Ilman hilidioksidipitoisuus on ennusteita korkeampi Toimitus Su, 19/01/2025 - 08:16
Mauna Loan hiilidioksidimitta-asema
Mauna Loan hiilidioksidimitta-asema

Se siitä 1,5°C:n tavoitteesta: ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu on nyt todistetusti arvioitua korkeammalla tasolla, kuin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n arviot hiilidioksidimäärän kasvusta ovat, mikäli maapallon lämpeneminen voitaisiin pitää 1,5°C:n tasolla. Olemme menossa kohti kuumempaa.

Havaijilla sijaitsevan Mauna Loa -vuoren huipulla on mitattu ilmakehän CO₂-pitoisuutta vuodesta 1958. Paikka on kaukana suurista päästölähteistä, joten sen mittaustulokset heijastavat hyvin globaalia taustapitoisuutta ilman paikallisten päästöjen suoraa vaikutusta. 

Mauna Loalla olevan, Scrippsin merentutkimuslaitoksen ylläpitämän aseman CO₂-pitoisuusmittaukset ovatkin yksi tärkeimmistä ilmastonmuutokseen liittyvistä indikaattoreista. 

Mittaustulokset tunnetaan "Keeling Curve" -nimisenä käyränä (mittaukset aloittaneen Charles Keelingin mukaan),  joka näyttää CO₂-pitoisuuden jatkuvan nousun vuosikymmenten ajan.

Se näyttää, miten hiilidioksidipitoisuus on kasvanut koko ajan. Käyrässä näkyy myös vuotuinen kausivaihtelu, joka johtuu pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon kasvillisuuden vuotuisesta kasvusta ja lehdettömyysjaksosta. Keväällä ja kesällä kasvit sitovat hiiltä fotosynteesin kautta, mikä vähentää ilmakehän CO₂-pitoisuutta, kun taas syksyllä ja talvella pitoisuus nousee, koska kasvit lakkaavat toimimasta aktiivisesti.

Iso-Britannian Ilmatieteen laitos Met Office kertoo tiedotteessaan, että viime vuonna näissä CO₂-mittauksissa nähtiin nopein vuotuinen nousu, ja se oli suurempi kuin oli ennustettu. 

Mitattu nousu oli 3,58 osaa miljoonaa kohti (ppm), mikä ylitti Met Officen ennusteen 2,84 ± 0,54 ppm.

Mauna Loan nouseva käyrä ja ennuste

 

Myös satelliittimittausten mukaan maailmanlaajuinen hiilidioksidipitoisuuden nousu oli tavanomaista suurempi, koska fossiilisten polttoaineiden polttamisesta tulleet päästömäärät olivat ennätyksellisen korkeita ja heikentyneet luonnolliset hiilinielut, kuten trooppiset metsät, sekä poikkeukselliset metsäpalot korostivat tilannetta. 

Metsäpalot johtuivat laajalle levinneistä kuumista ja kuivista olosuhteista, jotka liittyivät osittain El Niñoon ja osittain muihin tekijöihin, mukaan lukien ilmastonmuutokseen.

Lähitulevaisuus on mahdollisesti kuitenkin rauhallisempi, sillä hiilidioksidimäärän nousun vuosien 2024 ja 2025 välillä ennustetaan olevan "vain" 2,26 ± 0,56 ppm. Syynä ovat osittain hiilinielujen uudelleen vahvistuminen, mikä liittyy siihen, että nyt meneillään ollut El Niño -kausi on muuttumassa La Niña -olosuhteisiin.

Jos maailmanlaajuinen ilmakehän lämpeneminen halutaan rajoittaa 1,5°C:een, tulisi ilmakehään kertyvän CO₂:n määrän pienentyä 1,8 ppm:iin vuodessa hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) käyttämien laskelmien mukaan.

 

Juttua on korjattu lukijan kommentin jälkeen 20.1. klo 17 Suomen aikaa: ”Keeling curve” -käyrän nimi tulee Mauno Loan mittaukset aloittaneesta Charles Keelingistä, ei käyrän kallistumisesta ylöspäin, kuten alkuperäisessä tekstissä mainittiin.

Suurimmat ja korkeimmat vuoret meillä ja muualla

Maapallolla on useita ennätysvuoria, jotka ovat kaikki tavallaan kaikkein suurimpia. Mutta vain yksi niistä yltää ennätykseen koko Aurinkokunnan mittakaavassa.

Kirjoitimme jokin aika sitten planeettamme korkeimmasta vuoresta, joka löytyykin yllättäen Ecuadorista. Tämä herätti vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. "Suurin" kun voi tarkoittaa monia asioita, ja jopa "korkeuskin" on yllättävän suhteellista.

Maapallolla on useita vuoria, joita kutakin voi ihan todella kutsua planeetan suurimmaksi: Mount Everest, Mauna Kea, Mauna Loa, Tamun massiivi, sekä Chimborazo.

Otsikkokuvassa on hieman perusteellisempi katsaus asiaan infografiikan muodossa. Kaikki vuoret ovat samassa skaalassa, ja kuvan saa tarkemmaksi klikkaamalla.

 

Päivitys 22.5.2016 klo 19.15: Havaijin vuorten profiili vaihdettu (aiemmpi profiili antoi Mauna Kean korkeudeksi 9,2 km, nykyinen 9,9 km), sekä lisätty symbolien selite ja merenpinta Tamun massiivin kohdalla.

Kuva: Jarmo Korteniemi