Aivojen dopamiinihermosolujen toimintahäiriö tai tuhoutuminen on liitetty Parkinsonin tautiin ja moniin muihin neurologisiin sairauksiin. Dopamiinihermosolujen pysyminen toimintakunnossa puolestaan riippuu useiden erilaisten säätelytekijöiden yhteistoiminnasta.

Gliasolulinjaperäinen hermokasvutekijä GDNF on mahdollisesti yksi näistä säätelytekijöistä. Sen toiminnan tutkiminen ei ole kuitenkaan helppoa, sillä samoja viestireittejä voivat ainakin osaksi käyttää monet muutkin säätelytekijät.

Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutissa on kehitetty uusia geneettisiä malleja, joiden avulla päästään huomattavasti lähemmäs GDNF:n toiminnan ymmärtämistä. Näitä malleja käyttäen on GDNF:n merkitystä aivojen dopamiinihermojen toiminnassa tutkittu ahkerasti myös farmasian tiedekunnassa.

"Meillä onkin nyt maailman parhaat työkalut GDNF:n fysiologisen merkityksen tutkimiseen", sanoo elokuussa väittelevä Jaakko Kopra.

Väitöstutkimuksessa kävi ilmi, että aivojen itse valmistamalla eli endogeenisellä GDNF:llä on merkittävä rooli aivojen dopamiinihermosolujen kehityksessä ja toiminnassa. Vastoin aiempia tutkimuksia tulokset viittaavat kuitenkin myös siihen, ettei aivojen omaa GDNF:ää välttämättä tarvita ylläpitämään näitä hermosoluja yksilön vanhetessa.

"Lisäksi aivojen itse tuottaman GDNF:n kyky suojella Parkinsonin tautimallissa ilman GDNF-annosteluun tavallisesti liittyviä haittavaikutuksia merkitsee, että endogeenisen GDNF:n tuotannon lisääminen saattaisi joskus tulevaisuudessa olla tehokas tapa hoitaa Parkinsonin tautia."

Jaakko Kopran väitöskirja "Endogenous GDNF as a regulator of midbrain dopamine neurons" on luettavissa E-Thesis -palvelussa.

Juttu perustuu Helsingin ylipiston tiedotteeseen.
Otsikkokuva: Flickr / Shayla M.