Skip to header Skip to main navigation Hyppää pääsisältöön Skip to footer

Main navigation

  • Etusivu
  • Aihealueet
    • Avaruus
    • Tiede
    • Tekniikka
    • Luonto ja ympäristö
    • Terveys ja lääketiede
    • Ihmiset
    • Taide
    • Paikkoja
    • Arvioita
  • Videot ja podcastit
  • Uusimmat jutut listana
  • Jutturuletti
  • Tiedekiinnostavuuskartta
Tiedetuubi

Juno paljasti Jupiterin kaoottisia pyörteitä

Jari Mäkinen

Jupiteria kiertävä Nasan luotain Juno suhautti jo kolmannen kerran jättiläisplaneetan ohitse tutkimusmielessä. Tosin edellinen kerta tuotti vesiperän, kun luotain asettautui varotilaan juuri ennen toimintaa; siksi tähän ohilentoon kohdistettiin tavallistakin enemmän huomiota. Ensimmäiset kuvat julkistettiin eilen.

Juno-lennon tutkijaryhmä ei ole julkistanut toistaiseksi juuri lainkaan tietoja ohilennosta, mutta se tapahtui viime sunnuntaina, joulukuun 11. päivänä klo 19.04 Suomen aikaa. Luotain oli tuolloin noin 4150 kilometrin päässä Jupiterin pilvikerroksen yläosista.

Nasan mukaan luotaimen kahdeksasta tutkimuslaitteesta seitsemän oli tuolloin toiminnassa. Ainoa nukkunut laite oli Jupiterin revontulia tutkimaan tarkoitettu kameralaitteisto, jonka ohjelmistoa ollaan päivittämässä.

Se, kuten muutkin laitteet, on tarkoitus pitää päällä seuraavan ohilennon aikana. Luotain kiertää nykyradallaan Jupiterin kerran noin 53,4 vuorokaudessa ja on lähimmillään jälleen helmikuun 2. päivänä.

Ainoa tutkimuslaite, jonka kuvia sunnuntaiselta ohilennolta on toistaiseksi julkistettu, on JunoCam. Se on kameralaitteisto, joka ei ole varsinaisesti osa luotaimen tutkimuslaitepakettia, vana laitettiin mukaan tuottamaan kauniita kuvia lähinnä netissä jaettavaksi. Silti se tuottaa tieteellisestikin kiinnostavia kuvia – ja juuri kuten haluttiin, siltä saadaan nopeasti kauniita kuvia.

Nyt eilen julkistetut kuvat näyttävät Jupiteria peittävässä pilvikerroksessa olevia pyörteitä. Mukana on myös valkoinen vastapäivään pyörivä pyörremyrsky, joita on tällä haavaa kahdeksan näkyvissä planeetan eteläpuolella. 

Määrä vaihtelee, joskin vuodesta 1986 niitä on ollut kuudesta yhdeksään.

Otsikkokuvana on alla olevasta, kokonaisesta kuvasta napattu suurennos. Myös raakakuvat on julkaistu JunoCamin kuva-arkistossa.

Koska JunoCam ottaa laajakulmakuvia, on selvää, että tätä kuvaa ei ole otettu silloin, kun luotain oli kaikkein lähimmillään planeettaansa: se otettiinkin sunnuntaina päivällä, kun luotain oli lähestymässä Jupiteria 24 600 kilometrin päässä.

Nyt jäämme odottelemaan kuvia luotaimen “kunnollisilta” kameroilta. Ne ovat toivottavasti vieläkin upeampia!

Juno liippaa jälleen läheltä Jupiteria – luotaimen toimintakunnosta epäselvyyttä

Jari Mäkinen

Aurinkokuntamme suurinta planeettaa kiertävä Juno on huomenna jälleen lähellä Jupiteria, ensimmäisen kerran sen jälkeen kun se epäonnistui muuttamaan rataansa paremmaksi lokakuussa. Tällä kerralla ei ratamuutosta yritetäkään, vaan luotaimella tehdään havaintoja.

Nasan Juno-luotain on taas tositoimissa huomenna, joulukuun 11. päivänä klo 19.04 Suomen aikaa, jolloin luotain on jo kolmatta kertaa hyvin lähellä Jupiteria. Pienimmillään etäisyys luotaimen ja planeettaa peittävän pilvikerroksen välillä on 4150 km ja nopeus 57,8 kilometriä sekunnissa.

Tutkimuksen kannalta ohilento on luonnollisesti hyvin kiinnostava, koska havaintoja voidaan tehdä hyvin läheltä Jupiteria ja sen pilvikerrosta.

Samalla tutkijat ovat harmissaan siitä, että Juno on edelleen hyvin soikealla radalla Jupiterin ympärillä, sillä tarkoituksena oli muuttaa rataa lokakuussa paremmin jatkuvaan havaitsemiseen sopivaksi. Parhaillaan luotain kiertää Jupiterin kerran 53,4 vuorokaudessa, jolloin sillä voidaan tehdä kunnolla kiinnostavia havaintoja vain silloin, kun se on lähellä Jupiteria. Toki muuallakin voidaan ottaa kuvia ja tehdä mittauksia Jupiteria ympäröivästä avaruudesta, mutta tarkoituksena on ollut – ja on edelleen – olla koko ajan lähempänä Jupiteria ja tehdä siitä jatkuvasti havaintoja. 

Lopulliseksi aiotun radan yksi kierros kestää 14 vuorokautta.

Viime lähiohituksen aikaan 19. lokakuuta tarkoituksena oli muuttaa rata sopivaksi, mutta luotaimen polttoainejärjestelmän venttiileissä havaittiin omituisuuksia, joiden vuoksi manöveeristä päätettiin luopua. Lisäksi luotaimeen tulleen vian vuoksi tuolla ohilennolla ei voitu tehdä havaintoja.

Parhaillaan lennonjohdossa pohditaan mitä venttiiliongelman kanssa tehtäisiin, ja tällä kerralla ei ratamuutosta yritetä. Voi olla, että Juno joutuu jäämään tälle epäsuotuisalle radalle, tai sitten riskaabelia ratamuutosta yritetään myöhemmin, kunhan muuten toimintakuntoisella luotaimella on ensin tehty enemmän havaintoja.

Luotaimen mittalaitteista ja kameroista seitsemän tulee toimimaan ohilennon aikaan. Tällä kerralla erityistä huomiota kiinnitetään Jupiterin sisäiseen rakenteeseen, eli luotaimen rataa tullaan havaitsemaan erittäin tarkasti; Jupiterin painovoimakenttä vaikuttaa rataan ja siten luotaimen lennossa tapahtuvat pienet muutokset kertovat osaltaan gravitaatiokentässä olevista vaihteluista ja edelleen Jupiterin sisäisestä rakenteesta.

Seuraavan kerran Juno on lähellä Jupiteria jälleen helmikuun 2. päivänä. Se, yritetäänkö rataa muuttaa silloin paremmin havaintoihin sopivaksi, jää vielä nähtäväksi.

Juno on pystynyt tekemään Jupiterista kunnollisia havaintoja vain yhdellä aikaisemmista lähiohituksistaan, 27. elokuuta 2016. Silloin se kuvasi mm. Jupiterin etelänavalla olevia revontulia. Nyt revontulia tutkiva laite ei ole päällä, koska siihen tehdään ohjelmistopäivitystä.

Revontulihälytys: Aukko Auringossa antaa toivoa kauniista taivasmaisemista

Jari Mäkinen

Pitkästä aikaa olosuhteet ovat taas otolliset revontulien näkymiseen, paitsi että lähipäiviksi sääennuste lupaa varsin kattavaa pilvisyyttä koko maahan. Silti taivaalle kannattaa kuikuilla loppuviikosta!

Ilmatieteen laitoksen avaruussääennusteen mukaan aurinkotuulen nopeus on nyt tavanomainen ja geomagneettinen aktiivisuus vähäistä, mutta huomisesta alkaen tilanteeseen on odotettavissa muutos.

"Pitempi nopean aurinkotuulen jakso alkanee torstain kuluessa ja jatkunee viikonlopun yli. Vähäiset geomagneettiset myrskyt (G1) ja niihin liittyvät revontulet ovat mahdollisia suuressa osassa Suomea loppuviikolla."

Nähtävästi huomenna ja ylihuomenna maapallon kohdalla on otsikkokuvassa näkyvän Auringossa olevan korona-aukon aiheuttama nopean ja hitaan aurinkotuulen alue, joka saa aikaan todennäköisesti kohtalaisen hyviä revontulia. Ne saattavat olla näkyvissä jopa eteläisessä Suomessa. Tämän häiriöalueen perässä seuraava nopea aurinkotuuli saattaa saada aikaan myös revontulia aina joulukuun 10. päivään saakka.

Siis: jos pilvissä on lähipäivien iltoina vähänkin aukkoja, kannattaa hilautua ulos taivasta katselemaan.  Ja jos olet lentomatkalla illalla tai yöllä Suomessa, etenkin pohjoisen puolella, niin pilvien päällä revontulten näkyminen on varsin todennäköistä!

Lisätietoja ajantasaisesta tilanteesta saa kätevimmin Ilmatieteen laitoksen Auroras Now! -palvelusta.

Otsikkokuva: NASA / SDO

Euroopasta pääsee pian avaruuteen: Virgin Galactic aikoo aloittaa lennot Italiasta

SpaceShip2 koelennolla
SpaceShip2 koelennolla
Jari Mäkinen

Se, että Italia on halunnut aloittaa avaruushyppäyslennot jostain päin Italiaa, ei ole yllätys, mutta tänään ilmoitettu uutinen sopimuksesta Virgin Galacticin ja Italian avaruusjärjestön sekä ALTEC-yhtiön välillä tuli silti hieman yllättäen. Kohta avaruuslennolle pääsee siis Euroopastakin!

Italian avaruusjärjestö ASI kertoi tänään aiesopimuksesta yhdessä Thales-Alenia -yhtiön kanssa omistamansa ALTECin ja Virgin Galacticin välillä. Sen mukaan yhtiöt tutkivat mahdollisuutta aloittaa avaruuslennot SpaceShip2 -aluksilla johonkin päin Italiaa perustettavasta avaruuslentokeskuksesta.

Jo viime kesänä kävi ilmi, että Italian siviili-ilmailusta vastaava viranomainen ENAC, ASI ja Yhdysvaltain ilmailuvirasto FAA olivat aloittaneet yhteistyön, jonka perusteella italialaiselle avaruuslentokeskukselle pohjustettaisiin tarpeelliset viralliset luvat ja määriteltäisiin turvallisuusvaatimukset. Suurin huomio on keskittynyt kolmeen vaihtoehtoon: Italian "saappaan korkoon", Apuliaan, Venetsian ympärillä ja pohjoispuolella olevaan Venetoon sekä Sardiniaan.

Kaikista näistä paikoista lennot voitaisiin tehdä sopivasti meren päällä ja niissä tuuliolosuhteet olisivat sopivat. Avaruuskeskuksen perustamiseen voi mennä ASIn mukaan kolmesta viiteen vuotta.

Nyt ALTECin ja Virgin Galacticin tekemä aiesopimus ei puutu paikkaan, mistä lennot Italiassa tehdään, vaan niiden kalustoon ja tarkoitukseen. Lennoilla käytettäisiin yhtiön SpaceShip2 -alusta tai useampia, ja niillä tehtäisiin lentoja mikropainovoimatutkimusta, astronauttien koulutusta, opetusta ja turismia varten.

ALTEC on yhtiö, joka on jo nyt tiiviisti mukana miehitetyissä avaruuslennoissa, koska se hallitsee osaltaan italialaista osallistumista Kansainväliseen avaruusasemaan. Laajentuminen avaruushyppäyslentoihin on sille varsin luontevaa.

ASIn mukaan nyt solmittu sopimus ja Italian avaruuslentokeskuksen perustaminen nostaa Italian avaruuslentojen kärkikastiin, ja on mahdollista, että maasta tulee Yhdysvaltojen jälkeen seuraava maa, mistä turistit ja tutkijat pääsevät rutiininomaisille lennoille lähiavaruuteen.

Muutamat muutkin Euroopan maat ovat pohtimassa asiaa ja keskustelemassa eri yhtiöiden kanssa, joten uutinen tuskin jää ainoaksi. Kenties Suomessakin kannattaisi ottaa asiasta koppi, sillä Suomen Lappi sopisi myös mainiosti tällaisten avaruuslentojen tekemiseen – Sodankylässä olisi sopiva, vähän käytetty lentokenttäkin...

Avaruusturismialus on back in business

VSS Unity lentää
VSS Unity lentää
VSS Unity nousee ilmaan emoaluksen alla
Jari Mäkinen

Ensimmäisenä kaupallisista avaruusturistien lennättämistä avaruuteen tavoitteleva Virgin Galactic on jälleen pienen hyppäyksen verran lähempänä tavoitettaan, kun heidän avaruusaluksensa SpaceShip2 teki ensimmäinen itsenäisen liitolennon eilen sitten vuonna 2014 tapahtuneen onnettomuuden.

SpaceShip2:n koelennot keskeytyivät traagisesti lokakuussa 2014, kun ensimmäinen alus, VSS Enterprise, tuhoutui 55. lentomatkallaan. Kyseessä oli aluksen kolmas kerta, kun liitämisen sijaan alus käytti rakettimoottoriaan, ja tavoitteena tuolloin oli tehdä ensimmäiset lennot avaruuteen vielä vuoden 2014 lopussa. 

Alus hajosi ilmassa hetkeä sen jälkeen, kun rakettimoottori oli käynnistynyt, koska pilotit käänsivät vahingossa aluksen pyrstön pystyasentoon. Maahanpaluussa lentoa vakauttava temppu oli kuitenkin yliäänilennossa kohtalokas, sillä aerodynaamiset voimat hajottivat aluksen hetkessä.

Koelentäjän hengen vaatinut ja toisen vakavaan loukkaantumiseen johtanut onnettomuus keskeytti lennot paitsi onnettomuustutkinnan vuoksi, niin myös siksi, että VSS Enterprise oli ainoa valmistunut SpaceShip2 -alus. Tavoitteena on tehdä vähintään kuusi samanlaista alusta, ja järjestyksessä toisen rakentaminen oli vasta puolitiessä.

Nyt tuo alus on valmis ja teki ensimmäisen itsenäisen lennon. Tätä aikaisemmin VSS Unity -nimen saanut alus oli jo lentänyt neljä kertaa kiinnitettynä WhiteKnight2 -lentokoneeseen; suuri nelimoottorinen kone toimii avaruusalusten emoaluksena. Se vie avaruuslentokoneet noin 15 kilometrin korkeuteen, mistä avaruusalukset nousevat oman rakettimoottorinsa voimin avaruuteen.

Nyt moottoria ei kuitenkaan vielä käytetty, vaan VSS Unity vain liisi takaisin Mojaven lentokentälle tunnin ja 20 minuuttia kestäneen lennon päätteeksi. Tästä liitolento kesti vain noin 10 minuuttia. 

Irrotus tapahtui 15 200 metrin korkeudessa ja lentonsa aikana VSS Unityn nopeus oli suurimmillaan 0,6 -kertainen äänen nopeus, eli noin 700 km/h. 

VSS Unity nousee ilmaan emoaluksen alla

Liitolennot ovat tärkeitä koneen koelentoja, koska niiden avulla  varmistetaan se, että alus toimii suunnitellusti. Onnettomuuden jälkeen alukseen on tehty useita pieniä muutoksia, joista osa on ollut onnettomuustutkinnan perusteella suositeltuja muutoksia pyrstön kääntömekanismiin ja osa muita vuosien varrella kehitettyjä parannuksia.

Aluksen ohjaimissa olleiden lentäjien Mark Stuckyn ja Dave Mackayn mukaan VSS Unity toimi erinomaisesti ja koelennot jatkuvat varmaankin välittömästi sen jälkeen, kun koelennolla saadut mittaustiedot on käyty läpi. Seuraavilla lennoilla koneella lennetään nopeammin ja eri tavoilla lastattuna. Tulevilla lennoilla käydään läpi myös erilaisia lentotilanteita ja simuloidaan erilaisia vikoja.

Sen jälleen kun VSS Unity on havaittu toimintakykyiseksi, jatkaa se keskeytynyttä koelento-ohjelmaa, jonka tavoitteena on ensin lento avaruuteen ja lopulta turistien kuljettaminen noin 120 kilometrin korkeuteen ulottuville miniavaruuslennoille.

Täsmällisesti ottaen alukset valmistaa ja niiden koelennoista vastaa SpaceShipCompany -niminen yhtiö, jonka osakkaita ovat Scaled Composites ja Virgin Galactic.

Miniasteroidi paljastui harvinaisen meteoriittityypin sukulaiseksi

Kuva: NASA / Caltech
Kuva: NASA / Caltech
Kuva: Claire H.
Jarmo Korteniemi

Pienin ikinä tutkittu asteroidi 2015 TC25 tarjoaa tutkijoille harvinaisen herkkupalan. Montaakaan asteroidia ei tunneta yhtä hyvin: Nyt tiedämme paitsi että mistä se on peräisin, myös sen miltä se suurin piirtein näyttäisi, jos siitä saisi palasen käteensä.

Asteroidi 2015 TC25 ohitti Maan vuonna 2015. Se paljastui läpimitaltaan vain noin parimetriseksi, ja on siis pienin koskaan tutkittu avaruudessa kiertävä kappale.

Samalla se tarjosi ainutlaatuisen vilauksen siihen, millaisia taivaalta putoavat kivet alunperin ovat. Asteroidi vastaa nimittäin kooltaan tyypillistä meteoriittia ennen ilmakehään törmäystään. Kaiken kukkuraksi se on vasta äskettäin irronnut emokappaleestaan.

Asteroidi löydettiin juuri ennen kuin se vilahti runsaan 110 000 kilometrin päästä Maasta (matka on alle kolmannes Kuun etäisyydestä). Koska pieni murikka löytyi juuri ennen ohitusta, se oli oiva tutkimuskohde ja sitä tiirattiinkin Maasta monilla eri laitteilla. Kattava analyysi kappaleen ominaisuuksista julkaistiin marraskuussa 2016 Astronomical Journal -julkaisussa.

Asteroidi paljastui monella tavalla erikoiseksi

2015 TC25 osoittautui epätavallisen kirkkaaksi, heijastaen jopa 60 prosenttia siihen osuvasta valosta. Se vaikuttaa myös olevan umpikiveä, ja siltä puuttuu pölypeite (toisin kuin lähes kaikilta muilta asteroideilta). Ja murikka myös pyörii hyvin vinhaan, kierroksen kerran runsaassa kahdessa minuutissa.

Tutkijoiden mukaan 2015 TC25 on spektriltään hyvin samankaltainen kuin aubriiteiksi kutsuttu meteoriittiluokka. Ne koostuvat pääosin hyvin heijastavista mineraaleista, jotka ovat muodostuneet korkeissa ja happivapaissa olosuhteissa. Aubriittimurikoiden sulamiskuori on ruskea, itse kivi vaaleaa ja niiden aines on voimakkaasti halkeillutta. Tällä hetkellä Maasta on löydetty 72 aubriittia, mikä on vain runsas promille kaikista meteoriiteista. Alla esimerkki aubriitista (kuva: Claire H. / Flickr).

Kuva: Claire H.

2015 TC25:n alkuperäkin tiedetään. Kappaleen kiertoradan laskettiin tuoneen sen Maan läheisyyteen satakilometriseltä 44 Nysa -asteroidilta, joka myös vastaa spektriltään pientä lähiohittajaa. 44 Nysaa ja sen "sukulaisasteroidit" kiertävät Aurinkoa asteroidivyöhykkeellä. Niitä on aiemminkin uumoiltu juuri aubriittien emokappaleiksi.

Vuoden 2017 maaliskuussa 2015 TC25 tekee toiseksi lähimmän Maan ohituksensa 50 vuoteen. Tuolloin se käväisee vajaan kolmen miljoonan kilometrin etäisyydellä.

2015 TC25 on yksi noin 15 000:sta Maan radan läheltä löydetystä asteroidista. Se kiertää Aurinkoa 0,9 - 1,2 AU:n etäisyydellä eli ylittää planeettamme radan joka kierroksella. Kaikkiaan Aurinkokunnasta tunnetaan tällä hetkellä runsaat 720 000 asteroidia, mutta avaruudesta niitä löytyy moninkertaisesti tuo määrä.

2015 TC25:n voisi kokonsa puolesta luokitella meteoroidiksi. Kun tuollainen kappale törmää Maan ilmakehään, se näkyy meteorina (eli tähdenlentona) ja lopulta sen kappaleet putoavat maanpinnalle meteoriitteina.

Tutkimuksesta kertoivat aiemmin esimerkiksi Astrobiology Magazine ja SpaceRef-verkkosivusto.

Lähteet: IAU Minor Planet Centre, JPL, Meteoritical Bulletin, sekä tiedeartikkeli The Astrophysical Journal -julkaisussa.

Päivitys 5.12.: Korjattu muutamia kirjoitusvirheitä.

Otsikkokuva: NASA / Caltech

Suomalaistutkijat varmistivat uuden tavan tehdä alkuaineita – löytö voi auttaa selvittämään maailmankaikkeuden mysteereitä

Kuva: NASA / GSFC / Dana Berry
Kuva: NASA / GSFC / Dana Berry
Jarmo Korteniemi

Turkulaiset tähtitieteilijät havaitsivat uudenlaisen mekanismin, jolla alkuaineita voi syntyä ja levitä avaruuteen. Aiemmin prosessin olemassaoloa on uumoiltu, mutta nyt se on viimein todennettu. Mekanismi voi kenties selittää keskiraskaiden aineiden yleisyyden outoudet.

Tuorlan observatorion tähtitieteilijät Jari Kajava, Joonas Nättilä ja Juri Poutanen yhdessä Kanadassa, Saksassa ja Venäjällä olevien kollegoidensa kanssa huomasivat, että erikoisessa röntgenpurkauksessa syntyy uusia aineita. Purkauksia on havaittu aiemminkin, mutta fuusioituvan raskaan aineen pakenemisen – ja siten myös niiden havaitsemisen – ei ole yleisesti uskottu olevan mahdollista.

Purkaus tapahtuu aivan neutronitähden yläkerroksissa. Syynä on sen kumppanitähdestä peräisin oleva aine, joka fuusioituu räjähdysmäisesti joutuessaan neutronitähden pinnalla vallitsevaan valtaisaan paineeseen ja lämpötilaan.

Tutkijoiden arvion mukaan ympäröivään avaruuteen levisi hetkessä noin 1016 kiloa vastasyntyneitä aineita, pääosin rautaa. Määrää on vaikea hahmottaa. Se vastaa vajaan 3000 vuoden kaikkea metallintuotantoa tällä planeetalla – nykytahdilla, joka on suurempi kuin ikinä aiemmin. Röntgenpurkauksen yhteydessä määrä kuitenkin syntyy sekunneissa.

Toisaalta neutronitähti synnyttää tuossa kertarykäisyssä vain alle sadastuhannesosan Kuun rautaisen ytimen massasta. (Ja Kuulla on muuten erittäin pieni ydin, vain pari prosenttia koko pallosta.)

Tähtipari sijaitsee meistä 16 000 valovuoden päässä, Jousimiehen tähdistössä. Se tunnetaan koodilla HETE J1900.1-2455.

Aktiivisia röntgenpurkautujia tunnetaan koko Linnunradasta vain runsaat sata. Ne ovat kaikki kaksoistähtijärjestelmiä, jossa neutronitähti ja pienimassainen kumppanitähti kiertävät toisiaan. Galaksin koko historian aikana vastaavia pareja on kuitenkin ehtinyt olla jo satoja, ehkä tuhansia kertoja enemmän.

Mutta kaikki eivät purkaudu tällä tavalla. Tuhansien tutkittujen purkausten joukosta tämä on tiettävästi vasta ensimmäinen, josta löydettiin pitävät todisteet raskaiden aineiden olemassaolosta tähteä ympäriöivän kaasukehän ulko-osista.

Tutkitunlaiset purkaukset ovat siis hyvin harvinaisia. Sellainen vaatii juuri sopivat olosuhteet, ja esimerkiksi naapuritähdeltä tulevan ainevirran on oltava juuri oikeanlainen. Sekä tähtipari että tutkimuksessa kuvattu purkaus ovat epätyypillisiä. Jatkoanalyysit ovat yhä kesken, mutta tutkijoiden valistuneen arvauksen mukaan joka tuhannes purkaus voisi olla vastaavanlainen.

Ratkaisu mysteeriin?

Vallalla olevien mallien mukaan alkuaineita syntyy kolmella tavalla. Alkuräjähdyksessä syntyi ainoastaan vetyä, heliumia ja litiumia. Tähtien sisällä tapahtuvassa fuusiossa taas saa alkunsa moni raskaampikin aine, mutta vain rautaan asti. Kaikki sitä raskaammat aineet taas syntyvät erilaisissa supernovaräjähdyksissä, ja kenties tähtien törmäyksissä (jotka tosin ovat erittäin harvinaisia).

Ongelmana kuitenkin on, etteivät havainnot ja mainitut vanhat mallit sovi kunnolla yhteen. Etenkin vanhoissa tähdissä vaikuttaa olevan aivan liikaa keskiraskaita alkuaineita, joilla on ytimessään 38–52 protonia. Tuolta väliltä löytyvät esimerkiksi tina, hopea, palladium ja turkulaisen Johan Gadolinin vuonna 1794 löytämä yttrium.

Röngenpurkauksissa syntyvien alkuaineiden havaitseminen osuu sopivaan väliin. Havaintoa olisi vaikea selittää, elleivät aineet pääsisi karkaamaan neutronitähtien pinnalta, rikastuttamaan tähtienvälistä ainetta ja lopulta osaksi uusien tähtien rakennusaineita. Löytö voi siis auttaa selvittämään ongelmallisten alkuaineiden suhteellista yleisyyttä.

Tutkimus julkaistaan piakkoin brittiläisessä Monthly Notices of the Royal Astronomical Society Letters -julkaisusarjassa, mutta sen raakaversio on jo luettavissa arXiv-palvelussa.

Lopuksi vielä kuvasarja röntgenpurkauksen kehittymisestä:

Päivitys 1.12. klo 6:00: Korjattu sana "kertarykäisyssä" sanalla "kerralla" sekä vaihdettu toinen kappale tarkkuuden vuoksi nykyiseen muotoonsa. Aiemmin kohdassa luki "Purkaus tapahtuu aivan neutronitähden lähellä. Syynä on sen kumppanitähdeltä putoava aine, joka fuusioituu päästessään riittävän lähelle raskasta naapuriaan." Kumppanitähdeltä tuleva materia kertyy kuitenkin aluksi neutronitähden pinnalle, ja fuusio syttyy vasta noin kilometrin syvyydellä sen pinnan alla.

Kuvat: NASA / GSFC / Dana Berry

Mitä kansa haluaa avaruudelta? – Syyskuisen kansalaiskeskustelun tulokset julkistettu

Osanottajat potretissa
Osanottajat potretissa
Yksi ryhmistä Kansalaiskeskustelussa
Jari Mäkinen

Syyskuun 10. päivänä noin 2000 henkilöä kokoontui Euroopan eri kolkissa pohtimaan avaruusasioita. Näin oli myös Suomessa: noin neljäkymmentä innokasta vietti kauniin syyspäivän Ilmatieteen laitoksella keskustelemassa avaruudesta samalla kaavalla kuin ESAn 22 jäsenmaassa samaan aikaan. Tulokset on viimeinkin julkaistu.

Massiivisen tilaisuuden tarkoituksena oli kerätä mielipiteitä ja ideoita, joiden avulla voidaan kehittää ja muokata yhteistä eurooppalaista strategiaa tuleville avaruuteen liittyville toimille.

Kun ESAn nykyinen pääjohtaja Jan Wörner valittiin tehtäväänsä, hän toi selvästi heti halunsa kehittää keskustelua kaikkien avaruustoimien osapuolten välillä ja ottaa mukaan keskusteluun myös suuren yleisön. Kansalaiskeskustelu avaruudesta oli tämän toiveen ensimmäinen konkreettinen askel.

Tämä on olennainen osa Wörnerin ajamaa “Space 4.0” -strategiaa, jonka mukaan avaruustoiminnan tarkoitus on olla kansalaisten apuna ja vaikuttaa myönteisesti tulevien sukupolvien elämään innovaatioiden, tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön avulla.

Niinpä keskustelussa käytettiin jokaisessa maassa pohjana yhteistä pohjaa ja samoja kysymyksiä, joita käsiteltiin koko päivän kestävässä tilaisuudessa. 

Siinä missä yksinkertaisten rasti-ruutuun -kysymysten vastaukset olivat selvillä hyvinkin nopeasti tilaisuuden jälkeen, kesti tarkempien analyysien tekeminen kauemmin. Osa kysymyksistä piti sisällään myös ideointia: osallistujia esimerkiksi pyydettiin hahmottelemaan haluamansa avaruuslentoprojekti vuonna 2046 toteutettavaksi, ja tuloksena oli yli 200 erilaista ehdotusta.

Koko päivän mittainen puristus

Keskustelussa oli viisi kokonaisuutta, joihin osallistujat kävivät käsiksi heti aamulla. Aiheita olivat “Minä ja avaruus”, “Euroopan rooli avaruustutkimuksessa”, “Avaruuden hallinta”, “Mennään avaruuteen!” ja “Valmistellaan Euroopan tulevaisuutta avaruudessa”, joihin kuhunkin oli tehty johdatteleva video ja sen katsomisen jälkeen aiheesta keskusteltiin pienryhmissä. Osana kutakin osaa oli kysymyssarja, joihin vastattiin keskustelun ohessa.

Kysymyksissä kysyttiin myös tyytyväisyyttä päivään ja sen kulkuun. 92 % ilmoitti olleensa tyytyväisiä keskusteluun ja 95 %:n mielestä ESAn tulisi järjestää vastaavanlaisia tilaisuuksia jatkossakin.

Suomessa, missä on totuttu nykyaikaisempiin kyselyihin ja lomakkeissa esitettyä hieman epämuodollisempaan keskustelutapaan, oltiin myös yleisesti ottaen hyvin tyytyväisiä, mutta toteutustapaa kritisoitiin voimakkaasti. Myös keskusteluille toivottiin enemmän aikaa – nyt tehtävien teko vei kohtalaisen suuren osan keskusteluajasta.

Yksi ryhmistä Kansalaiskeskustelussa

Tuloksia! 

Keskustelun tehtävissä kartoitettiin kansalaisten luottamusta avaruusjärjestöihin ja tulokset olivatkin ESAn kannalta mairittelevia. Syynä tosin osaltaan lienee se, että paikalle keskusteluihin tuli kaikkialla avaruudesta ja valmiiksi kiinnostuneita henkilöitä, joiden kuva avaruusjärjestöistä sekä niiden tekemisistä oli valmiiksi varsin positiivinen.

Siten ei ollutkaan yllättävää, että 94 % osallistujista (97 % Suomessa) luottaa Euroopan avaruusjärjestöön ja 84 % (90 % Suomessa) avaruusjärjestöihin yleisesti. 

Siinä missä 96 % kaikista vastaajista oli samaa mieltä väitteen “Avaruus on täynnä mahdollisuuksia” kanssa, olivat suomalaiset varautuneempia, sillä vain 66 % vastasi olevansa ajattelevansa samoin. Sen sijaan Suomessa haluttiin avaruustoiminnassa painotettavan tieteellisiä tuloksia ja käytännön hyötyjä muita maita enemmän. 

Itse asiassa eräs suurimmista poikkeamista muiden ja suomalaistulosten välillä koskee juuri tieteellistä tutkimusta. Siinä missä kaikkien vastausten keskiarvon mukaan 29 % vastaajista asettaa tieteellisen tiedon tuottamisen tärkeimmäksi avaruustoiminnan tavoitteeksi, suomalaisvastauksista peräti 63 % asettaa sen ykköstavoitteeksi.

Suomalaiset myös asettavat kansainvälisen yhteistyön selvästi muita suuremaan arvoon, mikä on loogista pienelle jäsenmaalle. 

Selvästi nykyisestä suomalaisesta avaruustoiminnasta poiketen vastauksissa arvostettiin astronauttien ja etenkin oman avaruuslentäjän merkitystä: 84 % vastaajista piti astronauttien merkitystä suurena. 81 % suomalaisvastauksista myös kehotti ESAa tai eurooppalaisia yhtiöitä menemään mukaan avaruusturismiin. 

Täydet tulokset niin koko Euroopasta kuin Suomestakin ovat täällä: www.citizensdebate.space

Kiinnostavia poimintoja:

- 84 % on sitä mieltä, että avaruutta tulisi suojella enemmän saasteilta ja haitallisilta ihmisen toiminnoilta; 
- 84 %:n mielestä ESAn tulisi avata nykyistä nopeammin avaruusohjelmiaan ja -toimintojaan tahoille, jotka perinteisesti eivät ole olleet mukana avaruusalalla (kuten kansalaisjärjestöille, start-up -yrityksille, yhdistyksille, taiteilijoille, kouluille, yliopistoille ja kansalaisille yleisesti);
- 89 % näkisi mielellään harrastajien tulevan enemmän mukaan avaruusohjelmiin.

- 69 % haluaisi ESAn kehittävän enemmän turvallisuuteen liittyviä hankkeita, kun 16 % vastustaa sitä.

Luonnonvaroihin liittyvät mielipiteet olivat myös voimakkaasti jakautuneita:

- 80 %:n mielestä kansainväliset järjestöt voisivat hyödyntää vapaasti avaruudessa olevia raaka-aineita ja energiaa, kunhan eivät julista omistavansa niitä;
- 39 % antaisi hallituksille luvan hyödyntää avaruuden raaka-aineita, kun 47 % haluaisi kieltää sen;
- 37 % antaisi luvan myös kaupallisille yrityksille, mutta 49 % ei antaisi lupaa;
- 53% taipuisi antamaan luvan julkisten tahojen ja yksityisten yhteisyrityksille, mutta 32 % ei niillekään.

Saaduista vastauksista voi päätellä, että osallistujien mielestä seuraavat linjaukset ovat tärkeitä:

Pitää olla kansainvälinen. Osallistujat näkevät itsensä maailman kansalaisina ja ihmiskunnan edustajina, ja uskovat, että avaruus on koko ihmiskunnan omaisuutta ja sitä tulee käyttää myös yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun (sisältäen ympäristöongelmat).

Ympäristöä pitää suojella, samoin kuin avaruutta. Avaruus täytyy pitää puhtaana, avaruusromua pitää poistaa ja avaruutta tulee suojella, jotta tulevat sukupolvet voivat käyttää sitä hyväkseen.

OIe innovatiivinen! Avaruustutkimus hyödyttää arkista elämäämme ja koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Tämän mukaisesti olisi tärkeää ensimmäisessä vaiheessa palata Kuuhun, aivan kuten Wörnerin Kuukylähanke (Moon Village concept) ehdottaa. 

Tiedota ja ole interaktiivinen. Vastausten mukaan ESAn tulisi jatkaa vuoropuheluaan kansalaisten ja kaikkien avaruustoimintaan osallistujien kanssa, jakaa tietoa (kuten ESAn Digital Agenda for Space -hanke pyrkii), kehittää tiedotusta ja markkinointia edelleen, jotta kansalaiset saisivat entistä paremmin tietoa avaruuslennoista ja -hankkeista. 

Tukena ministerikokouksessa

Kansalaiskeskustelun tulokset ovat tukena tulevassa ESAn ministerikokouksessa Lucernessa, Sveitsissä, joulukuun 1. ja 2. päivinä.

Huom: Artikkeli on suomennettu ja laajennettu versio ESAn tänään julkaisemasta tiedotteesta. Kirjoittaja toimi keskustelun organisoijana Suomessa koko keskustelun järjestäneen ranskalaisen Mission Publiques -toimiston toimeksiannosta.

Askel kohti avaruutta: Aalto-2 asennettiin laukaisusovittimeen

Aalto-2 -satelliitti
Aalto-2 -satelliitti
QB50-satelliitteja laukaisusovittimiensa sisälle asennettuina
Jari Mäkinen

Samalla kun Suomen ensimmäinen satelliitti Aalto-1 odottaa edelleen SpaceX -yhtiön Falcon 9 -kantorakettien palaamista jälleen käyttöön, etenee toinen Aalto-yliopistossa tehty satelliitti kohti avaruusmatkaansa. Käynnissä on kova kisa siitä, kumpi satelliiteista ennättää ensinnä kiertoradalle!

Kilpailu on tosin kuvainnollista, sillä alkuperäisten suunnitelmien mukaan kumpikin satelliitti olisi ollut jo avaruudessa: Aalto-1 oli tarkoitus laukaista jo puolisentoista vuotta sitten ja Aalto-2:n piti seurata sitä nyt tänä syksynä. 

Näillä näkymin Kakkonen pääsee avaruuteen ensi maaliskuussa, jolloin se lähetetään osana QB50-satelliittirypästä Kansainväliselle avaruusasemalle Cygnus-rahtialuksella.

Satelliitti kuljetetaan siis avaruusasemalle, mistä se singotaan myöhemmin kiertoradalle. Näin ollen Aalto-2 tulee kiertämään maapalloa radalla, jolla se ei nouse koskaan kovin korkealle horisontin päälle Suomesta katsottuna.

Toinen suomalaisittain tylsä yksityiskohta on se, että koska satelliitti on osa suurempaa kokonaisuutta, se merkitään virallisesti belgialaiseksi satelliitiksi muiden QB50-satelliittien tapaan. Hankkeen alullepanija on belgialainen Von Karman -instituutti ja se on saanut rahoitusta Euroopan Komissiolta.

Ainutlaatuinen satelliittiparvi

QB50 on kansainvälinen hanke, jonka ideana on tutkia nimen mukaisesti 50 nanosatelliitilla Maan ilmakehän ja avaruuden välissä olevaa termosfääriä. Satelliittien tehtävä on tehdä havaintoja, joiden perusteella termosfääristä voidaan tehdä ensimmäinen kunnollinen malli.

Koska satelliitteja laukaistaan avaruusasemalta useaan aikaan, ne levittäytyvät varsin laajalle alueelle, jolloin niistä saadaan joukkovoiman avulla paljon kiinnostavaa tietoa käytännössä samanaikaisesti eri puolilta planeettaa. 

Yleensä satelliitit läpäisevät termosfäärin nopeasti, mutta monet nanosatelliitit voivat kerätä pidemmältä ajalta, laajemmin ja monipuolisempaa tietoa.

Aalto-2:n mittalaitteena on Oslon yliopistossa kehitetty ns. Langmuir-luotaaja, joka tutkii plasman ominaisuuksia.

Satelliitteja on tehty eri yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, ja niiden lento tulee olemaan varsin lyhyt: ne tippuvat matalalta kiertoradaltaan alle puolessa vuodessa ilmakehään, jossa ne palavat ilmanvastuksen vaikutuksesta.

Aalto-yliopiston satelliittiohjelman kannalta olennaista hankkeessa on myös satelliittialustan toimintakelpoisuuden todistaminen. Kyseessä on Aalto-1:n kokemusten pohjalta tehty uudenlainen ja innovatiivinen cubesat-konsepti, jota käyttävät myös Reaktor Hello World  ja Suomi 100 -satelliitti. 

Hankkeesta syntynyt Reaktor Space Lab -yhtiö kehittää parhaillaan satelliittialustaa eteenpäin ja etsii sille kiinnostavia sovelluksia jopa planeettalentojen puolelta.

QB50-satelliitteja laukaisusovittimiensa sisälle asennettuina
QB50-satelliitteja laukaisusovittimiensa sisälle asennettuina. 50 satelliitista 40 on tarkoitus lähettää matkaan avaruusasemalta.

Milloin matkaan?

Satelliitti toimitettiin heinäkuussa laukaisuvälittäjänä toimivalle Innovative Solutions in Space -yhtiölle Hollantiin ja viime torstaina satelliitti asennettiin yhtiön Delftissä sijaitsevassa puhdastilassa laukaisusovittimeen.

Samoin asennettiin tusina muitakin QB50-parven satelliitteja.

Satelliittien matka jatkuu lähiviikkoina sovittimien sisällä Yhdysvaltojen itärannikolle odottamaan Orbital ATK:n tiloihin asentamista edelleen Cygnus-rahtialuksen sisälle. Alus on jo seitsemäs avaruusasemalle lähetettävä Cygnus-rahtari.

Se laukaistaan nykyisen suunnitelman mukaan matkaan ensi maaliskuussa Atlas V -kantoraketilla. Lentoa tosin on siirretty jo tähän mennessä useampaan kertaan ja on mahdollista, että lento lykkääntyy huhtikuun puolelle.

Näin on entistäkin todennäköisempää, että Aalto-1 ennättää lopulta ensin avaruuteen, sillä sen laukaisun pitäisi tapahtua vuoden 2017 alussa. Mutta saa nähdä...

Nanosatelliitit lähetetään avaruusasemalta japanilaislaboratorioon kiinnitetyn robottikäsivarren päässä olevasta laukaisusovittimesta.

Mietitkö mitä jännää superkuussa oikeastaan on - katso superinfografiikasta

Kuva: Jarmo Korteniemi
Kuva: Jarmo Korteniemi
Jarmo Korteniemi

Mediassa on meneillään superkuuvouhotus. Siinä sivussa monia asioita kerrotaan väärin, asiaa suurennellaan ja tapahtumasta tehdään jotain ihmeellistä. Ja samalla Kuu nousee kovaa vauhtia yhä lähemmäs meitä. Päätimme korvata turhan hötkyilyn infografiikalla!

Juuri nyt idästä nousee kaunis ja kirkas täysikuu. "Superkuu" lähestyy meitä koko ajan. Se on kuuleman mukaan jättimäinen.

Tosiasiassa tapahtuma ei ole läheskään noin dramaattinen.

Tämä "superkuu" tulee olemaan muutamia kymmeniä kilometrejä lähempänä meitä kuin se oli vuoden 2011 "superkuun" aikaan. Kuun tai Maan kokoisella useampituhatkilometrisellä kappaleella moinen matka ei merkitse mitään.

Mistä tässä "superkuussa" oikein on kysymys? Mistä se johtuu? Erottaako "superkuuta" tavallisesta täysikuusta - varsinkin, kun havainnoilla on pakostakin väliä kuukausikaupalla? Erottaako Kuusta nyt jotain erityisen hienoa? Missä? Miten tarkkoja yksityiskohtia Kuusta voi yleensäkin nähdä? Entä aiheuttaako superkuu jotain erikoista?

Teimme infografiikan, josta luultavasti käy ilmi kaikki oleellinen.

Ensin kuitenkin yksityiskohta: Tiesitkö, että leikkiä "normaalista-kuusta-superkuuksi" voi leikkiä kotonakin? Se vaatii vain kaksieuroisen, kolme metriä tilaa ja 15 sentin verran liikettä!

Pidemmittä puheitta – olkaa hyvä, alla on superjännittävä superinfografiikka superkuusta!

Kuva: Jarmo Korteniemi

Sivutus

  • Edellinen sivu ‹‹
  • Sivu 60
  • Seuraava sivu ››
Tilaa aihepiirin Avaruus RSS-syöte

AIHEALUEET

Avaruus ja ilmailu
Tiede ja tekniikka
Luonto ja ympäristö
Lääketiede ja terveys
Ihmiset ja paikat
Kirjat, elokuvat ja taide

ERIKOISTA

Tiedekiinnostavuuskartta
Jutturuletti
Suorana labrasta
eTuubi
Videot

TIEDETUUBI

Tiedetuubin esittely
Toimitus
Tiedetuubi ja tekoäly
Yhteistyökumppanit
Mediakortti
Information in English

Copyright © 2012-2026 Tiedetuubi - All rights reserved