tarpeellinen erityisesti päätöksentekoa palveleville asiantuntijoille", painottaa kirjan toinen toimittaja, tulevaisuudentutkimuksen professori Petri Tapio Turun yliopistosta.

"Pirullisten ongelmien uudelleen kehystäminen ja vaihtoehtoisten, yllättävienkin ratkaisujen avaaminen nostaa näkemykset juoksuhaudoista", jatkaa Tapio. "Tarvitaan keskusteluprosesseja, joissa katsotaan luovasti ja ennakkoluulottomasti eteenpäin".

Heuristiikka ei kuitenkaan ole ihmelääke, kuten yksi kirjoittajista Riikka Paloniemi Suomen Ympäristökeskuksesta toteaa: "Heuristiikan käyttäminen edellyttää valppautta ja itseymmärtämistä. Uusi kirja tekeekin usein näkymättömiin jäävät heuristiikat läpinäkyviksi."

Toukokuussa julkaistun kirjan kirjoittajakuntaan kuuluu huippututkijoita Suomen lisäksi Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta, Sveitsistä, Tanskasta ja Ruotsista. Uusia näkökulmia tuotetaan erityisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Huutia saavat vakiintuneet näkemykset metsänomistajuudesta, liikenteestä sekä erityisesti tieteen roolista yhteiskunnassa.

Akateeminen ja muu asiantuntijatieto on yhä syvemmässä vuorovaikutuksessa päätöksenteon ja arkielämän kanssa. Juuri tämä käytännön ongelmaratkaisun ja akateemisen tiedonmuodostuksen jännite on kirjan jokaisessa luvussa läsnä.

Teksti perustuu Turun yliopiston tiedotteeseen. Lisätietoa kirjasta on mm. Katri Huutoniemen kolumnissa.