Suomalainen satelliitti putosi avaruudesta – miksi satelliitit syöksyvät ilmakehään?

Suomalaisen, maailmanmaineeseen nousseen Iceye-yhtiön ensimmäinen satelliitti ICEYE-X1 putosi avaruudesta viime viikolla. Yhtiön satelliitit ovat pienikokoisia ja suorituskykyisiä tutkasatelliitteja, jotka ovat sittemmin mullistaneet alan – kiitos X1:n ja sen avulla testatun uuden tekniikan.

Alkavalla viikolla (21.2.2024) putoaa avaruudesta huomattavasti suurempi tutkasatelliiti ERS-2, joka laukaistiin avaruuteen vuonna 1995.

Se ei ole toiminut sitten vuoden 2011, mutta sen avulla Euroopan avaruusjärjestö on testaamassa menetelmää, millä satelliitti ei jää vuosisadoiksi kiertämään Maata avaruusromuna.

Mistä avaruudesta putoaminen johtuu? Mitä silloin tapahtuu? Voisiko satelliitti pudota päähäsi?

Näistä enemmän tällä videolla.

Tässä se on: suomalaisen "vakoilusatelliitin" ensimmäinen kuva

Ke, 01/17/2018 - 19:42 By Jari Mäkinen
Iceye X1:n ensimmäinen kuva

Suomalaisen Iceye-yhtiön 12. tammikuuta laukaistu koesatelliitti Iceye X1 on ollut nyt toiminnassa vajaan viikon. Sen käyttöönotto on edennyt niin rivakasti, että toissapäivänä otettu ensimmäinen tutkakuva on nyt julkistettu.

Kuva otettiin 15. tammikuuta klo 23.47 Suomen aikaa ja siinä näkyy palanen Alaskassa olevaa Noatakin kansallispuistoa.

Kuva on mustavalkoinen, koska tutkasatelliitin kuvat ovat itse asiassa takaisin Maan pinnasta heijastuneita mikroaaltoja, joista pystytään koostamaan paljain silmin näkyvä kuva.

Vaikka värejä ei tutkakuvassa siis näe, voidaan tutkakuvia ottaa myös pilvien läpi ja yöllä, koska satelliitti lähettää itse tarvitsemansa tutkasignaalin ja se kulkee pilvienkin läpi.

Tutkakuvaa pystytään käsittelemään monin eri tavoin, jolloin siitä saadaan puristettua irti paljon erilaista informaatiota alla olevasta Maan pinnasa, jäästä tai meristä. Tutka-aallot tunkeutuvat myös hieman pinnan alle, joten ne voivat "nähdä" enemmän kuin näkyvä valo.

Ensimmäinen kuva kokonaisuudessaan (otsikossa on suurennos). Kuvassa pohjoinen on jotakuinkin oikealla.

 

Yksi Iceye X1:n lähettämä tutkakuva on raakadatana kooltaan noin 1,2 GB ja se näyttää noin 80 x 40 km olevan alueen. Kunhan laitteistot on saatu täyteen iskuun, on teoreettisesti kuvien resoluutio on 10 x 10 metriä.

Kuvan ottamiseen menee noin kymmenen sekuntiaa. Se tapahtuu siten, että satelliitti ottaa vastaan ikään kuin yhden pitkän viirun tietoa alhaalta ja kun satelliitti kulkee eteenpäin radallaan hieman yli 7,5 km/s, pyyhkii keila maastoa ja lopputuloksena on yksi kuva.

Iceye käyttää yhteydenpitoon satelliittinsa kanssa Huippuvuorilla olevaa maa-asemaa, jolloin siihen voidaan olla yhteydessä kerran jokaisen kierroken ainaka. Yhteys satelliittiin saadaan siis 90 minuutin välein. Satelliitti käyttää yhteydenpitoon myös paljon esimerkiksi Aalto-1 -satelliittia nopeampaa yhteyttä, joten kuvat saadaan pikaisesti alas käsiteltäväksi; tämä on ymmärrettävää, koska tutkakuvien saaminen nopeasti on satelliitin tärkein tehtävä.

Iceyen rata

Yleensä Icye X1:n kaltaiset satelliitit ovat massaltaan tonneja, mutta suomalaissatelliitti painaa vain noin 70 kg. Se on siksi paljon edullisempi, mutta sen tuottamat kuvat ovat vain vähän huonompia kuin suurempien satelliittien.

Iceye aikoo lähettää yhtensä 18 satelliittia – ainakin näin aluksi – Maata kiertämään ja seuraava laukaisu on vuorossa ensi kesänä. Sekin on vielä virallisesti koesatelliitti, joka testaa yhtiön uutta ja edullista tutkatekniikkaa.

Nyt kuitenkin voi jo nähdä, että Iceye X1 toimii – ja hyvin.

Tästä Iceye X1 näyttää avaruudessa.

 

Video: Iceye X1 laukaistiin avaruuteen

Jo kolmas suomalaissatelliitti on laukaistu avaruuteen: Intian PSLV-kantoraketti nosti Iceye X1 -satelliitin kiertoradalle tänään aamulla.

 

Tämän ensimmäisen suomalaisen kaupallisen satelliitin laukaisu tapahtui Intian avaruusjärjestön Satish Dhawanin  avaruuskeskuksesta klo 5.59 Suomen aikaa aamulla ja Iceye sai yhteyden satelliittiinsa klo 7.20.

Tähän mennessä kaikki on mennyt siis oikein hyvin.

Nyt edessä on satelliitin toimintojen tarkistaminen ja sen ottaminen vähitellen käyttöön. Satelliitin tarkoituksena on pääasiassa testata Iceyen tutkatekniikan toimivuus, mutta jo tämän ensimmäisen satelliitin avulla yhtiö myy tutkakuviaan muutamille asiakkaille ennen kaikkea Yhdysvalloissa.

Yllä oleva video näyttää tämänaamuisen laukaisun tiivistettynä intialaisen musiikin säestyksellä. Iceye X1 vapautuu avaruuteen videon kohdassa 41 sekuntia (vasemmanpuoleinen satelliitti).

PSLV:n palaaminen lentoon elokuisen onnettomuuden jälkeen on hyvä uutinen myös Suomi 100 -satelliitille sekä toiselle suomalaiselle kaupalliselle satelliitille, Reaktor Space Labin Hello Worldille. Ne irtoavat omille teilleen samaan tapaan kuin nanosatelliitit videolla kohdasta 1:07 minuuttia alkaen.

Molemmat ovat lähdössä matkaan seuraavalla intialaisraketin lennolla, joka tapahtuu näillä näkymin maaliskuussa.

Alun perin tämän artikkelin videona oli laukaisu kokonaisuudessaan; kyseinen video on nyt alla. Mukana siinä on intiankielisiä osuuksia ja sen koko selitys on intiaksi, mutta nämä eivät haittaa kuvien katsomista.

Laukaisu tapahtuu videolla noin 27 minuutin kohdalla (tosin tunnelman vuoksi kannattaa katsoa hieman jo aikaisemmin). Iceyen satelliitin irrottaminen raketista tapahtuu kohdassa 45:30.

Satelliitin virallinen nimi on intialaisten videolla (ja muissa tiedoissa) POC-1.

Huomenna se lähtee: näin suomalaissatelliitti Iceye X1 laukaistaan aamulla avaruuteen

To, 01/11/2018 - 20:34 By Jari Mäkinen
Iceye X1

Huomenna aamulla on tärkeä hetki suomalaiselle avaruustoiminnalle, kun Iceye-yhtiön ensimmäinen satelliitti laukaistaan Intiasta avaruuteen. Kyseessä on suurikokoinen koesatelliitti, joka nostaa yhtiön ja Suomen aivan uudelle tasolle avaruustoiminnassa.

Suomalaissatelliitti laukaistaan huomenna perjantaina aamulla klo 5.59 Suomen aikaa Intiasta, Sriharikotan niemimaalla sijaitsevasta Satish Dhawanin avaruuskeskuksesta PSLV-C40 -kantoraketilla.

Iceye X1 on eräs laukaisun suurimmista satelliiteista, vaikkakaan ei lennon päähyötykuorma; aivan raketin nokassa on intialaisten oma kaukokartoitussatelliitti Cartosat-2, mutta sen Iceyen satelliitti on heti sen alapuolella kahden muun kookkaan satelliitin kanssa.

Kaikkiaan 710 kg massaltaan olevan Cartosatin lisäksi kyydissä on 30 muuta satelliittia, joiden yhteismassa on 613 kg.

PSLV (Polar Satellite Launch Vehicle) on jo valmiina lennolleen C40.

Raketin laukaisuvalmistelut ovat tätä kirjoitettaessa jo käynnissä ja lentoon lähtö tapahtuu aamulla klo 5.59 Suomen aikaa, eli 9.29  paikallisaikaa Intiassa.

Taivaalle nouseva PSLV suuntaa jotakuinkin kohti etelää, juuri sopivasti meren päällä Intian ja Sri Lankan välistä yhä korkeammalle kiitäen.

Matkallaan raketti pudottaa tehtävänsä tehneitä apuraketteja ja rakettivaiheita pois, kunnes lopulta 16 minuutin ja 36,8 sekunnin kuluttua laukaisusta (jos kaikki sujuu hyvin), on raketin ylin vaihe satelliitit mukanaan kiertoradalla noin 510 kilometrin korkeudessa.

Ensinnä irtoaa Cartosat-2 ja sen jälkeen ovat vuorossa pienemmät suuret satelliitit: Iceye X1:n vuoro on kolmantena, kun lentoon lähdöstä on kulunut 17 min 49,02 sekuntia.

PSLV_n lentoprofiili
PSLV-C40:n nokkakartion sisusta ja lentoprofiili. 
Iceye X1 on "välitastanteella" oleva sinertävä laatikko vasemmalla.

Virallisesti papereissa satelliitin nimi on POC-1, eli "Proof of Concept 1", sillä Iceyelle kyseessä on testisatelliitti. Tämä koettaa ensimmäistä kertaa avaruudessa yhtiön kehittämää tekniikkaa, joka tuo nyt vain isommissa ja kalliissa tutkasatelliiteissa olevan tekniikan myös pienemmissä satelliiteissa käytettäväksi.

Pieni on tosin tässä suhteellista, sillä satelliitti on kohtalaisen kokoinen: lähes satakiloisen satelliitin tutka-antenni on yli kolme metriä halkaisijaltaan, kun se on avattuna avaruudessa, ja sen laatikkomaisen rungon koko on noin 80 cm x 60 cm x 50 cm.

Verrattuna noin 10 x 10 x 30 cm kooltaan olevaan Aalto-1 -satelliittiin tämä on jo jättiläinen, mutta toisaalta esimerkiksi Euroopan avaruusjärjestön Sentinel 1 -tutkasatelliittiin verrattuna kyse on kohtalaisen pienestä laitteesta. Sentinel 1:n runko on noin 3,9 m × 2,6 m × 2,5 m.

Yksi syy siihen miksi muun muassa Sentinel 1 on varsin kookas on se, että sen tutka toimii lähes koko ajan, ja siksi se tarvitsee paljon sähkövirtaa ja sen tutkalaitteiston tuottama lämpö pitää jotenkin saada häivytettyä avaruuteen. Iceyen ideana on käyttää tutkaa vain lyhyitä aikoja kerrallaan, jolloin lämmönhallinta on helpompaa.

Toinen ero on siinä, että Iceye on rakentanut satelliittinsa edullisemmista osista. Ne ovat riskialttiimpia, eikä niiden säteilysuojaus ole niin hyvällä tasolla kuin esimerkiksi Sentinelien, mutta toisaalta edullisemman hinnan ansiosta satelliitteja voidaan tehdä tarpeen mukaan lisää edullisesti.

Nyt yhtiöllä on suunnitelmissa 18 satelliitin lähettäminen avaruuteen, ja seuraava näistä lähtee jo nyt keväällä. Se on tarkoitus laukaista Yhdysvalloista Falcon 9 -kantoraketilla.

Iceye ei suinkaan ole yksin kehittämässä piensatelliittien tutkatekniikkaa: samalla kyydillä avaruuteen oli lähtemässä samankaltainen brittisatelliitti NovaSAR-S, mutta se pääsee lopulta avaruuteen vasta myöhemmin tänä vuonna.

Näin ollen suomalaiset voivat sanoa olevansa eittämättä tällä saralla edelläkävijöitä. Ja lisäksi Iceyellä on kehitteillä massiivinen tietojärjestelmä, joka käsittelee ja toimittaa kuvia asiakkaille.

Katso Aalto-1:n laukaisu tästä: lukuun ottamatta satelliitin vapautusta avaruuteen, tapahtuu se hyvin samaan tapaan!