Kirjoitimme jokin aika sitten planeettamme korkeimmasta vuoresta, joka löytyykin yllättäen Ecuadorista. Tämä herätti vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. "Suurin" kun voi tarkoittaa monia asioita, ja jopa "korkeuskin" on yllättävän suhteellista.

Maapallolla on useita vuoria, joita kutakin voi ihan todella kutsua planeetan suurimmaksi: Mount Everest, Mauna Kea, Mauna Loa, Tamun massiivi, sekä Chimborazo.

Otsikkokuvassa on hieman perusteellisempi katsaus asiaan infografiikan muodossa. Kaikki vuoret ovat samassa skaalassa, ja kuvan saa tarkemmaksi klikkaamalla.

Päivitys 22.5.2016 klo 19.15: Havaijin vuorten profiili vaihdettu (aiemmpi profiili antoi Mauna Kean korkeudeksi 9,2 km, nykyinen 9,9 km), sekä lisätty symbolien selite ja merenpinta Tamun massiivin kohdalla.

Kuva: Jarmo Korteniemi

Haluaisitko nähdä Everestin, mutta et ehdi/halua/osaa/uskalla kiivetä sinne?

Ei hätää, nyt tätä maailman korkeinta vuorta voi katsoa reaaliaikaisesti webbikameralla, joka lähettää kuviaan satelliitin kautta. Kamera toimii päivisin klo 6:30 – 17:30 Nepalin aikaa (02:45 – 13:45 Suomen aikaa) ja näkymä luonnollisesti muuttuu aina vallitsevan säätilan mukaan. Parhaiten vuori näkyy keväällä, jolloin paikalla on vähän pilviä ja ilma on kuivaa. Siksi myös suurin osa vuorelle kiipeämisistä tehdään keväällä.

Nyt monsuuniaikaan (keskimäärin kesäkuusta lokakuuhun) puolestaan kuvassa näkynee ennen kaikkea harmaata sumua ja pilvimassaa, joskin juuri tänään vuori oli näkyvissä – samoin kuin sininen taivas sen takana.

Kameran on asentanut Nepalin tiede- ja tekniikka-Akatemia Italian kansallisen tutkimusrahaston avustuksella.

Tuoreimman kuvan voi nähdä täällä: http://www.evk2cnr.org/WebCams/PyramidOne/everest-webcam.html

Kansainväliseltä avaruusasemalta avautuva näkymä Himalajan vuoristoon. Kuvaan on merkitty vuorijonon korkeimpia huippuja korkeuslukemineen sekä kaksi Mount Everestin huipulle johtavaa reittiä, joista keltainen on yleisimmin käytetty. Himalajan vuorijono alkoi kohota noin 50 miljoonaa vuotta sitten, kun tuolloin huimalla 15 senttimetrin vuosinopeudella liikkunut Intian-Australian laatta alkoi työntyä vasten Euraasian laattaa. Liike on hidastunut niin, että se on enää 67 millimetriä vuodessa, mutta laattojen junnaaminen vastakkain saa vuoriston silti kohoamaan edelleen puolen senttimetrin verran vuodessa. Vuoriston kaukaisesta menneisyydestä kertoo esimerkiksi se, että Mount Everestin huippu on muinaisen Tethysmeren pohjaan kerrostunutta kalkkikiveä.

Tänä vuonna 520 henkilöä on käynyt Mount Everestillä ja heistä noin 150 piipahti maailman katolla yhtenä ainoana päivänä, 19. toukokuuta. Ensimmäisen kerran sinne päästiin tänään 60 vuotta sitten.

Toukokuu on paras aika kivuta 8,848 kilometriä korkealle vuorelle, sillä sääolosuhteet ovat silloin parhaimmat. Sen tiesivät myös nepalilaiset sherpat sekä lukuisat "läntiset" vuoristokiipeilijät, seikkailijat ja tutkijat, jotka olivat koittaneet kivuta Kiinan ja Nepalin rajalla sijaitsevalle vuorenhuipulle 1900-luvun alusta alkaen.

Ensimmäisen kerran sinne nousemista ehdotti Iso-Britannian alppiseuran puheenjohtaja Clinton Thomas Dent vuonna 1885 kirjassaan Above the Snow Line, mutta ensimmäisen vakavan yrityksen tekivät britit George Mallory ja Guy Bullock vuonna 1921. He nousivat pohjoista rinnettä myöten 7005 metrin korkeuteen, missä he totesivat, ettei heillä ole tarpeeksi varusteita korkeammalle yrittämiseen.

Vuonna 1953 useampikin seurue oli vuoren rinteellä, aikomuksenaan valloittaa viimein ylhäällä siintänyt huippu. Tom Bourdillon ja Charles Evans pääsivät vain noin sadan metrin päähän 26. toukokuuta, mutta he kärsivät hapenpuutteesta ja palasivat takasin.

Heidän pohjustamaansa polkua pitkin oli seuraavien helpompi yrittää uudelleen ja niin kahta päivää myöhemmin uusiseelantilainen Edmund Hillary ja intialainen, Nepalin vuorilla asunut sherpa Tenzing Norgay lähtivät matkaan. He pääsivät viimein perille Everestin huipulle ja ottivat viimeiset askeleensa ylös maapallon korkeimmalle paikalle (kuten silloin ajateltiin) täsmälleen klo 11:30 paikallista aikaa, toukokuun 29. päivänä 1953. He ottivat muutaman valokuvan ja jättivät paikalle ensimmäiset ihmisen jätökset: karamellejä ja pienen ristin.