Skip to header Skip to main navigation Hyppää pääsisältöön Skip to footer

Main navigation

  • Etusivu
  • Aihealueet
    • Avaruus
    • Tiede
    • Tekniikka
    • Luonto ja ympäristö
    • Terveys ja lääketiede
    • Ihmiset
    • Taide
    • Paikkoja
    • Arvioita
  • Videot ja podcastit
  • Uusimmat jutut listana
  • Jutturuletti
  • Tiedekiinnostavuuskartta
Tiedetuubi

Video: Mustan aukon tuhovoima kauniina animaationa

Video: Mustan aukon tuhovoima kauniina animaationa

Monet kuvittelevat mustat aukot kosmisiksi pedoiksi, jotka imevät sisäänsä kaikki ympärillään olevat tähdet, planeetat ja muun aineen.

Toimitus
15.08.2016

Tämä pitääkin paikkansa – ja ei pidä. Jos esimerkiksi Aurinko muuttuisi nyt mustaksi aukoksi, se ei imisi maapalloa sisäänsä, vaan sen vetovoima pysyisi samana kuin aikaisemmin.

Mutta jos jokin tähti tulee lähelle suuren mustan aukon tapahtumahorisonttia, niin sitten alkaakin tapahtua. 

Tämä NASAn tekemä video kertoo koodinimellä ASASSN-14li tunnetusta tapauksesta, jonka havaitsivat kolme avaruudessa olevaa röntgenalueella toimivaa teleskooppia (NASAn Chandra ja Swift sekä ESAn XMM-Newton) marraskuussa 2014. Se havaittiin 290 miljoonan valovuoden päässä olevassa galaksissa PGC 043234.

Tuhoon tuomittu tähti lähestyy videolla mustaa aukkoa (jonka voi havaita vain taustalla olevien tähtien häipyessä tapahtumahorisontin kohdalla) ja kun tähti on tarpeeksi lähellä, siitä alkaa virrata kaasua mustaan aukkoon. Painovoima saa aikaan vuorovesivoimia, jotka muovaavat voimakkaasti tähteä.

Tapahtumahorisontti on mustan aukon ympärillä oleva etäisyys, jonka sisäpuolelta edes valo ei pääse pakenemaan; se ei ole siis mustan aukon "pinta", mutta näyttäytyy sellaisena, koska sen sisäpuolelta emme voi nähdä mitään.

Koko tähti imeytyy nopeasti mustaan aukkoon ja jäljelle jäävä kaasu tähdestä levittäytyy lähiavaruuteen. 

Mutta tapahtuma ei suinkaan ole ohi: musta aukko ei pysty imemään koko tähteä kerralla, vaan vähitellen. Siksi sitä kiertää vinhasti pyörivä, kuumasta kaasusta koostuva kerääntymäkiekko. Kiekon alaosassa kaasu valuu mustaa aukkoon, mutta muu osa kiekosta hohtaa kirkkaasti voimakkaan röntgensäteilyn aallonpituusalueella.

Mustan aukon nielemisvaikeuksien vuoksi osa kaasusta myös suihkuaa pyörimisakselin napojen kohdilta ulos avaruuteen komeina kaasupatsaina, jotka osoittavat niin ylös kuin alaskin.

Tällaisia kerääntymiskiekkoja ja tapauksia, joissa tähti imeytyy mustaan aukkoon, tiedetään varsin paljon ja niitä havaitaan koko ajan lisää.

Tätä kyseistä tapahtumaa selittävä tutkimus julkaistiin viime lokakuussa Nature-tiedelehdessä ja siitä kerrottiin aikaisemmin mm. tässä Chandra-teleskoopin tutkijaryhmän tiedotteessa.

Suosituimmat tänään

Lentopodi 3 – Lennetään simulaattorilla ja jutellaan siitä, miten lentokone pysyy ilmassa
La Silla – Euroopan eteläisen observatorion ensimmäinen havaintopaikka Chilessä
Huomio: Vaccinium myrtillus on täynnä E-koodeja!
Sateenkaaren seitsemän väriä
Tätä kuvaa Andromedan galaksista otettiin vuosikymmenen ajan

Der Spiegel: Lähintä tähteä kiertää asuinkelpoinen planeetta

Kuva: Christoph Scholz / Flickr
Kuva: Christoph Scholz / Flickr
Jarmo Korteniemi

Saksalainen Der Spiegel -lehti kertoo, että aivan Auringon naapurustosta on löytynyt maankaltainen eksoplaneetta. Lehden saamien tietojen mukaan se kiertäisi Proxima Centauri -tähteä, ja vieläpä sen elämänvyöhykkeellä – eli sopivalla etäisyydellä, jotta sen pinnalla voisi esiintyä vettä, elämän perusraaka-ainetta.

Nimettömiin lähteisiin nojautuva juttu lupaa Euroopan eteläisen observatorion tutkijoiden julkistavan löytönsä elokuun lopulla.

ESOn edustajat eivät suostuneet kommentoimaan asiaa suuntaan tai toiseen uutistoimisto AFP:lle.

Proximan kiertolaisista on saatu aiemminkin vihiä, mutta havainnot ovat aina olleet hyvin epävarmoja. Planeetan tämänkertainenkin todistaminen oli Der Spiegelin tietojen mukaan myös ESOn laitteiden erotuskyvyn rajoilla.

Noin lähellä Maata oleva minkä tahansa kaltainen eksoplaneetta olisi jo itsessään upeaa. Maankaltainen ja mahdollisesti asumiskelpoinenkin planeetta olisi moninkertainen sensaatio.

Proxima on riittävän lähellä, jotta planeettaa tutkimaan voitaisiin periaatteessa lähettää luotain, jolla voisi olla edes teoreettisia mahdollisuuksia päästä perille. Villeimmissä skenaarioissa pitkään tasaisesti kiihdyttävä kevyt luotain voisi päästä perille jo muutamassa kymmenessä vuodessa.

Proxima Centauri on Aurinkoa lähinnä oleva toinen tähti. Sen etäisyys meistä on noin 4,25 valovuotta eli 270 000 kertaa Maan ja Auringon välimatka. Tähti on Aurinkoa paljon pienempi ja kylmempi punainen kääpiö. Se näkyy vain eteläiseltä pallonpuoliskolta, eikä erotu paljain silmin Maasta katsottuna.

Seuraamme tilanteen kehittymistä ja raportoimme uusista tiedoista mahdollisimman pian.

Suomessa planeettahuhusta kertoi ensimmäisenä Tiedetuubi.

Muut jutut aihepiiristä: • (1) Proxima Centaurilla ehkä kiertolainen? • (2) Millainen Proxima Centauri on? • (3) Proximan planeetta varmistettu • (4) Tähti käväisi lähempänä kuin Proxima • (5) Monet tähdet tekevät lähiohituksia •

Otsikkokuva: Christoph Scholz / Flickr

PS. Näsäviisaille tiedoksi: Vaikka Aurinko eittämättä on Maata lähinnä oleva tähti, Proxima Centauri on Aurinkokuntaa lähinnä oleva tähti. Tämän jutun näkökanta on tuo jälkimmäinen. Ja asujana voi olla joku muu kuin ihminen, ja eri kriteereillä.

Katso Falcon 9 -raketin laukaisua suorana

Katso Falcon 9 -raketin laukaisua suorana

SpaceX -yhtiö aikoo laukaista huomenna sunnuntaina aamulla klo 8.26 Suomen kesäaikaa Falcon 9 -kantoraketin avaruuteen

Jari Mäkinen
13.08.2016

Sen kyydissä on japanilainen JCSAT-16 -tietoliikennesatelliitti, jonka raketin on tarkoitus viedä kohti geostationaalista kiertorataa noin 36 000 kilometrin korkeudessa päiväntasaajan yläpuolella.

Raketin ensimmäinen vaihe on uudelleenkäytettävä, ja sen on tarkoitus laskeutua noin 9 minuutin kuluttua laukaisuista Atlantilla olevalle jalkapallokentän kokoiselle lautalle.

Koska kohti geostationaarirataa lentävien rakettien ensimmäiset vaiheet palaavat alas korkeammalta ja suuremmalla nopeudella, on niiden onnistuminen ollut varsin harvinaista. Tähän mennessä vain yksi tällainen lento on onnistunut täysin – vaikkakin lennon päätarkoitus, satelliitin vieminen avaruuteen, on sujunut juuri halutulla tavalla.

Falcon 9 -raketin on siis tarkoitus nousta matkaan huomenna aamulla noin 25 minuuttia yli kahdeksan Suomen aikaa Floridasta, Cape Canaveralin laukaisualustalta. Yllä oleva videosyöte käynnistyy noin tuntia ennen laukaisua ja se seuraa lentoa reaaliajassa.

Suosituimmat tänään

Lentopodi 3 – Lennetään simulaattorilla ja jutellaan siitä, miten lentokone pysyy ilmassa
La Silla – Euroopan eteläisen observatorion ensimmäinen havaintopaikka Chilessä
Huomio: Vaccinium myrtillus on täynnä E-koodeja!
Sateenkaaren seitsemän väriä
Tätä kuvaa Andromedan galaksista otettiin vuosikymmenen ajan

Kuuasema, jotain hurjempaa, vai paljon vähemmän – tule mukaan keskustelemaan Euroopan avaruustoiminnasta!

Jari Mäkinen

Euroopan avaruusjärjestön uusi johtaja Jan Wörner järisytti monia perinteitä vuoden alussa virkaansa astuessaan. Hän alkoi puhua kuuaseman puolesta ja kutsui kaikkia – ei vain asiantuntijoita – mukaan ideoimaan eurooppalaista avaruustoimintaa. Siksi ESA järjestää 10. syyskuuta koko Euroopan kattavan kansalaiskeskustelun aiheesta, ja sinutkin kutsutaan mukaan.

Konsepti on varsin vallankumouksellinen: täsmälleen kuukauden kuluttua, 10. syyskuuta, samaan aikaan kaikissa Euroopan avaruusjärjestön jäsenmaissa noin 2000 henkilöä keskustelee avaruudesta. 

Kaikki mielipiteet, ideat, kommentit ja kaikki ajatuksen kirjataan ylös, ja lähetetään kansallisina raportteina Pariisin pääkonttoriin. Niiden läpi kahlaamisessa on avaruusjärjestön väellä työtä, mutta sen toivotaan tuovan uusia tuulia eurooppalaiseen avaruustoimintaan.

Kuka tahansa voi ilmoittautua mukaan, mutta koska paikkoja on vain sata jokaisessa maassa, pääsee vain osa halukkaista mukaan.

Tilaisuus järjestetään myös Suomessa, ja siihen voi ilmoittautua netissä olevalla lomakkeella: www.citizensdebate.space.

Tule mukaan!

Jos olet avaruuslennoista kiinnostunut ja tiedät niistä jo jotain, niin siitä on apua. Mutta se ei ole välttämätöntä.

Tärkeintä on olla kiinnostunut ja utelias, sekä halukas kuuntelemaan myös muiden mielipiteitä – siis keskustelemaan ja pohtimaan yhdessä pienryhminä eri avaruustoimintaan liittyviä kysymyksiä.

Yksittäiset ajatukset tuottavat yhdessä samanhenkisten kanssa pohtiessa usein uusia, vieläkin kiinnostavampia ajatuksia!

Osallistumisesta ei makseta palkkaa, mutta sen palkkiona on mahdollisuus päästä vaikuttamaan Euroopan tulevaisuuteen avaruudessa ja avaruusasiaa tihkuva päivä samanhenkisten seurassa.

Paikan päällä keskustelijoille tarjotaan aamupalaa, lounas ja virvokkeita ... sekä roppakaupalla avaruutta. Kokoontumispaikkana on Ilmatieteen laitos Helsingin Kumpulassa, joten paikka sinällään jo huokuu avaruusasiaa.

Koska etäisyydet Suomessa ovat pitkiä, varataan yksi keskustelupöytä Skype-yhteyksille. Näin mukaan pääsee siis myös netin kautta; mainitse halukkuudestasi videoyhteyteen ilmoittautumislomakkeessa erityistarpeet-kohdassa.

Ilmoittaudu mukaan täällä: www.citizensdebate.space.

Miksi kansalaiskeskustelua?

Avaruus on nykyisin olennainen osa jokapäiväistä elämäämme, mutta sen merkitystä on vaikea havaita. Se on joka puolella ja vaikuttaa pieniinkin arkisiin asioihin. 

Samalla avaruudessa tapahtuu paljon enemmän kuin koskaan historian aikana. Avaruusasemalla asuu, elää ja tekee työtä kuusi ihmistä, tutkimusluotaimet keräävät valtavasti tietoa planeetoista sekä muista aurinkokunnan kappaleista, ja mitä moninaisimmat satelliitit havaitsevat maailmankaikkeutta ympärillämme.

Kun kyse on avaruuslentojen tulevaisuudesta, yleensä katsotaan takaisin Apollo-kuulentojen aikaan. Monet haluaisivat tehdä uudelleen sellaista, jotain rohkeaa, mutta samalla monikaan ei haluaisi rahoittaa lentoja juuri lainkaan.

Avaruudessa on paljon mahdollisuuksia, mutta aivan liian usein niitä lähestytään perinteisesti ja asiantuntijalähtöisesti. 

Siksi ESAn pääjohtaja haluaa kuunnella "tavallisia" ihmisiä. Mitä kansalaiset haluavat avaruustoiminnalta? Mitä kannattaisi tehdä, ja mitä ei? Tulisiko Euroopan olla avaruuslennoissaan nykyistä rohkeampi, vai päinvastoin? 

Tuloksena muidenkin kuin avaruusammattilaisten kuulemisesta saattaa olla uusia, jännittäviä asioita, jotka voivat jopa muotoilla koko Euroopan avaruusstrategiaa uuteen suuntaan!

*
Keskustelutilaisuudet järjestää ESAlle ranskalainen Missions Publiques -toimisto, jonka kumppanina Suomessa on Jari Mäkinen. Mäkinen on myös Tiedetuubin perustaja ja tilaisuutta tullaan siten seuraamaan myös aktiivisesti Tiedetuubissa.

Perseidit paljaina elokuun yössä – miten kävi ennusteen kanssa?

Perseidejä 2012
Perseidejä 2012
Leonidit 1998
Jari Mäkinen

Tämänvuotinen perseidien tähdenlentoparvi jatkuu vielä noin viikon verran, mutta sen aktiivisuusmaksimi on eittämättä ohi. Se osui nähtävästi torstain ja perjantain (11.-12.8.) väliseen yöhön, jolloin parhaimmillaan taivaalla oli keskimäärin neljä tähdenlentoa minuutissa.

Hienolta näytti, vaikka ihan iltapäivälehtien hehkuttamaan massiiviseen meteorimyrskyyn ei siis päästy – mutta ei sellaista kukaan ennustanutkaan.

Ennakkoarvoiden mukaan tämänvuotisista perseidien tähdenlentoparvesta oli tulossa hieman keskimääräistä aktiivisempi, samaan tapaan kuin esimerkiksi vuosina 1980. 1992 ja 2004. Kun normaalisti perseidien ns. ZHR-luku on noin 80-90, ennusteissa povattiin yli sadan olevia arvoja.

ZHR, eli Zenithal Hourly Rate kertoo teoreettisen arvon sille, kuinka monta tähdenlentoa voisi nähdä täydellisissä havainto-olosuhteissa tunnin aikana tilanteessa, jossa säteilypiste (mistä tähdenlennot näyttävät tulevan) olisi taivaanlaella. Oikeasti luku on siis pienempi, sillä todellisiin havaintoihin vaikuttaa moni asia valosaasteesta pilvisyyteen, havaintoasennosta väsyneisyyteen.

Kansainvälisen meteoriorganisaation keräämien tietojen mukaan korkein raportoitu ZHR-luku oli 283 ja se saavutettiin yöllä 12. elokuuta klo 2.26 Suomen aikaa. Aktiivisuus oli kuitenkin korkealla tasolla muutamien tuntien ajan, kunnes meteorien määrä putosi aamuyön tunteina matalimmillaan ZRH-lukuun noin 30.

Aktiivisimpaan aikaan taivaalla näkyikin useita meteoreja kerrallaan ja hetkittäin meno oli varsin villiä. Ryöpäshdyksen jälkeen tosin usein oli hetken aikaa hiljaisempaa, jolloin tunnin keskiarvoksi tuli tuo noin kolme-neljä tähdenlentoa minuutissa. 

Tämän huippuajan jälkeen aktiivisuus putosi, eikä noussut enää viime yönä samalle tasolle.

Perseidien aiheuttaja on komeetta 109P/Swift-Tuttle, jonka ammoisen radan läpi maapallo kulki. Tuolloin radalle jääneet pienet, komeetasta irronneet hituset törmäsivät Maan ilmakehään noin 39 000 kilometrin tuntinopeudella  ja tuhoutuivat siinä ilman kitkakuumennuksessa.

Vuoden aikana on useita tällaisia tähdenlentoparvia, jotka toistuvat aina samoihin aikoihin, koska maapallo kulkee tuolloin komeetan radan läpi tai hyvin läheltä sitä.

Perseidit ovat eräs näyttävimmistä parvista. Syynä on paitsi tähdenlentojen korkea määrä (avaruudessa on paljon pieniä kivi- ja jäämurusia tuolla kohdalla), niin myös se, että parvi osuu elokuuhun, jolloin illat (täällä pohjoisella pallonpuolella) ovat jo pimeähköjä, mutta edelleen lämpimiä. Niitä on siis mukava katsella.

Tutkijoille tähdenlennot eivät ole enää kovin kiinnostavia, mutta harrastajille ne tarjoavat hyvän syyn tähytä taivaalle ja ottaa kauniita kuvia sekä videoita.

Seuraava suurempi tähdenlentoparvi on orionidit lokakuussa (16.-27., huippu 21.10.) ja geminidit joulukuussa (12.–14.).

Näistä jälkimmäinen on keskimääräiseltä aktiivisuudeltaan perseidien luokkaa, sillä meteoreja tunnissa on noin 40-50. Orionideilla luku on noin 20-25. Orionidit liittyvät Halleyn komeettaan ja geminidit 3200 Phaethon -pyrstötähteen.

Muita huomattavia tähdenlentoparvia ovat kvadrantidit (eli bootidit) tammikuun alussa ja Eta Aquariidit toukokuussa. Kuuluisa parvi on myös marraskuun leonidit, jonka aktiivisuus vaihtelee hyvin pienestä erityisen suureen; vuonna 1998 leonidien ZHR oli huoma 2500 ja seuraavan kerran korkeisiin lukuihin päästään arvioiden mukaan vuonna 2022, jolloin ZHR voisi olla 300.

Leonidit 1998
Vuoden 1998 leonidit ovat eräs upeimmista koskaan kuvatuista tähdenlentoparvista. Yllä oleva kuva – joka ei siis ole kooste useammasta kuvasta – otettiin NASAn tutkimuskoneesta.

Otsikkokuva: Flickr / David Kingham (kooste 23 kuvasta vuoden 2012 perseideistä)

-

Jutun ingressiä on korjattu la klo 18: Elokuun 11.-12. päivien välinen yö oli luonnollisesti to-pe, ei ke-to, kuten alun perin tekstissä kirjoitettiin.

Video: Perseidejä Teneriffalla – ennuste täksi yöksi Suomeenkin on hyvin lupaava!

Video: Perseidejä Teneriffalla – ennuste täksi yöksi Suomeenkin on hyvin lupaava!

Perseidien tähdenlentoparven maksimi osui jo eiliselle, mutta aktiivisuuden oletetaan jatkuvan vielä tänään.

Jari Mäkinen
12.08.2016

Kansainvälisen meteoriorganisaation (IMO, International Meteor Organization) reaaliaikainen seuranta on näyttänyt jo jonkin aikaa nousevaa käyrää, joten jos pilvitilanne suinkin antaa myöten, kannattaa tänään illalla ja yölläkin tähytä taivaalle.

Eikä vain vilkaista: tähdenlentojen havaitseminen vaatii rauhallisuutta ja sitä, että jaksaa tuijottaa samaan suuntaan jonkin aikaa. Paras tapa havaita onkin maata selällään (vaikka retkipatjan päällä) ja katsoa jotakuinkin suoraan ylöspäin – silloin näkökenttään osuu maksimimäärä tähdenlentoja.

Kameraan tähdenlentoja saa aikavalotuksella ja mieluiten time-lapse -menetelmällä. Kamera suunnataan johonkin suuntaan taivaalla ja annetaan ottaa peräjälkeen kuvia. Näistä saa koostettua tietokoneella näyttävän näköisiä videoita.

Yllä on tällainen tehtynä viime yön havainnoista Teneriffalla, Teidevuorella olevalla observatoriolla. Videon on tehnyt Kanarian astrofysikaalinen instituutti.

IMO:n havainnoissa yksittäiset havaitsijat ovat raportoineet jo yli 200 tähdenlentoa tunnissa olevia lukuja, mutta virallinen ZRH-luku on ollut parhaimmillaan tänään aamulla 189. Se on noin sata suurempi kuin viime vuonna.

Lyhenne ZHR tulee sanoista Zenithal Hourly Rate, ja te on teoreettinen luku tähdenlennoille, jotka voisi nähdä täydellisissä havainto-olosuhteissa tunnin aikana tilanteessa, jossa säteilypiste (mistä tähdenlennot näyttävät tulevan) olisi taivaanlaella.

Oikeasti luku on siis pienempi. Tänä yönä mahdollisesti tähdenlentoja voisi näkyä siis pari minuutissa, mitä ei voi pitää mitenkään meteorimyrskynä, mutta joka tavalliseen yöhön verrattuna on todella paljon!

Kuvia tämän vuoden perseideistä on mm. NASAn sivuilla, Ursan Taivaanvahdissa ja IMO:n sivuilla. 

Suosituimmat tänään

Lentopodi 3 – Lennetään simulaattorilla ja jutellaan siitä, miten lentokone pysyy ilmassa
La Silla – Euroopan eteläisen observatorion ensimmäinen havaintopaikka Chilessä
Huomio: Vaccinium myrtillus on täynnä E-koodeja!
Sateenkaaren seitsemän väriä
Tätä kuvaa Andromedan galaksista otettiin vuosikymmenen ajan

Aurinkokunnan ulko-osissa kiertää häkellyttävä kohde

Kuva: Dave Bleasdale / Flickr
Kuva: Dave Bleasdale / Flickr
Jarmo Korteniemi

Neptunuksen radan tienoilla kiertää jotain outoa. Vastavirtaan kulkeva suuri kappale, jonka rataa ei osata selittää.

Aurinkokunnan ulkolaidalta on havaittu outo kohde. Löydön tehneet taiwanilaistutkijat antoivat kappaleelle alustavan nimen "Niku". Se tarkoittaa kiinaksi kapinallista.

Ensi silmäyksellä Niku vaikuttaa varsin tyypilliseltä transneptuniselta kohteelta (TNO). Sen koostumus on luultavasti jäinen, ja kirkkaudesta päätellen sen läpimitta lienee ehkä hieman alle sata kilometriä. Sen absoluuttinen magnitudi on ~7.4.

Mikä sitten tekee Nikusta niin oudon? Vastaus piilee sen radassa.

Kaikki Aurinkokunnan kappaleet syntyivät samasta pyörivästä materiakiekosta. Siksi ne myös pyörivät akselinsa ympäri ja kiertävät Aurinkoa - kaikki samaan suuntaan. Yleensä. Poikkeuksia on, mutta ne selitetään suurilla törmäyksillä, planeettojen lähiohituksilla tai niiden sarjoilla. Yleensä.

Niku on poikkeus. Se kiertää päinvastaiseen eli retrogradiseen suuntaan, voimakkaasti (110 astetta) kallistuneella radallaan. Muutoin rata on TNO:lle tyypillinen: Etäisyys Aurinkoon vaihtelee 24 ja 48 AU:n välillä. Tällä hetkellä Niku sijaitsee Neptunuksen radan sisäpuolella.

Nikun rataa ei osata selittää. Se ei ole resonanssissa Neptunuksen kanssa, eikä edes käy planeetan lähellä. Mallinnusten mukaan myöskään Pluto tai muut tunnetut kääpiöplaneetat eivät voi olla syypäitä outoon rataan. Edes hypoteettinen Ykä, yhdeksäs planeetta, ei sovi kuvaan. Se, kuten Jupiter ja Saturnus, olisi aivan liian kaukana vaikuttaakseen Nikun rataan riittävästi.

Outo kappale on seudulla, johon kukaan muu ei näytä vaikuttavan riittävästi.

Kaaviokuva Nikun tasossa kiertävistä muista kappaleista. Vasemmalle osoittavat nuolet kuuluvat retrogradisille. (Ying-Tung Chen ja kumpp. / ApJL 2016)

Kaiken kukkuraksi Niku ei ehkä ole yksin. Tutkijat ovat jo aiemmin löytäneet muutamia muitakin retrogradisia TNO:ita, mutta Niku lienee niistä suurin. Osa niistä näyttää vieläpä kiertävän tarkalleen samassa tasossa Nikun kanssa. Vaikka juuri tuo ryhmä voikin olla tilastoharhaa, tutkijat epäilevät, että seudulla voi hyvin lymytä useita muitakin retrogradisia kappaleita. Uusia kappaleita kun ei useinkaan etsitä voimakkaasti kallistuneilta radoilta.

Kuinka Niku ja sen kollegat ovat radoilleen joutuneet, on todellinen mysteeri. Vastaavanlaiset oudot ja aluksi selittämättömät radat saivat jonkin aikaa sitten aikaan hypoteesin Ykästä, yhdeksännestä planeetasta.

Varmaa on vain se, että Aurinkokunnan ulko-osissa on tapahtunut jotain outoa.

Tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi Astrophysical Journal -julkaisusarjassa, ja on jo luettavissa arXiv-palvelussa.

Löydöstä kertoi aiemmin New Scientist. Suomessa aiheesta uutisoi ensimmäisenä Tiedetuubi.

Otsikkokuva: Dave Bleasdale / Flickr

Näyttävä kooste Falcon 9 -raketin laukaisuista

Näyttävä kooste Falcon 9 -raketin laukaisuista

Pari päivää sitten kerroimme NASAn uudesta jättiraketista ja sen suuren rakettimoottorin kaasusuihkun rakennetta kuvaavasta suurnopeuskamerasta.

Tämä SpaceX -yhtiön juuri julkaisema video jatkaa hieman samalla linjalla, sillä video on hunajaa kaikille rakettien ja rakettilaukaisuiden ystäville.

Jari Mäkinen
11.08.2016

Videolla on koosteena hienoa kuvamateriaalia viime joulu-, touko- ja heinäkuussa tehdyiltä Falcon 9 -kantorakettien laukaisuilta. Videot on kuvattu suurnopeuskameroilla ja kaukoputkilla, jotka näyttävät yksityiskohtaisen tarkasti raketin toimintaa niin laukaisun ja lennon kuin myös ensimmäisen vaiheen laskeutumisen aikana.

Erityisen kiinnostavia ovatkin juuri viimeiset: videolla nähdään miten ensimmäinen vaihe palaa ilmakehään ja kuinka se jarruttaa laskeutumistaan yhdeksästä moottoristaan vain keskimmäistä käyttäen – ja kuinka tuolloin sen liekit nuolevat muitakin moottoreita sekä raketin koko alaosaa.

Näillä näkymin seuraava Falcon 9:n laukaisu tapahtuu Cape Canaveralista, Floridasta, ensi sunnuntaina 14. elokuuta. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan japanilainen tietoliikennesatelliitti JCSAT 16 nousee matkaan klo 8:26 Suomen aikaa aamulla.

Suosituimmat tänään

Lentopodi 3 – Lennetään simulaattorilla ja jutellaan siitä, miten lentokone pysyy ilmassa
La Silla – Euroopan eteläisen observatorion ensimmäinen havaintopaikka Chilessä
Huomio: Vaccinium myrtillus on täynnä E-koodeja!
Sateenkaaren seitsemän väriä
Tätä kuvaa Andromedan galaksista otettiin vuosikymmenen ajan

Maa kulkee lähipäivinä komeetan pölyvanan läpi

Jari Mäkinen

Perseidien tähdenlentoparvi on taas tulossa! Vaikka monissa otsikoissa on tänään povattu järistyttävän upeaa taivaallista näytelmää, sellaista ei kuitenkaan ole tulossa – todennäköisesti. Sen sijaan kaunista katsottavaa saattaa elokuinen ilta ja yö tarjota huomenna ja ylihuomenna.

Tähdenlentoja näkee taivaalla joka yö, sillä Maahan törmää koko ajan kaikenlaisia planeettainvälisessä avaruudessa olevia hitusia.

Toisinaan tähdenlentoja näkyy selvästi enemmän, ja silloin puhutaan tähdenlentoparvista. Ne johtuvat siitä, että tuolloin maapallo kulkee radallaan jonkun komeetan aikanaan taakse jättämän pölyvanan läpi.

Nimet tähdenlentoparville on annettu niiden tähtikuvioiden mukaan, mistä suurin osa tähdenlennoista näyttää tulevan. Oikeasti tähdenlennot tulevat kaikki jotakuinkin samasta suunnasta, mutta perspektiivin vuoksi ne näyttävät sinkoilevan yhdestä paikasta taivaalla: samaan tapaan rautatiekiskot näyttävät yhtyvän horisontissa, vaikka ne kulkevat oikeasti rinnakkain.

Näin elokuussa iltataivaalla korkealla olevasta Perseuksen tähdistöstä tuleva Perseidien tähdenlentoparvi on yksi vuoden näyttävimmistä. Tähdenlentoja näkyy joka puolella taivasta, ja sen, että ne tulevat Perseuksesta, voi havaita vain tarkasti havaitsemalla tai valokuvista.

Perseidien aiheuttaja on komeetta Swift-Tuttle, josta irtoaa sen radalle jokaisella kierroksella Auringon ympäri pieniä kiviä, jäähitusia ja pölyä. Yleensäkin Perseidit ovat varsin aktiivinen tähdenlentoparvi, sillä tunnissa tähdenlentoja saattaa näkyä viitisenkymmentä. Siis lähes minuutin välein.

Toiset tähdenlennoista ovat vain pieniä valoväläyksiä, kun taas jotkut saattavat olla komeita ja kirkkaita valopalloja, bolideita, joiden hehku jää hetkeksi näkyviin taivaalle. Nämäkin kappaleet tuhoutuvat kokonaan yläilmakehässä ilmanvastuksen aikaan saaman kitkakuumennuksen vuoksi.

Tänä vuonna Perseidestä odotetaan hieman hienompia, koska Jupiter on hämmentänyt komeetan radalla olevaa materiaalia suurella vetovoimallaan, jolloin komeetta-aines osuu tavanomaista paremmin Maahan. On siis mahdollista, että tähdenlentoja näkyy enemmän kuin yleensä ja ne voivat olla hienompia.

Mitään taivaallista ilotulitusta ei kuitenkaan ole tulossa.

Jos taivaalla ei ole pilviä, kannattaakin taivaalle tähyillä mahdollisimman pimeissä oloissa huomenna ja perjantaina illalla sekä etenkin yöllä puolenyön ja kello kahden välillä. Pieni kuunsirppi täydentää kaunista maisemaa mukavasti, mutta peittoaa valollaan kaikkein heikoimmat tähdenlennot. Kuu laskee kuitenkin puoliltaöin, joten sen jälkeen se ei ole "häiritsemässä" havaitsemista.

Pohjoisessa yöt ovat vielä sen verran valoisia, että vain kirkkaimmat tähdenlennot näkyvät siellä.

Paras tapa havaita tähdenlentoja on maata vaikkapa retkipatjan päällä selällään ja katsoa suoraan ylöspäin. Niitä voi myös koettaa saada aikavalotuksella valokuviin; tällöin kannattaa käyttää jalustaa ja säätää valotusaikaa sekä aukkoa käsin.

Lisätietoja Perseideistä on mm. Ursan tiedotteessa.

Otsikkokuva: Flickr / Kathryn Alberts

Outo Tabbyn tähti yllättää jo kolmannen kerran

Kuva: Kevin Gill / Flickr
Kuva: Kevin Gill / Flickr
Jarmo Korteniemi

Ehkäpä oudoin ikinä löydetty tähti muuttuu yhä oudommaksi. Tabbyn tähti himmenee aina vain uusilla tavoilla.

Kerroimme ehkä kaikkein oudoimmasta ikinä löydetystä tähdestä vajaa vuosi sitten. Silloin tuon muutoin normaalilta vaikuttavan tähden huomattiin himmentyneen rajusti, nopeassa ja epäsäännöllisessä tahdissa.

Nyt tuo Tabbyn tähdeksi tituleerattu taivaankappale yllättää jälleen.

Elokuun 2016 alussa arXiv-palveluun jätetty tutkimus osoittaa tähden himmentyneen epätavallisesti ainakin neljän vuoden ajan. Havainto tehtiin avaruusteleskooppi Keplerillä.

Tutkimuksesta napattu normalisoitu säteilyvuo laskee kuin lehmän häntä. Värit kuvaavat Keplerin erilaisissa kuvausasennoissa tehtyjä havaintoja. (Montet & Simon 2016, arXiv.org).

Nyt raportoitu havainto myös tukee aiempaa havaintoa itse Tabbyn tähdestä: se on ehkä himmentynyt jo sadan vuoden ajan. Tuo hätkähdyttävä löytö on kuitenkin kiistanalainen, sillä vanhojen aineistojen tulkinnassa on ongelmansa.

Tabbyn tähden on siis huomattu himmenevän kolmella eri tavalla. Se kokee nopeita ja epäsäännöllisiä rajuja himmenemisiä, joiden kesto lasketaan päivissä. Toisaalta sen kirkkaus laski Keplerin "silmissä" kertarysäyksellä 2,5 % vuodessa (mikä on tähdelle paljon). Pisteenä iin päällä on vielä pitkäaikaisempi, vuosia tai ehkä jopa vuosisadan kestänyt hidas systemaattinen himmeneminen.

Tabbyn tähden kehitys ei vastaa mitään tähtien kehitysmalleja. Havaintoja myös verrattiin yli 500 muuhun Keplerin kuvaaman tähden käytökseen. Vaikka jotkut himmenivätkin ajoittain, yhtään Tabbyn tähden kaltaista ei löytynyt.

Outouksien syyt ovat yhä hämärän peitossa. Yksikään ehdotettu tapahtumaketju tai malli ei kuitenkaan selitä kaikkea.

Yksi mahdollisuus on tähden napa-alueella kasvava jättimäinen tähdenpilkku, joka ei tosin selitä lyhyitä vaihteluita. Toinen vaihtoehto on laajan, harvan ja epäsäännöllisen esteen siirtyminen tähden eteen, kenties planeettojen tai komeettojen törmäyksen seurauksena. Se taas ei selitä pitkän aikavälin kirkkausvaihteluista mitään, ainakaan uskottavasti. Aiempi tutkimus povasi, että 200-kilometrisiä komeettoja tarvittaisiin epärealistiset 650 000 kappaletta, jotta satavuotinen himmenemisefekti saataisiin aikaan.

Ja sitten on tietysti mediakohun aiheuttanut spekulatiivinen heitto, että joku olisi rakentamassa tähden ympärille massiivisesta rakennelmaa tai tähtilaivastoarmadaa. Tälläkin selityksellä on omat ongelmansa, suurimpana mustan kappaleen säteily.

Aika näyttää, mikä Tabbyn tähden erikoisuuksien syyksi paljastuu. Ensimmäisen tutkimuksen tekijät ovat saaneet joukkorahoitettua uuden seurantakampanjan. He toivovat saavansa tähden jälleen kiinni itse teosta, ja tällä kertaa laajemmalla spektrikaistalla kuin aiemmin.

Lue myös aiemmat juttumme aiheesta: Ensimmäinen kertoi tähden löydöstä, ja sisältää mukana olleen suomalaistutkijan haastattelun. Toisessa käsitellään vanhojen aineistojen kätköistä paljastunutta satavuotista himmenemistä.

Päivitys 10.8.2016 klo 11.30: Muokattu ensimmäisten kappaleiden sanamuotoja ja aukaistu selitysmallien ongelmien luonnetta.
Päivitys 10.8.2016 klo 16.30: Korjattu diagrammin kuvatekstiä. Aiemmin sanoimme värien tarkoittavan eri spektrikanavia.

Otsikkokuva: Kevin Gill / Flickr

Sivutus

  • Edellinen sivu ‹‹
  • Sivu 71
  • Seuraava sivu ››
Tilaa aihepiirin Avaruus RSS-syöte

AIHEALUEET

Avaruus ja ilmailu
Tiede ja tekniikka
Luonto ja ympäristö
Lääketiede ja terveys
Ihmiset ja paikat
Kirjat, elokuvat ja taide

ERIKOISTA

Tiedekiinnostavuuskartta
Jutturuletti
Suorana labrasta
eTuubi
Videot

TIEDETUUBI

Tiedetuubin esittely
Toimitus
Tiedetuubi ja tekoäly
Yhteistyökumppanit
Mediakortti
Information in English

Copyright © 2012-2026 Tiedetuubi - All rights reserved