Kuva: Kopra ja takanaan Kelly avaruusaseman Quest-ilmalukon sisällä valmiina lähdössä ulos. 

Avaruuskävelyt ovat harvinaisia, ja joka kerta kun astronautit lähtevät ulos asemalta, he tekevät samalla myös muita, vähemmän tärkeitä tehtäviä. Tällä kerralla Kopra ja Kelly sijoittivat aseman ulkona olevia kaapeleita uudelleen sekä järjestelivät avaruuskävelyillä käytettäviä työkaluja, jotta vastaisuudessa siihen ei täydy käyttää turhaa aikaa. 

Suomensukuiselle "Sisunautti" Kopralle tämä oli toinen avaruuskävely ja varmasti yllättävä kokemus, sillä hän saapui vasta viime viikolla asemalle, eikä ollut varautunut avaruuskävelyyn näin pikaisesti. Mutta kuten huomattiin, se onnistui erinomaisesti. Kellylle tämä oli kolmas avaruuskävely.

Kaksikko oli aseman ulkona kolme tuntia ja 16 minuuttia.

Nyt he voivat hyvillä mielin jäädä odottamaan aatonaaton joululahjakuljetusta (on Progress-aluksen mukana toki paljon muutakin).

Laskeutuminen uudella tavalla

Falcon 9 -kantoraketin laukaisun on tarkoitus tapahtua illalla 20:29 Floridan aikaa, eli 03:29 Suomen aikaa maanantain puolella. Laukaisuikkuna kestää vain minuutin ajan, koska joulun alla vilkasta lentoliikennettä Cape Canaveralin taivaalla ei haluta häiritä liikaa.

Kyseessä kun ei ole vain pikainen matka taivaalle, vaan myös tulo takaisin alas: yhtiö koettaa jälleen saada raketin ensimmäisen vaiheen palaamaan takaisin maahan. Tällä kerralla tosin laskeutumista ei yritetä merellä olevan lavetin päälle, vaan kymmenisen kilometriä laukaisupaikan eteläpuolella olevalle maa-alueelle. 

Jos kaikki sujuu hyvin, laskeutuu raketin ensimmäinen vaihe Cape Canaveralin niemekkeen eteläosassa olevaan “laskeutumisalue 1:lle” noin 20 minuuttia lentoonlähdön jälkeen. Yllä olevassa kuvassa laskeutuminen on kuvattuna päiväsaikaan, mutta nyt laskeutumisen aikaan on jo yö: tämä tietää sitä, että yliäänipamauksen lisäksi lähdestyvä ensimmäinen vaihe näkyy hyvin Canaveralin alueella loimottavien rakettimoottoriensa johdosta.

Paitsi että raketin saaminen takaisin alas olisi sinänsä hienoa, on kovalle kamaralle laskeutumisesta monta muutakin etua: kohdealue on suurempi kuin jalkapallokentän kokoinen laiva, merenkäynti ei vaikuta lainkaan laskeutumiseen ja lisäksi suurin epävarmuus rakettivaiheen kunnostamisessa uutta lentoa varten on ollut meriveden mahdollisesti siihen aiheuttamat vauriot.

Kuten edellisilläkin laskeutumista yrittäneillä lennoilla, on laskeutuminen ja lento avaruuteen kaksi eri asiaa: laukaisu voi onnistua hyvin, vaikka ensimmäisen vaiheen palaaminen alas ei menisikään suunnitelman mukaan.

Kaksi asiaa meni pieleen kesäkuussa

Falcon 9 oli jo osoittautunut hyvin luotettavaksi kantoraketiksi 18 laukaisullaan ennen viime kesän onnettomuutta, joten heti räjähdyksen jälkeen oli varsin selvää, että mikään suurempi, raketin suunnittelussa ollut vika ei todennäköisesti ollut syynä epäonnistumiseen.

Tutkimuksissa todennäköiseksi vikapääksi on paljastunut puolimetrinen metallitanko, joka pitää polttoainesäiliöihin painetta tuottavan heliumin tankkia paikallaan. Se napsahti poikki kiihtyvyyden vuoksi.

Huhujen mukaan kyseessä oli 3D-tulostettu osa, jolla oli korvattu aiemmin “perinteisesti” tehty metallipalkki. 3D-tulostettu metalli sopii erinomaisesti moneen käyttöön, mutta se on periaatteessa hieman hauraampaa. Vaikka tämä oli otettu huomioon,  oli kyseessä ensimmäinen kyseisen osan käyttökerta, ja todellisuus oli nähtävästi hieman erilainen kuin testiolosuhteet.

Osa on nyt vaihdettu perinteiseen, ja samalla rakettiin sekä sen rakenteisiin on tehty tarkistuksia sekä parannuksia. Kenties SpaceX oli ottanut liian nopeasti uuden tekniikan käyttöön ja tuudittautunut onnistuneiden laukaisuiden jälkeen tyytyväisyyteen ja itsevarmuuteen sen suhteen, ettei mikään voi  mennä vikaan.

Vaikka lentäminen avaruuteen on tullut aiempaa helpommaksi ja edullisemmaksi, on se edelleen vaikeaa ja laukaisuiden aikana jylläävät suuret voimat. Voi olla, että onnettomuus oli jopa hyvä muistutus yhtiön innokkaille insinööreille avaruuslentämisen riskeistä.

Kesäkuisella lennolla raketin kyytiläisenä oli Dragon-avaruusalus, jolla oli tarkoitus vielä rahtia Kansainväliselle avaruusasemalle. Alus on tehty monikertakäyttöiseksi ja se pystyy palaamaan takaisin Maahan. 

Niinpä alus oli myös ohjelmoitu irtoamaan onnettomuustapauksessa kantoraketista ja palaamaan laskuvarjojensa varassa takaisin alas. Nyt kuitenkin varjot eivät avautuneet, vaan alus putosi Atlantin valtamereen.

SpaceX -yhtiön perustajan ja johtajan Elon Muskin mukaan syynä tähän oli ohjelmistovirhe. Alukseen oli ladattu ohjelmiston vanha versio; uudempaa ohjelmistoa käyttämällä Dragon olisi pelastunut.

Musk on kertonut, että tällä kerralla raketin jokainen osa on erikseen testattu ja tulevissa Dragon-aluksissa käytetään varmasti viimeistä ohjelmistoversiota.

Nyt kyydissä on kuitenkin 11 pientä, jääkaappipakastimen kokoista tietoliikennesatelliittia Orbcomm-yhtiölle. Ne ovat samanlaisia kuin viime vuonna laukaistut satelliitit, ja ne muodostavat yhdessä OG2-nimisen verkoston noin 650 kilometrin korkeudessa. 

Satelliittiverkoston tehtävänä on lyhytviestien välittäminen sekä lähetysten seuraaminen maailmanlaajuisesti. Pienten satelliittien muodostamat parvet ovat yhä edullisempia ja käyttökelpoisempia tällaisiin rajattuihinkin tehtäviin.

Suomalaisittain kiinnostava laukaisu

Tätä Falcon 9:n lentoa seurataan erittäin kiinnostuneina myös Otaniemessä, sillä lennon onnistumisesta riippuu se, milloin Aalto-1 pääsee matkaan.

Itse satelliitti on täysin valmiina ja testattuna odottamassa kuljetusta Hollantiin, mistä se viedään edelleen muiden samalla lennolla matkaavien nanosatelliittien kanssa laukaisupaikalle Yhdysvaltoihin.

Tätä toimitusta on lykätty eteenpäin samalla kun tämä Falcon 9:n lento on siirtynyt myöhemmäksi. Vielä marraskuussa ajateltiin, että tämä lento tehtäisiin joulukuun alussa. 

Näillä näkymin Aalto-1 pääsee eteenpäin helmikuun alussa ja laukaisu tapahtuu maaliskuussa.

Liikkuva lavetti, eli Mobile Transporter, on aseman 110 metriä pitkässä keskusmastossa oleva laite, jonka tehtävänä on liikuttaa avaruusaseman robottikäsivartta koko maston pituudella, eli lavetin avulla robottikäsi voidaan viedä minne tahansa maston kohtaan. Etäohjattuna 20 erilaisen moottorin voimin toimivia lavetteja on mastossa kaksi kappaletta, ja ne ovat kriittisiä aseman ylläpidon ja huoltamisen kannalta. Robottikäsivarsien – ja samalla lavettien – avulla avustetaan avaruuskävelyitä ja niiden avulla liitetään asemalle saapuvia rahtialuksia asemaan kiinni.

Nyt jumiutunut lavetti oli liikkeessä viimeksi keskiviikkona, jolloin lennonjohto Maassa ohjasi sen siirtymään paikasta toiseen. Normaalisti se laittaa uudelle asemapaikalleen saavuttuaan jarrut päälle ja lisäksi lukittaa itsensä raiteisiinsa, jotta se ei vahingossakaan liikkuisi radallaan jos ja kun asema tekee asennonmuutoksia.

Scott Kelly käytti tätä kyseistä lavettia nyt marraskuussa tehdyllä avaruuskävelyllä, jolloin hän avasi ja sulki sen käsikäyttöisiä jarruja varmistaakseen, että ne pysyivät poissa työskentelyalueelta ja varmasti suljettuina. Lavettia ei ole käytetty avaruuskävelyn jälkeen ennen kuin nyt keskiviikkona, joten on todennäköistä, että ongelma on juuri näissä käsikäyttöisissä jarruissa.

Lennonjohto tutkii parhaillaan asiaa ja päättää lopullisesti huomenna sunnuntaina avaruuskävelyn tekemisestä, mutta näillä näkymin on todennäköistä, että Kelly ja Kopra lähtevät joulukävelylle alkuviikosta. Ulkoilu kestänee vain noin kolme ja puoli tuntia.

Kopralle kyseessä on toinen avaruuskävely; hän teki ensimmäisen sukkulalennolla STS-127 heinäkuussa 2009. Kyseessä oli avaruusaseman rakennuslento, ja silloin avaruuskävely kesti viisi ja puoli tuntia.

Silloisista muistiinpanoista on löytynyt merkkejä myös havainnoista, jotka vaativat varsin tarkkaa taivaan tuntemista sekä hyvin tehtyjä havaintoja kohteista, jotka olivat juuri ja juuri paljain silmin nähtävissä. Yksi tällainen kohde oli muuttuva tähti Algol, joskin juuri se on varsin selvästi näkyvissä taivaalla; se on Perseuksen tähtikuvion toiseksi kirkkain tähti taikavarvun muotoisen tähtikuvion oikeanpuoleisen haaran alaosassa.

Algolin (β Per) kirkkauden vaihtelu on tunnettu jo pitkään. Tähden nimi tulee arabiankielisestä sanasta "al-ghūl", eli "piruntähti" juuri tämän kirkkausvaihtelun mukaan. Tähden jakso on tarkalleen kaksi vuorokautta, 20 tuntia ja 49 minuuttia, ja sen selvästi havaittavat pimennykset kestävät kymmenisen tuntia.  

Nyt tiedämme, että Algolin kirkkausvaihtelun saa aikaan se, että kaksi tähteä kiertää toisiaan, jolloin ne pimentävät välillä toisiaan. 

Egyptiläisten havaintoja Algolista on muun muassa Kairon Papyrusmuseossa olevassa papyruksessa nimeltä Kairo 86637. Se on kalenteri, ja samalla vanhin säilynyt historiallinen dokumentti Algolin kirkkausvaihteluista. 

Helsingin yliopiston tutkijat Lauri Jetsu ja Sebastian Porceddu ovat tutkineet tätä papyrusta ja heidän tilastollinen analyysinsä kalenterin ennustuksiin liitetyistä mytologisista teksteistä julkaistiin 17. joulukuuta PLOS ONE -julkaisussa.

Se varmistaa, että havainnot Algolista ja sen periodin määrittäminen tapahtuivat paljon aiemmin kuin on tähän mennessä uskottu, noin 1244-1163 eKr. Tämä on kolmisen tuhatta vuotta aiemmin kuin on oletettu tähän mennessä tieteen historiankirjoissa.

Tutkimuksessa osoitettiin, että Algolin 2,85 päivän ja Kuun 29,6 päivän periodit vaikuttivat kalenterissa kuvattujen jumalolentojen toimiin: tähtitaivaan ilmiöt siis oletettiin jumalallisiksi ja kirjattiin tarkasti ylös.

Algolia kutsuttiin Horukseksi, joka oli ilmentymä jumalolennosta ja kuninkaasta. Sen käyttäytymisen perusteella kalenteriin oli merkitty hyviä tai huonoja ennusteita vuoden jokaiselle päivälle.

"Tähän asti on vain arveltu, että Kairon papyruksen mytologiset tekstit kuvaisivat tähtitieteellisiä ilmiöitä", sanoo filosofian kandidaatti Sebastian Porceddu.

"Olemme nyt yksikäsitteisesti varmistaneet, että teksteistä löytyy jumalolentoina pidettyjen Algolin ja Kuun säännöllisten muutosten kuvailuja".

Nyt julkaistun uuden tutkimuksen myötä varmistui myös Helsingin tutkimusryhmän kaksi vuonna 2013 esittämää ”modernin” astrofysiikan tulosta: Kyseessä on ensimmäinen koskaan tehty suora havainto Algolin periodin kasvusta, ja siitä voidaan johtaa tarkka arvio massavirtauksen voimakkuudesta järjestelmän kahden tähden välillä.

Näin siis ammoiset egyptiläiset havainnot auttavat modernia tähtitieteellistä tutkimusta antamalla tarkan lukuarvon yli kolmentuhannen vuoden takaa.

"Väitimme vuosi pari sitten, että muinaiset egyptiläiset uskonnolliset tekstit sisältävät astrofysikaalista tietoa Algolista", kertoo dosentti Lauri Jetsu. 

"Ei ollut mikään yllätys, että väitettämme silloin epäiltiin. Epäilisin minäkin vakavasti, jos joku vaikkapa nyt väittäisi, että Raamatussa on tietoa siitä, onko Marsissa vettä."

Tutkimuksessa selvisi myös se, että muinaisten egyptiläisten mielestä Algolin ja Kuun kirkkaimmat vaiheet olivat erityisen onnellista aikaa.

Koska joulun aikaan paistaa taivaalla täysikuu, kannattaa onnellisuutta tulevien pyhien aikaan etsiessä välttää (jos haluaa noudattaa tätä muinaisegyptiläistä viisautta) näitä hetkiä, jolloin Algolin kirkkaus putoaa nopeasti himmeimmilleen:

21-12-2015 02:26
23-12-2015 23:15
26-12-2015 20:04
29-12-2015 16:53

Myöhempiä aikoja voi katsoa mm. tältä Krakovan yliopiston Algol-sivulta. Samalla kannattaa muistaa, että ajoilla ja kirkkauksilla ei ole mitään yhteyttä oikeasti onnellisuuteen...mutta tähden kirkkauden putoamisen näkeminen omin silmin voi tehdä sinällään onnelliseksi.

Tutkimus Shifting Milestones of Natural Sciences: The Ancient Egyptian Discovery of Algol's Period Confirmed, L. Jetsu and S. Porceddu julkaistiin PLOS ONE-lehdessä 17.12.2015: http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0144140

Tämän jutun pohjana on ollut Helsingin yliopiston tiedote.

Kaikki hyvin avaruusasemalla

Tim Peake vastasi tänään perjantaina toimittajien kysymyksiin suorassa lähetyksessä avaruusasemalta ja näytti jo sopeutuneen hyvin painottomuuteen. Ensimmäisen parin päivän aikana avaruudessa uusilla aseman miehistönjäsenillä ei ole paljoakaan työtehtäviä, jotta he voisivat totutella toimimaan avaruudessa. Kuvissa näki kuitenkin selväsi Timin naaman olleen hieman pullean, mikä on normaalia: painottomuudessa veri jakautuu tasaisesti kehoon ja saa pään näyttämään aluksi aiempaa suuremmalta ja punaisemmalta.

Tim esitti myös pyörimistä Columbus-laboratorion sisällä, mutta hieman tökkien. "Kuten näkyy, en ole vielä aivan sopeutunut, mutta katsotaan uudelleen viikon päästä."

Yllättävin asia avaruudessa on ollut Timin mukaan avaruuden musta väri.

"Näemme kuvissa aina maapallon ja sen kauneuden, mutta harvoin kuvissa katsotaan toiseen suuntaan – ylöspäin avaruuteen. Eikä silloinkaan mustasta saa oikeaa kuvaa. Avaruus näyttää todella mustalta."

"Katselin juuri eilen maisemia aseman kupolissa, ja kaikki näyttää todella kauniilta. Odotan todella sitä, että pääsen työskentelemään lentoni aikana myös aseman ulkopuolella avaruuskävelyllä, koska silloin näen kaiken paljon paremmin. Niin maapallon kuin mustan avaruudenkin."

Ja mikä tärkeintä, Tim on oppinut jo tekemään avaruudessa teetä, mikä luonnollisesti saarivaltakunnan yleisölle on erittäin tärkeä tieto. Tästä kovin innostuneet britit ovat kuitenkin unohtaneet sen, että teestään myös ylpeät venäläiset ovat kehittäneet avaruudellisia teenvalmistusmenetelmiä jo 1970-luvulta alkaen ja avaruudessa juotiin teetä jo ennen kuin kahvia tai kolaa. 

"Itse asiassa tee on täällä erittäin hyvää!"

Tapahtuma Suomeen!

Avaruusfriikki arkkitehti Katri Pulli osallistui muutamaan SpaceUp-kokoukseen ja päätti tuoda sen Suomeen. 

”Olisi hienoa saada tapahtuma Suomeen, jotta ei aina täytyisi matkustaa muualle päästäkseen osalliseksi”, kertoo Katri ja toistaa vanhan sanonnan: “Siis periaatteella jos et pääse vuoren luo, tuo vuori luoksesi. Otin yhteyttä eurooppalaistapahtumien järjestäjiin ja heidän avullaan huomasin olevani pian niin pitkällä, ettei enää ollut perääntymistä!”

Mukana tapahtumaa järjestämässä ovat Sissi Enestam ja Lauri Neuvonen, jotka ovat molemmat myös nuoren sukupolven kansainvälisen avaruusorganisaation Space Generation Advisory Councilin Suomen edustajia. Tapahtuma on siis hyvissä käsissä!

Aloitteentekijä Katri harmittelee sitä, että on syntynyt kenties 100-200 vuotta liian aikaisin, koska joutuu nyt arkkitehdin työssään pitäytymään Maan pinnalla. “Tulevaisuudessa ammattikunnallemme olisi varmasti töitä kiertoradalla, Kuussa ja Marsissa. Eli ei sitä voi kieltää, ettenkö tavallaan haaveilisi pääseväni mukaan alalle.”

”Sain siihen kimmokkeen avaruuden harrastamiseen isältäni, jonka kanssa tutustuttiin tähtiin ja muihin yötaivaan ihmeisiin. Myöhemmin kiinnostus on muotoutunut hieman ammatin mukaan eli olen jo pitkään seurannut, mitä tapahtuu avaruuden rakentamisen saralla. Tai siis sen visioinnin suhteen.”

On aika todennäköistä, että kuulemmekin SpaceUp Finlandissa asiaa avaruusarkkitehtuurista…

Mikä on SpaceUp?

Tapahtuma on kaksipäiväinen ja se on tilaisuus avoimelle ajatustenvaihdolle kaikille, joita avaruus innostaa, kiinnostaa ja/tai työllistää tavalla tai toisella.

SpaceUpin osallistujat voivat olla esimerkiksi alalla opiskelevia, työskenteleviä tai harrastajia. Tutkimus ja tekninen osaaminen ovat alaa eteenpäin vahvasti ajavia voimia, mutta tänä päivänä avaruudesta riittää koko ajan enemmän myös muille aloille. Yhteistyö voi avata uuteen ymmärrykseen ja eteenpäin vieviin askeliin.

SpaceUp on osallistujiensa näköinen tapahtuma, joten sen anti ja onnistuminen riippuu siitä, millainen ja kuinka aktiivinen joukko tulee paikalle. Mitä enemmän innostuneita on mukana, sitä upeampi siitä tulee.

Esitykset ovat vapaita, epämuodollisia ja kynnys on matala. Ohjelmassa on varattu tilaa seuraavanlaisille esityksille:

Session grid, 15 minuutin vuorot

Session grid on yksinkertainen iso muistilehtiö, paperi tms, jossa on listattu osallistujille ruudukkona kaikki mahdolliset ajat ohjelmassa. Oman esityksen aihe kirjoitetaan muistilapulle ja se sijoitetaan paperille haluttuun vapaaseen paikkaan.

Esitys voi olla lyhyt esitelmä, demonstraatio, paneelikeskustelu, avoin keskustelu tai melkein mikä vaan, joka on mahdollista tehdä varttitunnissa. Helppo ja mielenkiintoinen tapa on esittää jokin aiheeseen liittyvä kysymys, jota pohjustaa ja josta keskustelee muiden kanssa. Projektiesittelyt ovat myös hyviä aiheita.

Samaan aikaan on meneillään muutama muukin sessio, joiden välillä osallistujat tekevän valintansa. Tyypillisesti yhdessä sessiossa on mukana 20-40 henkilöä.

T-5 talks

Nämä ovat tiiviitä viisiminuuttisia, joissa saa näyttää enintään 20 kalvoa. Ne laitetaan automaattisesti 15 sekunnin välein, joten esitys on parasta suunnitella jo ennalta!

60 seconds to land

Nämä ovat esityksiä, joita voi lähettää esitettäväksi jos itse ei ennätä paikalle. Järjestäjät pyytävät minuutin mittainen videoita, jotka voidaan näyttää osallistujille.

Miten mukaan?

Mukaan pääsee helposti ilmoittautumalla tapahtuman nettisivuilla.

Paikalle voi luonnollisesti tulla myös ilman esitystä, vain katsomaan ja seuraamaan. Kiinnostavinta onkin olla mukana ja nauttia ilmapiiristä, mielenkiintoisista aiheista ja samanhenkisten ihmisten tapaamisesta!

Osallistumismaksu on 30€ ja se käytetään täysimääräisesti tapahtuman kulujen kattamiseen mukaan lähteneiden yhteistyökumppaneiden tuen ohessa. Tapahtuma ei tavoittele voittoa ja järjestäminen tehdään kokonaan vapaaehtoisvoimin.

Tiedetuubi tulee olemaan myös paikalla!

Britti nousee kiertoradalle

Suurimman huomion lennolla saanee kuitenkin Iso-Britannian ensimmäinen virallinen avaruuslentäjä Tim Peake. joka on yllä olevassa kuvassa päällään Lontoon maratonin juoksupaita; hän aikoo juosta maratinin ensi huhtikuussa samaan aikaan avaruusaseman juoksumatolla kuin tuhannet muut juoksevat Lontoossa. 

Brittimedia on jo nyt käymässä aivan ylikierroksilla Peaken lentonsa tiimoilta ja ensi viikolla on odotettavissa tästä paljon uutisia brittilähteitä seuraavissa tiedotusvälineissä ympäri maailman. 

Aivan ensimmäinen britti avaruudessa oli kuitenkin Helen Sharman vuonna 1990, jolloin hän kävi avaruudessa Mir-avaruusasemalla ikään kuin avaruusturistina, paitsi että hänet valittiin kilpailulla lennolle ja kaupallinen sponsori maksoi lennon kustannukset lähes kokonaan. Lisäksi avaruudessa on käynyt kolme syntyperältään brittiä, mutta amerikkalaistunutta astronauttia.

Peake on puolestaan yksi Euroopan avaruusjärjestön vuonna 2009 valituista uusista astronauteista ja vanhin tuolloin mukaan otetuista. Hän on syntynyt vuonna 1972 ja toimi ennen astronauttiuraansa helikopterikoelentäjänä, minkä seurauksena hän on sotilasarvoltaan majuri; siksi häntä kutsutaan etenkin saarivaltakunnassa usein nimellä “Major Tim”, viittauksena David Bowien laulujen Major Tom -astronauttihahmoon.

Kun Peake pääsee nyt avaruuteen, on vuoden 2009 euroastronauttiluokasta enää ranskalainen Thomas Pesquet vailla avaruuskokemusta. Hänen vuoronsa on ensi vuonna, jolloin nyt joulukuussa hän nousee puoleksi vuodeksi avaruusasemalle.