Leonardo da Vinci

Leonardo da Vinci ratkaisi maatamon arvoituksen

Ke, 04/18/2018 - 06:50 Markus Hotakainen

Lähipäivinä kasvava Kuu on jälleen hyvin näkyvissä iltataivaalla – edellyttäen, että pilvet eivät peitä sitä taakseen. Kuten kansa ennen vanhaan lausui, silloin "vanha kuu on uuden kuun harteilla".

Kun Kuu laskee kohti läntistä horisonttia ja taivas hiljalleen tummuu, valaistuna näkyvän kapean kuunsirpin kupeella alkaa kajastaa himmeä kuvajainen Kuusta: maatamo.

Aikojen alusta taivaalle tähyävät lajitoverimme yrittivät pohtia, mistä oikein on kyse. Miksi sirppinä näkyvän Kuun pimeä puolikin erottuu himmeästi, mutta kun kuunsirppi lihoo, toinen puolisko katoaa näkyvistä?

Yleisnero Leonardo da Vinci selitti ilmiön 1500-luvun alussa. Codex Leicester -nimellä tunnetussa käsikirjoituksessa, jonka da Vinci laati vuosina 1506–1510, hän selittää, kuinka sekä Kuu että Maa heijastavat samalla tavalla auringonvaloa.

Uudenkuun aikaan Kuu on Auringon suunnassa, joten emme näe sitä ollenkaan. Jos Kuu on täsmälleen Auringon suunnassa, sattuu täydellinen auringonpimennys. Yleensä Kuu kuitenkin ohittaa Auringon sen ylä- tai alapuolelta.

Kuusta katsottuna on silloin "täysimaa" eli kiertolaisemme sysimustalla taivaalla näkyy kokonaan valaistu Maa. Se on aika lailla näyttävämpi spektaakkeli kuin täysikuu Maan taivaalla, sillä kotiplaneettamme läpimitta on melkein neljä kertaa suurempi kuin Kuun.

Pari päivää uudenkuun jälkeen iltataivaallemme ilmestyy kasvava kuunsirppi, mutta Kuusta katsottuna Maa on päinvastoin lähtenyt kutistumaan.

Melkein täytenä loistava Maa heijastaa kuitenkin pilvineen ja merineen yhä voimakkaasti valoa, joten Kuun pimeälläkin puolella on melko valoisaa, paljon valoisampaa kuin kirkkaimmankaan meikäläisen kuutamon aikaan. Siksi näemme Kuun pimeän puolen maatamona – ja tämän da Vinci siis oivalsi jo yli 500 vuotta sitten.

Kun Kuu illasta toiseen kasvaa, Kuusta katsottuna Maa vastaavasti pienenee. Kutistuvasta Maasta heijastuu päivä päivältä vähemmän valoa, joten maatamo himmenee. Huolimatta siitä, että Maa pysyttelee Kuun taivaalla lähes paikallaan.

Vastaavasti Maasta katsottuna Kuun valoisa osa kasvaa ja alkaa häikäistä niin, että maatamo ei senkään takia enää erotu, ei ainakaan paljain silmin. Viimeistään puolikuun eli Kuun ensimmäisen neljänneksen aikoihin maatamoa on käytännössä mahdoton erottaa paitsi hieman pidempään valotetuissa kuvissa.

Silloin myös Maa on Kuusta katsottuna puolikas. Pari viikkoa myöhemmin – kun siinä välissä on ollut täysikuu – on jälleen puolikuun aika. Kuu on viimeisessä neljänneksessä ja näkyy nyt aamupuolella taivasta.

Kuun yhä kutistuessa maatamo ilmestyy jälleen näkyviin, mutta nyt kapea kuunsirppi nousee aamuvarhaisella vähän ennen Aurinkoa. Siksi aamuinen maatamo jää usein huomiota vaille.

Kuvat: Markus Hotakainen, Codex Leicester

Clos Lucé – Leonardon kuolinkartano Loiren laaksossa

La, 07/02/2016 - 10:11 Jari Mäkinen
Clos Luce

Eilen tiedemuseosarjassa olimme Toscanassa, Vincin kylässä, missä Leonardo da Vinci syntyi. Tänään ollaan Ranskassa, missä hän kuoli. Neron viimeinen asuinpaikka on sekin muutettu museoksi – hyvin kiinnostavaksi sellaiseksi.

”KesälläAmboise on pieni, mutta kokoaan merkittävämpi pikkukaupunki Loiren laaksossa parin tunnin ajomatkan päässä pariisista lounaaseen. Näillä seuduilla on runsaasti pieniä kyliä ja komeita linnoja, joihin pariisilaiset aateliset ja muut rikkaat pakenivat kaupungin melua ja melskettä.

Amboisen linna on kuitenkin erilainen, koska se oli kuninkaallinen asunto. Itse asiassa linna on edelleen Ranskan viimeisen kuninkaan Ludvig-Filipin jälkeläisen hallussa, ja he pitävät sitä yllä ja avoimena yleisölle. Alun perin se oli Anjoun herttuan palatsi, mutta se päätyi kuninkaan haltuun vuonna 1434, koska silloinen Anjoun herttua Louis d'Amboise tuomittiin kuolemaan. Linna oli todennäköisesti niin mukava, että herttua armahdettiin.

Nykyisin on vaikea kuvitella tilannetta 1400- ja 1500-lukujen vaihteen Euroopassa, sillä kuninkaat, valtiaat ja paavit taistelivat keskenään ja tekivät ryöstö- ja valloitusretkiä toisen valtioiden alueille. Saksa ja Italia olivat pienten kuningaskuntien täplittämiä, ja esimerkiksi Ranska piti hallussaan suurta osaa nykyisen Italian pohjoisosasta.

Eräs Italiaan suuntautuvia valloitusretkiä tehnyt Ranskan kuningas oli Kaarle VIII, joka muutti Italiasta saamiensa ideoiden (ja varastamiensa tavaroiden) pohjalta Amboisen linnasta komean kuninkaallisen palatsin. Samalla hän kiinnitti huomionsa linnan luona olleeseen Clos Lucén tilaan, ja päätti tehdä siitä linnan kesäpalatsin.

Tilanne Italiassa oli 1500-luvun alussa siinä määrin dynaaminen, että Ranska menetti siellä otettaan, kunnes kuninkas Frans I valtasi alueita ja muun muassa Milanon takaisin vuonna 1515. Sen jälkeen kuningas ja paavi Leo X tapasivat toisensa Bolognassa, ja mukana tapaamisessa oli paavin hyvä ystävä, moninerotaidemaalasi Leonardo da Vinci.

Frans tilasi tuolloin Leonardolta mekaanisen leijonan, joka kykeni kävelemään eteenpäin ja avaamaan rintansa, jonka sisältä paljastui kimppu liljoja. Kyseessä olisi oman aikansa robotti, automaattinen veistos, ja kerrassaan huikea tekninen laite.

Leonardon ja kuninkaan välinen yhteistyö syveni ja lopulta vuonna 1516 jo varsin ikääntynyt Leonardo muutti Ranskaan Fransin hoviin. Kuningas antoi hänen käyttöönsä Clos Lucén kartanon, missä hän nautti eläkettä, teki työtä ja ihasteli kaunista Loiren maisemaa. Lopulta Leonardo eli Clos Lucéssa vain kolmen vuoden ajan, sillä hä kuoli kartanon ateljeeksi ja työpajaksi muutetussa piharakennuksessa 2. toukokuuta 1519.

Tarinan mukaan Frans I piti Leonardon päätä sylissään hänen kuollessaan, mutta sen todenperäisyydestä ei ole täyttä selvyyttä. Joka tapauksessa Leonardo haudattiin Amboisen linnan kappeliin.

Leonardo toi mukanaan Ranskaan ainakin kolme maalausta, joista yksi oli Mona Lisa (eli Mona Lisa del Giocondoa esittävä muotokuva). Leonardo ei jostain syystä ollut luovuttanut sitä tilaajalle, ja niin kuuluisa hymy päätyi Ranskan valtion haltuun. Nykyisin se on esillä Louvressa, Pariisissa.

Lisää Leonardon töitä on myös Clos Lucéssa, joka avattiin 1960-luvulla yleisölle ja missä on nykyisin varsin laaja Leonardo-aiheinen näyttely. Lisäksi kartanon puisto on täynnä lapsille (ja lapsenmielisille) sopivia Leonardon vempeleisiin perustuvia kiipeilytelineitä ja mekaanisia veistoksia. Puisto on muutenkin kaunis, ja Clos Lucé on aivan erinomainen päiväkohde esimerkiksi pariisinmatkalaisille.

Clos Lucén nettisivut ovat osoitteessa www.vinci-closluce.com

Linnan muuria

Kirjoittaja oli helmikuussa 2015 pyöräilemässä Loiren laaksossa ja kävi tutustumassa myös Clos Luceen. Amboise ja koko Loiren laaksoalue sopii erinomaisen mainiosti pyörämatkailuun ja siellä on erinomainen pyöräteiden sekä pyöräilyyn muuten sopivien teiden verkosto. Sen varrella on myös paljon majoituspaikkoja, jotka suhtautuvat hyvin myönteisesti fillaristeihin.

Amboisesta ja Clos Lucesta on myös väläyksiä koko Tour hivernal -pyöräretkestä tehdyssä videossa.

Voihan Vinci! Tämä on Leonardiano.

Pe, 07/01/2016 - 08:36 Jari Mäkinen
Vincin museon sisäpiha

Italian kenties kauneimmilla kulmilla, Toscanassa, lähellä Pisaa on pieni kylä nimeltä Vinci. Eräs siellä syntynyt henkilö on kovasti kuuluisa ja hänelle on tehty kylään varsin kiinnostava museo. Koko sympaattisen kylän päällä itse asiassa leijuu Leonardo da Vincin henki.

”KesälläTarkalleen ottaen Leonardo di ser Piero da Vinci syntyi 15. huhtikuuta 1452 noin kolmen kilometrin päässä Vincin kylästä olevassa Anchianossa. Hän oli äpärä, sillä hänen isänsä oli Messer Piero Fruosino di Antonio da Vinci, Firenzessä toiminut notaari, ja äiti mahdollisesti Lähi-Idästä peräisin ollut orja, Caterina.

Oletettavasti Leonardo asui Anchianossa viisivuotiaaksi saakka, kunnes hän muutti Vinciin, isänsä, isovanhempiensa ja setänsä Francescon kotiin. Taiteellisesti lahjakas Leonardo pääsi 14-vuotiaana Firenzeen kuuluisan taiteilijan Verrocchion ateljeehen, mistä alkoi hänen nousukiitonsa. Jo eläminen Firenzessä tuolloin takasi hänelle laajan koulutuksen ja hyvät yhteydet, minkä lisäksi työ Verrocchion pajassa antoi hänelle mahdollisuuden oppia mm. teknistä piirtämistä, kemiaa, metallurgiaa, metallitöitä, kipsinvalantaa, nahkatöitä, mekaniikkaa ja puusepäntaitoja.

Leonardolla oli sen jälkeen oma työpaja Firenzessä, mutta suurimman osan kuuluisista töistään hän teki Milanossa 1400-luvun loppuvuosina. Silloin hän teki taideteosten lisäksi myös paljon suunnitelmia erilaisista teknisistä laitteista, joita ei kuitenkaan rakennettu. Hän palasi Firenzeen vuonna 1500 ja työskenteli luostarissa kahden vuoden ajan, kunnes hänet värvättiin paavi Aleksanteri VI:n pojan Cesare Borgian palvelukseen sotilasarkkitehdiksi ja -insinööriksi. Noin vuoden kestänyt matkustuksen jälkeen hän palasi Firenzeen, ja siirtyi sieltä edelleen Milanoon vuonna 1506. Sieltä hän muutti jo seuraavana vuonna Firenzeen, mistä muutti jälleen Milanoon.

Vuodesta 1513 vuoteen 1516 Leonardo oli Vatikaanissa, Roomassa. Sen jälkeen jo vanhentunut Leonardo asettui aloilleen, pääsi Ranskan kuninkaan Frans I:n palvelukseen ja muutti Fransin hänen käyttöönsä antamaan Clos Lucén kartanoo lähellä kuninkaan residenssiä, Amboisen linnaa Loiren laaksossa. Siellä hän kuoli kolme vuotta myöhemmin.

Mutta takaisin Vinciin!

Ajatus Leonardon kunniaksi tehtävästä museosta virisi vuonna 1919, kun neron kuolemasta oli kulunut 400 vuotta. Silloin Vincin kunta sai haltuunsa kylän keskustassa olevan Conti Guidin linnan, mistä päätettiin tehdä museo. 

Linnaa restauroitiin toisen maailmansodan kiihkeimpiin vuosiin saakka ja se avattiin vuonna 1953, jolloin amerikkalainen IBM-yhtiö lahjoitti museolle suuren määrän Leonardon teknisten piirustusten mukaan tehtyjä mallikappaleita.

Nämä kauniit mallit ovat edelleen museon kokoelman runko, mutta niiden rinnalle museoon on koottu runsaasti muuta Leonardoon liittyvää materiaalia, ja museossa luonnollisesti kerrotaan varsin seikkaperäisesti Leonardon elämästä ja hänen töistään. Museon kokoelma on nykyisin kattavin ja täydellisin Leonardo-kokoelma maailmassa, ja museoiden tyypilliseen tapaan vain osa tästä materiaalista on näytteillä.

Vuonna 2004 museoon liitettiin vieressä oleva toinen kaupunkipalatsi ja niiden edessä oleva aukio muutettiin museon sisäpihaksi vuonna 2006. Museo remontoitiin täydellisesti – ja tehtiin myös liikuntaesteisille sopivaksi – vuosina 2008-2010 ja nyt se on ehdottomasti käynnin arvoinen paikka Firenzen suunnalla liikuttaessa. 

Museon nettisivut ovat osoitteessa www.museoleonardiano.it.

Maisema museon ikkunasta

Museon ikkunasta avautuu henkeäsalpaavan kaunis näkymä Toscanan kukkulaiseen maastoon. Itse Vincin kylä on myös pienen kukkulan päällä, ja se on sinällään myös hyvin nätti. Asukkaita Vincissä on noin 14 000.