Tiedetuubi on ollut viime kuukausina jälleen hieman hiljainen, kun sen tekijät ovat olleet ahkeria muihin medioihin tehtävien töiden parissa. Sivustollamme on kuitenkin jo lähes 4000 juttua ja videota luettavissa ja katsottavissa.
Tiedetuubin kaikki vuodesta 2012 alkaen tehdyt jutut löytyvät ylävalikon avulla, mutta jännä tapa hyppäytyä tuubin tiedemaailmaan on käyttää jutturulettia: Tiedetuubin jutturuletti näyttää sisältöämme satunnaisesti.
Yllättäviä juttuja tulee koko ajan lisää sivua alaspäin rullatessa, mutta niitä saa myös enemmän yksinkertaisesti sivun uudelleen lataamalla.
Jos et ole innostunut satunnaisuudesta, niin voit myös lukea kaikki juttumme aikajärjestyksessä: pääset arkistoomme tästä.
Tiedetuubin joulukalenteri vuonna 2019 esittelee tieteellisiä töppäyksiä sekä erehdyksiä. Aihe ei ole erityisen jouluinen, mutta kiinnostava, sillä töppäykset pitävät sisällään niin tietoisia huijauksia, puhtaita vahinkoja kuin myös varsin onnekkaiksi osoittautuneita epäonnistumisia. Tiedetöppäykset ovat myös kiinnostavia siksi, että ne osoittavat miten tiede toimii: se on itse itseään korjaava systeemi, jonka tavoitteena on totuus.
Jos joku epärehellinen tutkija koettaa väärentää tuloksiaan, toiset kyllä paljastavat tämän ennemmin tai myöhemmin. Jos virheelliset mittaukset tai epäselvät havainnot johtavat tekemään epätosia päätelmiä, niin tutkijakollegat kyllä korjaavat tämän pian. Jokainen hyvä tutkija on luonnostaan myös epäilijä, vaikka kyse on omista tuloksista.
Totuus voittaa aina lopulta, eikä luonnonlakeja voi huijata.
Tämä on tärkeää muistaa näinä aikoina, kun tutkimustuloksia väärennellään julkisuudessa ja niistä kerrotaan valikoiden. Kansanedustajatkin esittävät suoranaisia valheita, ja monet yleisesti ottaen järkevät ihmiset eivät halua uskoa tiedeyhteisön varsin yksimielisesti hyväksymiin asioihin, kuten ilmastonmuutokseen tai evoluutioon.
Juuri siksi on kiinnostavaa poimia historiasta kalenterillisen verran tapauksia, joissa tiede on ollut hakoteillä. Vastapainoksi ikäville, mutta opettavaisille tapauksille on myös töppäyksiä sekä erehdyksiä, jotka paljastuivat hyödyllisiksi.
Moni asia voitaisiin tehdä nykyisin paljon paremmin ja suoraviivaisemmin, jos taakkana ei olisi historian painolastia ja vuosisatojen aikana tulleita perinteitä. Toisaalta tapaukset, jolloin näin on tehty, eivät ole menneet aina ihan putkeen. Kuten esimerkiksi Ranskan vallankumouksen aikaan käyttöön otettu uusi, tieteellinen kalenteri.
Nykyisin käytössä oleva kalenteri on niin sanottu gregoriaarinen kalenteri, joka on parannettu versio juliaanisesta kalenterista ja nimistöltään sekoitus roomalaista jumalista ja kristillisistä pyhimyksistä sekä latinalaisen kielialueen ulkopuolella paikallisista jumaltarinoista.
Esimerkiksi perjantai on Venus-jumalan päivä (Veneris dies, viernes, vendredi, venerdì) tai meillä lainautuneena Freija-aasajumalattaren nimestä. Pian alkavan tammikuun nimi tulee suomalaisittain tammesta, joka on tarkoittanut talven sydäntä tai kalevalaisten runojen isoa tammea. koko taivaan peittävää maailmanpuuta. Latinalaisessa maailmassa Ianuarius tai Januarius merkitsee Janukselle, kaiken alkamisen jumalalle, pyhitettyä kuukautta.
Kalenterin ydin on kuitenkin tähtitieteessä, sillä tarkoituksena on pitää kirjaa ajan ja vuodenaikojen kulusta. Vuosi on jaettu monennäköisistä historiallisista syistä 12 kuukauteen, joissa on 30 tai 31 vuorokautta. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja tunnissa 60 minuuttia ja minuutissa 60 sekuntia.
Hankaluutena kaikissa kalentereissa on se, että kuukaudet ja päivät on hankala saada toimimaan siten, että ne pysyvät tahdissa vuodenaikojen kanssa. Vuoden tarkka pituus on 365,2422 päivää, ja gregoriaanisessa kalenterissa on päästy hyvin lähelle sitä, 365,2425 päivään. Virhettä kertyy siis vain 0,3 päivää vuosituhannessa, koska sitä korjataan karkauspäivin joka neljäs vuosi.
Lisäksi maapallon pyöriminen hidastuu ja tätä täytyy kompensoida karkaussekunnein aina silloin tällöin.
Gregoriaaninen kalenterissa vuosi vaihtuu 1. tammikuuta, ja ajanlaskun alku on laitettu munkki Dionysius Exiguuksen 500-luvulla laskemaan Jeesuksen syntymävuoteen. Nimensä kalenteri on saanut paavi Gregorius XIII:lta, joka määräsi aiempaa Julius Caesarin aikana tehtyä kalenteria parannettavaksi.
Syynä oli lähinnä se, että pääsiäisen aika oli siirtynyt kalenterin mukaan kauaksi alkuperäisestä ajankohdastaan: pääsiäinen kun on määritelty kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeineksi sunnuntaiksi, ja kun kevätpäiväntasaus 21. maaliskuuta oli 1500-luvulle tultaessa vähitellen siirtynyt kymmenisen päivää myöhemmäksi, pelättiin keväisen pääsiäisen siirtyvän lopulta kesään.
Uusi kalenteri otettiin käyttöön vuonna 1582. Vähitellen se omaksuttiin koko Euroopassa, ja Suomessa (ja Ruotsissa) sen käyttöön siirryttiin 1753.
Ranskassa noudatettiin 1700-luvun lopussa myös gregoriaanista kalenteria. Kun vallankumoukselliset voimat alkoivat ravistella maata 1792, haluttiin eroon paitsi kuninkaasta, aatelistosta ja feodaaliyhteiskunnan rakenteista, niin myös kaikesta niihin ja kirkkoon liittyvistä traditioista.
Uusi, uljas tasavalta piti perustaa järjen ja tieteen avulla. Siksi myös kalenteri haluttiin uudistaa – tosin syynä oli myös se, että uuden kalenterin haluttiin heijastavan uuden ajan alkua.
Calendrier républicain, eli tasavaltalaiskalenteri (tai calendrier révolutionnaire, vallankumouskalenteri) otettiin käyttöön toisen vuoden viinisatokuukauden 14. päivänä, eli 4. lokakuuta 1793, jolloin kalenteri määrättiin alkavaksi takautuvaksi 22. syyskuuta 1792, eli päivänä, jolloin Ranska julistettiin tasavallaksi.
Olennaisin osa kalenteria oli muuttaa kaikki mahdollinen kymmenjärjestelmän mukaiseksi. Vuodessa oli 12 kuukautta, joissa oli tasan 30 päivää. Kuukaudessa oli kolme kymmenpäivästä viikkoa, eli dekadia.
Aivan aluksi kuukausiin viitattiin vain numeroin, mutta pian niille annettiin runolliset nimet, jotka liittyivät vuodenaikoihin. Päivät nimettiin työkalujen, kasvien ja eläinten mukaan.
Nimet olivat itse asiassa kovin kauniita (lista muokattuna Wikipediasta):
Syksy:
Vendémiaire (pohjana sana sato tai viinisato) alkoi 22. syyskuuta
Brumaire (usva) alkoi 22. lokakuuta
Frimaire (kylmyys) alkoi 21. marraskuuta
Talvi:
Nivôse (luminen) alkoi 21. joulukuuta
Pluviôse (sateinen) alkoi 20. tammikuuta
Ventôse (tuulinen) alkoi 19. helmikuuta
Kevät:
Germinal (siemen) alkoi 20. maaliskuuta
Floréal (kukka) alkoi 20. huhtikuuta
Prairial (niitty) alkoi 20. toukokuuta
Kesä:
Messidor (elonkorjuu) alkoi 19. kesäkuuta
Thermidor (kuuma) alkoi 19. heinäkuuta
Fructidor (hedelmäinen) alkoi 18. elokuuta
Kahdessatoista 30-päiväisessä kuukaudessa oli se huono puoli, että jäljelle jäi vuoden lopussa aina viisi tai kuusi vuorokautta. Niille keksittiin kätevä käyttö siten, että ne määrättiin vapaapäiviksi.
Jos kalenterin muuttamisessa oli jo muutosta kerrakseen, niin niiden lisäksi myllättiin myös tunnit ja minuutit. Vuorokauteen tuli kymmenen tuntia, joissa oli sata minuuttia, joissa oli sata sekuntia.
Kellojärjestelmä muutettiin takasin vanhaksi lähes saman tien, koska sitä vastustettiin kaikkialla ja voimakkaasti. Kalenteri kesti kuitenkin 14 vuoden ajan, sillä Napoleon palautti vanhan gregoriaanisen kalenterin käyttöön vuonna 1802. Sitä ennen vallankumoukselliset olivat kuitenkin ennättäneet monien muiden mukana mestata valtaosan uuden kalenterin kehittäjistä.
Nyt tasavaltalaiskalenteria voi käyttää muun muassa hupiin: oman syntymäajan voi muuttaa esimerkiksi tasavaltalaispäivämääräksi tai kuukausien sekä päivien nimiä voi ihailla runollisessa mielessä.
Ihan pelkkää historiaa ei kalenteri kuitenkaan ole vielä, sillä joihinkin vallankumouksen tapahtumiin viitataan niiden vallankumouskalenterin mukaisilla päivämäärillä (kuten Thermidor-käänne tai Brumairekuun vallankaappaus).
Tasavaltalaiskalenterin päivämääriin törmää edelleen myös esimerkiksi lainsäädännössä, koska monet edelleen käytössä olevat lakipykälät ovat peräisin vallankumouksen ajalta.
Suurin osa niistä on kuitenkin jo kumottu, kuten esimerkiksi vuonna 2012 kuopattu laki siitä, että naisten pitää anoa lupa housujen käyttämiseen julkisella paikalla. Lakia ei koskaan sovellettu, mutta poliisi antoi lupalappuja niitä pyytäneille lainkuuliaisille naisille. Lapussa lukee päivämäärä vallankumouskalenterin mukaan.
Housulaki on myös kiinnostava siksi, että vuonna 2012 siitä keskusteltaessa huomattiin, että se oli laiton laki. Se kun oli räikeässä ristiriidassa ihmisten tasa-arvon ja vapauden kanssa, mitkä olivat perustuslain eräitä kulmakiviä.
Myös Neuvostoliitossa oli käytössä vallankumouskalenteri. Lenin määräsi kalenterit vaihdettavaksi vuonna 1929 Ranskan vallankumouskalenterin kaltaiseksi, tosin kuukausien romanttisrunolliset nimet unohdettiin ja korvattiin väreillä. Tarkoituksena oli sielläkin näyttä keskisormea uskonnolle ja ottaa perustaksi kymmenjärjestelmä ajanlaskussakin.
Tarkoitus oli lisätä työtehoa, joten työläiset jaettiin viiteen ryhmään, joista kullakin oli vapaapäivänään yksi viikon päivistä. Näin tehtaat pyörivät koko ajan, paitsi että niin ei käynyt: tuotanto ei tehostunut. Kalenteri haittasi elämää, ja oli hyvin epäsuosittu. Siitä luovuttiinkin vuonna 1931, tosin virallisesti vasta 1940. Siksi esimerkiksi yllä oleva vuoden 1933 kalenteri painettiin, vaikka niitä ei enää käytetty.
Brittien yleisradioyhtiö BBC on paljastanut, että yli 250 YouTube-kanavaa näyttää mainoksia, joissa kehotetaan gradujen ostamiseen. Siis akateemiseen epärehellisyyteen, huijaamiseen. Mainosten takaa paljastuu kyseenalainen ukrainalaisfirma.
YouTubessa on valtavasti erilaisia videoita, joilla mainostetaan ja esitellään mitä erilaisimpia asioita – myös epämoraalisia ja laittomia.
BBC:n kiinnostavassa jutussa huomio kiinnitettiin kanaviin, joilla mainostettiin Ukrainassa majaansa pitävää EduBirdie -sivustoa. Vaikka sivusto on ukrainalainen, se palvelee asiakkaita ympäri maailman ja sen "apua" voi ostaa myös Suomesta.
Erityisen ongelmallista on se, että kyseessä eivät ole vain yhtiön mainokset, vaan se, että EduBirdie on maksanut suosituille tubettajille palveluidensa mainostamisesta. He suosittelevat palvelua tyyliin "jos et jaksa kirjoittaa graduasi itse, anna netissä olevan nörtin tehdä se puolestasi".
BBC:n mukaan yli 250 YouTube-kanavaa mainostaa EduBirdietä yli 1400 videolla ja niillä on ollut yli 700 miljoonaa katsojaa. Mainoksia ja sisältömainostamista on suunnattu luonnollisesti juuri opiskelijoille.
Yhtiö myy opinnäytetekstejä asiakkaiden haluamista aiheista. Se lupaa lisäksi tekstiensä olevan "sataprosenttisesti ei-plagioituja", eli ne kirjoittaa joku henkilö, eikä tekstiä vain kopioida jostain.
Suomessakin opinnäytteitä tarkastetaan yliopistoissa plagioinnin varalta siten, että teksti laitetaan johonkin ohjelmaan, joka vertaa tekstin sisältöä muihin opinnäytetöihin ja netissä oleviin tieteellisiin teksteihin.
Jos teksti on tehty tilauksena, ei se todennäköisesti jää kiinni ohjelmassa. Silti sen esittäminen omana on paitsi epärehellistä, niin myös vastoin kaikkia määräyksiä: plagiointihan ei ole ainoastaan kopiointia, vaan myös toisen tekemän työn esittäminen omana on plagiointia.
Kirjoittamisen avustaminen sinällään ei ole laitonta, mutta koko opinnäytteen teettäminen jollakin muulla on.
EduBirdien mainoksia ja promootiota sisältäneitä videoita on poistettu YouTubesta kohun alettua. YouTube toteaa BBC:n jutussa, että he koettavat opastaa tubettajia ymmärtämään paremmin miten tuotteiden ja palveluiden mainostaminen ei saa rohkaista epärehelliseen toimintaan. Virallisestihan videoilla saa olla maksettua sisältöä ja mainontaa, mutta tuotteiden tai palveluiden pitää noudattaa YouTuben ehtoja.
"Emme salli gradunkirjoituspalveluiden mainostamista ja siksi niitä sisältävät sisällöt poistetaan, kun niitä havaitaan", sanoo YouTube (mutta tuskin panostaa kovasti tämänkään epäkohdan aktiiviseen kitkemiseen).
On perjantai ja edessä on jälleen viikonloppu. Jos et tiedä mitä tekisit, mutta haluaisit rauhoittua, niin tässä tulee hyvä ja yllättävän kaunis puuhavinkki: tee alumiinifoliopallo.
Japanilaisteinien parissa on nyt muodissa alumiinifoliopallojen tekeminen. Miksi ja mistä tämä on alkuisin on jäänyt itse ilmiön varjoon, sillä netti pursuaa nyt kuvia ja videoita, joissa tehdään näitä kiiltäviä alumiinipalloja.
Homma käy hyvin helposti. Osta pakkaus alumiinifoliota kaupasta (sen hinta on parisen euroa kaupasta, foliosta ja folion määrästä riippuen). Tee foliosta iso pallo rullaamalla sitä pois rullasta ja myttäämällä saman tien tasaisesti joka puolelle palloa.
Kun folio on pallossa, ala puristaa palloa kasaan. Kun käsivoimat eivät enää riitä, ota avuksi vasara: naputtele sillä joka puolelta pöydän päällä olevaa palloa siten, että alumiini tiivistyy ja pallon muoto on mahdollisimman pyöreä. Jos pallossa on jossain kohtaa kuhmu, niin nakuttele vasaralla siitä kuhmua alas.
Kun et enää pysty tiivistämään palloa, ota vaikkapa hopealusikoiden tai auton kiillotusainetta sekä sieni, jolla voit hinkata pallon pintaa.
Hinkkaa, hinkkaa, hinkkaa ja hinkkaa. Joka puolelta, tasaisesti. Voit ottaa välillä mikrokuituliinan ja kiillottaa palloa myös sillä.
Mitä pitempään jaksat hinkata, sitä kauniinpi pallosta tulee.
Lopulta – jos olet onnistunut hyvin – on käsissäsi lumoavan kaunis metallikuula.
Alla vielä YouTubettaja SKYtomo näyttää miten homma onnistuu:
Jotkut tekevät hieman isompia palloja, kuten WolfieRaps:
Alumiinin kiillottaminen on tärkeä osa alumiinisten lentokoneiden huoltoa ja esimerkiksi Airveteran Finland pitää vuosittain aina talkoita kauniin DC-3 -koneensa kiillottamiseksi. Ainoa tapa saada kone kiiltämään kauniisti on puunata sitä käsin!
Jos pelkkä kiiltävä alumiinipinta kiinnostaa, niin juomatölkista saa hiottua todellä vätin näköisiä!
Alumiinista tehdään myös peilejä, eli sen pinnan voi kiillottaa todella kirkkaaksi. Jos haluat myös itse hifistellä alumiinifoliopallon kanssa, niin täällä on paljon kiillotusvinkkejä.
Muuten: liikaa ei kannata alumiinin kanssa leikkiä, siillä se on lievästi myrkyllinen aine. Pitkäaikainen altistus voi johtaa hermosolujen tuhoutumiseen ja hermoston rappeutumissairauksiin. Muun muassa Parkinsonin tautia ja seniiliä dementiaa sairastavien aivosoluista on löydetty korkeita alumiinipitoisuuksia.
Muutamien pallojen tekemisestä ei kuitenkaan ole haittaa – etenkin kun suurempia määriä alumiinia on ympärillämme koko ajan joka puolella.
Kahden kuuluisan brittiyliopiston jo klassikoksi muodostunut soutukilpailu käytiin eilen Thamesjoella. Sen katsominen on paitsi jännää (ja akateemisesti värittynyttä) vaihtelua normaaliin suomalaiseen sunnuntain urheilutarjontaan, niin myös näyttää kuinka teknistä nykyisin soutu(kin) on.
Cambridgen ja Oxfordin yliopistojen välinen soutukilpailu on Brittein saarilla eräs kevään merkeistä.
Yksinkertaisella The Boat Race -nimellä tunnettua kisaa on käyty vuodesta 1829, jolloin Cambridgen yliopiston St John's Collegen opiskelija Charles Merivale ja Oxfordissa opiskellut ystävänsä Charles Wordsworth saivat ajatuksen soutukilpailusta.
Cambridgen yliopiston joukkue hävisi tuolloin Henley-on-Thamesissa Oxfordia vastaan.
Siitä alkaen hävinnyt yliopisto on haastanut voittajan aina uudelleen, mutta aluksi uusintakilpailuita ei pidetty joka vuosi: toinen soutukilpailu olikin vasta vuonna 1836, jolloin kisapaikka oli Lontoossa Thamesilla Westminsteristä Putneyhyn.
Kun Oxfordin yliopistoon perustettiin soutuseura vuonna 1839, alettiin kilpailuita pitää vuosittain.
Vuodesta 1845 reitti on ollut neljä mailia, eli noin 6,8 kilometriä Putneyn sillalta lähelle Chiswickin siltaa – siis Lontoon keskikaupungilta katsottuna kaupungin länsipuolella, yläjuoksulla, pääosin Hammersmithin kaupunginosassa.
Tänä vuonna Cambridge voitti Oxfordin vain kolmella veneenmitalla, siis noin puolen sekunnin erolla. Reitin puolivälin tienoilla Hammersmithin sillan luona eroa oli yhdeksän sekuntia.
Oxford on voittanut neljä edellistä kisaa, mutta kun katsotaan koko soutukilpailun historiaa, niin Cambridgellä on pieni etumatka numeroin 83-80.
Cambridgellä on samoin hallussaan rataennätys: vuonna 1998 matka soudettiin aikaan 16 minuuttia ja 19 sekuntia. Tänä vuonna aika oli 17 minuuttia ja 51 sekuntia.
Miesten kilpailun rinnalle otettiin vuonna 1927 myös naisten soutukilpailu. Aikanaanhan soutua(kin) pidettiin naisille muka epäsopivana.
Naiset ja miehet ovat soutaneet täsmälleen samalla reitillä vasta vuodesta 2015 alkaen.
Tänä vuonna Cambridge voitti myös naisten kilpailun.
Perinteisesti Cambridgen joukkueen väri on vaalean vihreä ja Oxfordin tumman sininen – tämä on hyvä pitää mielessä videota katsoessa.
Video on tallenne eilisestä suorasta TV-lähetyksestä ja siinä ovat sekä naisten että miesten kilpailut.
7. helmikuuta järjestetään varmasti erikoisin koskaan pidetty elektronisen musiikin klubi-ilta: se pidetään astronauttien koulutuksessa ja mikropainovoimatutkimuksessa normaalisti käytettävässä Airbus A310 Zero-G -lentokoneessa.
Painottomuusmusaklubi on ensi kesäkuussa pidettävän kolmepäiväisen World Club Dome -festivaalin ennakkotapahtuma, ja selvästi myös olennainen osa tapahtuman ennakkomainontaa.
Normaalisti kotipaikkanaan Ranskan Bordeaux'ia pitävä A310-tutkimuskone lentää Saksaan ja tekee tämän erikoislennon Frankfurtin lentoasemalta.
Puolentoista tuntia kestävän lennon kuluessa kone lentää useita (todennäköisesti noin 30) paraabelin muotoisia hyppäyksiä, joiden aikana kone ja sen matkustajat kokevat noin 20 sekuntia kerrallaan painottomuutta.
Mukana kyydissä ovat myös Euroopan avaruusjärjestön astronautit Jean-Francois Clervoy ja Pedro Duque ja musiikista vastaavat mm. Armin van Buuren, Steve Aoki, W&W ja Le Shuuk.
Koneessa ei normaalisti ole kuin noin 30 matkustajaa kerrallaan, mutta kun mukana ei nyt ole kookkaita tutkimuslaitteita, saadaan matkustajia musalennolle todennäköisesti hieman enemmän.
Joka tapauksessa tapahtuma on osanottajamäärältään hyvin pieni, ja järjestäjät kutsuvatkin sitä jo "maailman pienimmäksi klubiksi".
Lennolle on saatavissa suolaisen hintaisia lippuja – elleivät ne ole jo loppuneet – mutta ennen kaikkea mukana on 20 kilpailun voittajaa, jotka tulevat jokaiselta mantereelta (kaksi per manner ja lisäksi kaksi Saksasta sekä kaksi Intiasta).
Voittajat valitaan yllättäen varsinaisen kerällä pidettävän tapahtuman lippujen ostajista, joten kyseessä on pitkälti mainostempaus. Valitettavasti kilpailu päättyi jo 20. tammikuuta.
Lisätietoja lennosta on osoitteessa wcdzerogravity.com ja alla on järjestäjien tekemä esittelyvideo.
Aalto-yliopistossa juhlistettiin satavuotiasta itsenäistä Suomea tekemällä juhlavuoden logosta nanopieni versio. Sen näkemiseen tarvitaan järeä mikroskooppi.
Tarkalleen ottaen kyse on piistä tehty Suomi 100 -juhlavuoden virallisen logon mukainen rakenne.
Nanotekniikan tohtori Nikolai Chekurov teki rakenteen Micronovan puhdastiloissa Espoon Otaniemessä.
Menetelmänä hän käytti kohdistetun ionisuihkun ja kryögeenisen syväetsauksen yhdistelmää, jossa kohdetta pommitetaan ensin raskailla ioneilla ja sen jälkeen syövytetään ICP-RIE:llä, eli induktiivisesti kytketyllä plasmareaktiivisella ionietsauksella.
Samalla menetelmällä on tehty vuonna 2008 maailman pienin Aalto-maljakko, johon mahtui 0,1 femtolitraa.
Kyseessä ei ole standardimenetelmä, vaan sitä on kehitetty professori Ilkka TIttosen johtamassa Micro and Quantum Systems-tutkimusryhmässä useissa eri väitöstutkimuksissa.
”Menetelmä toimii niin, että tasaisen piikiekon pinnalle kirjoitetaan ensin ohuelti gallium-ioneja halutun kuvion, tässä tapauksessa siis juhlavuoden logon, mukaisesti", Chekurov selittää.
"Sen jälkeen kiekkoa syövytetään kaasulla, jolloin ne kohdat, joissa on galliumia, jäävät jäljelle ja alueet, joissa sitä ei ole, syöpyvät pois paljastaen kirjoitetun kuvion. Mitä kauemmin syövytystä jatketaan, sen korkeampi rakenteesta tulee.”
Juhlavuoden logosta olisi menetelmällä voitu tehdä pienempikin, mutta Chekurov ja hänen kollegansa halusivat saada aikaan lähes virheettömän ja täsmälleen alkuperäisen logon designin muotoisen kappaleen.
Sadasosamillimetrin kokoinen logo on niin pieni, että sen erottaa juuri ja juuri valomikroskoopilla.
Kolmiulotteisen rakenteen ihailuun tarvitaan jo elektronimikroskooppia, sillä logon pienimmät rakenteet ovat alle mikrometrin kokoisia. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa; ihmisen hiuksen paksuus on noin 100 mikrometriä.
”Samalla valmistusmenetelmällä on toki paljon myös käytännön sovelluskohteita. Sillä voidaan valmistaa hyvin erilaisia mikrorakenteita, joita voidaan käyttää muun muassa fotoniikassa ja vaikka pienten nestemäärien mittaamisessa tai mekaanisina mikroantureina”, Ilkka Tittonen kertoo.
Juttu on Aalto-yliopiston lähettämä tiedote.
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Lontoossa järjestetään huutokauppa, missä tarjolla on muun muassa Alexander Flemingin nimikirjoituksella varustettu homenäyte. Siinä on historiallista hometta, penisilliiniä.
Bonhams on kuuluisa lontoolainen huutokauppa, missä myydään taiteen lisäksi kaikenlaista muuta kiinnostavaa.
Siellä on kaupattu niin Concorden osia kuin historiallisia kirjoituksiakin, mutta tuskin koskaan aikaisemmin kuuluisaa hometta.
Kenties joissain myydyissä historiallisissa harvinaisuuksissa on ollut hometta, mutta ei tällaista: penisilliinin löytämiseen johtanutta homenäytettä.
Penisilliinin löysi brittitutkija Alexander Fleming vuonna 1928. Löytö on eräs suurimmista ihmiskunnan terveyttä parantaneista keksinnöistä, sillä tämän ensimmäisen antibiootin avulla pystyttiin taltuttamaan monia hyvinkin yksinkertaisia, mutta tappavia tulehduksia ja muita sairauksia.
Tarina löydön takana on kiinnostava, sillä kyseessä on jälleen kerran yksi tieteenhistorian mullistuksista, jota ei oltu suunniteltu ennalta, vaan kyseessä oli perustutkimus, jonka tiimellyksessä tapahtui vahinko.
Fleming oli tuolloin vuoden 1928 syyskuussa muutaman viikon poissa työstään. Kun hän palasi taas laboratorioon, hän huomasi eräässä bakteeriviljelymaljassa oudon homepesäkkeen ja sen ympärillä kehän, jossa maljassa viljellyt stafylokokit eivät kasvaneet.
Sen sijaan, että hän olisi heittänyt pilalle menneen näytteen pois, Fleming alkoi tutkia sitä tarkemmin.
Kyseessä oli Penicillium -sukuun kuuluva home, tarkemmin sanottuna Penicillium notatum, joka eritti ympärilleen bentsyylipenisilliiniä. Se näytti tuhoavan bakteereja ja vaikeuttavat niiden kasvamista.
Fleming nimesi aineen penisilliiniksi ja arveli, että se voisi olla hyvä lääke myös ihmisten hoitamiseksi.
Sitä ei kuitenkaan voitu tuottaa tarpeeksi tehokkaasti ja helposti niin suuria määriä, mitä lääkkeen tuottamiseksi vaadittiin, joten Fleming keskittyi tutkimaan hometta laboratoriossaan.
Vasta toisen maailmansodan aikaan kiinnostus lääkkeen kehittämiseen tuli niin suureksi – ja samalla lääkkeen kehittämiseksi annettiin tarpeeksi varoja – jotta siitä saatiin tehtyä massatuotantoon sopiva versio. Ensin penisilliiniä annettiin vuodesta 1944 alkaen liittoutuneiden sotilaiden lääkitsemiseen, mutta pian sodan päätyttyä lääke tuli kaikkien käyttöön kautta maailman.
Nyt Bonhamsilla myytävänä oleva kasvatusmalja, jonka itse Fleming on omistuskirjoittanut. Se on myynti-ilmoituksen mukaan on lasipohjainen, muovireunainen, 53 mm halkaisijaltaan oleva malja.
Teksti siinä on "The mould that first made Penicillin/ Alexander Fleming".
Myöhemmin ilmoituksessa käy ilmi se, että näitä maljoja tuotettiin useita, ja niitä annettiin monille merkkihenkilöille 1940-luvun puolivälissä.
Tiedossa ei ole, kenen kappaletta tässä ollaan kauppaamassa, mutta kuka tahansa voi siis nyt ostaa 1. maaliskuuta tällaisen tieteenhistoriallisen artefaktin – tai siis yrittää huutaa itselleen sellaisen. Hintapyyntönä on 4000 – 7000 puntaa.
Muut nyt myynnissä olevat esineet ovat lähinnä kirjoja, käsikirjoituksia ja piirroksia. Mukana on myös muita Flemingin muistoesineitä ja papereita.
Odysseus on jännittävä eurooppalainen avaruuskilpailu, joka on suunnattu avaruudesta ja luonnontieteistä kiinnostuneille 7-22-vuotiaille nuorille. Sen voittajille on luvassa arvokkaita palkintoja ja matkoja – huippuna käynti Ranskan Guyanassa ja siellä olevassa Kouroun avaruuskeskuksessa.
Kilpailuun osallistutaan kirjoittamalla lyhyt avaruutta koskeva raportti tai valmistelemalla projekti aiheesta. Raportti tai projekti lähetetään 31.3.2017 mennessä Odysseuksen verkkosivustolle; ennen lähettämistä mukaan pitää rekisteröityä.
Jokaisen Pohjoismaan parhaat kutsutaan semifinaaliin, joka pidetään Sorøssä Kööpenhaminan lähellä. Mukaan kutsutuille loppukilpailijoille maksetaan matkat, ateriat ja ylläpito.
Sorøssä järjestetään kolmen päivän tiedeleiri, jonka aikana osallistujat esittelevät aikaansaannoksensa muille kilpailijoille. Leirin lopuksi valitaan voittaja.
Leirillä on ohjelmassa erilaisia avaruusaiheisia aktiviteetteja, kuten raketinrakennusta, avaruusesitelmiä, videoita ja sosiaalista kanssakäymistä.
“Oli mukavaa olla kilpailussa mukana. Tarjolla oli jännittäviä aktiviteetteja, ja tapasin paljon muita nuoria, jotka myös ovat kiinnostuneita avaruudesta”, kertoo suomalainen Topias Zein, spacefinland.fi -sivustolla olevassa kilpailukutsussa.
Zein opiskelee Aalto-yliopistossa ja osallistui huhtikuussa Tanskassa järjestettyyn alueelliseen semifinaaliin Explorer-kategoriassa.
Alueellisten semifinaalien voittajat pääsevät Ranskassa järjestettävään loppukilpailuun; lisäksi kaikki 14–22 -vuotiaat voittajat pääsivät vierailemaan Etelä-Amerikassa sijaitsevassa Ranskan Guyanassa, missä sijaitsee Euroopan avaruussatama Kourou. Muun muassa Ariane- ja Vega-kantoraketit laukaistaan sieltä avaruuteen.
Ranskalle kuuluva alue on hallinnollisesti Eurooppaa ja sijaitsee lähellä päiväntasaajaa, mikä tekee siitä erinomaisen paikan satelliittien lähettämiseen. Vierailu siellä on unohtumaton elämys!
Osallistuminen on helppoa: pitää vain valita tehtävä tarjolla olevista yleisaiheista.
Kilpailu on jaettu kolmeen ikäryhmään:
Skywalkers (7–13-vuotiaat)
Osallistuja lähettää kuvan tai valokuvan kilpailun verkkosivuston kautta. Tämän ikäluokan kilpailu on ainoastaan internetissä eikä se sisällä matkapalkintoja.
Pioneers (14–18-vuotiaat)
Pieni ryhmä (2–3 henkilöä) laatii raportin tai valmistelee projektin vapaavalintaisesta aiheesta. Aihealueet on määritelty jo etukäteen. Valmiit työt lähetetään kilpailun verkkosivuston kautta.
Explorers (17–22-vuotiaat)
Osallistujat laativat raportin tai valmistelevat projektin vapaavalintaisesta aiheesta. Aihealueet on määritelty jo etukäteen. Valmiit työt lähetetään kilpailun verkkosivuston kautta.
Nuorimpien Skywalkers-luokan pääpalkintona on avaruussovelluksilla täytetty tablettitietokone ja tähtikaukoputkia.
Pioneers- ja Explorers-luokkien voittajille luvassa on täysihoito huhtikuussa Tanskassa pidettävässä tiedeleirissä. Sen jälkeen loppukilpailuun valitut saavat täyden ilmaisen ylläpidon ensi kesänä Ranskassa. Ilmainen vierailu eurooppalaisessa avaruustutkimuslaitoksessa.
Lisäksi voittajille annetaan palkintoina kaukoputkia.
Explorer-luokassa lisäpalkintoja on harjoittelupaikkoja Euroopan avaruusjärjestössä tai Euroopan maiden kansallisissa avaruusorganisaatioissa.
Pohjoismaiden Odysseus-vastaava on Emma Aabo Nielsen, DTU Space: spacecom (at) space.dtu.dk ja puhelin +45 4525 9769.
Pohjoismaisena yhteistyökumppanina kilpailussa toimii Tanskan teknillinen yliopisto.
Odysseus-avaruuskilpailun nettisivut ovat täällä ja Pohjoismaiden kilpailun Facebook-sivu täällä.
Huom: Tiedetuubi ei ole osallisena kilpailussa tai sen järjestelyissä.
Tiedetuubi © 2012-2024