museo

Euroopan avaruusmuseot

Ke, 06/26/2013 - 09:06 Jari Mäkinen
Space Expo

Euroopassa ei ole yhtä suureellista avaruushistoriaa esiteltäväksi kuin on Atlantin toisella puolella, mutta myös täällä on muutamia kiinnostavia avaruusmuseoita.

Suomea läheisin sijaitsee Hollannissa, Noorwijkissä, Euroopan avaruusjärjestön ESTEC-avaruustekniikkakeskuksen luona. Space Expo on aivan ESTECin vieressä ja sen tarkoitus oli alun perin toimia ESTECin vierailijakeskuksena. Niin se tekee edelleenkin, tosin nyt enemmän omin voimin, tosin sen perusnäyttely perustuu ESTECissä kehittyihin ja testattuihin satelliitteihin sekä luotaimiin. Space Expossa on myös avaruusaseman laboratoriomodulin täysikokoinen kopio, Apollo-kuuhunlaskeutumisaluksen mallikappale sekä Sojuz-kapselin simulaattori, jolla voi kokea laukaisun avaruuteen.

Space Expo perustettiin Euroopan suurimman avaruuskeskuksen ESTECin (European Space Research and Technology Centre) vierailijakeskukseksi. ESTECissä on paljon eri avaruusohjelmien hallintoa, mutta siellä myös kehitetään avaruustekniikkaa ja testataan satelliitteja. Niinpä siellä on suuria laboratorioita ja Euroopan kookkain avaruussimulaattori - suuri tyhjökammio, missä matkitaan avaruuden olosuhteita – sekä täristimiä ja akustisia huoneita, joilla jäljitellään laukaisun rasituksia. Parasta Space Expossa ovat luonnollisesti kiertokäynnit ESTECin puolelle. Jos aikaa riittää, kannattaa käydä myös Leidenin monissa tiedeaiheisissa museoissa!

Museo sijaitsee aivan Euroopan avaruustutkimus- ja tekniikkakeskus ESTECin vieressä Noordwijkissä, noin 40 km lounaaseen Amsterdamista. Paikalle pääsee kätevimmin ottamalla junan Leidenin rautatieasemalle ja sieltä bussilla numero 30 ESTECiin. Space Expon pysäkki on aivan rakennuksen edessä, avaruustekniikkakeskuksen pysäkistä edellinen. Matka Amsterdamista Leideniin kestää noin 40 minuuttia ja bussimatka noin 20 minuuttia. 

Suuri osa junista kulkee myös Schipholin lentoaseman kautta, joten sieltä ennättää käydä Space Expossa vaikka jatkolentoa odotellessa.

Autolla paikalle pääsee parhaiten poikkeamalla A4-moottoritieltä A44-tielle ja kääntymällä sieltä Leidenin luona Katwijkin tai Noordwijkin suuntaan. Niitä yhdistävältä N206-tieltä on hyvä opastus ESTECiin.

Space Expo on avoinna joka päivä (paitsi maanantaisin) klo 10:00 – 5:00.

www.space-expo.nl

Vanhan mantereen suurin avaruusmuseo on Toulousessa, Etelä-Ranskassa, oleva Cité de l’Espace. Mir-avaruusaseman täysikokoinen mallikappale, Ariane 5:n luonnollista kokoa oleva kopio, suuri määrä malleja ja koekappaleita avaruuslaitteista sekä planetaario, IMAX-teatteri ja interaktiiviset näyttelyt tekevät museosta maailmanluokan avaruusturismikohteen.

Toulouse on Euroopan suurin ilmailu- ja avaruusteollisuuden sekä -tutkimuksen keskittymä, joten se on looginen paikka suurelle avaruustiedemuseolle. Museorakennuksia ympäröivässä puistossa on Mir-avaruusaseman täysikokoinen kopio, Sojuz-alus, luonnollisen kokoinen Ariane 5 -kantoraketti sekä satelliittimalleja.

Toulouseen pääsee esimerkiksi junalla ja lentäen Pariisista monta kertaa päivässä. Kaupungin kaakkoispuolella, juuri kehätien sisäpuolella sijaitseva "Avaruuskaupunki", Cité de l'Espace on avoinna päivittäin (paitsi maanantaisin) klo 9:30 - 17:00. Lisäksi joinain päivinä paikka on avoinna pitempään ja toisinaan myös maanantaisin; erikoispäivät kannattaa katsoa nettisivulta.

www.cite-espace.com

Buran Speyerin museossa

Speyerin tekniikkamuseo Heidelbergissä, Frankfurtin eteläpuolella, on onnistunut keräämään suuren määrän avaruuslaitteita, ja näyttelyn sekä esillä olevien kappaleiden koon suhteen Speyer on suurin Euroopan avaruusmuseoista.

Saksa on ollut voimakkaasti mukana Spacelab-avaruuslaboratorion ja nyt Kansainvälisellä avaruusasemalla olevan Columbus-laboratorion kehittämisessä, joten näitä hankkeita esitellään perusteellisesti ja esillä on runsaasti niiden mallikappaleita ja alkuperäisiä koekappaleita. Entisen Itä-Saksan myötä tulleet Neuvostoliiton avaruusohjelman laitteet tekevät siitä erityisen kiinnostavan – näyttelyssä on mm.oikea Buran-avaruussukkula.

speyer.technik-museum.de

Myös muutamissa suurkaupunkien tiede- ja tekniikkamuseoissa on hyvät avaruusosastot. Etenkin Lontoon Science Museum, Münchenin Deutches Museum ja Pariisin La Villettte ovat kiinnostavia. Belgiassa on myös jännittävä, mutta pieni ja hieman hankalasti saavutettava avaruusmuseo Euro Space Center. Se sijaitsee Belgiasta Luxemburgiin vievän E411-moottoritien varrella Transinne-kylän luona.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Pekingin tiede- ja tekniikkamuseo

To, 06/13/2013 - 16:28 Jari Mäkinen
Pekingin tiede- ja tekniikkamuseo

Jos matkasi suuntautuu Pekingiin, kannattaa Kiinan muurin, Taivaallisen rauhan aukion ja Taivaan temppelin lisäksi uhrata ainakin puoli päivää Kiinalaisen tieteen ja tekniikan museolle. Siellä on nähtävissä muun muassa Shenzhou 3:n maahanpaluukapseli ja paljon muuta avaruuslentoihin liittyvää materiaalia.

Museo sijaitsee Pekingin kolmannen kehätien pohjoispuolella kartalla katsottuna jokseenkin kehän keskivaiheilla. Vuonna 1988 avatussa museossa on pysyvän Kiinan tiedettä ja tekniikkaa esittelevän näyttelyn lisäksi paljon opetuksellisia näyttelyosastoja, vaihtuvia näyttelyitä sekä IMAX-teatteri. Kiinalaisethan ovat olleet aikanaan edelläkävijöitä monella alalla ja heitä on kiittäminen ruudista, tarkoista tähtitaivaan tapahtumien havainnoista, kompassista, paperista, painamisesta sekä pronssin sulattamisesta ja valamisesta - muutamia tärkeimpiä mainitakseni.

Kunniakasta historiaa on seurannut hiljaisempi vaihe, kunnes nyt Kiina on taas vauhdissa. Ja sen näkee museossa esiteltävien laitteiden lisäksi yleisössä: paikalle tulee bussilasteittain koululaisia, jotka perusfysiikan lisäksi opettelevat mikropiirien tekemistä ja - kyllä - lentoa avaruuteen.

Museon osoite: 1, Beisanhuan Zhonglu, Peking. 100006

Paikalle pääsee busseilla 300, 302, 367, 380, 387, 406, 407, 422, 702, 718, 725, 730, 731, 734, 735, 801, 825, 830, 831, 834, 835 ja 967, mutta kiinaa taitamattomien kannattaa ajaa taksilla (pyydä kirjoittamaan museon nimi ja osoite hotellissa paperille). Taksikyyti Pekingissä on suomalaisittain erittäin edullista.

Avoinna: 9:00 - 16: 30 (Maanantaisin suljettu, mutta avoinna kansallisina juhlapäivinä)

Lisätietoa netissä: www.cstm.org.cn

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

USAn kaksi komeaa avaruustiedekeskusta (ja bonukset)

Ma, 04/29/2013 - 19:17 Jari Mäkinen
Kennedy Space Center

Turisti ei pääse lähellekään NASAn avaruuskeskuksia omin nokkinensa, mutta monen keskuksen vieressä on puoleensavetävä vierailijakeskus suurine parkkipaikkoineen. Niistä järjestetään kyllä kiertokäyntejä keskuksenkin puolelle, jolloin kävijät voidaan viedä hallitusti vain oikeisiin paikkoihin valvovien silmien alla.

Näiden kaupallisten tiedekeskusten ja avaruuspuistojen piirteitä yhdistävien paikkojen nimet on lisäksi valittu yleensä siten, että ne muistuttavat läheisesti NASAn kyseisessä paikassa olevaa keskusta, mutta ovat hieman erilaisia.

Näistä kaksi on aivan omassa luokassaan: Johnsonin avaruuslentokeskuksen Space Center Houston Teksasissa, Houstonin eteläpuolella, sekä Kennedy Space Center Floridassa. 

Floridan avaruusteemapuisto

Kennedyn avaruuskeskus Atlantin rannalla liki viivasuoran tien päässä Orlandosta on Yhdysvaltain avaruushistorian kenties tärkein paikka: maan ensimmäiset avaruusraketit sekä miehitetyt avaruusalukset Mercuryt ja Geminit laukaistiin Cape Canaveralin rakettitukikohdasta ja sen viereen rakennettiin Kennedyn avaruuskeskus Apollo-ohjelmaa varten. Myöhemmin sukkulat laukaistiin kaikki myös sieltä matkaan.

Alue on matalakasvuista ja soista ranta-aluetta, missä varsinaisen mantereen ulkopuolella kulkee pieni maakaistale. Kun etelästä Miamin suunnasta ajaa ylös ja valitsee sisämaassa kulkevan moottoritien sijaan pienemmän tien aivan rannassa, näkee hyvin kuinka rantakaistaleen ja sisämaan väliin levittäytyy vähitellen hieman laajempi vesialue, jonka ylitse siellä täällä kulkee silta.

Lopulta sisävesi levenee kilometrien levyiseksi ja siihen ilmestyy kokonainen maapala: Merritt Island, missä sijaitsee Kennedyn avaruuskeskus, eli Cape Kennedy. Samalla kohdalla itse ranta kurottaa ulommas Atlantiin, ja kun 1940-luvun lopulla Yhdysvaltain armeija etsi sopivaa paikkaa uusien ohjusten laukaisuun, niin valinta osui siihen. Se puolestaan on Cape Canaveral.

Virallisesti alue on luonnonpuistoa, missä linnut ja alueen alkuperäisasukkaat alligaattorit voivat liikkua vapaasti. Myös vierailijakeskus on luonnonsuojelualueella, joten asfalttiparkkipaikan ulkopuolella kannattaa katsoa ympärilleen, kun avaa auton oven. Kuten monissa varoituskylteissä sanotaan, ei alligaattorien kanssa kannata leikkiä!

Monen monta erilaista rakettia rivissä

Kun Apollo-ohjelma eli huippuaikojaan 1960-luvun lopussa ja suuret ihmispaljoudet kerääntyivät katsomaan rakettien laukaisuita avaruuskeskukseen, päätettiin paikalle perustaa erityinen vierailijakeskus. Se avattiin vuonna 1967 ja on ollut siitä alkaen eräs Floridan suosituimmista matkailukohteista. Viime aikoina siellä on käynyt noin 1,5 miljoonaa kävijää vuodessa. 

Se, että Floridasta on laukaisu raketteja avaruuteen, näkyy selvästi myös vierailijakeskuksessa, sillä sen näyttävin osa on rakettipuisto. Siellä seisovat ensimmäiset amerikkalaisastronautit taivaalle lähettäneet Mercury ja Atlas, sekä koko joukko uudempia kantoraketteja. Niille tekee seuraa täysikokoinen, laukaisuvalmis avaruussukkula näköismallina ja myös aivan oikea, käytöstä poistettu avaruussukkula Atlantis. Kävijät voivat kävellä myös Apollo-aikaista laukaisualustan hissistä aluksen luokse vienyttä siltaa pitkin ja kuvitella miltä on tuntunut astella yli sadan metrin korkeudessa pieneen alukseen, joka nousee pian raketin nokassa kohti Kuuta.

Cape Canaveralista laukaistaan nykyisellään usein satelliitteja ja luotaimia avaruuteen, joten kun paikalle suunnittelee matkaa, kannattaa se ajoittaa laukaisun aikaan. Monasti aivan laukaisun aikaan vierailijakeskus on sujlettu turvasyistä.

Ellei paikalle osu oikean laukaisun aikaan, voi sellaisen kokea simulaattorissa. IMAX-teatteri tarjoaa avaruusmaisemia ja “tavallinen” elokuvateatteri näyttää huikeita huippuhetkiä amerikkalaisten avaruushistoriasta: Apollo-aikaa ja mahtipontisia käyrätorvifanfaareita riittää.

Bussit vievät myös itse avaruuskeskuksen puolelle, mikä on käynnin ainutlaatuisin osa. Kiertokäynti kulkee ikonisten Apollo- ja sukkulalaukaisualustojen, raketteja alustoille kuljettaneiden telaketjuilla liikkuneiden kuljettimien ja jättisuuren rakettien kokoonpanohallin kautta Saturnus 5 -kantoraketin luokse. Näiden kaikkein näkeminen omin silmin paikan päällä on elämys, mitä amerikkalainen sokerikuorrutuskaan ei voi laimentaa.

Paikalla saa kulumaan helposti yhden päivän, ja sen voi päättää vierailemalla keskuksen kaupassa, joka väittää olevansa maailman suurin avaruusaiheisten tavaroiden myymälä. Puodissa on tarjolla yli 40 000 enemmän tai vähemmän kiinnostavaa tavaraa, jotka ovat ostettavissa myös kaupan nettisivuilla.

Ilmavoimien raketti- ja ohjusmuseo

Cape Canaveralin puolella, puolen tunnin ajon päässä Kennedyn avaruuskeskuksesta ja Titusvillestä, on Yhdysvaltain ilmavoimien oma pieni avaruusmuseo. Varsinainen museo sijaitsi alun perin tukikohdan sisällä rakennuksissa ja bunkkereissa, mistä ensimmäisiä avaruusraketteja ohjattiin, mutta tiukentuneiden turvamääräysten vuoksi museo jouduttiin sulkemaan yleisöltä. Nyt suuri osa museon esineitä on siirretty tukikohdan portin luokse näyttelyyn, mikä on hyvin perinteinen ja yksinkertainen, mutta hyvin autenttinen ja alkuperäinen. Museon henkilökunta on pääosin rakettien parissa työskennelleitä eläkeläisiä, joten heidän kertomuksensa ovat tärkeä osa museokäyntiä.

Bunkkereihin ja historiallisiin paikkoihin pääsee myös vierailemaan pari kertaa viikossa järjestettävillä kiertokäynneillä. Samalla on hyvä vakoilla mitä tämän hetken kuumin avaruusyhtiö Space X on tekemässä, sillä kiertokäynti vie läheltä heidän laukaisualustaansa ja yhtiön rakennus on museon vieressä.

Astronauttien kunniahalli

Kennedy Space Center, siis "virallinen" vierailijakeskus, pitää sisällään näyttelyn, jonka nimi on Astronaut Hall of Fame (c). Tässä pieni c on hyvin tärkeä, sillä alkuperäinen Mercury-astronauttien itsensä perustama Hall of Fame sijaitsee Titusvillessä, noin vartin ajomatkan päässä Kennedyn avaruuskeskuksesta.

Se perustettiin vuonna 1990 ja suuri joukko astronautteja lahjoitti sinne omia henkilökohtaisia tavaroitaan näytteille. Pieni museo jäi kuitenkin virallisen vierailijakeskuksen varjoon ja ajautui taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 2002. Vierailijakeskusta pyörittävä yhtiö Delaware North Park Services osti museon esineet itselleen mielenkiintoisen juridisen näytelmän päätteeksi (osa näyttelyesineistä oli periaatteessa edelleen astronauttien omaisuutta, osa enemmän tai vähemmän virallisesti museolle luovutettuja), minkä jälkeen Astronaut Hall of Fame (c) siirrettiin osaksi vierailijakeskusta. 

Alkuperäinen Hall of Fame sekä suuri joukko astronautteja suivaantuivat omaisuutensa kaappaamisesta ja he päättivät jatkaa omaa näyttelyään uudella konseptilla. Museo avattiin uudelleen loppuvuonna 2002 ja on ehdottomasti käynnin arvoinen. Tämä alkuperäinen ja epävirallinen Hall of Fame puhuu astronauttien suulla ja on henkilökohtaisempi kuin vierailijakeskuksen näyttely.

Saturnus 5 -kuuraketti Houstonissa

Houston, meillä ei ole ongelmia!

Kun sukkulat päätettiin lähettää eläkkeelle ja Nasa valitsi tarjousten perusteella paikat, minne käytöstä poistetut sukkulat annettiin näytteille asetettavaksi, oli kenties suurin pettyjä Houstonin avaruuskeskuksen vierailijakeskus Space Center Houston.

Nähtävästi Teksasissa oletettiin paikan olevan niin itsestään selvä sijoituspaikka, ettei sukkulan eteen olisi tarvinnut tehdä mitään erityistä: tyypillisesti museot tarjoutuivat rakentamaan lisärakennukset tai laajentamaan vanhoja tilojaan ja tekemään jotain erityistä, jotta erityinen avaruuslentokone saisi arvoisansa loppusijoituspaikan.

Toisaalta on loogista, että Houston ei nytkään näe oikeaa sukkulaa, sillä vaikka astronautit koulutetaan Teksasissa, he eivät nouse sieltä avaruuteen. Houstonin avaruuskeskuksessa on simulaattoreita, mallikappaleita, suunnitelmia, kouluttajia ja insinöörejä, jotka suunnittelevat avaruusaluksia, mutta raketit ja alukset ovat muualla. Ainoa poikkeus on Saturnus 5 -raketti, mikä on laitettu hienosti näytteille vierailijakeskuksen ja avaruuskeskuksen välissä olevalle alueelle.

Saturnus 5 ja sen vieressä olevat pienemmät raketit olivat pitkään taivasalla, eikä Houstonissa ollut juuri muuta avaruudellista katsottavaa vuoteen 1992 saakka, kun vierailijakeskus perustettiin. Keskimäärin 800 000 ihmistä vierailee siellä vuosittain.

Teksasin tapaan vierailijakeskus on kookas ja se muistuttaa vähän ostoskeskusta, missä suurelta katetulta keskusaukiolta pääsee sivuilla oleviin tiloihin. IMAX-teatteri, videoita, ravintoloita, kauppoja, lasten puuhapiste, suuri sukkulan nokka ja sen sisällä oleva simulaattori sekä erinomaisesti tehty avaruuslaitteita sisältävä näyttely, missä on mm. alkuperäinen Skylab-avaruusaseman täysikokoinen malli (minne pääsee sisään), Apollo 17 -lennon komentomoduuli, muiden avaruusalusten malleja ja kuukivilaboratorio. Astronauttien Kuusta tuomat näytteet on edelleen tallessa Houstonin avaruuskeskuksessa ja vierailijakeskuksessa pääsee myös koskettamaan kuukiveä.

Yksi keskusaukiolta vievä ovipari johtaa pieniin juniin, joilla pääsee käymään avaruuskeskuksen puolella. Siellä kiinnostavin kohde on avaruuslentojen lennonjohto: niin historialliseksi muistomerkiksi muutettu Apollo-aikainen lennonjohto kuin nyt käytössä oleva avaruusaseman lennonjohto. Välissä on nyt toimettomana oleva sukkulalentojen lennonjohto. 

Vierailijakeskus tarjoaa erikoishintaan myös erikoiskiertokäyntiä. “Level 9 tour” vie käymään myös avaruuskeskuksen suuressa rakennuksessa numero 9, missä ovat sukkuloiden ja avaruusaseman täysikokoiset mallikappaleet, sen aikana syödään avaruuskeskuksen ruokalassa (missä astronautitkin lounastavat) ja kävijät pääsevät myös käymään Apollojen lennonjohtohuoneessa sisällä. Lisäksi kiertokäynti näyttää hieman kauempana avaruuskeskuksesta olevan suuren vesialtaan, missä harjoitellaan avaruuskävelyitä.

Missä, milloin ja miten?

Kennedy Space Center sijaitsee Kennedyn avaruuskeskuksen alueella, noin kymmenen kilometriä ennen keskuksen portein suljettua ydinaluetta. Keskus avautuu joka päivä klo 9.00 ja sulkee ovensa vuodenajasta riippuen noin klo 18. Paikka on suljettu vain joulupäivänä ja satunnaisesti normaalia herkempiä tai salaisempia satelliitteja laukaistaessa.

Orlandosta paikalle pääsee tiellä 528 (State Road) itään, missä on hyvä opastus avaruuskeskukseen lähes Orlandosta alkaen. Jos saavut osavaltioiden välistä tietä 95 (joka kulkee Floridan halki etelä-pohjoissuunnassa), aja ulos liittymästä 212 pohjoiseen tai 215 etelään. Keskuksen nettisivut ovat osoitteessa www.KennedySpaceCenter.com.

Ilmavoimien avaruusmuseo sijaitsee Cape Canaveralissa ilmavoimien tukikohdan sisäänkäynnin luona ja sinne ajaessa voi tuntua siltä, että on menossa luvatta sotilasalueelle; varsinainen portti tulee eteen vasta myöhemmin ja museo on juuri ennen porttia näytteillä olevan siivellisen ohjuksen kohdalla oikealla. Tie tukikohtaa kulkee Cape Canaveralin risteilyterminaalien ohitse. 

Museo on avoinna tiistaista perjantaihin klo 9-14, lauantaina 9-17 ja sunnuntaina 12-16. Sieltä järjestetään kiertokäyntejä sotilasalueella oleviin historiallisiin kohteisiin, lisätietoja ja aikataulut kannattaa tarkistaa etukäteen nettisivulta; osa kiertokäynneistä alkaa myös avaruuskeskuksen vierailijakeskuksesta. Museon nettisivut ovat osoitteessa www.afspacemuseum.org.

Space Center Houston sijaitsee sopivasti osoitteessa 1601 NASA Parkway, mikä on noin 30 kilometriä Houstonin keskikaupungin eteläpuolella Clear Laken luona. Autolla paikalle pääsee hyvin yksinkertaisesti ajamalla Houstonista etelään Galvestonia kohti kulkevaa päätietä 45 (Interstate) ja ajamalla liittymästä 24 pois. Ajoramppi vie oikealle, mutta eteen tulevaa NASA Parkwaytä (entinen NASA Road 1) tulee ajaa vasemmalle; noin viiden kilometrin jälkeen avaruuskeskusta ei voi olla huomaamatta tien vasemmalla puolella.

Avoinna klo 10-17 arkisin ja 10-18 viikonloppuisin, paitsi joulupäivänä ja lokakuun 8. päivänä.

Ostamalla lipun etukäteen keskuksen nettisivujen kautta saa viiden dollarin alennuksen. Mikäli aikomuksena on vierailla muissakin Houstonin alueen museoissa, taidegallerioissa, akvaariossa tai eläintarhassa, kannattaa ostaa Houston City Pass, millä pääsee avaruuskeskukseenkin. 

“Level 9 tour” maksaa satakunta dollaria, se sisältää lounaan Nasan kanttiinissa ja sille pitää ilmoittautua ennakkoon nettisivuilla tai soittamalla numeroon 281-283-4755.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Pariisin tekniikkamuseo: Pieni pyhättö tieteelle

Pe, 04/26/2013 - 09:06 Jari Mäkinen
Avion -lepakkolentokone museon katossa

Pariisissa sijaitsee sympaattinen tiede- ja tekniikkamuseo, jonka kiertämiseen ei tarvita useaa päivää, mutta joka jaksaa yllättää yksityiskohdillaan. Kolmannessa kaupunginosassa sijaitseva Musée des arts et métiers, "Taitojen ja käsityöammattien konservatorion museo", on pyhä paikka tekniikasta innostuneelle – ei vähiten siitä syystä, että museon suuri halli on sijoitettu vanhaan kirkkoon.

Pariisi ja ranskalaiset yhdistetään yleensä kauneuteen, hyvään syömiseen ja toinen toistaan seuraaviin lakkoihin, joita muita kieliä taitamattomat gallialaiset järjestävät yhtenään. No, kaikessa on osa totuutta (jopa kieliäkin puhuvat nykyisin!), mutta ranskalaiset ovat ja ovat olleet aikoinaan myös taitavia tekniikassa ja tieteessä. Vaikka teollinen vallankumous tapahtui Englannissa, kävivät silloiset britti-insinöörit usein Kanaalin toisella puolella ottamassa oppia teknisten laitteiden suunnittelusta ja valmistamisesta. 1800-luvun lopulla Ranska oli insinööritieteiden alalla ykkösmaa koko maailmassa, mistä eräänä esimerkkinä Pariisissa seisoo Effel-torni, eräs komeimmista rakennustaidon ja kauneuden yhteensulautumista. Ja metro, eli Chemin du fer métropolitain, kuljetti jo tuolloin, kuten nytkin, turistit nopeasti Riemukaarta katsomaan.

Viime vuosisadan alussa ranskalaisten ote herpaantui, maa taantui ja heräsi ruususen unestaan vasta Toisen maailmansodan jälkeen, kun kenraali de Gaulle piiskasi laiskistuneet maanmiehensä panostamaan tekniikkaan ja tutkimukseen. Syntyi Caravelle, kunnianhimoinen ydinvoimaohjelma, Concorde ja lopulta muun muassa Ariane-kantorakettiohjelma. TGV-luotijunat, Airbusit, Citroën kaasujousineen ja etuvetoineen, Minitel, ensimmäiset pankkikortit ja monet muut keksinnöt kertovat omaa kieltään siitä, että patongin, punaviinin ja hapatettujen maitotuotteiden voimalla saadaan hammasrattaatkin oikeaan järjestykseen.

200-vuotias käsityökoulu

Pariisin tiede- ja tekniikkamuseo on virallisesti osa oppilaitosta, joka perustettiin jo vuonna 1794. Ranskan vallankumouksen jälkeisen parlamentin jäsen apotti Grégoire halusi vaalia teknisten laitteiden, koneiden ja tieteellisten instrumenttien valmistamisessa vaadittavaa ksäityötaitoa ja teki aloitteen koulusta, jossa kerättäisiin alan tietämystä ja koulutettaisiin uusia teknisten taitojen käsityöläisiä.

Koulu sai hienolta kalskahtavan nimen Conservatoire National des Arts et Métiers, taitojen ja käsityöammattien kansallinen konservatorio, ja se toimii yhä edelleen. Luonne on tosin muuttunut, sillä aikanaan se oli insinööritieteiden ylin oppilaitos, kun nyt se on luokiteltavissa enemmänkin keskiasteen teknisten alojen oppilaitokseksi, jonka toiminta on levittäytynyt läpi Ranskan. Koululla on seitsemän koulutussuuntaa, 500 erilaista ammattia opetusohjelmassaan, kahdekan erillistä tutkimuslaitosta ja sen kirjoilla on noin 70 000 oppilasta vuodessa.

Opetuksen lisäksi CNAM:in tehtäviin alusta alkaen kuului myös aikansa taidonnäytteiden kerääminen ja tallettaminen myöhempien sukupolvien ihailtavaksi. Tiedon ja taidon lisäksi apotti Grégoiren ja hänen aikalaistensa motiivi oli taiteellinen, sillä laitteet olivat usein varsinaisia teoksia. Tiede ja tekniikka estetisoitiin, jolloin oli luonnollista, että teknisiä laitteita asetettiin näytteille kuin taidenäyttelyissä.

Kuin taidegalleriassa

Museon löytäminen Pariisissa ei tuota vaikeuksia. Se sijaitsee pienen kävelymatkan päässä futuristisesta, koko kaupungin horisontin yli nousevasta Pompidou-keskuksesta ylöspäin ja museota lähinnä oleva metroasema on nimetty museon mukaan: se on Arts-et-Métiers. Asema on museon kanssa samanhenkinen, sillä sen seinät ovat kuparia ja muotoiltu sukellusveneen tapaan. Vitriineissä on vanhoja laitteita ja opasteet johdattavat alhaalta laiturilta suoraan katotasolla olevalle museon sisäänkäynnille.

Pahasti rappeutumaan päässyt museorakennus oli vuosituhannen vaihteessa suljettuna usean vuoden ajan, kun sitä remontoitiin nykykuntoonsa. Arkkitehtien Andrea Brunon ja Luciano Piun jäljiltä Musée des Arts et Métiers on nyt kaunis, yksinkertainen ja helposti avautuva. Se kunnioittaa ammoisten aikojen museometodeita ja vanhahtavalla tavalla sympaattista vitriinifilosofiaa, mutta ei ole jäykistynyt. Italialaisarkkitehtien tuotos on harmoniassa talon menneisyyden kanssa, joskaan alakerrassa oleville happamille lipunmyyjille eivät heikään ole voineet mitään. Iloiset kaupanpitäjä ja vahtimestari tosin toivat hyvää vastapainoa.

Museo jakaatuu selvästi kahdeksaan osaan, joiden lisäksi sisäänkäynnin luona on tila vaihtuville näyttelyille sekä pieni kirjakauppa. Varsinainen reitti museon saloihin alkaa toisesta kerroksesta, jossa ensinnä ovat esillä tieteelliset instrumentit. Aikaskaala alkaa 1700-luvun alusta ja renessanssista, kulkee 1800-luvun lopun huikaisevan taidokkaista hienomekaanisista laitteista nykyaikaisiin elektronisiin instrumentteihin ja CRAY-supertietokoneeseen.

Varsinainen helmi on itseoppineen luonnontutkijan Antoine-Laurent de Lavoisierin vuodelta 1785 olevan laboratorion kaksoiskappale. Hän sijoitti suurimman osan maaisäntänä hankkimastaan suuresta omaisuudesta tieteelliseen tutkimukseen ja erityisesti tähän hyvin varustettuun laboratorioonsa, jossa hän tutki kaasuja. de Lavoisier oli nykyaikainen tiedemies siinä mielessä, että hän suoritti kunnollisia kokeita, mittasi ja punnisti, ja teki havaintojensa perusteella johtopäätöksiä. Niiden tekeminen jäi kuitenkin lyhyeen, sillä aatelisherra irroitettiin päästään vallankumouksen tiimellyksessä vuonna 1794 - samana vuonna, kun museo perustettiin.

Erilaisille materiaaleille on omistettu oma osastonsa; mistä metallit, puu, tekstiilit, kivi ja muovit tulevat, kuinka niitä käsitellään, missä niitä käytetään ja millaisia aineita ne oikeastaan ovat? Materiaalien tarinaan liittyy läheisesti rakennustaito. Kuinka eri materiaaleista saatettiin tehdä sellaisia laitteita, kuin on tehty? Tällä saralla kehitys 200 vuoden aikana on ollut kerrassaan huimaavaa, sillä tuskin esimerkiksi de Lavoisier ymmärtäisi nykyajan nanotekniikkaa, jossa rakennellaan elektronimikroskoopin avulla millimetrin tuhannesosan kokoisia laitteita.

Tietotekniikan ja tiedonvälitystekniikan osasto näyttää myös konkreettisesti kuinka kaksi vuosisataa ovat muuttaneet maailmaa. Sinä aikana tulivat lennätit, laskukoneet ja satelliitit. Jo pelkästään viimeisen 50 vuoden kehitys saa haukkomaan henkeä, mistä syy tietysti on elekrtoniikan valtavan kehityksen. Eräässä vitriinissä saa huokailla esihistoriallisen, siis 1980-luvun alun mikrotietokoneen äärellä. Samanlaisella Sinclairilla on kirjoittaja itsekin saanut ensikosketuksen tietotekniikkaan.

Energiantuotanto-osasto alkaa kenties tekniikan historian upeimmilla laitteilla, höyrykoneilla, ja päättyy ydinreaktoreihin ja tuulivoimaan. Reaktoria ei paikalla ole, mutta ydintekniikka on ranskalaista lähellä, ja siksi sille uhrataan monta kulmausta. Erityisiä helmiä ovat kuitenkin 1800-luvun höyryturbiinit ja ensimmäisten lentokoneiden tähtimoottorit, joiden kauneutta ja mekaanista sulavuutta ei voi kuin hämmästellä. Voimansiirto ja varsinainen koneenrakennus on eriytetty kuitenkin omaksi osastokseen. Osasto on kaikkien interaktiivisin perinteisessä mielessä, sillä siellä kävijät voivat testata omin käsin vaikkapa erilaisia hammasrattaita, tutkia planeettapyörästön toimintaa ja tutustua esimerkiksi kardaaniakseliin.

Liikenteen saralla ranskalaisten osa on ollut epäkiitollinen, sillä he ovat olleet ensimmäisten joukossa tekemässä niin autoa kuin lentokonettakin, mutta lopulta muut ovat ennättäneet ensin. Cugot'n puurakenteinen, höyryvoimalla kulkeva auto oli aikanaan varmasti uljas - ja pelottava - näky, mutta se oli liian kömpelö ja hankala oikeaksi autoksi. Clément Aderin lepakkomainen Eole-lentokone roikkuu suuren portaikon katossa ja muistuttaa siitä, että vaikka Wrightin veljekset tekivät ensimmäisen hallitun moottorilennon, teki Ader ensimmäinen moottorilennon; ennätyksellisen kevyellä ja tehokkaalla höyrymoottorilla toiminut Ader nousi parinkymmenen sentin korkeuteen, mutta ei kyennyt varsinaisesti lentämään.

Autotekniikassa onni oli kuitenkin paremmin myötä, joten vanhat Peugeotit, Renaultit ja Citröenin kertovat omaa kieltään siitä, kuinka pariisilaiset huristivat 1900-luvun alussa mukavasti Normandian rannalle viikonloppujaan viettämään. Luotijuna TGV, Train à Grande Vitesse, on myös laite, jonka eri versioita alkuperäisestä 1970-luvun mallista tulevaan superjunaan museo jaksaa esitellä pienoismallein ja kaavakuvin.

Ja oikea kirkkosali!

Museon voi kävellä läpi suunniteltua reittiä pitkin tai sitä voi koluta omassa järjestyksessään, vaikkapa joka puolella olevia tietokoneopasteita apuna käyttäen. Joka tapauksessa lopuksi kävijä päätyy aikanaan koulun kirkkona toimineeseen suureen tilaan, kappeliin. Sen korkeimmasta kohdasta roikkuu metallivaijerin varassa metallikuula, alkupeäinen Foucault'in heiluri. Sen avulla Michel Foucault osoitti 1851 konkreettisesti Maan pyörivän akselinsa ympäri, sillä heiluri liikesuunta kiertyy koko ajan ympäri. Yksinkertainen laite jaksaa hämmästyttää edelleen.

Siinä missä alttariosasssa kerrotaan koulun ja sen museon historia sekä esitellään kauniita, suhteellisen pienikokoisia näyttelyesineitä vuosien varrelta, on varsinainen kirkkosali pieni runsaudensarvi. Kangsteri-Sitikasta Renault-formulaan, Arianen rakettimoottorista ensimmäiseen dieseliin, vanhoja ajoneuvoja, ensimmäisen lennon yli Kanaalin tehnyt Blériot sekä kertomus Vapaudenpatsaan rakentamisesta. Kappelissa vierähtää helposti tunti tai kaksi.

Kappelin näyttelyesineet on aseteltu tilaa täyttävään kookkaaseen metallirakennelmaan, jota pitkin pääsee kiipeämään korkealle. Tila on kerrassaan upea, hyvin entisöity ja hyvin pitkälti kirkkosalia edelleenkin muistuttava, kunhan metallirakennelmaa ja näyttelyesineitä ei huomioi. Tosin niiden kanssa kappeli on entistäkin komeampi, joskin joku irvileuka voi arvostella paikalla selvästi leijuvaa teknouskohenkeä. Omasta mielestäni Pariisin tekniikkamuseon kappeli on eräs hienoimmista tämän alan näyttelytiloista, ja oikeastaan jo sen vuoksi kannattaa käydä paikan päällä.

Jokainen syy matkustaa Pariisiin on hyvä, ja Musée des Arts et Métiers on erittäin hyvä sellainen. Etenkin kun siellä on parhaillaan mainio Enki Bilalin taiteellistekninen robottinäyttely Mécanhumanical.

Musée des Arts et Métiers
Osoite: 60, rue Réaumur, 75003 Pariisi
Lähimmät metroasemat: Arts et Métiers, Réaumur-Sébastopol
Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 paitsi torstaisin, jolloin museo suljetaan vasta klo 21.30. Museo on suljettu maanantaisin.
Sisäänpääsy aikuisilta maksaa 6,50 euroa ja lapsilta (sekä muilta alennukseen oikeutetuilta) 4,50 euroa. Vuosilippu maksaa 20 euroa.

Museon niin sanottu kirkkosali
Lavoisierin kaasulaboratorio
Stereogramofoni

Muista myös Pariisin kaksi tiedemuseota ja erinomainen ilmailumuseo!

Tieteestä ja tekniikasta kiinnostuneiden kannattaa varata Pariisissa aikaa myös muutamalle muulle museolle. Aivan Champs-Elyséen vieressä, Roosevelt-liikenneympyrän luona sijaitsee kaupungin alkuperäinen tiedemuseo Le Palais de la découverte. Museo esittelee tiedettä ja tutkimusta monin eri osastoin, joista osa noudattelee perinteistä tiedemuseotyyliä vitriineineen ja havaintolaitteineen, mutta osa on nykyaikaisempia multimediaan ja kokeilemiseen perustuvia seikkailumaita. "Löytöjen Palatsissa" on usein kiinnostavia erikoisnäyttelyitä sekä vanha kunnon planetaario, jossa voi nähtä miltä taivas Pariisin yllä näyttää juuri tänään. Tarkempia tietoja aukiolosta ja erikoisnäyttelyistä on netissä: www.palais-decouverte.fr.

La Villetten kuuluisa tiedekeskus on Pariisin reunalla, lähes esikaupunkialueella. Sinne pääsee tosin kätevästi metrolla, ja kun paikalle saapuu, siellä viettää helposti koko päivän, sillä suuren tiedekeskuksen lisäksi alueella on Géode-niminen IMAX-teatteri, planetaario, akvaario, sukellusvene, suuri mediateekki, lasten maailma ja erilaista kulttuuritarjontaa. Siinä missä keskustan Palais de la découverte on perinteinen tiedemuseo, on La Villette uudenlainen ja vastaa pitkälti meikäläistä Heurekaa - paitsi että on kooltaan suurempi. Itse asiassa keskuksen koko nimi on Cité des Sciences et de l'Industrie, eli "Tieteiden ja teollisuuden kaupunki". Lisätietoja La Villettestä saa keskuksen nettisivuilta: www.cite-sciences.fr.

Kolmas käynnin arvoinen museo on Le Bourget'ssa sijaitseva ilmailumuseo, joka esittelee kattavasti niin lentokoneiden kehitystä Eolen ajoista meidän päiviimme saakka, kuin myös erityisesti ranskalaisten osuutta ilmailun historiassa. Museon aarre on Conconden toinen prototyyppi ja sen seurana platalla on kaksi oikean kokoista Ariane-kantorakettia, Boeing 747 ja useita pienempiä lentokoneita. Museo on lajissaan eräs maailman suurimpia. Musée de l'Air et de l'Espace sijaitsee Le Bourget'n legendaarisella lentokentällä (Lindbergh laskeutui sinne Atlantin ylilentonsa päätteeksi), ja paikalle pääsee lentokoneen lisäksi muun muassa junalla: pikametrolinja RER-B vie Le Bourget'n asemalle, mistä on noin vartin kävely perille. Bussit 350 (Gare de l'Est -asemalta) ja 152 (Porte de la Villette -metroasemalta) ajavat aivan museon ohitse, 152 ohittaa myös RER-aseman läheltä. Kun museon edessä olevat, muodostelmassa tolppien päissä kohti taivasta nousevat Fouga Magister -koneet tulevat näkyviin tien vasemmalla puolella, on aika painaa pysäytysnappia. Lisätietoja netissä osoitteesta www.mae.org.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Deutsches Museum

Pe, 01/18/2013 - 15:08 Jari Mäkinen

Deutsches Museum Münchenissä on tiedemuseoiden eräs esi-isistä. Siellä kannattaa käydä, jos matka osuu edes vähän Baijerin suuntaan.

”JoulukalenteriBaijerilainen sähköinsinööri Oscar von Miller perusti Deutsches Museumin Müncheniin vuonna 1903, kun hän halusi saada aikaan "kolmiulotteisen tietokirjan", joka esittelisi tieteen ja ennen kaikkea tekniikan taustaa sekä saavutuksia. Täydellisltä nimeltään museo on "Deutsches Museum von Meisterwerken der Naturwissenschaft und Technik", eli luonnontieteiden ja tekniikan mestaritöitä esittelevä saksalainen museo, mikä kuvastaa hyvin kaikkia vanhoja ja perinteikkäistä tiedemuseoita.

Niiden alkuperäisenä tavoitteena oli esittää tieteellisiä instrumentteja ja teknisiä laitteita kuin taide-esineitä, näyttää kuinka kauniita ne ovat ja miten paljon näppäryyttä niiden valmistaminen on vaatinut. 

von Millerin ajatuksena oli kuitenkin laajentaa museonsa toimenkuvaa tieteestä kertomiseen. Hän jakoikin näyttelyn osastoihin tietokirjan kappalejaon tapaan; talossa on yhä edelleen mm. fysiikan, matematiikan ja kemian, valaistustekniikan, kylmätekniikan ja maataloustekniikan omat osastot. Valaistustekniikan tasutalla oli yleinen ihmityksen aihe oli sähkö, joka muutti 1900-luvun alussa maailmaa kovaa vauhtia, toi osaltaan uutta vaurautta Saksaan ja mikä näkyi konkreettisimmin juuri valon määrän lisääntymisenä ja sen saamisen helpottumisena. 

Museon ensimmäinen näyttely pidettiin kesällä 1903, kun Saksan insinööriyhdistyksen Münchenin osasto järjesti von Millerin johdolla kesänäyttelyn. Sen yhteydessä Baijerin Akatemia, prinssi Ludvig ja muut tahot allekirjoittivat museon perustamissopimuksen, minkä jälkeen von Millerin johdolla alettiin valmistella pysyvää tieteen ja tekniikan näyttelyä. 

Kolme vuotta myöhemmin, marraskuun 12. päivänä 1906 juhlittiin viimein museon virallisia avajaisia. Näyttely avattiin Baijerin Kansallismuseon tiloissa, mutta oman, Münchenin läpi virtaavan Isar-joen ympäröimän saareen sijoitetun rakennuksen suunnittelu oli jo alkanut. Ensimmäinen maailmansota, inflaatio ja raaka-ainepula  viivyttivät rakennuksen valmistumista, mutta arkkitehti Gabriel von Seidlin suunnittelema suurrakennus valmistui viimein vuonna 1925.

Deutsches Museum ei ollut kuitenkaan ensimmäinen laatuaan, sillä Lontoon Science Museumin ensimmäiset näyttelyt oli avattu 1852 ja Pariisin vastaava museo oli saanut alkunsa jo 1794. Deutsches Museum oli kuitenkin ensimmäinen nykyaikainen tiedemuseo. 

Avaamisensa jälkeen museota on laajennettu useampaan kertaan. Suurimman lisäyksen sai aikaan Hitler, joka rakennutti museon kylkeen suuren hallin liikennevälineitä varten. Sen pääasiallinen näyttelyesine ja syy sen tekemiseen oli Kupla-Volkkari, joita avajaisten aikaan kuulemma kasattiin koko halli täyteen. Nyt hallissa ovat junat, ja pian se muutetaan museon uuden teknologian moderniksi osastoksi.

Museosaaren uudisrakennusten lisäksi Deutsches Museum on levittäytynyt muuallekin. Suurin osa lentokoneista on kymmenen vuotta sitten avatussa näyttelyssä Schleißheimin lentokentällä Münchenin lähellä, missä lentokykyiset koneet nousevat toisinaan myös ilmaan. Theresienhöhessä kaupungin esikaupunkialueelle on vielä museon uusin rakennus, erillisen liikennemuseo, minne valtaosa museon suuresta juna-, ja autokokoelmasta on laitettu näytteille. Lisäksi museolla on sivutoimipiste Bonnissa, missä vanhojen laitteiden esittelyn sijaan keskitytään tieteestä ja tekniikasta kertomiseen.

Nähtävää kahdeksi päiväksi

Omalla saarellaan oleva linnamainen museo on täynnä tavaraa ja toimintaa, ja kaikkien suurten museoiden tapaan se on liian suuri yhdessä päivässä kierrettäväksi. Yhä edelleen museo on jaettu osastoihin ja ne edelleen alaosastoihin. Näin vain esimerkiksi elokuvatekniikasta kiinnostuneet voivat omistautua alalleen täysipainoisesti, ja oli kiinnostuksen kohde mikä tahansa, ovat osastot laadukkaasti saksalaisella täsmällisyydellä tehtyjä. Epäkuntoisia laitteita on epätavallisen vähän.

Vanhat höyrykoneet, yksityiskohtaiset pienoismallit ja ammoiset tieteelliset tutkimuslaitteet ovat aina jännittäviä katsottavia, koska niistä näkyy edelleen käsityöläisyyden jälki. Lisäksi osassa museota on edelleen vanhan museon henkeä, kun puurakenteisten vitriinien sisällä on mitä erilaisempia näyttelyesineitä, joita valkoisiin pitkiin takkeihin pukeutuneet insinööri-vahtimestarit pölyttävät, puunaavat ja öljyävät aamupäivisin. Muistona museon edelläkävijäroolista ovat myös vuosikymmeniä vanhat "paina nappia" ja "käännä vipua" -tyyliset havainnoillistamislaitteet. Napin painamisen jälkeen sähkövirta tekee komean valokaaren tai esittelee magneettikentän vaikutusta. Vipu vääntää gyroskooppia ja saa sen akselin kääntämisen vaikeuden tuntumaan. Ja niin edelleen.

Kävijä pääsee käymään ydinvoimalan reaktorin sisällä ja näkee miten tulevaisuuden fuusiovoimala toimii. Näytteillä on jopa erään fuusiovoimaa tutkineen tokamakin osa, mikä näyttää hienosti kuinka mutkikkaan asian kanssa fyysikot sekä insinöörit painivat. Kemianosasto puolestaan laajentaa mielikuvaa nesteiden lotraamisesta paljon laajemmalle.  Autot ovat niin lähellä saksalaisten sydämiä, että kyynel tulee melkein silmään ensimmäistä Benziä ihaillessa.

Kenties parasta museossa ovat luonnollisesti vanhat saksalaisen tieteen ja tekniikan harvinaisuudet. Viime vuosisadan alun huima tekniikan kehitys tulee hyvin esiin esimerkiksi sähtötekniikan osastolla, missä on myös eräs jännittävimmistä kulmauksista. Vanhoja röntgenputkia katsoessa ei voi kuin hämmästellä, ihastella ja kauhistella samaan aikaan, Näitä tunteita seuraa sitten suuri kiitollisuus lääketieteellinen tekniikan kehittymisestä sitten viime vuosisadan alun.
 
Ilmailuosastolla paraatipaikalla on "Vanha täti Ju", eli klassinen 30-luvun aaltopellistä tehty kolmimoottorilentokone Ju-52, josta esillä on yllättäen harvinainen Ranskassa lisenssillä tehty versio. Toisen maailmansodan aikaiset V-2, klassinen Messerschmitt -hävittäjä ja maailman ensimmäinen suihkukone Jagdgeschwader 7, eli Me 262, ovat luonnollisesti mukana, kuten myös 60-luvun omalaatuinen eteenpäin käännetyillä siivillä varustettu liikesuihku HFB320 Hansa. 

Saksa on ollut 70-luvulta alkaen voimakkaasti mukana avaruustoimessa, mikä näkyy museossa myös konkreettisesti. Suurin esine tältä saralta on Spacelab-avaruuslaboratorion koeversio, jonka sisälle pääsee ihmettelemään avaruusaseman esiversion olemusta. Aikanaan ennen toista maailmansotaa saksalaiset olivat edelläkävijöitä myös rakettitekniikassa, joten avaruusosaston alkuosa on erityisen kiinnostava - ja ainutlaatuinen koko maailmassa.

Vastapainona vanhalle ja sympaattiselle ovat nykyaikaiset laitteet sekä tietokoneiden avulla toimivat eri ilmiöitä selittävät työpisteet. Lapsille avattiin suuri oma osastonsa nyt helmikuussa ja museon IMAX-teatteri on toiminut jo muutaman vuoden ajan. Vanhakantainen Deutsches Museum uudistuu kovaa vauhtia ja tuoreen Theresienhöhen liikennemuseon vasta-avattu ensimmäinen vaihe näyttää minne museo on menossa: nykyiseen liikennehalliin vuonna 2005 avautuva uuden tekniikan osasto on paitsi arkkitehtuuriltaan uudenlainen, niin myös pedagogisesti nykytekniikkaa hyödyntäen toteutettu. Osasto keskittyy digitaaliseen informaatioon, geeni- ja nanotekniikkaan, terveyteen sekä ympäristöasioihin. Tavoitteena on herättää keskustelua ja esittää neutraalisti faktoja moniin ristiriitaisiin asioihin mielipiteiden muodostamisen pohjaksi.

110 vuotta rakkautta teknologiaan

Deutsche Museum on ehdottomasti käymisen arvoinen jokaiselle tieteestä ja tekniikasta kiinnostuneelle Münchenissä olevalle matkailijalle, ja niistä erittäin kiinnostuneille se on myös hyvä syy Baijerin pääkaupunkiin lähtemiseen. Museo sijaitsee kaupungin keskustassa omalla saarellaan Isar-joen keskellä. Sinne on kävelymatka turistien suosimilta Virtualienmarkt-torilta ja Marienkircheltä, lentoasemaltakin tuleva S-juna pysähtyy viereisellä Isartorilla ja raitiovaunu numero 18 ajaa aivan museon edestä. 

Museo on avoinna päivittäin klo 9-17 ja nettiosoite www.deutsches-museum.de kertoo kaiken olennaisen niin päämuseosta kuin myös Theresienhöhen liikennemuseosta kuin Schließheimin ilmailumuseostakin.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita