JAXAn kansainvälisen strategiasta ja koordinaatiosta vastaava johtaja Masaki Fujimoto totesi tiistaina, että japanilaisten havaintojen mukaan Hitomi on edelleen "pääosin" kunnossa, vaikka yhteys siihen menetettiin maaliskuun 26. päivänä, se alkoi pyöriä ja sen ympäriltä on havaittu kappaleita.

On selvää, että tuliterälle teleskoopille on tapahtunut jotain, mutta vaurioiden laajuus ei ole vielä selvillä.

Fujimoton mukaan JAXA ei ole menettänyt toivoaan ja että "mikäli satelliitti ei ole pahasti vaurioitunut, voimme saada sen jälleen hallintaan."

Japanilaiset tarkkailevat satelliittiaan nyt tiiviisti ja kuulivat sen lähettävän signaalia ainakin maanantaina 28. ja tiistaina 29. maaliskuuta. Tämä osoittaa ainakin sen, että satelliitti ei ole täysin sammunut.

Hitomi oli täydessä toimintakunnossa, kun jotain tapahtui 26. maaliskuuta.

"Se toimi täysin normaalisti siihen saakka, kun yhteys menetettiin", sanoi Fujimoto.

Ongelmat alkoivat siten, että satelliitin asento alkoi muuttua yllättävästi. Sen jälkeen sen aurinkopaneelit eivät enää osoittaneet kohti Aurinkoa ja virransaanti alkoi ehtyä. Lopulta yhteys Maahan katkesi.

29.3. Hitomin luota havaittiin ylimääräisiä kappaleita, mikä viittaa siihen, että joko jokin kappale on törmännyt siihen tai satelliitti itse on hajonnut. Kenties sen polttoainetankki on räjähtänyt – tai jotain muuta. 

Yhdysvaltain asevoimien avaruusoperaatiokeskus, avaruudessa olevia kappaleita tarkkaileva toimisto, kertoo puolestaan törmäyksen olevan varsin epätodennäköinen vaihtoehto. Sen mukaan satelliitin luona on viisi kappaletta, jotka ovat mitä todennäköisimmin peräisin itse Hitomista.

Japanilaiset ovat onnistuneet saamaan aikaisemmin lähes kuolleita avaruusluotaimiaan takaisin toimintaan varsin yllättävästi, joten toivoa Hitominkin suhteen on edelleen olemassa. Tosin todennäköisyys teleskoopin saamiseen täysin normaaliin toimintaan on erittäin pieni.

Tärkeintä olisikin saada se siinä määrin hallintaan, että painava laite voitaisiin tuoda varmasti turvallisesti tuhoutumaan ilmakehän kitkakuumennuksessa.

Edellinen yritys oli tehty maaliskuun alussa, mutta Kosmos 111 -tunnuksen saanut alus ei päässyt Maan kiertorataa pidemmälle. Luna-luotaimilla testattiin tekniikkaa ja tutkittiin Kuun lähiavaruuden olosuhteita valmisteltaessa miehitettyjä lentoja – joita Yhdysvaltain kuukilvan voiton jälkeen ei mukamas Neuvostoliitossa ollut edes suunniteltu.

Luna 10 lähettämien tietojen mukaan Kuun magneettikenttä osoittautui hyvin heikoksi, pinta-aines Maan basalttia muistuttavaksi ja kaasukehä olemattomaksi. Luotain jatkoi tutkimuksiaan 56 vuorokauden ajan, kunnes sen akut tyhjenivät toukokuun lopussa.

Kun Neuvostoliiton kommunistisen puolueen puoluekokousedustajat kokoontuivat 4. huhtikuuta aamuistuntoonsa, luotaimesta lähetettiin tilaisuuden kunniaksi suorana "Kansainvälinen". Tai niin väitettiin. 

30 vuotta myöhemmin paljastui, että työväenlaulu oli nauhoitettu edellisenä iltana, kun yhteyttä luotaimeen testattiin. Samana aamuna tehdyssä uudessa testissä lähetyksessä oli ollut häiriöitä eikä live-tilanteessa haluttu ottaa mitään riskejä.

Kuva: Pline/CC-BY-SA-2.5 (Museum of Air and Space Paris)

SETI-projekteja on toteutettu jo vuodesta 1960 lähtien, mutta tällä kertaa tähtäimessä ovat Auringon kaltaisten tähtien sijasta punaiset kääpiötähdet.

"Punaiset kääpiöt – kosmoksen kiiluvat hehkulamput – ovat jääneet aiemmin vähälle huomiolle", toteaa Jon Richards SETI-instituutista. "Syynä on ollut se, että tutkijat ovat tehneet sinänsä järkeenkäyvän oletuksen muiden älyllisten olentojen olemassaolosta Aurinkoa muistuttavia tähtiä kiertävillä planeetoilla."

Tätä perinteistä olettamusta on tukenut se näkemys, että punaisia tähtiä ympäröiviltä elinkelpoisilta vyöhykkeiltä löytyy todennäköisesti vähän planeettoja, koska niiden tapauksessa vyöhyke on paljon kapoisempi kuin esimerkiksi kirkkaammalla Auringolla. 

Lisäksi punaista kääpiötä sopivalla etäisyydellä kiertävä planeetta olisi niin lähellä tähteä, että sen pyörimisliike olisi lukkiutunut: se kääntäisi aina saman puolen kohti tähteä. Silloin tähden toinen puoli olisi sietämättömän kuuma ja toinen jäätävän kylmä. Ei siis kovin suotuisaa elämän kannalta.

Tuoreet tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että mikäli tällaisella planeetalla on meriä ja kaasukehä, lämpöä kulkeutuisi myös pimeälle puolelle, ja merkittävä osa planeetan pinnasta voisi olla asuttava.

Eksoplaneettahavainnot viittaavat myös siihen, että vähintään joka viidennellä, mahdollisesti jopa joka toisella punaisella kääpiötähdellä on planeetta elinkelpoisella, siis elämän kannalta otollisella vyöhykkeellä. Asuttavia planeettoja saattaa olla jopa enemmän kuin Auringon kaltaisilla tähdillä.

"Merkittävää on, että kolme neljäsosaa kaikista tähdistä on punaisia kääpiöitä", huomauttaa Seth Shostak SETI-instituutista. "Jos havaitsemme rajallista määrää tähtiä – vaikkapa 20 000 lähintä – niiden etäisyys on keskimäärin puolet lähimmän 20 000 Aurinkoa muistuttavan tähden etäisyydestä."

Ja mitä läheisempi tähti, sitä voimakkaampi olisi mahdollinen signaali.

Bonuksena on, että punaisten tähtien elinikä on maailmankaikkeuden nykyistä ikää suurempi: kaikki universumissa syntyneet punaiset kääpiöt loistavat edelleen. Ne ovat siten keskimäärin miljardeja vuosia vanhempia kuin Aurinko ja muut samaa kokoluokkaa olevat tähdet.

"Tämä saattaa olla ainoa tapaus, jossa vanhassa vara parempi", Shostak toteaa. "Iäkkäissä planeettakunnissa on ollut enemmän aikaa älyllisten olentojen kehittymiselle."

Etsintä tehdään SETI-instituutin ATA-teleskoopilla (Allen Telescope Array), jonka 42 antennilla pystytään tarkkailemaan kolmea tähteä samanaikaisesti. Uuden projektin on tarkoitus kestää kaksi vuotta. Kohteet valitaan kaikkiaan 70 000 punaisen tähden luettelosta ja hankkeessa hyödynnetään myös ensi vuoden elokuussa laukaistavan TESS-satelliitin (Transiting Exoplanet Survey Satellite) keräämää dataa. Sen tehtävänä on etsiä planeettoja lähitähdiltä, joiden joukossa on runsaasti punaisia kääpiöitä.

Uudesta hankkeesta kerrottiin SETI-instituutin uutissivuilla.

Kuva: Seth Shostak/SETI Institute

Maaliskuun puolivälissä The Astrophysical Journal -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo tästä omalaatuisesta planeetasta, jota Stephen Kane ja hänen San Franciscon State Universityssä oleva ryhmänsä on tutkinut. 

Planeetta kiertää tähteään erittäin soikealla radalla, jonka eksentrisyys on peräti 0,96. Kyseessä on kaikkein soikeimmalla radalla kiertävä tiedossamme oleva eksoplaneetta. Yksi kierros tähden ympäri radalla kestää 597 Maan vuorokautta.

Radallaan se tulee lähemmäksi tähteään kuin Merkurius kiertää omaa Aurinkoamme, ja kaukaisimmillaan se etääntyy jotakuinkin samalle etäisyydelle kuin Maa on Auringosta. 

Rata on sinällään on omituisen soikea, mutta erityisen omituisen tilanteesta tekee se, että planeetta on kooltaan Jupiterin luokkaa ja sillä on todennäköisesti samankaltainen kaasukehä kuin Jupiterilla. 

Nimellä HD 20782 tunnettu tähti on noin 117 valovuoden päässä Maasta eteläisellä taivaalla sijaitsevassa Sulatusuunin tähdistössä. Kyseessä on Auringon kaltainen pääsarjaan kuuluva tähti, jolla tosin on tämä jättiläisplaneetta ympärillään.

Itse asiassa tähdestä ja sen planeetasta tekee varsin jännittävän myös se, että tähti on varsin avoimen kaksoistähden toinen komponentti, ja sen seuralaistähdelläkin on kaksi planeettaa: siis kaksoistähti, jonka molemmilla tähdillä on planeettoja.

Uutta Electron-rakettia tekevä Rocket Lab -yhtiö ilmoitti viime viikolla saaneensa päätökseen rakettinsa päämoottorin testit.

Kyseessä on tuorein tulokas juuri nyt erittäin kiihkeässä vaiheessa olevalle piensatelliittien liiketoiminta-alueelle, sillä siinä missä aikanaan satelliitit ovat olleet suuria ja kalliita, ja niitä on laukaistu avaruuteen suurilla ja hintavilla kantoraketeilla pääosin suuryritysten ja hallitusten alla olevien avaruusjärjestöjen toimesta, ovat nyt pienet yhtiöt tekemässä kustannustehokkaita ja näppäriä piensatelliitteja, joiden laukaisuun riittävät pienemmät ja edullisemmat raketit.

Koska hinta ei ole enää yhtä määräävä tekijä kuin aikanaan, voidaan myös käyttää uutta ja samalla hieman riskialtista tekniikkaa, joka tosin muuttuu käytön myötä nopeasti luotettavaksi ja koetelluksi tekniikaksi.

Maailmalla on useita pieniä satelliitteja tekeviä yhtiöitä ja suunnitelmat ovat vielä suurempia.

Mukana näissä uusissa, kunnianhimoisissa avaruussovellusten tekemisissä on onneksi myös suomalaisia: Iceye aikoo laukaista oman mm. jääseurantaa ja kaukokartoitusta tekevän piensatelliittiparvensa avaruuteen lähivuosina.

Rocket Labin ensimmäinen asiakas on kuitenkin San Franciscossa majaansa pitävä Spire, joka aikoo laukaista kahden seuraavan vuoden aikana Electronilla avaruuteen yli 100 pikkusatelliittia, joiden tehtävänä on kerätä tarkkaa säätietoa GPS-signaalin okkultaatiotekniikan avulla ja toimittaa laivojen seurantatietoja. Yhtiö aikoo tehdä rahaa näitä tietoja välittämällä ja käyttämällä. 

Spire laukaisi ensimmäiset neljä satelliittiaan jo viime syyskuussa intialaisella kantoraketilla, mutta turvautuu jatkossa Electroniin. Kunhan raketin ensimmäiset koelennot on tehty kesällä ja syksyllä, ovat ensimmäiset Spiren satelliitit laukaisuvuorossa ensimmäisinä loppuvuodesta. Niitä Rocket Lab aikoo laukaista koko ensi vuoden ajan avaruuteen.

Maaliskuun 16. ja 17. päivien vaihteessa Jupiterissa mäjähti: planeetan kaasukehän yläosaan törmäsi suuri lohkare. Ei mikään valtava, ehkä vain kymmeniä tai sata metriä läpimitaltaan, mutta kuitenkin riittävä aiheuttamaan vähintäänkin muutaman TNT-megatonnin räjähdyksen.

Jupiter oli tuolloin kiertonsa Maata lähimmillä seuduilla (ja on tätä kirjoitettaessa toki vieläkin). Runsaat puoli tuntia räjähdyksen jälkeen sieltä lähteneet fotonit tallentuivat maapallolla kahden tähtiharrastajan kameroihin. Alla video tapahtumasta:

Jos videolla näkyvä välkähdys ei vaikutakaan kovin kummoiselta, kannattaa ajatella mittakaavaa. Jupiter on läpimitaltaan runsaat yksitoista kertaa Maata suurempi. Kuumana hehkuva heittelepilvi on läpimitaltaan tuhansia kilometrejä.

Toistaiseksi ei ole mitään keinoa selvittää, oliko törmääjä asteroidi vai komeetta. Eikä sillä oikeastaan ole väliäkään, sillä raja on hyvin häilyvä.

Suomessa kello oli jo hieman yli 02:18. Mikäli joku sattui tuolloin kuvaamaan suurinta planeettaa, taltioinnit kannattaa käydä läpi tarkasti!

Lisätietoa Jupiter-törmäyksestä löytyy Suomen Kraatterit -sivustolta.

Otsikkokuva: TimOve / Flickr / Jarmo Korteniemi

Etäisyyttä oli pienimmillään 22. maaliskuuta – siis viime viikon tiistaina – vain noin 3,6 miljoonaa kilometriä. Tiettävästi tätä lähempää on kulkenut vain suomalaistähtitieteilijä Anders Lexellin mukaan nimetty komeetta kesällä 1770; sen etäisyys oli 2,2 miljoonaa kilometriä.

Maan ohi kulkevia kiinnostavia kappaleita tutkitaan aina tarkasti, ja niin tälläkin kertaa. Tähtitieteilijät kuvasivat eri laittein P/2016 BA14 -komeettaa, ja huomasivat siitä ennalta tehtyjen arvioiden menneen hieman metsään.

Kappale osoittautui hyvin mustaksi, sillä se heijaa vain noin 2-3 % siihen osuvasta valosta. Tässä mielessä se on siis hyvin tyypillinen komeetta, koska ne ovat osoittautuneet varsin tummanpuhuviksi. 

Vertailun vuoksi: tumma asfaltti heijastaa noin 4% siihen osuvasta valosta.

Koska kappale heijastaa valoa niin huonosti, se oletettiin todellista pienemmäksi. Oikeasti komeetan ydin oli kooltaan jotain 600 metrin ja 1,2 kilometrin välillä. Tutkahavaintojen mukaan sen halkaisija olisi noin kilometrin luokkaa.

Alun perin oletettiin, että tämä vasta tammikuussa löytynyt kappale olisi ollut asteroidi, mutta kun siltä havaittiin heikko pyrstö, sen luokitus muutettiin komeetaksi. Toisinaan rajanveto komeetan ja asteroidin välillä on hankalaa, ja sen määrittäminen on jopa keinotekoista.

Otsikkokuvana on P/2016 BA14:sta NASAn Mauna Kealla, Havaijilla, sijaitsevalla infrapunateleskoopilla otettu kuvasarja ja alla on tutkahavaintojen perusteella tehty animaatio komeettaytimen pyörimisestä.

Uuden tutkimuksen mukaan Saturnuksen renkaiden lisäksi myös jättiläisplaneetan jäiset kuut ovat melko tuoreita tulokkaita – siis tähtitieteellisessä mielessä. Niillä on ikää ehkä vain sata miljoonaa vuotta. 

Saturnuksen renkaista on tehty havaintoja jo 1600-luvulta lähtien, mutta niiden iästä ei silti ole päästy vieläkään yksimielisyyteen. Yhden koulukunnan mukaan ne ovat syntyneet pian planeetan itsensä muotoutumisen jälkeen eli yli neljä miljardia vuotta sitten.

Toinen näkemys ajoittaa niiden synnyn paljon myöhäisempään ajankohtaan. Saturnuksen ja sen sisempien kuiden keskinäinen vetovoima ja sen aiheuttama vuorovesi-ilmiö saa kuut hitaasti loittonemaan planeetasta. Siitä on päätelty, että sekä kuiden että renkaiden on täytynyt syntyä melko äskettäin, jotta ne voisivat olla yhä kiertämässä Saturnusta.

Ulommat kuut, esimerkiksi suurin niistä eli Titan, ovat todennäköisesti yhtä vanhoja kuin Saturnus, mutta sisempien kiertolaisten ikä olisi tuoreen arvion mukaan vain noin sata miljoonaa vuotta. Silloin dinosaurukset olivat Maan valtiaita.

SETI-instituutin tutkijan Matija Cukin johtama ryhmä mallinsi tietokoneella Saturnuksen sisempien kuiden liikkeitä. Jättiläisplaneetan kuuperheen jäsenet ovat radoilla, jotka vuorovesivoimien ansiosta hiljalleen etääntyvät Saturnuksesta. Etääntymisen tahti kuitenkin vaihtelee kuusta toiseen, joten niiden vaikutukset toistensa ratoihin muuttuvat aikaa myöten.

Se puolestaan saa aikaan kuiden vaeltelun siten, että ne tulevat ajoittain hyvinkin lähelle toisiaan. Seuraukset voivat olla katastrofaaliset.

Kuiden iästä on tehty arvioita tutkimalla Saturnuksen vuorovesivoimien vaikutusta Enceladus-kuuhun. Sen pinnan alta purkautuu vesihöyryä, joten siellä arvellaan olevan nestemäistä vettä. Hyisissä olosuhteissa tarvittava lämpö tulee kuun muodonmuutoksista, joiden taustalla ovat juuri jättiläisplaneetan aiheuttamat vuorovesivoimat. 

Kun tunnetaan niiden voimakkuus ja toisaalta Enceladuksen radassa tapahtuneet muutokset Cukin kumppaneineen tekemän tietokonemallinnuksen perusteella, voidaan laskea, missä ajassa Enceladuksen rata on muuttunut todetulla tavalla. Vastaus on noin 100 miljoonaa vuotta. Tutkijoiden mukaan se kertoo sisempien kuiden syntyajankohdan. 

"Mikä sitten sai aikaan sisempien kuiden myöhäisen synnyn? Paras arvauksemme on, että Saturnuksella oli aiemmin jokseenkin samanlainen kuukatras, mutta niiden radoissa esiintyi voimakkaita häiriöitä, jotka saivat lähekkäisten kuiden radat risteämään ja kuut törmäämään toisiinsa. Hajonneiden kuiden kappaleista muotoutuivat sitten nykyiset kuut sekä Saturnuksen renkaat", arvioi Cuk.

Tutkimuksesta kerrottiin SETI-instituutin uutissivuilla ja se on julkaistu Astrophysical Journal -tiedelehdessä.

Kuva: NASA

Näyttää siltä, että Hitomi on lisäksi hajoamassa osiin, sillä havaintojen mukaan sen ympärillä on aiemmin havaitsemattomia kappaleita. Toistaiseksi ei ole tietoa siitä onko jonkin kappale osunut avaruudessa Hitomiin ja saanut aikaan sen rikkoutumisen sekä yhteyden menettämisen siihen, vai onko siinä itsessään tapahtunut esimerkiksi räjähdys. 

Ruokatarvikkeiden ja herkkujen saaminen ylös avaruusasemalle ei ole mitenkään suoraviivaista, sillä jokaisen namupalan lähettäminen maksaa varsin paljon ja kaikki ruoat käyvät läpi varsin tarkan seulan, koska niiden tulee olla paitsi varmasti turvallisia syödä, niin myös säilyä kohtuullisen hyvin. 

Lähes jokaisella rahtilennolla avaruusasemalle on mukana kuitenkin myös tuoreita ruokia, sillä ne tuovat mukavaa vaihtelua aseman tavalliseen ruokaan (mikä ei ole mitenkään huonoa – kaikkea muuta kuin ammoiset tuubit!). Esimerkiksi hedelmät ovat erittäin tervetulleita, koska ne ovat lisäksi värikkäitä ja niissä on hyvä tuoksu. 

Vaihtelua arkirutiiniin tuovat myös miehistön eri kansallisuuksien juhlapäivät, joita juhlitaan yleensä koko miehistön voimin ja näitä tilaisuuksia varten on varattu omia ruokiaan. Osa näistä on etukäteen valmistettu ja laitettu mukaan ruokalistaan, mutta osassa tapauksista ruoat lähetetään juuri ennen juhlaa "yllätyksenä".

Jokainen miehistön jäsen voi myös lähettää omia toivomuksiaan, ja näiden henkilökohtaisten pakettien mukana saattaa olla makupaloja koko miehistölle.

Tarina ei kerro mihin luokkaan Chris Hadfieldin pääsiäismunat vuonna 2013 kuuluivat, mutta todennäköisesti hän kuljetutti ne muilta miehistönjäseniltä salaa avaruusasemalle, kuten alla oleva kuva antaa ymmärtää: