Vielä 1940-luvulla oletettiin, että uraani olisi alkuaineista raskain, eli järjestysluku 92 olisi suurin, mitä millään alkuaineella voisi olla. Pian kävi ilmi, että näin ei ollut, vaan uusia, raskaampiakin alkuaineita löytyi: näitä ns. transuraanisia alkuaineita tosin ei esiinny luontaisesti, vaan niitä pitää erityisesti valmistaa erilaisilla ydinreaktoreilla ja ydinfysikaalisilla järjestelyillä. Tunnetuin näistä uusista, keinotekoisista alkuaineista on plutonium, jota tosin on löydetty sittemmin myös luonnosta – siis siten, että sitä on siellä luonnollisesti, ei ihmisen toiminnasta sinne päässeenä. Toinen "luonnolliseksi" sittemmin paljastunut hyvin raskas alkuaine on neptunium. Sen sijaan muita transuraanisia alkuaineita ei ole olemassa kuin ihmisen tekeminä, ja osa niistä on olemassa vain hyvin lyhyen aikaa. Amerikium, curium, berkelium, kalifornium, einsteinium, fermium, mendelevium, nobelium ja lawrencium on löydetty Lawrence Berkeleyn kansallisessa laboratoriossa Kaliforniassa ja Venäjän yhteisessä atomitutkimuskeskuksessa Dubnassa, Venäjällä, ja niiden päälle huippuina ovat superraskaat bohrium, hassium, meitnerium, darmstadtium, röntgenium ja kopernikium on todistettu Darmstatissa sijaitsevassa GSI Helmholtzin raskaita ioneita tutkivassa laboratoriossa. Viimeisin listalle lisätty alkuaine oli ununtrium (no 113), joka varmistettiin viime vuonna, ja nyt mukaan tulee numero 115: ununpentium. Ununpentium löydettiin alun perin ununtriumin kanssa vuonna 2004, kun venäläiset atomitutkijat onnistuivat rakentamaan ne 1. helmikuuta 2004. Silloin sille annettiin väliaikainen nimi ja se hyväksyttiin alustavasti mukaan listalle, kunnes jokin tutkimusryhmä onnistuisi varmistamaan havainnon. Tämä on tapahtunut nyt. kun ruotsalaisen Lundin yliopiston fyysikoiden johtama kansainvälinen tutkimusryhmä onnistui luomaan uudelleen ununpentiumia Darmstadtissa GSI Helmholtzin laitteistoilla. Tutkijat pommittivat hyvin ohutta amerikium-kalvoa kalsiumioneilla, jolloin tuloksena oli uuden alkuaikeen alfahajoamistuotteen ohessa syntyneitä fotoneita, eli sähkömagneettisen säteilyn hiukkasia. Tietyt, röntgensäteilyn alueella olleet fotonit kertoivat selvää kieltä siitä, että ununpentium oli mukana kuviossa. Toisiaan raskaampien alkuaineiden tekeminen ei ole vain alkuneiden luomista niiden luomisen ilosta, vaan luonnollisesti ne opettavat paljon atomien olemuksesta ja siitä, miten superraskaat alkuaineet, niiden ytimet sekä elektronikuoret oikein toimivat. Niiden tekeminen sekä havaitseminen ovat sinälläänkin myös atomien hallitsemisen sekä manipuloinnin tietotaitoa kehittävää toimintaa. Ununpentium on ollut väliaikainen nimi, ja nyt tutkijoiden (sekä nimen lopulta hyväksyvän kansainvälisen fyysikkokomitean) ongelmana on löytää 115:lle lopullinen nimi. Sitä odotellessa tutkijat sekä asiasta kiinnostuneet voivat lukea lisätietoja uudesta kemiallisesta alkuaineesta numero 115 The Physical Review Letters -julkaisun tänään, 27. elokuuta ilmestyneestä numerosta.