Euroopan avaruusjärjestö viettää kaksinkertaista juhlaa näinä aikoina. Eurooppalaista yhteistyötä avaruudessa on kestänyt 50 vuotta ja siitä ESA on vastannut osaltaan 40 vuoden ajan. Syntymäpäivistä viimeisin, ESAn oma, oli nyt toukokuussa, koska toukokuussa 1975 kymmenen Euroopan valtion johtajat allekirjoittivat järjestön peruskirjan.
Koska aina välillä ESAn omituinen olemus ihmetyttää, on väläys historiaan paikallaan – se, että raketit nousevat kiertoradalle ja luotaimet lentävät avaruudessa, on pitkälti myös diplomaattien ja kansainvälisen politiikan ansiota…
ELDO + ESRO = ESA
Idea Euroopan omasta, muista riippumattomasta pääsystä avaruuteen syntyi 1960-luvun alussa, kun kuusi maata (Belgia, Ranska, Länsi-Saksa, Italia, Alankomaat, ja Iso-Britannia) muodostivat ELDO-nimisen järjestön, jonka tehtävänä oli kehittää myöhemmin “Europa” -nimen saanut raskas kantoraketti.
ELDOn (European Launcher Development Organisation) rinnalle synnytettiin myös tieteellisiä satelliitteja yhdessä suunnitellut ESRO (European Space Research Organisation), mihin ELDO-maiden lisäksi tulivat mukaan Tanska, Espanja, Ruotsi ja Sveitsi. Sopimus kummastakin järjestöstä allekirjoitettiin vuonna 1962, mutta ne tulivat voimaan vasta vuonna 1964.
Ne toimivat erillään, mutta yhteistyössä, lähes kymmenen vuoden ajan, kunnes toimintojen päällekkäisyyden ja synergiaetujen vuoksi järjestöjä alettiin sulauttaa yhteen. Tämä tapahtui diplomaattiteitse ja lopulta ministeritasolla viimein alkuvuonna 1975 ja huipentui toukokuiseen allekirjoitustilaisuuteen. Tämä merkitsi Euroopan avaruusjärjestön syntymää, ja samalla myös toimintojen laajenemista operationaalisten avaruustoimien (kuten tietoliikenne- ja sääsatelliittien) puolelle.
Samalla ESROn ja ELDOn toiminnat päättyivät, kun niiden työn alla olleet hankkeet siirrettiin ESAn tehtäväksi.
Tuplasti jäseniä
Tarkalleen ottaen tapahtumat vuonna 1975 etenivät siten, että huhtikuussa 1975 pidettiin Brysselissä Eurooppalainen Avaruuskonferenssi, missä 15.4.1975 osallistujavaltioiden ministerit hyväksyivät ESAn tulevan peruskirjan ja ehdottivat sitä jäsenmaiden kansallisten lainsäätäjien hyväksyttäväksi 13. joulukuuta 1975 mennessä.
ESROn ja ELDOn edustajat puolestaan hyväksyivät sen Pariisissa pidetyssä toisessa konferenssissa 30. toukokuuta 1975. Irlanti tuli mukaan saman vuoden joulukuussa. Peruskirja tuli voimaan virallisesti vasta 30. lokakuuta 1980, mutta toiminta käynnistyi jo vuonna 1975.
Sen jälkeen ESAan on liittynyt useita valtioita. Ensinnä Itävalta ja Norja (1986), sitten Suomi (1995), Portugali (2000), Kreikka ja Luxemburg (2005), Tsekin tasavalta (2008), Romania (2011) ja Puola (2012). Seuraavat kaksi jäsenmaata tulevat näillä näkymin olemaan Viro ja Unkari, koska allekirjoittivat liittymissopimukset tämän vuoden helmikuussa. Pian ESAssa on siis 22 jäsenmaata.
Lisäksi seitsemän muuta Euroopan unionissa olevaa, mutta ESAan kuulumatonta maata ovat läheisessä yhteistyössä ESAn kanssa erityisten sopimusten ansiosta. Näitä ovat Bulgaria, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Slovakia ja Slovenia. Kroatian kanssa neuvottelut ovat käynnissä juuri nyt.
Myös Kanada osallistuu joihinkin ESAn ohjelmiin ja sillä on pitkäaikainen yhteistyösopimus, joista ensimmäinen allekirjoitettiin jo vuonna 1979.
