Kairon yliopiston ja Egyptin pyramideja tutkivan HIP-tutkimusorganisaation tekemät lämpötilamittaukset kuuluisasta Kheopsin pyramidista ovat tuottaneet todella omituisen tuloksen:  sen pinnassa on tarkasti rajattu kohta, missä pintalämpötila on 6°C  korkeampi kuin muualla.

Löytö on omalaatuinen, sillä tutkijat eivät ole toistaiseksi keksineet mitään syytä tälle kahden suuren kivitiilen kohdalla olevalle lämpötilavariaatiolle.

Mittauksia on tehty eri kellonaikoina ympäri vuorokauden, jotta Auringon lämmitys ja lämmön siirtyminen yöllä kivestä takaisin ilmaan eivät olisi vaikuttaneet tuloksiin.

“Lämpötilaero on todella suuri”, selittää tutkimukseen osallistunut  Lavalin yliopiston Jean-Claude Barré ranskalaisessa Sciences et Avenir -lehdessä. Hän on mukana hankkeessa toisen kanadalaisen, Clemente Baratin, kanssa.

“Eri kalkkikivikappaleiden välillä on aina pieniä eroja niiden lämpötilakäyttäytymisessä. Erot ovat normaalisti 0,1-0,5°, mutta kun kivet jäätyvät, voi ero naapurikiviin olla jopa 3°. Erot ovat normaaleita, sillä kivet eivät ole aivan samanlaisia, mutta tyypillisesti nopeammin lämpenevät kivet myös jäätyvät nopeammin.”

Myös kivien pinta ja sen epätasaisuudet vaikuttavat siihen miten se imee ja heijastaa lämpöä.

Nämä asiat ovat tuttua jokaiselle, joka muistaa jotain koulussa fysiikan- ja kemiantunneilla opetetusta lämpödynamiikasta.

Näistä tiedoista ei kuitenkaan ole nyt paljon iloa, sillä kahdessa Kheopsin pyramidin kivessä olevaa kuuden asteen poikkeamaa on kuitenkin vaikea selittää sen rakenteella. Itse asiassa selitystä ei ole, vaan vasta tarkemmat skannaukset voivat selittää ilmiön.

Kaikissa projektissa tutkituissa pyramideissa havaittiin tällaisia eroavaisuuksia yksittäisten kivien välillä, ja näiden tietojen avulla voidaankin päätellä kuinka tiiviitä tai höttöisiä kalkkikivilohkareet ovat.

Mittauksia on tehty perinteisen infrapunakameralla ja rakenteita on kartoitettu myonitomografialla (µSR), joka vastaa hieman magneettiresonanssikuvausta, paitsi että se käyttää paksujenkin rakenteiden läpi kulkevia myoneita. 

Maapallolla on elämää käytännöllisesti katsoen joka puolella merien syvänteistä jäätiköiden kautta yläilmakehässä leijaileviin mikrobeihin. Myös autimaan kuolleelta näyttävällä pinnalla on elämää: pieniä hyönteisiä, niitä syöviä eläimiä sekä kitukasvuista kasvillisuutta. Ja vaikka pinnalla ei olisi näkyvissä muuta kuin hiekkaa ja kiveä, on sielläkin todennäköisesti siemeniä.

Ne odottavat hiekan seassa vain hieman vettä ja sopivaa hetkeä, jolloin ne heräävät henkiin ja alkavat kasvaa.

Kun kuiva autiomaa purskahtaa henkiin ja muuttuu vehreäksi kukkamereksi, on näky uskomattoman kaunis. Monilla maailman aavikoilla näin käy aina keväisin, mutta osassa autiomaista tapaus on hyvin harvinainen.

Tällainen paikka on Chilen ja Perun alueelle levittäytynyt Atacaman autiomaa Etelä-Amerikan länsipuolella. Atacama on eräs maapallon kuivimmista paikoista, eikä osassa aavikkoa ole satanut tippaakaan kirjoitetun historian aikana. Vain Etelämantereella on kuivempaa kuin Atacamassa.

Viime maaliskuussa, kun eteläisellä pallonpuolella oli syksy, satoi Atacamassa laajalti. Osissa autiomaata saatiin ensimmäiset vesipisarat miesmuistiin ja paikoitellen kaatosade huuhtoi kuivaa hiekkapintaa. Se on harvinaista, mutta ei suinkaan tavatonta: kun Atacamassa kulkee, näkee lähes kaikkialla kukkuloiden rinteillä uomia, jotka ovat syntyneet sadeveden juostessa alaspäin kohti alankoalueita. Atacaman laajat suolajärvet ovat saaneet siten vetensä – kuten myös kaikki rikkaat mineraalinsa, kun vesi on liuottanut maaperää.

Kiitos (jos niin voi sanoa) voimakkaan El Niñon ja viimesyksyisten runsaiden sateiden, on maaperä monissa paikoin Atacamaa nyt keväällä suosiollinen harvinaislaatuisen upealle kukkaloistolle. Autiomaan reunoilla kukka-aika on jokakeväinen värien täyttämä hetki samaan tapaan kuin ruska Suomessa, mutta monien mielestä koskaan aikaisemmin ei tapaus ole ollut niin upea kuin nyt.

Siksi päivän kuvassa Atacaman harvinaisia kukkia. Lisää komeita kuvia on chileläisen La Nación -lehden sivuilla.

Sateet eivät ole kuitenkaan olleet kaikkien mieleen. Kaatosateet saivat aikaan suuria tuhoja tulvineen, ja lisäksi Chilessä olevien jättiteleskooppien käyttäjät eivät olleet innoissaan, kun harvinaislaatuisen usein pilvet peittivät taivaan tai ilmassa oli kovasti havaintoja häirinnyttä kosteutta.

Kukkia katsomaan?

Jos haluat käydä katsomassa kukkimaan heräävää autiomaata, sen voi tehdä myös lähempänä: esimerkiksi Etelä-Afrikassa vain parin tunnin ajomatkan päässä Kapkaupungista on aavikkoa kukkineen. Atacamaan pääsee myös matkaamaan kätevästi Santiagon kautta, mutta paras aika saattaa olla jo ohitse perille päästessä.

Samoin Australian autiomaat heräävät keväisin kukkimaan ja viime vuosina tapaukset ovat olleet komeampia kuin pitkiin aikoihin.

Mikäli nyt äkkilähtö autiomaakukkia katsomaan ei onnistu, niin todennäköisesti ensi helmikuussa jälleen Israelin Nagevin autiomaa herää kukkimaan. Toivottavasti silloin poliittinen tilanne on siellä jo parempi.

Alla on vielä Álef Libera -kanavan video Atacamasta:

Egyptissä Sakkaran hauta-alueella oleva Saqqaran porraspyramidi on Egyptin vanhin suuri kivirakennelma. Sitä pidetään siksi ensimmäisenä ja vanhimpana pyramidina.

Se on Egyptin kolmannen dynastian perustajan faarao Djoserin (2667-2648 EAA) itselleen rakennuttama hauta, jonka ympärillä on laaja temppelialue (kuva kappaleen alapuolella).

Djoserin hautapyramidi on merkittävästi erilainen kuin aiemmat ns. mastaba-haudoista, jotka olivat "vain" matalia, tiilistä tehtyjä sivuiltaan viistoja, litteitä rakennelmia – vähän kuin pyramidien perustoja. 

Voisikin ajatella, että Djoserin pyramidi on kuin useita päällekkäin rakennettuja mastaba-hautoja, eräänlainen pyramidien esiaste.

Siinä missä mastaba-haudat rakennettiin auringossa kuivatuista savitiilistä, on Djoserin pyramidin rakennusaine muotoon hakatut kivet.

Haluaisitko nähdä Everestin, mutta et ehdi/halua/osaa/uskalla kiivetä sinne?

Ei hätää, nyt tätä maailman korkeinta vuorta voi katsoa reaaliaikaisesti webbikameralla, joka lähettää kuviaan satelliitin kautta. Kamera toimii päivisin klo 6:30 – 17:30 Nepalin aikaa (02:45 – 13:45 Suomen aikaa) ja näkymä luonnollisesti muuttuu aina vallitsevan säätilan mukaan. Parhaiten vuori näkyy keväällä, jolloin paikalla on vähän pilviä ja ilma on kuivaa. Siksi myös suurin osa vuorelle kiipeämisistä tehdään keväällä.

Nyt monsuuniaikaan (keskimäärin kesäkuusta lokakuuhun) puolestaan kuvassa näkynee ennen kaikkea harmaata sumua ja pilvimassaa, joskin juuri tänään vuori oli näkyvissä – samoin kuin sininen taivas sen takana.

Kameran on asentanut Nepalin tiede- ja tekniikka-Akatemia Italian kansallisen tutkimusrahaston avustuksella.

Tuoreimman kuvan voi nähdä täällä: http://www.evk2cnr.org/WebCams/PyramidOne/everest-webcam.html

Kesä on ohi ja puurtaminen alkaa! 

Opetus alkaa maamme yliopistoissa syyskuun alusta ja lukukauden avajaisia vietetään useimmiten juuri tänään. Tätä juhlistettiin Oulussa tarjoamalla uusille opiskelijoille – ja toki kaikille muillekin – mehua. 

Virallisesti syyslukukausi alkoi jo 1. elokuuta, ja uudet opiskelijat ovat saaneet kuluneen kuukauden aikana vinkkejä opintojen aloittamiseen ja he ovat päässeet asettumaan (ainakin suurimmilta osin) aloilleen opiskelupaikoilleen. Varsinainen opetus alkaa huomenna.

Tänä vuonna keväällä korkeakoulujen yhteishaussa oli 154 500 hakijaa. Heistä 88 500 haki ensisijaisesti ammattikorkeakouluun ja 66 000 yliopistoon. Eniten hakijoita oli Metropolia Ammattikorkeakouluun ja Helsingin yliopistoon.

Hakukohteita kevään yhteishaussa oli mukana noin 1 350. Tarkat luvut selviävät Opetushallituksen listauksesta.

Opiskelupaikan sai 46 300 eli 30 prosenttia hakijoista. Hyväksytyistä 61 prosenttia sai paikan ammattikorkeakoulusta ja 39 prosenttia yliopistosta.

Ammattikorkeakouluihin hakeneista 27 prosenttia sai opiskelupaikan ja yliopistoihin hakeneista 24 prosenttia tuli hyväksytyksi.

Ammattikorkeakouluissa hakijamäärään nähden vähiten opiskelijoita hyväksyttiin kulttuurialalle: vain 16 prosenttia hakeneista sai paikan. Suhteessa hakijamäärään eniten opiskelijoita pääsi tekniikan ja liikenteen alalle, jossa 32 prosenttia hakijoista sai opiskelupaikan. 

Yliopistopuolella vähiten opiskelijoita suhteessa hakijamäärään otettiin teatteri- ja tanssialalle: vain 3 prosenttia tuli hyväksytyksi. Muita aloja, joilla hyväksyttyjä on alle 10 prosenttia hakijoista, ovat tänä keväänä kuvataideala, psykologia, liikuntatieteellinen, taideteollinen ja eläinlääketieteellinen ala.

Teknillistieteellinen ala oli tänä keväänä se, johon otettiin suhteessa eniten hakijoita, 38 prosenttia hakijoista sai paikan.

Yliopistoista suurin on edelleen Helsingin yliopisto, missä opinnot aloittaa 3699 uutta opiskelijaa. Seuraavana tulevat Turun yliopisto (2035 hyväksyttyä), Itä-Suomen yliopisto (1987), Oulun yliopisto (1767), Jyväskylän yliopisto (1624), Aalto-yliopisto (1450) ja Tampereen yliopisto (1464).

Tarkka listaus hakijamääristä ja hyväksytyistä oppilaitoksittain on Opetushallituksen sivuilla.

Perusopetuksessa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa lukukausi käynnistyi jo 10.8. alkaneella viikolla. Silloin uuden kouluvuoden aloitti 539 000 peruskoululaista, 103 000 lukiolaista ja 258 200 ammattiin opiskelevaa.

Kuva: Oulun yliopiston twitter-syötteestä

Suomesta löytyy paljon vanhoja ja komeita rakennuksia, joita esitellään etenkin rannikkokaupunkien ylpeydenaiheina. Mikä mahtaa olla niistä kaikkein vanhin? Tai koko maan vanhin asumus yleensä? Asia ei ole aivan yksiselitteinen.

Wanhoja rakennuksia on vielä pystyssä

Vöyrin puukirkon kerrotaan olevan Suomen vanhin yhä käytössä oleva puurakennus. Vaasan ja Kauhavan puolessavälissä sijaitseva kirkko valmistui vuonna 1626, lähes 400 vuotta sitten. Maallisemmista puurakennuksistamme vanhin taas on Kokkolan pedagogio, joka otettiin käyttöön kouluna vuonna 1698. Nykyään talossa sijaitsee museo.

Kaikkein vanhimmat pystyssä olevat rakennukset Suomessa ovat kuitenkin yli 700-vuotiaita ja kivisiä. Niistä iäkkäin lienee Pyhän Olavin kirkko Ahvenanmaan Jomalassa (kuva alla). Sen rakennustyöt aloitettiin 1260- tai 1270-luvulla ja saatiin päätökseen parissa vuosikymmenessä. Samoihin aikoihin rakennettiin myös muita kivikirkkoja Ahvenanmaan suurimpiin pitäjiin, sekä ainakin Turun ja Hämeen linnat.

Vaikka keskisessä Euroopassa on ollut tänä kesänä kovin kuumaa, ovat jäätikkökiipeilijät voineet harrastaa harrastustaan viileässä. Päivän kuvassa on kiipeilijä Gornergletscher-jäätikön halkeamassa Alpeilla Sveitsissä. Halkeamaan voi laskeutua aikaisin aamulla, jolloin valo siivilöityy jään läpi, ennen kuin päivän aikana sulavasta jäästä tuleva vesi virtaa sen läpi.

Kuvan on ottanut kiipeilijä ja valokuvaaja Robbie Shore, joka jakoi kuvan Instagram-tilillään; Robbien muitakin kuvia voi katsella netissä hänen nettisivuillaan.

Alppien jäätiköt sulavat kesäisin tyypillisesti hieman, mutta eivät kokonaan. Ilmaston lämpeneminen kuitenkin on vaikuttanut myös niihin, ja OECD:n raportin mukaan vuoteen 2050 mennessä suurin osa Alppien jäätiköistä tulee katoamaan. Viimeisten 100 vuoden aikana ilmasto on lämmennyt maailmanlaajuisesti 0,74 °C, mutta Alpeilla lämpötila on noussut jo 2 °C.

Jäätikköharrastajien ja kiipeilijöiden lisäksi tämä harmittaa luonnollisesti hiihtäjiä ja laskettelijoita, sillä lumen määrä talvellakin tulee vähenemään ja etenkin matalammalla sijaitsevat hiihtokeskukset ovat vaarassa jäädä kokonaan lumettomiksi. Toisaalta sään rajut muutokset saattavat tuottaa yllättäen suuriakin lumisateita – aivan kuten viime talvena Alpeillakin huomattiin. Ensinnä harmitellaan lumen puutetta, ja sitten sitä tulee hetkessä metrikaupalla.

Alpeilla myös ikiroudan sulaminen saa aikaa harmia. Monet kylät ja hiihto- sekä kiipeilykeskukset on rakennettu ikiroudan päälle, joten roudan sulaminen saa aikaan maanvyöryjä ja vaatii rakennusten perustusten remontointia.

Mutta toistaiseksi voimme vielä ihailla upeaa alppimaisemaa: alla on vielä otsikkokuvan jäätiköstä, Gornergletscherista, kuvattuna vuoden 2012 elokuussa. 

Tyynen valtameren keskellä olevilla Marshall-saarilla on sukeltajien hyvin tuntema ainutlaatuinen paikka: merenalainen toisen maailmansodan aikaisten lentokoneiden hautausmaa, Airplane Graveyard.

Kwajaleinin atollin luona, noin 40 metrin syvyydessä on yli 150 lentokonetta, jotka saarilta sodan jälkeen lähteneet amerikkalaisjoukot dumppasivat merten syvyyksiin, koska he eivät kyenneet viemään kaikkea kalustoaan mukanaan ja koska sille ei sellaisenaan ollut enää käyttöä sodan päätyttyä. Siellä meren hiekkapohjassa makaakin nyt varsin ainutlaatuinen kokoelma historiallisia sotakoneita.

Suurin osa koneista tököttää pohjassa nokka edellä, koska raskas moottori on vetänyt koneita nokka edellä alaspäin, mutta toisinaan koneet näyttävät "lentäneen" vedessä jonkin aikaa ja laskeutuneen mahalleen pohjaan.

Paikka on siis suosittu sukellusharrastajien kohde, joskin pääsy saarille on kallista. Ennen 1960-lukua paikalle pääsy oli lisäksi erittäin vaikeaa. Kuvia koneista on silti näkynyt vuosikymmenten ajan sukelluslehdissä, ja näistä kuvista parhaat on ottanut Brandi Mueller. Tässä päivän kuvana yksi ja alla toinen hänen otoksistaan; enemmänkin niitä voi katsella mm. hänen nettisivuillaan.

Tour de France rullaa tänään juuri näiden lähellä Cauroiria Ranskassa olevien mukulakivien ylitse. Tänään on vuorossa lauantaina alkaneen pyöräilykilpailuiden klassikon neljäs etappi, joka kulkee 223,5 kilometriä Belgiasta Seraingista Ranskan puolelle Chambrain kaupunkiin.

Chambrai on eräs toisen klassikkokilpailun, keväällä ajettavan Pariisi-Roubaix'n tärkeistä paikoista, koska sen ympäristössä sijaitsee hyvin paljon mukulakiviteitä. Nämä tiet ovat ajajille varsin ikäviä, koska kivet voivat olla liukkaita, kadut ovat kapeita ja joka tapauksessa kiveys täristää varsin paljon sekä laittaa ajajien lisäksi pyörät ja renkaat koville. Katsojien kannalta pitkät suorat kivitiet peltojen keskellä sen sijaan ovat varsin mainioita. Kuten eilen kilpailussa nähtiin, on pyöräilyssä kyse voiman ja kestävyyden lisäksi myös sisusta, ja sitä mukulakivitiet mittaavat todella tehokkaasti.

Kävin itse katsomassa juuri näitä Roubaix'n seutujen klassikkoteitä viime helmikuussa osana hullua Ranskan ympäriajoani ja tein pienen videon mukulakivistä. Se on katsottavissa täällä. 

Tuon ajon jälkeen en erityisemmin kaipaa näille teille ajelemaan, mutta toisaalta ajaessa (kenties tärinän heristämänä) pohdin useaan kertaan kuinka hyvä idea aikanaan oli päällystää teitä kivin.