TTY

Suomalainen arseenitutkimus niitti mainetta ja kunniaa

Ma, 07/06/2015 - 13:38 Jarmo Korteniemi
Kuva: EC - Patrick Mascart

Uraauurtava suomalainen arseenitutkimus palkittiin "The Best of" -maininnalla EU:n toimesta. Se kilpaili 17 muun hankkeen kanssa ympäristöprojektien luokassa Life+ -ohjelmassa. Palkinnot jaettiin 4.6. Brysselissä. Kuvia tilaisuudesta voi katsella täältä.

Asrocks-hanke oli ensimmäinen laatuaan maailmassa. Siinä tutkittiin vuosina 2011 - 2014, kuinka arseeni liukenee ja kulkeutuu ympäristöön ihmisen toiminnan vaikutuksesta. Projektissa laadittiin arseenista kertova yleistajuinen kirja, ohjeistus kaivannais- ja maansiirtotöistä runsasarseenisilla alueilla, sekä yksityiskohtainen näytteenotto-ohje. Hankkeessa olivat mukana GTK, Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) sekä Suomen ympäristökeskus (SYKE). Projektin nimi tulee arseenin kemiallisesta merkistä (As).

Tutkimus keskittyi Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen alueiile, joilla on paikoin tavallista suurempi arseenipitoisuus. Sielläkään arseeniriski ei kuitenkaan ole erityisen suuri. Hanke auttaakin ohjeistuksen soveltamisessa alueilla, joissa pitoisuudet ovat suurempia kuin meillä.

Myrkyllinen ja syöpää aiheuttava

Arseeni on erittäin vaarallinen aine, joka voi aiheuttaa esimerkiksi syöpää. Lisäksi se vaikeuttaa hapen kulkua elimistössä. Arseenimyrkytyksen huomaa usein veren tai ihon sinertymisenä. Runsaasti arseenia sisältävän juomaveden pitkäaikainen käyttö on terveydelle haitallista. Porakaivoista löydetään paikoin arseenipitoisuuksia, jotka ylittävät suositusrajat moninkertaisesti.

Arseeni on puolimetalli, jota esiintyy lähinnä sulfidimineraaleina sekä monenlaisina yhdisteinä veteen liuenneena. Eniten arseenia löytyy yleensä maaperästä, kalliopinnan tuntumasta. Sieltä aineet voivat sitten päästä haittaamaan eliöiden toimintaa liukenemalla sekä pohja- että pintavesiin, vaikkapa maansiirtotöiden tai kalliolouhinnan yhteydessä. Lisäksi pitoisuudet voivat nousta ihmisen päästöistä -- vaikkapa kaivostoiminnan ja metallijalostamoiden päästöjen, tai puunkäsittely- ja kasvinsuojeluaineiden mukana. Arseenia voi levitä ympäristöön myös fossiilisten polttoaineiden palamistuotteina.

Projektin tuotokset ovat verkossa vapaasti luettavissa:

 

Otsikkokuvassa Paavo Härmä vastaanottamassa palkintoa. Kuva: EC - Patrick Mascart

Suomalaisille suuri fuusioenergian robotiikkasopimus

To, 06/25/2015 - 15:52 Jari Mäkinen

Eteläisessä Ranskassa, Cadarachessa ollaan rakentamassa parhaillaan ITER-fuusioreaktoria, jolla tullaan ensimmäistä kertaa testaamaan suuressa mittakaavassa olisiko tästä Auringon periaatteella toimivasta menetelmästä tulevaisuuden energialähteeksi. Ainakin periaatteessa fuusiovoima on turvallista ja rajatonta sekä ympäristön kannalta hyvin vastuullinen energialähde.

Ongelmana fuusiovoimalaitoksissa on kuitenkin se, että niiden reaktorin sisäosia on hyvin vaikeaa huoltaa ihmisvoimin sen jälkeen, kun voimala käynnistyy. Osin syynä on lyhytaikainen säteily, mitä reaktorin sisälle syntyy, mutta toisaalta reaktori on rakenteeltaan niin kompakti ja monimutkainen, ettei sen sisälle voi rakentaa erityisiä huoltotunneleita ihmisille.

Niinpä ITER tarvitsee edistyksellisiä huoltorobotteja ja etäoperointia. Suomalaiset ovat olleet näiden kehittämisessä sekä tarjoamisessa ITERin käyttöön jo aiemminkin aktiivisia, mutta nyt ITER-hankkeen tiimoilta on saatu Suomeen myös merkittävä tilaus

Kyseessä on Amec Foster Wheelerin allekirjoittama 70 miljoonan euron alihankintasopimus VTT:n ja Tampereen teknillisen yliopiston kanssa ITERin etäoperointiin liittyvästä työstä.

Kyseessä on mittava teollinen sopimus, joka kokonaisuudessaan oli liian iso suomalaisille tutkimusorganisaatioille. Siksi Euroopan osuudesta kansainvälisessä ITER-hankkeessa vastaava Fusion For Energy (F4E) -organisaatio teki seitsenvuotisen sopimuksen Amec Foster Wheeler -yhtiön kanssa, joka puolestaan on tehnyt sopimuksen suomalaisten kanssa.

Tarkalleen ottaen tilatussa toimituskokonaisuudessa on niin sanottu Neutral Beam -etähuoltolaitteisto.

VTT:n ja TTY:n tehtävät koskevat huollon etäoperointiin liittyvien laitteiden ja ohjausjärjestelmien suunnittelua ja testausta Tampereella sijaitsevassa Divertor Test Platform 2 (DTP2) -tutkimusympäristössä. Etäoperointijärjestelmä on tärkeä ITERin onnistumisen kannalta, koska reaktorikomponentteja pitää huoltaa ja vaihtaa etäoperoidusti sekä automaattisesti.

"ITER-laitoksen ja siihen sisältyvä huoltorobotiikan kehitystyö ovat haastavuudeltaan maailman mittakaavassa aivan omaa luokkaansa", toteaa liiketoiminta-alueen johtaja Jouko Suokas VTT:ltä. 

"Suomelle tämä on näkyvä tehtävä, ja pohjautuu yli 15 vuoden kehitystyöhön VTT:llä ja TTY:llä. Tähän nojautuvaa mekaniikkasuunnittelua sekä kamera-, ohjaus- ja virtuaalitekniikkaa voidaan soveltaa myös muussa teollisuudessa maailmanlaajuisesti."

"TTY:n ja VTT:n valinta yhteistyökumppaniksi osoittaa, että ne ovat etäoperoitavien järjestelmien alalla maailman ehdotonta kärkeä", sanoo Tampereen teknillisen yliopiston rehtori Markku Kivikoski.

"Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka tutkimustuloksia pystytään tuomaan yhteiskunnan ja teollisuuden hyötykäyttöön."

Amec Foster Wheeler johtamassa hankkeessa ovat Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n ja Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) lisäksi mukana CCFE - Culham Centre for Fusion (Ison-Britannian kansallinen fuusiolaboratorio), Reel SAS Ranskasta, Walischmiller Engineering GmbH Saksasta, Hyde Group ja Capula Isosta-Britanniasta sekä Magyics Belgiasta.

ITER-tilaus edesauttaa myös teollisuusautomaation sekä etäoperoinnin tutkimusta sekä sovellusten tekemistä Suomessa. Vastaavaa teknologiaa hyödynnetään avaruuslennoilla sekä vedenalaisissa ja maanalaisissa tehtävissä. Sitä mukaa kun teollisuuden laitteistot tulevat monimutkaisemmiksi, on etäoperoinnille kysyntää myös perinteisesti ihmisten huoltamissa laitteistoissa. Järjestelmässä yhdistyvät robotiikka, kehittyneet teknologiset työkalut, tehokkaat tietokoneet ja virtuaalisen todellisuuden menetelmät.

Alla on ITER-konsortion tekemä video vierailusta Tampereella.

 

Artikkeli perustuu TTY:n lähettämään tiedotteeseen. Tiedetuubi julkaisee tutkimuslaitosten ja yhtiöiden lähettämiä tiedotteita kuratoiden ja editoiden; nämä jutut erottaa journalistisesti toimitetusta sisällöstä punaisesta neliöstä jutun yhteydessä.

Tiedetuubi kävi ITER-työmaalla toukokuussa ja julkaisee hankkeesta syksyllä laajan raportin.

Tamperelaistutkijat paljastivat Madonnan rumpalin tieteellisen salaisuuden

To, 06/11/2015 - 10:58 Toimitus

Tampereen teknillisen yliopiston ja Harvardin yliopiston tutkijat ovat heittäytyneet mielenkiitoiseen aiheeseen: miksi joillakin rumpaleilla on oma tietty tyylinsä, selvästi tunnistettava "groove"?

Vastauksia esiteltiin askettäin PLOS ONE -julkaisusarjassa olleessa artikkelissa, joka syntyi TTY:n (Tampereen teknillisen yliopiston) ja Harvardin yliopiston tutkijoiden analysoitua rumpali Jeff Porcaron (ei kuvassa) soittoa millisekunnin tarkkuudella.

Jeff Porcaro oli kenties maailman kuuluisin groove-rumpali. Hän oli TOTO-yhtyeen perustajajäsen ja soitti lukuisten popin, rockin, ja jazzin supertähtien kuten Michael JacksoninMadonnanBruce Springsteenin, Pink Floydin, Dire Straitsin ja Herbie Hancockin levyillä. Tämä tuottelias rumpari kuoli vuonna 1992 vain 38-vuotiaana.

Tutkimuksessa haluttiin selvittää yksityiskohtaisesti musiikin ja erityisesti rumpujen soiton ajoituksen ja dynamiikan vaihtelua tasaisen konemaiseen rytmiin nähden. Vaihteluiden rakenne antaa tietoa hermoston ja motoriikan toiminnasta. Lisäksi se valottaa niin sanotun svengin tai grooven taustatekijöitä ja miten rumpali toimii sen aikaansaamiseksi sekä tietoisesti että tiedostamatta. 

Asia on kiinnostava paitsi ihan sinällään, niin myös matemaattisesti ja siitä on apua useiden rymiä käyttävien laitteiden kehittämisessä. Tällaisia ovat esimerkiksi  uuden sukupolven inhimillisesti toimivat rumpukoneet.

Rummutus on fraktaalista

"Monilla ihmisen biosignaaleilla ja rytmisillä toiminnoilla kuten sydämen sykkeellä, askelluksella ja taputuksella on aiemmin havaittu fraktaalinen rakenne, kun tarkastellaan poikkeamia täysin tasaiseen rytmiin nähden", kertoo professori Esa Räsänen TTY:n fysiikan laitokselta. 

"Tällöin poikkeamien muodostama sarja näyttää samankaltaiselta sekä pienissä että isoissa mittakaavoissa. Luonnossa ilmiö on nähtävissä esimerkiksi kukkakaalin tai saniaisen lehden rakenteessa."

Räsäsen mukaan aiemmissa laboratoriokokeissa on havaittu, että fraktaalisesti käyttäytyvät poikkeamat rytmin intervalleissa eli iskujen välisissä ajoissa saavat musiikin kuulostamaan luonnollisemmalta. 

"Poikkeamien esiintymistä ei kuitenkaan ole aiemmin tutkittu äänitetyssä musiikissa, vaikka fraktaalisuus yhdistettynä musikaaliseen tulkinnan tuomaan vaihteluun saattaa olla oleellinen tekijä grooven taustalla."

Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti Jeff Porcaron 16-osanuoteille soittamiaan hi-hat-iskuja Michael McDonaldin kappaleessa I Keep Forgettin' (video jutun lopussa) vuodelta 1982. Kyseinen kappale on tunnettu näyte Porcaron maineikkaasta yhden käden hi-hat-tekniikasta.

Myös menetelmien kannalta kappale on oivallinen tutkimusesimerkki: hi-hat-iskujen ajat ja voimakkuudet ovat erotettavissa erittäin suurella tarkkuudella ja toisaalta datamäärä on riittävän suuri tarkkaa aikasarja-analyysiä varten. Datan erottelu suoritettiin TTY:n signaalikäsittelyn laitoksella ja analyysi fysiikan laitoksella. Tutkijat löysivät fraktaalisen rakenteen sekä Porcaron hi-hat-intervallien että iskujen voimakkuuden vaihtelusta. 

"Fraktaalisuus tulee esiin pitkillä, yli kahden tahdin aikaskaaloilla", selittää Räsänen. 

"On huomattava, että kyseessä on erittäin hienovarainen ilmiö: intervallien keskihajonta on vain noin yhdeksän millisekuntia eli soitto on äärimmäisen tarkkaa. Rumpali ei siis tietoisesti luo soittoonsa fraktaalisuutta, vaan vaihteluiden rakenne on luonnollinen seuraus hermojärjestelmän toiminnasta. Joka tapauksessa sekä aiemman tutkimuksen että subjektiivisen tarkastelun perusteella fraktaalinen vaihtelu vaikuttaa positiivisesti kuuntelukokemukseen".

Lyhyillä, yhden tai kahden tahdin skaaloilla fraktaalisuutta ei näy mutta toisaalta musikaalinen tulkinta korostuu. Esimerkiksi hi-hat-iskujen voimakkuudesta on erotettavissa kahden tahdin pituinen, kappaleen fraasia seuraava toistuva kuvio. Kahden käden hi-hat-soittotekniikalla tällainen kuvio olisi lähes mahdoton toteuttaa. Porcaro on itsekin opetusvideossaan korostanut yhden käden tekniikan tärkeyttä kyseisessä kappaleessa: "it (two-handed method) sounded just too stiff and staccato for me". 

Tutkimus avaa uusia mahdollisuuksia rumpukoneiden kehittämiseen. Jo aiemmin on tiedetty, että ihmisrumpali voittaa soiton luonnollisuudessa rumpukoneen. Tämän vuoksi koneisiin on lisätty satunnaisuutta lisääviä algoritmeja. Niissä ei kuitenkaan ole otettu vaihteluiden inhimillistä erityispiirrettä eli fraktaalisuutta lainkaan huomioon. Myöskään iskujen voimakkuutta ei ole rumpukoneissa muunneltu riittävän monipuolisesti.

Tutkimus herättää useita uusia tutkimusongelmia ratkottaviksi: Millaisia eroja eri rumpaleiden "fraktaalisuuden" välillä on? Miten soittotekniikka tai musiikin tyylilaji vaikuttavat? Ja mikä on musikaalisen kommunikaation eli yhteissoiton merkitys?

Näitä kysymyksiä on jo osin selvitetty, ja työ jatkuu aktiivisesti mm. tämän tutkimuksen tekijöiden voimin. Tutkijoilla on siis edessään jännittäviä musiikkituokioita...joihin suhtautudutaan luonnollisesti täysin matemaattisesti.

Artikkeli perustuu TTY:n lähettämään tiedotteeseen. Tiedetuubi julkaisee tutkimuslaitosten ja yhtiöiden lähettämiä tiedotteita kuratoiden ja editoiden; nämä jutut erottaa journalistisesti toimitetusta sisällöstä punaisesta neliöstä jutun yhteydessä.

Kuva: Flickr / Blues Association of Geneva

Pumpattu kiekkolaser Tampereelta

Ma, 11/25/2013 - 17:09 Jari Mäkinen
Voimakas 8 kW:n laser, missä on neljä kiekkolaseria. Kuva: TRUMPF.

Kyseessä ei ole jääkiekko, vaikka Kiekko-Laser on oululainen latkäjoukkue ja Tampereelta tuleva pumpattu kiekkoilija voisi olla Tapparan tai Ilveksen uusi salilla aikaansa viettänyt hyökkääjä. Tämä tarina kertoo sen sijaan Tampereen teknillisen yliopiston uutuudesta: tavasta saada galliumantimonidipohjaisesta laserista erittäin lyhyitä keski-infrapuna-alueella olevia valopulsseja.

Ei, asia ei kuullosta huimalta, mutta se on jälleen eräs arkea helpottava pieni edistysaskel tekniikassa. Sen ansiosta voidaan mm. havaita paremmin hyvin pieniä kaasupitoisuuksia vaikkapa hengitysilmasta ja tämän kaltaisilla lasereilla on lukuisia käyttökohteita esimerkiksi langattomassa optisessa tiedonsiirrossa, lääkeiteteellisessä mikrokirurgiassa sekä LIDAR-laitteistoissa, joilla voidaan kartoittaa laserin avulla kohteita pitkänkin etäisyyden päästä. Rakennustyömailla ja tutkimuksessa käytetään yhä enemmän ja enemmän LIDAR-laitteita.

Kyseessä on diplomi-insinööri Jonna Paajasteen väitöstyö, mikä keksittyi galliumantimonidi-nimisestä puolijohteesta (GaSb) tehtyjen johdepeilien kehittämiseen sekä laserien vahvistinpeileiksi että epälineaarisiksi peileiksi, joilla voidaan saada aikaan tarkasti kontrolloituja laserpulsseja. Työn osana kehitettiin hyvin korkeatehoisia ja laajasti säädeltäviä GaSb-kiekkolasereita, jotka ovat erityisen tärkeitä spektroskopisia sovelluksia ajatellen. Esimerkiksi kaasujen havaitseminen laserin avulla etäisyyden päästä perustuu spektroskopiaan, eli kohteesta takaisin heijastuvan valon allonpituuksien analysointiin.

Kiekkolaserit ovat toiselta nimeltään aktiivisia peilejä. Nimitys johtuu siitä, että nämä puolijohteista tehdyt peilit heijastavat niistä ulospäin enemmän valoa kuin niihin osuu valoa. Ne siis ikään kuin toimivat laservalon vahvistimina. Verrattuna perinteisiin puolijohdelasereihin kiekkolaserin jäähdytys on suhteellisen helppoa, joten niillä voidaan saada aikaan voimakkaita pulsseja. Toinen hyväksi osoittautunut tapa voimakkaiden lasersäteiden tuottamiseen on valokuitulaser, missä valokuidun lasimateriaalia ryyditetään jollain sopivalla alkuaineella, esimerkiksi erbiumilla, jolloin lasi itsessään saa aikaan laservalon voimistumista. Tämän tekniikan kehittivät vuoden 2008 Millennium-palkintoehdokkaat David Payne, Emmanuel Desurvire ja Randy Giles. Kiekkolaserin keksi vuonna 1990s Adolf Giesenin johtama tutkimusryhmä Stuttgartin yliopistossa.

Kiekkolaserit voivat olla muodoltaan myös muunlaisia kuin pyöreät kiekot. Niillä ei ole myöskään mitään tekemistä laserlevyjen kanssa. Koska kiekkolasereilla voidaan saada suuria tehoja ja ne ovat pienikokoisia, ovat myös sotilaat hyvin kiinnostuneita niistä.

Jonna Paajasteen väitöskirjassa esitetään ensimmäisenä maailmassa saavutettu GaSb-pohjaisen kiekkolaserin ns. muotolukitus ja erittäin lyhyiden pulssien tuottaminen. Muotolukitukseen käytettyjen puolijohdepeilien luonnostaan äärimmäisen nopea palautumisaika antoi kimmokkeen peilien ominaisuuksien tarkemmalle tutkimukselle. Väitöskirjassa epälineaaristen peilien palautumisaikaa on pyritty hallitsemaan valmistusolosuhteiden ja rakenteiden muutoksen kautta. Työssä havaittiin selkeitä eroavaisuuksia jo hyvin tunnettuihin galliumarsenidi- ja indiumfosfidipohjaisiin peileihin verrattuna.

"Tyypillisesti galliumarsenidi- ja indiumfosfidipohjaisten peilien palautumisajat ovat nanosekunnin luokkaa, mikä on liian pitkä aika onnistuneelle muotolukitukselle", kertoo Paajaste. "Palautusmisaikaa voidaan kuitenkin lyhentää muun muassa luomalla rakenteeseen kidevirheitä. GaSb-pohjaisilla peileillä sen sijaan havaittiin luonnostaan nopea pikosekuntien palautumisaika optisesti hyvälaatuisessa materiaalissa".

Tyypillisimmät keski-infrapuna-alueen lasersovellukset liittyvät maanmittaukseen, kaukokartoitukseen, geologiaaan, meteorologiaan, ilmakehäfysiikkaan ja seismologiaan. LIDARit ovat olennaisessa osassa laitteissa, jotka kartoittavat kolmiulotteisesti ympäristöä.

Erityisen hyvin tekniikka toimii erilaisten jäännös- ja kasvihuonekaasujen havainnoinnissa: keski-infrapuna-aallonpituusalueella toimivat optoelektroniikan komponentit ja laserabsorptiospektroskopia mahdollistavat näiden kaasujen herkän ja selektiivisen havainnoinnin, minkä ansiosta jo hyvin pieniä kaasumääriä voidaan analysoida luotettavasti.

Galliumantimonidipohjaiset (GaSb) optisesti pumpatut puolijohdekiekkolaserit soveltuvat hyvin tähän tarkoitukseen niille tyypillisen toiminta-aallonpituuden (2-3,5 mikrometriä) ja leveän toimintakaistan (~150 nanometriä) vuoksi. GaSb-pohjaisilla lasereilla on spektroskopian lisäksi myös lukuisia muita käyttökohteita, muun muassa langaton optinen tiedonsiirto, lääketieteen sovellukset kuten mikrokirurgia sekä optinen havainnointitekniikka LIDAR, jossa kartoitetaan laserin avulla kaukaisia kohteita.

Artikkeli perustuu Tampereen teknillisen yliopiston tiedotteeseen.

Jonna Paajasteen väitöskirja tarkastetaan Tampereen teknillisen yliopiston tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnassa torstaina 28.11.2013 kello 12 alkaen Tietotalon salissa TB104. Vastaväittäjänä toimii tohtori Nils Gerhardt (Rühr-Universität Bochum, Saksa).

Väitöskirjan tutkimustyö on suoritettu TTY:n optoelektroniikan tutkimuskeskuksessa puolijohdeteknologian tutkimusryhmässä. Tällä hetkellä Jonna Paajaste työskentelee tutkijana NEST-laboratoriossa (National Enterprise for nanoScience and nanoTechnology) Pisassa, Italiassa.

Rintasyöpä esiin kuvantamalla

Ma, 09/23/2013 - 11:19 Jari Mäkinen
Mammografiaa

Tyypillisin tapa rintasyövän seulonnassa ja tutkinnassa on rinnan röntgenkuvaus. Vaikka kuvauksessa käytettävä säteilyannos on hyvin pieni, olisi luonnollisesti parasta, mikäli tutkimus voitaisiin tehdä ilman röntgenkuvausta.

Niinpä Tampereen teknillisen yliopiston lisensiaatti Risto Joro on tutkinut väitöstyössään säderasitteetonta, potilasta koskematonta ja veretöntä rintasyövän tutkimusmenetelmää. Sitä voitaisiin käyttää nykyisten kuvantamismenetelmien rinnalla, jolloin nykyisten seulontamenetelmien diagnostiikan osuvuus ja tarkkuus paranisivat.

Joron tutkima menetelmä perustuu fysiologisten ilmiöiden havainnointiin ja mittaamiseen jaksottaisessa kuvasarjassa.

"Potilaan iholta mitataan lämpötilavaihteluja, joiden perusteella voidaan tunnistaa kudosten verenkiertoprofiili rinnan anatomiaan kohdistaen", kertoo Joro. "Havaintojen avulla on mahdollista paikantaa rinnan poikkeavat rakenteet ja vertailla tuloksia radiologisiin tutkimuksiin".

Eri kudosten väliset lämpötilamuutokset voidaan tunnistaa, kun herkät mikrometriaallonpituusalueelle soveltuvat kamerat yhdistetään kehittyneisiin kuvankäsittely- ja taajuusanalyysimenetelmiin. Tällä kuvantamismenetelmällä voidaan todeta rintasyövän aiheuttamat fysiologiset muutokset jo ennen kuin nykykuvantamismenetelmin pystytään toteamaan kudoksen rakenteellisia muutoksia.

Joro esittää väitöstyönsä tulosten pohjalta hypoteesin toimivasta menetelmästä kamera-potilasalustoineen, kuvankäsittelyineen sekä taajuusanalyyseineen, jossa kudoserottelu tuodaan esiin kohdentaen analyysitulokset kuvattavan anatomiseen karttaan. Joron lääketieteellisen tekniikan alaan kuuluva väitöskirja "New Approaches to Detect Breast Cancer by Sequential µm-Area Imaging" tarkastetaan Tampereen teknillisen yliopiston tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnassa perjantaina 27.9.2013.

Lokakuu on roosa kuukausi

Alkava lokakuu on jälleen Roosa nauha -keräyksen kampanjakuukausi. Roosa nauha on rintasyövän vastaisen taistelun symboli ympäri maailman. Suomessa joka vuosi yli 4800 naista sairastuu rintasyöpään ja yli 850 naista menehtyy sairauteen. Tärkein ja tehokkain tapa syövän hoidossa on sen löytäminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Sen vuoksi Suomessa järjestetään ilmainen rintasyöpäseulonta kahden vuoden välein 50–69-vuotiaille naisille.

Artikkelin uutisteksti perustuu TTY:n tiedotteeseen.