Nimen 2017 GM saanut pieni asteroidi on ohittamassa Maata hyvin lähellä juuri nyt. Välimatka maapallon pinnan ja asteroidin välillä oli vain noin 11 520 kilometriä klo 13.31 Suomen aikaa. Asteroidin suhteellinen nopeus on 18,48 kilometriä sekunnissa, eli 66 528 km/h.

Kyseessä on pieni kappale, sillä sen halkaisija on 2,8 – 6,3 metriä. Koska sen pinnan valonheijastusominaisuuksia ei tunneta ja arvio koosta on tehty kirkkauden perusteella, on arvio varsin epätarkka. Joka tapauksessa kyseessä on siis henkilöauton kokoinen kivenmurikka, ei mitään sitä isompaa.

Tilastot kertovat, että tänä vuonna on ollut jo 15 tapausta, joissa pieni asteroidi on lentänyt ohi Maan lähempää kuin Kuu kiertää meitä. Se, että ohilentoja tapahtuu nyt aiempaa enemmän, johtuu yksinkertaisesti siitä, että pieniäkin ohilentäviä kappaleita voidaan nyt havaita paljon aiempaa paremmin. Aiemminkin vastaavia lähiohituksia on varmasti siis tapahtunut, mutta tällaiset pienet kappaleet ovat menneet ohi ilman sen suurempaa hälyä.

Tänäänkin Maan ohi lentää neljä muuta, aiemmin jo tunnettua asteroidia. Niiden koot ovat 20 – 42 metriä ja ohitusetäisyydet 7 – 15 Kuun etäisyyttä.

2017 GM:n ohilento on alkuvuoden tapauksista kaikkein läheisin: monet tietoliikenne- ja sääsatelliitit kiertävät maapalloa kauempana kuin 2017 GM on meitä lähimmillään.

2017 GM löydettiin Arizonassa, USA:ssa, Lemmon-vuorella sijaitsevalla robottiteleskoopilla vasta eilen. Kyseessä on yksi lukuisista koko ajan taivasta tarkkailevista havaintolaitteista.

Vuoden 2017 aikana on ennätetty löytämään jo 355 uutta Maan läheltä kulkevaa asteroidia.

Otsikkokuvassa on 2017 GM:n rata Maan lähellä. Iso ellipsi on Kuun kiertorata.

Päivitys: Laukaisu tapahtui onnistuneesti ja ensimmäinen vaihe laskeutui suunnitelman mukaan. Alla on alkuperäinen juttumme.

SpaceX on onnistunut tähän mennessä palauttamaan kahdeksan rakettivaihetta takaisin lentojensa jälkeen. Ensimmäinen onnistuminen oli joulukuussa 2015 ja sen jälkeen yhtiö on tutkinut tarkasti kaikkia takaisin saatuja vaiheita ja testannut niitä.

Nyt uudelleenkäytettävä osa teki ensilentonsa huhtikuun 8. päivänä 2016, siis melkein täsmälleen vuosi sitten. Se oli ensimmäinen onnistuneesti merellä olleen lavetin päälle laskeutunut raketti. 

Sen jälkeen se on puhdistettu, kunnostettu ja testattu moneen kertaan. Se on kuitenkin käytännössä sama Falcon 9:n rakettivaihe, ja esimerkiksi sen moottorit ovat samat kuin ensimmäisellä lennolla.

Moottorien kestäminen onkin eräs suurimmista huolenaiheista, mutta yhtiö on testannut Merlin-moottoreitaan moneen kertaan ja simuloinut niillä paljon uudelleenkäyttämistä.

Niinpä SES-10 -tietoliikennesatelliittinsa raketilla laukaisena SES on varsin luottavainen sen suhteen, että satelliitti saadaan turvallisesti taivaalle. Yhtiö on saanut olennaisen hinnanalennuksen laukaisusta, kun se otti rohkeasti riskin hyväksymällä koekaniinina olemisen.

Falcon 9:n on tarkoitus nousta lentoon ensi yönä klo 01.27 Suomen aikaa. Sääennuste lupaa 80 %:n todennäköisyydellä hyvää säätä.

Tarkoituksena on saada raketin ensimmäinen vaihe takaisin vielä uudelleen ja käyttää se kolmannen kerran. 

Kaiken kaikkiaan kyseessä on 32. Falcon 9:n lento ja jo kolmas Cape Kennedyn legendaariselta laukaisualustalta 39A tehtävä laukaisu. Yhtiö on lähes onnistunut pitämään ennakoimansa kerran kahdessa viikossa tapahtuvan laukaisun tahdin. 

Otsikkokuvassa on takaisin jo toistamiseen palannut rakettivaihe videokuvasta napattuna.

Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen astrofysiikan apulaisprofessori Peter Johansson on kehittänyt yhteistyössä irlantilaisten ja amerikkalaisten tutkijoiden kanssa simulaatiomallin, jonka avulla voidaan kuvata supermassiivisten mustien aukkojen muodostumista varhaisessa maailmankaikkeudessa entistä tarkemmin.

Tutkimus julkistettiin tuoreessa Nature Astronomy -lehdessä.

Sen mukaan supermassiivisia mustia aukkoja oli olemassa jo hyvin varhaisessa maailmankaikkeudessa, silloin, kun sen ikä oli alle 800 miljoonaa vuotta. Tämän ovat aiemmat havainnot osoittaneet.

Mustien aukkojen kasvu oli kituliasta

Johanssonin mukaan galaksien keskustoista löytyvien supermassiivisten mustien aukkojen massat voivat olla miljoonia tai jopa useita miljardeja kertoja aurinkoa suurempia, kun tyypillisesti massiivisten tähtien jälkeen jättämien mustien aukkojen massat ovat 5-20 kertaa Auringon massaa suurempia.

"Nämä havainnot ovat jossain määrin yllättäviä, koska mustien aukkojen massojen kasvattaminen kymmenistä auringon massoista miljardeihin auringon massoihin lyhyessä ajassa on hankalaa", sanoo Johansson.

Mustan aukon massan kasvattaminen onnistuu parhaiten kaasua syömällä, mutta samalla kun kaasu syöksyy kohti mustaa aukkoa, se kuumenee hyvin voimakkaasti johtuen kitkavoimista ja suuresta painovoimakentästä. Tämä kuuma kaasu säteilee voimakkaasti, ja osa säteilystä kytkeytyy takana tulevaan kaasuun aiheuttaen säteilypainetta, joka estää kaasun putoamisen mustaan aukkoon.

"Mustia aukkoja ei ikään kuin voi pakkosyöttää, koska liian suuri putoava kaasun määrä aiheuttaa voimakkaan säteilyryöpyn, joka puskee kaasua takaisin."

Galaksien taistelua

Viimeisten vuosien aikana on kehitetty myös vaihtoehtoinen malli selittämään supermassiivisten mustien aukkojen syntymistä varhaisessa maailmankaikkeudessa.

Tässä niin sanotussa ”suorassa romahdusmallissa” isot kaasupilvet, joiden massat vastaavat 10 000 - 100 000 Auringon massaa, romahtavat suoraan verrattain massiivisiksi mustiksi aukoiksi.

Tällainen suora romahtaminen edellyttää, että kaasun jäähtyminen varhaisessa maailmakaikkeudessa on ollut tehotonta, koska muuten kaasupilvi fragmentoituisi ja seurauksena syntyisi tähtiä.

Varhaisessa maailmankaikkeudessa ainut tapa jäähdyttää kaasua matalilla lämpötiloilla on molekulaarinen vety.

Nyt Nature Astronomy -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa osoitetaan ensimmäistä kertaa, että jos kaksi galaksia syntyy lähes samanaikaisesti, ensimmäisen galaksin tähtien säteily voi tuhota molekulaarisen vedyn toiseksi syntyvästä galaksista.

Näin toiseen muodostuvaan galaksiin voi syntyä suuri musta aukko kaasupilven suorassa romahduksessa, josta kasvaa varsin nopeasti miljardin auringon massainen musta aukko. Tämän havainnot osoittavat.  

Tutkimusartikkeli Rapid formation of massive black holes in close proximity to embryonic protogalaxies on julkaistu Nature Astronomyn lisäksi kaikille avoimessa ArXiv:ssa.

Otsikkokuvassa on hahmotelma siitä, miltä protogalaksin lähelle syntyvä supermassiivinen musta aukko voisi näyttää. Sen massa vastaa kymmeniä tuhansia Auringon massoja ja sitä ympäröi kiertymäkiekko, mistä siitä lähtee symmetrisiä materiasuihkuja. Nuoressa protogalaksissa (oikealla) loistaa kirkkaana suuri joukko nuoria massiivisia tähtiä. Kuva vastaa simulaation tilannetta punasiirtymällä z=24, noin 140 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Kuvaoikeudet: J. Wise (Georgia Tech) & J. Regan (Dublin City).

Artikkeli on Helsingin yliopiston tiedote hieman editoituna.

Suomen ensimmäisen satelliitin, Aalto-1:n, laukaisu avaruuteen on viivästynyt jo lähes kahdella vuodella SpaceX -yhtiön Falcon 9 -kantoraketille tapahtuneiden onnettomuuksien vuoksi. 

Aalto-yliopisto solmi laukaisusopimuksen yhtiön kanssa keväällä 2015 ja laukaisun piti tapahtua sen mukaan samana vuonna.

Sen jälkeen Falcon 9:n laukaisut on keskeytetty yhteensä yli vuoden ajaksi kahden onnettomuuden vuoksi: ensin kesällä 2015 yksi raketti tuhoutui laukaisun aikana ja sitten syksyllä 2016 toinen räjähti ennen laukaisua. Yhtiö oli jo ennen ensimmäistä laukaisua myöhässä aikataulustaan, ja on sen jälkeen jäänyt luonnollisesti vielä enemmän jälkeen suunnitelmistaan. 

SpaceX järjestellyt asiakkaitaan ja niiden satelliitteja tärkeysjärjestykseen, ja osa asiakkaista on vaihtanyt myös toisiin kyyteihin kiertoradalle.

Aalto-yliopisto on liittynyt nyt mukaan näiden odotteluun kyllästyneiden asiakkaiden listaan. Aalto-1:lle on etsitty jo jonkin aikaa vaihtoehtoista laukaisijaa, ja nyt sellainen on löytynyt: Intia.

Satelliitti laukaistaan avaruuteen seuraavalla intialaisten PSLV-kantoraketin lennolla, joka tapahtuu tämänhetkisten suunnitelmien mukaan huhtikuun 23. päivänä.

Onneksi Nasan lennonjohto huomasi ajoissa luotaimen olevan törmäyskurssilla Phobos-kuun kanssa, jotta se ennätti komentamaan luotaimen tekemään pienen ratamuutoksen.

Maven sytytti rakettimoottorinsa lyhyeen polttoon viime tiistaina, jolla rataa saatiin käännettyä sen verran sivuun, ettei luotain ollut enää törmäyskurssilla. Lennonjohdon mukaan ilman ratamuutosta törmäys olisi ollut "hyvin todennäköinen" huomenna maanantaina.

Phobos on epämuotoinen, todennäköisesti Marsin ympärilleen nappaama asteroidi, joka on kooltaan noin 22 x 70 km. Se kiertää planeettaa noin 6000 kilometrin korkeudessa.

Koska Maven kiertää Marsia varsin soikealla radalla, jonka korkein kohta on noin 6100 kilometrin korkeudessa, on näillä kahdella pieni riski törmätä toisiinsa aina silloin tällöin. Nämä mahdolliset törmäysajat on luonnollisesti laskettu ennalta Mavenin lennonjohdossa, mutta tämä oli jostain syystä jäänyt huomioimatta.

Maven on kiertänyt punaista planeettaa jo kolmen vuoden ajan ja sen seurana Marsin kiertoradalla on tällä hetkellä viisi muuta toimivaa avaruusluotainta: kaksi eurooppalaista, yksi amerikkalainen ja yksi intialainen. 

Lisäksi Marsia kiertää kahdeksan vanhempaa avaruusalusta, jotka ovat sammuneet.

Tapaus kiinnittää osaltaan huomiota siihen, että pian myös Marsissa kaivataan koordinoitua avaruuslennonjohtoa, joka tarkkailee missä mikin luotain on menossa ja ovatko ne kuiden lisäksi törmäyskurssilla toistensa kanssa. 

Phobosin lisäksi Marsilla on toinenkin kuu, Deimos, ja suunnitelmien mukaan 2020-luvun puoliväliin Marsiin lähetetään kuusi luotainta lisää, jos pelkästään nyt toteuttamisvaiheessa olevat hankkeet huomioidaan.

Tätä ei osattu odottaa, kun Musk viestitti tyypilliseen tapaansa twitterissä tänään pitävänsä yllättäen tiedotustilaisuuden.

Olisi ollut loogista kertoa jotain tulevista Falcon 9 -raketin uudelleenkäytettävän vaiheen lennoista tai raketin raskaasta versiosta, mutta ei: nyt SpaceX tähtää puoliyllättäen Kuuhun.

Suunnitelman mukaan Falcon 9 Heavy -kantoraketti nostaa miehitetyn Dragon-aluksen avaruuteen ja sinkoaa sen kohti Kuuta. Alus kiertää Kuun käyden sen takapuolella Maasta katsottuna ja palaa sieltä takaisin kotiin. Lento käyttää todennäköisesti rataa, jolla alus linkoaa itsensä Kuun painovoiman avulla takaisin kohti Maata; tämä on paitsi turvallista, niin myös vähentää aluksen monimutkaisuutta, koska suurta ratapolttoa Kuun kiertoradalla ei tarvita.

Kyseessä on siis vähän kuin Apollo 8 -lento vuodelta 1968, jolloin astronautit ottivat klassikoksi tulleen (alapuolella olevan) kuvan Kuun horisontin päälle nousevasta maapallosta.

Aikataulu kuulennolle on tiivis, sillä kaksi avaruusturistia on tarkoitus lähettää ainutlaatuiselle kuumatkalleen jo ensi vuoden lopussa. Näin heistä tulisi ensimmäisiä Maan lähiavaruuden ulkopuolelle lähteneitä ihmisiä sitten Apollo-lentojen.

Muskin mukaan matkalaiset ovat maksaneet jo huomattavan ennakkomaksun ja he alkavat kouluttautua matkalleen tänä vuonna. Samoin SpaceX tavitsee heille kuljettajan tai kaksi, ja heidän koulutuksensa alkaa myös samaan aikaan. Halukkaita tehtävään varmasti riittää.

"Asiakkaamme eivät ole Hollywoodista", täsmensi Musk tiedotustilaisuudessa. "He tietävät, että lento ei ole täysin vaaraton."

Yhtiön mukaan muitakin kuulennosta kiinnostuneita on jo jonossa, joten matka tuskin jää viimeiseksi. 

Venäläiset ovat puhuneet jo pitkän aikaa lähettävänsä turisteja kuumatkalle modifioiduilla Sojuz-aluksilla (jotka kehitettiin aikanaan Neuvostoliiton kuulentoja varten), mutta nämä suunnitelmat eivät ole toteutuneet.

Vaikka Nasa ei olekaan mukana lennolla suoranaisesti lainkaan, on se välillisesti tehnyt lennon mahdolliseksi, koska SpaceX on tehnyt miehitettyä Dragon-alusta osana Nasan kaupallisten avaruuslentojen ohjelmaa. Sen tarkoituksena on ollut saada avaruusasemalle "taksi", jolla miehistönvaihdot saataisiin tehtyä paitsi kätevämmin ja edullisemmin, niin myös amerikkalaisella aluksella.

SETI, eli maapallon ulkopuolista älykästä elämää etsivä ohjelma (Search for ExtraTerrestrial Intelligence) on tarkkaillut Trappist-1 -tähteä jo jonkin aikaa. Mitään ei toistaiseksi ole kuulunut, mutta etenkin uusien tietojen julkistamisen jälkeen etsintää aiotaan jatkaa vielä aktiivisemmin.

Asiasta kertoo tähtitieteilijä Seth Shostak SETI-instituutin nettisivuilla.

Tähän saakka tähteä ja sen ympärillä olevia planeettoja on kuunneltu Kalifornian pohjoisosassa olevalla Allenin antenniryhmällä (ATA, Allen Telescope Array), johon kuuluu 42 kappaletta 6,1-metristä radioteleskooppia.

Kyseessä on Microsoftin toisen perustajan Paul Allenin lahjoitusrahoin tehty teleskooppisysteemi, joka on omistettu kokonaan SETI-tutkimukselle. 

Tällaiset sinänsä pienistä antenneista tehdyt ryhmät ovat nykyisin hyvin suosittuja radiotähtitieteessä, koska niillä saadaan kohtuullisin kustannuksin aikaiseksi varsin suuri radioaaltoja keräävä pinta-ala.

ATA:n radiovastaanottimet havaitsevat taivaalta 60–2,7 cm:n aallonpituusalueella tulevia radioaaltoja.

Tähden suunnasta ei ole havaittu toistaiseksi mitään kiinnostavaa, mutta on teoriassa mahdollista, että planeetoilla on elämää – kenties älykästäkin. SIksi etsintää kannattaa jatkaa, ja mieluiten tehokkaammilla radioteleskoopeilla.

Tosin ei Allenin antenniryhmä ole sekään mikään vaatimaton kuulolaite: jos Trappistin planeetalla olisi Kiinassa käyttöön juuri otetun 500-metrisen FAST-radioteleskoopin kokoinen antenni, se suunnattaisiin kohti Maata ja sillä lähetettäisiin 100 kW teholtaan oleva signaali (Shostakin mukaan vain noin kymmenen kertaa tyypillisen lentoaseman tutkan tehoinen), niin ATA pystyisi havaitsemaan sen. 

Tavallista planeetalta avaruuteen pakenevaa TV- tai radiolähetystä ei ATA voisi kuitenkaan kuulla.

Mutta siis jos Trappist-1:n ET:t haluaisivat saada meihin yhteyden, niin se varmasti onnistuisi. Etäisyyskään ei tässä tapauksessa haittaa, sillä matkaa välillämme on "vain" noin 39 valovuotta. Se tarkoittaa sitä, että nyt kuultava signaali olisi lähetetty 39 vuotta sitten. Jos lähetämme vastauksen, niin se tulisi perille 39 vuoden päästä. 

Vaikka tähti onkin lähellä, niin keskustelu kävisi varsin hitaasti. Kosmisessa mielessä kyse on kuitenkin pikaviestittämisestä.

Otsikkokuvassa on osa ATA-teleskooppia. Kuva: SETI-instituutti.