Kun Euroopan avaruusjärjestön uusi johtaja Jan Wörner astui virkaansa, hän halusi kutsua kaikkia  – ei vain asiantuntijoita – mukaan ideoimaan eurooppalaista avaruustoimintaa.

Avaruuslentojen, -rakettien ja -luotainten tekeminen on luonnollisesti varsin vaativaa asiantuntijatyötä, mutta avaruustoiminnan tavoitteiden hahmotteluun voi osallistua kuka tahansa aiheesta kiinnostunut.

Meillä kaikilla on mielipide siitä mikä on hyödyllistä ja mikä ei, ja mitä Euroopan kannattaisi tehdä avaruudessa: tulisiko jatkaa vaatimatonta puuhastelua maapallon ympärillä vai lähteä rohkeasti tutkimusmatkoille kauemmas avaruuteen? Pitäisikö matkaan lähettää astronautteja, vai ainoastaan robottiluotaimia? Vai kannattaisiko keskittyä vain suoraa hyötyä tuottaviin avaruushankkeisiin?

Siksi ESA järjestää 10. syyskuuta koko Euroopan kattavan kansalaiskeskustelun aiheesta, ja kaikki kutsutaan mukaan. 

Jokaisessa  Euroopan avaruusjärjestön jäsenmaassa järjestetään keskustelu, mihin kutsutaan 100 henkilöä ennakkoilmoittautumisten perusteella.

Suomessa noin puolet paikoista on jo täytetty, mutta mukaan mahtuu vielä: ilmoittautua voi osoitteessa www.citizensdebate.space.

Keskustelua!

Keskustelutilaisuudessa tarjotaan perustietoja avaruudesta, mutta ennen kaikkea osanottajille annetaan tilaisuus kertoa oma mielipiteensä asioista.

Sitä varten osallistujat jaetaan pienryhmiin, joissa keskustelu tapahtuu. Kaikki mielipiteet, ideat, kommentit ja kaikki ajatuksen kirjataan ylös, ja lähetetään kansallisina raportteina Pariisin pääkonttoriin. Suomen tilaisuuden tuloksia käytetään hyväksi myös suomalaista avaruustoimintaa hahmoteltaessa.

Osallistumisesta ei makseta palkkaa, mutta sen palkkiona on mahdollisuus päästä vaikuttamaan Euroopan tulevaisuuteen avaruudessa ja avaruusasiaa tihkuva päivä samanhenkisten seurassa.

Paikan päällä keskustelijoille tarjotaan aamupalaa, lounas ja virvokkeita ... sekä roppakaupalla avaruutta. Kokoontumispaikkana on Ilmatieteen laitos Helsingin Kumpulassa, joten paikka sinällään jo huokuu avaruusasiaa.

Koska etäisyydet Suomessa ovat pitkiä, varataan yksi keskustelupöytä Skype-yhteyksille. Näin mukaan pääsee siis myös netin kautta; mainitse halukkuudestasi videoyhteyteen ilmoittautumislomakkeessa erityistarpeet-kohdassa.

Päivän kuluessa keskusteluun voi osallistua myös sosiaalisessa mediassa. Päivän avainsana on #ESACD2016.

Keitä halutaan mukaan?

Jos olet avaruuslennoista kiinnostunut ja tiedät niistä jo jotain, niin siitä on apua. Mutta se ei ole välttämätöntä.

Tärkeintä on olla kiinnostunut ja utelias, sekä halukas kuuntelemaan myös muiden mielipiteitä – siis keskustelemaan ja pohtimaan yhdessä pienryhminä eri avaruustoimintaan liittyviä kysymyksiä.

Yksittäiset ajatukset tuottavat yhdessä samanhenkisten kanssa pohtiessa usein uusia, vieläkin kiinnostavampia ajatuksia!

Ilmoittaudu mukaan täällä: www.citizensdebate.space.

Otsikkokuvassa oleva kartta näyttää, että Suomessa (siis vihreän linjan yläpuolella) on mahdolliskuuksia nyt revontulten näkymiseen. Jos taivas on siis hiemankin selkeä, kannatta katsella tapahtuisiko yläpuolella mitään.

Myös Ilmatieteen laitos vahvistaa asian:

Saturnus tunnetaan leveistä ja näkyvistä renkaistaan. Niistä löytyy kirkkaita ja himmeitä alueita, sekä monia aukkoja. Eräs näistä on 42 kilometrin levyinen "Keelerin aukko".

Keelerin aukon keskellä kiertää pieni kuu, Daphnis. Se on tyypillinen paimenkuu, jonka pieni vetovoima riittää pitämään aukon avoinna. Kuu siirtää aukkoon eksyvän rengasmaterian oitis muualle.

Kuun painovoima saa renkaassa aikaan myös toisen mielenkiintoisen asian -- aaltoja. Jopa puolentoista kilometrin korkuiset näyttävät aallot syntyvät, koska Daphnis kiertää Saturnusta hieman eri tasossa kuin renkaat. Kuun pomppiessa ylös alas lähellä oleva ja normaalisti tasaisena pintana levittäytyvä renkaan materia kokee nykimistä, ja siksi nousee ja laskee asianmukaisesti. Aallot itse asiassa löydettiin ennen kuin Daphnis, ja juuri ne paljastivat kuun paikan!

Jet Propulsion Laboratoryssä työskentelevä planeettatutkija Kevin Gill on tehnyt aalloista hienoja visualisointeja. Miltä pikkukuun vanavedessä sitten näyttäisi? No vanavedeltä, tavallaan, sillä koostuvathan renkaat lähinnä H₂O-jäästä! (Vanavesi tosin viittaa nesteen liikkeeseen, joten ei analogia täydellinen ole...)

Huhun keskiössä on Euroopan eteläinen observatorio ESO, joka ei pidä useinkaan tiedotustilaisuuksia pääkonttorillaan, saati sitten yllättäen kokoon kutsuttuja sellaisia.

Eilen kuitenkin ESO lähetti kutsun, jossa tiedotettiin hyvin yleisesti muotoillen pääjohtaja Tim de Zeeuwin tiedotustilaisuudesta, joka pidetään keskiviikkona 24.8. klo 14 Suomen aikaa.

Aihetta ei siis mainittu, mutta on varsin selvää, että kyseessä on Proxima Centaurin planeetta. Kerroimme sitä koskevasta huhusta 14. elokuuta julkaistussa jutussamme.

Vastaavaa jo vuonna 2012

ESOn La Sillassa, Chilessä, sijaitsevalla teleskoopilla on tutkittu jo pitkään mm. Alfa Centaurin ympärillä olevaa planeettaa. Vuonna 2012 julkistetun tutkimuksen mukaan Alfa Centauria kiertää Maan massainen planeetta. Silloin tästä uutisoitiin "lähimpää Maata löytyneenä eksoplaneettana".

Otsikkokuvassamme on tuolloin julkistettu taiteilijan näkemys tuosta planeetasta.

Proxima Centauri kiertää Alfa Cantauria, joka sinällään on myös kaksoistähti: siinä ovat isompi Alfa Centauri A ja pienempi Alfa Centauri B. Eli kyseessä on kolmen tähden systeemi.

Ei siis ole mikään ihme, että samalla 3,6-metriseen teleskooppiin asennetulla HARPS-eksoplaneettojen etsintälaitteella on katsottu myös muita Centaurin tähtiä, myös Proxima Centauria. 

Kuten satelliitin nimi antaa olettaa, on kyseessä kaksikko. Kaksi käytännössä samanlaista STEREO-satelliitti laukaistiin avaruuteen lokakuussa 2006, ja ne ohjattiin kiertämään Aurinkoa hieman maapallon rataa sisempänä: STEREO-A (missä kirjain A tulee sanasta Ahead) kiertää Aurinkoa maapallon etupuolella ja STEREO-B (Behind) puolestaan etääntyy maapallosta meidän jäljessämme, kun asiaa katsotaan Maan radan mukaan.

Koska satelliitit ovat hieman lähempänä Aurinkoa kuin Maa, ne kiertävät Auringon hieman maapalloa nopeammin: tarkalleen ottaen A kiertää Auringon 347 vuorokaudessa ja B 387 vuorokaudessa. Näin ollen ne ovat kiertäneet jo useampaan kertaan Auringon sitten vuoden 2006.

Kansainvälinen avaruusasema ISS saa kenties jatkoaikaa. Nasa haluaisi tuhoamisen sijasta luovuttaa aseman uudelle omistajalle 20-luvun puolessavälissä.

Myös muilla avaruusasemayhteistyöhön osallistuvilla mailla on samankaltaisia ajatuksia, kun mielenkiinto suuntautuu yhä enemmän kauemmaksi maapallosta, kohti Kuuta ja asteroideja. Lopulta suuntana olisi Mars.

Kohta olisi siis myytävänä käytetty avaruusasema. Ostaja – tai ottaja tai käyttäjä – vain puuttuu.

Nasan edustaja Bill Hillin mukaan tarkoituksena on kehittää kaupallista toimintaa kiertoradalla: "Haluamme luovuttaa aseman kaupalliselle taholle, jotta tutkimus matalalla kiertoradalla voi jatkua."

Tarkempaa tahoa Hill ei nimennyt. Spekuloida kuitenkin voi – ainakin kaksi potentiaalista yritystä on pian tulossa ns. mittailemaan paikkoja. Sekä SpaceX että Boeing alkavat nimittäin pian hoitaa ISS:n miehistönkuljetuksia. Rahtia asemalle kuljettaa Nasan tilauksesta jo kaksi kaupallista yhtiötä, SpaceX ja Orbital.

Astronautit asensivat juuri perjantaiaamuna ISS:n ilmalukkoon adapterin, jonka avulla yritysten "avaruustaksit" voivat telakoitua asemaan. Mekanismia on määrä testata käytännössä ensimmäisen kerran ensi vuonna.

Nasa on myös ryhtynyt aktiivisesti hakemaan ulkopuolisten tahojen ideoita aseman nykyisen käytön tukemiseksi ja tehostamiseksi. Idea- ja tarjouspyyntö löytyy järjestön verkkosivuilta.

Suunnitelmat laittavat avaruusaseman lopunajat uuteen valoon.

Tämähetkisen suunnitelman mukaan ISS on tarkoitus pudottaa hallitusti radaltaan vuonna 2024, kun nykyiset rahoitussopimukset loppuvat. Teknisesti avaruusasema voisi toimia hyvinkin 2030-luvun alkupuolelle saakka – korjauksin pitempäänkin.

Muutamia vuosia sitten Venäjä vihjasi, että sen omistamat neljä ISS:n moduulia voitaisiin irroittaa ennen aseman pudottamista. Näin ne voitaisiin varustaa, korjata ja käyttää uudelleen muihin tarkoituksiin, kuten Venäjän kaavaileman oman avaruusaseman rungoksi.

Ajatuksissa on ollut myös aseman läntisten moduulien uusiokäyttö. Esimerkiksi eurooppalaistekoinen, Nasan omistama Tranquility-moduuli on eräs aseman uusimmista, ja sitä käytetään astronauttien olohuoneena. Se toimisi mainiosti jonkun kauemmaksi suuntautuvan lennon asuinmoduulina, kunhan sen säteilysuojausta vain vahvistetaan.

Bill Hill kertoi "myyntiaikeista" avaruusjärjestön Mars-suunnitelmia käsittelevässä tiedotustilaisuudessa torstaina. Hillin titteli on amerikkalaisittain hieno, muttei kovinkaan suomennettava "Deputy Associate Administrator for Exploration Systems Development".

Tiistaina Nasan miehitettyjen avaruuslentojen varajohtaja William Garstenmaier puolestaan totesi, ettei Nasa ole enää "kiinnostunut Maan kiertoradasta", koska se ei tarjoa enää paljoakaan haasteita ja sen käyttäminen onnistuu nykyisin jo kaupallisilta yhtiöiltä. Sen sijaan Nasa haluaa suunnata kauemmaksi.

Samalla Garstenmaier kertoi Nasan antaneen lisärahoitusta kunnianhimoiselle hankkeelle tuoda asteroidi lähelle Maata, jotta astronautit voisivat käydä sitä tutkimassa. Hanke on ylittänyt budjettinsa, mutta se katsotaan nyt niin tärkeäksi, että sille myönnettiin 150 miljoonaa dollaria lisää rahaa.

Otsikkokuva: Nasa

SkySentinel on pääosin opiskelijavoimin toteutettava hanke, missä 58 laajakulmakameraa tarkkailee koko ajan taivasta ja niiden ottamissa kuvissa voidaan nähdä tähdenlentoja ja muita taivaalla tapahtuvia ilmiöitä. Tarkoituksena on saada selville tarkasti, kuinka paljon ainetta avaruudesta törmää Maahan, missä ja milloin. 

Kamerat verkostolle on kehittänyt Sandia, eräs Yhdysvaltain kansallisista laboratorioista, ja varsinaisen työn tekevät opiskelijat ympäri mantereen.

Tosin tiedotuksessaan SkySentinel kertoo kameroidensa kattavan koko maailman, mutta kyse on amerikkalaisesta ympäripyöreydestä, sillä (ainakin toistaiseksi) kameroita on USA:n lisäksi Kanadassa, Brasiliassa, Meksikossa, Intiassa ja Taiwanilla.

Verkoston ottamista perseidestä julkaistiin tänään siis kuvia, joita voi katsella kätevästi mm. tässä koostevideossa. Useista kuvista koostetut kuvat näyttävät hyvin, että tähdenlentoparvi tuotti paljon kirkkaita bolideja ja muita tähdenlentoja.

Kansainvälisen meteoriorganisaation IMO:n havaintojen mukaan perseidien huippu osui lopulta jotakuinkin keskiyöhön elokuun 11. ja 12. päivien välissä, jolloin ns. ZHR-luku oli parhaimmillaan 290.

ZHR ilmaisee täydellisissä olosuhteissa kaikkialla taivaalla teoreettisesti näkyvien tähdenlentojen määrän, eli todellisuudessa luku on hieman alempi. 

Joka tapauksessa taivaalla oli tuolloin keskimääräisesti viisi tähdenlentoa minuutissa. Käytännössä siis usein näkyvissä oli ajoittaan useampiakin.

Perseidellä oli toinenkin huippu, joka osui 12.8. aamuyöhön. Silloin ZHR nousi muutamaan kertaan yli 200:n. 

Perseidien tähdenlentoparvi jatkuu vielä, mutta sen ehdoton huippukohta osui viime viikon loppuun. Nyt aktiivisuus on jo matalalla, eikä ilman apuneuvoja taivaan tähdenlentoa enää huomaa perseidiksi.

Perseidien tähdenlentoparven aiheuttaja on komeetta Swift-Tuttle, joka ohitti Maan kiertoradan edellisen kerran vuonna 1992 ja tulee seuraavan kerran Maan radan luokse vasta vuonna 2126. Komeetta on jättänyt radalleen paljon pieniä hitusia, joihin Maa radallaan liikkuessa törmää. 

Tänä vuonna tähdenlentoja näkyi normaalia enemmän, koska kohta komeetan jätösvanassa, johon Maa nyt osui, oli hieman normaalia tiheämpi. Niin tiheä se ei kuitenkaan ollut, että pienistä hitusista olisi ollut meille tai Maata kiertäville satelliiteille vaaraa. Tuloksena oli vain tavanomaista enemmän tähdenlentoja.

SkySentinel on yksi tutkimushankkeista, joiden tehtävänä on kartoittaa tarkasti kaikkea Maahan törmäävää ainetta ja auttaa osaltaan arvioimaan avaruudessa olevien kappaleiden maapallolle aiheuttamaa uhkaa. Kyseessä on avoimen tutkimuksen hanke, jonka tietokanta on kaikkien halukkaiden käytössä.

Sergei Krikalev, Venäjän avaruusviraston Roskosmosin miehitettyjen avaruuslentojen osaston päällikkö, itsekin eräs maailman kokeneimmista kosmonauteista, kertoi Izvestia-lehdelle viime viikolla Venäjän harkitsevan asemalla olevien kosmonauttiensa määrän vähentämistä. 

Syynä tähän on se, että Kansainvälisen avaruusaseman venäläisellä puolella ei ole niin paljoa tieteellisiä tutkimuksia meneillään, että kosmonauttien määrä olisi enää perusteltu.

Venäjän tarkoituksena on ollut lähettää omaan aseman osaansa uusi tutkimusmoduuli "Nauka" jo usean vuoden ajan, mutta sen valmistuminen on viivästynyt monista eri syistä. Nyt se on suunniteltu laukaistavaksi avaruuteen ensi vuoden lopulla, mutta on mahdollista, että se jää kokonaan lähettämättä. 

Alun perin Nauka oli tarkoitus laukaista jo vuonna 2007.

Joissain huhuissa siitä on kaavailtu myös Venäjän oman, uuden aseman yhtä moduulia. Tämä on kuitenkin poliittisesti hankalaa, koska moduulissa on paljon Euroopan avaruusjärjestön tekniikkaa ja rahoitusta. Siksi myös moduulin lähettämättä jättäminen olisi ikävää.

Toisena, ja varmastikin tärkeimpänä syynä on Venäjän nykyinen rahatilanne. Viime marraskuussa Roskosmosille myönnettiin 1,4 triljoonaa ruplaa käytettäväksi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Se on noin 19 miljardia euroa, eli jotakuinkin saman verran kuin NASA käyttää vuodessa kaikkiin avaruushankkeisiinsa (vuoden 2016 budjetti on 19,3 miljardia dollaria) ja Euroopan avaruusjärjestön budjetti noin neljässä vuodessa (vuoden 2016 budjetti 5,25 miljardia euroa). 

Luku on noin 60 % vähemmän kuin alun perin oli suunniteltu, ja leikkaukset koskevat ennen kaikkea miehitettyjä avaruuslentoja. On siis epätodennäköistä, että Venäjä alkaa nykytilanteessa tekemään omaa avaruusasemaa tai muita suurissa puheissa olleita hankkeita.

Ovi avoinna uusille partnereille

Normaalisti asemalla on kolme venäläistä avaruuslentäjää ja kolme läntistä astronauttia. He ovat jakautuneina kahteen kolmen hengen miehistöön, joita vaihdetaan kolmen kuukauden välein. 

Tällä haavaa lennot asemalle ja sieltä takaisin tehdään venäläisillä Sojuz-aluksilla, joiden komentajana on aina venäläinen. Sen sijaan kaksi muuta miehistön jäsentä voivat olla muualta. Heistä toinen on vain "matkustajana", kun taas toinen toimii komentajan apuna ja on saanut täyden koulutuksen Sojuzin lentämiseen. Esimeriksi lähes jokainen ESAn avaruuslentäjä on saanut täyden Sojuz-koulutuksen ja on ollut aluksen varakomentajana.

Nyt Roskosmos on ilmoittanut muille avaruusasemayhteistyöhön osallistuville partnereille (Eurooppa, USA, Kanada ja Japani) aikeistaan vähentää omien kosmonauttiensa määrä kolmesta kahteen. Tämä tarkoittaisi vuodessa kahta paikkaa Sojuz-aluksissa.

Nyt heinäkuussa Roskosmosin johtaja Igor Komarov ilmoitti jo keskustelleensa alustavasti BRICK-maiden edustajien kanssa heidän mahdollisesta kiinnostuksestaan tulla mukaan avaruusasemalennoille. BRICK-maihin kuuluvat Brasilia, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka. Maiden saaminen mukaan yhteistyöhän vaatii kaikkien partnereiden hyväksynnän, ja voi hyvinkin olla, että esimerkiksi kiinalaisten mukaan tuloa katsottaisiin karsaasti Yhdysvalloissa. 

Venäjä on rahoittanut tähän saakka myös omaa avaruusasemaosallistumistaan Sojuz-alusten lentolipuilla ja Progress-rahtialusten kapasiteetilla, mutta jo nyt käytössä olevat tehokkaat amerikkalaiset rahtarit sekä parin vuoden päästä käyttöön tulevat uudet miehitetyt avaruusalukset vähentävät länsimaiden riippuvaisuutta Venäjästä – ja samalla vähentävät venäläisten tuloja. 

Näillä näkymin avaruusasema on käytössä ainakin vuoteen 2024 saakka. Teknisesti sen on todettu olevan käyttökelpoinen sitäkin pitempään.

Kerroimme eilen sensaatiomaisesta huhusta naapuritähtemme mahdollisesta asumiskelpoisesta kiertolaisesta. Itse planeetasta saadaan lisätietoja elokuun lopulla, mutta jo pelkkä tähtikin kertoo paljon sikäläisistä olosuhteista.

Millaista Proxima Centaurin seutuvilla oikein on?

Itse tähti on paljon Aurinkoa pienempi punainen kääpiö. Ihmissilmin Aurinko näyttäisi samalla etäisyydellä lähes 20 000 kertaa kirkkaammalta.

Auringon paikalle vaihdettuna Proxima taas näkyisi meillä paljon täysikuuta pienempänä, mutta 20 kertaa kirkkaampana.