Suomen Ilmailumuseon tiedotteen mukaan hanke aikanaan Finnairin laivueessa lentäneen DC-9-14 -matkustajakoneen hankkimiseksi Suomeen on jouduttu keskeyttämään.

Koneen omistaja perui viime hetkellä tapaamisen, jossa oli tarkoitus viimeistellä tällä hetkellä Kenian Nairobissa olevan koneen hankinnan yksityiskohdat.

Lippujen myynti koneen siirtolennolle marraskuun lopussa Keniasta Egyptin ja Italian kautta Suomeen oli jo aloitettu, mutta lento joudutaan luonnollisesti nyt perumaan. Kyseessä olisi ollut maailman viimeinen matkustajalento DC-9-14 -koneella.

Ilmailumuseo tutkii vielä mahdollisuutta käynnistää koneen hankinta uudelleen tulevaisuudessa.

Kerroimme lentokoneen museointihankkeesta aiemmin tässä kuussa, kun hankinnan rahoittamiseksi kaupattavien siirtolentopaikkojen myynti alkoi. Kyseinen koneyksilö ensi Finnairin väreissä rekisterillä OH-LYD vuosina 1971 – 1984, ja sillä on viime vuosien aikana lennetty East African Safari Air Express -yhtiön reittilentoja Nairobista.

Miltä kuulostaisi laser, joka kuumentaa aineen Aurinkoa kuumemmaksi ainoastaan 20 kvadriljoonasosasekunnissa? Eikä kyse ole päivätähtemme pinnasta ja muutamasta tuhannesta asteesta, vaan Auringon keskuksesta ja miljoonista asteista.

Lontoon Imperial Collegen teoreetikot ovat kehittäneet huippunopean kuumennusmenetelmän, jolla lämpötila pystytään nostamaan kymmeneen miljoonaan asteeseen sekunnin miljoonasosan miljoonasosassa.

Nyt menetelmä pitäisi vain saada toimimaan muuallakin kuin supertietokoneen laskelmissa. Jos siinä onnistutaan, keksinnöllä voi olla suuri merkitys fuusiovoiman kehittämisessä. Se päihittäisi nopeudessa nykyiset menetelmät satakertaisesti.

Suurteholasereita on perinteisesti käytetty fuusiotutkimuksessa aineen kuumentamiseen. Tuoreessa tutkimuksessa tavoitteena oli löytää keino, jolla voitaisiin kuumentaa ioneja suoraan, sillä ne muodostavat suurimman osan aineesta.

Useimpia materiaaleja kuumennettaessa laserin energia nostaa ensin kohdeaineen elektronien lämpötilan. Vasta sitten elektronit alkavat kuumentaa ioneja, jolloin koko prosessi on paljon hitaampi verrattuna ionien suoraan kuumentamiseen.

Imperial Collegen tutkijaryhmä totesi, että kohdistettaessa suurteholaser tietynlaiseen aineeseen se saa aikaan sähköstaattisen shokkiaallon, joka kuumentaa ioneja.

"Tulos oli täysin odottamaton. Yksi fuusiotutkimuksen ongelmista on ohjata laserin energia oikeaan paikkaan oikealla hetkellä. Tällä menetelmällä energia saadaan suoraan ioneihin", kehuu Arthur Turrell.

Tavallisesti laserilla aikaansaadut sähköstaattiset shokkiaallot työntävät ioneja edellään, jolloin niiden nopeus kasvaa, mutta lämpötila ei nouse. Supertietokoneella tehdyn mallinnuksen avulla tutkijat totesivat, että jos aineessa on sopiva yhdistelmä ioneja, niiden nopeudet kasvavat eri tavoin.

Se saa aikaan kitkaa, joka puolestaan nostaa nopeasti ionien lämpötilaa. Laskelmien mukaan ilmiö on voimakkaimmillaan kiinteissä aineissa, joissa on kahdenlaisia ioneja, esimerkiksi muoveissa.

"Kaksi ionilajia toimivat kuin tulitikut ja tikkuaski; kumpiakin tarvitaan", selittää tutkimukseen osallistunut Mark Sherlock. "Nippu tulitikkuja ei syty itsekseen – tarvitaan kitkaa, jota syntyy, kun tikut raapaistaan askin kylkeen."

"Itsessään oli jo yllätys, että kohteena käytettävällä materiaalilla oli niin suuri merkitys", lisää ryhmään kuulunut Steven Rose. "Aineissa, joissa on ainoastaan yhtä ionilajia, ilmiötä ei esiinny lainkaan."

Kuumeneminen tapahtuu huippunopeasti, koska kohdemateriaali on hyvin tiheää. Ionit puristuvat yhteen lähes kymmenkertaiseen tiheyteen tavalliseen kiinteään aineeseen verrattuna. Sähköstaattisen shokkiaallon aiheuttama kitkaefekti on silloin paljon voimakkaampi kuin esimerkiksi harvemmassa kaasussa. 

Jos menetelmä saadaan toimimaan myös käytännön tasolla, se olisi kaikkien aikojen nopein kuumennuskeino suurelle hiukkasmäärälle.

"Kun atomit törmäävät toisiinsa LHC-kiihdyttimen kaltaisissa laitteissa, tapahtuu vielä nopeampia lämpötilan muutoksia, mutta törmäykset tapahtuvat yksittäisten hiukkasten välillä", toteaa Turrell. 

Tutkimuksesta kerrottiin Lontoon Imperial Collegen uutissivuilla ja se on julkaistu Nature Communications -tiedelehdessä.

Kuva: NASA/LMSAL

Miten elektroniset laitteet toimivat?

Jos kyseessä on hiemankin monimutkaisempi laite, niin sen sisällä on mikropiiri tai useampia sekä erilaisia elektroniikan komponentteja, joiden avulla sähkövirtaa hallitaan sekä ohjaillaan.

Elektroniikan ryntäys koteihimme ja kaikkialle alkoi siitä, kun puolijohteita opittiin käyttämään näiden komponenttien ja osien tekemisessä, jolloin päästiin eroon paljon energiaa kuluttavista, lämpöä tuottavista ja usein rikkoontuvista elektroniputkista.

Mutta nämä elektroniputket olivat siinä mielessä tärkeitä, että ne olivat ensimmäisiä "kunnollisia" elektroniikan osia – ne olivat elektroniikan vallankumouksen esinäytös.

Tänään tulee kuluneeksi 111 vuotta ensimmäisen elektroniputken tekemisestä: britti-insinööri John Ambrose Fleming (myöhemmin Sir) keksi tavan tehdä ikään kuin sähkövirran venttiilinä toimivan diodin elektroniputken (eli tyhjiöputkien) avulla tänään vuonna 1904.

Hän laittoi tyhjiöön wolframista tehdyt lampun hehkulangan sekä siitä erossa olevan pienen metallisen levyn, joista tuli lasisen tyhjiöputken ulkopuolelle johdot.

Kun hehkulankaan kytkettiin virta, alkoi sen ja metallilevyn välissä oleva tila johtaa virtaa ns. Edison-efektin vaikutuksesta vain yhteen suuntaan. 

Myöhemmin Lee de Forest kaksi lisätä putkeen hilan, jonka jännitteen määrää säätelemällä voitiin ohjata elektronivirran suuruutta.

Elektroniputkella on myös suomalainen sivujuonne, sillä suomalainen Eric Tigerstedt keksi muovailla hilasta sylinterin, joka ympäröi katodia. Tämä paransi putken suoritusarvoja ratkaisevasti. Keksintö sai nimekseen triodi ja se merkitsi mullistusta radiotekniikalle ja elektroniikalle.

Tekes julkisti tänään uuden teknologiaohjelman, jonka tarkoituksena on tönäistä orastava kauko-ohjattavien ja automaattisten pienten lentolaitteiden kehitys ja käyttö uudelle tasolle Suomessa.

Jo nyt nelikoptereita ja muita UAV-laitteita (uncrewed airborne vehicles) käytetään paitsi erilaisissa kuvauksissa, niin myös valvonnassa ja jopa koeluontoisesti pakettilähetysten toimittamisessa. 

Nelikoptereita tehdään mittatilaustyönä vientiin saakka, monet kuvausyhtiöt (kuten otsikkokuvan Hiutale Aerials) käyttävät laitteita hyväkseen ja jopa posti on niistä innostunut.

Turvallisuusala, pelastustoimi, maanviljelys, viihde ja monet muut testaavat jo nelikoptereita toimintansa tehostamiseksi.

Lisäksi erilaisia kuviteltavissa olevia mahdollisuuksia niin valmistamisen kuin hyödyntämisen aloilla on vaikka kuinka – ongelmana on ollut vain saada tämä uusi ala lentoon. Kirjaimellisesti.

Vettähylkiville aineille on kova kysyntä. Ulkoiluvaatteissa ja autojen tuulilaseissa ominaisuus helpottaa elämää, mutta esimerkiksi lentokoneiden ulkopinnoilla se on myös tärkeä turvallisuustekijä: siipiin kertyvät vesipisarat vaikuttavat jäätyessään nosteeseen ja lento-ominaisuuksiin.

Zürichin teknillisessä yliopistossa (Eidgenössische Technische Hochschule eli ETH) on kehitetty superhydrofobinen materiaali, jonka pinnalta vesipisarat pomppaavat kuin trampoliinilta – ikäänkuin aine olisi allergista vedelle. 

Dimos Poulikakoksen johtama tutkijaryhmä tarkasteli millimetrin läpimittaisten vesipisaroiden käyttäytymistä erikoisrakenteisella silikonipinnalla. Kun ilmanpainetta alennettiin noin kahdeskymmenesosaan normaalista, pisarat alkoivat pomppia, vieläpä niin, että pomppu pompulta ne kohosivat korkeammalle – kuin trampoliinilla hyppivä ihminen.

Erona on mittakaavan lisäksi se, että pinta ei ollut joustava, vaan kiinteä. Äkkiseltään moinen vaikuttaa fysiikan lakien räikeältä rikkomukselta, sillä kiinteälle pinnalle putoavan kappaleen ei pitäisi saada mistään lisää energiaa. Jos jokainen pomppu kohottaa vesipisaran aiempaa korkeammalle, jostain energiaa on kuitenkin tultava.

Tutkijat lähtivat selvittämään arvoitusta tarkastelemalla yksityiskohtaisesti pisaroiden liikettä ja lämpötilajakaumaa niiden sisällä. Tuloksena oli, että ilmiön taustalla on veden haihtumisen ja pintamateriaalin mikrorakenteen sopiva yhdistelmä. Pisaran ja pinnan väliin syntyvä ylipaine antaa tarvittavan lisäenergian.

Jos pisaran lämpötila on alle nollan celsiusasteen, veden sanotaan olevan alijäähtynyttä. Silloin haihtuminen voi nopeutua, kun jäätyvän pisaran lämpötila – jälleen järjenvastaisesti – äkkiä nouseekin. Kun veteen alkaa muodostua jääkiteitä, olomuodon muutos nestemäisestä kiinteäksi vapauttaa lämpöä, joka nostaa vesipisaran lämpötilan nopeasti nollaan asteeseen. 

Tänään tasan 130 vuotta sitten tapahtui maailman ensimmäisen moottoripyörän ensimmäinen kunnollinen koeajo: Gottlieb Daimlerin suunnittelema ja rakentama puurakenteinen polttomoottorilla toimiva laite, jota nykytermein voidaan kutsua moottoripyöräksi, hurahti liikkeelle Daimlerin 17-vuotiaan pojan Paulin ohjaamana.

Hän ajoi sillä noin viisi kilometriä pitkän matkan Stuttgartin luona Cannstattista Unterturkheimiin ja takaisin.

Ihmiset olivat luonnollisesti ihmeissään ilman hevosia kulkevasta, kovaa ääntä pitäneestä kapineesta, joka kolisi kivisillä teillä kulkiessaan. Sen huippunopeus oli 12 km/h ja laitteen pitämää kolinaa lisäsivät puisten pyörien lisäksi epävakaan ajokin sivuille laitetut apupyörät. Vaikka apupyörät oli jousitettu, ei ajomukavuus varmaankaan ollut erityinen.

Daimerin ajatuksena ei ollut niinkään tehdä moottoripyörää, vaan testiväline seuraavana vuonna valmistunutta automobiiliaan varten. Niinpä pyörän nimi oli "Ajovaunu", eli "Reitwagen", mikä osaltaan kertoi sen automaisen taka-ajatuksen. Tosin laite osoittautui sinälläänkin toimivaksi ja on nykyisten moottoripyörien esi-isä.

Pyörässä oli voimanlähteenä polttomoottori, joka tuotti puoli hevosvoimaa pyöriessään 600 kierrosta minuutissa. Moottorissa oli yksi ainoa sylinteri, jonka männän läpimitta oli 58 mm, iskun pituus 10 cm ja tilavuus 264 cm³. Daimler oli patentoinut moottorinsa 3. huhtikuuta vuonna 1885, siis saman vuoden keväällä.

Kanadalaiset tutkijat ovat kehittäneet käyttöliittymän, joka rakentuu ilmassa lentävistä kolmiulotteisista pikseleistä eli "vokseleista". BitDrones-nimisen järjestelmän avulla virtuaalitodellisuudesta saadaan käsinkosketeltavaa.

"BitDrones tuo ohjelmoitavan aineen lähemmäs toteutumista", arvioi Roel Vertegaal. "Se on ensimmäinen askel kohti käyttöliittymää, jossa ihmiset voivat käsitellä virtuaalisia 3D-kappaleita todellisina, fysikaalisina esineinä."

Vertegaalin johtama ryhmä on toteuttanut kolmenlaisia "bittilentureita", joille on yhteistä pieni nelikopteri. Yksinkertaisin "PixelDrone" rakentuu yhdestä ledistä ja pienestä matriisinäytöstä. 

Ilmailutapahtumia seuraava lentoposti.fi -sivusto kertoo, että jo jonkin aikaa vireillä ollut Suomen Ilmailumuseon hanke saada Finnairin 1960-luvulla hankkima suihkukone takaisin Suomeen on toteutumassa. 

Kyseessä on 29. joulukuuta 1965 ensilentonsa tehnyt Douglas DC-9-14, eli ns. Tumppiysi, joka oli Finnairin laivueessa ja Suomen ilma-alusrekisterissä 1971 – 1984 tunnuksella OH-LYD.

Ennen Finnairille tulemistaan kone oli Kanadassa ja Yhdysvalloissa neljän yhtiön liikenteessä ja suomalaisten jälkeen sillä ovat lentäneet britit ja amerikkalaiset, kunnes kone päätyi Afrikkaan, Keniaan. 

Vuodesta 2004 alkaen kone on ollut sijoitettuna Nairobiin ja nyt viimeksi sen pinnassa on ollut East African Safari Air Express -yhtiön värit.

Tällä haavaa koneyksilö on eräs maailman vanhimpia edelleen reittiliikenteessä olevia suihkumatkustajakoneita.

Ilmailuharrastajien jo jonkin aikaa puuhaama koneen osto ja siirto Suomeen on nyt siis ottanut askeleen eteenpäin, ja kone on tarkoitus lentää Nairobista Egyptin ja Venetsian kautta Helsinkiin 28.-29. marraskuuta. Lennolle myydään lippuja, joilla rahoitetaan osaltaan koneen ostamista ja kuljetusta.

Paikkoja historiallisille lennoille myydään Matkatoimisto Traveller Oy:n kautta ja koko pitkän siirtomatkan lisäksi myös pätkät Nairobi-Venetsia ja Venetsia-Helsinki ovat erikseen saatavissa.

Lyhyempi reitti Venetsiasta Helsinkiin maksaa 1450 euroa ja koko lento Keniasta Suomeen 2500 euroa. Tarkemmat tiedot ovat matkatoimiston sivulla.

Lennosta tulee näillä näkymin paitsi tämän koneen, niin myös "Tumppiysin" viimeinen matkustajalento maailmassa; mikäli konetta ei saada hankittua ja tuotua Suomeen pikaisesti, se tullaan mitä todennäköisimmin romuttamaan.

Suomessa kone liitetään Suomen ilmailumuseon kokoelmaan ja tulee yleisön nähtäväksi. Hankinta on myös osa museon vuonna 2012 käynnistämää Lentoon 2015 -hanketta, jonka myötä Suomen Ilmailumuseo pyrkii modernisoimaan ja kasvattamaan toimitilojaan.

Otsikkokuvassa  OH-LYD on Wienin kentällä vuonna 1973. Kuva: Finnair

Titanic oli vuonna 1912 sisarlaivojensa Olympicin ja Britannicin ohella aikansa suurin ja mahtavin matkustajalaiva. Sen suurin pituus oli huimat 269,8 metriä, leveys 28,9 metriä ja suurin syväys 10,5 metriä. Bruttovetoisuus oli 46 328 tonnia ja uppouma valtavat 52 310 tonnia.

Voimanlähteinään sillä oli kaksi nelisylinteristä mäntähöyrykonetta sekä matalapaineinen Parsons-höyryturpiini, joiden teho oli 49 MW. Nekin olivat maailman suurimmat.

Potkureita oli kolme ja ankkureita viisi, ja sata tonnia painava peräsin oli kooltaan 23,98 m korkea ja 4,65 m pitkä. Sitä käänneltiin omien höyrykoneiden avulla.

Paikkoja hyteissä oli 3 547 matkustajalle ja miehistön jäsenelle, joita aikansa ylpeys kiidätti valtamerellä parhaimmillaan 43 kilometriä tunnissa.

Mutta verrattuna suurimpaan nykyisin liikenteessä olevaan risteilyalukseen, suomalaistekoiseen Oasis of the Seas -alukseen (tai sen sisarlaivaan Allure of the Seas), ei Titanic olekaan mitenkään suuri. Päivän kuvana olevassa kuvakollaasissa laivat on laitettu peräkkäin samassa mittakaavassa, ja siitä näkee hyvin, kuinka Oasiksen sisään mahtuisi monta Titanicia.

Myös numerot puhuvat puolestaan: Oasis of the Seas on 361,6 metriä pitkä ja sen leveys on 60,5 metriä. Korkeus meren pinnan yläpuolella on 72 metriä ja syväys 9,3 metriä – Titanic ui siis hieman syvemmällä, mutta sen rungon muoto oli myös tyystin erilainen.

Voimaa Oasikselle tuottaa kolme 13 860 kW:n ja toiset kolme 18 480 kW Wärtsilä-dieselmoottoria; yhteisteho on noin 97 MW. Tätä ei kuitenkaan voi suoraan verrata Titanicin tehoon, koska moottoreilla tuotetaan "vain" sähköä, jota käytetään paitsi laivalla kaikkeen mihin sähköä yleensä käytetään, niin myös potkureiden pyörittämiseen.

Potkureina on kolme 20 MW:n ABB Azipod -potkurilaitteistoa sekä neljä pienempää ohjauspotkuria.

Aluksen huippunopeus on 41,9 kilometriä tunnissa, mutta nopeus on nykyisin vähemmän tärkeä suoritusarvo, koska laivan tärkein tehtävä on lipua hiljalleen paikasta toiseen. Matkustajia ja miehistöä mahtuu mukaan maksimissaan 6 296 henkilöä.

Ikäeroa näillä kahdella laivalla on lähes sata vuotta, sillä Titanic laskettiin vesille vuonna 1911 ja Oasis of the Seas valmistui vuonna 2009.

Jos palataan vielä alusten kokoihin, niin toisaalta Titanic oli kyllä aika iso: alla laiva on verrattuna esimerkiksi ihmiseen tai Airbus A380 -lentokoneeseen. 

Tänään 27 vuotta sitten, 2. marraskuuta 1988, Cornellin yliopiston opiskelija Robert Morris latasi nettiin ensimmäisen tiedossa olevan "madoista". Siksi päivän kuvassa on Kaliforniassa olevassa tietokonemuseossa (Computer History Museum) esillä oleva disketti, jolla Morris teki tämän yllättävän käänteen saaneen viattoman kokeilunsa.

Morrisin matona tunnetun virusohjelman ei ollut siis tarkoitus aiheuttaa vahinkoa, mutta se alkoi verkkoon kytkettyihin tietokoneisiin päästyään "vahingossa" kopioida itseään yhä uudelleen, kunnes jumiutti koko koneen. Morrisin madon arvioitiin saastuttaneen kuusituhatta UNIX-tietokonetta ja aiheuttaneen jopa kymmenien miljoonien dollarien vahingot.

Luvut eivät kuitenkaan ole luotettavia ja joidenkin asiantuntijoiden mukaan ne ovat lähinnä arvauksia. Morris tuomittiin silti kolttosestaan kolmen vuoden ehdonalaiseen, 400 tunnin yhdyskuntapalveluun ja 10 000 dollarin sakkoihin.

Vuosi 1988 oli myös Suomen kannalta kiinnostava vuosi, koska silloin Suomen yliopistomaailma liittyi Internetiin. Yhdysvaltain tiedesäätiö hallinnoi tuolloin nettiä ja tuolloinen internet, NSFNET laajennettiin Suomen lisäksi Kanadaan, Ruotsiin, Tanskaan, Islantiin, Norjaan ja Ranskaan – maihin, jotka olivat tietoverkkojen käytössä edistyneitä, mutta jotka eivät uhanneet NSFNETin turvallisuutta. Tosin Neuvostoliiton etupiiriin kuulunut Suomi herätti paljon kysymyksiä ja epäilyksiä. 

Paitsi että netin ensimmäinen kunnollinen virus tuli sitten lähes välittömästi laajentumisen jälkeen ... Suomesta. Mutta se on sitten oma tarinansa.