LUKE

Tätä on odotettu: lantatietoa kaikille

Ti, 11/14/2017 - 20:14 Toimitus

Ei haittaa, vaikka et ole tullut aktiivisesti ajatelleeksi lantaa. Tutkijat ovat nimittäin sitä pohtineet, ja pian tietoa lannasta tarkennetaan ja yhtenäistetään Itämeren suojelukomission jäsenmaiden yhteisen hankkeen avulla.

Kotieläinten lanta on merkittävin ravinteikas sivuvirta Suomessa ja koko Itämeren alueella. 

Ravinteiden kierrätystä kehitetään niin kiertotalouden edistämiseksi kuin vesistö- ja ilmapäästöjen vähentämiseksi. Kansainvälisestä yhteistyöstä on hyötyä arvokkaiden ravinteiden hyödyntämisessä ja päästöjen vähentämisessä.

Lannan hyötykäytön tehostamiseksi täytyy viranomaisilla ja muilla toimijoilla olla käytössään täsmällinen tieto lannan määristä ja ominaisuuksista. Tietoa lannasta tarvitaan esimerkiksi kansallisten ja kansainvälisten velvoitteiden tasapuolisessa taakanjaossa.

Nykyisellään yhtenäistä ohjeistusta kansallisen lantatiedon keruulle ei ole olemassa. Lokakuussa 2017 käynnistyneessä kansainvälisessä MANURE STANDARDS -hankkeessa tietovajetta paikataan. Hankkeessa luodaan yhteiset ohjeet lantatiedon keruulle kaikkiin Itämeren valtioihin.

Normilannasta tietoa moneen käyttöön

Suomessa lantatietoa tuotetaan kahdella tavalla: tilakohtaisista lantanäytteistä tehtävillä analyyseillä sekä Suomen normilanta -järjestelmän avulla. Viimeksi mainittu on Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) yhteinen työkalu kattavan lantatiedon tuottamiseen.

Suomen normilanta -järjestelmä tuottaa lantatiedot päätöksenteon tarpeisiin. Se laskee Suomen kotieläintuotannon lantojen määrän ja ominaisuudet eläinryhmittäin ja lantatyypeittäin.

Tieto saadaan eritetylle sonnalle ja virtsalle sekä eläinsuojasta poistetulle ja peltoon levitettävälle lannalle eläinpaikkaa tai tarkasteltavaa aluetta kohti. Tuotetun lannan määrän lisäksi tuloksena ovat lannan kuiva-aineen, orgaanisen aineen, kokonais- ja liukoisen typen, kokonaisfosforin sekä kokonaiskaliumin määrät ja pitoisuudet.

Normilanta-järjestelmästä saatavia tietoja käytetään jo ilman epäpuhtauksien päästöinventaarioissa ja käyttöä ollaan laajentamassa esimerkiksi ravinnetaseiden laskentaan.

Normilanta tuottaa lantatiedon myös Suomen biomassavarannot kartalle kokoavaan Biomassa-atlakseen sekä Ravinnelaskuriin, ensi vuonna julkaistavaan alueellisten ravinnekiertojen suunnittelun viranomaistyökaluun.

MANURE STANDARDS harmonisoi Itämeren alueen lantatiedot

Itämeren alueella lantatiedon keruun menetelmiä on nykyisellään lähes yhtä monta kuin maitakin. Ongelman ratkaisemiseksi Itämeren suojelukomission (HELCOM) jäsenmaat ovat asettaneet  tavoitteeksi luoda kansalliset lannan ravinnesisältöjen standardit ja yhteiset ohjeet niiden käytölle. Tätä tavoitetta toteuttamaan käynnistettiin MANURE STANDARDS -hanke.

Hankkeessa kehitetään ohjeet lantatiedon keruuseen lanta-analyyseillä ja lannankäsittelykyselyillä. Lisäksi luodaan yhteinen pohja lantalaskennalle. Näiden tuottaman uuden lantatiedon vaikutuksia arvioidaan ravinnekiertojen tehokkuuden, päästöjen ja tilojen talouden kannalta. Lisäksi laaditaan suunnitelma ohjeiden käyttöönottamiseksi Itämeren maissa.

MANURE STANDARDS -hankkeen koordinaattorina toimii Luonnonvarakeskus ja partnereita on kaikista Itämeren alueen yhdeksästä maasta. Työhön osallistuu kunkin osallistujamaan virallisesta lantatiedosta vastaavia tahoja, HELCOM sekä tuottaja- ja neuvontajärjestöjä.

Suomesta hankkeessa on Luken lisäksi mukana SYKE ja Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK ry. Kaksivuotinen hanke saa rahoituksensa EU:n Itämeriohjelmasta.  

Teksti on lähes suoraan Suomen ympäristökeskuksen tiedotteesta.

Biomassaa kansalle!

To, 06/15/2017 - 14:28 Toimitus

Suomen metsä-, pelto-, lanta- ja jätebiomassoja koskevat tiedot löytyvät nyt yhdestä osoitteesta, Biomassa-atlas-verkkopalvelusta. Palvelu avattiin eilen Farmari-maatalousnäyttelyssä Seinäjoella.

Biomassa-atlaksesta voidaan hakea tietoa maankäytöstä, metsävaroista, hakkuiden sivuvirroista, peltokasvien tuotannosta, lannoista sekä teollisuuden ja yhdyskuntien biohajoavista jätteistä ja lietteistä.

Paikkatiedot löytyvät atlaksesta neliökilometrin tarkkuudella.

Tietoja voidaan käyttää esimerkiksi investointien ja raaka-ainehankintojen suunnitteluun sekä ympäristö- ja energiapolitiikan tueksi. Tai ihan hyvin vuoksi: atlaksen selaaminen on varsin viihdyttävää (ainakin jos on hieman vinksahtanut, kuten Tiedetuubin toimitus).

Esimerkiksi otsikkokuvassa on perunan viljelyalat Suomessa.

Verkkopalvelun lähtötiedot tulevat useasta eri tietokannasta.

"Nyt käyttäjä voi laskea kartalta rajaamaltaan alueelta esimerkiksi erilaisten biomassojen määriä ja sijaintia sekä tarkastella biomassojen käyttömahdollisuuksia ja -rajoituksia yhdistelemällä eri aineistoja", kertoo projektipäällikkönä toimiva tutkija Eeva Lehtonen Luonnonvarakeskuksesta.

Käyttäjäkunnan tarpeita selvitettiin laajan kyselytutkimuksen avulla vuonna 2014 ennen palvelun rakentamista. Ennen verkkopalvelun laajempaa käyttöönottoa sitä testattiin yhdessä käyttäjien kanssa kevättalvella 2017.

Yksi palvelun testaajista oli Mari Tuomaala Gasum Oy:stä. Hän koekäytti Biomassa-atlasta hakiessaan tietoja biokaasuntuotantoon soveltuvista biomassoista ja arvostaa myös ”yhden luukun” periaatetta.

"Aikaisemmin tietoja on pitänyt yhdistellä eri lähteistä ja konsulteilta. Biomassa-atlas on hieno parannus. Se nopeuttaa tietojen kokoamista merkittävästi", Tuomaala toteaa.

Biomassa-atlas kasvaa ja kehittyy

Eeva Lehtonen lupaa, että Biomassa-atlakseen lisätään uutta tietoa sitä mukaa, kun aineistot kehittyvät tai uusia käyttäjätarpeita ilmenee. Suunnitelmissa on muun muassa tuoda palveluun uusia biomassoja kuten peltobiomassoja sivuvirtoineen ja uusia lantajakeita sekä lisätä laskenta- ja mallintamisominaisuuksia.

Biomassa-atlas on monen toimijan yhteisponnistus, ja sitä on rakennettu tiedonkäyttäjien tarpeet huomioiden.

Palvelun rakentamista ja jatkokehitystä rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö, tietosisällöstä ovat vastanneet Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen, Tapio Oy:n sekä Itä-Suomen ja Vaasan yliopistojen asiantuntijat.

Linkki: Biomassa-atlas.

Juttu perustuu Luonnonvarakeskuksen tiedotteeseen.

Perunoilla ilmastonmuutosta vastaan

To, 03/03/2016 - 10:35 Toimitus


Tunisiassa on ongelma: sikäläiset perunankasvattajat joutuvat taistelemaan kuivuutta ja suolaista maaperää vastaan, minkä lisäksi muualta tulevat potaatit ovat yleensä edullisempia. Suomalais-tunisialainen tutkijajoukko kehittää nyt Tunisiaan paikallista perunan tuotantojärjestelmää, mistä on iloa myös ilmastonmuutoksen grillaamilla alueilla.


Tutkija Radhia Gargouri-Bouzidilla on tavoite.

Hän haluaa kehittää, jalostaa ja levittää viljelyyn kotimaahansa Tunisiaan paikallisen perunalajikkeen. Sen lisäksi, että lajike sietäisi kuumuutta ja kuivuutta, sen tulisi kasvaa hyvin varsin suolaantuneessa maaperässä.

Perunoiden kasvattaminen monia kilpailijamaita hankalammissa olosuhteissa on kallista, vaikka työvoima onkin edullisempaa kuin monissa muissa maissa. 

Asia on tärkeä, koska perunaa kulutetaan ja viljellään Tunisiassa runsaasti. Sitä syödään kilokaupalla henkeä kohti erilaisissa paikallisissa ruoissa.

Makea vesi on kallista ja sitä on vähän, joten viljelijät joutuvat turvautumaan keinokasteluun. Se taas lisää maaperän suolaantumista. Viljelymaan suolaantuminen on suuri ongelma erityisesti köyhempien alueiden pienviljelijöille, joita Tunisiassa on paljon.

Ja samalla halpa ulkomainen peruna etenkin Italiasta ja Ranskasta tunkee kauppoihin, mistä paikallistuottajat eivät ole erityisemmin iloisia. 

Gargouri-Bouzidin apuna tavoitteen toteuttamisessa on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Veli-Matti Rokka ja noin kymmenen hengen suomalainen tutkijaryhmä. Tutkijoiden tiet kohtasivat kymmenen vuotta sitten, kun nykyinen Sfaxin yliopiston professori Gargouri-Bouzid kutsui Rokan työpajaan Tunisiaan.

Siitä käynnistyi kirjeenvaihto, joka johti lopulta Suomen ulkoministeriön rahoittamaan kolmivuotiseen Development in potato cultivation in Tunisia – Towards environmentally friendly sustainable potato production -hankkeeseen.

Luonnonvarakeskuksen ja Sfaxin yliopiston yhteistyöprojektin tavoitteena on luoda Tunisiaan oma siemenperunan tuotantojärjestelmä paikalliselle perunalajikkeelle. Hanke ajoittuu vuosille 2015–2017.

Kuvassa tunisialaisia katselemassa suolaperunan kasvustoa. Professori Radhia Gargouri-Bouzid on keskellä.(Kuva: LUKE / Veli-Matti Rokka)

 

Oppia, tekniikkaa ja rahaa Suomesta

Luonnonvarakeskuksen ja Sfaxin yliopiston yhteisen hankkeen keskeinen tavoite on tuoda täysin itse tuotetulla ja jalostetulla perunalajikkeella toivoa ilmastonmuutoksen ja suolaantumisen runtelemille viljelymaille Tunisiassa.

Ilmaston lämmetessä vettä haihtuu enemmän kuin sataa, mikä johtaa kuivuuden lisääntymiseen kasvukaudella. Voimistuvan haihtumisen myötä suolaantunutta maata on tulevaisuudessa vielä enemmän.

Projektin toteuttaminen vaatii rahaa, tunisialaisten tarvitsemaa koulutusta esimerkiksi tuotanto- ja viljelytekniikoissa ja apua laitehankinnoissa. Aluksi mitään niistä ei ollut, eikä tutkimuksella sellaisenaan ollut tarpeeksi rahkeita saada avustusta yksityiseltä sektorilta. Resurssien puute sulki ovia Gargouri-Bouzidin nenän edestä.

“Olemme yrittäneet aiemmin tehdä yhteistyötä yksityisten tunisialaisten toimijoiden kanssa ja saada heitä jakelemaan jalostamiamme perunoita viljelijöille ympäri maata, koska emme pysty tekemään sitä itse. Tätä ennen yhteistyö ei onnistunut”, Gargouri-Bouzid toteaa.

Suomalaiset tulivat apuun antamalla käytännön ohjeita nykyaikaisen infrastruktuurin kehittämisessä. Tunisialaiset jatko-opiskelijat perehtyivät projektin puitteissa viime vuonna Suomessa muun muassa meristeemiviljelyyn, mikrolisäykseen ja minimukuloiden tuotannon eri menetelmiin. Lisäksi heitä koulutettiin perunan muihin solukkoviljelytekniikohin ja aineistojen pitkäiaikaissäilytysmenetelmiin.

Lisäksi hankkeeseen saatiin Suomesta taloudellista tukea.

“Nyt kun meillä on suomalainen kumppani ja Suomen ulkoministeriön rahoitus, tunisialaisten toimijoiden asenne on muuttunut täysin. Tunisian maatalousministeriö ja molempien maiden suurlähetystöt ovat hyvin kiinnostuneita projektistamme ja sen etenemisestä”, hän kertoo.

Ilmastonmuutosperuna

Tähän mennessä suomalaisyhteistyöhankkeessa on muun muassa järjestetty siemenperunatuotantoon liittyviä koulutuksia tunisialaisille, lisätty perunoiden jalostusaineistoja ja tehty ensimmäisiä kenttäkokeita Tunisiassa.

Gargouri-Bouzidin tiimi on jo pitkään kehittänyt jalostettavaa tunisialaista perunalajiketta, joten työlle on ollut jo vankka pohja.

“Seuraavaksi on tarkoitus saada lajike rekisteröityä. Noin puolet Tunisiassa viljeltävästä perunasta on tuontitavaraa. Tuottamalla omia siemeniä autamme erityisesti länsi-Tunisian alueita, joilla toimeentulo ansaitaan pääasiassa maanviljelyllä”, Gargouri-Bouzid tarkentaa.

Tunisian lisäksi perunahankkeella on luonnollisesti laajempaakin kiinnostusta, sillä suolaisissa oloissa kasvavalle perunalle on kysyntää ympäri maailman.

Ilmastonmuutoksen myötä kuivia ja kosteita, suolaantuvia alueita on yhä enemmän, joten tunisialaisten nyt kokemat ongelmat ovat vastaisuudessa arkisia myös monille muille, jotka tähän saakka ovat kasvattaneet perinteisiä peruntoitaan kaikessa rauhassa.

Kuva: Tunisiassa peruna on yleinen lisuke perinteisessä couscous-annoksessa.

 

Tunisian perunahanke on varsin erikoislaatuinen

“Maan suolaantuminen on iso ongelma Pohjois-Afrikan valtioissa, joten tarve kestävämmille lajikkeille on erityisesti siellä suuri. Aihe on toki meillekin mielenkiintoinen, mutta helpommin toteuttavissa sellaisessa maassa, jossa on tarve saada tuotantoon heikommillakin viljelymailla menestyviä lajikkeita”, Luonnonvarakeskuksen tutkija Veli-Matti Rokka toteaa.

Vastaavaa tutkimusta tehdään muuallakin. Esimerkiksi Hollannissa toteutettiin hankkeita, joissa perunoita kasteltiin suolaisella vedellä ja viljeltiin käyttökelvottomina pidetyillä merenrantamailla.

“Perunalajikkeiden suolankestävyyttä on tutkittu ainakin Israelissa, Turkissa, Intiassa, Pakistanissa ja Bangladeshissa. Turkissa käytettiin mutaatiojalostusta perunan suolankestävyyden parantamiseksi, mutta lajikkeita ei ole kaupallisessa viljelyssä”, Rokka kertoo.

Vaikka tutkimusta tehdään maailmalla, Tunisian hanke on uniikki. Jalostettavat tunisialaiset perunat ovat ensimmäisiä paikallisesti tuotettuja ja tulevaisuudessa kansallisesti viljeltyjä perunalajikkeita.

“Tunisiassa on tähän mennessä hyödynnetty ulkomailta tuotuja siemenperunoita. Nyt tarkoitus on tuottaa puhtaita ja taudeista vapaita siemenperunoita Tunisiassa, jossa tuotantokustannukset ovat alhaiset”, Rokka sanoo.

Lisätietoa Tunisian perunataloudesta voi lukea Maailman Peruna-Atlaksesta.

Teksti on pääosin Luonnonvarakeskuksen tiedotteesta, jonka on kirjoittanut Kristiina Markkanen.
Otsikkokuva: ICS Agri

Maastohiihdon tulevaisuus vaarassa: tutkijat kutsuttu apuun

Ma, 02/22/2016 - 11:56 Toimitus
Hiihtäjiä Otepäässä vuonna 2006


Suomi ja hiihtäminen kuuluvat yhteen. Ilmastonmuutoksen myötä kuitenkin maastohiihto käy yhä vaikeammaksi, joten hiihtoharrastus kaipaa apua. Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen uusi verkkotyökalu auttaa arvioimaan maastohiihdon tulevaisuutta Suomessa.

 

Ympäristökeskuksen hydrologi Noora Veijalainen sanoo sen suoraan: "Suotuisat luonnonolot maastohiihdon harrastamiseen vähenevät tulevina vuosikymmeninä etenkin Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa hiihtäminen onnistuu tulevaisuudessakin, tosin sielläkin hiihtokausi lyhenee nykyisestä."

Lumen varastointi ja keinolumi voivat auttaa hieman tilannetta, mutta kun ulkona on keskimääräistä lämpimämpää, ei lumi kestää maastossa kovinkaan kauaa. Teknisiä ratkaisuita luonnollisesti on paljon alkaen jäähallien tapaan jäähdytetyistä laduista päätyen hiihtoputkiin, mutta nämä ovat kalliita ja sopivat vain tiettyihin paikkoihin. Myös hiihtäminen keinoladulla harmaassa maisemassa tai tunnelissa ei tunnu lainkaan samalta kuin sujakointi valkoisessa metsässä.

Etelä-Suomessa hiihtäminen todennäköisesti vähenee

Kuinka hiihtäjät reagoivat harrastusolojen muutokseen? Lopettavatko he harrastuksen kokonaan vai ovatko he valmiita matkustamaan pitkiä matkoja päästäkseen hiihtämään?

Luonnonvarakeskuksen tutkija Marjo Neuvonen päätti ottaa tästä selvää ja haastatteli eri puolilta Suomea 769 hiihtäjää, jotka olivat iältään 15-74 vuotiaita.

”Hiihtäjiä on enemmän pohjoisessa kuin etelässä ja tämä ero nähtävästi entisestään kasvaa tulevaisuudessa, kun osa Etelä-Suomessa asuvista luopuu hiihtoharrastuksesta ilmastonmuutoksen myötä”, ennakoi Neuvonen.

Kysely liittyi uuden verkkotyökalun, Suomen kansallisen ilmastonmuutosportaalin kehittämiseen. Sen avulla muutos voidaan visualisoida helposti ja työkalu pystyy myös osoittamaan muutokselle herkät alueet. Näin tilanteeseen voidaan varautua ja joissain tapauksissa myös tilannetta voidaan parantaa olemalla aktiivisia jo etukäteen.

Suomen kansalliseen ilmastonmuutosportaaliin kehitetty uusi karttatyökalu osoittaa, kuinka lumiolot muuttuvat.

Palvelussa voi valita eri muuttujia, joiden avulla voi tarkastella muutosta oman kunnan alueella. Niiden avulla voi luoda karttoja, joista selviävät muutokselle herkimmät alueet Suomessa.

”Karttatyökalun avulla käyttäjät voivat tarkastella muutoksen vaikutuksia Suomen eri osissa ja keinoja, joilla näihin muutoksiin voidaan sopeutua”, tutkimusta johtanut SYKEn professori Tim Carter kertoo.

Työkalun toivotaan auttavan palveluntarjoajia hiihtomahdollisuuksien suunnittelussa ja kehittämisessä. Sen toivotaan myös lisäävän tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Suomen kansallinen ilmastonmuutosportaali on osa Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämää Ilmasto-opas.fi-portaalia, mihin tietoa saadaan myös monilta tutkimuslaitoksilta, muun muassa Luonnonvarakeskuksesta.

Artikkeli Suomen maastohiihdon tulevaisuudesta ilmastonmuutoksen varjossa ja karttasovelluksen kehittämisestä julkaistiin jo viime lokakuussa Journal of Outdoor Recreation and Tourism -lehdessä.

Tämän jutun pohjana on Suomen ympäristökeskuksen tiedote.