IAU

Pluto menetti statuksensa planeettana vuonna 2006, kun Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU ensimmäistä kertaa määritteli virallisesti mikä se "planeetta" oikein onkaan. Äänestyksessä päätettiin se olevan kohde joka kiertää Aurinkoa, dominoi selvästi rataansa, sekä omaa riittävään massan, joka aikaansaa hydrostaattisen tasapainon (eli lähes pallomaisen muodon).

Pluto luokitellaan tällä hetkellä kääpiöplaneetaksi, sillä se jakaa ratansa muiden jotakuinkin samankaltaisten kappaleiden kanssa. Tämä ei kuitenkaan kaikille kelpaa.

Vastikään tiedelehti Icaruksessa julkaistavaksi hyväksytty artikkeli tarkasteli planeetta-käsitteen historiaa. Siinä perehdyttiin tapoihin, joilla tutkijat ovat käyttäneet tuota sanaa 1800-luvun alusta nykyaikaan asti.

Kansainvälinen tähtitieteen unioni IAU (International Astronomical Union) julisti viime tammikuussa kilpailun, jolla haettiin nimiä eksoplaneetoille. Nyt kisa on ratkennut ja voittajaksi on selviytynyt Australiassa päämajaansa pitävä kansalaistiedeprojekti theSkyNet.

Kilvassa kerättiin erilaisilta organisaatioilta ja oppilaitoksilta nimiehdotuksia, jotka sitten alistettiin kansainväliseen äänestykseen. Äänestyksen kohteena oli 274 nimiehdotusta 45 maasta eri puolilta maailmaa. Määräpäivään eli lokakuun loppuun mennessä ääniä kertyi 573 242 kaikkiaan 182 maasta. 

Voittoisat ehdotukset jakautuivat maantieteellisesti siten, että Pohjois-Amerikasta tuli neljä, latinalaisesta Amerikasta yksi (Meksikosta), Lähi-idästä ja Afrikasta kaksi (Marokosta ja Syyriasta), Euroopasta kuusi (Ranskasta, Italiasta, Hollannista, Espanjasta ja Sveitsistä) sekä Aasiasta ja Tyynenmeren alueelta niin ikään kuusi (Australiasta, Japanista ja Thaimaasta).

Eniten ääniä sai theSkyNetin ehdotus Thestias, joka on nyt Kaksosten tähdistön Polluxia kiertävän planeetan virallinen nimi. Thestias oli Kreikan mytologiassa Polluxin isoisä. Vuonna 2006 löytyneellä planeetalla on kokoa yli tuplasti Jupiteriin verrattunna.

Kilpailulla haettiin nimiä yhteensä 14 tähdelle ja 31 eksoplaneetalle. Mukana oli myös suomalaisia ehdokkaita. Jyväskylän Siriuksen nimiehdotukset 47 Ursae Majoris -tähden kolmelle planeetalle – Päivä, Aamu ja Ilta – nousivat äänestyksessä neljännelle sijalle. 

Voittaneiden ehdotusten tekijät saavat plaketin ja pääsevät lisäksi nimeämään asteroidin omassa Aurinkokunnassamme. Joissakin tapauksissa nimiä jouduttiin hieman muokkaamaan, jotta ne täyttivät niille asetetut kriteerit, mutta se tehtiin yhteistyössä IAU:n ja ehdotuksen jättäneiden kesken.

Ainoastaan yhdessä tapauksessa voittanut nimiehdotus jouduttiin kokonaan hylkäämään, kun se ei ollut sääntöjen mukainen. Tau Bootis -tähteä kiertävälle eksoplaneetalle etsitään nimi tuonnempana järjestettävällä uudella kilpailulla.

Kaikki uudet nimet löytyvät IAU:n sivuilta.

Kuva: NASA/ESA/G. Bacon (STScI) (taiteilijan näkemys Polluxista ja sitä kiertävästä Thestias-planeetasta).

Suomalaisella mytologialla on mahdollisuus tulla ikuistetuksi tähtitaivaalle. Yleisön annetaan äänestää yhteensä kahdenkymmenen eksoplaneettakunnan nimet. Järjestäjänä on Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU. Nimistä tulee siis täysin virallisia.

Mukana on kolme suomalaisvaihtoehtoa: Yksi mytologiaan perustuva nimistö 55 Cancri -järjestelmälle sekä kaksi vaihtoehtoa 47 Ursae Majoris -tähdelle kiertolaisineen. Tähdet sijaitsevat 40–46 valovuoden etäisyydellä meistä, ja erittäin hyvällä tuurilla toisen tai kummankin kiertolaisilla voi esiintyä elämää.

Joulunpyhinä voi viettää laatuaikaa tähtitieteellis-kartografisissa merkeissä. Garnegie-tiedeinstituutti on julistanut kilpailun, jossa haetaan nä viidelle Merkuriuksen kraatterille. Niiden koot vaihtelevat välillä 34–105 kilometriä ja ne sijaitsevat eri puolilla Aurinkokunnan sisintä planeettaa.

Kraatterit, joista löytyy enemmän tietoa täältä, on kuvannut MESSENGER-luotain (MErcury Surface, Space ENvironment, GEochemistry, and Ranging). Se on kiertänyt Merkuriusta maaliskuusta 2011 lähtien. Alkuperäisenä tavoitteena oli saada planeetasta 2 500 kuvaa, mutta tähän mennessä niitä on kertynyt jo satakertainen määrä eli yli 250 000.

Ihan millaiset nimet tahansa eivät kelpaa. Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin IAU linjauksen mukaan Merkuriuksen kraatterit nimetään taiteilijoiden, säveltäjien tai kirjailijoiden mukaan. Kuka tahansa ei heistäkään ole kelvollinen, sillä kyseisen henkilön on pitänyt olla kuuluisa yli 50 vuoden ajan ja kuolleena vähintään kolme vuotta.

Nimellä ei saa olla minkäänlaisia kytkentöjä politiikkaan, uskontoon tai sodankäyntiin, eikä se saa olla minkään toisen Aurinkokunnan kappaleen pinnanmuodon nimenä. Jälkimmäisen ehdon täyttymisen voi tarkistaa kattavasta nimiluettelosta ja Merkuriuksen nykyiseen nimistöön voi tutustua täällä.

Asiaan kannattaa paneutua huolella, sillä ehdotuksen mukana on oltava lyhyt luonnehdinta ehdotettua nimeä kantaneen henkilön tekemisistä sekä luotettava lähde kerrotuille tiedoille.

Kilpailu on avoin kaikille paitsi luotaimen tiedotustiimin jäsenille ja ehdotukset on jätettävä 15. tammikuuta 2015 mennessä. Tehdyistä ehdotuksista 15 valitaan loppukilpailuun ja lopullinen valinta tehdään IAU:ssa. Voittaneet nimet julkistetaan maalis–huhtikuun vaihteessa, kun MESSENGER-luotain ohjataan lentonsa päätteeksi törmäämään Merkuriuksen pintaan.

Kilpailuun pääsee osallistumaan Carnegie-instituutin sivuilla.

Onnea matkaan!

Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU on lähettänyt aiheellisen varoituksen: älä luota kraatterien tai muiden avaruudessa olevien kohteiden kauppiaisiin!

Viime aikoina erityisesti Marsin kraattereiden nimiä on myyty netissä runsaasti, mutta millään kauppiaalla ei ole oikeuksia näihin nimiin. Halvemmalla pääsee, jos laittaa itse kuvankäsittelyohjelmassa oman tai haluamansa nimen kraatterin vierelle. Itse asiassa mikäli nimellä on tehty kauppaa, sitä ei voitaisikaan käyttää koskaan virallisessa kartassa.

IAU on tällä haavaa ainoa taho, joka voi vahvistaa avaruudessa olevan kappaleen tai kohteen nimen. Yleensä nimeäminen käy siten, että esimerkiksi uuden pikkuplaneetan tai kraatterin löytäjä ehdottaa sille haluamaansa nimeä, ja IAU vahvistaa sen. Kun IAU perustettiin vuonna 1919, oli tämä nimeäminen eräs sen keskeisistä tehtävistä, koska tuolloin uusia kohteita löytyi koko ajan ja niiden nimeämisessä oli erilaisia, sekavia käytäntöjä. Erityisen merkittäväksi IAU:n koordinoiva, kansainvälisesti riippumaton työ tuli 1960-luvulla, kun sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto kartoittivat aktiivisesti Kuuta ja löysivät sieltä valtavasti uusia pinnanmuotoja.

Tarkalleen ottaen esimerkiksi kraatterien nimistä päättää IAU:n työryhmä, joka tunnetaan nimellä WGPSN (Working Group for Planetary System Nomenclature). Tämä eri puolilta maailmaa olevista tähtitieteilijöistä koostuva ryhmä käsittelee kaikki ehdotukset, jotka koskevat aurinkokunnan kohteita. Näihin lasketaan asteroidien, komeettojen ja kääpiöplaneettojen lisäksi niiden pinnanmuotodot, luonnolliset kiertolaiset ja myös niiden mahdolliset renkaat.

Aurinkokunnan ulkopuolisia kohteita varten on oma työryhmänsä. Kummankin ryhmän käyttämistä nimeämisperusteista kerrotaan tarkemmin IAU:n nettisivuilla.

Jos siis haluat  saada nimesi Marsiin, niin sinun pitää vain löytää kraatterin löytäjä ja vakuuttaa hänet siitä, että haluamasi nimi on paras mahdollinen. Mutta tästä ei saa käydä kauppaa.

Ja mikäli tämä ei onnistu, eivät keinot vielä lopu siihen: joissain tapauksissa avaruusjärjestöt tai muut kohteiden löytäjät järjestävät kilpailuita, joilla nimiä etsitään erilaisin perustein. Esimerkiksi NASA löysi Venuksesta vuonna 1989 laukaistulla Magellan Venus -luotaimella suuren määrän kraattereita ja muita kohteita, ja osalle näistä etsittiin nimiä yleisökilpailulla. Historiallisista syistä tuolloin kelpasivat vain naisten nimet. Myös Pluton kahden löytyneen kuun nimet valittiin kilpailulla vuonna 2013. Näissä tapauksissa IAU vahvisti nimet, koska löytäjä oli ehdottanut nimiksi kilpailujen voittajia.

Parhaan mahdollisuuden saada nimensä taivaalle tarjoaa asteroidi, sillä niitä löydetään nykyisin jatkuvalla syötöllä – jopa niin paljon, etteivät löytäjät ehdi niitä nimeämään.

Matthew Knightin 19. marraskuuta NASAn Comet ISON Observing Campaign -sivustolle kokoama valokäyrä kertoo, miten komeetan kirkkaus on kasvanut sen lähestyessä periheliään. Yhtenäinen musta viiva kuvaa ennustettua kirkkautta, punaiset pallot IAU:n (International Astronomical Union, Kansainvälinen tähtitieteen unioni) Minor Planet Centeriin raportoituja usein melko monenkirjavia havaintoja ja siniset kolmiot Harvardin yliopiston International Comet Quarterlyn keräämiä, kokeneiden havaitsijoiden tekemiä arvioita.

Viime vuodenvaihteessa komeetan kirkkaus oli ennustettua suurempi, mutta kun se ilmestyi uudelleen näkyviin Auringon takaa loppukesästä 2013, sen kirkkaus oli jäänyt ennusteista jälkeen. Marraskuun aikana sattuneet purkaukset ovat saaneet komeetan kirkastumaan ja nyt se on joidenkin arvioiden mukaan jo alle neljä magnitudia eli nähtävissä helposti paljain silmin – mikäli komeetta olisi pimeällä taivaalla. Vaalenevalla aamutaivaalla sen etsimiseen kannattaa edelleen käyttää kiikaria.

Komeettojen kirkkauksia on vaikea ellei peräti mahdoton ennustaa edes näin lähellä periheliä, mutta jotain osviittaa saattaa antaa kaksi vuotta sitten näkynyt komeetta Lovejoy (C/2011 W3). Noin viikkoa ennen Auringon lähintä ohitusta sen kirkkaus oli noin 10 magnitudia ja perihelin jälkeen kirkkaus oli suurimmillaan -3 magnitudia (mitä pienempi on magnitudin lukuarvo, sitä suurempi on kirkkaus). Viikkoa ennen periheliä ISON-komeetan kirkkaus on noin 4 magnitudia eli se on 100 kertaa kirkkaampi kuin Lovejoy suunnilleen samalla etäisyydellä Auringosta. 

Kuva: Matthew Knight / CIOC