maahanpaluu

Video: Kiinan avaruusasema Tiangong-1 putoaa

Kiinalainen hallitsemattomasti Maahan putoava avaruusasema Tiangong-1 tekee parhaillaan viimeisiä kierroksiaan maapallon ympärillä. Video näyttää millainen asema on pääpiirteiltään ja miten maahanpaluu tapahtuu.


Kuten jatkuvasti päivitettävä Tiangongin putoamisen seurantasivumme kertoo, putoaa avaruusasema alas näillä näkymin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Aika tarkentuu mitä lähemmäksi putoaminen tulee.

Tiangong-1 ei ole suinkaan suurin Maahan alas pudonnut kappale avaruudesta. Suurimmat putoajat – kuten suuri venäläinen avaruusasema Mir – on pudotettu hallitusti turvalliselle alueelle Tyynen valtameren päällä, ja myös hallitsemattomasti tai vain osittain hallittuja suurten avaruusalusten putoamisia on ollut seitsemän aikaisemmin.

Yksi tällainen oli amerikkalaisen Skylab-avaruusaseman tuho vuonna 1979. Siitä putosi kappaleita Australian eteläosiin ja kerroimme muun muassa näistä Nullarborin autiomaassa kuvatussa videossa. Skylab-osuus alkaa noin kohdassa 7:10.

Viimeisin oli vuonna 1991, kun Neuvostoliiton Saljut-7 -avaruusasema putosi vain osittain hallitusti Argentiinan päällä. Asema oli tarkoitus pudottaa Tyyneen valtamereen, mutta asema ei osunut sinne.

Yllä oleva video perustuu The Aerospace Corporationin videoon, missä on käytetty myös Euroopan avaruusjärjestön videomateriaalia ATV-1 -rahtialuksen maahanputoamisesta.
Musiikkina videolla on Jason Shawin Cycles.

Skylab putosi vuonna 1979 osittain mereen ja osittain Australian eteläosiin. On mahdollista, että myös Tiangong-1 putoaa Australiaan. Kuva on Tiedetuubin videosta.

Kiinan holtiton avaruusasema putoaa kiihtyvällä nopeudella alaspäin

Su, 03/25/2018 - 12:48 Jari Mäkinen
Tiangong 1. Kuva: CAST

Nyt on loppu lähellä: kiinalainen avaruusasema Tiangong-1 on tullut hieman ennusteita hitaammin alaspäin radallaan tähän saakka, mutta nyt sen ratakorkeus tulee alaspäin varsin nopeasti. Kenties jo viikon kuluttua se on pudonnut alas. Mutta minne?

Olemme Tiedetuubissa seuranneet tiiviisti Tiangong-1:n putoamista alaspäin radallaan siitä alkaen, kun sen hallitsematon maahanpaluu oli todennäköinen.

Lennonjohto menetti aseman hallinnastaan noin kaksi vuotta sitten, mistä alkaen se on tullut hitaasti alaspäin radallaan. Ilmakehän rippeet hidastavat hieman satelliittien kiertoratanopeutta, ja siksi ilman rakettimoottorilla tehtäviä pieniä ratakorjauksia satelliitit putoavat luontaisesti alas.

Mitä alemmalla kiertoradalla satelliitti on, sitä enemmän sen nopeus hidastuu ja sitä nopeammin se putoaa alaspäin. Nyt nähtävästi Tiangongin tapauksessa tämä lopun loppu on alkamassa, ja viime päivien korkea Auringon aktiivisuus on tuonut lisämausteensa tilanteeseen, koska viimeaikaista voimakkaampi säteily ikään kuin paisuttaa ilmakehän yläosia korkeammalle.

Vielä tammikuun puolivälissä asema oli noin 280 km:n korkeudessa, mutta nyt sen ratakorkeus on jo vain noin 200 km. Putoamistahti on jo nopeutunut olennaisesti ja se kiihtyy vain tästä eteenpäin.

Tuoreimmat arviot putoamisajasta liikkuvat aikavälillä 30. maaliskuuta – 2. huhtikuuta, eli asema saattaisi pudota alas jo ensi viikon lopussa. Eri tahojen erilaisin menetelmin tekemien arvioiden keskiarvo on aprillipäivässä, eli huhtikuun ensimmäisessä – täsmälleen viikon päästä sunnuntaissa.

 

Putoamiskäyrä. Kuva: ESA

Putoamispaikkaa ei voi vielä edes arvioida, sillä asema kiertää maapallon kerran noin 1,5 tunnissa ja putoamispaikan arviointi vaatii tarkan tiedon putoamisajasta. Sitä ei ole vielä saatavilla.

Toistaiseksi varmaa on vain se, että asema ei voi missään nimessä pudota alueille, jotka ovat pohjoisempana tai etelämpänä kuin 42,8°. Suomeen asema ei siis putoa.

Suurin osa maapallon pinnasta on merta, joten todennäköisyys siihen, että asemasta olisi vaaraa ihmisille, on hyvin pieni. Tietysti on mahdollista, että asema putoaa myös jonkun suurkaupungin päälle.

Kun amerikkalainen Skylab-avaruusasema putosi lähes hallitsemattomana alas vuonna 1979, arvioitiin todennäköisyydeksi sille, että siitä tulevat osat osuisivat ihmisiin noin 1:600 000 000 000. Ihmisiä tosin oli tuolloin vain neljä miljardia, joten nyt todennäköisyys on hieman suurempi – mutta silti erittäin pieni.


Asema putoaa todennäköisimmin alueelle, joka on punaisten viivojen välissä päiväntasaajan molemmin puolin.

 

Myös se, kuinka suuria osia asemasta putoaa pinnalle saakka, on vielä epävarmaa.

Valtaosa 10,4 metriä pitkästä ja lähes 10 tonnia massaltaan olevasta asemasta joka tapauksessa höyrystyy ilman kitkakuumennuksen vuoksi sen pudotessa suurella nopeudella ilmakehään.

Asemassa on kuitenkin joitain osia, jotka varmasti kestävät maahanpaluun pätsin. Tällaisia ovat mm. tukevatekoiset telakointiportit ja kuumuutta kestämään suunnitellut rakettimoottorit. Ihan kokonaisina eivät nekään kopsahda maankamaraan tai molskahda veteen, mutta niistä voi olla harmia.

Harmillisia voivat olla myös polttoainesäiliöt, sillä niiden sisällä on varsin myrkyllistä hydratsiinia. Sitä on käytetty polttoaineena, ja mitä todennäköisimmin se palaa maahanpaluun aikana, mutta putoavan romun joukossa saattaa olla tätä syövyttävää ja myrkyllistä polttoainetta.

Jos satut olemaan siis paikalla, kun Tiangong putoaa, niin älä koske romuihin...

Kiinan holtiton avaruusasema sinnittelee vielä, mutta putoaa aprillipäivän tienoilla

To, 03/15/2018 - 17:53 Jarmo Korteniemi
Kuva: Wikimedia Commons / Jarmo Korteniemi

Kiinan ensimmäinen miehitetty avaruusasema on putoamassa alas. Näillä näkymin ohjauskyvytön avaruusasema palaa ilmakehässä huhtikuun alussa.

Aprillipäivänä saattaa näkyä komeita kiinalaisia "ilotulituksia", jos vain sattuu olemaan oikeassa paikassa. Kiinan 8,5-tonninen avaruusasema Tiangong-1 on viimein putoamassa maahan. Se on sinnitellyt radallaan yllättävän pitkään, sillä alunperin sen piti tuhoutua jo vuodenvaihteessa.

Arvio voi tosin mennä muutaman päivän sinne tai tänne. Aerospace Corporation ennustaa putoamisen sattuvan 31.3.–3.4., Euroopan avaruusjärjestön hieman vanhempi arvio taas kertoi sen tapahtuvan 29. ja 9. päivän välillä.

Asema alkanee hajota kunnolla noin 70–80 kilometrin korkeudella. Tapahtuman saattaa pystyä näkemään noin 500 kilometrin päästä.

Aseman mitattu ja ennustettu korkeus (Aerospace Corp.)

Putoamispaikka on vielä lähes täysin auki ja kattaa käytännössä yhä koko 43. leveyspiirien välisen alueen. Paikka varmistuu muutaman tuhannen kilometrin tarkkuudella vasta tunteja ennen putoamista, tai vasta itse tapahtuman aikana. Myös se, putoaako osia maahan asti, on epävarmaa.

Tiangong-1 on kiertänyt Maata jo yli kuusi vuotta. Se laukaistiin avaruuteen syyskuussa 2011, minkä jälkeen siellä on vieraillut kaksi miehistöä. Nyt asema on tyhjillään. Vuoden 2016 alun jälkeen asema ei ole ollut lennonjohdon hallinnassa.

Aseman putoamisesta, tarkan ajankohdan ennustamisesta, sekä mahdollisista haitoista on kerrottu tarkemmin kahdessa aiemmassa jutussamme. Tuoreimmista aika-arvioista kertoi nyt ensimmäisenä Suomen kuvalehti.

SpaceX:n raketti aloitti syöksyn ilmakehään Norjan päällä – valoilmiö näkyi upeasti myös Suomesta (katso kuvat)

To, 02/22/2018 - 22:40 Jari Mäkinen
Valoilmiö Hankasalmen observatorion kameran kuvaamana

Kuten kerroimme aiemmin tänään, laukaisi SpaceX -yhtiön raketti tänään onnistuneesti espanjalaisen satelliitin avaruuteen. Kuten suunniteltua, ohjattiin raketin toinen vaihe tuhoutumaan lennon päätteeksi ilmakehässä, mutta kuten ei oltu suunniteltu, sai se aikaan upean valoilmiön myös Suomen taivaalla.

Kyseessä oli siis täysin normaali tapahtuma ja vastaavia toisen vaiheen tuhoutumisia ilmakehässä on havaittu moneen kertaan aikaisemminkin. Harvoin tapaus vain näkyy näin hienosti – ja kyseessä lienee ensimmäinen kerta, kun Falcon 9:n toisen vaiheen aikaansaama valoilmiö on näkynyt Suomessa näin upeasti. Selkeä sää luonnollisesti auttoi tässä kovasti.

Rakettien ylimmät vaiheet ohjataan syöksymään ilmakehään ja tuhoutumaan siinä, jotta ne eivät jäisi avaruusromuna kiertämään maapalloa.

Valoilmiö alkoi taivaalla noin klo 19.05, mikä osuu juuri sopivasti Falcon 9:n laukaisuajan kanssa yhteen: kun raketti nousi lentoon Kaliforniasta klo 16.17 Suomen aikaa ja suuntasi kohti etelää, oli se vajaan kahden kierroksen jälkeen (yksi kierros ympäri maapallon kestää noin puolitoista tuntia) juuri seitsemän tienoilla Norjan pohjoispuolella.

Siellä rakettimoottori käynnistettiin jarrutuspolttoon ja tämä näkyi hyvin. Lento jatkui edelleen kohti Alaskaa ja vaihe tuhoutui lopulta pudotessaan ilmakehään Tyynen valtameren päällä Aleuttien luona.

Polttoja oli itse asiassa kaksi, joista tämä oli viimeinen, pitempi sellainen.

Satelliitti laukaistiin maapallon napojen kautta kulkevalle polaariradalle, joten myös lennolla viimeisen kyydin antanut toinen vaihe lensi ensin Etelämantereen päälltä kohti pohjoista ja suuntasi sieltä jälleen etelään, kunnes lopulta tuhoutui Tyynen valtameren päällä.

Otsikkona oleva kuva on kooste Jyväskylän luona olevan Hankasalmen observatorion koko taivaan näyttävän kameran ottamista kuvista, jonka kuvissa ilmiö näkyi klo 19.05 – 19.10.

Kuvassa oleva kirkas kohde on Kuu, ja raketin lento näkyy yläoikealla katkoviivana. Animaationa tapahtuma näytti tältä:

Ursan Taivaanvahdissa on tästä useita havaintoja, mukaan luettuna yllä olevan kuvan lähettäneen Arto Oksasen piirros lentoradasta.

Ensimmäiset viestit upeasta ilmiöstä taivaalla saatiin kuitenkin Norjasta:

Huom! Jutussa kerrottiin alun perin että Suomen taivaalla ollessaan rakettivaihe olisi jo hehkunut ilmakehän kitkakuumennuksen vuoksi. Tämä tapahtui vasta myöhemmin rakettivaiheen tultua alemmas.

Kiinalaisten hallinnasta päässyt avaruusasema tulee yhä nopeammin alaspäin – milloin ja minne se putoaa?

Ma, 01/22/2018 - 11:45 Jari Mäkinen
Tiangong piirroskuvassa

Kerroimme jo viime lokakuussa siitä. miten Kiina on menettänyt yhteyden suureen avaruusasemaansa. Arvio sen putoamisajasta on nyt maaliskuun puoliväli, mutta putoamispaikasta ei vielä voi sanoa juuri mitään. Paitsi sen, minne se ei ainakaan putoa.

Noin 10 metriä pitkä ja massaltaan 8,5 tonnia oleva Tiangong-1 on kiinalaisten ensimmäinen avaruusasema. Se laukaistiin avaruuteen vuonna 2011 ja yksi miehittämätön alus sekä kaksi taikonauttien lentoa kävi sillä vierailemassa, ennen kuin aseman seuraaja Tiangong-2 lähetettiin kiertoradalle syksyllä 2016.

Ykkönen oli tarkoitus ohjata alas tuhoutumaan Maan ilmakehässä hallitusti Tyynen valtameren eteläosien päällä, sillä näin suuresta kappaleesta selviää varmasti palasia pinnalle saakka. Ilmakehän kitkakuumennus ei riittäne tuhoamaan esimerkiksi rakettimoottorien tai polttoainesäiliöiden tukevatekoisia osia tai suurimpia metallikappaleita, kuten vaikkapa telakointiportteja. 

Niiden rippeet ja koko joukko muita pieniä osia putoaa siis varmaankin pinnalle saakka.

Kun pudotus tehdään hallitusti, on eteläinen Tyyni valtameri valittu hautausmaa-alueeksi siksi, että siellä on erittäin vähän liikennettä ja se on suuri, turvallinen merialue. Esimerkiksi Kansainväliseltä avaruusasemalta lähtevät kertakäyttöiset rahtialukset ohjataan putoamaan sinne, ja myös avaruusasema Mir – suurin koskaan Maahan pudotettu rakennelma – suunnattiin putoamaan tuolle hautumaa-alueelle.

Ongelmana nyt kuitenkin on se, että Tiangong-1:n putoaminen ei tapahdu hallitusti. 

Kiinan avaruusohjelman lennonjohto menetti yhteyden asemaansa vuoden 2015 lopussa ja siitä alkaen asema on pudonnut alaspäin noin 160 metriä vuorokaudessa.

Sitä ennen aseman kiertorataa pidettiin jotakuinkin vakiona säännöllisin ratamuutoksin. Nyttemmin joidenkin raporttien mukaan aseman asentoa on voitu säätää, mutta sen rataa ei voi edelleenkään hallita.

Ratakorkeus pysyikin 330 kilometrin ja 390 kilometrin välissä vuoden 2015 loppuun, mutta sen jälkeen, kun kiertorataa ei ole voitu nostaa tarpeen tullen, on asema pudonnut koko ajan alaspäin.

Noillakin korkeuksilla on hieman ilmakehän rippeitä, jotka hidastavat ratanopeutta ja saavat asemaa (kuten kaikkia samoilla seuduilla Maata kiertäviä kappaleita) putoamaan alaspäin. Ja mitä alemmas asema putoaa, sitä nopeammin sen vajoaminen alaspäin tapahtuu.

Nyt tammikuun 2018 puolivälissä asema kiersi Maata keskimäärin 280 kilometrin korkeudessa ja sen rata putoaa koko ajan alaspäin noin 160 metriä vuorokaudessa.

Tarkkaa aikaa, jolloin asema putoaa Maahan ei kuitenkaan voida vielä sanoa, koska putoamisnopeus vaihtelee ja etenkin lennon viime hetket ovat vielä hyvin epävarmoja. Monet asiat, ennen kaikkea Auringon aktiivisuus, vaikuttavat ilmakehän yläosien tiheyteen, mikä vaikuttaa puolestaan siihen, kuinka nopeasti asema tulee alaspäin.

Vielä viime vuonna putoamisajaksi arveltiin tammikuun alkua, mutta nyt arvio on maaliskuun puoliväli – kenties jopa huhtikuun alku.

Kaavio putoamisajankohdasta

Kuten yllä oleva Euroopan avaruusjärjestön tekemä piirros näyttää, on aikaikkuna edelleen varsin laaja. 

Putoamispaikka pystytään arvioimaan vasta sen jälkeen, kun putoamisaika on paremmin tiedossa. Mitä lähemmäksi putoaminen tulee, sitä paremmin molempi voidaan arvioida.

Suomessa ei kuitenkaan ole syytä hätään, koska Tiangong 1:n rata ei kulje koskaan Suomen päältä; putoaminen voi tapahtua luonnollisesti vain alueella, jonka yli asema lentää radallaan. Vain radan korkeus muuttuu, ei sen niin sanottu inklinaatio, eli kaltevuus päiväntasaajan suhteen. 

Tiangongin tapauksessa se on 43°, eli vaaravyöhykkeessä ovat vain alueet välillä 43° etelään ja pohjoiseen päiväntasaajasta. Euroopassa tämä tarkoittaa alueita Ranskan eteläosista ja Italian pohjoisosista etelään.

Näilläkin alueilla maapallolla suurin osa pinnasta on meren peitossa, joten todennäköisyys sille, että asema putoaa asutulle alueelle on erittäin pieni. 

Jotakuinkin luotettava arvio putoamispaikasta saadaan noin vuorokautta ennen oletettua putoamista, mutta silloinkin alue on vielä varsin suuri. Käytännössä se, mitä silloin tiedetään, on edessä oleva rata, ja koska putoaminen tapahtuu sen kohdalla, on "vaara-alue" edelleen pitkä soiro ympäri maapallon. Vielä noin seitsemän tuntia ennen putoamista on epvarmuus useiden tuhansien kilometrien luokkaa. 

Tiangong-1 ei ole suurin hallitsemattomasti Maahan putoava kappale: se oli amerikkalainen avaruuasema Skylab, joka putosi vuonna 1979 Australian eteläosien autiomaahan ja mantereen lounaispuolella olevalle merialueelle. Skylabin kappaleita voi yhä edelleen löytää Nullarborin autiomaasta.

Video: Sisunautti, majuri Tim ja avaruuskonkari Juri palasivat maahan

Kansainvälisen avaruusaseman 47. miehistö palasi tänään puolelapäivin Maahan oltuaan avaruudessa 186 vuorokautta. NASAn suomalaissukuisen "sisunautti" Tim Kopran, Euroopan avaruusjärjestön brittiastronautin Tim Peaken ja kolmikkoa kuljettaneen Sojuzin komentajana toimineen Juri Malenshenkon paluu tapahtui täysin suunnitellulla tavalla.

 

 

Kahta Timiä ja Juria kuljettanut Sojuz TMA-19M kopsahti laskuvarjon varassa Kazakstanin arolle klo 12.15 Suomen kesäaikaa ja päätti näin heidän puolivuotisen avaruuslentonsa.

 

 

Yllä olevat videot näyttävät kuinka avaruuslentäjät menivät aluksensa sisälle, lähtivät asemalta ja saapuivat lopulta Maahan. Alla oleva Venäjän avaruusjärjestön Roskosmoksen Twitterissä julkaisema kuva puolestaan näyttää hyvin sen, miten Sojuz-aluksen laskeutumista hidastavat rakettimoottorit syttyvät juuri ennen maahanpaluukapselin osumista maan pintaan – kuvan perusteella voisi helposti ajatella aluksen syttyvän tuleen, mutta kaikki käy kuvasarjassa juuri kuten on suunniteltu.

Sojuz osuu Maahan

Avaruusasemalle jääneet Jeff WilliamsAleksei Ovshinin ja Oleg Skriposhka saavat seuraa kolmesta uudesta miehistönjäsenestä heinäkuun 7. päivänä ja syyskuun alussa on heidän vuoronsa palata Maahan.

Alkuvuoden aikana tiedotusvälineissä on kerrottu varsin paljon kahdesta Timistä, mutta miehistön kolmas jäsen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Hän on kuitenkin sisunauttiin ja brittien "Majuri Timiin" (David Bowien "Space Oddity" -laulussa olleen Major Tomin mukaan) verrattuna konkari, sillä tämän lennon jälkeen hän on toiseksi pisimpään avaruudessa viettänyt ihminen. Hän on lentänyt niin Sojuz-aluksilla kuin avaruussukkulalla, ollut Mir-asemalla ja nykyisellä kansainvälisellä avaruusasemalla, ja tehnyt kaikkiaan kuusi avaruuskävelyä. Nyt päättynyt lento oli hänen kuudes avaruuslentonsa.

55-vuotias Malenshenko on kiinnostava myös siksi, että hän on mennyt naimisiin avaruudessa ollessaan: samaan aikaan kun hän itse oli avaruusasemalla Maan kiertoradalla, oli hänen vaimonsa Jekaterina Dmitrieva Houstonissa sijaitsevassa lennonjohdossa. He sanoivat "tahdon" 10. elokuuta 2003 Jurin lentäessä silloin Uuden Seelannin päällä.

Videot: NASA-TV (ja ESA sekä Roskosmos)

Upea video näyttää lennon luotausraketilla avaruuteen

New Mexicosta laukaistiin marraskuun 6. päivänä viime vuonna pieni, noin kuusi metriä korkea luotausraketti avaruuteen. Se nousi hieman yli 120 kilometrin korkeuteen ja vapautti siellä omille teilleen koekapselin, mutta erityisen jännän lennosta teki se, että raketin ja kapselin mukana oli kameroita, jotka kuvasivat koko pikamatkan avaruuteen.

Nämä niin sanotut luotausraketit nousevat avaruuden puolelle, mutta putoavat sieltä saman tien alas. Nimi tulee siitä, että alun perin niillä on "luodattu" yläilmakehää seka lähiavaruutta, mutta nykyisin niitä käytetään monenlaiseen tutkimukseen ja testaamiseen.

Tällaisia raketteja laukaistaan varsin paljon Ruotsin Lapissa, Kiirunassa olevasta ESRANGEn tutkimusasemalta, samoin kuin Norjasta Andøyasta. Ruotsin raketit putoavat alas suurelle maanpäälliselle varoalueelle, mistä rakettien jäännökset ja tutkimuslaitteet on helppo hakea kopterilla talteen. Norjasta raketit laukaistaan puolestaan meren päälle.

Videolla oleva raketti laukaistiin New Mexicosta tulevaisuudessa turistilentoihin käytettävältä Spaceport America -asemalta, missä lentoja niin NASAlle kuin muillekin akateemisille asiakkaille hoitaa UP Aerospace -niminen yhtiö.

Tällä lennolla päähyötykuormana oli NASAn Johnsonin avaruuskeskuksessa tehty Maraia -niminen kapseli, josta suunnitellaan avaruusasemalle eräänlaista pullopostia.

Asemalta voitaisiin lähettää näytteitä ja tavaraa takaisin Maahan kätevästi tällaisella pienellä kapselilla, joka kestää pudotuksen ilmakehään ja laskeutuu alas laskuvarjolla. Tekniikkaa testattiin nyt ensimmäistä kertaa todellisissa olosuhteissa, tosin avaruusasemalta pudotessaan kapseli iskeytyy ilmakehään paljon suuremmalla nopeudella: nyt vauhtia oli "vain" noin viisi Machia kun kiertoratanopeudella saavuttaessa se on noin 25 Machia. Siis noin 28 000 km/h, kun luotausraketista pudotettaessa se on noin 6000 km/h.

Lisäksi mukana raketissa oli neljä muuta tutkimuslaitetta – sekä GoPro -kameroita, joilla koko lento tallennettiin hienoksi videoksi.

Laukaisun jälkeen raketti alkaa pyöriä vinhasti, mikä on täysin normaalia. Spinnaaminen pitää raketin automaattisesti oikeassa asennossa ja lisää yksinkertaisella tavalla olennaisesti raketin suuntavakautta. 

Sitten rakettimoottori sammuu ja noin minuutin lennon jälkeen (videolla kohdassa 1:17 min) pyöriminen lopetetaan pienen rakettimoottorin antamalla sysäyksellä, nokkakartio irtoaa ja sen alla ollut viisikiloinen Maraia-kapseli pullautetaan ulos. Se irtaantuu, ja siinä ollut kamera näyttää itse raketin, sekä myös sen, miten tutkimuslaiteosa irtoaa rakettimoottorista (joka on itse asiassa raketin koko alin osa).

Maraia iskeytyy ilmakehään noin kohdassa 2:38 minuuttia ja putoaa Maahan.

Ja aivan videon lopussa on odottamaton yllätys...jotain muuta, mitä avaruuslennolta odottaisi.

 

Minne "WTF" oikein putosi?

Pe, 11/13/2015 - 17:48 Jari Mäkinen
Tutkijat WT1190F-havaintolentokoneessa

Kummallinen avaruusromukappale WTF, eli oikealta nimeltään WT1190F törmäsi maapalloon tänään aamulla täsmälleen ennusteiden mukaisesti. 

Se iskeytyi Maan ilmakehään klo 8:18 Suomen aikaa 39 600 kilometrin tuntinopeudella noin 100 km Sri Lankan eteläpuolella.

Yllätyksenä tämä putoaminen ei tullut (vaikka tiedotusvälineistä sen kuvan saattoi saadakin), sillä kappale havaittiin ensimmäisen kerran jo 18. helmikuuta vuonna 2013.

Niinpä putoamispaikka pystyttiin laskemaan varsin tarkasti etukäteen, ja siksi paikalla oli kansainvälinen tutkijaryhmä lentokoneessa  kuvaamassa putoamista. Tällaisten maahanpaluiden tutkiminen auttaa ymmärtämään aina paremmin sitä, miten kappaleet käyttäytyvät ilmakehän kitkakuumennuksessa ja miten ne hajoavat milläkin korkeudella. 

Otsikkokuvassa tutkijat säätivät kameroita koneessa ennen havaintolentoa.

Erityisen kiinnostavan tästä kappaleesta teki se, että se oli erittäin todennäköisesti ihmisen tekemä. Mitä todennäköisemmin WT1190F on peräisin geostationaariradalle satelliitin laukaisseesta kantoraketista ja se on ollut hyvin soikealla radalla Maan ympärillä vuodesta 2009 alkaen.

Arabivetoisen Kansainvälisen astronomisen unionin maahanpalaavia kappaleita tutkivan ryhmän vuokraama Gulfstream-lentokone (kuvassa yllä) oli havaitsemassa putoamista ja onnistuikin saamaan tapauksen videolle sekä lukuisiin valokuviin:

Alhaalta putoamista ei voitu nähdä lainkaan sateen ja pilvien vuoksi, joten Sri Lankaan kerääntyneet tutkijat ja harrastajat vetivät siis vesiperän. Laskelmien mukaan kappale olisi voinut hohtaa pudotessaan hetken aikaa taivaalla yhtä kirkkaana kuin täysikuu, mutta olisi hiipunut nopeasti sen jälkeen. Näky olisi ollut samankaltainen kuin tähdenlento, paitsi että nyt sen aika ja paikka olisi tiedetty etukäteen, ja kappale olisi ollut satunnaisen avaruuskiven sijaan ihmistekoinen.

Sri Lankan puolustusministeriön mukaan kappale hajosi ilmassa kokonaan vajaan sadan kilometrin korkeudessa eikä siitä selvinnyt mitään pinnalle saakka.

Tämä ei ollut yllätys, sillä todennäköisesti kappale oli käytännössä suuri, tyhjä polttoainetankki, jonka massa suhteessa sen pinta-alaan oli hyvin pieni. Siksi se tuhoutui hyvin nopeasti ilmanvastuksen alettua sitä kuumentaa.

Seuraava tiedossa oleva Maahan syöksyvä kappale on Vermont Lunar, amerikkalaisyliopiston tekemä cubesat, 10 cm kanttiinsa oleva pikkusatelliitti. Sen odotetaan putoavan alas marraskuun 23. päivänä Arabian niemimaan päällä ja tuhoutuvat kokonaan jo korkealla ilmakehässä.

Juttua on päivitetty klo 18:18 lentokoneesta kuvatulla videolla.

Oikutellut aurinkopurjesatelliitti syöksyi Maahan

To, 06/18/2015 - 17:59 Jari Mäkinen

Kaksi kertaa pahaenteisesti hiljentynyt, mutta kosmisen kuoleman kourista taas henkiin herännyt pieni, kokeellinen aurinkopurjesatelliitti on nyt lopullisesti sammunut. Se putosi suunnitellusti Maan ilmakehään jo viime sunnuntaina illalla noin kello 20:23 Suomen aikaa. 

Putoaminen tapahtui Atlantin valtameren päällä Etelä-Amerikan ja Afrikan välissä. Aivan tarkkaa aikaa ja paikkaa ei tiedetä, koska tätä pientä satelliittia ei ole seurattu yhtä hyvin kuin suurempia satelliitteja. Tapauksesta tiedotettiin toissapäivänä.

Amerikkalaisen avaruusharrastajien järjestön Planetary Societyn rakentama satelliitti laukaistiin avaruuteen yhdessä Yhdysvaltain kokeellisen minisukkulan kanssa 20. toukokuuta ja se onnistui onnenkantamoisten jälkeen avaamaan ohuesta muovikalvosta tehdyn aurinkopurjeensa kesäkuun 7. päivänä. Näin ollen lennon kesto oli 25 vuorokautta, mikä oli varsin tarkasti ennakkoon arvioitu aika; matalalla kiertoradalla olevat kappaleet putoavat nopeasti alas ilmakehän yläosien ohuen kaasun hidastamina, ellei niitä pidetä rakettimoottorin avulla radallaan.

Lennon tärkein tehtävä oli juuri purjeen avaaminen, sillä samanlaista periaatetta käytetään toisessa, suuremmassa satelliitissa, joka on tarkoitus laukaista avaruuteen ensi vuonna. Sen tehtävänä on varsinaisesti käyttää purjetta aurinkotuulen avulla liikkumiseen.

Pieni satelliitti osoitti temperamenttiaan myös aurinkopurjeen avaamisen jälkeen. Sen jälkeen, kun satelliitin yhdellä puolella olevilla kameroilla oli saatu kuvia avoimesta purjeesta, ei toiselta puolelta enää kuvia saatu lainkaan, koska LightSail lopetti reagoimasta lennonjohdon käskyihin. Sen radiolähetin alkoi lähettää tietoa sisältämätöntä omituista, jatkuvaa signaalia, ja sitä huutaen satelliitti syöksyi Maan ilmakehään sekä tuhoutui siinä ilman kitkakuumennuksessa.

Näin pienestä ja kevyestä satelliitista ei jäänyt jäljelle muuta kuin kuumuudessa syntynyttä palokaasua.