Satelliitit rakensivat GMV ja Thales Alenia Space, yhden kumpikin. Satelliitit validoivat keskeisiä navigointisatelliittiteknologioita sekä uusia signaaleja ja palveluja, ja ottavat myös käyttöön operatiivista vaihetta varten tarvittavat L- ja S-kaistan taajuudet Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) sääntöjen mukaisesti. 

Celesten tarkoituksena parantaa satelliittinavigaatiota Euroopassa ja tekee siitä toimintavarmempaa.

Vuonna 2027 laukaistaan avaruuteen lisää satelliitteja, ja lopulta konfiguraatioon kuuluu 11 satelliittia ja varalla oleva satelliitti. Sen avulla voidaan testata laajasti erilaisia asioita useilla taajuusalueilla, käyttöympäristöissä ja sovelluksissa. 

Galileo-paikannussatelliitteja huomattavasti lähempänä Maata oleva Celeste tekee mahdolliseksi voimakkaammat signaalit ja uusien taajuuksien käytön. Celeste on testialusta monenlaisille sovelluksille, kuten autonomisten ajoneuvojen, rautatieliikenteen, meriliikenteen ja ilmailun navigoinnin parantamiseen, paremman saatavuuden kaupunkien katukuiluissa sekä syrjäisillä napa- ja arktisilla alueilla, tarkemman paikannuksen ja viestinnän pelastuspalveluille onnettomuuksien aikana, yhdistettyjen laitteiden ja esineiden internetin (IoT) sovellusten seurannan sekä jopa sisätilapaikannuksen. 

Jos Celeste toimii odotetusti, Euroopan unioni saattaa päättää operatiivisen LEO-navigaatiokerroksen käyttöönotosta. Uusi järjestelmä täydentäisi Galileota ja EGNOS-järjestelmää, Euroopan nykyisiä paikannus-, navigointi- ja ajoitusjärjestelmiä. 

Celeste auttaa myös osaltaan eurooppaaista avaruusalan teollisuutta valmistautumaan näiden uusien paikannussatelliittien tekemiseen.

Pääsy avaruuteen on strategisesti tärkeää, ja siksi on erittäin myönteistä, että Ariane- ja Vega-raketit ovat saamassa seuraa useista uusista eurooppalaisraketeista. Ja mikä parasta, niitä tullaan laukaisemaan avaruuteen myös Euroopan mantereelta. Jopa ihan naapurista Norjasta.

Lofooteilla, Andøyan saarella valmistellaan parhaillaan saksalaisen Isar Aerospacen Spectrum-rakettia toiseen koelentoonsa. Ensimmäinen lento noin vuosi sitten päättyi lyhyeen, kun raketti putosi pian laukaisun jälkeen mereen ja räjähti; yhtiö sai kuitenkin lennosta paljon kokemusta laukaisuvalmisteluista ja itse raketistakin, joten se uskaltaa nyt yrittää uudelleen.

Laukaisupaikalla oli perjantaina 13. maaliskuuta myös VIP-vieraita, kun Saksan liittokansleri Friedrich Merz, puolustusministeri Boris Pistorius ja tutkimus-, teknologia- ja avaruusministeri Dorothee Bär vierailivat paikalla yhdessä Norjan pääministeri Jonas Gahr Støren, kauppa- ja teollisuusministeri Cecilie Myrsethin ja puolustusministeri Tore O. Sandvikin kanssa.

Kuten ministerilistasta voi huomata, on kyse todellakin myös strategisesti tärkeästä asiasta. Andøyan avaruuskeskuksesta on tulossa läntisen Euroopan ensimmäinen avaruuslaukaisukeskus.

PÄIVITYS: Spectrumin laukaisua yritettiin 25. maaliskuuta, mutta rakettia ei lopulta lähetetty. Ensin merellä olevalle varoalueelle eksyi asiaan kuulumaton alus, ja kun se oli häädetty pois ja lähtölaskentaa päästiin jatkamaan, keskeytti automaattinen varojärjestelmä laukaisun muutamaa sekuntia ennen laukaisua. Syynä oli polttoaineen lämpötilan nousu sallitun rajan yläpuolelle. Uuden laukaisuyrityksen päivämäärää ei ole vielä julkistettu.

RFA valmistautuu myös lentoon

Toinen saksalaisyhtiö, Rocket Factory Augsburg, on puolestaan myös valmistautumassa RFA One -rakettinsa koelentoon.

Yhtiö käyttää Skotlannin pohjoisosassa Shetlanninsaarilla olevaa SaxaVordin laukaisukeskusta, missä se valmisteli rakettinsa laukaisua jo kaksi vuotta sitten. Kun raketin ensimmäistä vaihetta testattiin elokuussa 2024, se kuitenkin räjähti. Rakettia, sen moottoria, polttoainetankkien paineistusta ja proseduureja on nyt parannettu, ja tavoitteena on yrittää uutta laukaisua tulevana kesänä.

RFA toimitti tällä lennolla käytettävän raketin ensimmäisen ja toisen vaiheen Skotlantiin nyt helmikuussa. Ensimmäisen vaiheen moottoreita on testatu erikseen Ruotsissa, Esrangen avaruuskeskuksessa lähellä Kiirunaa, mistä niitä toimitetaan parhaillaan SaxaWordiin.

Maia puolestaan lykkää lentoaan

Ariane-rakettien taustalla olevan ArianeGroupin start-up -tyylisesti toimiva tytäryhtiö MaiaSpace on puolestaan kehittämässä ensimmäistä eurooppalaista Falcon 9:n tapaan osittain uudelleenkäytettävää rakettia. Raketin ensimmäinen vaihe palaa lennon jälkeen takaisin ja voidaan lennättää uudelleen.

Yhtiö on muuttamassa Kouroun avaruuskeskuksessa olevaa Sojuz-rakettien laukaisualustaa käyttöönsä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Sojuzien lennot Kourousta lopetettiin, joten hyvä laukaisualusta jäi tyhjän pantiksi. Laukaisukeskusta ylläpitävä Ranskan kansallinen avaruuskeskus CNES julkisti huhtikuussa 2024 kilpailun Sojuz-laukaisualustan vuokraamiseksi, ja MaiaSpacelle myönnettiin saman vuoden syyskuussa oikeus käyttää alustaa.

MaiaSpace olettaa, että noin 80 prosenttia laukaisualustan infrastruktuurista sopii lähes sellaisenaan yhtiön omalle raketille.

Maia aikoi tehdä ensilennon raketillaan vielä tämän vuoden puolella, mutta yhtiö ilmoitti Kouroussa 24. helmikuuta olleessa tilaisuudessa, että lento siiryy ensi vuoden puolelle.

Ensilennon on tarkoitus olla "vain" hyppäys hieman yli sadan kilometrin korkeuteen, virallisesti avaruuteen. Lennon päätarkoitus on testata ensimmäisen vaiheen palaamista takaisin, mutta samalla yhtiö voi myös käydä läpi koko laukaisuvalmisteluprosessin ja laukaisun.

Maia on suurin kehitteillä olevista uusista raketeista. Se pystyy kuljettamaan 1,5 tonnia matalalle kiertoradalle, kun ensimmäistä vaihetta ei käytetä uudelleen. Uudelleen käytettäessä kapasiteetti on viitisensataa kilogrammaa.

Espanjalaiset keräsivät lisää rahaa

Japanilainen satelliittivalmistaja Mitsubishi Electric Corporation on sijoittanut 180 miljoonaa euroa espanjalaiseen PLD Space -yhtiöön.

PLD Space aikoo tehtä Miura 5 -raketillaan ensilennon vielä tänä vuonna ja aloittaa kaupalliset lennot vuonna 2027. Laukaisupaikka heilläkin on Kouroun avaruuskeskus Ranskan Guyanassa; yhtiö on muuttamassa keskuksen vanhinta, aikanaan Diamant-rakettien käytössä ollutta laukaisualustaa Miura 5:lle sopivaksi.

Mitsubishi Electric on suunnittelemassa laajaa satelliittikonstellaatiota, ja halusi varmistaa itselleen etuoikeutetun pääsyn Miura 5:n laukaisuihin.

Orbex laittoi pillit pussiin

Ensimmäinen Euroopan uusista rakettiyhtiöistä on joutunut lopettamaan toimintansa. Brittiläinen Orbex on ollut jo jonkin aikaa talousvaikeuksissa, mutta tilanteeseen näytti tulevan helpotusta tammikuussa, kun ranskalainen Exploration Company ilmoitti olevansa kiinnostunut Orbexin ostamisesta.

Lopulta kauppa ei toteutunutkaan – mahdollisesti Yhdistyneiden kuningaskuntien hallituksen estettyä sen. Näin Orbex ajautui 11. helmikuuta vararikkoon, kun yhtiön mukaan kaikki yritykset "saada rahoitusta, yhdistyä tai tulla ostetuksi epäonnistuivat".

Skyrora, toinen rakettia kehittävä isobritannialaisyhtiö, ilmoitti pian tämän jälkeen olevansa kiinnostunut monista Orbexin toiminnoista. Erityisesti Skyroraa kiinnostaa Sutherlandiin, Skotlannin pohjoisosassa mantereella oleva laukaisukeskus.

Samaan aikaan muualla maailmassa

Uudet kevyen kategorian raketit eivät ole vain eurooppalainen trendi. Maailmalla on useita kymmeniä yhtiöitä, jotka tähtäävät 500-1000 kilogramman rahtikapasiteettisiin raketteihin.

Näistä yksi, yhdysvaltalainen Firefly, teki onnistuneen lennon uudella Alpha-raketillaan maaliskuun 11. päivänä. Raketin ensilento oli jo syyskuussa 2021, mutta se päättyi huonosti. Sen jälkeen rakettia on muunneltu ja säädetty, lennetty uudelleen, onnistuttu ja epäonnistuttu, kunnes nyt oli vuorossa jo seitsemäs lento.

Tätä seuraa Alphan uusi sukupolvi, joka kykenee laukaisemaan noin tonnin matalalle kiertoradalle.

Japanissa Space One -yhtiö laukaisi Kairos-rakettinsa kolmannelle koelennolleen 5. maaliskuuta. Kuten kaksi edeltävää lentoa, tämäkin päättyi epäonnistumiseen.

Space is hard, kuten sanotaan. Se pitää paikkansa.

Asiat alkavat nivoutua yhteen. 

Huhut SpaceX -yhtiön menemisestä pörssiin tämän vuoden aikana ovat kiertäneet jo jonkin aikaa, ja tuloksena voisi olla eräs maailman suurimmista yhtiöistä heti Microsoftin, Applen, Nvidian,  Saudi Aramcon, Googlen Alphabetin ja Amazonin jälkeen. Yhtiön arvo olisi arvioiden mukaan puolitoista biljoonaa dollaria eli 1,5 miljoonaa miljonaa dollaria. Tämä on noin 16 kertaa Suomen vuosittainen budjetti.

Viime viikonloppuna kerrottiin, että SpaceX toimitti 30. tammikuuta Yhdysvaltain tietoliikenteestä vastaavalle viranomaiselle Federal Communications Commissionille hakemuksen jopa miljoonan satelliitin lähettämisestä kiertoradalle ja niiden käyttämisestä datakeskuksina ennen kaikkea tekoälyn vaatimaan laskentaan.

Ja nyt, 2. helmikuuta kerrottiin, että SpaceX on ostanut xAI:n, joka kehittää tekoälyteknologioita ja pyörittää sosiaalisen median alustaa X (entinen Twitter). 

Kaupan ehtoja ja summia ei ole kerrottu, mutta taustalla häärää Elon Musk, joka omistaa enemmistön molemmista yhtiöistä.

Musk on hehkuttanut jo jonkin aikaa, miten avaruus on paras paikka sijoittaa servereitä internetin ja tekoälyn tukemiseen, sillä avaruudessa on tarjolla lähes rajattomasti sähköä – sitä kun saadaan paneeleilla suoraan Auringosta. Avaruudessa olevat serverit ovat myös käteviä avaruudessa olevan ja lisääntyvissä määrin sinne siirtyvän tiedonvälitysinfrastruktuurin (Starlink ja sen tulevat kilpailijat) vuoksi.

Muskin mukaan maailman sähkönkulutus riitä tekoälyn tarpeisiin ilman haittoja yhteisöille ja ympäristölle.

Tässä kaikessa on nähtävissä selvä linja ja yhteys siihen, miten Starlink-järjestelmän satelliitit sekä Falcon 9 ovat liittyneet toisiinsa. Lähettämällä paljon satelliitteja omalla, osittain uudelleenkäytettävällä raketilla, on SpaceX pystynyt paitsi rakentamaan nopeasti Starlink-järjestelmäänsä sekä kehittämään Falcon 9:n laukaisut rutiininomaisiksi. SpaceX on noussut näin lähes monopoliasemaan niin satelliittien kuljettamisessa avaruuteen kuin satelliittitietoliikenteessä.

Starship nousee 11. koelennolleen. SpaceX aikoo ottaa raketin jo satelliittilaukaisukäyttöön tänä vuonna. Kuva: SpaceX

Uusi jättiraketti Starship puolestaan on täysin uudelleenkäytettävä ja kuljetuskapasiteetiltaan paljon suurempi. Se on tehty myös hyvin nopeasti uutta lentoa varten valmisteltavaksi. Vaatimattomammissakin kaavailuissa Starshipit lentäisivät tuhatkunta kertaa vuodessa Teksasissa ja Floridassa olevilta laukaisupaikoilta.

Starshipit voivat viedä avaruuteen noin 150 tonnia kerralla, ja niiden avulla datakeskusten rakentaminen avaruuteen olisi hyvinkin mahdollista kohtuullisin kustannuksin. Muskin mukaan näiden keskusten tekeminen olisi jopa edullisempaa kuin maanpäällisten datakeskusten rakentaminen.

Vaikka Musk on viime kuukausina puhunut paljon datakeskuksista, hän kertoo Marsin olevan edelleen päämäränä sekä pysyvänsä Nasan partnerina, kun Yhdysvallat on palaamassa Kuun pinnalle. Itse asiassa nämäkin kaikki liittyvät yhteen, sillä avaruusdatakeskukset mahdollistavat Muskin mukaan tulevaisuudessa kasvavat tukikohdat Kuussa ja Mars-siirtokuntien perustamisen.

Ja lisäksi datakeskukset tuovat paljon rahaa, jolla SpaceX ja Musk voivat toteuttaa Mars-haaveita. Siinä on vielä monta mutkaa, mutta suunta on selvä.

Starlink-verkossa on nyt noin 10 000 satelliittia ja niitä laukaistaan lisää useita kertoja viikossa. Datakeskussatelliitteja laukaistaisiin sata kertaa enemmän ja päivittäin.

Starlink-satelliitit ovat kasvaneet vuosien varrella kovasti. Seuraavaksi mukaan tulevat datakeskukset. Kuva: SpaceX

Nyt FCC:lle jätetty hakemus ei vielä tarkoita, että satelliitit todella tullaan lähettämään – se on alku viranomaiskäsittelylle, ja lopulta FCC:n täytyy hyväksyä tai hylätä hakemus, tai vaatia siihen muutoksia. Etenkin nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä se tullaan todennäköisesti hyväksymään.

Tämä on samanaikaisesti upea ja pelottava asia. Teknisesti Falcon 9, Starship ja Starlink, kuten myös todennäköisesti tulevat datakeskukset, ovat mieltäkutkuttavan hienoja ja tarjoavat uskomattomia mahdollisuuksia, mutta niiden valovuosia muita edellä oleva teknologia tuo myös valtaa, jota voidaan myös väärinkäyttää: lähes kaikki maailman data kulkisi SpaceX:n (ja Yhdysvaltain) kautta. 

Voi hyvin nähdä, kuinka SpaceX olisi muuttumassa vähitellen maailman suurimmaksi, mahtavimmaksi ja vaikutusvaltaisimmaksi yhtiöksi, joka voisi päättää monien maidenkin asioista.

Muu maailma ei tällä haavaa pysty kisaamaan SpaceX:n kanssa.

Otsikkokuvana on Grok-tekoälyn tekemä (ei lähellekään realistinen) visualisointi sisaryhtiönsä SpaceX:n serverisatelliiteista.

Kiinassa tehtiin 3. joulukuuta kiinnostava uuden raketin koelento. Landspace-yhtiön Zhuque-3 on vähän kuin SpaceX:n Falcon 9:n kiinalaisversio, eli sen ensimmäinen vaihe on tehty uudelleenkäytettäväksi.

Tällä ensimmäisellä koelennolla ensimmäinen vaihe ei kuitenkaan onnistunut laskeutumaan pehmeästi alas. Muutoin tämä Jiuquanin avaruuskeskuksesta tehty laukaisu sujui hyvin, sillä raketin toinen vaihe toimi suunnitellusti ja vei avaruuteen pienen satelliitin painoisen painolastin eli niin sanotun massasimulaattorin. Se ei irronnut toisesta vaiheesta, vaan se jäi toisen vaiheen kanssa kiertämään yhdessä maapalloa.

Kunnes tänään ne putosivat hallitsemattomasti alas. Yhdysvaltain avaruusvoimien mukaan ne molskahtivat Tyyneen valtamereen Uuuden-Seelannin eteläpuolelle klo 14.39 Suomen aikaa (+/- minuutti).

Toinen vaihe on pituudeltaan noin 12 metriä ja halkaisijaltaan 4,5 metriä. Arvio sen massasta oli 7,5 – 11 tonnia. Näin suurimassainen ja kookas kappale ei tuhoudu ilmakehään osuessaan, vaan siitä selviytyy Maan pinnalle saakka kappaleita. Esimerkiksi kuumuutta kestämään tehty rakettimoottori ja mahdollisesti titaanista valmistetut säiliöt tuskin tuhoutuvat kokonaan.

Suomen perusteilla oleva Avaruustilannekeskus ja EU:n Avaruustilannekeskus ovat seuranneet putoavaa rakettivaihetta ja ennustivat, että se olisi pudonnut alas tänään perjantaina 30.1. noin klo 13-14 välisenä aikana. Putoamisaikaa ei voida ennustaa tarkasti, koska esimerkiksi ilmakehän yläosien kaasun tiheys juuri tänään lentoradan kohdalla ja kappaleen asento sekä pyöriminen vaikuttavat siihen, kuinka paljon ilmakehän yläosien harva kaasu hidastaa ratanopeutta. 

Mitä alemmaksi rakettivaihe putoaa, sitä enemmän ilmakehä sitä hidastaa, ja sitä tarkemmin putoamisajankohta voidaan arvioida. Lopulta kappale putoaa nopeammin ja nopeammin, kunnes ollessaan noin 80 kilometrin korkeudessa se alkaa hajota ilmakehään suurella nopeudella syöksyessään ja voimakkaasti kuumentuessaan.

Suurin osa ilmakehään putoavista satelliiteista ja muista kappaleista tuhoutuu kokonaan ilmanvastuksen ja suuren kuumuuden vuoksi. Esimerkiksi tänään 30. tammikuuta putoaa myös seitsemän Starlink-satelliittia sekä Yhdysvaltain puolustushallinnon koneellinen satelliitti Blackjack Aces-4. 

Delftin yliopiston Tudat-ennuste arvioi putoamispaikan hyvin tarkasti; rakettivaihe putosi jotakuinkin keltaisen renkaan osoittamaan paikkaan. Suomeen se ei olisi voinut pudota.

Vaikka rakettivaihetta on seurattu tarkasti viime aikoina mm. EU:n Avaruustilannekeskuksen käytössä olevilla kaukoputkilla (otsikkokuvassa on puolalaisen Chilessä sijaitsevan seurantateleskoopin ottama kuva 28. tammikuulta), ei sitä voida tarkkailla kuitenkaan koko aikaa. 

Putoamispaikka voidaan kuitenkin arvioida. Rakettivaihe kiertää Maata päiväntasaajan suhteen 56,94° kallellaan olevalla radalla, joten putoamispaikka voi olla vain alueella, joka ulottuu päiväntasaajalta noin 57° pohjoiseen ja etelään. Myös lentorata voidaan laskea ennen ja jälkeen ennustetun putoamisajan. Putoaminen voi tapahtua vain lentoradan kohdalla, joten esimerkiksi Suomeen kiinalaisraketti ei voi pudota. 

Viime kierroksillaan se kulkee mm. Skotlannin, Tanskan, Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan päältä. 

Koska suurin osa maapallosta on merta, on kaikkein todennäköisintä, että rakettivaiheen rippeet molskahtavat veteen. Ja näin siis tapahtuikin.

Vastuulliset rakettilaukaisijat, kuten eurooppalainen Arianespace ja amerikkalainen SpaceX, ohjaavat rakettivaiheet putoamaan hallitusti alas sen jälkeen, kun hyötykuorma on toimitettu avaruuteen ja raketti on tehtävänsä tehnyt. 

Toisinaan siinä ei kuitenkaan onnistuta. Esimerkiksi Ariane 6:n ensilennolla käytetty raketin ylempi vaihe epäonnistui rakettimoottorinsa poltossa, joten vaihe on edelleen avaruudessa. Samoin viime vuonna SpaceX:n Falcon 9:n ylemmän vaiheen rakettimoottori ei toiminut suunnitellusti ja rakettivaihe putosi alas hallitsemattomasti Puolan päällä. Raketin jäänteitä löydettiin Maan pinnalta, mutta onneksi kukaan tai mikään ei jäänyt niiden alle.

Saksalainen Isar Aerospace on kehittämässä Spectrum-nimistä pientä kantorakettia, joka pystyy viemään noin tonnin massaltaan olevan kuorman matalalle kiertoradalle. Raketin nokkakartion halkaisija on kaksi metriä, joten sen sisälle mahtuu hyvin kohtalaisen kookkaatkin piensatelliitit tai koko joukko pienempiä satelliitteja.

Myös muutamat muut yhtiöt (mm. Rocket Factory Augsburg, Skyrora, Maiaspace, PDL Space ja Orbex) kehittävät uusia, pienikokoisia raketteja. Näiden saaminen käyttöön on suuri lisä Euroopan omavaraisuuteen avaruustoiminnassa ja useampien rakettien saaminen käyttöön lisää luotettavuutta. 

Isar Aerospacella on laukaisualusta Norjan Lofooteilla Andøyan saarella. Merkittävää tässä onkin uuden raketin lisäksi juuri laukaisupaikka: pian avaruuteen voidaan laukaista satelliitteja myös Euroopan mantereelta. Andøya sopii erinomaisesti maapallon napojen kautta kulkeville radoille lähetettävien satelliittien laukaisuun.

Yhtiö suunnittelee laukaisevansa rakettejaan myöhemmin myös Kouroun avaruuskeskuksesta, siis samasta paikasta Ranskan Guyanassa Etelä-Amerikassa, mistä laukaistaan nyt Ariane- ja Vega-raketteja. Muut uudet rakettiyhtiöt tulevat käyttämään myös Skotlannissa olevia laukaisualustoja Kouroun lisäksi.

Pian siis Euroopasta voidaan laukaista satelliitteja useastakin paikasta ja useilla erilaisilla raketeilla. Ranskalaisen Maiaspacen raketti on lisäksi Falcon 9:n tapaan osittain uudelleenkäytettävä.

Ensilento epäonnistui (mikä ei ollut yllätys)

Isar Aerospace teki raketillaan ensilennon maaliskuussa 2025, mutta tuo laukaisu ei onnistunut. Raketti putosi alas vain noin puolen minuutin kuluttua laukaisusta, mutta onneksi mereen – ei laukaisualustan päälle.

Se, että uuden rakettiyhtiön suunnitteleman ja tekemän uuden raketin laukaisu uudelta laukaisulta ei onnistunut, ei ollut suinkaan yllätys. Varsin harva raketin ensilento onnistuu, vaikka taustalla olisi kokenutkin yhtiö.  Laukaisuyritys sinällään oli kuitenkin suuri askel eteenpäin: Isar sai lyhyestäkin lennosta paljon tietoja ja ennen kaikkea kokemusta raketin laukaisuvalmisteluista ja laukaisemisesta. 

Uusi yritys maaliskuussa

Isar aikoi tehdä uuden laukaisuyrityksen  21. – 23. tammikuuta välisenä aikana. Tätä "Onward and Upward" -nimen saanutta laukaisua siirrettiin kuitenkin venttiilivian vuoksi myöhempään ajankohtaan, ja 30. tammikuuta yhtiö ilmoitti pyrkivänsä nyt laukaisemaan raketin aikaisintaan 19. maaliskuuta. 

Raketin kyydissä on viisi pientä mikrosatelliittia, CubeSatia, ja yksi tekninen koejärjestely. Satelliitit valittiin mukaan Saksan avaruusjärjestö DLR:n kilpailussa.  

Euroopan avaruusjärjestön Boost! -ohjelma tukee laukaisua taloudellisesti.