kalenteri

Tiedetöppäysjoulukalenteri 21: Liian vallankumouksellinen kalenteri

La, 12/21/2019 - 10:55 Jari Mäkinen
Vallankumouskalenteri ja Marianne

Moni asia voitaisiin tehdä nykyisin paljon paremmin ja suoraviivaisemmin, jos taakkana ei olisi historian painolastia ja vuosisatojen aikana tulleita perinteitä. Toisaalta tapaukset, jolloin näin on tehty, eivät ole menneet aina ihan putkeen. Kuten esimerkiksi Ranskan vallankumouksen aikaan käyttöön otettu uusi, tieteellinen kalenteri.

 

Nykyisin käytössä oleva kalenteri on niin sanottu gregoriaarinen kalenteri, joka on parannettu versio juliaanisesta kalenterista ja nimistöltään sekoitus roomalaista jumalista ja kristillisistä pyhimyksistä sekä latinalaisen kielialueen ulkopuolella paikallisista jumaltarinoista.

Esimerkiksi perjantai on Venus-jumalan päivä (Veneris dies, viernes, vendredi, venerdì) tai meillä lainautuneena Freija-aasajumalattaren nimestä. Pian alkavan tammikuun nimi tulee suomalaisittain tammesta, joka on tarkoittanut talven sydäntä tai kalevalaisten runojen isoa tammea. koko taivaan peittävää maailmanpuuta. Latinalaisessa maailmassa Ianuarius tai Januarius merkitsee Janukselle, kaiken alkamisen jumalalle, pyhitettyä kuukautta.

Kalenterin ydin on kuitenkin tähtitieteessä, sillä tarkoituksena on pitää kirjaa ajan ja vuodenaikojen kulusta. Vuosi on jaettu monennäköisistä historiallisista syistä 12 kuukauteen, joissa on 30 tai 31 vuorokautta. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja tunnissa 60 minuuttia ja minuutissa 60 sekuntia. 

Hankaluutena kaikissa kalentereissa on se, että kuukaudet ja päivät on hankala saada toimimaan siten, että ne pysyvät tahdissa vuodenaikojen kanssa. Vuoden tarkka pituus on 365,2422 päivää, ja gregoriaanisessa kalenterissa on päästy hyvin lähelle sitä, 365,2425 päivään. Virhettä kertyy siis vain 0,3 päivää vuosituhannessa, koska sitä korjataan karkauspäivin joka neljäs vuosi.

Lisäksi maapallon pyöriminen hidastuu ja tätä täytyy kompensoida karkaussekunnein aina silloin tällöin.

Gregoriaaninen kalenterissa vuosi vaihtuu 1. tammikuuta, ja ajanlaskun alku on laitettu munkki Dionysius Exiguuksen 500-luvulla laskemaan Jeesuksen syntymävuoteen. Nimensä kalenteri on saanut paavi Gregorius XIII:lta, joka määräsi aiempaa Julius Caesarin aikana tehtyä kalenteria parannettavaksi.

Syynä oli lähinnä se, että pääsiäisen aika oli siirtynyt kalenterin mukaan kauaksi alkuperäisestä ajankohdastaan: pääsiäinen kun on määritelty kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeineksi sunnuntaiksi, ja kun kevätpäiväntasaus 21. maaliskuuta oli 1500-luvulle tultaessa vähitellen siirtynyt kymmenisen päivää myöhemmäksi, pelättiin keväisen pääsiäisen siirtyvän lopulta kesään.

Uusi kalenteri otettiin käyttöön vuonna 1582. Vähitellen se omaksuttiin koko Euroopassa, ja Suomessa (ja Ruotsissa) sen käyttöön siirryttiin 1753.

Vallankumouskalenteri

Ranskassa noudatettiin 1700-luvun lopussa myös gregoriaanista kalenteria. Kun vallankumoukselliset voimat alkoivat ravistella maata 1792, haluttiin eroon paitsi kuninkaasta, aatelistosta ja feodaaliyhteiskunnan rakenteista, niin myös kaikesta niihin ja kirkkoon liittyvistä traditioista.

Uusi, uljas tasavalta piti perustaa järjen ja tieteen avulla. Siksi myös kalenteri haluttiin uudistaa – tosin syynä oli myös se, että uuden kalenterin haluttiin heijastavan uuden ajan alkua.

Calendrier républicain, eli tasavaltalaiskalenteri (tai calendrier révolutionnaire, vallankumouskalenteri) otettiin käyttöön toisen vuoden viinisatokuukauden 14. päivänä, eli 4. lokakuuta 1793, jolloin kalenteri määrättiin alkavaksi takautuvaksi 22. syyskuuta 1792, eli päivänä, jolloin Ranska julistettiin tasavallaksi.

Olennaisin osa kalenteria oli muuttaa kaikki mahdollinen kymmenjärjestelmän mukaiseksi. Vuodessa oli 12 kuukautta, joissa oli tasan 30 päivää. Kuukaudessa oli kolme kymmenpäivästä viikkoa, eli dekadia.

Aivan aluksi kuukausiin viitattiin vain numeroin, mutta pian niille annettiin runolliset nimet, jotka liittyivät vuodenaikoihin. Päivät nimettiin työkalujen, kasvien ja eläinten mukaan.

Nimet olivat itse asiassa kovin kauniita (lista muokattuna Wikipediasta):

Syksy:
Vendémiaire (pohjana sana sato tai viinisato) alkoi 22. syyskuuta
Brumaire (usva) alkoi 22. lokakuuta
Frimaire (kylmyys) alkoi 21. marraskuuta

Talvi:
Nivôse (luminen) alkoi 21. joulukuuta
Pluviôse (sateinen) alkoi 20. tammikuuta
Ventôse (tuulinen) alkoi 19. helmikuuta

Kevät:
Germinal (siemen) alkoi 20. maaliskuuta
Floréal (kukka) alkoi 20. huhtikuuta
Prairial (niitty) alkoi 20. toukokuuta

Kesä:
Messidor (elonkorjuu) alkoi 19. kesäkuuta
Thermidor (kuuma) alkoi 19. heinäkuuta
Fructidor (hedelmäinen) alkoi 18. elokuuta

Kahdessatoista 30-päiväisessä kuukaudessa oli se huono puoli, että jäljelle jäi vuoden lopussa aina viisi tai kuusi vuorokautta. Niille keksittiin kätevä käyttö siten, että ne määrättiin vapaapäiviksi.

Jos kalenterin muuttamisessa oli jo muutosta kerrakseen, niin niiden lisäksi myllättiin myös tunnit ja minuutit. Vuorokauteen tuli kymmenen tuntia, joissa oli sata minuuttia, joissa oli sata sekuntia.

Kellojärjestelmä muutettiin takasin vanhaksi lähes saman tien, koska sitä vastustettiin kaikkialla ja voimakkaasti. Kalenteri kesti kuitenkin 14 vuoden ajan, sillä Napoleon palautti vanhan gregoriaanisen kalenterin käyttöön vuonna 1802. Sitä ennen vallankumoukselliset olivat kuitenkin ennättäneet monien muiden mukana mestata valtaosan uuden kalenterin kehittäjistä.

Nyt tasavaltalaiskalenteria voi käyttää muun muassa hupiin: oman syntymäajan voi muuttaa esimerkiksi tasavaltalaispäivämääräksi tai kuukausien sekä päivien nimiä voi ihailla runollisessa mielessä.

Ihan pelkkää historiaa ei kalenteri kuitenkaan ole vielä, sillä joihinkin vallankumouksen tapahtumiin viitataan niiden vallankumouskalenterin mukaisilla päivämäärillä (kuten Thermidor-käänne tai Brumairekuun vallankaappaus).

Housujenkäyttölupa

Tasavaltalaiskalenterin päivämääriin törmää edelleen myös esimerkiksi lainsäädännössä, koska monet edelleen käytössä olevat lakipykälät ovat peräisin vallankumouksen ajalta.

Suurin osa niistä on kuitenkin jo kumottu, kuten esimerkiksi vuonna 2012 kuopattu laki siitä, että naisten pitää anoa lupa housujen käyttämiseen julkisella paikalla. Lakia ei koskaan sovellettu, mutta poliisi antoi lupalappuja niitä pyytäneille lainkuuliaisille naisille. Lapussa lukee päivämäärä vallankumouskalenterin mukaan. 

Housulaki on myös kiinnostava siksi, että vuonna 2012 siitä keskusteltaessa huomattiin, että se oli laiton laki. Se kun oli räikeässä ristiriidassa ihmisten tasa-arvon ja vapauden kanssa, mitkä olivat perustuslain eräitä kulmakiviä. 

Venäjän vallankumouskalenteri

Myös Neuvostoliitossa oli käytössä vallankumouskalenteri. Lenin määräsi kalenterit vaihdettavaksi vuonna 1929 Ranskan vallankumouskalenterin kaltaiseksi, tosin kuukausien romanttisrunolliset nimet unohdettiin ja korvattiin väreillä. Tarkoituksena oli sielläkin näyttä keskisormea uskonnolle ja ottaa perustaksi kymmenjärjestelmä ajanlaskussakin. 

Tarkoitus oli lisätä työtehoa, joten työläiset jaettiin viiteen ryhmään, joista kullakin oli vapaapäivänään yksi viikon päivistä. Näin tehtaat pyörivät koko ajan, paitsi että niin ei käynyt: tuotanto ei tehostunut. Kalenteri haittasi elämää, ja oli hyvin epäsuosittu. Siitä luovuttiinkin vuonna 1931, tosin virallisesti vasta 1940. Siksi esimerkiksi yllä oleva vuoden 1933 kalenteri painettiin, vaikka niitä ei enää käytetty.

Kärsitkö tietämättäsi eilen paraskavedekatriafobiasta?

La, 01/14/2017 - 13:56 Jari Mäkinen
Perjantai 13. päivä

Eilen oli perjantai 13. päivä, ja koska monet pitävät päivää huonon onnen päivänä, on parasta kirjoittaa siihen liityvistä asioista vasta tänään, seuraavana päivänä. Näin paraskevidekatriafobiasta kärsiville ei tule vaikeuksia.

Sivistyssananimi tulee kreikan kielen sanoista paraskeví (Παρασκευή, eli perjantai), dekatreís (δεκατρείς, eli kolmetoista) ja fobia on sama fobia (φόβος eli pelko) kuin monissa muissakin lääketieteellisesti nimetyissä pelkotiloissa, ja tällä pitkällä sanalla tarkoitetaan pelkoa, jota jotkut todellakin kokevat perjantaita 13. päivää kohtaan.

Selityksiä sille, miksi päivästä on muodostunut taikauskoisten pahan onnen päivä, on useita.

Erään selityksen mukaan keskiajalla joku keksi, että päivän pitää olla huono, koska Jeesuksen viimeisellä illallisella kiirastorstaina oli 13 henkilöä läsnä ja päivä oli 13. päivä juutalaisen kalenterin nisan-kuuta, ja seuraavana päivänä, perjantaina, Jeesus ristiinnaulittiin.

Päivä ja sen laskeminen riippuvat tietysti käytettävästä kalenterista, ja todennäköisesti Jeesuksen ristiinnaulitsemispäivä oli keskiviikko – mikäli koko tarinaan nyt haluaa uskoa sellaisenaan – mutta joka tapauksessa tässä oli riittävästi syytä pitää perjantaita huonon onnen päivänä ja numeroa 13 samoin.

Ja kun nämä taikauskot ympättiin yhteen, oli tuloksena epäonninen perjantai 13. päivä.

Toinen selitys juontaa juurensa Ranskaan: kuningas Filip IV lähetti kaikkiin maansa tärkeimpiin kaupunkeihin kirjeen, joka oli sallittua avata vasta 13. lokakuuta 1307. Kirjeessä kuningas syytti temppeliherroja saatananpalvonnasta ja määräsi herrat vangittavaksi sekä roviolla poltettavaksi. Heille tuo päivä oli siis todellakin epäonnen päivä.

Populaarikulttuuriin päivän kyseenalaisuus nousi vasta 1800-luvun lopussa. Nähtävästi siihen vaikutti osaltaan myös se, että suosittu oopperasäveltäjä Gioachino Rossini kuoli marraskuussa 1968 perjantaina 13. päivä ja siitä uutisoitiin laajalti.

Päivän mainetta edelleen avitti amerikkalaisen liikemieskirjailija Thomas Lawsonin vuonna 1907 julkaisemasta romaanista Friday the Thirteenth, missä hän kertoo pörssimeklarista, joka käyttää perjantain 13. päivän pelkoa hyväkseen Wall Streetillä.

Nyt suurin osa ihmisistä onneksi suhtautuvat päivään enemmänkin huumorilla, mutta silti joitakin päivä haittaa enemmän kuin huvittaa. Se, että päivän pelolle on keksitty oma  tieteellinen nimensä, ei siis ole vain pelkkä vitsi.

Keskimäärin muuten perjantai 13. päivä on kerran vuodessa, mutta niitä voi olla jopa kolme. Tänä vuonna niitä on kaksi, sillä eilisen lisäksi toinen on luvassa lokakuussa. Myös vuosina 2018, 2019 ja 2020 on kaksi perjantaita 13. päivää, mutta vuonna 2021 on vain yksi.

Kenties merkillisin päivän nostattama uutinen jo useana vuotena peräkkäin on ollut Finnairin lento 666, joka lähtee noin klo 13 paikallista aikaa Kööpenhaminasta ja kohteena on Helsinki. Tässä pahan ilman luku 666 yhdistyy vielä Helsinki-Vantaan kirjaintunnukseen HEL, joka on yhtä l-kirjainta vaille "helvetti" englanniksi.

Tänä vuonna sattumalta reitin lentänyt A320-lentokone oli lisäksi 13-vuotias. 

Apinan vuosi alkoi Kiinassa – tuoko se kultaa vai kahvia mustana?

Ke, 02/10/2016 - 10:41 Jari Mäkinen
Kiinan astrologinen eläinrata


Kiinan uusi vuosi alkoi eilen 8. helmikuuta ja jatkuu 27. tammikuuta 2017 saakka. Vuoden symbolina on apina. Mutta mistä tulevat nämä kiinalaiskalenterin vuosien eläimet? Ja miksi nyt on vuorossa apina?


Päivän kuvaPäivän kuvana on tänään eläinrata sellaisena kuin kiinalaisastrologit sen ovat hahmottaneet. 

Eläinradaksi sanotaan tähtitaivaalla olevaa ympyrää, jonka kautta Aurinko ja planeetat näyttävät kulkevan vuoden aikana täältä Maasta katsottuna. Viiva kulkee tähtikartalla kaikkiaan 13 erikokoisen tähtikuvion kautta, mutta astrologiassa, siis tähdistä ennustamisessa, taivaankaari on jaettu yksinkertaisesti kahteentoista yhtä suureen osaan, jotka vastaavat 30 asteen kaaria ekliptikalla. Nämä on nimetty jotakuinkin näihin osiin osuvien tähtikuvioiden mukaan: Oinas, Härkä, Kaksonen, Rapu, Leijona, Neitsyt, Vaaka, Skorpioni, Jousimies, Kauris, Vesimies ja Kalat. 

Mukana on siis muitakin kuin eläimiä, ja se, että Käärmeenkantajan tähdistö ei ole päässyt mukaan, ei ennustamismenoa ole haitannut.

Näin siis täällä länsimaissa, mutta Kiinassa sikäläisessä kalenterissa on sama perusajatus. Sielläkin taivas on jaettu 12 osaan, mutta niiden nimet eivät tule tähdistöistä, vaan  12 eläimeen perustuvasta kiinalaisen astrologian haarasta. Se on varsinaisten astrologisten menetelmien rinnalla elävä kansanomainen selitysmalli, joka käyttää eläinten ominaisuuksia ihmisten luonnehtimiseen.

Jokaisella eläimellä on oma elementtinsä ja yin/yang-määre. Yin-merkki on passiivinen, feminiininen, pehmeä ja rauhallinen. Yang-merkki on aktiivinen, maskuliininen, kova ja liikkuva. Yin ja yang vaikuttavat osaltaan eläimen luonteeseen. Yin-merkkejä voidaan kuvailla introverteiksi ja yang-merkkejä ekstroverteiksi.

Nyt alkaneen apinan vuoden määreet ovat metalli ja yang, eli luvassa on mytologian mukaan dynaaminen, maskuliininen ja metallinkova vuosi. 

Näitä muita kiinalaisen eläinradan eläimiä ovat härkä, tiikeri, jänis, lohikäärme, käärme, hevonen, vuohi, kukko, koira, sika ja rotta. Seuraavaksi on vuorossa kukon vuosi.

Kuhunkin eläinmerkkiin liittyy myös koko joukko muita määreitä ja niitä käytetään myös kuvaamaan kuukausia, päiviä ja jopa tunteja. Esimerkiksi tämän vuoden apinan kuukausi on seitsemäs, sen onnennumerot ovat 1, 7 ja 8 (ja epäonnen numerot 2, 5 ja 9), onnenkukka krysanteemi ja onnenvärit valkoinen, kulta ja sininen. Sen sijaan epäonnen värejä ovat punainen, musta, harmaa ja mustan kahvin väri.

Eikä tässä vielä kaikki!

Apinan onnentunnit ovat 15:00 – 16:59, eli iltapäivä kolmesta viiteen on tänä vuonna paras ja onnellisin ajanjakso.

Apinan vuoteen yhdistetään myös älykkyys, määrätietoisuus, optimistisuus, romanttisuus, sosiaalisuus, itsetietoinen, notkealiikkeisyys, kiinnostuneisuus, yhteisöllisyys ja nopea reagointikyky. Sen sijaan arroganssi, itsekkyys, rauhattomuus ja epäluuloisuus ovat pannassa tänä vuonna. 

Vaikka kyse onkin mytologiasta ja huuhaasta, niin tuon edeltävän toivoisi todella olevan totta!

Kalenterin pohjana siellä on ns. kuukalenteri, jonka mukainen kuukausi on kahden uudenkuun välinen aika. Kuuvuoden alku on toinen uusikuu talvipäivänseisauksen jälkeen, mikä osui siis eiliseen.

Mistä Kiinan eläinmerkit ovat peräisin?

Vanhimmat tunnetut viittaukset eläinnimitysten käyttöön ovat ajalta 200-300 ennen ajanlaskun alkua., mutta niissä eläimistö on osittain erilainen ja niillä kuvataan rikollisten ominaisuuksia.

Nykyinen kiinalaisastrologian eläimistö ja niiden järjestys on hyvin samankaltainen turkkilais-mongolialaisten kansojen vastaavan järjestelmän kanssa. Näitä on käytetty nykymuodossaan astrologisissa tulkinnoissa ensi kerran 600-luvulla, tai ainakin sieltä peräisin olevissa lähteissä on niistä merkintöjä.

Oletetaan, että Intiasta tulleet vaeltavat buddhalaiset munkit joko toivat eläintulkinnat tullessaan tai ainakin edesauttoivat niiden leviämistä ansaitessaan elantonsa ennustamalla tavalliselle kansalle. Vaeltavilla munkeilla ei ollut yleensä niin korkeaa koulutusta, että he olisivat pystyneet tekemään tarkempia astrologisia laskelmia, joten syntymävuoden eläin oli helpoin tapa luokitella ihmiset.

Eläinmerkkien mytologinen alkuperä juontuu todennäköisesti Buddhasta, joka kutsui kaikki eläimet luokseen ollessaan lähdössä maan päältä. Vain kaksitoista eläintä saapui paikalle. Buddha nimitti palkinnoksi 12 vuotta näiden eläinten mukaan ja määräsi ne hoitamaan vuorollaan maan ja sen asukkaiden asioita, kukin kykyjensä ja luonteensa mukaisesti.