Mutta miksi kissat käyttäytyvät kuten ne käyttäytyvät? 

Tämä TED-Ed -sivustolla oleva Tony Buffingtonin selitys ja Chintis Lundgrenin mainio animaatio kertoo.

Tässä videossa hän on uskaltautunut hyvin lähelle mereen päätyvää laavavirtaa, ja tulos on meditatiivisen kaunis. Lisäksi se näyttää mainiosti miten kuuma laava (lämpötila 700 – 1200 °C) käyttäytyy meriveteen osuessaan, kuinka virrasta jäähtyy omalaatuisen muotoisia, eri kokoisia kiviä ja itse asiassa miten lopulta saari kasvaa hieman juuri tähän laavavirran suuntaan.

Mikäli haluat lisää meditatiivista laavaa, niin nämä videot ovat yksinkertaisuudessaan jänniä: laavasuihkuja Islannissa, raviolisäilyke räjähtää laavavirrassa, Coca Cola kohtaa laavan tai ananas laavassa.

Ja jos kaipaat lisää toimintaa, niin tässä: hullunrohkeat ihmiset Vanuatulla tulivuorta katsomassa.

Olet tai et, tämä video näyttää varsin hienoissa lähikuvissa lähes koko perhosen elämän alun. Perhosethan käyvät läpi täydellisen muodonvaihdoksen, jonka vaiheita ovat muna, toukka, kotelo ja aikuinen.

Videolla näytetään miten perhostoukka elää ja syö, kuinka se koteloituu, miten kotelo kehittyy ja kuinka perhonen lopulta pullahtaa siitä ulos.

Kyseessä oleva perhonen on Kuningatarperhonen, eli Danaus gilippus. Sen siipien kärkiväli on 7-9 cm ja se elää ennen kaikkea Etelä-Amerikassa. Sillä on kaikkiaan kuusi toukkavaihetta, joiden päätteeksi toukka hakautuu suojaisaan paikkaan, kiinnittyy, koteloituu ja aloittaa muutoksen perhoseksi. Tämä tapahtuu 7-10 vuorokauden kuluttua koteloitumisesta.

Video: nature1upclose

(Juttua on korjattu: alun perin siipien kärkiväliksi mainittiin 70-90 cm, mikä tietysti oli väärin. Siinäpä olisi iso perhonen!)

NOAA:lla on kaksi tällaista Hurricane Hunters -lentokonetta, joilla se käy paikan päällä pyörremyrskyn sisällä tekemässä mittauksia, joita on vaikea tehdä kauempaa tai satelliiteilla. Mittalaitteilla ja pudotussondeilla varustetut koneet lentävät pyörremyrskyn voimakastuulisen reunaman läpi sen seesteiseen keskustaan ja takaisin.

Lentokoneet ovat tyypiltään Lockheed WP-3D Orion -potkuriturbiinikoneita, jotka ovat varsin modifioituja versioita normaalisti sukellusveneiden etsimiseen ja merivalvontaan käytetystä Lockheed Orion -koneesta.

Hurrikaanimittauslentoja tehdään muillakin koneilla, mutta nämä Hurricane Huntersit ovat kaikkein kuuluisimpia. Niistä on tehty paljon erilaisia dokumentteja, mutta yllä oleva on eräs parhaimmista: se näyttää hyvin autenttisesti miltä lento tuntuu ja mitä koneessa tehdään.

Muita jänniä videoita lennoista ovat mm. The Weather Channelin (mahtipontinen) video ja tämä NOAA:n raakavideo lennosta hurrikaanissa vuonna 2007.

Kauden 7. hurrikaani muodostumassa

Hurrikaanimetsästäjät pääsevät taas pian kunnolla hommiin, koska Pohjois-Atlantin hurrikaanikausi alkoi virallisesti kesäkuun alussa ja jatkuu marraskuun loppuun.

Ennusteen mukaan tästä kaudesta on tulossa hieman tavallista aktiivisempi, koska meriveden lämpötila Meksikonlahdella, Karibialla ja Atlantin länsiosissa on keskimääräistä korkeampi. Keski-Atlantilla tosin meren pintalämpötila on jotakuinkin normaalilla tasolla.

Itse asiassa kausi alkoi varsin epätavallisesti, sillä ensimmäinen pyörremyrsky muodostui jo tammikuussa. Hurrikaani Alex oli ensimmäinen tällainen "kauden ulkopuolinen" myrsky sitten vuoden 1955.

Alexia seurasi toinen ennenaikainen toukokuussa, Bonnie, ja sen jälkeen kesäkuussa tulivat Colin ja Danielle. Tämän vuoden hurrikaaneille on jo etukäteen päätetty nimilista, jonka mukaan muodostuville voimakkaille matalapaineille annetaan nimet järjestyksessä. Siten elokuun alussa ollut hurrikaani oli Earl, ja siitä tuli kauden ensimmäinen tappaja: se sai aikaan 67 ihmisen kuoleman Belizessä ja Meksikossa.

Parhaillaan Atlantilla on muodostumassa kauden seitsemäs hurrikaani, Fiona. Se muuttui trooppisesta matalapaineesta hurrikaaniksi nyt elokuun 17. päivänä ja liikkuu parhaillaan hitaasti (19 km/h) kohti Bermudaa. Se kerännee matkallaan lisää voimaa ja saattaa jatkaa ylös kohti Floridaa.

Vaikka tulevien hurrikaanien määrästä ja voimakkuudesta ei tässä vaiheessa voi sanoa paljoakaan, ovat siis tulevien myrskyjen nimet tiedossa. Kyseessä on sama lista kuin vuonna 2010, eli seuraava hurrikaani on Gaston ja sitä seuraavat Hermine, Ian, Julia, Karl, Lisa, Matthew, Nicole, Otto, Paula, Richard, Shary, Tobias, Virginie ja Walter. 

Toivottavasti enempää nimiä ei tarvita.

Luolatutkimus, speleologia, on Suomessa hieman vähemmän tunnettu harrastus, mutta maissa, missä on enemmän luolia, on se varsin yleinen: kuten laskettelurinteitä, on luolia monenlaisia helpoista hyvinkin vaativiin. Joihinkin voi mennä vaikka korkokengissä vain hetkeksi ihailemaan, toisiin täytyy varustautua kuin tutkimusmatkaan.

Luolia löytyy koko ajan lisää, ja niistä paljastuu koko ajan uusia asioita. Luolissa on oma omituinen ekosysteeminsä, ja joissain luolissa on myös merkkejä niissä ammoin eläneistä ihmisistä.

Geologeille luolat ovat luonnollisesti tapa päästä geologisten kerrostumien sisään; siellä voi nähdä maapallon pintakerroksen lähes toiminnassa. 

Joskus luolat ovat liiankin aktiivisia: niissä virtaavat joet tai irtokivet voivat täyttää kulkutien ja kapeat halkeamat voivat puristua kiinni kesken tutkimusmatkan. 

Ja joskus tutkija voi loukkaantua satojen metrien syvyydessä kapeimman luolan äärimmäisessä sopukassa, kuten kävi juuri viime viikolla Pyreneillä: kesti päiväkausia, ennen kuin pelastajat pääsivät paikalle (luolaa matkalla suuremmaksi räjäytellen).

Euroopan avaruusjärjestö on käyttänyt luolia myös astronauttien koulutukseen jo vuosien ajan. Tänäkin vuonna ESAn CAVES-hanke lähetti kuusi avaruuslentäjää eri maista viikoksi Sardiniassa olevaan luolaan.

Idea on yksinkertainen: luolassa oleminen vastaa monessa mielessä avaruuslentoa, koska ympäristö on omituinen, aistit muuttuvat luolassa olemisen aikana, luolailijoiden tulee toimia ryhmänä ja tiukat turvaohjeet ovat koko ajan mielessä. 

Kun osallistujat tulevat myös eri maista, kuten tällä kerralla Kiinasta, Japanista, Espanjasta, Yhdysvalloista ja Venäjältä, on kyseessä myös erittäin konkreettinen tapa tutustua toisten kulttuurien ajatusmaailmaan ja tapoihin toimia. 

Yllä oleva video kertoo CAVES 2016 -koulutuksesta, ja siitä voi lukea lisää CAVES-blogissa: http://blogs.esa.int/caves.

Video: ESA/CAVES

Eräs sympaattisimmista sen kameroihin sattuneista eläimistä on varmastikin tämä noin 900 metrin syvyydestä löytynyt pieni mustekala, tarkemmin sanottuna Rossia pacifica -pikkuseepia.

Yleensä alle kymmenen senttiä pitkillä pikkuseepioilla on kahdeksan imukupillista lonkeroa ja kaksi pidempää pyyntilonkeroa. Koiraan ensimmäinen vasemmanpuoleinen lonkero on erikoistunut parittelutehtävään (heterokotylus), siittiöpakkauksen siirtämiseen naaraaseen. Pikkuseepiat voivat uida sekä vaipan eväpoimujen avulla että vaippaontelosta suppilon kautta puristetun vesisuihkun avulla. 

Tämä ötiäinen elää merenpohjassa, ja tunkeutujan lähestyessä se alkaa erittää limaa ja hautautuu merenpohjan hiekkaan. Silloin niiden pallomaiset silmät näkyvät komeasti ... ja saavat seepian näyttämään ihan Pokemonilta.

Mutta siis kyseessä on pikkuseepia, ei Pokemon.