urheilu

Aerodynaamiset kintut

La, 07/12/2014 - 13:29 By Jari Mäkinen
Pyöräilijöiden jalkoja

Jalkapallon maailmanmestaruuskisojen lisäksi toinen maailmalla urheilu-uutisvirtaa valtaava tapahtuma on parhaillaan Tour de France. Pyöräilyn klassikkokisa alkoi viikko sitten ja on edennyt tapahtumarikkaasti aina siihen saakka, että ajajat pääsevät tänään ensimmäistä kertaa ajamaan kunnolla ylämäkeen. Varsinaiset vuoristo-osuudet ovat vielä edessä, mutta nyt Ranskan itäosissa Vosgeesien huipuilla noustaan jo liki kilometrin korkeuteen.

Kisaa seuratessa monet ovat katselleet ajajien jalkoja. Ne on ajeltu huolellisesti karvattomiksi – mutta miksi? Tuleeko niistä todellakin niin paljon aerodynaamisempia, että ajelu kannattaa?

Amerikkalaisen polkupyörävalmistaja Specializedin tekemän tutkimuksen mukaan kannattaa. Koe tehtiin alun perin hieman huumorimielessä, mutta tulos oli yllättävän selvä: jopa harrastaja-ajaja saa 40 kilometrin ajomatkalla reippaasti polkiessaan 82 sekunnin eron aikaiseksi, kun vertailukohtana ovat sileät ja karvaiset jalat. Mitä suuremmalla nopeudella ajetaan, sitä olennaisemmaksi ero tulee.

Kun kilpailussa joskus sekunnitkin ratkaisevat, on tässä todellakin vaikutusta!

Tour de Francen historiassakin on useita sekuntipeliksi menneitä voittoja, mutta tässä mielessä huippu on vuosi 1989, jolloin Greg LeMond voitti koko kolmiviikkoisen kisan parin tuhannen ajokilometrin jälkeen vain kahdeksalla sekunnilla.

Aerodynamiikan lisäksi on toki muitakin syitä jalkain sheivaukseen. Yksi olennainen ja konkreettinen syy on hieronta, joka onnistuu päivittäin etapin jälkeen paremmin ihon ollessa sileä. Toinen – tässäkin kisassa jo paljon valitettavasti todettu – syy on se, että kaatumistapauksissa haavan tai asfaltti-ihottuman hoito on helpompaa, kun karvoja ei ole.

Ja vielä kenties se tärkein syy: trimmatut lihakset näkyvät paremmin, kun karvat eivät ole näkymää pilaamassa.  Niinpä ajelusta on tullut vuosikymmenien saatossa tapa, ja nyt, ellet muuten nyt shortsihousuaikaan tunnista pyöräilyä (enemmän tai vähemmän kilpailumielessä) harrastavaa, sen huomaa yleensä huolellisesti ajelluista jaloista.

Alla olevassa videossa kerrotaan tutkimuksesta hieman tarkemmin:

Giron fillarit nyt ja ennen

Pe, 05/16/2014 - 17:21 By Jari Mäkinen
Lapierre Aircode

Eräs pyöräilyn klassikkokilpailuista, jokakeväinen Giro d'Italia on parhaillaan menossa, ja mukana on taas pitkästä aikaa suomalaisväriä. Ranskalaisessa FDJ-tiimissä ajava Jussi Veikkanen oli eilisen, 247 kilometrillään kisan pisimmän Sassanosta Montecassinoon ajetun etapin jälkeen tilalla 102 hieman yli kahdeksan minuutin päässä johtajavasta australialaisesta Michael Matthewsista. Suomalaisen sijoitus tuntuu huonolta, mutta Veikkasen tehtävä onkin tukea muita tiimin ajajia, ja siinä hän on onnistunut erinomaisesti: tallikaveri Nacer Bouhanni voitti etapin tiistaina.

Veikkasen alla on nyt Lapierre-pyöränvalmistajan uutuusfillari Aircode, joka on sinapistaan tunnetusta Dijonista kotoisin olevan yhtiön ensimmäinen erityisen aerodynaaminen kilpapyörä, niin sanottu aero-pyörä. Toki jo aikaisemminkin ilmavastus on otettu huomioon, mutta nyt putkia on litistetty ja viilattu sellaisiksi, että pyörä paitsi on aerodynaamisempi, niin myös näyttää virtaviivaisemmalta (mikä kilpapyörien myynnissä on tärkeä tekijä). Fillari on hiilikuiturunkoinen, varustettu Shimanon sähköisellä Di2-vaihteistolla ja painaa vain kuutisen kiloa.

Alla on hieman erilaisia pyöriä, kuvattuna viime vuonna Girossa, Bussetossa, missä kaupungintalolla oli pieni vanhojen pyörien näyttely. Niistä näkee hyvin, että vaikka kilpapyörät ovat kehittyneet valtavasti, on perusperiaate edelleen sama.

Vuoden 1954 Bianchi oli aikansa huippua, ja tällä samaisella pyörällä kisattiin silloin Girossa. Siinä on virtaviivainen satula ja ohjaustanko, runko on kevyttä terästä ja edessä oleva juomapullo alumiinia. Pullon ympärille on laitettu vauhdikkaat ajolasit. Vaiheita Campagnolo Gran Sportissa oli viisi.

Fauber

Tämä on harvinaisuus: Chicagossa F.W. Fauberin vuonna 1901 tekemä kilpapyörä, aikansa eräs komeimmista fillareista. Yksi vaihde, tukeva teräsrunko, etupyörässä oleva jarru ja juomapullolaukku edessä tankoon kiinnitettynä. Pyörän massa oli parikymmentä kiloa, joten ei haitannut, vaikka pulloina oli tavalliset lasiset juomapullot.

Girossa ei tällaisella pyörällä koskaan ajettu, koska kilpailua ei vielä tuolloin ollut olemassa. Italian ympäriajo on kisattu toukokuusta 1909 alkaen joka vuosi, lukuun ottamatta sotavuosia 1915–1918 ja 1941–1945. Ranskan Tour de France aloitettiin hieman aikaisemmin, vuonna 1903, joten ensimmäiset siinä käytetyt polkupyörät olivat hyvin samanlaisia kuin tämä komea Fauber.

Lisää vanhoista polkupyöristä voi lukea mm. The Online Bicycle Museumista, erinomaisesta fillarifriikkien nettisivustosta.

Klip-klap-luistin tositoimissa

Ma, 02/10/2014 - 09:39 By Jari Mäkinen
Klappiluistimet

Tänään maanantaina myös suomalaisluistelijat pääsevät tositoimiin olympialaisissa, kun Pekka Koskela ja Mika Poutala kisaavat mitalista pikaluistelun 500 metrillä.

Apunaan heillä, kuten käytännössä kaikilla kisakumppaneilla, ovat klap-luistimet. Siinä missä perinteisissä luistimissa terä on kiinnitetty kenkään kiinteästi, on klap-luistimissa saranan varassa liikkuva terä, jonka ansiosta terä voi olla potkun aikana perinteistä luistinta pitempään kiinni jäässä. Luistelussa vauhti saadaan siitä, että jaloilla potkaistaan taaksepäin, jolloin luistin paitsi luistaa sutjakasti eteenpäin pituussuunnassa, niin myös tarraa kiinni jään pintaan poikkisuunnassa. Mitä pitempään terä pysyy kiinni jäässä, sitä pitempään potku voi kestää, ja sitä paremmin luistelija saa tehoa irti potkustaan. Klap-luistimen ansiosta potku on myös "luonnollisempi", eli jalka liikkuu potkun aikana jouhevasti.

Klap-luistimissa terä on kiinni kengän alla edessä olevassa saranassa, joka tekee mahdolliseksi sen, että terä liikkuu ylös ja alas. Ettei terä liikkuisi hervottomasti, on liikealue rajattu. Terään on myös kiinnitetty jousi, joka pitää sitä normaalisti "perusasennossa", kiinni vaakasuorassa kengän alla asennossa, missä terä on perinteisissäkin luistimissa. Potkun aikana terä taipuu takaa alaspäin ja kun luistin nousee jälleen jäästä ilmaan, terä napsahtaa jousen vetämänä ylös.

Klap-luistin kehitettiin Alankomaissa, pikaluistelun pienessä suurmaassa, missä Amsterdamin vapaan yliopiston urheilutietieden osaston tutkija Gerrit Jan van Ingen Schenau työryhmineen paneutui asiaan vuonna 1979. Idea ei kuitenkaan ollut heidän, vaan erilaisia klap-luistinversioita oli käytetty 1900-luvun alusta alkaen, mutta lähinnä hupimielessä. Ensimmäisenä klap-tyyppisen luistimen patentoi saksalainen Karl Hannes jo vuonna 1894.

Uuden ajan pikaluistelu-klap-luistimen prototyyppi valmistui vuonna 1980 ja ensimmäiset testit kilpailuissa tehtiin vuonna 1981. Luistinvalmistaja Viking kiinnostui asiasta ja ryhtyi tekemään klap-luistimia, joilla kilpailtiin toden teolla ensimmäisen kerran kisakautena 1984/85. Monet tuon ajan huippuluistelijat suhtautuivat uusiin luistimiin penseästi ja joissain tapauksissa kilpailujen sekä luistelutapahtumien järjestäjät kielsivät klap-luistinten käytön, koska niiden pelättiin aiheuttavan ongelmia kaatumistapauksissa.

Vasta 1990-luvulla ideaan alettiin suhtautua vakavammin – pääosin siksi, että parempi metallimateriaalien hallinta teki saranasysteemistä tarpeeksi kevyen ja kestävän. Vuoden 1994-1995 kauden aikana Hollannin nuorten maajoukkue käytti klap-luistimia ja harjoitteli pelkästään niillä, jolloin havaittiin, että heidän aikansa paranivat 6,25%.

Hollannin naisten pikaluistelujoukkue otti klap-luistimet käyttöön vuonna 1996, ja kun niillä rikottiin heti monia ennätyksiä, käytännössä kaikki luistelijat ottivat ne käyttöön seuraavien vuosien aikana. Tonny de Jong oli ensimmäinen klap-luistimilla voittanut kansainvälisten kilpailujen mestari, kun hän löi Gunda Niemannin vuonna 1997 naisten euroopanmestaruuskilpailuissa. Niemann protestoi ja halusi uudentyyppiset luistimet kiellettäväksi, mutta otti itsekin ne käyttöön protestin hylkäämisen jälkeen.

Naganon talviolympialaiset vuonna 1998 olivat ensimmäiset olympiakisat, missä klap-luistimet olivat vakiovaruste, niin naisilla kuin miehilläkin. Ja niinpä sielläkin laitettiin ennätyksiä uusiksi ennätyksellisen paljon.

Kuinka käy tällä kerralla? Joka tapauksessa tänääkin luistelua katsellessa kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, mikä luistelijan kiinnittää jäähän – klip-klap-luistimiin.

Vanha klap-luistin

Klap-luistin kuvattuna vuonna 1936 Haagissa (eli hollanniksi 's Gravenhagessa).

Maailmanennätyspolkupyörä VeloX3

Alankomaalainen Sebastiaan Bowier ja Delft Human Power Teamin VeloX3 -polkupyörä saavuttivat perjantaina 13. syyskuuta uuden nopeusennätyksen

Alankomaalainen Sebastiaan Bowier ja Delft Human Power Teamin VeloX3 -polkupyörä saavuttivat perjantaina 13. syyskuuta uuden nopeusennätyksen.

Yli 133 km/h ihmisvoimin vaatii huippusuunnittelua, mitä Tiedetuubi pääsi seuraamaan kesän 2013 aikana niin Delftin teknillisen yliopiston "Unelmahallissa", opiskelijaprojekteille omistetussa rakennuksessa, sekä testiradoilla ympäri Alankomaita.

Video is in English with Finnish subtitles and short speak in Finnish in the beginning.