Uusimmissa Plutosta otetuissa kuvissa levittäytyy uusi ja outo näkymä. Kharon-kuuta kohti kääntyneessä puolessa erottuu useita tummia läiskiä. Ne ovat levittäytyneet pinnalle varsin tasaisin välein. Niitä erottavat vain vaaleammat 'kannakset'. Mukana on myös samankaltaisia rengasmaisia piirteitä kuin aiemmin analysoidulla alueella.

Läiskät ovat yhteydessä sekä toisiinsa että Pluton päiväntasaajaa kiertävään laajempaan tummaan vyöhön ohuilla ja mutkittelevilla tummilla viivoilla. Kyse ei kuitenkaan (välttämättä) ole mistään jokiuomista tai muunkaantyyppisistä painaumista. Tummat alueet voivat yhtä hyvin olla ylänköjä tai ehkä vain erilaista materiaa kuin vaaleat seudut. Aluetyyppien rajat ovat kuitenkin koko ajan paljastuneet paljon terävämmiksi ja monimutkaisemmiksi kuin aiemmista kuvista on käynyt ilmi.

Kharonin pinnalta erottuu myös suuri tumma läiskä, joka osoittaa lähes Plutoa kohti.

Lienevätkö Pluton ja Kharonin tummat alueet samaa alkuperää? Samaa materiaa? Onko niissä kyse laavalla* peittyneistä törmäysaltaista, samoin kuin oman Kuumme kasvoissa? Voi olla, että asiaan ei ikinä saada täyttä varmuutta. Nämä ovat nimittäin parhaita kuvia mitä luotaimella alueesta saadaan.

(* Laava tarkoittaa siis jotain Pluton olosuhteissa laavan tapaan käyttäytyviä, mutta normaalisti kiinteitä aineita.)

Ei enää tarkempia kuvia -- tältä puolelta

Tummien läiskien alue on nyt kääntymässä pois luotaimen näköpiiristä. Lähiohituksen aikaan se on ensin täysin Pluton toisella puolella, ja sitten varjossa. "Tämä on paras näkymä, mitä kukaan tulee näkemään tuolta seudulta vuosikymmeniin", kertoo New Horizonsin päätutkija Alan Stern. Lause on tuollaisenaankin hiukan optimistinen. Yhtään uutta Pluto-luotainta kun ei ole näköpiirissä.

New Horizons tulee kyllä näkemään Pluton toisen puolen paljon paremmin. Sen puolen, mistä aiemmin tunnistettiin "sydämen muotoinen" alue. Luotaimen tuleva kuvausaikataulu on listattu Tähdet ja Avaruus -lehden uutisissa.

Luotain on jo kerännyt muilla laitteilla tietoa Pluton pinnan koostumuksesta. Niiden avulla sekä tummien alueiden että pinnan muiden piirteiden tulkinta ja tunnistus tulee helpottumaan. Tietoja ei kuitenkaan ole vielä lähetetty Maahan tutkijoiden analysoitavaksi. Laitteen datan lähetyskapasiteetti on rajallinen -- tunnistettavan signaalin lähetys noin kaukaa vaatii paljon tehoa.

Kirjoittaja on luotainkuvien analysointiin erikoistunut planeettageologi.

Otsikkokuva: NASA/Johns Hopkins APL/SRI