Kyseessä ei ole nähtävästi iso ongelma: rahtialuksen navigointilaitteiden ohjelmistoissa oli jokin häiriö, joka tuotti epänormaalin arvon aluksen tarkalle sijainnille.

Alus oli häiriön sattuessa noin 1,2 kilometrin päässä avaruusasemasta. Se keskeytti lähestymisen välittömästi sisäänsä ohjelmoitujen turvamääräysten mukaisesti, koska viisitonninen Dragon voisi olla epänormaalisti toimiessaan vaaraksi avaruusasemalle.

Dragon itsessään on hyvässä kunnossa, ja parhaillaan lennonjohdossa tutkitaan häiriötä tarkemmin ja tehdään mahdollisesti muutoksia aluksen navigointilaitteiden ohjelmistoihin.

Tämänhetkisen suunnitelman mukaan lähestymistä yritetään uudelleen huomenna, ja jos kaikki sujuu nyt normaaliin tapaan, otetaan lähelle tullut alus kiinni avaruusaseman robottikäsivarrella ja laitetaan sillä kiinni aseman telakointiporttiin.

Mikäli huomenna ei tule yllätyksiä, alkaa Dragonin kiinniotto ja asemaan telakointi noin klo 13 alkaen (Suomen aikaa).

Dragonin mukana on noin 2,5 tonnia tarvikkeita, ruokaa, vaatteita, tutkimuslaitteita ja varaosia aseman kuusihenkiselle miehistölle. Rahdin joukossa on myös biologisia näytteitä, jotka olisi hyvä saada pian perille, mutta yhden vuorokauden viivästyminen ei haittaa vielä niitä lainkaan.

Tänään aamulla matkaan lähti myös toinen rahtikuljetus avaruusasemalle: Progress 66 laukaistiin tällä kerralla onnistuneesti matkaan Baikonurista paria minuuttia ennen kello kahdeksan Suomen aikaa aamulla.  Sen mukana on kolme tonnia rahtia ja sen pitäisi saapua asemalle perjantaina.

Dragonista poiketen Progress telakoituu itse suoraan aseman venäläisessä puolessa olevaan telakointiporttiin.

Tämä tiedotustilaisuus pidetään nyt keskiviikkona klo 20 Suomen aikaa (klo 13 New Yorkin aikaa) ja sen aiheeksi kerrotaan eksoplaneetat, eli muuta tähteä kuin omaa Aurinkoamme kiertävät planeetat.

Nature-lehdessä julkaistaan samaan aikaan tilaisuuden aihetta käsittelevä artikkeli, mikä varmastikin on määrännyt tilaisuuden ajankohdan.

Vinkkiä tulevasta antaa kuitenkin Nasan tiedotteessa oleva osallistujalista: sen ensimmäiseksi tutkijaryhmään kuuluvaksi puhujaksi mainitaan Liegen yliopiston Michael Gillon, joka on tullut tunnetuksi jo aikaisemmin TRAPPIST -nimisen eksoplaneettoja etsivän kaukoputken ansiosta. 

Puolitoista tonnia massaltaan oleva Juno-luotain on kiertänyt Jupiteria viime heinäkuun neljännestä päivästä alkaen radalla, jolla se tekee yhden kierroksen jättiläisplaneetan ympärillä noin 53,4 Maan vuorokaudessa.

Rata on hyvin soikea, ja luotain etääntyy tällä radallaan yli kahdeksan miljoonan kilometrin päähän Jupiterista. Näin kaukana luotain ei voi tehdä kunnollisia havaintoja Jupiterista, joten tarkoituksena oli säätää rataa myöhemmin paremmin Jupiterin ja sen kiinnostavan pilvikerroksen tutkimiseksi.

Tuolla radalla yksi kierros olisi kestänyt vain 14 vuorokautta, ja koska rata olisi ollut nykyistä olennaisesti lähempänä Jupiteria koko ajan, olisi planeetasta voitu tehdä koko ajan kiinnostavia havaintoja.

Rataa oli tarkoitus muuttaa lokakuussa, mutta telemetriatietojen mukaan rakettimoottorin polttoainetankkien paineistuksessa käytettävän heliumin venttiilit eivät toimineet normaalisti. Testeissä ne eivät reagoineet tarpeeksi nopeasti käskyihin, joten ratapoltto päätettiin jättää väliin ja ongelmaa tutkittiin tarkemmin.

Vaarana nimittäin olisi ollut se, että venttiilit eivät sulkeutuisi tarpeeksi nopeasti ja haluttuun aikaan, jolloin rakettimoottori voisi toimia liian pitkän aikaa, jolloin rata olisi kenties luotaimen kannalta jopa vaarallinen: ellei se syöksyisi saman tien Jupiteriin, se voisi joutua liian lähelle sitä.

Myös joulukuussa ja nyt helmikuun 2. päivänä, kun luotain oli nykyradallaan lähellä Jupiteria ja jolloin ratamuutos olisi täytynyt tehdä, siihen ei uskallettu ryhtyä.

Ja nyt eilen lennonjohto ilmoitti päättäneensä jättää ratamuutoksen kokonaan tekemättä.

Tämä tarkoittaa sitä, että luotain pysyy nykyisellä radallaan, jolloin se tulee kerran noin 53 vuorokaudessa lähelle Jupiteria ja silloin se pystyy tekemään tarkkoja havaintoja. Tällä radallaan luotaimen etäisyys lähimmillään on noin 4100 kilometriä Jupiterin pilvistä.

Päivitys sunnuntaina laukaisun jälkeen:

Lento sujui juuri suunnitelman mukaan. Dragon on matkalla kohti avaruusasemaa ja raketin ensimmäinen vaihe laskeutui alas – nyt voinee sanoa jo – rutiininomaisesti.

Päivitys lauantaina illansuussa:

Lauantainen laukaisu peruutettiin vain 13 sekuntia ennen raketin nousua, koska toisen vaiheen rakettimoottorin ohjauslaitteistosta saatiin omalaatuisia mittaustietoja. Laukaisu olisi saattanut silti mennä hyvin, mutta koska lukemat saattoivat olla merkki jostain toisesta, merkittävämmästä viasta, päätti lennonjohto pysäyttää lähtölaskennan ja koettaa laukaisua uudelleen sunnuntaina.

Koska laukaisu pitää tehdä juuri samaan aikaan kun Avaruusasema lentää laukaisupaikan päältä, siirtyi laukaisu lähes vuorokaudella eteenpäin. Uusi tavoitteena oleva lähtöaika on sunnuntaina klo 16.38 Suomen aikaa.

Alla on alkuperäinen juttu lauantaiaamulta.

---

Satelliittien laukaisuita tapahtuu nykyisin varsin paljon, emmekä viitsi niitä kaikkia seurata tarkemmin Tiedetuubissa, mutta tämä SpaceX:n kymmenes lento kansainväliselle avaruusasemalle on  monessakin mielessä tärkeä.

Ensinnäkin kyseessä on ensimmäinen kerta, kun yhtiö käyttää vuokraamaansa entistä kuulentojen ja avaruussukkuloiden laukaisualustaa Falcon 9 -rakettinsa laukaisuun.

SpaceX:llä on näin ollen käytössään Floridassa tästä eteenpäin kaksi laukaisualustaa, joista tosin toinen, alkuperäinen hieman etelämpänä Canaveralin lentotukikohdan puolella oleva alusta on edelleen remontissa syyskuussa tapahtuneen Falcon 9:n räjähdyksen jälkeen. Onnettomuus paitsi keskeytti raketin lennot, niin myös vaurioitti pahasti laukaisualustaa. Näillä näkymin se saadaan kuntoon kesään mennessä; SpaceX on käyttänyt tätä tilaisuutta hyväkseen muokatakseen alustaa nykyaikaisemmaksi.

Yhtiö on ilmoittanut aikovansa laukaista piankin yhden raketin joka toinen viikko matkaan Floridasta, mutta ainakaan ihan heti tähän tahtiin ei varmasti päästä.

Toiseksi lento on merkittävä siksi, että kyseessä on ensimmäinen syyskuisen onnettomuuden jälkeinen lento Floridasta ja vasta toinen Falcon 9:n lento sen jälkeen, kun onnettomuuden todennäköinen syy saatiin selville. Kaikkiaan tämä on jo 30. Falcon 9:n lento, ja mikäli se sujuu hyvin, aikoo SpaceX laukaista hyvinkin nopeasti uusia lentoja matkaan Floridasta.

Valitettavasti samalla toiminnat yhtiön kolmannella laukaisualustalla Kaliforniassa ovat toissijaisia ja tästä kärsii myös suomalaissatelliitti Aalto-1, jonka pitäisi lähteä matkaan seuraavalla Kaliforniasta tehtävällä lennolla. Nyt lentoa on huhujen mukaan siirretty jo huhtikuulle.

Ja kolmanneksi lento tärkeä siksi, että se laukaisee Dragon-rahtialuksen avaruusasemalle. Aluksessa on 2490 kg rahtia.

Mukana on paljon kipeästi kaivattuja tarvikkeita, sillä joulukuussa venäläinen Progress-rahtari syöksyi laukaisun jälkeen Maahan. Asemalle on siten saatu jälleen viime aikoina hieman vähemmän rahtia mitä oli suunniteltu. 

Onneksi joulukuussa japanilainen HTV-6 pääsi onnellisesti perille (kuten kaikki japanilaisten rahtialuksen tähän mennessä) ja seuraava Progress on vuorossa myöhemmin tässä kuussa. Toivottavasti sen laukaisu sujuu hyvin.

Cygnuksen lento ei siis pärjää aivan eilisaamuiselle intialaiskantoraketin lennolle, jolla vietiin avaruuteen 104 pientä nanosatelliittia. 

Silti tämä rahtilento on historiallinen, sillä kyseessä on eräs suurimmista avaruusasemalta lähetettävistä satelliittiparvista.

Erityisen historialliseksi sen tekee se, että mukana on Aalto-yliopistossa rakennettu Aalto-2.

Kilpailu Aalto-1:n kanssa ensimmäisen avaruuteen pääsevän suomalaissatelliitin kunniasta käy siis kovana, sillä Aalto-1:n lento on nykysuunnitelman mukaan seuraava Kaliforniasta tehtävä SpaceX:n Falcon 9 -kantoraketin lento. 

Suomalainen, mutta belgialainen

Aalto-2 on siis tehty Otaniemessä ja se perustuu Aalto-1:n tekniikkaan. Se on kuitenkin virallisesti belgialainen satelliitti, koska se on osa QB50-satelliittiparvea. 

QB50 on belgialaisen Von Karman -instituutin hanke, johon osallistuu yliopistoja ja tutkimuslaitoksia ympäri maailman. Koska satelliitit käyttävät yhteisiä radiotaajuuksia ja koska ne on tehty Von Karmanin hankkeen alaisuudessa, rekisteröidään ne Belgian avaruusalusrekisteriin. 

19 yliopistoa Euroopasta on tehnyt 35 satelliittia, 10 tulee Yhdysvalloista, kaksi Kanadasta, 3 Japanista ja yksi Brasiliasta. Näiden tärkein tehtävä tulee olemaan ilmakehän yläosien ja lähiavaruuden tutkiminen, mitä varten satelliitit kantavat hieman erilaisia mittalaitteita.

Aalto-2:ssa on mukana Oslon yliopistossa tehty Langmuir-luotain, eli varattujen hiukkasten lämpötilaa, tiheyttä ja sähköisyyttä mittaava laite.

Kun satelliitit ovat eri puolilla maapalloa ja putoavat alaspäin hieman eri tahtiin, saadaan hyvin kattava kuva ilmakehästä. Lisäksi satelliittien putoamista seuraamalla saadaan lisätietoja.

Euroopan komission on osallistunut satelliittien tekemiseen, mutta rahoitusta on saatu myös yliopistoilta ja kansallisilta rahoittajilta.

(Alla olevaa tekstiä on muutettu alkuperäisestä uusien tietojen mukaisesti)

X-37B on Boeing-yhtiön valmistama uudelleenkäytettävä, miehittämätön pieni avaruusalus, joka on olemukseltaan kuin minikokoinen avaruussukkula. 

Se laukaistaan avaruuteen kantoraketilla satelliitin tapaan, mutta se tulee lentonsa jälkeen liitokoneena alas kiitoradalle lentokoneen tapaan laskeutuen.

Näitä pikkusukkuloita on tehty kaksi kappaletta, ja tämä huomenna todennäköisesti päättyvä lento on järjestyksessään jo neljäs näiden alusten tekemä lento. 

OTV-4, eli Orbital Test Vehicle (kiertotestialus) 4 -lento alkoi 20. toukokuuta 2015, kun tämä toinen alusyksilö nousi toiselle lennolleen. Kuten aikaisemmin, ei sen tehtävästä ole kerrottu julkisuuteen juuri mitään.

Lennon pituudeksi tosin mainittiin vähintään 200 vuorokautta – sen lento on ylittänyt roimasti, sillä tähän mennessä se on kestänyt 636 vuorokautta.

Lennon kuluessa X-37B on muuttanut lentorataansa muutamia kertoja. Alun perin se laukaistiin noin 320 kilometrin korkeudessa olevalle radalle, jonka kaltevuus päiväntasaajan suhteen oli 38°, mutta se vietti suurimman osan lennostaan hieman korkeammalla radalla.

Alkuviikosta aluksen havaittiin jälleen muuttaneen rataansa, nyt alemmaksi, ja kun Kennedyn avaruuskeskuksen pitkälle avaruussukkuloide aikanaan käyttämälle kiitoradalle annettiin lentorajoitus, oletettiin X-37B:n olevan tulossa takaisin Maahan.

Yön aikana Yhdysvaltain ilmavoimien tiedottaja kuitenkin kiisti tiedot siitä, että alus olisi tulossa vielä alas.

“X-37 on edelleen avaruudessa. Sen tiimi suorittaa tällä viikolla ennalta suunniteltua harjoitusta".

Viestiä toki voidaan tulkita myös siten, että kyseessä on laskeutumisen ennakkoharjoitus, ja varsinainen laskeutuminen tapatuu lähiakoina.

Tämän tarinan juuret ovat 1960-luvulla ja avaruuskilpailussa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä.

Kun USA päätti lähettää ihmiset Kuuhun ja Nasa pisti pystyyn sitä varten massiivisen Apollo-ohjelman, tarvittiin jättimäisten Saturnus V -kuurakettien laukaisuun uusi laukaisukeskus.

Floridaan, ensimmäisten amerikkalaisten rakettien laukaisuun käytetyn Canaveralin lentotukikohdan pohjoispuolelta napattiin pala luonnonsuojelualuetta, ja sinne tehtiin Kennedyn nimeä kantava avaruuskeskus. Sen tunnetuin rakennus on suuri VAB, kuurakettien kokoonpanohalli, mistä raketit voitiin kuljettaa monsterimaisilla telaketjulaveteilla kahdelle laukaisualustalle.

Nämä saivat koodinimet LC-39A ja LC-39B, eli laukaisualustat 39A ja 39B. 

Komeetta 45P:n tuleminen oli siis hyvin selvillä, kuten sekin, ettei siitä tule mikään kirkas ilmiö yötaivaalle. 

Lähimmillään tämä halkaisijaltaan karkeasti 0,5 – 1,6 kilometriä ollut kappale oli eilen lauantaina (11. helmikuuta) aamupäivällä noin kymmeneltä Suomen aikaa. Silloin etäisyyttä Maan ja komeetan välillä oli 12 444 000 km, eli noin 32 kertaa Maan ja Kuun välinen etäisyys. 

Kyseessä on siis varsin läheltä Maata mennyt kappale, itse asiassa eräs lähimmistä komeetan ohilennoista. Ennätyksiä ei kuitenkaan rikottu, sillä komeetta Lexell pitää edelleen ykkössijaa listalla vuoden 1770 ohilennollaan (2 258 927 km) ja myös 45P tuli vuonna 2011 tätä likemmäksi meitä (8 990 832 km).

Komeetan löysi japanilainen Minoru Honda joulukuun 3. päivänä 1948, mutta koska sen havaitsivat samoihin aikoihin myös Antonín Mrkos ja Ludmila Pajdušáková, kantaa se näiden kolmen henkilön nimeä.

Se kiertää Auringon 5,25 vuodessa, eli se oli edellisen kerran lähellä Aurinkoa syksyllä 2011. 

Kuvissa 45P/Honda-Mrkos-Pajdusakova hohtaa vihreänä, koska sen pinnalta irtoaa tavallista enemmän hiiliyhdisteitä avaruuteen Auringon säteilyn lämmityksen vaikutuksesta ja valo saa hiiliatomien elektronit ponnahtamaan korkeammalle viritystilalle. Kun viritystila purkaantuu, ponnahtaa irti energialtaan vihreän tienoilla oleva fotoni, eli kaasu näkyy vihreänä. Kyse on fluoresenssi-ilmiöstä.

Vihertävä koma on halkaisijaltaan noin 100 000 km, mutta se on hyvin heikkovaloinen; kuvissa se näkyy hyvin, koska valokuvia on valotettu pitkän aikaa, mutta paljain silmin komeettaa tai sen komaa ei näe lainkaan. Kiikarilla kohteen saa juuri ja juuri näkyviin.

Komeetta on nyt Pohjan kruunun ja Herkuleksen tähtikuvioiden välissä. Kyseinen kohta taivasta nousee illalla kymmenen aikaan näkyviin eteläisestä Suomesta katsottuna ja on matalalla koillistaivaalla puolenyön aikaan.

Tarkemmin sijainnin voi katsoa esimerkiksi Ursan netissä olevan interaktiivisen tähtikartan avulla. Komeettaa ei ole merkitty karttaan, mutta se on nyt jotakuinkin tarkalleen Pohjan kruunun ja Herkuleksen tähtikuvioiden välissä alla olevan kartan palan mukaisesti.