Aurinkosähköllä ympäri maapallon lentävä Solar Impulse on jälleen ilmassa. Kone lähti hyvin nopealla varoitusajalla matkaan Nagoyasta Havaijille sunnuntaina illalla ja lentää parhaillaan Tyynen valtameren päällä.

Kone oli nalkissa Japanin Nagoyassa kesäkuun alusta alkaen, kun sen Kiinasta Havaijille suunniteltu lento jouduttiin keskeyttämään sääolosuhteiden heikennyttyä reitillä olennaisesti. Koneen pilotti André Borschberg laskeutui tuolloin Japaniin odottamaan parempaa säätä.

Nyt sopiva tilaisuus tuli hyvin yllättäen, eikä esimerkiksi normaalisti erinomaisen nopeasti toiminut Solar Impulsen tiedotus ennättänyt reagoimaan lentoonlähtöön kunnolla ennen kuin maanantain puolella. Oletettavasti sääolosuhteita jatkuvasti seuranneet meteorologit havaitsivat koko koneen reitillä suotuisat säät Japanista Havaijille, jolloin päätettiin kone laittaa lentoon pikimmiten – ja suuri osa tiimistä ei ennättänyt paikalle Naguoyaan, koska odotusaika oli venymässä arvioiden mukaan pitäksi.

Japanissa olevan sadekauden ja sään vuosivaihtelun vuoksi olisi mahdollista, että jos odotus olisi venynyt elokuun alkuun, se olisi saattanut merkitä jatkolennon lykkäämistä ensi kevääseen saakka. Aalitehoinen ja kevyt kone kun ei pysty ponnistamaan liian suurta vastatuulta vastaan, minkä lisäksi sen tulee saada päivittäin lisää energiaa akkuihinsa ja moottoreihinsa aurinkopaneeleista, eikä se onnistu pilvien ollessa korkealla ja paksuja.

Edellisen kerran lentoonlähtöä valmisteltiin 23. kesäkuuta, mistä otsikkokuvammekin on, mutta tuolloin lento jouduttiin peruuttamaan viime hetkellä.

Nyt kone nousi ilmaan klo 3:00 yöllä Japanin aikaa (21 Suomen aikaa) ja jos kaikki sujuu nyt hyvin, saapuu Borschberg Havaijille perjantaina viiden lentopäivän kuluttua. 

Tällä kertaa hänellä ei ole enää kunnollista varalaskupaikkaa ennen määränpäätä, sillä Tyynessä valtameressä on harvassa saaria. Mikäli olosuhteet heikkenevät olennaisesti, joutuu Borschberg huonoimmassa tilanteessa hyppäämään mereen ja odottamaan pelastusta.

Kerroimme tarkemmin tästä maailmanympärilennon pisimmästä ja vaarallisimmasta etapista aiemmassa jutussamme.

Alla on suoraa kuvaa koneen ohjaamosta:

Eteläisessä Ranskassa, Cadarachessa ollaan rakentamassa parhaillaan ITER-fuusioreaktoria, jolla tullaan ensimmäistä kertaa testaamaan suuressa mittakaavassa olisiko tästä Auringon periaatteella toimivasta menetelmästä tulevaisuuden energialähteeksi. Ainakin periaatteessa fuusiovoima on turvallista ja rajatonta sekä ympäristön kannalta hyvin vastuullinen energialähde.

Ongelmana fuusiovoimalaitoksissa on kuitenkin se, että niiden reaktorin sisäosia on hyvin vaikeaa huoltaa ihmisvoimin sen jälkeen, kun voimala käynnistyy. Osin syynä on lyhytaikainen säteily, mitä reaktorin sisälle syntyy, mutta toisaalta reaktori on rakenteeltaan niin kompakti ja monimutkainen, ettei sen sisälle voi rakentaa erityisiä huoltotunneleita ihmisille.

Niinpä ITER tarvitsee edistyksellisiä huoltorobotteja ja etäoperointia. Suomalaiset ovat olleet näiden kehittämisessä sekä tarjoamisessa ITERin käyttöön jo aiemminkin aktiivisia, mutta nyt ITER-hankkeen tiimoilta on saatu Suomeen myös merkittävä tilaus. 

Kyseessä on Amec Foster Wheelerin allekirjoittama 70 miljoonan euron alihankintasopimus VTT:n ja Tampereen teknillisen yliopiston kanssa ITERin etäoperointiin liittyvästä työstä.

Kyseessä on mittava teollinen sopimus, joka kokonaisuudessaan oli liian iso suomalaisille tutkimusorganisaatioille. Siksi Euroopan osuudesta kansainvälisessä ITER-hankkeessa vastaava Fusion For Energy (F4E) -organisaatio teki seitsenvuotisen sopimuksen Amec Foster Wheeler -yhtiön kanssa, joka puolestaan on tehnyt sopimuksen suomalaisten kanssa.

Tarkalleen ottaen tilatussa toimituskokonaisuudessa on niin sanottu Neutral Beam -etähuoltolaitteisto.

VTT:n ja TTY:n tehtävät koskevat huollon etäoperointiin liittyvien laitteiden ja ohjausjärjestelmien suunnittelua ja testausta Tampereella sijaitsevassa Divertor Test Platform 2 (DTP2) -tutkimusympäristössä. Etäoperointijärjestelmä on tärkeä ITERin onnistumisen kannalta, koska reaktorikomponentteja pitää huoltaa ja vaihtaa etäoperoidusti sekä automaattisesti.

"ITER-laitoksen ja siihen sisältyvä huoltorobotiikan kehitystyö ovat haastavuudeltaan maailman mittakaavassa aivan omaa luokkaansa", toteaa liiketoiminta-alueen johtaja Jouko Suokas VTT:ltä. 

"Suomelle tämä on näkyvä tehtävä, ja pohjautuu yli 15 vuoden kehitystyöhön VTT:llä ja TTY:llä. Tähän nojautuvaa mekaniikkasuunnittelua sekä kamera-, ohjaus- ja virtuaalitekniikkaa voidaan soveltaa myös muussa teollisuudessa maailmanlaajuisesti."

"TTY:n ja VTT:n valinta yhteistyökumppaniksi osoittaa, että ne ovat etäoperoitavien järjestelmien alalla maailman ehdotonta kärkeä", sanoo Tampereen teknillisen yliopiston rehtori Markku Kivikoski.

"Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka tutkimustuloksia pystytään tuomaan yhteiskunnan ja teollisuuden hyötykäyttöön."

Amec Foster Wheeler johtamassa hankkeessa ovat Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n ja Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) lisäksi mukana CCFE - Culham Centre for Fusion (Ison-Britannian kansallinen fuusiolaboratorio), Reel SAS Ranskasta, Walischmiller Engineering GmbH Saksasta, Hyde Group ja Capula Isosta-Britanniasta sekä Magyics Belgiasta.

ITER-tilaus edesauttaa myös teollisuusautomaation sekä etäoperoinnin tutkimusta sekä sovellusten tekemistä Suomessa. Vastaavaa teknologiaa hyödynnetään avaruuslennoilla sekä vedenalaisissa ja maanalaisissa tehtävissä. Sitä mukaa kun teollisuuden laitteistot tulevat monimutkaisemmiksi, on etäoperoinnille kysyntää myös perinteisesti ihmisten huoltamissa laitteistoissa. Järjestelmässä yhdistyvät robotiikka, kehittyneet teknologiset työkalut, tehokkaat tietokoneet ja virtuaalisen todellisuuden menetelmät.

Alla on ITER-konsortion tekemä video vierailusta Tampereella.

Tiedetuubi ei yleensä käsittele juurikaan sotilasasioita tai politiikkaa, mutta tällä kerralla teemme poikkeuksen: Suomen tuleva hävittäjähankinta on sen verran kiinnostava teknistaloudellinen prosessi, että siihen kannattaa kiinnittää huomiota.

Parhaillaan käynnissä oleva Pariisin ilmailunäyttely Le Bourget’ssa on tässä(kin) suhteessa kiinnostava, koska paikalla ovat kaikki 11.6. Ilmavoimien entisen komentajan Lauri Purasen johtaman Hornetien suorituskyvyn korvaamisen selvitysryhmän esittelemät vaihtoehdot jossain muodoissaan. 

Itse raportissa on 60 sivua tiukkaa tekstiä. Tiedetuubi esittelee kuitenkin kaikki ehdokkaat lyhyemmin ja aloitamme tämän sarjan raportin vastaanottaneen puolustusministeri Jussi Niinistön haastattelulla. 

Mukana tässä vaiheessa on listattuna viisi konetyyppiä: ruotsalainen Saab JAS 39 E/F Gripen, yhdysvaltalaiset Lockheed Martin F-35 Lightning II ja Boeing F/A-18E/F Super Hornet, ranskalainen Dassault Rafale sekä saksalais-brittiläis-italialais-espanjalainen Eurofighter Typhoon.

Näistä vain F-35 on tutkassa huonosti näkyvä häivekone, kun muut ovat “perinteisiä” hävittäjätyyppejä.

Venäläisiä koneita ei mukana ole, ja Kiinan uudet hävittäjät voitaneen myös jättää pois laskuista, vaikka niihin ei raportti ota mitenkään kantaa.

Eurooppalaisen ilmailujätti Airbusin helikopteriyhtiö esitteli tänään aamulla Le Bourget’n ilmailunäyttelyssä uuden, suuren helikopterityypin suunniteman. Tämä X6 perustuu vasta ensimmäisen koelentonsa tehneessä H160 -helikopterissa käytettävään tekniikkaan ja tulee olemaan yhtiön suurin helikopterityyppi. 

Virallisesti kyseessä on siis vasta suunnitelma ja yhtiö alkaa nyt hioa sitä lopulliseen muotoonsa. Näin ollen yllä oleva kuva kopterista saattaa vielä muuttua työ edetessä, mutta luvassa on joka tapauksessa modernein markkinoilla oleva helikopteri - kuten tapana ilmailualalla on, aloitetaan laitteen markkinointi ja myynti jo nyt, vaikka itse laite on vielä usean vuoden päässä ensilennostaan.

Ensimmäiset asiakkaat saavat kopterinsa 202-luvun alussa.

Suurimmalta lentoonlähtömassaltaan kymmenen tonnin luokassa oleva X6 on samassa kategoriassa Super Puma -mallin kanssa, eli sen pääasiakkaat ovat öljy- ja kaasuteollisuus, rajavartiolaitokset, meripelastajat ja valtionpääluokan VIP-käyttö. Samalla markkina-alueella kilpailee myös Suomessa käytössä oleva NH90.

X6 saa myöhemmin uuden nimen, joka alkanee kirjaimella H, koska Airbus Helicopters on uusimassa koko mallistoaan. Tästä pienempi H160 on on tuorein esimerkki, ja monet siinä esitellyt ominaisuudet tulevatkin käyttöön X6:ssa.

Sulavan muodon lisäksi ulkoisesti merkittävin piirre on pyrstö monimuotoisine vakaajineen sekä roottori, joka on suunniteltu mahdollisimman vähän ääntä päästäväksi ja värinää aiheuttavaksi.

Alla on kuvia näyttelyssä olevasta H160-kopterista; niistä saa vinkkiä X6:n muodoista.

Tämä on maailman suurin satelliittitilaus ikinä. OneWeb, brittiläinen uusi internet-palveluyhtiö tilasi maanantaina Le Bourget’n ilmailu- ja avaruusnäyttelyssä 900 satelliittia Airbus Defence and Space -yhtiöltä. 

Satelliiteista noin 600 (tarkka luku täsmentyy myöhemmin) lähetetään kiertämään Maata ja loput pidetään toistaiseksi varalla säilössä.

OneWeb on huima suunnitelma, jonka takana on yhdysvaltalainen yrittäjä Greg Wyler. Hän aloitti rakentamaan pari vuotta sitten O3B-satelliittijärjestelmää, joka koostuu 12 edullisesta satelliitista, jotka tuovat internetin ja muita tietoliikennepalveluita maapallon alueille, missä laajakaistaisia nettiyhteyksiä ei ole juurikaan tarjolla. Tällaisia ovat esimerkiksi keskisen Amerikan maat, missä O3B on tullut hyvin kuuluisaksi.

OneWeb vie tätä samaa ajatusta pitemmälle ja luo koko maapallon kattavan laajakaistaverkon, mihin käyttäjät pääsevät käsiksi pienillä, kannettavilla päätelaitteilla käytännössä mistä päin maapalloa tahansa. Tämä on mullistavaa: ei roaming-maksuja, ei eri maiden omia nettimuodollisuuksia, vaan oma pääte tuo käyttäjälle netin missä vain, milloin vain.

Wylerin ajatuksena on lähettää nuo noin 600 satelliittia kiertämään Maata 20 eri kiertoradalla jotakuinkin 1200 kilometrin korkeudessa siten, että ne kattavat koko asutun maapallon. Koska satelliitteja on kullakin radalla noin 30, on useampi satelliitti käytännössä koko ajan näkyvissä mistä vain.

Satelliitit ovat noin 150 kg massaltaan ja kooltaan vajaan metrin kanttiinsa olevia laatikoita, joista sojottaa sivuille aurinkopaneelit. 

Yhdestä satelliiteista käyttäjien kanssa jaettava netti olisi nopeudeltaan vähintään kahdeksan gigatavua sekunnissa, ja yhdelle käyttäjälle OneWeb lupaa vähintään 50 MB sekunnissa. Tämä vaatii kehitteillä olevan 36 x 16 -senttisen tasoantennin käyttämistä.

Satelliitit olisivat myös yhteydessä toisiinsa avaruudessa ja muodostaisivat itse asiassa oman, nopean verkon keskenään, joka olisi sitten yhteydessä maanpäällisiin servereihin. Päätelaitteina voisivat olla tietokoneiden lisäksi puhelimet ja muut tietoyhteyttä käyttävät laitteet.

OneWeb kertoo tuovansa noin 10 teratavua sekunnissa lisää kapasiteettia maapallon nettiverkostoon, mikä vastaa noin puolta prosenttia koko maapallon vuodelle 2016 arvioidusta nettiliikenteestä.

Eräs harmittavimmista piirteistä kaikissa käytössä olevissa 3D-tulostustekniikoissa on nopeus. Printteri saattaa kihnuttaa pienenkin kappaleen kanssa tuntikaupalla.

Nuori kalifornialaisyritys Carbon3D on nyt esitellyt tekniikan, millä tulostaminen onnistuu 25-100 kertaa nykyistä nopeammin. Tekniikan nimi on “Continuous Liquid Interface Production “, eli CLIP, missä valo kovettaa valoherkkää hartsia.

Periaate on siis hieman samankaltainen kuin nyt käytössä oleva stereolitografia, eli SLA, missä laserin avulla jähmetetään valoherkkään hartsiin kerros kerroksen päälle. Uusi tekniikka saa prosessin jatkuvaksi, ja kappale näyttää vain nousevan kokonaisena esiin hartsiliuoksesta.

Happi on salaisuus

Carbon3D-yhtiön keksintö on käyttää happea tulostuksessa inhibiittorina, joka estää valoa jähmettämästä hartsia paikoissa, missä sen ei pidä kovettua. 

Perjantain perinteisessä kevytjutussa (joka tosin tulee nyt lauantain puolella) paahdetaan leipä.

Hauskassa ja opettavaisessa videossa saksalainen olympiamitalisti, ratapyöräilijä Robert Förstemann laitetaan kehittämään sähköä, joka vaaditaan paahtoleivän paahtamiseen. Kuntopyörään laitettu generaattori syöttää muuntimen kautta virtaa teholtaan 700 W olevaan leivänpaahtimeen.

Miten sprintteri, jonka reidet ovat 74 cm ympärysmitaltaan, jaksaa taistella itselleen paahtoleivän? Video näyttää.

Ranskalainen lentokoneenvalmistaja Dassault esitteli tänään tuoreimman tulokkaan Falcon-liikesuihkukoneiden perheeseen. Kyseessä on uuden X-sarjan pienin malli, jossa on kaksi suihkumoottoria ja tilaa maksimissaan 16 matkustajalle. 

Muista liikesuihkuista Falcon 5X eroaa ennen kaikkea nykyaikaisuudellaan. Samoin kuin kymmenen vuotta sitten tuotantoon tullut Falcon 7X ja sen vasta kuutisen kuukautta sitten esitelty versio Falcon 8X, ohjataan konetta täysin tietokoneavusteisesti joystikin välityksellä ja ohjaamo on ns. lasiohjaamo – perinteisiä mittareita on siellä enää muutama varmuuden varalta, kun lentotiedot näytetään kuudella suurella kuvaruudulla.

Koneessa on myös koneen itsensä sekä moottorien toimintaa ja tilaa jatkuvasti tarkkaileva systeemi, joka vähentää ja helpottaa huoltamista.

Tyynen valtameren ylitse lauantaina lähtenyt Solar Impulse 2 -sähkölentokone on keskeyttämässä lentoaan Kiinasta Havaijille ja lentää parhaillaan kohti Nagoyaa Japanissa. Kone ennätti lentää jo liki 35% lennostaan, eli noin 3180 km. Edessä olisi ollut vielä liki 6000 kilometriä. Lentäjä André Borschberg on luonnollisesti pettynyt lennon keskeyttämiseen, mutta toki laskeutuu mieluummin kuivalle maalle kuin mahdollisesti joutuisi tekemään pakkolaskun valtamereen – varalaskupaikkoja Tyynellä valtamerellä ei ole paljon.

Syynä lennon keskeyttämiseen on olennaisesti huonontunut sääennuste: kone lentää aurinkopaneeleista saatavan sähkövirran voimin ja on sen verran alitehoinen, että se ei pysty kamppailemaan voimakkaita suihkuvirtauksia vastaan. Niinpä koneen reitti oli suunniteltu siten, että se käyttää suihkuvirtauksia hyväkseen ja luovii korkeiden pilvialueiden sekä matalapaineiden välissä.

Pienet vastatuulet tai ohut yläpilvi eivät lentoa haittaa, mutta nyt epäsuotuista säätä oli kerääntynyt liikaa ennusteeseen, joten lento päätettiin keskeyttää ja jäädä Nagoyaan odottamaan parempaa keliä. 

Jo nyt lento kesti pitempään kuin yksikään aikaisempi aurinkovoimalla lentäneen koneen lento: lennon kokonaispituus on yli 40 tuntia ja se lyö (Solar Impulsen hallussa olleet) aiemmat ennätykset niin matkan pituuden kuin lentoajankin suhteen.

Kerroimme lennosta aiemmin mm. tässä lauantaisessa lentoonlähtöjutussamme ja aiemmassa jutussa, missä kerrottiin Tyynen valtameren ylityksen hankaluuksista. Palaamme asiaan, kun kone lähtee uudelleen lentoon.

Aurinkosähköllä ympäri maailman lentävä Solar Impulse 2 -lentokone lähti matkaan lauantaina illalla klo 21:40 Suomen aikaan Nankingistä kohti Havaijia oltuaan kuukauden päivät jumissa Kiinassa. Kone ja koko sen takana oleva tiimi on odotellut sopivaa säätä tälle pitkälle etapille Tyynen valtameren ylitse. Koneen lentoa voi seurata täällä: www.solarimpulse.com. Otsikkokuvassa kone on kuvattuja juuri ennen lentoonlähtöä.

Lento on oikeasti vaarallinen ja haastava, sillä lentoon kuluu kuusi vuorokautta ja jokaisen yön jälkeen koneen akut ovat varsin tyhjät ja lennon jatkaminen vaatii auringonpaistetta heti aamusta. Myös tuulen tulee olla suotuisa, joten lento on käytännössä mahdollinen vain sopivalla säällä – ja siksi lentotiimi ja etenkin lentäjä André Borschberg haluavat olosuhteiden olevat paitsi suotuisat, niin myös todennäköisesti hyvinä pysyvät. Olosuhteet paranivat yllättäen eilen perjantaina, jolloin lentovalmistelut käynnistettiin välittömästi.

8172 kilometriä pitkä lento on ensimmäinen kahdesta Tyynen valtameren ylitse koneen vievistä lennoista, ja vaikeampi niistä, koska varalaskupaikkoja aavan ulapan päällä ei ole paljoa. Toisella meren yli kurottavalla etapilla, Havaijilta Phoenixiin, on varalaskupaikkoja Pohjois-Amerikassa vaikka kuinka. Tämän toisen, järjestyksessään koko lennon jo kahdeksannen etapin ja medianhuomiota todennäköisesti hyvin paljon keräävän lennon tekee Bertrand Piccard.

Kerroimme lennosta ja maailmanympärilennon etenemisestä jo edellisen lentoonlähtöyrityksen aikaan 25. toukokuuta julkaistussa jutussamme.