kuunpimennys

Muista kuunpimennys maanantaina aamulla!

Su, 01/20/2019 - 21:37 Toimitus
Pimennyksen kulku klo 4.36–9.48. Kuvaan merkityt täys- ja puolivarjon alue eivät näy taivaalla. Kuva Ursa / Veikko Mäkelä

Huomenna maanantaina 21.1. aamulla on täydellinen kuunpimennys – komea taivaanilmiö, jolloin maapallon varjo kulkee Kuun ylitse ja saa täysikuun näyttämään kauniin syvän punaiselta. Sääennusteen mukaan taivas on todennäköisesti selkeä koko maassa, joten ilmiötä kannattaa seurata niin Lapissa kuin Loviisassakin.

Käytännössä koko kaunis taivaanilmiö näkyy kautta Suomen, kunhan vain sää sallii: Pohjois-Suomessa pimennys näkyy kokonaisuudessaan ja eteläisessä sekä itäisessä Suomessakin ainoastaan pimennyksen viimeiset vaiheet jäävät näkymättä, koska Kuu painuu pimennyksen aikana horisontin alle.

Kuten Ursa selittää tiedotteessaan (johon tämäkin teksti perustuu), tapahtuvat kuunpimennykset aina täydenkuun aikaan, kun Kuu on Maata kiertävällä radallaan vastakkaisella puolella maapalloa kuin Aurinko. Kuu pimenee, kun se kulkee radallaan Maan varjoon ja Aurinko kätkeytyy Kuusta katsottuna hetkeksi Maan taakse.

Jokaisen täysikuun aikaan ei kuitenkaan tapahdu pimennystä, sillä Kuun rata on hiukan kallellaan Maan ratatasoon nähden, ja kiertolaisemme kulkee yleensä Maan varjon ylä- tai alapuolelta.

Kuunpimennys ei sovi kiireisille, koska ilmiö kestää kaikkiaan viitisen tuntia. Maan varjo lipuu Kuun päälle ja silloin Kuun kirkkaus heikkenee; koko tapahtumaa voi hyvin seurata paljain silmin, kuten myös kiikarilla tai kaukoputkella. Toisin kuin auringonpimennyksen tapauksessa, kuunpimennyksen seuraaminen on aivan yhtä turvallista kuin minkä tahansa kuutamon katselu.

Pimennyksen täydellinen vaihe, eli sen näyttävin osuus kestää tällä kerralla 62 minuuttia.

Erilaisia kuunpimennyksiä nähdään maapallolla 2–5 kertaa vuodessa, mutta täydelliset pimennykset ovat harvinaisempia. Kaikki näistä eivät näy Suomessa. Seuraava täydellinen kuunpimennys voidaan nähdä Suomessa 2025. Edellinen koko maassa näkyvä täydellinen pimennys tapahtui elokuussa 2018.

Pimennyksen eteneminen Oulussa. Kuvan taivaan liukuväri kuvastaa taivaan vaalenemista pimennyksen edetessä.

Pimennyksen kulku

Kuunpimennys alkaa, kun Kuun reuna lipuu Maan heittämään puolivarjoon. Tällöin Auringon kiekosta osa valaisee yhä Kuuta kirkkaasti ja pimennystä on vielä hyvin vaikeaa huomata. Osittaisen pimennyksen alkaessa Kuu alkaa siirtyä puolivarjosta Maan täysvarjon alueelle ja sen edellä kulkeva reuna alkaa tummua selkeästi.

Täydellinen pimennys alkaa klo 6.41 Kuun kuljettua kokonaan Maan täysvarjoon. Täysin pimentynyt Kuu näyttää ruskeanpunertavalta. Täydellisen pimennyksen syvin hetki koetaan klo 7.12. Täydellinen pimennys päättyy klo 7.43 kun Kuu lipuu jälleen Maan puolivarjoon ja lopulta sieltä pois. Koko pimennys on ohi klo 9.48. Kuu laskee Helsingissä kello 9.13 ja ainoastaan lopun puolivarjopimennyksen viimeiset vaiheet jäävät näkemättä Kuun kadotessa horisontin taa.

Vaikka kyseessä on täydellinen kuunpimennys, Kuu ei pimene täysin ja katoa näkyvistä. Tämä johtuu Maan ilmakehästä, joka taivuttaa takaansa tulevaa auringonvaloa Kuun pinnalle. Ilmakehä sirottaa valon sinisiä värisävyjä, mikä värjää myös päivätaivaamme siniseksi. Ilmakehän läpi kuljettuaan valosta on jäljellä enää punertavat värisävyt, ja ne värjäävät Kuun pinnan ruosteenpunaiseksi. Jos maapallolla ei olisi ilmakehää, Kuu todella katoaisi näkyvistä.

Pimennyksen näkyminen Suomessa. Pimennyksen loppuosan puolivarjovaihe ei näy Etelä-Suomessa

Pimennyksen näkyminen Suomessa. Pimennyksen loppuosan puolivarjovaihe ei näy Etelä-Suomessa.

Kuunpimennyksiä voi nähdä muulloinkin kuin vain täydenkuun aikaan

Pe, 07/27/2018 - 20:18 Jarmo Korteniemi
Kuva: Lucien Rudaux

Tänään illalla Suomen taivaalla näkyy pitkä ja varsin komea kuunpimennys. Harva tulee ajatelleeksi, että vastaavaa sattuu muuallakin Aurinkokunnassa. Vielä harvempi hoksaa, että niitäkin tapahtumia voi katsella.

Kuunpimennyksessä planeettamme tulee suoralle linjalle kuumme ja Auringon väliin, ja Maan varjo peittää Kuun. Voisi oikeastaan sanoa, että täysikuu on täydellisimmillään vain ja ainoastaan kuunpimennyksen aikaan.

Kuunpimennyksiä voi kuitenkin yllättäen nähdä myös silloin kun kuu ei ole täysi. Se tosin onnistuu vain kolmella hieman epätavallisella tavalla. Kaikkiin tarvitaan laatikon ulkopuolella ajattelua, apuvälineitä, ja kenties pilkunkin viilausta.

(1) Ensimmäinen vaihtoehto on siirtyä planeetalta pois. Kansainvälisen avaruusaseman Cupolassa oleva astronautti voi nähdä sekä täydellisen kuunpimennyksen että vastakkaisessa suunnassa olevan Auringon vain hieman päätään kääntäen. Kuu on sieltä katsoen lähes, muttei aivan täysi.

(2) Avaruuteen meno ei tietystikään ole kaikille mahdollista. Toinen vaihtoehto on paljon helpompi, ja mahdollistaa kuunpimennyksen katselun huomattavasti useammin kuin normaalisti. Kuunpimennys-termi täytyy vain ymmärtää laajemmin ja suunnata katse kauemmas avaruuteen.

Jupiteria kiertävät "Galilein kuut" erottuvat selvästi neljänä pienenä valopisteenä emoplaneettansa vieressä jo hyvillä kiikareilla. Aika ajoin, tarkkaan katsottuna, joku niistä kuitenkin voi näyttää sammuvan. Tuolloin kyseinen kuu on joutunut joko Jupiterin tai jonkun kanssakuunsa varjon peittämäksi - eli emoplaneetta tai joku toinen kuu on mennyt "sammuneen" kuun ja Auringon väliin. Kyse on siis kuunpimennyksestä aivan toisaalla. Ja, koskapa tilanteen näkee Maasta katsottuna hieman vinosti, kuu ei meiltä katsottuna ole aivan täysi.

Esimerkki Jupiterin Europa-kuun rengasmaisesta pimennyksestä.

Lisää Jupiterin kuiden tapahtumia (okkultaatioita, ylikulkuja ja pimennyksiä) voi tarkastella joko Project Pluton tai Sky and Telescopen taulukoista. Niitä on itse asiassa yllättävän usein. Aikoja kannattaa kuitenkin verrata Jupiterin näkymiseen Suomessa, esimerkiksi Ursan tähtikartan avulla.

(3) Kolmas keino on sijoittaa käytetty apuväline hieman eri paikkaan kuin missä itse on. Näin pimennyksiä voi nähdä vieläkin enemmän, ja erilaisia.

Marsin kaksi kuuta joutuvat aika ajoin punaisen planeetan varjoon. Pienen kokonsa vuoksi ne kuitenkin uppoavat kokonaan näkymättömiin. Curiosity-mönkijän ottamassa kuvasarjassa näkyy oivasti kuinka Phobos himmenee hiljalleen Marsin kaasukehän vaikutuksesta ja lopulta sammuu täysin päästessään itse planeetan taa.

Planeettojen kummajainen on Uranus. Sen kuiden kiertotaso on kohtisuorassa planeetan kiertorataan nähden: Kuut siis kiertävät ikään kuin pystysuorassa planeetan ympäri. Siksi sen kuiden pimennyksiä sattuu vain muutamien kymmenien vuosien välein. Tällä hetkellä Uranus lähestyy vuonna 2028 koittavaa päivänseisausta, jolloin sekä Uranuksen että sen kuidenkin pohjoisnavat osoittavat kohti Aurinkoa. Seuraavan kerran kuunpimennyksiä voi sattua vasta vuonna 2049, päiväntasauksen aikaan - eli silloin, kun kuiden kiertotaso pyyhkäisee Auringon yli eli on linjassa sekä Auringon että Uranuksen kanssa. Edellisen kerran näin kävi vuonna 2007.

Aurinkokunnassa on lukemattomia muitakin kuunpimennyksiä. Kuita löytyy paitsi kuudelta planeetalta, myös sadoilta muilta kappaleilta. Niitä on useimmilla kääpiöplaneetoilla ja ainakin 300 muulla pienkappaleella. Useimmat kuista joutuvat aika ajoin joko toistensa tai emokappaleensa varjoon. Voi kysyä filosofisesti: tapahtuuko kuunpimennys, jos kukaan ei ole sitä näkemässä?

Kuunpimennyksiä ainakin löytyy, jos vain tietää mistä hakea.

Kaikki riippuu kuitenkin näkövinkkelistä - sieltä pimentyneestä kuusta katsottuna kun kyse on aina auringonpimennyksestä. Otsikkokuvana on Rudauxin maalaus aiheesta.

Otsikkokuva: Lucien Rudaux (1874–1947)

Miksi kuunpimennyksestä kannattaa innostua? Koska luvassa on 3D-kokemus.

Pe, 07/27/2018 - 12:00 Jari Mäkinen
Kuunpimennys koosteena

Tänään illalla tapahtuu täydellinen kuunpimennys, joka on paitsi tavallista pitempi, niin myös jännä taivaanmekaniikan puolesta: Kuu, Maa ja Aurinko ovat nyt juuri sopivasti kohdallaan, jotta niistä saa kauniin kolmiulotteisen kokemuksen. Ennusteen mukaan myös sää suosii illan taivaallista spektaakkelia!

Kuunpimennyksessä Kuu kulkee radallaan maapallon varjon läpi, eli Kuu, Maa ja Aurinko ovat avaruudessa täsmälleen samalla suoralla. Koska Kuu kiertää Maata lähes samassa tasossa, missä Maa kiertää Aurinkoa, tapahtuu erilaisia kuunpimennyksiä varsin usein. Joskus niitä on jopa neljä vuodessa.

Kiertoradat eivät ole kuitenkaan aivan samassa tasossa, joten suurin osa näistä pimennyksistä on osittaisia. Kuu kulkee siis "vain" läheltä varjoa tai osuu vain osittain varjoon. Tapaukset, joissa Kuu menee täsmälleen Maan varjon läpi, ovat harvinaisempia.

Päinvastoin kuin auringonpimennykset, ovat kuunpimennykset näkyvissä kaikkialta maapallolta, jos Kuu vain on horisontin yläpuolella. Edellinen Suomesta näkynyt täydellinen kuunpimennys oli syyskuussa 2015 ja seuraava sellainen on ensi vuonna tammikuun 21. päivänä.

Mitä tapahtuu tänään illalla?

Kuunpimennys alkaa, kun Kuun reuna lipuu Maan heittämään puolivarjoon. Tällöin Auringon kiekosta osa valaisee yhä Kuuta kirkkaasti ja pimennystä on vielä hyvin vaikeaa huomata. Osittaisen pimennyksen alkaessa Kuu alkaa siirtyä puolivarjosta Maan täysvarjon alueelle ja sen edellä kulkeva reuna alkaa tummua selkeästi.

Täydellinen pimennys alkaa klo 22.30 Kuun kuljettua kokonaan Maan täysvarjoon. Täydellisen pimennyksen syvin hetki koetaan klo 23.22. Kuu näyttää tällöin tumman punertavalta ja sen pinta voi olla hyvinkin tumma. Täydellinen pimennys päättyy klo 00.13 kun Kuu lipuu jälleen Maan puolivarjoon ja lopulta sieltä pois. Koko pimennys on ohi klo 02.29.

Pimennyksen kulku

Puolivarjopimennys alkaa klo 20.15

Osittainen vaihe alkaa klo 21.24

Kuu nousee Helsingissä klo 21.52

Aurinko laskee Helsingissä klo 22.03

Täydellinen vaihe alkaa klo 22.30

Kuu nousee Oulussa klo 22.37

Aurinko laskee Oulussa klo 22.51

Pimennys syvimmillään klo 23.22

Kuu nousee Utsjoella klo 0.00

Täydellinen vaihe päättyy klo 0.13

Osittainen vaihe päättyy klo 1.19

Puolivarjopimennys päättyy klo 2.29

Pimennyksen eteneminen Helsingissä. Kuu nousee osittaisen pimennyksen ollessa jo käynnissä ja täydellinen pimennys alkaa Kuun ollessa edelleen varsin matalalla. Kuvan taivaan liukuväri kuvastaa taivaan tummumista pimennyksen edetessä. Kuva: Ursa / Veikko Mäkelä.


Tarjolla 3D-kokemus

Jos sää on hyvä, on tämä tämäniltainen pimennys on upea näky siksi, että sen aikana voi nähdä omin silmin hyvin konkreettisesti, miten Kuu, Maa ja Aurinko ovat jonossa. Kun Kuu nousee, laskee Aurinko toisella puolella taivasta. Kuun lisäksi sen luona nousee taivaalle Maan varjo, jonka myötä taivas muuttuu ensin tumman siniseksi, sitten mustaksi.

Koska taivas ei ole täysin musta, ei verenpunainen pimentynyt Kuu ole aivan niin hehkeä kuin se olisi sysimustalla taivaalla, mutta kolmiulotteinen kokemus on kenties jopa sykähdyttävämpi.

Siksi pimennystä kannattaa mennä katsomaan jollekin korkealle paikalle, mistä näkyy kaakkoon sekä luoteeseen alas horisonttiin saakka. Helsingissä kenties paras paikka on Malminkartanon täyttömäki (tai ravintola Tornin baari), mutta myös Jätkäsaaren lounaiskulma (jos rakennustyöt eivät estä sinne menemistä) ja Särkiniemen puiston ranta Lauttasaaressa voivat olla hyviä. Samoin Katajanokan pää ja Suomenlinnan eteläkärki ovat kenties sopivia.

Erinomainen paikka on myös Kaivopuisto, missä Ursa järjestää tornillaan toimintaa nyt illalla. Tähtitorni on auki ja sen ympärillä pidetään piknikkiä pimennyksen ajan.

The Photographer's Ephemeris näyttää hyvin missä suunnassa Aurinko ja Kuu laskevat ja nousevat eri paikoissa. Sen avulla voi hyvin suunnitella havaintopaikkaa!

Kuun ja Auringon lisäksi taivaalla ovat kirkkaat planeetat Venus ja Jupiter. Myös Saturnus on näkyvissä ja saattaapa taivaalla vilahtaa jo perseidien tähdenlentojakin, vaikka niiden maksimi on vasta 12. elokuuta.

Tämä kuunpimennys on myös erikoislaatuinen siksi, että se on varsin pitkä: kyseessä on tämän vuosisadan toiseksi pisin täydellisen pimennyksen vaihe. Kuunpimennys tapahtuu kuitenkin sen verran hitaasti, että tämä ei ole niin suuri asia.

*

Jutun keskivaiheen tiedot on otettu Ursan tiedotteesta. Otsikkokuva: Joshua Valcarcel / USN (3.3.2007)

Täydellinen kuunpimennys on ohi – näe se täällä uudelleen

Tänään 31. tammikuuta tapahtui täydellinen kuunpimennys. Sitä on etukäteen hehkutettu monilla ylisanoilla, mutta Suomessa pimennys näkyi valitettavasti huonosti – itse asiassa Etelä-Suomessa täydellistä vaihetta ei nähty lainkaan.

Siksipä pimennystä kannattaa katsoa netissä, etenkin nyt jälkikäteen. Tällä Griffith -observatorion videolla on pimennys kokonaisuudessaan, eli koko nelituntisen videon katsomalla pääsee vielä tunnelmaan hyvin. Kiireiset voivat mennä suoraan kohtaan noin 1 tuntia ja 55 minuuttia, kun täydellinen vaihe on juuri alkamassa.

Suomessa tätä pimennystä voitiin seurata kunnolla vain aivan pohjoisimmassa Suomessa, missä täydellinen vaihe näkyi (sään salliessa) alusta loppuun saakka. Utsjoella Kuu nousi koillisesta horisontista kello 14.40, eli 12 minuuttia ennen täydellisen vaiheen alkua. 

Mitä pitemmälle tullaan etelään, sitä huonommin pimennys näkyi: Kokkola–Lappeenranta-linjan lounaispuolella täydellinen vaihe ehti jo päättyä ennen kuin Kuu ennätti nousemaan. Eteläisessä Suomessa oli siis tyytyminen pelkkään osittaiseen pimenemiseen.

Helsingissä Kuu nousi lähes minuutilleen (klo 16.30) samaan aikaan kuin Aurinko laskee (klo 16.31), joskin pilvet haittasivat pahasti näkymistä.

Osittainen vaihe päättyi kello 17.11 eli vajaat kolme varttia kuunnousun jälkeen.

(Juttua on päivitetty pimennyksen aikana ja sen jälkeen)

Älä häkelly, jos aamuyöllä Kuu ei näytä ihan normaalilta

Pe, 02/10/2017 - 14:34 Jari Mäkinen

Ensi aamuyöllä tapahtuu Kuun puolivarjopimennys. Se ei ole niin näyttävä pimennys kuin täydellinen kuunpimennys, jolloin koko Kuu muuttaa väriään, mutta tämänkin pystyy helposti havaitsemaan – etenkin jos on tottunut taivaan tarkkailija.

Kyseessä on Kuun puolivarjopimennys, mikä tarkoittaa sitä, että Kuu kulkee Maan varjon reuna-alueen läpi. 

Pimennys alkaa lauantaina 11. helmikuuta klo 0.32 Suomen aikaa, on syvimmillään klo 2.44 ja päättyy klo 4.53. Kokonaisuudessaan pimennys kestää siis neljä tuntia ja 19 minuuttia.

Kuu on koko pimennyksen ajan hyvin horisontin yläpuolella ja sijaitsee Leijonan tähdistössä.

Täydenkuun tarkka ajankohta on klo 3.33, jolloin pimennys näkyy parhaiten; silloin etenkin lähimpänä täysvarjoa oleva Kuun pohjoisreuna on hieman tummentunut. 

Kuunpimennykset tapahtuvat aina täydenkuun aikaan, koska silloin Kuu ja Aurinko sijaitsevat vastakkaisilla puolella taivasta Maasta katsottuna. Pimennyksessä Kuu kulkee Maan varjon läpi.

Koska Kuun kiertorata on 28,7° kallellaan maapallon Auringon ympärillä olevaan rataan verrattuna, menee Kuu yleensä täydenkuun aikaan hieman "ohitse" Maan varjosta, minkä vuoksi pimennystä ei tapahdu. Tämä tosin tarkoittaa myös sitä, että täysikuu ei ole koskaan normaalisti näkyessään "aivan täysi", sillä se ei sijaitse täsmälleen samalla suoralla Maan ja Auringon kanssa. 

Kuun rata on lisäksi hieman elliptinen, minkä vuoksi Kuun etäisyys vaihtelee. Välillä on "superkuu", eli täysikuu osuu hetkeen, jolloin Kuu on lähimmillään Maata, ja toisinaan taas täysikuu on varsin pieni. Ero ei kylläkään ole kovin suuri, mutta vaikuttaa osaltaan myös siihen, milloin ja miten Kuu osuu Maan varjoon.

Kuunpimennyksiä on kolmenlaisia: täysiä, jolloin Kuu kulkee suoraan Maan täysvarjon läpi, osittaisia, jolloin vain osa Kuusta osuu täysvarjoon, ja puolivarjopimennyksiä (kuten nyt), jolloin Kuu pysyttelee puolivarjossa.

Tällä kerralla tarkkaan ottaen pieni osa Kuusta ei edes osu puolivarjoon, joten täsmällisesti ottaen tämä on osittainen puolivarjopimennys.

Viimeksi tällainen Kuun puolivarjopimennys tapahtui viime syyskuun 16. päivänä ja seuraava on 11. elokuuta 2018.

Täydellinen kuunpimennys nähtiin Suomesta edellisen kerran 28. syyskuuta 2015 ja seuraava on ensi vuoden tammikuun viimeisenä päivänä. Vuoteen 2018 mahtuu vielä toinenkin täydellinen kuunpimennys: 27.7.2018 Kuu nousee jo pimentyneenä Suomesta katsottuna.

Otsikkokuvassa on marraskuussa 2012 ollut Kuun puolivarjopimennys Filippiineiltä kuvattuna. Siinä missä auringonpimennykset näkyvät vain tietyissä osissa maapalloa, näkyvät kuunpimennykset kaikkialta maailmasta, missä vain Kuu on pimennyksen aikaa horisontin yläpuolella. Tässä Peter Jonesin nappaamassa kuvassa Kuun on hieman kallellaan verrattuna siihen, miten se näkyy täällä pohjoisessa.

Älä pelästy, jos Kuu punertaa nyt illalla!

Pe, 09/16/2016 - 18:10 Jari Mäkinen

On jälleen täydenkuun aika, ja tällä kerralla täysikuu on hieman erikoisempi: Maa, Kuu ja Aurinko sattuvat olemaan lähes samalla suoralla avaruudessa, joten tuloksena on kuunpimennys. Se alkaa klo 19.53.

Tarkalleen ottaen tänään on Kuun puolivarjopimennys, eli kyseessä ei ole aivan täydellinen pimennys, vaan Kuu kulkee taivaalla "vain" Maan täydellisen varjon sivusta, jolloin se on ainoastaan varjon ns. puolivarjossa.

Puolivarjo ja varjoPuolivarjo on täyden varjon sivuilla oleva hieman valaistu alue oikealla olevan piirroksen mukaisesti.

Käytännössä siis Kuu himmenee vain vähän, mutta silti se voi näyttää omituiselta ja hieman punertavalta. Tämä johtuu siitä, että Maan ilmakehä taittaa valoa, mutta samalla se sirottaa sitä. Sironnan voimakkuus riippuu aallonpituudesta eli väristä: sininen valo siroaa voimakkaimmin, punainen heikoimmin.

Otsikkokuvassamme on täydellisen kuunpimennuksen kulku vuonna 2007, eikä luvassa ole nyt siis ihan näin näyttävää ilmiötä.

Pimennys alkaa siis klo 19.53, mutta paremmin pimennys näkyy vasta myöhemmin. Täydenkuun tarkka ajankohta on klo 22.06, mutta pimennys on syvimmillään hieman aikaisemmin, klo 21.54. Show on ohitse klo 23.56.

Tosin luvassa ei ole mikään huikea taivasnäytelmä, sillä puolivarjoa on varsin hankala havaita. Kuuta katsoessa kannattaakin kiinnittää huomiota Kuun pohjoisreunaan, joka on lähimpänä pimeää täysvarjoa. 

Kuu näkyy pimennyksen alkaessa hyvin matalalla, sillä se nousee (Helsingin horisontin mukaan) klo 19.39. ja Utsjoella 19.55. 

Toinen asia on se, miten hyvin Kuu näkyy: etenkin eteläisessä ja itäisessä Suomessa lienee illala varsin pilvistä.

Lisää kuunpimennyksestä yleisesti on viime vuonna julkaistussa kuunpimennysjutussamme: Punertuneessa kuussa voi näkyä myös sinistä.

Kuva: Joshua Valcarcel / USN (3.3.2007)

Kohu-uutinen kosmoksesta – katso kuvat!

Viikon alkuun osui kaksi "taivaallista" tapahtumaa, joista kehkeytyi mediassa melkoinen kohu. Maanantaiaamuna Kuu pimeni täydellisesti ja saman päivän illalla (Suomen aikaa) NASA piti tiedotustilaisuuden Marsin vedestä.

Kosmisen naapurimme pimennystä hehkutettiin tiedotusvälineissä "verenpunaisena superkuuna". Lutheria lainaten voi kysyä "mitä se on"? Pimentyvän Kuun punertuminen täydellisen vaiheen aikana ei ole mikään uutinen: niin tapahtuu aina, kun Kuu joutuu Maan täysvarjoon.

Planeettamme ilmakehä taittaa valoa myös keskelle varjoa, mutta valo on väriltään voimakkaan punaista, samaan tapaan ja samasta syystä kuin nouseva tai laskeva Aurinko näyttää suurelta kurpitsalta tai jättiläistomaatilta.

Ilmakehässä valo siroaa, mutta siniset aallonpituudet siroavat enemmän kuin punaiset. Siksi täydellisesti pimentynyt Kuu on veren- tai kuparinpunainen.

Entä sitten superkuu? Jos Kuu on täydenkuun aikaan kiertoradallaan lähimpänä Maata, sitä sanotaan superkuuksi. Kuinka "super" Kuu sitten on?

Kuun keskietäisyys Maasta on 384 400 kilometriä, mutta lähimmän ja etäisimmän pisteen välillä on 42 200 kilometriä. Lähimpänä ollessaan Kuu näyttää läpimitaltaan 14 prosenttia suuremmalta ja 30 prosenttia kirkkaammalta kuin ollessaan kauimpana.

Kuulostaa superilta, mutta onko se sitä? Ensinnäkään taivaalla kumottavaa superkuuta ei voi verrata "normikuuhun" ja muistikuvat Kuun kirkkaudesta jonakin toisena ajankohtana ovat vähintäänkin hataria.

Koon vaihtelusta saa jonkinlaisen käsityksen, jos vaikkapa euron kolikkoa tarkastelee ensin kahden metrin etäisyydeltä ja siirtyy sitten suunnilleen jalkaterän mitan lähemmäs. Näyttääkö "supereuro" oleellisesti suuremmalta?

Turhaa kohkaamista siis koko superkuu.

Entä sitten NASAn masinoima mediakohu? Ennakkoon lupailtiin, että "Marsin mysteeri on ratkennut". Kun "mysteeriksi" paljastui punaisen planeetan vesi, antikliimaksi oli ilmeinen. Montako kertaa Marsista vielä löytyy vettä?

Asia ei tietysti ole näin yksinkertainen. NASAlla oli pointtinsa: tällä kertaa Marsista löytyi nestemäistä, rinteitä alas virtaavaa vettä, kun aiemmin tarjolla on ollut joko jäätä tai välillisiä todisteita miljardeja vuosia sitten jokiuomia ja tulvatasankoja kovertaneista vesimassoista.

Marsin ankarissa olosuhteissa – liki ikipakkasessa ja olemattomassa paineessa – vesi voi olla nestemäisessä muodossa vain äärimmäisen harvoin. Paitsi jos se on suolaista. Silloin vesi pysyy nestemäisenä vielä kymmenien asteiden pakkasessa. Ja nyt oli kyse nimenomaan suolaisen veden esiintymisestä. Pisteet NASAlle.

Mutta yhtä lailla pointtinsa oli pettyneellä medialla ja suurella yleisöllä. Kohujournalismia ei pidä harrastaa, ellei sitä osaa tehdä kunnolla. Eikä NASA tunnu oppivan millään. Vuosien varrella se on järjestänyt useita tiedotustilaisuuksia, joissa on etukäteen hehkutettu paljastuvan käänteentekeviä, vallankumouksellisia tai peräti koko tieteenalan mullistavia asioita.

Ehkä paras esimerkki ylikypsästä uutisankasta on muutaman vuoden takainen löytö, jolla piti NASAn ennakkotiedotteen mukaan olla suurta merkitystä Maan ulkopuolisen elämän etsinnän kannalta.

Kun sitten selvisi, että kalifornialaisesta järvestä on löytynyt bakteereja, joiden biokemia perustuu fosforin sijasta arseeniin, haukotus ja huokaus ei olisi voinut olla juurikaan syvempi. Etenkin, kun löytö osoittautui sittemmin sudeksi: fosfori ei ollutkaan korvautunut arseenilla.

Mitä tästä opimme? Tuskin mitään. Sekä NASAlla että medialla on vielä paljon opeteltavaa tieteen popularisoinnin saralla. Ja suuren yleisön olisi puolestaan hyvä muistaa, että kaikki merkittävä ei ole aina kohun arvoista – eikä etenkään päinvastoin.

Teksti on julkaistu myös Ursan Avaruustuubissa.

Kuva: NASA/JPL-Caltech/Arizona State University

 

Noin vuorokautta myöhemmin...

Ti, 09/29/2015 - 09:12 Markus Hotakainen
Melkein täysi Kuu

Päivän kuva

Toissa-aamuinen täydellinen kuunpimennys jäi suuressa osassa Suomea pilvien taakse. Vähän yli 24 tuntia myöhemmin hieman täydestä jo vajentunut Kuu kurkisteli lännen suunnalla puiden katveesta – kuin meille maan matosille ilkkuen.

Pimennystä edeltävänä päivänä ennusteet lupailivat vielä vähintäänkin kohtuullista keliä eteläiseen ja läntiseen Suomeen, mutta illan mittaan alkoi näyttää yhä synkemmältä. Ja vaikka aamuneljältä Kuu kajasti hieman pilvien raoista – ainakin maamme etelärannikolla – pimennyksen edetessä taivas peittyi yhä paksumpaan pilviverhoon.

Aamuöinen odottaminen osoittautui turhaksi. Tyypilliseen tapaan päivemmällä sää alkoi sitten seljetä ja tänä aamuna Kuu möllötti kylmän yön kirkastamalla taivaalla. Tähtiharrastajat ovat tällaiseen tottuneet, mutta median superkuurummutuksesta innostuneet satunnaiset taivaalletähyilijät pettyivät pahemman kerran.

 

Punertuneessa Kuussa voi näkyä myös sinistä

Su, 09/27/2015 - 10:19 Markus Hotakainen
Täydellinen kuunpimennys

Huomisaamuna kannattaa herätä tavallista aikaisemmin – tai jos maanantaipäivän on vapaalla, voi tänä iltana jättää menemättä nukkumaan: aamuyöllä Kuu pimenee täydellisesti.

Pimennys alkaa jo kello 3.10. Silloin Kuu alkaa lipua hitaasti Maan puolivarjoon, mutta sitä ei juurikaan huomaa. Vasta jonkin verran ennen osittaisen vaiheen alkua Kuun toinen reuna tummuu selvästi. 

Maan täysvarjoon Kuun reuna osuu kello 4.07, mutta täydellisen vaiheen alkuun on siitäkin vielä yli tunti: se alkaa kello 5.11. Sinä aikana Kuu himmenee yhä enemmän ja alkaa samalla saada punaista sävyä. Syynä on auringonvalo, jota tihkuu jopa keskelle täysvarjoa.

Maan ilmakehä taittaa valoa, mutta samalla sirottaa sitä. Sironnan voimakkuus riippuu aallonpituudesta eli väristä: sininen valo siroaa voimakkaimmin, punainen heikoimmin.

Siksi täysvarjoon lankeava himmentynyt auringonvalo on voimakkaasti punertunutta. Kuu näkyy täydellisen vaiheen aikanakin taivaalla kuparin- tai verenpunaisena kiekkona.

Osa Maan varjoon taittuvasta valosta kulkee kuitenkin ilmakehän ylempien kerrosten läpi. Siellä oleva otsoni absorboi eli imee itseensä punaista valoa, joten stratosfäärin yläosien läpi kulkenut valo onkin sinisävyistä.

Siksi Maan punaisen täysvarjon reunoilla voi näkyä aavistus sinistä. Ilmiö ei ole kovin voimakas eikä sininen reunus näy pitkään, mutta täydellisen vaiheen alku- ja loppuhetkillä sen voi erottaa. Parhaiten siinä onnistuu katselemalla pimentyvää Kuuta kiikarilla tai pienellä kaukoputkella.

Maan täysvarjon tummuus ja värisävy vaihtelevat pimennyksestä toiseen. Siihen vaikuttaa esimerkiksi vulkaaninen tuhka, jota voi leijua korkealla ilmakehässä voimakkaan tulivuorenpurkauksen seurauksena. Silloin täydellisesti pimentynyt Kuu on tavallista himmeämpi. 

Etukäteen on kuitenkin vaikea ennustaa, miltä Kuu täydellisen vaiheen aikana näyttää. Sama pätee siniseen reunukseen: sen näkyminen on tuurista kiinni.

Aamuvarhaisen pimennyksen syvin vaihe on kello 5.47. Punaisena hohtavan Kuun alareuna on hieman vaaleampi, sillä Kuu kulkee Maan täysvarjon alaosan poikki. 

Kuu alkaa jättää täysvarjon taakseen kello 6.24. Taivas alkaa silloin jo selvästi vaalentua, sillä auringonnousuun on aikaa enää tunnin verran. Kuu on myös matalalla läntisessä horisontissa, sillä se laskee taivaanrannan taakse puoli kahdeksan aikoihin.

Pimennyksen loppuvaiheita on siten vaikea tai mahdoton havaita. Osittainen vaihe päättyy kello 7.28 ja lopullisesti Kuu poistuu Maan puolivarjosta 8.24. Silloin Kuu ei ole ollut toviin enää taivaallakaan.

Maanantaisen pimennyksen tekee erikoiseksi se, että samalla on niin sanottu superkuu. Monissa medioissa hehkutettu ilmiö ei ole erityisen näyttävä spektaakkeli. Superkuu sattuu silloin, kun Kuu on täydenkuun aikaan kiertoratansa Maata lähimmässä pisteessä tai lähellä sitä. 

Silloin Kuu näyttää taivaalla läpimitaltaan noin seitsemän prosenttia suuremmalta ja 30 prosenttia kirkkaammalta kuin ollessaan ratansa etäisimmässä pisteessä. Ongelmana on se, että superkuun aikana taivaalla ei ole "tavallista" Kuuta, johon sitä voisi verrata. Superkuun "maagisuus" on muistikuvien varassa.

Superkuun koosta saa jonkinlaisen käsityksen, jos euron kolikkoa katselee ensin kahden metrin etäisyydeltä ja siirtyy sitten parikymmentä senttiä lähemmäs. ”Supereuro” ei näytä kovin paljon tavallista kookkaammalta.

Siitä huolimatta maanantaina kannattaa laittaa herätyskello soimaan tavallista aikaisemmin ja vilkaista taivaalle. Jos pilvet ovat suvainneet pysyä poissa, voi katsella länsilounaassa pimentyvää Kuuta. Seuraavan kerran Kuu nimittäin pimentyy täydellisesti vasta 31. tammikuuta 2018.

Kuva: Joshua Valcarcel/United States Navy (3.3.2007)

 

Päivän kuva 19.10.2013: Kuu pimentyi vähän

La, 10/19/2013 - 00:00 Markus Hotakainen

Viime yönä Kuu ajautui melkein Maan täysivarjoon. Puolivarjopimennys alkoi kello 0.48, vaatimaton pimennys oli syvimmillään kello 2.50 ja koko homma oli ohi kello 4.52. Puolivarjopimennyksen aikana Kuun kirkkaus ei ihmeemmin vähene, ainoastaan täysivarjon puoleinen reuna tummuu aavistuksen. Päivän kuvassa on osittainen kuunpimennys viime keväältä. 25. huhtikuuta sattunut pimennys ei ollut kovin paljon viimeöistä kummoisempi, sillä maksimivaiheessakin vain prosentin verran Kuun kiekosta oli täysivarjon puolella. Pimennys oli 2000-luvun osittaisista kuunpimennyksistä toiseksi lyhin. Kaikkein lyhin on odotettavissa 29. syyskuuta 2042, jolloin 0,3 prosenttia Kuun kiekosta piipahtaa täysivarjossa ja osittaisen vaiheen kesto on vain 12 minuuttia.