Ensimmäinen eurooppalaiselle lentoyhtiölle tuleva Airbus A350 luovutetaan tänään virallisesti asiakkaalleen: Finnair saa koneensa ja lennättää sillä koko joukon kutsuvieraita ja lehdistöä Helsinkiin. Helsinki-Vantaalla kone saa kunniavieraan vastaanoton.

Tapaus onkin suuri päivä suomalaislentoyhtiölle, sillä siitä tulee näin paitsi yksi harvoista upouuden konetyypin operaattoreista, niin se pystyy korvaamaan tällä 25-20% polttoainepihimmällä koneella vanhempia pitkänmatkanlentokoneitaan. Uudentuoksuinen, nykyaikaista tekniikkaa pursuava kone miellyttänee myös asiakkaita (kuten myös lentäjiä ja matkustamohenkilökuntaa).

Alla olevalla (jo aiemmin julkaistulla) videolla esittelemme konetta ja kerromme millaisia Finnairin uudet koneet ovat.

Pieniruokainen, hiljainen ja tilava

Airbus A350 on maailman nykyaikaisin liikennelentokone. AIvan ensimmäinen kone luovutettiin Qatar Airwaysille viime joulukuussa ja se alkoi liikennöidä sillä tammikuun puolivälissä. Toinen tilaaja, Vietnam Airlines sai koneensa kesäkuun lopussa. Finnairin jälkeen seuraavan koneen ottaa käyttöön brasilialainen TAM Airlines.

Erot Finnairin laajarunkolaivston A330- ja A340-koneisiin ovat selvät: A340:ssa on neljä moottoria, kun A330:ssa ja A350:ssa on kaksi. A330:n ja A350:n erottaa helpoiten paitsi nokan muodosta, niin myös siivenpäistä sekä siitä, että A350:lla on ohjaamon ikkunoiden ympärillä musta reunus – aivan kuin koneella olisi aurinkolasit.

Kone on jopa turistiluokassa tilava ja istuimet nykyisiä leveämpiä. Tilavuuden huomaa heti jo koneeseen sisään astuessa, ja hetken aikaa voisi kuvitella koneen olevan itse asiassa paljon suuremman A380:n (jonka sisustusratkaisuita on käytetty paljon hyväksi). Matkustamon matkatavaratilat ovat kookkaat ja laskeutuvat mukavan alas tavaraa niihin laittaessa tai ottaessa. Ikkunat ovat suuret ja tuntuu siltä, että ne ovat myös aiempaa ohuemmat.

Lennossa huomio kiinnittyy koneen hiljaisuuteen, tai oikeastaan normaalin lentokonemetelin puutteeseen. On yllättävää huomata kuulevasta keskusteluja matkustamon toiselta puolelta. Kone on selvästi parempi kuin nykyiset liikennelentokoneet – jopa Boeingin 787 Dreamliner huomioiden.

Finnairin koneisiin on asennettu istuimia siten, että matkustajamääräksi tulee 297. Näistä 46 on liikematkustusluokan täysin makuuasentoon taittuvaa istuinta, 208 turistipenkkiä sekä niiden välissä 43 premium economy -istuinta, joilla on muuta turistiluokkaa suurempi istuinväli.

Finnair on tilannut kaikkiaan 19 A350-konetta, joilla korvataan vähitellen kaikki A330- ja A340-koneet. Kaksi ensimmäistä suomalaisyhtiölle tulevista koneista on jo rakenteilla Airbusin loppukokoonpanolinjalla ja koneista kuusi saadaan käyttöön vuosina 2015 ja 2016. Aluksi koneet laitetaan Finnairin mukaan lentämään Helsingistä Shanghaihin, Bangkokiin ja Pekingiin, ja vuonna 2016 myös Hong Kongiin ja Singaporeen.

Olemme kertoneet koneesta tarkemmin useissa jutuissa, joihin linkkejä on tässä alhaalla; täydellinen listaus jutuista on täällä.

Perjantaina vietettiin ympäri keskisen Euroopan "Tutkijoiden iltaa", eli yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkijat avasivat oviaan ja tulivat myös turuille sekä toreille kertomaan tekemisistään.

Näin tapahtui myös Pisassa, Italiassa, missä koko aukio kuuluisan Pisan tornin ympärillä muuttui tiedetoriksi. Mukana siellä oli myös Pisan yliopiston robotiikan tutkimuslaitos, joka kantaa skoottereistaan tutun yhtiön perustajan pojan Enrico Piaggion nimeä. He toivat näytille Walkman-nimisen robotin, joka on suunniteltu toimimaan pelastajana erilaisissa onnettomuustilanteissa. Tukevatekoinen ja autonominen robotti pystyy toimimaan esimerkiksi maanjäristyksen jälkeen raivaustöissä tai ydinvoimalaonnettomuuksissa – tilanteissa ja paikoissa, minne ihmiset eivät voi mennä paikalle.

Walkman on ihmisen kokoinen: pituutta metri ja 85 senttiä, massaa 100 kiloa. Se pystyy toimimaan yli tunnin ajan yhdellä latauksella. Jännittävää robotissa on se, että se pystyy kävelemään ja myös ajamaan autoa. Se voi käyttää ihmisille tarkoitettuja työkaluja ja sen pystyy muutenkin tekemään kahdella robottikädellään sellaista, mitä ihminen voisi tehdä.

33 moottorilla varustetun robotin "yläruumis" voi kääntyä 180°, joten se voi toimia hyvin ahtaissa paikoissa. Sen "päässä" on luonnollisestikin kameroita ja antureita, joiden kautta sitä voidaan käyttää etänä.

Lisää tietoa Walkmanista on tutkimuslaitoksen nettisivuilla (italiaksi) ja kuvia tutkijoiden yöstä on mm. täällä.

Suolta kuvaava mikrokamera, joka on pienen kapselin sisällä ja kulkee ruoansulatuskanavassa, ei ole mikään uusi keksintö. Sen sijaan se, että kapselit voisivat tehdä muitakin mittauksia ja saisivat sähköä vatsahapoista, on jotain uutta ja kiinnostavaa.

Nykyiset käytössä olevat nieltävät kapselikamerat ja lääkettä vapauttavat älypillerit ovat kuitenkin usein epämukavan suuria ja toisinaan ne jäävät jumiin potilaiden sisälle, joten ne pitää poistaa kirurgisesti.

Siksi Carnegie Mellon -yliopiston materiaalitieteen ja biolääketieteellisen tekniikan professori Christopher Bettinger työryhmineen kehittää uudenlaisia syötäviä elektronisia laitteita ja tapoja saada ne toimimaan pitkään. Kun näitä laitteita voisi tehdä sisällämme luontaisesti hajoavista aineista ja kookkaat akut voisi korvata pienillä virrantuottojärjestelmillä, olisivat kaikki tyytyväisiä: niin potilaat, koska laitteet olisivat pienempiä ja kätevämpiä, kuin lääkäritkin, koska tutkimuksia voisi tehdä helposti, nopeasti ja edullisesti.

Syötävät sensorit voisivat tutkia suoliston bakteereita, paikantaa tulehduksia, ilmaista erilaisia ruoansulatuselimistön toimintahäiriöitä ja vaikkapa mitata lääkkeiden imeytymistä.

Bettingerin työryhmän artikkeli näistä uusista tekniikoista ilmestyi juuri uusimmassa Trends in Biotechnology -julkaisussa.

Piipohjaiset materiaalit lienevät edelleen parhaimpia varsinaisen elektroniikan tekemiseen, mutta osat voitaisiin päällystää geelillä. Siten sensorit olla limamaisia, mukautuvia kappaleita, jotka pystyvät soljumaan ohuidenkin paikkojen läpi.

Sensorit voisivat olla myös sellaisia, että ne sulavat ja siten pienenevät kehon sisällä; esimerkiksi tietoa kehon ulkopuolelle välittävät antennit tai akut voisivat olla orgaanisista, biohajoavista aineista valmistettuja. 

Yleinen ongelma nyt käytössä olevilla kapselikameroilla on virransaanti. Akku tekee laitteesta epämiellyttävän suuren ja keho puolestaan on täynnä vettä, joka haittaa laitteiden lataamista radioaalloilla ulkopuolelta.

Bettingerin tiimi on tehnyt nyt akun, missä katodi on tehty melaniinista ja anodi mangaanioksidista. Melaniini on esimerkiksi hiuksissa olevaa väriainetta ja mangaanioksidi on suolaa. Hapanta akkunestettä ei tarvita, koska akku on avoin ja vatsassa olevat hapot toimivat siten akkunesteenä.

Laboratoriossa testiakut ovat tuottaneet 20 tunnin ajan viiden milliwatin tehon, mikä riittää mainiosti pienille sensoreille.

On helposti kuviteltavissa, että yhdistettynä älykännyköidin ja henkilökohtaisiin terveydentilaa seuraaviin laitteisiin uudenlaiset, edulliset syötävät sensorit voisivat tulla hyvinkin suosituiksi – ja niin hyödyllisiksi, ettemme pian ymmärrä miten ilman niitä tultiin toimeen!

Tätä julkaistaessa Suomi on pysähtynyt mielenilmaukseen, jonka tarkoituksena on vastustaa hallituksen säästötoimia.

Sen poliittiseen puoleen emme osaa ottaa kantaa, mutta muistutamme, että pääsyyllinen tähän koko nykyajan epävarmuuteen löytyy vuodesta 1770. Silloin James Hargreaves patentoi laitteen, jolla voitiin kehrätä useita lankoja samanaikaisesti. Kehruu-Jennyksi kutsuttu laite aloitti kehityksen, joka on syrjäyttänyt yhä enemmän ja enemmän ihmisten tekemää fyysistä työtä.

Teollinen vallankumous muutti elämänmenon koko maailmassa ja sen jälkeen alkanut – ja yhä edelleen koko ajan voimakkaammin myllertävä – elektroniikan vallankumous on muuttanut paitsi elämänmenomme, niin myös yhteiskuntia kautta koko sinivihreän planeettamme. 

Fyysisen työn lisäksi koneet tekevät nyt myös hommia, joita perinteisesti on tehty aivoilla. 

Erityisen voimakasta muutos on ollut Suomessa, joka oli sata vuotta sitten vielä lähes kehitysmaaksi luokiteltava maatalousmaa. Ja tästä muutoksesta suurin ja merkittävin osa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana, eikä kehitys ole päättynyt. Päinvastoin. 

Ei ihme, että monia tahti paitsi uuvuttaa, niin myös huolestuttaa.

Samaan aikaan on myös huolestuttavaa, että tieteen ja tekniikan koulutuksesta sekä tutkimuksesta ollaan leikkaamassa raskaalla kädellä. Tiukka taloudenpito on hyvä asia, mutta ruokkivaa kättä ei saisi katkaista.

Luonnontieteellinen tutkimus ja tekniikan kehittäminen ovat saaneet aikaan koko nyt kuohuntaa aiheuttavan prosessin, missä työt muuttuvat, maailma tulee yhä pienemmäksi ja eri kansat ovat aiempaa enemmän tekemisissä toistensa kanssa. Vain tieteen (niin luonnontieteiden kuin humanististenkin tieteiden) ja tekniikan ymmärtämisen avulla muutosta ja osin myös tulevaa voi ymmärtää ja vain niiden avulla Suomi voi menestyä tulevaisuudessa. 

On paitsi turhaa, niin myös haitallista haikailla menneitä aikoja ja maailmaa, missä ei ollut Kehruu-Jennyjä. Se on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Parasta olisi ottaa tukeva niskaote maailmasta ja koettaa vaikuttaa tulevaisuuteen siinä määrin kuin se on mahdollista, mutta se vaatii tieteen ja tekniikan ymmärtämistä. Sekä niiden käyttämistä päätöksenteon tukena.

Vai haluaako Suomi olla taas maailman kehityksessä ajopuuna, jota markkinavoimat ja suurvaltapolitiikka heittelevät?

Koetamme Tiedetuubissa osaltamme viedä eteenpäin tätä tieteellisteknistä ilosanomaa, sillä maailma on oikeasti erittäin kiinnostava paikka, edessämme on paljon mahdollisuuksia ja tulevaisuus voi olla oikein hyvä – jos vain niin tahdomme.

Tieteis- ja fantasiakertomusten kestokikka eli näkymättömäksi muuttuminen alkaa olla kohta arkipäivää laboratorioissa. Tiedetuubissa on aiemmin kerrottu, miten esineet saadaan katoamaan mikroaaltoalueella, mutta nyt ollaan päästy jo näkyvään valoonkin – eli aitoon näkymättömyyteen.

Berkeleyn laboratoriossa on kehitetty näkymättömyysviitta, joka muodostuu 80 nanometrin paksuisesta metapinnasta. Sen toiminta perustuu kullasta valmistettuihin nanoantenneihin, jotka suuntaavat valoa siten, että viitan peittämää kappaletta ei näy lainkaan.

Samaan pääsee tietysti vetämällä hupun päähän, mutta tässä tapauksessa myöskään viittaa ei pysty erottamaan. Tutkimuksessa kadotettava kappale ei ollut suuren suuri, vain muutaman solun kokoinen, mutta kyse on silti läpimurrosta.

"Tämä on ensimmäinen kerta, kun kolmiulotteinen muoto saadaan piiloon näkyvän valon alueella", iloitsee Xiang Zhang, metamateriaalien huippuasiantuntija. Metamateriaalit ovat keinotekoisia nanorakenteita, joiden sähkömagneettisia ominaisuuksia ei löydy luonnon aineista.

Esineiden näkyminen perustuu valon sirontaan kappaleiden pinnasta. Zhangin tutkijaryhmä on kymmenen vuoden ajan kehitellyt materiaaleja, joiden keinotekoiset optiset ominaisuudet muuttavat valon suuntaa erikoisella tavalla. 

Jo aiemmin ryhmä on onnistunut kehittämään peitteen, joka toimii periaatteessa kuin näkymättömyysviitta, mutta on rakenteeltaan hankala ja toisaalta sen pystyy erottamaan taustaa vasten. Täydellistä näkymättömyyttä sillä ei siis saavuteta.

"Viimeaikainen metapintojen kehitys mahdollistaa valoaaltojen suoran manipuloinnin aallonpituutta pienemmillä elementeillä, jotka nanoskaalassa muokkaavat säteilyn sähkömagneettisia ominaisuuksia", selittää tutkijaryhmään kuuluva Xingjie Ni.

Kun punainen valo osuu kolmiulotteiseen, poikkileikkaukseltaan noin 1 300 neliömikrometrin kokoiseen kappaleeseen, joka on peitetty kultaisista nanoantenneista rakentuvalla viitalla, se heijastuu pinnasta samaan tapaan kuin tasopeilistä. Kappaletta ei silloin näy, ei myöskään itse viittaa. 

Viitan voi kytkeä päälle ja pois muuttamalla nanoantennien polarisaatiota. Toistaiseksi näkymättömyys saadaan aikaan vain mikroskooppisissa mitoissa, mutta jatkossa viittaa on tarkoitus kehittää niin, että sillä voidaan peittää myös suurempia kappaleita.

Näkymättömyysviitasta kerrottiin Berkeleyn uutissivuilla ja se on julkaistu Science -tiedelehdessä (maksullinen). Alla on video siitä, miten kappale katoaa, kun näkymättömyysviitta kytketään päälle.

Kuva ja video: Xiang Zhang työryhmineen/Berkeley Lab/UC Berkeley

Ensimmäinen suomalaisrekisteriin tuleva Airbus A350 teki eilen ensilentonsa Toulousessa, Ranskassa. Kyseessä on myös ensimmäinen eurooppalaiselle lentoyhtiölle tuleva A350. Koneita on tähän mennessä toimitettu jo Aasiaan, Lähi-Itään ja viimeksi Amerikkaan, kun brasilialainen TAM Airlines sai ensimmäisen koneensa eilen.

Kone sai heti kunnon kosketuksen lentämiseen, sillä noin neljä ja puoli tuntia kestäneen lentonsa aikana se kierteli merialueella Ranskan länsipuolella ja Bretagnen taivaalla samoilla alueilla, joilla trooppisen matalapaineen rippeiden voimakkaat ukkoset sekä tuulet riepottelivat ranskalaisia. Koelennon jälkeen koneelle tehdään vielä testetejä ja tarkistuksia, ja kone nousee siivilleen vielä uudelleen ennen siirtolentoa Helsinkiin.

Koneen ensilento tapahtui pari päivää aikaisemmin suunniteltua myöhässä, sillä vielä keväällä koneen odotettiin saapuvan Suomeen syyskuun 15. päivänä. Kokonaisuudessaan koneen ja sen seuraajien kokoonpano tapahtuu erittäin hyvin aikataulussa, sillä parin päivän myöhästyminen etenkin ensimmäisen yhtiölle toimitettavan koneen tapauksessa ei ole lainkaan harvinaista. Se on oikeastaan normaalia. Finnair aikoo joka tapauksessa tehdä ensimmäiset reittilentonsa koneella lokakuun alussa, joten kone saapunee Suomeen hyvissä ajoin sitä ennen (olettaen, ettei koelennoilla tai koneen hyväksymisessä tule eteen ongelmia).

Koelennoillaan tämä rekisteritunnuksen OH-LWA saava kone on kuitenkin Ranskan koelentorekisterissä tunnuksella F-WZTM. 

Tämän tavanomaista kiinnostavamman ensilennon voi kokea uudelleen mm. Flightradar24:n nettisivulla. Alla on vielä lento kartalla.

Monet ilmailun pioneerit tarkkailivat lintuja ja koettivat oppia niiltä miten siivet tulisi tehdä ja kuinka ilmassa siipien avulla voisi lentää. Siksipä monet ensimmäisistä lentokoneista muistuttivat hieman lintuja ja myös Wright-veljesten laatikkomainen kaksitasokone, missä ei paljoa lintumaista muotoa ole, käytti ohjaamisessaan linnuilta matkittua siiven taivuttamista.

Myös nykyajan lentokoneenrakentajat ovat pitäneet lintuja silmällä ja toisinaan yksinkertaisesti siivekkäitä ystäviämme matkimalla voidaan saada aikaan muoto, mitä supertietokoneella ja mutkikkailla aerodynamiikan laskentamalleilla ei saa aikaan.

Tästä hyvä esimerkki on B2-pommikone, koko nimeltään Northrop B-2 Spirit: tämä häivetekniikkaa käyttävä suuri pommikone näyttää sivuprofiilissa aivan haukalta. Eikä se ole sattumaa.

Kuvassa haukka on ylhäällä ja B2 alhaalla (eivätkä ne ole tietenkään samassa mittakaavassa).

Vielä olisi myös lisää opittavaa. Yksi tällainen asia on muodostelmalento, sillä linnut käyttävät muodostelmassa lentäessään huomattavasti vähemmän energiaa kuin käyttäisivät yksittäin lentäen. Ero saattaa olla jopa kymmenisen prosenttia. Niinpä lentoyhtiöt, lentokoneenrakentajat ja lennonvalvojat miettivät nyt miten esimerkiksi Atlantia yksittäin samoilla seuduilla lentävät matkustajakoneet voisivat tulevaisuudessa lentää muodostelmassa. Aivan siipi siivessä ei matkustajakoneilla ei tulla lentämään, mutta myös vielä noin kilometrin päässä toisistaan V- muodostelmassa lentävät koneet kuluttaisivat huomattavasti vähemmän polttoainetta. 

Yhteistyössä on voimaa myös taivaalla!

Päivän kuvana on tänään kaunis vanha rakennuspiirustus Heinäluodon majakasta 1800-luvun lopusta.

Heinäluoto sijaitsee Laatokan koillisosassa suuren Mantsinsaaren eteläpuolella sijaitsevassa Salmin pitäjässä, minne rakennettiin ensimmäinen puumajakka vuonna 1845. Majakkaa piti yllä suurkauppias Gromoff.

Vuonna 1857 Heinäluodon majakka sai uuden isännän, kun venäläiset luovuttivat Suomen puoleisen Laatokan alueen majakat ja muut turvalaitteet Suomen luotsi- ja majakkalaitokselle. Muutaman vuoden kuluttua havaittiin, että koko majakkatorni alkoi olla niin laho, että se tulisi korvata uudella kivirakenteisella tornilla.

Niinpä yleisten rakennusten ylihallituksessa laadittiin piirustukset ja kustannusarvio ja keväällä 1877 aloitettiin itse majakkatornin rakentaminen. Työt saatiin ripeästi päätökseen ja torni oli valmis jo saman vuoden syksyllä. Sen sijaan lanterni ja valolaitteet saapuivat Ranskasta Suomeen myöhässä, ja ne saatiin paikoilleen vasta keväällä 1878.

Majakka maalattiin samanlaisin punaisin ja valkoisin poikkiraidoin kuin Kaskisten Sälgrundin torni. Vuonna 1903 majakkaan asennettiin petrolikaasupolttimo, ja 1923 se muutettiin asetyleenikäyttöiseksi.

Tämä Heinäluodon majakan ja siihen liittyvien apu- ja asuinrakennusten piirustukset laati yleisten rakennusten ylihallituksen päällikkö Axel Hampus Dahlström.

Piirustukset ovat nähtävissä Arkistolaitoksen mainiolla Valo merellä -nettisivulla, missä on listattuna kaikki Suomen majakat vuosilta 1753 – 1906. Sivusto on todella mainio katsaus paitsi vanhoihin majakoihin, niin myös sellaisiin rakennuspiirustuksiin, joita nykyaikaiset CAD-systeemit eivät tee – onneksi ja valitettavasti.

Mitenkään retroksi ei voi sanoa näitä kapselikahvinkeittimiä. Pisaranmuotoinen Krupsin "Drop" ja DeLonghin "Stelia" ovat valmistajansa mukaan "kahvin nykytaidetta".

Kahvikapselit ovat etenkin keskisessä Euroopassa hyvin suosittuja, samoin kuin erilaiset kokonaisia kahvinpapuja jauhavat automaatit.  Nämä koneet käyttävät Nescafén Dolce Gusto kapseleita. Juomina on saatavana kahvin lisäksi erilaisia tee- ja kaakaolaatuja.

Kaikki kahvinystävät eivät kapseleista oikein välitä – mutta niiden käytännöllisyys ovat erittäin suuri bonus. Lisäksi monet pienemmät paahtimot saavat nykyisin tarjota tuotteitaan aiemmin tiukasti kehittäjiensä vaalimissa kapseliformaateissa, mikä on lisännyt tällaisten kapselikahvikoneiden suosiota edelleen. Mutta nähtäväksi jää kuinka tämä ankan muotoinen laite miellyttää käyttäjiä...

Lemmikkien omistajia tuntuu usein vaivaavan sietämätön epätietoisuus siitä, mitä se Fifi tai Musti oikein puuhailee päiväkaudet. Luultavasti nukkuu – ellei sitten tee täystuhoa jossain päin asuntoa. 

UO Petfit ei ole kuitenkaan tarkoitettu koiran vakoiluun, vaan lemmikin liikunnan seuraamiseen. Laite on yksinkertaisesti pantaan kiinnittävä kiihtyvyyanturi, joka rekisteröi aktiivisuuden. Tieto siirtyy bluetooth-yhteydellä omistajan kännykkään. Sovellukselle kerrotaan koirarotu, ikä ja paino. Ohjelmisto muodostaa sitten tiedosta suosituksen riittävästä liikunnasta ja kaloritarpeesta.

Sovellus kertoo, milloin on juostu, milloin kävelty tai sitten vain lojuttu eteisen matolla isäntää odottamassa.

Hinnaksi on ajateltu Euroopan markkinoille noin 70 euroa, mutta korealaisella valmistajalla oli vielä myyntiverkosto osin luomatta.

Ei taida oikein toimia kissoilla, sillä ne yleensä nukkuvat tai kiitävät hyperaktiivisina kiilto silmissä lintujen perässä. Tämä messukoira (kuvassa) taitaa tosin liikkua laiskaa kissaakin vähemmän....