Tietysti näin viime hetkellä on tapahtunut taas pieniä viivytyksiä. 

Kun vielä maaliskuussa näytti siltä, että Aalto-1:n laukaisu tapahtuisi jo huhtikuun lopussa, on lento nyt suunnitteilla kesäkuun  alkuun. Intialaisen PSLV:n laukaisua on lykätty vähä vähältä koko ajan hieman eteenpäin, mikä johtuu osaltaan siitä, että mukaan rakettiin otetaan näin viime hetkellä Aalto-1:n kaltaisia satelliitteja, joita ei oltu alun perin suunniteltu lennolle.

Koska raketissa on tilaa, voidaan satelliitteja ottaa kyytiin lyhyelläkin varoitusajalla. 

PSLV-kantoraketin laukaisua osaltaan lykkäsi myös samalta Satish Dhawanin avaruuskeskukselta viime viikolla laukaistu toinen raketti, joka vei Etelä-Aasian maita varten tehdyn tietoliikennesatelliitin geostationaariradalle.

Aalto-1:n laukaisuvalmistelut ovat edenneet siten, että satelliitti siirrettiin viime viikolla PSLV-raketissa käytettävään niin sanottuun laukaisusovittimeen. Satelliitit asennetaan rakettiin sovittimen sisään ja sovitin kiinnitetään raketin nokkaan päähyötykuorman alle. Satelliitit laukaistaan sovittimesta avaruuteen omille teilleen.

Tämä toimenpide (mistä yllä oleva kuva on) tehtiin Hollannissa, Delftissä samassa puhdastilassa, missä Aalto-1 asennettiin noin vuosi sitten Falcon 9 -kantoraketin kanssa käytettävän sovittimen sisään. Suomalaissatelliitti omn odottanut lentoaan koko ajan Alankomaissa, mutta on viimein juuri näinä päivinä lähdössä matkalleen kohti Intiaa.

Tällä hetkellä siis laukaisu on suunnitteilla kesäkuun alkuun.

Tähtitieteilijät ilmoittivat alkuvuodesta löytäneensä Trappist-1 -tähden ympäriltä seitsemän kiertolaista. Ne ovat kaikki jotakuinkin Maan kokoisia, ja osa vieläpä kiertää tähteä alueella, jolla voisi olla nestemäistä vettä. Kerroimme asiasta jo aiemmin Tiedetuubissa.

Trappist-1:n planeetat ovat myös tiukassa resonanssissa toistensa kanssa: Kun niistä uloin kiertää tähden ympäri kahdesti, sisemmät ehtivät pyrähtää tasan 3, 4, 6, 9, 15 ja 24 kierrosta.

Vierekkäisten planeettojen kiertoaikojen suhteet ovat siis hyvin yksinkertaisia murtolukuja välillä 3/5 - 3/4.

Kennedyn avaruuskeskuksen pitkä avaruussukkuloiden laskeutumiseen tarkoitettu kiitotie on ollut pääasiassa käyttämättömänä heinäkuusta 2011 saakka, jolloin viimeinen sukkulalento laskeutui sille.

Nyt kuitenkin paikka oli jälleen käytössä, kun 718 vuorokautta avaruudessa ollut, toukokuusta 2015 avaruudessa ollut X-37B laskeutui sille neljännen koelentonsa päätteeksi.

Kyseessä on tähän mennessä pisin X-37B:n lento, sillä edellinen ennätyslento – järjestyksessään kolmas – kesti muutamaa tuntia vaille 675 vuorokautta. Toinen lento kesti 468 vuorokautta ja ensimmäinen 224 vuorokautta. Ensilento oli vuonna 2010.

Yhdysvaltain ilmavoimilla on käytössään kaksi Boeing-yhtiön tekemää alusta, joista kumpikin on tehnyt nyt kaksi lentoa. Tätä ennen alukset ovat laskeutuneet Kaliforniaan Vandenbergin lentotukikohdan kiitoradalle, mutta nyt on odotettavissa, että Floridasta tulee salamyhkäisten minisukkuloiden pääasiallinen tukikohta. 

Paitsi että ne laukaistaan matkaan Floridasta, on Boeing ottanut käyttöönsä entisiä avaruussukkulan huoltohalleja, joissa pikkusukkulat valmistellaan lentoon laskeutumisen jälkeen. Etenkin halli numero yksi, eli ns. OPF-1 (Orbiter Processing Facility), on tarkoitettu X-37:n huoltoihin (kuva alla).

Aivan tuoreita, ennen näkemättömiä kuvia Saturnuksesta virtaa parhaillaan paitsi lennonjohtoon, niin myös Cassini-lennon sivuille osoitteessa saturn.jpl.nasa.gov/galleries/raw-images.

Kyseessä ovat käsittelemättömät raakakuvat, mutta ne antavat jo ennakkomakua siitä, mitä on tulossa: yksityiskohtia jättiläisplaneetan pilvistä ja kaasukehästä, sekä toivottavasti vielä huikeita maisemia sen renkaista katsottuna näkökulmasta, mistä Cassini ei ole ollut aiemmin niitä kuvaamassa.

Kuvat näyttävät mustavalkoisilta, ja niitä ne tarkaan ottaen ovatkin. Kuvat tosin on otettu erilaisten suotimien läpi. Kun näitä useilla valon eri aallonpituusalueilla otettuja kuvia yhdistetään, saadaan lopulta myös värikuvia – kaikki Cassinin ottamat upeat värikuvat on tehty näin. 

Kuvien lisäksi kiinnostavia ovat mittaustiedot, joista ei ole toistaiseksi kerrottu, sekä havainnot siitä, miten luotaimen rata on muuttunut ohilennon aikana renkaiden vetovoiman vuoksi.

Palaamme asiaan, kun tietoja sekä kuvia on tarjolla hieman lisää.

Alla on kuvista pikaisesti jo tehty animaatio, missä näkee hyvin luotaimen liikkeen:

Saturnusta jo 12 vuoden ajan tutkinut Cassini-luotain ohjataan törmäämään rengasplaneettaan 15. syyskuuta. 

Koska luotain on toiminut erittäin hyvin ja Saturnuksessa sekä sen kuissa riittää tutkittavaa, on Cassinin lentoa jatkettu useampaan kertaan, mutta tätä pitempää ei luotainlegendaa haluta enää pitää toiminnassa. Se kun saattaa rikkoontua koska tahansa, ja voisi hallitsemattomana törmätä vaikkapa Saturnuksen kuuhun Enceladukseen, missä ainakin teoriassa saattaisi olla elämää.

Luotaimella tehdään kuitenkin nyt 22 hyvin riskaabelia ohilentoa aivan Saturnuksen pilvikerroksen yläosia hipoen ennen syyskuun itsemurhasyöksyä Saturnukseen; vaikka luotain nyt hajoaisi, ei sillä ole enää suurta merkitystä. 

Tarkoituksena on saada kuvia ja kerätä mittaustietoja Saturnuksen kaasukehän koostumuksesta ja olemuksesta sekä lisätietoja sen renkaista.

Näistä lisätiedoista olennaisin on renkaiden massan määrittäminen nykyistä tarkemmin; mistä enemmän renkaissa on massa, sitä vanhempia niiden oletetaan olevan. Massan määritys onnistuu luotaimen lentorataa tarkasti tutkimalla, sillä renkaat vaikuttavat siihen massallaan ja siten selvät muutokset radassa viestivät siitä, että renkaat ovat vaikuttaneet luotaimeen.

Ensimmäinen näistä tapahtui tänään, mutta tietoa ohilennon onnistumisesta saadaan odottaa huomiseen saakka. 

Syynä odotukseen on se, että lennonjohto on kääntänyt Cassinin asentoon, missä sen suuri lautasantenni osoittaa Maan sijaan menosuuntaan. Näin se suojaa itse luotainta mahdollisesti eteen tulevia jäähitusia tai kivenkappaleita vastaan. 

Luotaimen nopeus ohilennon aikaan oli suurimmillaan yli 110 000 kilometriä tunnissa, joten pienikin törmäävä kappale voi saada aikaan suurta tuhoa. 

Kunhan Cassini on jälleen turvallisella alueella kauempana renkaista, kääntää se itsensä taas sopivaan asentoon, jotta se voisi olla jälleen yhteydessä Maahan. Jos kaikki on sujunut hyvin, kuullaan Cassinin signaali – ja varmistus siitä, että se on edelleen kunnossa – huomenna aamupäivällä klo 10.30 Suomen aikaa. Ensimmäinen lähetys kuvia ja tietoja alkaa saapua noin puolta tuntia myöhemmin.