PERC-kennossa (passivated and rear emitted cell) on piikerrosten ja paneelin takana olevan johdinkerroksen välissä ohut keraaminen kalvo, missä on pieniä reikiä. Sen ansosta osa valosta heijastuu takaisin piikerrokseen, missä se tuottaa sähköä sen sijaan että valo vain lämmittäisi turhaan kennoa.

Kalvo itse ei heijasta valoa, vaan se parantaa piipinnan sileyttä ja koska sen taitekerroin on piihin nähden pieni, saa se aikaan lähes täydellisen kokonaisheijastuksen piin sisällä.

Kaksikerroksinen, läpinäkyvä kalvo koostuu useimmiten piidioksidista tai alumiinioksidista, jonka päällä on suojana esimeriksi kovaa piinitridiä. Pohjajohdin koskettaa piitäkalvossa olevien reikien kautta.

Nykyisin PERC-kennojen hyötysuhde on parhaimmillaan 23,5 prosenttia, mutta Greenin mukaan tekniikkaa voidaan venyttää 25 prosenttiin saakka.

Hyötysuhteella tarkoitetaan sitä, kuinka suuri osuus valoenergiasta saadaan muutettua sähköksi.

Sydneyssä olevassa Uuden Etelä-Walesin yliopistossa (UNSW Sydney) toimineen Greenin työ on tuottanut hyötyä myös epäsuorasti, sillä hänen ryhmässään olleet kiinalaisopiskelijat ovat vaikuttaneet paljon edullisten ja tehokkaiden aurinkokennojen massatuotannon Kiinassa. Kennojen hinta on pudonnut noin 95 % kolmen vuosikymmenen aikana.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Millennium-palkinto menee aurinkokennoille: vuonna 2008 sveitsiläinen Michael Grätzel sai palkinnon keksimistään väriaineherkistetyistä kennoista.

Presidentti Sauli Niinistö luovitti miljoonan euron palkinnon Martin Greenille tiistaina 25. lokakuuta Helsingissä.

Green kertoo työstään yllä olevalla, Millennium-palkinnon taustalla olevan Tekniikan akatemian tuottamalla videolla.