allergia

Ilmianna painajaisten allergiakasvi tutkijoille

To, 09/05/2019 - 05:45 By Jarmo Korteniemi
Marunatuoksukki allergisoi helposti (Megan Myers / Andreas Rockstein)

Syksyn viimeiset siitepölyallergian puuskat voivat johtua Pohjois-Amerikan allergisoivimmasta kasvista, marunatuoksukista. Turun yliopiston tutkijat haluavat nyt kansan apua selvittääkseen joko tuo riesa lisääntyy Suomessa. Kasvi on helppo tunnistaa, ja ensisijaisen tärkeä pitää poissa maastamme.

Monet allergikot huokaisevat syksyn tullen helpotuksesta, kun heinät sekä pujokin lopettelevat kiusallista pöllyttelyään. Yksi harvinaisen allergisoiva kasvi saattaa kuitenkin yhä vaivata.

Marunatuoksukin kotiseudulla Yhdysvalloissa jo joka neljäs on jo herkistynyt sen siitepölylle. Yksi kasvi pystyy lähettämään jopa miljardi siitepölyhiukkasta ilmaan yhden kesän aikana.

Kasvi on vallannut manner-Eurooppaa runsaan 150 vuoden ajan. Mikä pahinta, nyt tämä painajaisten kasvi uhkaa ottaa vankemman jalansijan myös Suomen kamaralta.

Tuulen tuomaa Marunatuoksukin siitepölyä havaitaan Suomestakin lähes joka syksy. Tänä vuonna sen määrät ovat toistaiseksi pysyneet pieninä. Siitepöly kulkeutuu meille Keski-Euroopasta, johon kasvi on vieraslajina levinnyt. Suurimmat pitoisuudet löytyvät juuri nyt Balkanilta ja Itä-Euroopasta.

Marunatuoksukin siitepölyennuste (FMI / EAN)

Yllä ennuste marunatuoksukin siitepölyn kaukokulkeumasta lähipäivinä. Ennustetut määrät vaihtelevat päivän ja kellonajan mukaan. Kartta on tehty SILAM-mallilla (Ilmatieteen laitos, European Aeroallergen Network).

Ennusteesta tai edes jo havaitusta siitepölystä ei voi päätellä että marunatuoksukki olisi syypää mahdollisiin allergisiin oireisiin. Pitoisuudet ovat Suomessa nimittäin hyvin minimaalisia - suurimmillaankin puhutaan vain muutamasta siitepölyhiukkasesta kuutiometrissä ilmaa. Lisäksi Suomen ilmasta on havaittu myös paljon homeitiöitä sekä heinän ja pujon siitepölyn rippeitä, jotka nekin voivat laukaista allergisen reaktion.

Kasvaa jo Suomessakin

Marunatuoksukki on lähtöisin Pohjois-Amerikasta, jossa se on maanosan pahin allergiaa aiheuttava kasvi. Euroopasta sitä löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1863, ja vuodesta 1922 lähtien siitä on tehty havaintoja Suomessakin. Tuoksukkilöytöjä on tuon jälkeen rekisteröity maassamme vajaat 500, kaikki Kemi-Ilomantsi -linjan eteläpuolelta - jos kahta Ivalon löytöä ei lasketa.

Kaikki Suomesta tehdyt havainnot ovat kuitenkin olleet satunnaisia. Tämä tarkoittaa kasvien itäneen muualta tuoduista siemenistä, eikä pysyviä kasvustoja ole ehtinyt syntyä. Marunatuoksukki ei Suomessa ehdi tuottaa aina edes siitepölyä, eikä tiettävästi ole ikinä siementänyt maassamme. Kasvin lähimmät vakiintuneet kasvualueet löytyvät Etelä-Ruotsista, eli vain vähän Suomea etelämpää.

Ilmastonmuutoksen ja mahdollisen sopeutumisen myötä kasvi voi kotiutua meillekin. Tai se on voinut jo kotiutua. Turun yliopiston siitepölytutkijat haluavatkin nyt tietää, onko näin käynyt tai käymässä. Ja siihen tarvitaan yleisön apua.

Marunatuoksukki on helpointa tunnistaa alla listatuilla tunnistuskriteereillä juuri nyt, kukinnan alkaessa alkusyksystä. Kasvia kannattaa etsiä erityisesti puutarhoista, lintujen ruokintapaikoilta sekä joutomailta. Eli sieltä, mihin on tuotu muualla tuotettua siemeniä, kukkasipuleita, tai maata.

Ilmoituksen tekeminen

Ota kasvista kuva, jossa näkyy alla listattuja tunnistuskriteerejä, sekä myös hieman laajempi kuva kasvualueesta. Kirjoita ylös kasvien lukumäärä, epäilemäsi leviämistapa (linnunsiemenet, pihakasvien siemenet, kukkasipulit, juurakko, tms), sekä löytöpaikan osoite (tai GPS-koordinaatit) ja löytäjän yhteystiedot. Näin tutkijat voivat tarvittaessa kysyä lisätietoja.

Ilmoita havaintosi joko sähköpostitse (siitepolytiedotus@utu.fi) tai puhelimitse (050 345 2398).

Huom! Älä tuhoa kasvia, sillä tutkijat haluavat saada selville ehtiikö kasvi siementää ja lisääntyä Suomessa. Jos näin huomataan tapahtuvan, torjuntatoimet voidaan aloittaa hyvissä ajoin.

Marunatuoksukin tunnistus

Marunatuoksukin voi sekoittaa lähinnä pujoon, vaikkeivät ne aivan läheistä sukua olekaan (kasvit kuuluvat samaan heimoon). Yhteistä niille on suuri koko (korkeus 20 - 200 cm) ja usein myös haarova kasvutapa, punertava varsi, sekä voimakkaasti liuskoittuneet lehdet. Myös kukinnot näyttävät pikaisesti vilkaistuna samankaltaisilta. Kumpikin myös kasvaa ihmisen avoimena pitämillä alueilla.

Tunnistus on kuitenkin helppoa etenkin näin syksyllä: pujon varsin on uurteinen ja kukat punertavat. Marunatuoksukin varsi taas on sileä ja karvainen, ja kukat ovat keltaiset. Pujon kukinta alkaa alkusyksystä olla lopuillaan, samalla kun marunatuoksukki vasta aloittelee. Alla on listattu lisää lajien välisiä eroja.

KasviMarunatuoksukkiPujo
VarsiSileä, selvästi (pitkä)karvainenUurteinen, karvat niukat ja lyhyet
LehtiHeleänvihreäPäältä tummanvihreä, alta hopeanharmaa
LehtiasentoAlhaalla vastakkain, ylempänä vuorotellenKaikki vuorotellen
KukintoTiivis, kukat keltaisiaHarva, kukat punertavia (heteet keltaiset)
Kukkimisaika SuomessaSyys-lokakuu, aiemmin kaukokulkeumaaHeinä-elokuu, myöhemmin niukasti
KasvupaikkaLintujen syöttöpaikat, pihat, joutomaatTeiden ja peltojen reunat, joutomaat, pihat, rannat
ElinkaariYksivuotinenMonivuotinen
Tieteellinen nimiAmbrosia artemisiifolia
"tuoksukki jolla marunan kaltaiset lehdet"
Artemisia vulgaris
"tavallinen maruna"
Marunatuoksukin tuntomerkkejä (Meneerke bloem / Andrew Butko)
Pujon tuntomerkkejä (Christian Fischer / Dan Mullen/ Rasbak)

Lisätietoa: Vieraslajit.fi, DAISIE (Delivering Alien Invasive Species Inventories for Europe). Juttu perustuu suurimmalta osin Turun yliopiston tiedotteeseen. Jutun kirjoittaja on sukua tiedotteessa mainitulle tutkijalle.

Aloituskuva: Megan Myers / Andreas Rockstein.
Muut kuvat: Kartta: Ilmatieteen laitos / European Aeroallergen Network; Marunatuoksukin tuntomerkit: Meneerke bloem / Andrew Butko; Pujon tuntomerkit: Christian Fischer / Dan Mullen/ Rasbak.

Siitepölyallergian syy on kukkien seksi

To, 04/21/2016 - 09:46 By Jari Mäkinen
Siitepölyjä

Päivän kuvassa on tänään erilaisia siitepölyjä elektronimikroskoopilla nähtynä ja väritettyinä. Suuri osa näistä kuvassa olevista siitepölyistä on otettu mukaan lähinnä niiden kauneuden vuoksi, kun taas vaikuttavuudeltaan suurin – ainakin Suomessa – lienee hieman tylsemmän näköinen (kuva jutun lopussa) koivun siitepöly. Koivuallergikkojen pahin kärsimysaika on nyt alkamassa.

Päivän kuvaKuvassa olevat pikku veijarit ovat auringonkukka (Helianthus annuus), aitoelämänlanka (Ipomoea purpurea), jalomalva (Sidalcea malviflora), kultanauhalilja (Lilium auratum), kultahelokki (Oenothera fruticosa) ja risiini (Ricinus communis).

Auringonkukkasiitepölypartikkelit ovat kuvassa pieniä punaisia väkäpintaisia, aitoelämänlangat suuria vihreitä palluroita, jalomalvat puolestaan keltaisia suuria piikkipalleroita, kultanauhaliljat soikeita, vihreitä papumaisia, helokki punainen kolmikyttyräinen ja risiinit pieniä vihreän kuulan näköisiä silopintaisia palloja.

Kuva on noin 500-kertainen suurennos, eli soikeat, hieman värjätyiltä' pesusieniltä näyttävät kultanauhalinjan siitepölyhituset ovat kooltaan noin 50 μm – siis 0,05 mm.

Kukkien seksiä

Kun puhutaan siitepölystä, on kyse kasvien lisääntymisestä. Siis oikeasti kukista ja mehiläisistä.

Aloitetaan selitys kukasta: kukka on yksinkertaisesti suvulliseen lisääntymiseen erilaistunut kasvinosa, jossa syntyvät siemenet. Se on kasvussaan rajoittunut verso, jonka osat ovat kukkapohjus sekä verholehdet, terälehdet, hedelehdet ja emilehdet.

Hedettä voi pitää kasvien koiraspuolisena suvullisen lisääntymisen välineenä ja emi on puolestaan naaraspuolinen lisääntymiselin. Siitepöly on puolestaan kuin spermaa, vaikkakin on muodoltaan jauhetta, joka syntyy heteiden ns. ponsissa.

Siitepölyn yksittäiset hiukkaset sisältävät kasvin koiraspuolisen sukusolun. Tuulen tai hyönteisten kuljettamana tai muulla tavoin siitepölyhiukkanen joutuu emin ns. luotille, ja siitä kasvaa siemenaiheeseen tunkeutuva siiteputki. Sen välityksellä siittiösolu joutuu munasoluun, minkä jälkeen tapahtuu hedelmöitys. Paljassiemenisillä siitepöly joutuu suoraan siemenaiheeseen.

Koska kasvit eivät voi liikkua toistensa luokse ja kuljettaa siitepölyä itse heteestä emiin, on luonto keksinyt kaksi näppärää tapaa hoitaa homma: siitepöly leviää joko ilman kautta tuulen mukana tai hyönteisten välityksellä. On myös kukkia, joiden pölytyksestä huolehtivat lepakot tai linnut (esimerkiksi kolibrit).

Tuulipölytteisiä ovat esimerkiksi kaikki heinäkasvit ja havupuut sekä monet lehtipuutkin kuten koivut ja lepät. Niiden kukat ovat yleensä ulkonäöltään vaatimattomia. Sitä vastoin hyönteispölytteiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä suurilla, värikkäillä terälehdillä. Hyönteispölytteisten kasvien kukat erittävät myös mettä ja erilaisia tuoksuja, jotta hyönteiset tulisivat varmasti vierailemaan niissä.

Kuvassa on rauduskoivun siitepölyä suurennettuna ja väritettynä. Kuvia monien erilaisten kasvien siitepölyistä on muutenkin mainiolla brittiläisellä Science and Plants for Schools -sivustolla.

 

Allergia-aika alkaa

Kun nyt keväällä alkaa kasvien kiima-aika, on ilmassa paljon siitepölyä. Noin 20% suomalaisista kärsii jonkinlaisesta siitepölyallergiasta, ja pahimmillaan piina kestää kevään lepän ja koivun kukinnan lisäksi kesän heinäkukinnan ja loppukesänkin, jolloin kukkii puolestaan pujo.

Suomen "virallista" siitepölykartoitusta on tehnyt Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö, joka on antanut tiedotteita tilanteesta vuodesta 1976 alkaen. Tiedotteita julkaistaan monissa tiedotusvälineissä sekä se on myös netissä, nykyisin varsin havainnollisena ja kätevänä Norkko-palveluna.

Eilisen tiedotteen mukaan lepän kukinta jatkuu koko maassa Lappia lukuun ottamatta. Pähkinäpensaan kukinta on päättynyt. Lepän siitepölymäärät ilmassa ovat enimmäkseen vähäisiä maan eteläosissa ja kohtalaisia maan keskiosissa sekä Oulun seudulla. Lepän siitepölylle allergiset voivat saada oireita koko maassa Lappia lukuun ottamatta.

25.4. saakka ulottuva ennuste puolestaan povaa, että lepän kukinta heikkenee maan eteläosissa ja jatkuu maan keskiosissa sekä Oulun korkeudella. Etelä-Lapissa kukinnan odotetaan alkavan lähipäivien aikana. Lepän siitepölymäärien odotetaan vaihtelevan vähäisistä kohtalasiin maan eteläosissa. Maan keskiosissa sekä Oulun seudulla määrien odotetaan olevan kohtalaisia ja Etelä-Lapissa vähäisiä. Koivun siitepölyä voi kulkeutua perjantain aikana maan eteläosiin vähäisiä tai kohtalaisia määriä. Koivun paikallisen kukinnan odotetaan alkavan huhti- toukokuun vaihteessa maan eteläosissa.