Kerroimme jo pari viikkoa sitten mittaustiedoista, joiden mukaan viime vuosi oli mittaushistorian lämpimin.
Nyt myös Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) kertoo samaa tuoreessa raportissaan ja sen tueksi Nasa julkaisi yllä oleva videon, joka näyttää miten lämpötila on noussut varsin rajusti viimeisen vuosisadan aikana.
Globaali maan ja merenpinnan lämpötila oli viime vuonna 0,83 astetta korkeampi kuin vertailukauden 1961–1990 keskiarvo. Lämpötilat olivat yli asteen esiteollista aikaa korkeammalla.
Viisitoista mittaushistorian lämpimintä vuotta on ollut 2000-luvulla.
"Vuosi 2016 oli monella tapaa äärimmäisyyksien vuosi, mutta lämpötilat kertovat vain osan tarinasta", WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas toteaa.
"Viime vuonna myös hiilidioksidi- ja metaanipitoisuudet ilmakehässä saavuttivat uudet ennätysluvut ja vuoden aikana monessa paikassa koettiin äärisääilmiöitä, jotka aiheuttivat suuria sosio-ekonomisia häiriöitä ja tappioita."
Taalas muistuttaa, että ilmastonmuutoksen kanssa meidän on elettävä vielä useita vuosikymmeniä.
"Tulee muistaa, että hiilidioksidi pysyy ilmakehässä vuosisatoja ja merivedessä, jota se happamoittaa, vielä pidempään." Hiilidioksidipitoisuuden on ylittänyt 400 ppm:n tason Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n Global Atmosphere Watch -verkosto (GAW) kuuluvilla asemilla. Tuon tason ylittymistä pidetään merkittävänä symbolisena rajapyykkinä.
"Arktinen alue lämpenee kaksinkertaisella vauhdilla maapallon keskiarvoon nähden. Muutokset arktisilla alueilla aiheuttaa muutoksia esimerkiksi merivirtoihin ja sääilmiöihin muualla maailmassa. Meidän tulee kiinnittää myös huomiota ikiroudan sulamiseen ja sieltä mahdollisesti ilmaan pääseviin metaanipäästöihin", Taalas toteaa WMO:n tiedotteessa, josta myös Ilmatieteen laitos kertoo tiedotteessaan.
Toisen raportin mukaan (Nasan tietoihin perustuva, Yhdysvaltain kansallisen lumi- ja jäätietokeskuksen tekemä raportti) maailman merillä olevan jään määrä on parhaillaan vähäisempi kuin todennäköisesti tuhansiin vuosiin. Joka tapauksessa jäätä on selvästi vähemmän kuin sinä aikana, kun jään määrää on mitattu satelliitein vuodesta 1978 alkaen.
Etenkin marras- ja joulukuussa jäätä oli tavattoman vähän niin pohjoisessa kuin etelässäkin, mutta nyt tilanne on hieman lähestynyt keskimääräistä. Osasyynä tähän voi pitää vuosi sitten voimissaan ollutta El Niño -ilmiötä, mutta vastaavia on ollut aikaisemminkin, joten se pelkästään ei selitä kehitystä.
Alla on paljon puhuva kuvaaja jään määrästä:
Lähes reaaliaikaisia tuloksia kuvaajina voi katsoa myös kätevästi täällä: http://nsidc.org/arcticseaicenews/charctic-interactive-sea-ice-graph/
Tämän vuoden syyskuussa jään keskimääräinen laajuus Pohjoisella jäämerellä oli 4,7 miljoonaa neliökilometriä, joka on kaikkien aikojen viidenneksi pienin arvo. Kaikki alhaisimmat merijään laajuudet on mitattu viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Pohjoisen jäämeren jäänpaksuus on ohentunut, monivuotisen jään määrä ja laajuus on vähentynyt.
Ennen vuotta 2000 merijään vuosittainen pienin laajuus vaihteli 6,2 – 7,9 miljoonan neliökilometrin välillä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jään laajuus on vaihdellut 5,4 – 3,6 miljoonan neliökilometrin välillä. Kymmenen viimeistä vuotta ovat olleet myös kymmenen vähäjäisintä vuotta.
Vuoden 2012 syyskuussa mitattu 3,7 miljoonaa neliökilometriä on koko mittausjakson tähän mennessä mitattu pienin määrä.
"Vuosien välinen ero on normaalia ilmaston vaihtelevuutta, mutta samalla merijään laajuus on pienentynyt koko mittausjakson ajan", toteaa Ilmatieteen laitoksen yksikön päällikkö Jari Haapala ja muistuttaa, että merten jääpeite on yksi ilmastonmuutoksen tärkeimmistä indikaattoreista.
"Muutos on yli 13 % vuosikymmenessä"
Vasemmalla: Merijään keskimääräinen laajuus Pohjoisella Jäämerellä syyskuussa. Oikealla: Merijään syyskuun laajuuden jakaumat vuosina 1979 – 1988 ja 2007 - 2016.
Pohjoisen jäämeren jääpeitettä on mitattu tarkasti vuodesta 1979 alkaen. Kattavimmat tiedot merijään muutoksista saadaan satelliittien mittauksista, joiden perusteella voidaan laskea kuinka merijään peittävä alue muuttuu ja miten se vaihtelee vuosien ja kuukausien välillä.
Voimakkaimmillaan pienentyminen näkyy syyskuussa, jolloin jään vuotuinen peittävyys on pienimmillään.
Pohjoisella jäämerellä merijäätä muodostuu syksyn ja talven aikana ja laajimmillaan jääpeite on maaliskuussa. Kevään ja kesän aikana jääpeite sulaa osittain, ja pienimmillään merijään peittävyys on syyskuussa.
"Vuosi 2016 on ollut jäätutkijoiden kannalta mielenkiintoinen, sillä myös talvella ja keväällä merijään laajuus oli ennätyksellisen pieni", Jari Haapala kertoo.
"Myös havainnot jään paksuudesta kertoivat, että merijään määrä Arktikassa oli poikkeuksellisen alhainen tänä vuonna. Kesäkausi oli alueella kuitenkin keskimääräistä kylmempi ja se ansiosta jääkenttä ei sulanut niin voimakkaasti kuin ennakoitiin
Jään pienin hetkellinen laajuus, 4,14 miljoonaa neliökilometriä, mitattiin syyskuun 10. päivä. Se on kaikkien aikojen toiseksi alhaisin luku.
Syyskuun loppupuoliskolla muodostui merkittävästi lisää uutta jäätä, jolloin syykuun keskimääräiseksi jään laajuudeksi tuli lopulta 4,7 miljoonaa neliökilometriä. Tämä on vuosien 2012 ja 2007 jälkeen viidenneksi pienin arvo.
Uutinen perustuu Ilmatieteen laitoksen tiedotteeseen. Otsikkokuva: fickr / Mariuz Kluzniak
Vaikka tässä ei ole enää mitään yllättävää, ovat uusimmat pohjoisten merialueiden jääpeittoa näyttävät kuvat värisyttäviä; ne ovat samaan aikaan ikävää, mutta samalla lupaavaa katsottavaa.
Pohjoisnavan ympäristön merijään laajuutta ja paksuutta tarkkaillaan nyt jatkuvasti satelliiteilla, mutta tietoja jään laajuudesta on toki kauempaakin historiasta. Nämä tilastot kertovat karua kieltä siitä, että viime aikoina merijää peittää kesällä yhä pienemmän alueen merestä ja jääpeitteen paksuus on ohentunut olennaisesti.
Tuoreiden tietojen mukaan meri pohjoisessa on tällä hetkellä niin avointa, että Pohjanmereltä voisi vaikka soutaa Tyynelle valtamerelle Siperian rannikkoa seuraten. Meri on siellä niin jäätöntä, että matkanteko onnistuisi tavallisellakin laivalla – kaikkein suorinta reittiä pitkin mentäessä jäätä tulee sen verran eteen, että jonkinlainen jäävahvistus olisi hyvä olla olemassa.
Minimilaajuutensa jääpeite saavuttanee vasta syyskuussa, ja voi olla, että vuoden 2012 ennätystä ei tulla rikkomaan. Tanskan ilmatieteen laitoksen mukaan tällä hetkellä jääpeitteen laajuus ei ole vielä yhtä pieni kuin neljä vuotta sitten tähän aikaan. Samoin jään massa sekä paksuus ovat vielä hitusen suurempia kuin vuonna 2012.
Yhdysvaltain kansallinen lumi- ja jäätilannetta tarkkaileva laitos on samaa mieltä tanskalaisten kanssa: vuosi 2012 pitää edelleen ennätystä hallussaan.
Jään vähyys on suora merkki ilmaston lämpenemisestä, eikä sille voi siksi hurrata. Etenkin kun jääpeiton vähentyessä sen väheneminen kiihtyy, koska Auringon valoa tehokkaasti heijastavaa jäätä ja lunta on vähemmän.
Laivayhtiöt ovat uutisesta luonnollisesti tyytyväisiä, koska kustannukset ja matka-aika Aasian ja Euroopan sekä Yhdysvaltain itäpuolen välillä putoaisivat olennaisesti, jos reittiä voisi alkaa käyttää kaupallisesti. Reitti lyhentää Aasian ja Euroopan välistä matkaa 5 000 – 8 000 kilometriä.
Vuonna 2012 Koillisväylän kautta kulki 33 alusta.
Erityisesti Kiina on erittäin kiinnostunut Koillisväylän hyödyntämisestä. Maan hallitus julkaisi keväällä paksun opaskirjan kiinalaisille laivanvarustajille reitin käytöstä tulevaisuudessa ja kiinalaisalus pitää tällä haavaa hallussaan nopeusennätystä Koillisväylän purjehtimisessa: viime vuoden syyskuussa trimaraani Qingdao China seilasi 13 vuorokaudessa Murmanskista Beringin salmelle.
Myös turistiristeilyitä järjestävät yhtiöt ovat innoissaan, sillä monet nykyajan tutkimusmatkaajat haluavat kokea myyttisen koillisväylän – mutta mukavasti risteilyaluksen palveluita nauttien.
