laukaisu

Katso Falcon 9 -raketin laukaisua suorana

SpaceX -yhtiö aikoo laukaista huomenna sunnuntaina aamulla klo 8.26 Suomen kesäaikaa Falcon 9 -kantoraketin avaruuteen

Sen kyydissä on japanilainen JCSAT-16 -tietoliikennesatelliitti, jonka raketin on tarkoitus viedä kohti geostationaalista kiertorataa noin 36 000 kilometrin korkeudessa päiväntasaajan yläpuolella.

Raketin ensimmäinen vaihe on uudelleenkäytettävä, ja sen on tarkoitus laskeutua noin 9 minuutin kuluttua laukaisuista Atlantilla olevalle jalkapallokentän kokoiselle lautalle.

Koska kohti geostationaarirataa lentävien rakettien ensimmäiset vaiheet palaavat alas korkeammalta ja suuremmalla nopeudella, on niiden onnistuminen ollut varsin harvinaista. Tähän mennessä vain yksi tällainen lento on onnistunut täysin – vaikkakin lennon päätarkoitus, satelliitin vieminen avaruuteen, on sujunut juuri halutulla tavalla.

Falcon 9 -raketin on siis tarkoitus nousta matkaan huomenna aamulla noin 25 minuuttia yli kahdeksan Suomen aikaa Floridasta, Cape Canaveralin laukaisualustalta. Yllä oleva videosyöte käynnistyy noin tuntia ennen laukaisua ja se seuraa lentoa reaaliajassa.

Näyttävä kooste Falcon 9 -raketin laukaisuista

Pari päivää sitten kerroimme NASAn uudesta jättiraketista ja sen suuren rakettimoottorin kaasusuihkun rakennetta kuvaavasta suurnopeuskamerasta.

Tämä SpaceX -yhtiön juuri julkaisema video jatkaa hieman samalla linjalla, sillä video on hunajaa kaikille rakettien ja rakettilaukaisuiden ystäville.

Videolla on koosteena hienoa kuvamateriaalia viime joulu-, touko- ja heinäkuussa tehdyiltä Falcon 9 -kantorakettien laukaisuilta. Videot on kuvattu suurnopeuskameroilla ja kaukoputkilla, jotka näyttävät yksityiskohtaisen tarkasti raketin toimintaa niin laukaisun ja lennon kuin myös ensimmäisen vaiheen laskeutumisen aikana.

Erityisen kiinnostavia ovatkin juuri viimeiset: videolla nähdään miten ensimmäinen vaihe palaa ilmakehään ja kuinka se jarruttaa laskeutumistaan yhdeksästä moottoristaan vain keskimmäistä käyttäen – ja kuinka tuolloin sen liekit nuolevat muitakin moottoreita sekä raketin koko alaosaa.

Näillä näkymin seuraava Falcon 9:n laukaisu tapahtuu Cape Canaveralista, Floridasta, ensi sunnuntaina 14. elokuuta. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan japanilainen tietoliikennesatelliitti JCSAT 16 nousee matkaan klo 8:26 Suomen aikaa aamulla.

Aalto-1 laukaistaan avaruuteen Kaliforniasta


Kyllä, tämä kannattaa laittaa jo nyt mieleen: Aalto-1:n laukaksupaikka ei ole Florida, vaan Kalifornia. Satelliitti rynnistää avaruuteen Hollywoodin naapurista.


Suurin osa satelliiteista ja muista avaruusaluksista, jotka laukaistaan avaruuteen Yhdysvalloista, lähetetään matkaan Floridasta, Cape Canaveralin niemimaalta. Se onkin erinomainen paikka päiväntasaajan ympärille tai vain vähän sen suhteen kallellaan oleville radoille laukaistaessa, mutta Florida sijaitsee erittäin hankalasti polaariradalle suuntaavia lentoja varten.

Napojen kautta kulkevalle radalle laukaistaessa raketin pitää myös suunnata joko etelään tai pohjoiseen, eikä silloin Floridasta ole riittävän suuria turva-alueita.

Niinpä tärkein Yhdysvaltain laukaisukeskus tällaisia satelliitteja varten sijaitsee Kaliforniassa, Los Angelesin lounaispuolella Tyynen valtameren rannalla. Sieltä polaarilaukaisut tehdään suuntaamalla raketti jotakuinkin etelään.

Tällaisilla radoilla olevat polaarisatelliitit tulevat Suomen päälle etelästä, joten myös Aalto-1:n rata kulkee Suomen yli etelästä pohjoiseen.

Laukaisukeskus Kaliforniassa on Yhdysvaltain ilmavoimien hallinnassa oleva Vandenbergin lentotukikohta, mistä laukaisuita on tehty ja tehdään edelleen niin puolustushallinnolle kuin NASAlle ja kaupallisille toimijoillekin.

Space X -yhtiö on vuokrannut alueelta käyttöönsä laukaisualustan numero 4. 

Ensimmäinen laukaisu tältä alustalta tehtiin elokuussa 1964 ja se on toimi vuoteen 2011 saakka Titan-kantorakettiperheen lentojen laukaisupaikkana.

Kaksivuotisen remontin jälkeen ensimmäinen Falcon 9 laukaistiin siltä avaruuteen syyskuussa 2013. Otsikkokuva näyttää alueen muutostöiden aikana.

Nykyisin Space X vuokraa tukikohta-alueelta myös paikkaa, minne kantorakettien ensimmäiset vaiheet voivat laskeutua laukaisuiden jälkeen.

Samalta laukaisualustalta 4 lähetettiin pieni Clementine -luotain Kuuta tutkimaan tammikuussa 1994.

Falcon 9 palaa lentoon ja yrittää taas laskeutumista – suomalaissatelliitin aikataulu myös kyseessä

Su, 12/20/2015 - 13:34 Jari Mäkinen
Falcon 9 laukaisualustallaan

Päivitys sunnuntaina illalla klo 23:30:
Laukaisua on päätetty lykätä vuorokaudella, koska laskelmien mukaan todennäköisyys onnistuneelle ensimmäisen vaiheen laskeutumiselle silloin 10% parempi. Uusi yritys klo 03:33 Suomen aikaa tiistaina.

- - -

Amerikkalainen SpaceX -yhtiö on laukaisemassa ensi yönä Suomen aikaa jälleen Falcon 9 -kantoraketin avaruuteen. Kyseessä on ensimmäinen lento sitten viime kesäkuun, jolloin samanlainen raketti räjähti kesken kaiken.

Onnettomuus ei aiheuttanut vaaraa kenellekään, koska se tapahtui raketin ollessa jo korkealla ja meren päällä, mutta sen seurauksena laukaisut jouduttiin keskeyttämään onnettomuuden syyn  tutkinnan ajaksi. 

Tämä vaikutti suoraan myös ensimmäisen suomalaisen satelliitin Aalto-1:n laukaisuajankohtaan, sillä ennen onnettomuutta sen odotettiin pääsevän Falcon 9:n kyydillä matkaan nyt joulukuussa. Mikäli ensiöinen lento sujuu hyvin, on Aalto-1:n laukaisu vuorossa maaliskuussa.

Laskeutuminen uudella tavalla

Falcon 9 -kantoraketin laukaisun on tarkoitus tapahtua illalla 20:29 Floridan aikaa, eli 03:29 Suomen aikaa maanantain puolella. Laukaisuikkuna kestää vain minuutin ajan, koska joulun alla vilkasta lentoliikennettä Cape Canaveralin taivaalla ei haluta häiritä liikaa.

Kyseessä kun ei ole vain pikainen matka taivaalle, vaan myös tulo takaisin alas: yhtiö koettaa jälleen saada raketin ensimmäisen vaiheen palaamaan takaisin maahan. Tällä kerralla tosin laskeutumista ei yritetä merellä olevan lavetin päälle, vaan kymmenisen kilometriä laukaisupaikan eteläpuolella olevalle maa-alueelle. 

Jos kaikki sujuu hyvin, laskeutuu raketin ensimmäinen vaihe Cape Canaveralin niemekkeen eteläosassa olevaan “laskeutumisalue 1:lle” noin 20 minuuttia lentoonlähdön jälkeen. Yllä olevassa kuvassa laskeutuminen on kuvattuna päiväsaikaan, mutta nyt laskeutumisen aikaan on jo yö: tämä tietää sitä, että yliäänipamauksen lisäksi lähdestyvä ensimmäinen vaihe näkyy hyvin Canaveralin alueella loimottavien rakettimoottoriensa johdosta.

Paitsi että raketin saaminen takaisin alas olisi sinänsä hienoa, on kovalle kamaralle laskeutumisesta monta muutakin etua: kohdealue on suurempi kuin jalkapallokentän kokoinen laiva, merenkäynti ei vaikuta lainkaan laskeutumiseen ja lisäksi suurin epävarmuus rakettivaiheen kunnostamisessa uutta lentoa varten on ollut meriveden mahdollisesti siihen aiheuttamat vauriot.

Kuten edellisilläkin laskeutumista yrittäneillä lennoilla, on laskeutuminen ja lento avaruuteen kaksi eri asiaa: laukaisu voi onnistua hyvin, vaikka ensimmäisen vaiheen palaaminen alas ei menisikään suunnitelman mukaan.

Kaksi asiaa meni pieleen kesäkuussa

Falcon 9 oli jo osoittautunut hyvin luotettavaksi kantoraketiksi 18 laukaisullaan ennen viime kesän onnettomuutta, joten heti räjähdyksen jälkeen oli varsin selvää, että mikään suurempi, raketin suunnittelussa ollut vika ei todennäköisesti ollut syynä epäonnistumiseen.

Tutkimuksissa todennäköiseksi vikapääksi on paljastunut puolimetrinen metallitanko, joka pitää polttoainesäiliöihin painetta tuottavan heliumin tankkia paikallaan. Se napsahti poikki kiihtyvyyden vuoksi.

Huhujen mukaan kyseessä oli 3D-tulostettu osa, jolla oli korvattu aiemmin “perinteisesti” tehty metallipalkki. 3D-tulostettu metalli sopii erinomaisesti moneen käyttöön, mutta se on periaatteessa hieman hauraampaa. Vaikka tämä oli otettu huomioon,  oli kyseessä ensimmäinen kyseisen osan käyttökerta, ja todellisuus oli nähtävästi hieman erilainen kuin testiolosuhteet.

Osa on nyt vaihdettu perinteiseen, ja samalla rakettiin sekä sen rakenteisiin on tehty tarkistuksia sekä parannuksia. Kenties SpaceX oli ottanut liian nopeasti uuden tekniikan käyttöön ja tuudittautunut onnistuneiden laukaisuiden jälkeen tyytyväisyyteen ja itsevarmuuteen sen suhteen, ettei mikään voi  mennä vikaan.

Vaikka lentäminen avaruuteen on tullut aiempaa helpommaksi ja edullisemmaksi, on se edelleen vaikeaa ja laukaisuiden aikana jylläävät suuret voimat. Voi olla, että onnettomuus oli jopa hyvä muistutus yhtiön innokkaille insinööreille avaruuslentämisen riskeistä.

Kesäkuisella lennolla raketin kyytiläisenä oli Dragon-avaruusalus, jolla oli tarkoitus vielä rahtia Kansainväliselle avaruusasemalle. Alus on tehty monikertakäyttöiseksi ja se pystyy palaamaan takaisin Maahan. 

Niinpä alus oli myös ohjelmoitu irtoamaan onnettomuustapauksessa kantoraketista ja palaamaan laskuvarjojensa varassa takaisin alas. Nyt kuitenkin varjot eivät avautuneet, vaan alus putosi Atlantin valtamereen.

SpaceX -yhtiön perustajan ja johtajan Elon Muskin mukaan syynä tähän oli ohjelmistovirhe. Alukseen oli ladattu ohjelmiston vanha versio; uudempaa ohjelmistoa käyttämällä Dragon olisi pelastunut.

Musk on kertonut, että tällä kerralla raketin jokainen osa on erikseen testattu ja tulevissa Dragon-aluksissa käytetään varmasti viimeistä ohjelmistoversiota.

Nyt kyydissä on kuitenkin 11 pientä, jääkaappipakastimen kokoista tietoliikennesatelliittia Orbcomm-yhtiölle. Ne ovat samanlaisia kuin viime vuonna laukaistut satelliitit, ja ne muodostavat yhdessä OG2-nimisen verkoston noin 650 kilometrin korkeudessa. 

Satelliittiverkoston tehtävänä on lyhytviestien välittäminen sekä lähetysten seuraaminen maailmanlaajuisesti. Pienten satelliittien muodostamat parvet ovat yhä edullisempia ja käyttökelpoisempia tällaisiin rajattuihinkin tehtäviin.

Suomalaisittain kiinnostava laukaisu

Tätä Falcon 9:n lentoa seurataan erittäin kiinnostuneina myös Otaniemessä, sillä lennon onnistumisesta riippuu se, milloin Aalto-1 pääsee matkaan.

Itse satelliitti on täysin valmiina ja testattuna odottamassa kuljetusta Hollantiin, mistä se viedään edelleen muiden samalla lennolla matkaavien nanosatelliittien kanssa laukaisupaikalle Yhdysvaltoihin.

Tätä toimitusta on lykätty eteenpäin samalla kun tämä Falcon 9:n lento on siirtynyt myöhemmäksi. Vielä marraskuussa ajateltiin, että tämä lento tehtäisiin joulukuun alussa. 

Näillä näkymin Aalto-1 pääsee eteenpäin helmikuun alussa ja laukaisu tapahtuu maaliskuussa.

Kirouksen aika on ohi: avaruusaseman huoltolento lähti onnistuneesti matkaan

Ma, 12/07/2015 - 00:47 Jari Mäkinen
Cygnus lähtee matkaan

Ensimmäinen amerikkalainen Kansainväliselle avaruusasemalle suuntaava rahtilento sitten kesällä tapahtuneen Falcon 9 -kantoraketin laukaisuonnettomuuden tapahtui hetki sitten Cape Canaveralista, Floridasta.

Kyseessä on Orbital ATK -yhtiön valmistama Cygnus-avaruusrahtari, jonka edellinen lento viime vuoden lokakuussa epäonnistui, kun sitä kuljettanut Antares-kantoraketti räjähti lähes välittömästi lentoon lähdettyään. Siitä alkoi epäonnisten avaruusaseman huoltolentojen sarja, kun lähes mahdottomaksi arvioitu riski siitä, että monen eri aluksen ja kantoraketin yhdistelmä pettäisi: Cygnuksen jälkeen venäläinen Progress syöksyi pian laukaisunsa jälkeen takaisin Maahan keväällä ja sitten Space X -yhtiön Dragon tuhoutui kesäkuussa. 

Nyt Cygnus laukaistiin avaruuteen Atlas-kantoraketilla, jolle kyseessä oli 131. perättäinen onnistunut lento. 

Cygnus-alus on tällä kerralla hieman aiempia suurempi ja se käyttää uusia aurinkopaneeleita. Laukaisun jälkeen alus kipuaa kahden vuorokauden ajan korkeammalle kiertoradalle ja saapuu avaruusaseman luokse tiistaina. Silloin aseman astronautit nappaavat sen kiinni avaruusaseman robottikäsivarrella ja liittävät aseman telakointiporttiin.

Mukana aluksessa on noin 3,5 tonnia rahtia asemalle. Joukossa on myös 15. joulukuuta puolen vuoden avaruusmatkalle lähtevän brittiastronautti Tim Peaken lennollaan tarvitsemia välineitä ja tarvikkeita, joten lento oli eurooppalaisittainkin kiinnostava.

Cygnus pysyy asemalla noin kahden kuukauden ajan, jona aikana sen sisältämä rahti puretaan asemalle ja alus täytetään hohdokkaasti roskalla, jätteillä ja käytöstä poistettavilla laitteilla. Ne tuhoutuvat ilmakehän kitkakuumennuksessa aluksen kanssa Tyynen valtameren eteläosien päällä – alueella, jota käytetään rutiininomaisesti käytöstä poistettavien avaruusalusten tuhoamiseen, koska siellä on erittäin vähän asutusta ja liikennettä.

Uuden Cygnus-aluksen olennaisin uudistus on aiempaa suurempi paineistettu rahtitila. Se on nyt 5,1 metriä pitkä, kun halkaisija 3,05 metriä on sama kuin aiemmin. Tilavuudeksi tulee siis 27 m3.

Kokonaisuudessaan Cygnuksen massa oli laukaisun aikaan 7,492 kg, mistä 828 kg oli polttoainetta ja 3513 kg asemalle vietävää rahtia.

Orbital nimeää aluksensa ammoisten astronauttien mukaan, ja tämä alus on ristitty "Deke" Slaytonin mukaan.

Pian Jumbo-Jetin alta ampaistaan avaruuteen

Pe, 12/04/2015 - 18:21 Jari Mäkinen
LauncherOne ja Cosmic Girl

Vaikka Virgin Galactic -yhtiön avaruusturistilennot ovat edelleen pahasti myöhässä, eikä niiden alkamisesta ole vielä tarkempaa tietoa, on yhtiö lähes ylikierroksilla valmistautuessaan laukaisemaan satelliitteja avaruuteen.

LauncherOne on pieni kantoraketti, jota suunnitellaan laukaistavaksi kiertoradalle turistialus SpaceShip2:n kantoaluksen WhiteKnight2:n alta samaan tapaan kuin avaruusturistialus laukaistaisiin pomppaukselleen noin sadan kilometrin korkeuteen. 

Kantoraketti ja sen hyötykuormana oleva satelliitti sen sijaan jatkaisivat aina kiertoradalle saakka ja kiihdyttäisivät siellä pysymiseen vaadittavaan nopeuteen.

Alun perin LauncherOne suunniteltiin noin satakiloisten piensatelliittien laukaisuun, mutta asiakkaisen pyyntöjen vuoksi raketin suorituskykyä on kasvatettu noin kaksinkertaiseksi. 

Nyt siis tarkoitus on laukaista 200 kg massaltaan oleva satelliittilasti avaruuteen – siis yksi tai useampi satelliitti.

Kantoraketin tullessa suuremmaksi on WhiteKnight2 jäänyt pieneksi. Siksi Virgin Galactic kertoi eilen hankkivansa emoyhtiöltään Virgin Atlantic -lentoyhtiöltä Beoing 747-400 -liikennekoneen, josta räätälöidään raketille uusi kantoalus.

Sen avulla rakettia voidaan jopa kasvattaa niin, että sillä voitaisiin laukaista jopa 400 kg matkaan.

Kone ristitään Virgin-yhtiön tyyliin “Kosmiseksi tytöksi”, eli sen kylkeen kirjoitetaan”Cosmic Girl”.

Jumbo-Jetin vasemman siiven juureen rungon ja sisemmän moottorin väliin tehdään ripustuspiste kantoraketille. Kyseinen paikka on itse asiassa suunniteltu ulkoisen kuorman kantamiseen, sillä aikanaan moottorien ollessa vähemmän luotettavia kuin nykyisin, koneilla kuljetettiin usein varamoottoreita  kaukana sijaitseville lentoasemille, missä samanlainen Jumbo oli jäänyt nalkkiin moottorin rikkouduttua.

Monet lentoyhtiöt ovat poistamassa Jumbo-Jettejä laivastoistaan, koska nykyaikaiset kaksimoottorikoneet pystyvät kuljettamaan lähes saman määrän matkustajia olennaisesti edullisemmin ja suuremmat matkustajamäärät kannattaa lennättää kookkaammalla Airbusin A380-koneella.

Niinpä tämä uuden uran saava kone olisi todennäköisesti joutunut alumiinitölkkien raaka-aineeksi, ellei sitä olisi otettu satelliittilaukaisijaksi; siihen käyttöön se monimoottorisena, suuren kuorman kantavana pitkänmatkankoneena sopiikin hyvin, koska yksittäisillä lennoilla polttoaineenkulutus ei ole olennainen kustannuserä ja kauaksi kantavan koneen avulla satelliitit voidaan laukaista oikeastaan mistä vain mihin suuntaan vain.

Kolme komeanpiukeaa painepukua

To, 07/23/2015 - 09:17 Jari Mäkinen

Päivän kuvaTorstain kuvassa on avaruusasemalle aamulla Suomen aikaa saapunut avaruuslentäjäkolmikko leikkimässä Sokol-avaruuspuvuillaan. Laukaisun, laskeutumisen ja lennon kriittisten vaiheiden aikana käytettävä, mittatilauksena kullekin astronautille tehtävä avaruuspuku pitää testata moneen kertaan, ja kuvassa avaruuslentäjät ottivat ylipaineeseen puhalletut pukunsa olkapäilleen. Pukuja ei ole suunniteltu avaruuskävelyitä varten, mutta ne suojaavat aluksen sisällä avaruuden tyhjöä ja lämpötilavaihteluita vastaan.

Kolmikkoa kuljettanut Sojuz TMA-17M -alus lähti matkaan klo 00:02 Suomen aikaa yöllä ja telakoitui noin kuutta tuntia myöhemmin Kansainvälisen avaruusaseman Rassvet-moduliin.

Kuvassa ovat NASAn astronautti Kjell Lindgren (vasemmalla), venäjäläinen, Sojuz-aluksen komentajana toimiva kosmonautti Oleg Kononenko (keskellä) ja Japanin avaruustutkimushallinnon JAXAn avaruuslentäjä Kimiya Yui. Kononenkolle tämä on jo kolmas lento avaruuteen, kun taas Yuille ja Lindgrenille lento on ensimmäinen.

Pohjoismaalaisittain kalskahtavalla nimellä varustetun Lindgrenin suku muutti Ruotsista Yhdysvaltoihin jo 1800-luvulla, joten ruotsissa ei juuri kannata hurrata hänen sukujuurillaan – etenkin kun hän syntyi Taiwanissa, missä hänen isänsä Randahl Lindgren meni naimisiin taiwanilaisen Anita Chu Yun Chagnin kanssa.

Lindgren on lääkäri, joka on työskennellyt pitkään astronauttien lentolääkärinä, kunnes päätti hakea itsekin astronauttikoulutukseen. Hän pääsi ja aloitti vuonna 2009 astronauttikoulutuksensa. 

Lindgrenistä on hyvä artikkeli Coloradon yliopiston nettisivuilla.

Yui ja Kononenko ovat puolestaan insinöörejä. Japanilainen on Lindgrenin tapaan vuoden 2009 astronauttikurssin kävijä ja toimi ennen astronauttiuraansa hävittäjälentäjänä Japanissa. Turkmenistanilainen Kononenko puolestaan teki ensimmäisen avaruuslentonsa jo vuonna 2008. Sen jälkeen hän teki toisen lentonsa vuonna 2011, jolloin hänen kanssaan avaruusasemalla oli mm. ESAn hollantilaisastronautti André Kuipers. Kononenko on virallisesti Sojuz-alusten valmistajan Energian insinööri ja tuntee etenkin Sojuz-alusten sähkösysteemit kuin omat taskunsa – kenties paremminkin.

Jos kaikki sujuu suunnitelman mukaisesti, palaa kolmikko takaisin Maahan ensi joulukuussa.

Yllä olevassa kuvassa Lindgren, Yui ja Kononenko nauttivat viimeistä ateriaan Maan pinnalla ennen laukaisua.

Yhteinen aamiainen – tai yölaukaisun tapauksessa illallinen – on eräs Sojuzin laukaisuun liittyvistä monista perinteistä, joihin kuuluu myös mm. nimikirjoituksen laittaminen kosmonauttihotellin huoneen oveen, shampanjalasillisen nauttiminen sekä pysähtyminen matkalla laukaisualustalle paikalla, missä Gagarin pysähtyi tyhjentämään rakkonsa.

Kyseessä on jo 44. Kansainväliselle avaruusasemalle lähetettävä miehistö ja Sojuz-alukselle jo 126. lento siten vuoden 1967, jolloin sen ensimmäinen versio teki ensilentonsa. Lindgren ja Yui saivat samalla järjestysluvut 548 ja 549, kun lasketaan avaruuteen nousseita ihmisiä. Virallinen järjestys lienee tuo nimen aakkosjärjestyksen mukainen, koska kumpikin saapui avaruuteen samaan aikaan.

Alla vielä kolmikon laukaisu matkaan viime yönä.

Miltä tuntuu, kun räjähtävä raketti putoaa päälle?

Aikomukseni maanantaina illalla oli katsoa netistä Cygnus-aluksen laukaisu avaruusasemalle ja mennä nukkumaan. Kuten kaikki asiaa seuranneet tietävät, laukaisu ei mennyt niin kuin Strömsössä: Antares-kantoraketti nousi aluksi ylöspäin, mutta sitten sen moottorien luona räjähti ja koko raketti Cygnus-aluksineen sekä täysine polttoaine- ja happitankkeineen putosi liekkimerenä alas.

Tätä kirjoitettaessa tarkempaa syytä vielä etsitään, mutta todennäköisimmin jompi kumpi kahdesta ensimmäisen vaiheen moottorista räjähti ja silloin työntövoiman hiivuttua raketti syöksyi maahan. Samanlainen koekäytössä ollut rakettimoottori rikkoutui viime toukokuussa kesken testin, ja samanlainen tapaus nyt olisi aiheuttanut juuri tällainen onnettomuuden.

Tapaus on pyörinyt päässäni sen jälkeen koko ajan, koska se toi kovasti monenlaisia muistoja, ennen kaikkea kesäkuun 4. päivän vuonna 1996 Kouroun avaruuskeskuksessa. Se oli ensimmäinen kerta, kun olin Ranskan Guyanassa ja ensimmäinen kerta, kun pääsin katsomaan kantoraketin laukaisua. Eikä kyseessä ollut ihan mikä tahansa laukaisu: se oli upouuden eurooppalaisen Ariane 5 -kantoraketin ensilento!

Kyydissä oli neljä Cluster-satelliittia, joissa oli mukana myös paljon suomalaista osaamista.

Matka laukaisupaikalle oli ollut iloinen ja jopa juhlava, sillä laukaisua katsomaan oli kutsuttu koko joukko VIP-vieraita sekä varsin suuri ryhmä meitä lehdistön edustajia. Suuri pitopöytä oli jo katettu laukaisun jälkeistä juhlaa varten, kun lähdimme katsomaan laukaisua eri puolille avaruuskeskusta. Itse jäin lennonjohtorakennuksen katolle, koska sieltä pääsin nopeasti alas lennonjohtoon seuraamaan raketin matkaa avaruuteen suurilta näyttöruuduilta.

Laukaisun aika koitti ja harmaa pilvikerros peitti Kouroun. Sade oli juuri lakannut, mutta laukaisun kannalta sää oli vielä tarpeeksi hyvä. Niinpä lähtölaskenta eteni kohti nollaa ja sitten suuri raketti nousi ilmaan. Kaksi voimakasta kiinteällä polttoaineella toimivaa apurakettia syttyivät ensi ja sitten keskellä raketin ensimmäistä vaihetta oleva Vulcain-päämoottori heräsi henkiin. Ensimmäinen Ariane 5 nousi ylväästi kohti taivasta … kunnes se alkoi kääntyä omituisesti sivuun.

Noin 37 sekuntia lentoonlähdön jälkeen raketin asento oli kääntynyt jo sen verran vinoon suhteessa lentorataan, että aerodynaamiset voimat rikkoivat sen. Heti sen jälkeen automaattinen itsetuhojärjestelmä, jonka tehtävänä on estää mahdollisesti ohjauskyvyttömän raketin lentämisen asuttujen alueiden päälle, räjäytti Arianen kuormineen. Hohtavat, savuavat palaset alkoivat sataa alaspäin noin neljän kilometrin korkeudesta.

Raketin luontainen nousuääni oli pääasiassa rätinää ja jylinää, mutta nyt se katkesi kuin seinään, kun suuri pamaus ravisutti maisemaa.

Laukaisukeskus, kuten mikään muukaan katsontapaikoista, ei ollut suoraan raketin alla, mutta tuuli saattoi puhaltaa räjähdyksessä syntyneitä kaasuja suuntaamme, joten kaikki paikat evakuoitiin. Laukaisukeskuksen katolta väki ajettiin sisälle rakennukseen ja muualla muihin tiloihin. Paniikkia ei ollut, mutta nyt naurua ei kuulunut. Heidät (lue: meidät), jotka halusivat vielä jäädä ottamaan kuvia, hätistettiin määritietoisesti sisätiloihin.

Sisällä lennojohtohuoneessa henkilökunta konsoleissaan katsoi lasittuneesti kuvaruutujaan, joilla telemetriatiedot katkesivat kuin seinään. Tutka näytti lennonjohdon etuosan suurella näyttöruudulla ilotulituksen tapaan alas pudonneiden palasten reittejä, kun samalla laskennallinen piste, missä raketin tuli olla silloin kun kaikki olisi sujunut normaalisti, jatkoi matkaansa ylöspäin. Lisäksi ruudulla oli videokuva, joka oli jotakuinkin samanlainen kuin otsikkokuva. Surullista. Hiljaista. Oli vaikea ajatella, että läheistä Sinnamaryn kylää oltiin evakuoimassa, koska raketin osat putosivat sen luokse suolle.

Cluster-satelliittien tekemiseen osallistuneet tutkijat itkivät – näytti siltä, että vuosien työ ja edessä oleva kiinnostava lento oli mennyt hukkaan. Kun juhlat laukaisun jälkeen peruutettiin, kävi jokunen tutkija hakemassa pöydillä odottaneita viinipulloja, ja katosivat huoneisiinsa.

Paluulento takaisin Pariisin oli kuin olisimme olleet hautajaisissa. Jos jotain hyvää piti asiasta löytää, niin onneksi kukaan ei loukkaantunutkaan.

Onnettomuuden syy selvitettiin ja Arianet ovat nyt maailman luotettavimpia kantoraketteja. Ne ovat lentäneet jo yli 50 kertaa peräjälkeen ilman pienintäkään toimintahäiriötä.

Kun seuraavan kerran muutamaa vuotta myöhemmin pääsin katsomaan Kouroussa raketin laukaisua lähinnä laukaisupaikkaa olevalta sallitulta alueelta, meille jaettiin kaasunaamarit. Monet naureskelivat ja pitivät niitä vitsikkäinä, mutta Ariane 501:n jälkeen en osannut nauraa asialle. Niille olisi saattanut olla käyttöä, mutta onneksi ei ollut.

Samaan tapaan usein rakettien laukaisuita seuratessa monet harmittelevat sitä, että katsomispaikat ovat niin kaukana laukaisualustasta. On totta, että niiltä ei laukaisua pysty tuntemaan ja kokemaan yhtä voimakkaasti kuin lähempää; elämys on komea, mutta se olisi vielä upeampi, jos voisi tuntea suorastaan rakettimoottorien paahteen ja niistä tulevan äänen.

Venäjällä kaikki on kuitenkin mahdollista, ja siellä Foton M-1 -tutkimussatelliitin tekemiseen osallistuneet eurooppalaistutkijat päästettiin katsomaan laukaisua varsin lähelle laukaisupaikkaa.

Tunnen hyvin muutamia mukana olleita henkilöitä, ja heidän kertomuksensa on karmaiseva.

Oli 15. lokakuuta 2002. Mikropainovoimakokeita suorittamaan lähetettävää Foton-kapselia kuljettanut Sojuz-raketti nousi normaalisti ja työntyi matalalla olevaan pilvikerrokseen siten, että vain sen kirkkaat rakettimoottorit liekkeineen kajastivat pilvien läpi. Sitten, juuri samaan tapaan kuin nyt Antareksen tapauksessa, moottorien kohdalla tapahtui räjähdys ja raketti alkoi vajota alaspäin.

Mikä pahinta, tuuli työnsi sitä kohti katsojia. Raketti leimahti liekkimereksi jo ilmassa ollessaan ja sen hylky sekä kaikki palava polttoaine putosivat vain vähän matkan päähän tutkijoista. Pilven sisältä ei nähnyt täsmälleen mitä oli tapahtumassa, mutta kun osat ja liekit tulivat näkyviin pilvikerroksen alta, suuri osa niistä oli lähes katsojien päällä. Ensin tapaukselle naurettiin, kun se oli täysin odotamaton ja epäselvä, mutta sitten tilanne vaikutti siltä, että elävänä selviäminen oli kiinni nopeasta toiminnasta.

He juoksivat kauemmaksi, heittäytyivät maahan ja suojautuivat. Kuuma paineaalto ja valtava räjähdys meni ylitse ja ohitse. Kun tilanne tuntui olevan ohitse, tutkijat nousivat ylös. Näkymä oli lohduton: palavia palasia siellä täällä laukaisualustan suunnalla ja pieni metsäpalo, jonka liekit olivat sytyttäneet ja jota sammuttamaan paloautot olivat jo menossa.

Tutkijat olivat turvassa, mutta jälkikäteen kuultiin, että onnettomuus oli vaatinut kuolonuhrin. Varusmies Ivan Marshenko oli seurannut laukaisua alle kilometrin päässä rakennuksessa, jonka lasi-ikkuna oli rikkoontunut paineaallon vuoksi ja lasinpalaset olivat silponeet nuoren sotilaan. Lisäksi kahdeksan muuta sotilasta oli loukkaantunut ja heistä kuusi vietiin sairaalaan.

Alla on videokooste laukaisusta:

Kaksi uutta Galileo-satelliittia avaruuteen

(Huomautus 24. elokuuta: laukaisu ei ole sujunut nähtävästi toivotulla tavalla, vaikka ensitietojen mukaan siltä näyttikin. Uutisemme Galileo-kaksikko väärällä radalla kertoo tästä tarkemmin.)

Uusimmat kaksi Galileo-paikannussatelliittia, Galileo 5 ja 6, laukaistiin tänään avaruuteen. Tämä merkitsee uutta vaihetta Galileo-satelliittinavigaatiojärjestelmän rakentamisessa, sillä kyseessä olivat ensimmäiset kaksi normaalia Galileo-satelliittia; kaikki neljä aikaisempaa satelliittia ovat olleet testisatelliitteja, jotka toimivat myös osana lopullista järjestelmää.

Tästä eteenpäin näitä sarjatuotantoja tehtyjä standardisatelliitteja laukaistaan kiertoradalle varsin nopeassa tahdissa.

Tarkoitus on lähettää avaruuteen kuudesta kahdeksaan satelliittia vuodessa Sojuz- ja Ariane-kantoraketeilla siten, että lopullinen 24 satelliitista koostuva järjestelmä olisi valmis vuonna 2017 Sen jälkeen sitä täydennetään vielä kuudella varakappaleella, jotka ovat avaruudessa valmiina korvaamaan mahdollisesti rikkoutuvia satelliitteja.

Ainutlaatuinen tarjouspyyntö

To, 04/10/2014 - 13:39 Jari Mäkinen
Aalto-1 -tarjouspyyntö

Aalto-yliopistossa opiskelijavoimin rakennettava Suomen ensimmäinen satelliitti Aalto-1 otti tänään taas yhden askeleen lähemmäksi pääsyään avaruuteen, kun tarjouspyyntö sen laukaisemiseksi avaruuteen laitettiin julkiseen hakuun.

Normaalin valtion hankintamenettelyn mukaisesti satelliitteja avaruuteen laukaisevat yhtiöt voivat nyt tarjota rakettiaan Aalto-1:n viemiseksi avaruuteen: kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Suomesta tehdään tällainen tarjouspyyntö. Käytönnössä pienikokoinen ja kevyt Aalto-1 tullaan laukaisemaan muiden satelliittien kanssa jonkin suuremman hyötykuorman ohessa, eli samalla kyydillä avaruuteen pääsee useampikin satelliitti. Pyynnön laittaminen julkiseksi on kuitenkin tärkeä askel ja konkreettinen merkki siitä, että Aalto-1 alkaa olla nyt valmis.

Kuten tarjouspyyntö, joka siis on julkisesti luettavissa täällä, sanoo, on kyseessä 5-kiloisen nanosatelliitin laukaisu 600 – 850 km korkeuteen maapallon napojen kautta kulkevalle aurinkosynkroniselle polaarikiertoradalle. Aurinkosynkroninen tarkoittaa sitä, että satelliitin ratatason siirtyy noin asteen verran idemmäksi joka päivä, jolloin ratataso pysyy paikallaan Aurinkoon nähden ja siten vuoksi satelliitti ylittää saman maapallon paikan samaan vuorokaudenaikaan ja samankaltaisissa valaistusolosuhteissa joka päivä.

Koska rata on polaarirata ja nanosatelliitit laukaistaan suuren satelliitin oheishyötykuormina, pitää laukaistavan suuren satelliitin olla myös matkalla polaariradalle. Sellaisia ovat esimerkiksi kaukokartoitussatelliitit ja jotkut tutkimussatelliitit.

Periaatteessahan satelliitin laukaiseminen ei ole mitenkään erityinen asia, ja kuka tahansa voi paitsi ostaa satelliitin, niin myös raketin sen avaruuten viemiseksi. Se vaatii vain rahaa – tai kuten Aalto-1:n tapauksessa, hieman vähemmän rahaa, mutta enemmän omaa työtä.

Satelliittia on tehty opiskelijatyönä oppimistarkoituksessa, ja satelliitin laukaisun hankkiminen virallisen proseduurin mukaan, satelliitin itsensä laukaisuvalmistelut ja lopulta sen käyttöönottaminen avaruudessa sekä operointi siellä on tärkeä osa koko kokemusta. Näitä kaikkia valmistellaan ja harjoitellaan etukäteen, mikä sekin on jo hyvin opettavaista.

Viron ensimmäinen satelliitti, edelleen toimiva ESTCube-1 laukaistiin matkaan samalla tavalla.

Edellinen Aalto-1:stä kertonut juttumme oli Aalto-1n säteilytestauksesta.