tiedemuseo

Teleskooppimuseoiden kamppailu Middelburgissa

Ti, 08/23/2016 - 14:10 Jari Mäkinen

Leidenin Boerhaave-museon jutun innottamana lukija kyseli lisää mahdollisesta museosta paikassa, missä kaukoputki keksittiin. Tässä tulee – tuplasti!

”KesälläPaikan nimi on Middelburg, ja se sijaitsee Alankomaissa maan länsiosassa, hyvin lähellä Belgian rajaa. Sinne ei vie moottoritietä, eikä junallakaan pääse Hollannin suurimmista kaupungeista suoraan, joten se ei sovellu pikavisiitin kohteeksi. Sen sijaan kaupunki on hyvin sympaattinen, maisemat ympäristössä mainioita ja matka sinne kulkee – jos niin haluaa – Alankomaita merta vastaan suojaavan suuren patosysteemin, Delta Worksin kautta. 

Delta Works sinällään olisi jutun väärti, mutta pysytään nyt Middelburgissa ja kaukoputkessa.

Tarinan mukaan ensimmäisen kaukoputken teki saksalaissyntyinen, parikymppisenä silmälasintekijänä Middelburggiin asettunut Hans Lippershey. Hän keksi laittaa kaksi ensimmäisenä laittaa peräkkäin kaksi sopivaa linssiä, jolloin tuloksena oli maisemaa katsomissuunnassa suurentanut laite. Kun linssit laitettiin hajavalolta suojanneen putken päihin, oli tuloksena kaukoputki.

Lippershey ei kuikenkaan ollut yksin, vaan samaan aikaan joko toisistaan tietämättä tai toisensa keksintöä kopioiden ja parannellen ensimmäisiä kaukoputkia tekivät myös herrat  Zacharias Jansen ja Jacob Metius.

Kertomuksesta riippuen joku heistä oli ensimmäisen kaukoputken tekijä, mutta Lippershey anoi ensimmäisenä kaukoputkelle patenttia. Tämä tapahtui 2. lokakuuta 1608 ja keksinnön kuvauksena oli "laite, jolla kaukana olevat asiat näkyvät aivan kuin ne olisivat lähellä". Metius esitti paria viikkoa myöhemmin samankaltaisen patenttianomuksen.

Kumpikaan ei saanut patenttia, koska samoihin aikoihin muutkin linssintekijät esittivät patenttia kaukoputkelle, mukaan luettuna Jansen, joskin Alankomaiden hallitus hankki Lippersheyn piirrustukset itselleen ja palkitsi hänet varsin mukavasti.

Tieto keksinnöstä levisi nopeasti, ja paitsi että kaukoputkia alettiin tehdä muuallakin, myös muut maat totesivat heidän linssimaakariensa keksineen jo teleskoopin.

Kaukoputken alkuperäinen nimi oli muuten "perspektiivilasi", ja sanan "teleskooppi" keksi italialainen Giovanni Demisiani vasta vuonna 1611.

Lippershey ensimmäisen kaukoputken suurensi vaatimattomasti kolminkertaisesti kuvansa. Galileo Galilei puolestaan kehitti kaukoputkea olennaisesti paremmaksi ja keksi käyttää sitä myös tähtitieteellisiin havaintoihin.

Mikä on vanhin esillä oleva kaukoputki?

Joka tapauksessa maailman ensimmäiset kaukoputket tehtiin Middelburgissa ja siellä niitä nyt myös esitellään.

Kaupungin keskellä, hyvin lähellä paikkaa, missä Lippersheyn puoti aikanaan oli, on nyt Zeeuws-museo. Kyseessä on monia Middelburgiin liittyviä aisioita esittelevä museo, ja esillä on ennen kaikkea koriste-esineitä ja gobeliineja. Mutta mukana on myös tieteellisiä instrumentteja – sekä eräs ensimmäisistä kaukoputkista.

Zacharias Jansenin vuonna 1608 tekemä kaukoputki.

Kaukoputkiasiaa enemmän kaipaavalle Zeeuws-museo on kuitenkin pettymys, etenkin kun siellä ei selvästi haluta kertoa kaupungissa olevasta enemmän asiaan vihkiytyneestä paikasta: Middelburgin tähtitieteellisen seuran tähtitornista

Jotenkin tuntuu siltä, että Zeeuws-museon kuraattorit ovat innostuneempia käsitöistä ja taideteollisuudesta, ja ovat joutuneet esittelemään kaukoputkea ja muuta sellaista vain olosuhteiden pakosta. Oman alansa kuraattorit kyllä hoitavat hyvin ja näiden aiheiden suhteen museo onkin hyvä.

Niinpä museon ja tähtiyhdisyksen välillä on selvästi jotain kahnausta, mutta satunnaisen turistin ei kannata tästä välittää, vaan suunnata Philippus Landsbergenin nimeä kantavaan observatorioon. Siellä on myös pieni kaukoputkinäyttely, joka pienestä koostaan huolimatta on kiinnostava.

Valitettavasti museo on auki vain tilauksesta, joten kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä tähtiyhdistykseen ennen paikalle saapumista.

Middelburg kaukoputkineen ei ole sinällään matkan väärti, mutta tähtitiedefriikille luonnollisesti on suuri ilo käydä olla paikalla, missä kaukoputki keksittiin. Kun kaupungin yhdistää muuhun turismiin matkan varrella, niin silloin siellä kannattaa vähemmänkin kiinnostuneen poiketa putkia ihmettelemässä.

Muiden kannattaa odottaa erityisesti kaukoputken kunniaksi suunnitteilla olevaa Hans Lipperhey -museota, mutta kaupungissa selvästikin olevien ristivetojen vuoksi sen avautumista ei kannata odottaa ihan heti.

Louwmanin teleskooppikokoelma

Yllättäen paras vanhojen kaukoputkien kokoelma Hollannissa – ja eräs parhaimmista koko maailmassa – on aivan Leidenin vieressä, Haagiin vievän A44-tien varressa: Louwman-museo.

Pieter Louwman oli 1930-luvulla Dodge-autojen maahantuoja Alankomaissa, ja hän onnistui keräämään liiketoimillaan varsin paljon rahaa. Hän sijoitti sitä ostamalla autoja, ja hänen jälkeläisensä tekivät näistä autoista museon. Esillä on yli 230 enemmän tai vähemmän harvinaista autoa.

Niiden ohessa museossa on myös eräs maailman laajimmista kaukoputkikokoelmista ja siihen kuuluu myös hollantilaiskaukoputkia vuodelta 1608. Ne kenties ovat kaikkein vanhimmat esillä olevat kaukoputket. 

Ja mitä vanhimpiin teleskooppeihin tulee, niin näyttelyssä on myös eräs ensimmäisistä peiliteleskoopeista...

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Hollantilaismuseo, missä laitetaan sikoja palasiksi

Su, 08/21/2016 - 18:23 Jari Mäkinen

Tämä museo on todellinen helmi: vain pienen junamatkan päässä Amsterdamin kaikista turistiriennoista on yliopistokaupunki Leiden, missä monien muiden museoiden joukossa on Boerhaave. Siellä on monen tieteenalan historiaa niin kauniisti ja laajasti tarjolla, että kokenuttakin näkijää alkaa huimata.

”KesälläOtsikko pitää paikkansa, tosin siat eivät ole eläviä.

Leidenissä oli aikanaan eräs ensimmäisistä anatomisista teattereista, missä tehtiin ruumiinavauksia yleisön katsellessa. Suuri osa tapahtuman seuraajista oli luonnollisesti alan opiskelijoita, mutta melkeinpä kuka tahansa kiinnostunut saattoi tulla katsomaan miltä ihminen näyttää sisältä.

Tämä kuulostaa hurjalta, mutta tuohon aikaan ainoa tapa näyttää ihmisen sisuskaluja oli oikeasti ottaa ne esille ja näyttää – ja esimerkiksi kuolleiden vankien tai laitapuolen eläjien ruumiita oli hyvin saatavilla, eikä niiden käyttäminen ollut moraalisesti tuomittavaa. 

Museon suurelta osin alkuperäinen, tosin museoon muualta siirretty kaunis puurakenteinen anatominen teatteri on edelleen käytössä. Erikoispäivinä siinä tehdään eläinten dissektioita, mutta yleensä turvaudutaan virtuaalitodellisuuteen. Vanhoihin raameihin on ahdettu projektoreita, joilla tapahtuma voidaan heijastaa tapahtuvaksi (sopivan häveliäästi), mutta lisäksi teatteria voidaan käyttää monien puiden asioiden selittämiseen. Sen katto muuttuu planetaarioksi, aikakoneeksi tai miksi muuksi tahansa tilanteen mukaan.

Anatominen teatteri

Anatominen teatteri on toki vain osa museota, jonka on ristitty Hermann Boerhaaven mukaan. 

Hän oli hollantilainen lääkäri, kasvitieteilijä ja kemisti, joka toimi 1700-luvun alussa Leidenin yliopistossa professorina ja tuli kuuluisaksi siitä, että hän eristi ensimmäisenä urean virtsasta. Hänen kenties suurempi ansionsa oli lääketieteen opetuksen kehittäminen, mistä anatominen teatteri oli yksi esimerkki. Lisäksi hänen johdollaan tehtiin runsaasti laitteita sekä mallikuvia elimistä ja ihmisen osista, niin terveistä kuin erilaisten sairauksien muuttamista. Näitä käytettiin apuna lääkärien koulutuksessa.

Boerhaaven museon lääketieteellinen kokoelma onkin komea, ja sitä on luonnollisesti täydennetty myöhemmillä näyttelyesineillä.

Kuvissa ylhäällä on autenttisen näköisiä ihmisen elinten mallikappaleita ja kuntoiluvälineitä 1800-luvulta. Huomaa, että osa laitteista on tehty täyspitkään hameeseen pukeutuneiden naisten käytettäväksi!

Kaksi muuta herraa: Onnes & Huygens

Lääketieteen lisäksi museossa on kaksi muuta pääteemaa, jotka molemmat nivoutuvat Alankomaihin, ja ennen kaikkea Leideniin.

Kuten tiedetään, tehtiin ensimmäiset kunnolliset ja käyttökelpoiset kaukoputken Hollannissa. Paikka oli tarkkaan ottaen Middelburg lähellä nykyistä Belgian rajaa, mutta pian kaukoputken "keksimisen" ja Galileo Galilein kuuluisien havaintojen jälkeen myös hollantilaistähtitieteilijät ottivat kaukoputken käyttöönsä. He myös parantelivat sitä olennaisesti.

Eräs näistä tähtitieteilijöistä oli Christiaan Huygens, joka syntyi Leidenin luona Haagissa ja opiskeli Leidenissä, joskin hän teki suurimman osan työstään Ranskassa, Pariisissa. 

Huygens on kuuluisin Saturnuksen tutkimisesta ja hän selitti ensimmäisenä sen omituiset renkaat sekä löysi Saturnuksen suurimman kuun Titanin. Apunaan hänellä oli uudenlaisia kaukoputkia, joita Boerhaavessa on muutamia. Lisäksi esillä on Huygensin muistikirjoja ja muuta häneen liittyvää materiaalia, kuten myös hänen keksimiään kelloja. Huygens muun muassa kehitti ensimmäisenä heilurikellon.

Luonnollisesti näyttely kertoo koko kaukoputken tarinan alun ja näyttää millaisia olivat ensimmäiset kaukoputket. Nykynäkökulmasta ne olivat kaameita rimpuloita!

Toinen merkkihenkilö on Kamerlich Onnes, joka onnistui ensimmäisenä nesteyttämään heliumin vuonna 1908. Tämä tapahtui parin korttelin päässä museosta, nykyisin Leidenin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan käytössä olevan rakennuksen kulmassa olleessa laboratoriossa. 

Esillä museossa on suuri osa laboratorion laitteista, kuten myös paljon muuta kylmien lämpötilojen tutkimuksessa käytettyjä vempeleitä. Niihin kuuluu myös koelaitteisto, jolla Onnes löysi suprajohtavuuden vuonna 1911. 

Tunnin päässä Amsterdamista

Boerhaave-museo on siis hyvin tehty, klassinen tieteen historiaan keskittynyt museo, mutta se on samalla hyvin eläväinen. Paitsi että anatominen teatteri on itse asiassa virtuaalitodellisuustila, ovat museon kuvaruutuihin perustuvat näyttelyopasteet erinomaisia ja tarjoavat paljon lisätietoa.

Museossa on yhtenään myös erikoistapahtumia ja tutkijavierailuita. Ennen käyntiä kannattaakin katsoa museon nettisivuilta mitä kaikkea on tapahtumassa. Kuten monissa paikoissa Hollannissa, on oikeastaan kaikki informaatio saatavissa myös englanniksi.

Ulkoisesti varsin vaatimaton Boerhaave sijaitsee kaupungin keskustassa, aivan sen keskeisen kävelykadun luona, ja kävelymatka sinne rautatieasemalta kestää vain vajaat kymmenisen minuuttia. Kun mukaan laskee vielä noin 35-45 minuuttia kestävän junamatkan Amsterdamista, on museo siis tunnin matkan päässä. Monet junista pysähtyvät myös lentoasemalla, joten Leiden ja Boerhaave ovat hyvä toimintavinkki myös jatkolentoa Schipholin asemalla odottaville.

Nyt vuonna 2016 museossa on meneillään suuri remontti, joten sen valmistumista odotellessa kannattaa muistaa muita Leidenissä olevia kiinnostavia museoita:

Kasvitieteellinen puutarha Hortus ja vanha observatorio
Sijaitsevat yliopiston vanhan päärakennuksen vieressä. Kyseessä on eräs maailman vanhimmista kasvitieteellisistä puutarhoista, ja sen trooppisten kasvien osasto sekä orkideakasvihuone ovat maailmankuuluja. Observatorio on myös eräs maailman ensimmäisistä varta vasten tähtitieteellisiä havaintoja varten tehdyistä observatorioista.

Sieboldhuis
Lähellä kasvitieteellistä, Rapenburg-kanaalin varrella on erinomainen japanilaista kulttuuria esittelevä Siebold-talo, eli hollanniksi Sieboldhuis. Museo sijaitsee alun perin saksalaisen, mutta Leidenissä vaikuttaneen Philipp Franz von Sieboldin entisessä kotitalossa. von Siebold toimi diplomaattina ja kauppiaana Japanissa 1800-luvulla maan ollessa hyvin suljettu, ja keräsi sieltä erityisen kauniin ja tieteellisesti kiinnostavan kokoelman tavaroita, karttoja, täytettyjä eläimiä ja muuta kiinnostavaa.

Naturalis
Koko nimeltään Naturalis-biodiversiteettikeskus on suuri luonnonhistoriallinen museo, joka ei tyytynyt olemaan vain täytettyjen eläinten näyttely, vaan laajeni elämää kaikissa muodoissaan sekä elämän tarinaa esitteleväksi tiedekeskukseksi. Museo sijaitsee hieman Leidenin keskustan ulkopuolella, mutta on lähellä (myös ydinkeskustan reunalla olevan) rautatieaseman luona.

Museum Volkenkunde
Kansantieteellinen museo, joka on paitsi hengästyttävän suuri, niin myös hyvin tehty. Sijaitsee kaupungin keskustassa, hyvin lähellä rautatieasemaa.

Oudheden
Leideissä sijaitsee yllättäen myös Alankomaiden kansallinen egyptiläiskokoelma, joka vanhan siirtomaavallan tyyliin on aika suuri. Rapenburgin varrella, lähellä kasvitieteellistä museota ja Sieboldhuisia oleva museo on mainio, mutta etenkin sen yläkertaan tehty aivan uusi ihmiskulttuurin historiaa läpikäyvä osa on todella hieno!

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Tässä museossa voi ihailla Ranskan presidentin lentotoilettia

Ke, 08/17/2016 - 10:35 Jari Mäkinen
Concirde 002:n WC

Tiedehenkisten paikkojen listaus jatkuu elokuun loppuun saakka, ja pysytään vielä Ranskassa. Itse asiassa hyvin lähellä edellistä paikkaa, sillä Pic du Midin observatoriolta on vain parin tunnin ajomatka Toulouseen. Siellä sijaitsee Aeroscopia, Euroopan uusin ilmailumuseo.

”KesälläJos missä, niin Toulousessa olisi pitänyt olla kunnollinen ilmailumuseo jo pitkään. Kyseessä on eurooppalaisen ilmailun pääkaupunki, mistä on lennetty 1920-luvulta alkaen maailman ääriin ja missä on valmistettu mitä erilaisimpia lentokoneita ensimmäisen maailmansodan hävittäjistä Concorde-yliäänimatkustajakoneiden kautta nykyisiin Airbuseihin sekä ATR-potkuriturbiinikoneisiin.

Mutta ei, ennen viime vuonna avattua Aeroscopiaa museon virka hoiti Airbusin tehtaan luona lentoaseman hylätyssä kulmassa ollut kaikenkarvaisten lentokoneiden parkkipaikka. 

Paikka oli ilmailufriikille hyvin jännä, mutta ei lainkaan sopiva ilmailuhistorian merkkipaaluille. Tarmacilla lepäsivät sään armoilla niin Caravellen, Concorden kuin alkuperäisen Airbusin prototyypit.

Koneista piti huolta pieni Ailes Anciennes -yhdistys (Vanhat Siivet), ja yleisö pääsi paikalle aina silloin tällöin, kun yhdistys piti ovia avoinna. Tosin silloin ovet olivat todella avoinna, koska kiinnostuneelle kävijälle näytettiin kaikki Concorden peräpyörästä omituisen Deux Ponts -lentokoneen yläkertaohjaamoon.

Idea kunnollisesta museosta eli jo pitkään, mutta 1980-luvulla se alkoi muuttua konkreettiseksi. Mutta kunnolla asia nytkähti eteenpäin 2000-luvun alussa, kun Toulousen ja Blagnacin kylän (missä lentoasema varsinaisesti sijaitsee) päättäjien vaihduttua.

Vuonna 2006 tulevan museon paikaksi valittiin Blagnacin lentokentän koilliskulmassa oleva alue, aivan Airbusin A380-koneille rakentaman kokoonpanohallin vieressä. Rakennukselle palkattiin arkkitehti ja museota alettiin kunnolla suunnitella.

Tosin nyt taas paikallispolitiikka heitti kapuloita rattaisiin, ja budjettileikkauksen vuoksi museota jouduttiin pienentämään kovasti siitä mikä oli ajatus. Tämän itse asiassa näkee museosta nyt, sillä sen paikalle mahtuisi melkein toinen mokoma lisää ja tällaisenaan se on hieman puolivalmiin tuntuinen. Mutta toki ihan hyvä näinkin!

Rakentaminen alkoi vuonna 2011, mutta sitten rakennusyhtiö meni nurin. Sen tilalle saatiin toinen, lisähintaa tietysti maksaen, ja viimein maaliskuussa 2014 rullattiin ensimmäiset koneet museon sisälle. 

Avajaisia vietettiin 13. tammikuuta 2015 ja seuraavana päivänä ovet avautuivat suurelle yleisölle.

Museon suuri lentokonehalli on pakattu täyteen. Ailes Anciennes -yhdistyksen koneiden lisäksi kokoelmassa on Ranskan kansallisen ilmailu- ja avaruusakatemian koneita sekä lentokoneenvalmistajien lahjoituksia, jotka muodostavat kattavan otoksen Ranskan siviili-ilmailusta 1950-luvulta alkaen Toulousen näkökulmasta. 

Sotilaskoneita on myös mukana, mutta vain muutamia. Niinpä Toulouse museo ei yritä astua Pariisin Le Bourget’ssa olevan ilmailu- ja avaruusmuseon varpaille, vaan se täydentää sitä.

Hallissa on kolme kookasta konetta, jotka ovatkin museon helmet: yliäänikone Concorden toinen valmistunut yksilö (ja samalla ensimmäinen sarjatuotantomalli), ensimmäinen Airbus A300 sekä Super Gubby -rahtikone, jolla ensimmäisten Airbusien osia kuljetettiin ympäri Eurooppaa olleista teollisuuslaitoksista loppukokoonpanoa varten Toulouseen.

Koneiden sisälle pääsee myös käymään: Super Gubbyn suuri rahtitila toimii myös elokuvasalina, A300:n sisäseiniä on korvattu läpinäkyvillä pleksilevyillä ja Concorden läpi pääsee kävelemään. 

Etenkin Concorde yllättää: sen sisätilat ovat matalat, matkustamo kapea, ikkunat pieniä ja ovi eriskummallinen, avattaessa osittain kasaan taittuva. Koska kyseessä oli Concorden prototyyppi, on sen sisällä koelentovarustusta – ja myös VIP-osa leveine nahkapenkkeineen: Ranskan presidentti Valéry Giscard d’Estaing käytti konetta valtiovierailuihin.

Ulkona museolla on vielä toinen Concorde sekä Caravelle, kone, joka tuli vanhemmille suomalaisille tutuksi Finnairin laivastosta 1960-luvulta 1980-luvun puoliväliin saakka. Niiden seurana ulkona seisoo Airbusin sotilaskuljetuskoneen A400M:n prototyyppi.

Toulousen alueen vanhempaa ilmailuhistoriaa esitellään kattavasti pienoismallein ja videoin. Kaikkiaan pienoismalleja on museossa nyt noin 30, ja osa niistä on todella hienosti tehtyjä.

 

Sisäkuvia
Sisäkuvia

Kymmeniä koneita taivasalla

Lisää lentokoneita löytyy museon vierestä, minne Ailes Anciennes -yhdistyksen "lentokonekaatopaikka" on nyt siirretty. Sitä on siistitty ja järjestelty, ja se on kerrassaan sympaattinen, koska siellä koneita pääsee kopistelemaan, koskettelemaan ja katselemaan. Niiden ohjaamoihin pääsee istumaan ja jos haluaa, niin myös renkaita voi potkia.

Museon jäsenet entisöivät niitä ja kertovat mielellään koneiden historiasta sekä siitä, mitä niille ollaan tekemässä. Koska englanti on ilmailun kieli, myös ranskaa taitamaton tulee toimeen. Sama pätee myös museoon, missä opasteet ja tekstit ovat englannin lisäksi espanjaksi.

Siellä kuningatar on ehdottomasti alla olevassa kuvassa oleva Breguet Deux-Ponts, eli “Kaksikerroksinen”. Koneharvinaisuudessa on kaksi kerrosta, ja matkustajaversiona siihen mahtui 59 matkustajaa yläkannelle ja 48 alakannelle. Tämä restauroitavana oleva kone on kuitenkin sotilaskäyttöön tehty rahtiversio 765 Sahara. Kun kauniisti pyytää, voi tämänkin koneen sisälle päästä ihmettelemään.

 

Airbusille kylään

Museosta pääsee myös useita kertoja päivässä kiertokäynneille Airbusien tehtaille. Airbus on ollut edelläkävijä Euroopassa teollisuusturismissa, ja sen tuotantolaitoksissa on ollut jo parinkymmenen vuoden ajan erityisesti kiertokäyntejä varten tehty reitti, mistä on päässyt katsomaan aitiopaikalta liikennelentokoneiden tekemistä.

Nyt yhden reitin sijaan tarjolla on kolme eri teemaista kiertokäyntiä: yksi näyttää yleiskatsauksen, toinen keskittyy superjumbo A380:n ympärille ja kolmas uusien tuotantolaitosten vihreyteen. Kyllä, käynnit ovat luonnollisesti Airbusin PR-toimintaa – mutta hyvällä maulla tehtyjä.

Aéroscopia

Nettisivu: musee-aeroscopia.fr

Avoinna joka päivä 9.30 - 18.00 (loma-aikaan klo 19 saakka). Ailes Anciennes-yhdistyksen konepuisto on avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 14-18 ja lauantaisin 9.30 - 18.00.

Osoite: Allée André Turcat, 31700 Blagnac.
Autolla saapuessa seuraa opastusta museoon tai tekstiä “Aéroconstellation”. Osoite näkyy myös yleisimmissä GPS-laitteissa. Toulousen keskustasta pääsee paikalle raitiolinjalla 1 suuntaan Aéroconstellation. Pysäkiltä (Beauzelle-Aeroscopia) joutuu toistaiseksi kävelemään rakenteilla olevan asuntoalueen läpi (viitoitettua reittiä pitkin) museolle noin 800 metrin matkan.

Huom: Airbus-käynnit ovat hyvin suosittuja ja opastuksia järjestetään ranskaksi ja englanniksi. Paikka kiertokäynnille kannattaakin tehtä etukäteen museon nettisivujen kautta!

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Tämä on maailman ensimmäinen korkean paikan observatorio – ja siellä voi käydä

Pe, 08/12/2016 - 10:57 Jari Mäkinen
Pic du Midin kupoleita

Pyreneiden huipulla, Ranskan eteläosassa lähellä Espanjan rajaa sijaitsee Pic du Midi. Se on eräs vuorijonon korkeimmista huipuista ja ensimmäinen, jolle aikanaan rakennettiin tähtitieteellinen observatorio. Nyt paikka elää uutta elämää turistikeskuksena, missä on edelleen tilaa myös tutkijoille.

”KesälläPyreneet eivät ole yhtä kuuluisat kuin Alpit ja suomalaiset eksyvät näille vuorille kovin harvoin, mutta se ei vähennä Pyreneiden kauneutta. Kun niitä lähestyy, ne nousevat jylhänä rintamana esiin horisontista ja muuttuvat lähemmäksi ajaessa yhä upeammiksi.

Ne ovat horisontista toiseen kurottava vuorenhuippujen ketju. Ja huipuista yksi on kuuluisin: Pic du Midi.

Tämä 2876 metrin korkeuteen nouseva huippu erottuu selvästi vuorijonon länsipuolella, Tarbesin kaupungin luota vuorille tullessa. Huippu ei ole selvästi korkein, mutta pienen pohdinnan jälkeen sen huomaa kyllä olevan viereisiä korkeamman. Lisäksi sen laella oleva möhkäle ja pitkä piikki tekevät siitä helposti erottuvan.

Möhkäle on tähtitieteellinen observatorio ja piikki on korkea TV- ja tietoliikennemasto.

310 vuotta historiaa

Pic du Midin tieteellinen tarina alkaa vuodesta 1706, jolloin François de Plantade, eräs ensimmäisistä tähtitieteilijöistä, kipusi sinne havaitsemaan täydellistä auringonpimennystä.

Paikka osoittautui mainioksi myös muihin tutkimuksiin, joten sinne noustiin tekemään tähtitieteellisten havaintojen lisäksi muun muassa ilmanpaineen mittauksia.

Varsinaista observatoriota huipulle alettiin rakentaa 1800-luvun lopussa: ensimmäinen havaintotasanne valmistui vuonna 1875 ja ensimmäiset pysyvät rakennukset vuonna 1882. Projektista vastasivat kenraali Charles du Bois de Nansouty ja insinööri Célestin-Xavier Vaussenat, joiden pienoispatsaat koristavat nykyisin vanhinta observatorion rakennusta (joka nyt on ravintolana).

Aluksi havaintolaitteet tuotiin paikalle kutakin havaintokertaa varten erikseen ja niitä käytettiin tasanteen päällä. Tähän tuli parannus vuonna 1907, jolloin Benjamin Baillaud asennutti vuorelle sen ensimmäisen kupolin ja sen sisälle teleskoopin. Kyseessä oli eräs aikansa suurimmista tähtitieteellisistä havaintolaitteista, 50-senttisellä linssillä varustetun kaukoputken.

Sen ensimmäinen kuuluisa havainto oli kuitenkin hieman kyseenalainen, sillä putkella otettiin vuonna 1909 aikansa parhaat kuvat Mars-planeetasta ja "varmistettiin" Marsin kanavien olemassaolo. Ne tosin ymmärrettiin myöhemmin Marsin pinnan värivaihteluiksi, jotka – etenkin vilkkaan mielikuvituksen kanssa – näyttivät kanavilta.

1900-luvun alussa observatorio laajeni, sinne tuotiin lisää teleskooppeja, rakennettiin useampia kupoleita ja havaintotasanteita, sekä asuintiloja laajennettiin.

Sähkö observatorioon vedettiin vuonna 1949, tosin jo sitä ennen käytössä oli pieni generaattori.

Vanhojen kivirakennusten lisäksi observatorio sai 1960-luvun alussa uuden, vaalean "yhteiskäyttörakennuksen". Nimi tulee siitä, että tähtitieteilijöiden lisäksi sitä käyttivät säätieteilijät, televisioantennin hoitajat sekä lentosuunnistukseen käytettyjen radiolaitteiden operaattorit.

Observatorion kulta-aikaa oli 1960-luku, jolloin sinne tuotiin useita uusia kaukoputkia. Ensinnä sinne asennettiin tykkiä muistuttava aurinkoteleskooppi, joka on edelleen (tosin paljon paranneltuna) käytössä.

Sitten, vuonna 1963 NASA rahoitti Pic du Midille uuden, 106-senttisellä peilillä varustetun teleskoopin, jonka tärkein tehtävä aluksi oli kartoittaa Kuu Apollo-lentoja varten. Sittemmin sitä on käytetty parhaimpien maapallon pinnalta otettujen planeettakuvien ottamiseen.

Atlantilta tuleva tasainen ilmavirtaus ja observatorion korkea sijainti tekivät siitä 1960-luvun parhaan paikan etenkin valokuvien ottamiseen, ja yhä edelleenkin muutamana päivänä vuodessa paikka kykenee luonnonmenetelmin samaan kuvanlaatuun kuin adaptiivisella optiikalla varustetut nykyaikaiset huipputeleskoopit.

Pic du Midin suurin kupoli rakennettiin 1980-luvulla ja sen sisälle laitettiin kaksimetrinen peiliteleskooppi. Kupoli oli aikanaan eräs ensimmäisistä ilman turbulenssia vähentämään suunniteltu kupoli, sillä sen aukko on vain putken suun kohdalla oleva reikä.

Hyvästä konseptistaan huolimatta teleskooppi ei kuitenkaan enää pärjännyt uudemmille Chilen, Havaijin ja Kanarian saarten kaukoputkille, joten mielenkiinto jo ikääntynyttä Pyreneiden observatoriota kohtaan hiipui. Lopulta, vuonna 1994 tehtiin päätös observatorion lopettamisesta.

Midi-Pyrénéen aluehallinto asettui kuitenkin päätöstä vastaan ja käynnisti suuren hankkeen observatorion pelastamiseksi sekä muuttamiseksi turistinähtävyydeksi. Tämä onnistui, observatoriota kunnostettiin ja muutettiin vuosien 1996 ja 2000 välisenä aikana, ja sen jälkeen Pic du Midistä on tullut alueen eräs vetovoimaisimmista nähtävyyksistä.

Ja mikä parasta, siellä tehdään edelleen tutkimusta. Etenkin aurinkoteleskoopit ovat voimissaan, kuten myös harrastajien operoima 60-senttinen kaukoputki.

Tervetuloa Pic du Midille!

Legendaarinen observatorio on siis nyt avoinna turisteille, ja paikalle pääsee kätevästi köysiradalta La Mongien hiihtokeskuksesta. Ylös vaijerin varassa kiikkuessa voi katsella muun muassa alla kiemurtelevaa tietä ylös Tourmalet-huippua, joka on eräs Tour de Francen klassikkonousuista.

Itse asiassa Tourmalet'n luota vie Pic du Midin luokse myös tie, mutta tie on tarkoitettu vain huoltoajoon, ja sen päässä olevalta tasanteelta täytyy nousta kävellen vielä noin 600 metriä ylös observatoriolle. Tie ja loppuvousu ovat kuitenkin erittäin hyviä patikointiin.

Köysiratoja on itse asiassa kaksi: ensimmäinen on suurempi hiihtokauden aikaan väkeä lähimmälle huipulle kuljettava hissi, ja sen jälkeen täytyy ottaa toinen, hieman pienempi kondoli, joka kulkee huimasti korkealla ylös observatoriolle. Korkeanpaikankammoisten kannattaa pitää silmät kiinni – ja lohduttautua sillä, että tätä uutta hissiä aiemmin ylös mentiin 1960-luvulla rakennetulla puhelinkopin kokoisella hissillä.

Hissillä, jonka sisällä kirjoittaja jäi havaintomatkallaan 1990-luvun alussa jumiin radan korkeimmalle kohdalle. Siinä ennätti katsoa maisemia!

Saapuminen hissillä observatoriolle on todella upea, sillä linnamaisesti kivestä tehty rakennelma piirtyy kauniisti sinistä taivasta vasten. Talvella se on lumipeitteinen ja sen reunoilla on jättimäisiä jääpuikkoja.

Pic du Midillä

Paikalla voi kierrellä nyt varsin vapaasti ja ammoiselta havaintotasanteelta voi katsella eri puolille vuoristoon. Osa teleskoopeista on hyvällä säällä auki. Ravintolassa voi syödä ja juoda, ja museokaupassa voi ostella kaikkea sellaista tavaraa, mitä museokaupoista yleensä voi ostaa.

Ja museo-osa itse on varsin mainiosti tehty. Se erittelee paitsi tähtitiedettä ja avaruutta yleensä, niin myös mutkittelee observatorion sisällä kertoen sen historiasta. Sisäänkäynti museoon tapahtuu jännästi hissillä, joka on kuin aikakone avaruusmatkalle.

Kenties vaikuttavin museossa olevista oikeista, vanhoista havaintolaitteista on 1939 käyttöön otettu koronagrafi. Kyseessä on Bernard Lyot'n kehittämä kaukoputki, jonka avulla voitiin ensimmäisen kerran tutkia Auringon ympärillä olevaa kuumaa kaasukehää muulloinkin kuin vain täydellisten auringonpimennysten aikaan. 

Pic du Midillä voi myös yöpyä, ja jos siihen riittää suinkin aikaa, kannattaa niin tehdä: tähtitaivas on paikalta erinomainen. Tässä auttaa se, että koko lähiseutu on eräs maailman harvoista virallisesti määritellyistä pimeän taivaan reservaateista. Kaikkien lähikylien katulamput ja muu valaistus on suunniteltu siten, ettei taivaalle hohda yhtään ylimääräistä valoa.

Myös huonolla säällä Pic du Midi on erittäin vaikuttava! Tähtiä tai taivasta ei silloin juuri näy, mutta myrskyn kokeminen vuorenhuipulla (turvallisissa oloissa) auttaa kunnioittamaan luonnonvoimia – ja ennen kaikkea oikullista vuoristosäätä.

Lisätietoja museosta ja mahdollisuus yöpymisen varaamiseen on Pic du Midin nettisivuilla osoitteessa picdumidi.com. Nettisivusto on valitettavasti vain ranskaksi, mutta observatorion matkapuhelinapplikaatio (joka toimii myös museo-oppaana) on myös englanniksi ja tietoa paikasta on muillakin kielillä Pyreneiden turistioppaassa.

Paikka on avoinna ympäri vuoden. Vierailua paikalle suunnitellessa kattaa ottaa huomioon se, että kovalla tuulella köysiradat eivät toimi.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Ikkunoita desingteollisuuteen

Ti, 08/02/2016 - 11:14 Jari Mäkinen
Vitra Design Museum

Kesäinen museokierros jatkuu ja nyt liikutaan tieteen, tekniikan ja taiteen rajalla: esittelyssä on Baselissa, Sveitsissä, sijaitseva Vitra-yhtiön museo ja näyttelytila.

Vitra on sveitsiläinen huonekaluja valmistava yritys, joka on ollut 1950-luvun lopulta alkaen design-henkisten ihmisten suosiossa. Alun perin liikehuoneistojen sisustuksia valmistanut firma alkoi tuottaa silloin myös tavallisille kuluttajille tarkoitettuja huonekaluja, joiden suunnittelijat ovat – etenkin nykyisin – kuuluisia: esimerkiksi Charles ja Ray Eames ja sittemmin Verner Panton. Suunnittelijalistalla on myös mm. suomalainen Eero Saarinen.

Erityisen kiinnostavan Vitrasta tekee pari seikkaa: ensinnäkin se oli – ja on – hyvin moderni ja monissa tulevaisuuteen sijoittuvissa elokuvissa on runsaasti Vitran tuotteita, ja toiseksi, yhtiö on flirttaillut koko historiansa ajan arkkitehtuurin ja tuotesuunnittelun välillä tieteellinen pilke silmäkulmassa.

Tämän näkee hyvin yhtiön alkuperäisten tehtaiden viereen Baselin lluona rakennetussa Vitra -designmuseossa ja sen ympärille muodostuneessa VitraCampus -kompleksissa.

Alkuperäinen rakennus oli vuonna 1989 avattu, Frank Gehryn suunnittelema rakennus (yllä), joka toimii vaihtuvien huonekalusuunnitteluun liittyvien näyttelyiden pitopaikkana. Viime aikoina useat näistä ovat liittyneet enemmän tai vähemmän suoraan ergonomiaan, ja ovat olleet hyvin kiinnostavia myös tieteellisin silmin katsoen.

Nyttemmin rakennus on saanut rinnalleen koko joukon muita taloja, joista suurin on 2010 avattu Herzog & de Meuronin suunnittelema VitraHaus. Se pitää sisällään yhtiön myyntinäyttelyn, joka on kuitenkin ujutettu mukaan takavuosien tuotteiden ja niiden taustasta kertovien osastojen sekaan. Monet huonekalujen valmistukseen sekä esimerkiksi työtilojen suunnitteluun liittyvien asioiden esittelyt ovat hyvin kiinnostavia, ja niitä voi tutkistella myös ilman ihan suoraa yhteyttä yhtiöön.

 

Vitra-näyttelyä

VitraHausin vieressä on myös koko joukko design-henkisiä rakennelmia, joilla on suora tieteellinen yhteys: on pieni aurinkovoimalla toimiva autonominen kesämökki, jännällä kellolla koristeltu näkötorni ja Richard Buckminster Fuller -tyylinen halli.

Kävijät pääsevät myös visiitille yhtiön tehdasalueelle, missä on lisää arkkitehtuurihelmiä – joita tosiaankin voi ihailla niin esteettisesti kuin myös tieteellisteknisesti. Vitrassa ne molemmat yhdistyvät mainiosti.

VitraCampus, missä museokin sijaitsee, on Baselin itäpuolella Weil am Rheinissä ja lisätietoja siitä on netissä: www.vitra.com/en-br/campus

 

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Hiukkasen fysiikkaa Genevessä

Su, 07/31/2016 - 12:29 Jari Mäkinen
Microcosm

Zürichin museon jälkeen suunnataan Sveitsin ranskankieliseen osaan, Geneveen. Kaupungissa on paljon kansainvälisiä organisaatioita, joista yksi on Euroopan hiukkastutkimuskeskus CERN. Sillä on aivan upea museo – tai itse asiassa kaksi sellaista.

”KesälläCERN sijaitsee Genevessä Meyrinin kaupunginosassa aivan Sveitsin ja Ranskan rajalla hyvin lähellä kaupungin lentoasemaa. Sieltä noustessa tai sinne laskeutuessa saattaakin huomata ikkunasta omituisia rinkulamaisia rakennelmia, 50-lukuisia teollisuusrakennuksia, 70-lukuisia toimistotaloja sekä aivan uuden metallisen pallon, jotka kaikki kuuluvat CERNin ydinkampukseen.

Itse tutkimuskeskus on levittäytynyt LHC-kiihdyttimen myötä laajemmallekin alueelle, mutta paikalle tulevan yleisön kannalta tällä ei ole merkitystä: vain keskuspaikassa oleviin museoihin pääsee ilman erikoisjärjestelyjä käymään.

Tiedeturistin kannalta kiinnostavia kohteita on siis kaksi. Ensimmäinen on CERNin museo, nimeltään Microcosm, eli Mikrokosmos.

Se on CERNin kampusalueella sisäänkäynnin luona, ja siellä on paljon hiukkastutkimuksen historiaan liittyviä laitteita (muun  muassa tietokone, jolla WWW kehitettiin), osia vanhoista hiukkaskiihdyttimistä sekä hyvin havainnollinen osasto, missä kerrotaan hiukkastutkimuksesta sekä hiukkasfysiikasta laajemmin.

Näyttelyssä voi mennä myös ikään kuin kiihdyttimen sisään ja ihailla mm. LCH-kiihdyttimen koeaseman täysikokoista mallia. Nykyinen näyttely uudistettiin vuoden alussa, joten se on vielä nyt paitsi tuore ilmeeltään, niin myös ajan tasalla sisällöltään.

Alun perin Microcosm oli ainoa CERNin yleisölle avoin kohde, mutta nyt sitä täydentää tien toisella puolella oleva 40 metriä halkaisijaltaan oleva upea metallinen pallo, jonka sisällä on toinen hiukkasfysiikkaa esittelevä näyttely.

 

Tämä Globe ei ole virallisesti CERNin oma näyttely, vaan paikka on Globe of Science and Innovation -säätiön hallinnoima paikka, joka avattiin paikalla vuonna 2004 CERNin 50-vuotisjuhlan kunniaksi.

Sen sisällä on "Hiukkasten maailma" -niminen interaktiivinen näyttely, joka kertoo hieman yleisemmällä tasolla kuin CERNin oma näyttely hiukkasfysiikasta sekä hiukkasten tutkimisesta; Globen näyttely on lisäksi hyvin interaktiivinen ja paikka sinällään, suuri pallo, on arkkitehtonisesti kiinnostava. Se olikin aluksi "vain" kahden geneveläisarkkitehdin, Hervé Dessimoz ja Thomas Büchin Neuchâtelissä vuonna 2002 olleeseen kestävän kehityksen näyttelyyn tekemä esimerkkirakennus, jolle näyttelyn jälkeen keksittiin loppusijoituspaikka CERNin naapurista.

CERNin alueelle pääsee Genevessä kätevimmin raitiovaunulla: linja 18:n päätepysäkki on CERN ja se lukee kaikissa liikennekartoissa ja raitiovaunuissakin. Myös bussilinja Y vie perille Meyrinin tutkimuskompleksiin.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Mitä tehdä Hong Kongissa? Mene avaruusmuseoon!

To, 07/28/2016 - 19:28 Jari Mäkinen

Nyt olen jälleen puolueellinen: Hong Kongissa on komea tiedemuseo, mutta suosittelen kaupungin kaikista lukuisista tiedekiinnostavista kohteista kuitenkin kohtalaisen pientä ja hieman huomaamatonta Avaruusmuseota

Aivan aluksi kuitenkin varoitus: museoon ei kannata mennä juuri nyt, sillä sen näyttelyt on suljettu remontin vuoksi.

Nettisivujen mukaan työt jatkuvat koko tämän vuoden 2016 ajan, mutta museon yhteydessä oleva laajakangaselokuvateatteri ja planetaario ovat avoinna. Filmejä kannattaa kuitenkin mennä katsomaan mieluummin tiedekeskukseen. 

Vuonna 2012 näyttelyosastot olivat jo hieman väljähtyneitä, mutta silti kiinnostavia. Kenties niitä ei oltu kuin perushuollettu ja täydennelty sitten vuoden 1980, jolloin museo avattiin.

Kuten yleensä tällaisissa museoissa, niissä kerrottiin avaruuslentojen historiasta pääasiassa videoin, seinätauluin ja pienoismallein, kun taas nykypäivästä selittävissä paikoissa oli mukana myös erilaisia esineitäkin. Esimerkiksi avaruussukkulaa esiteltiin täysikokoisen, luonnollisen näköisen sukkulan nokan avulla, ja sen vieressä oli runsaasti erilaisia Yhdysvaltain avaruuslentoihin liittyviä tavaroita.

Erityistä museossa oli osasto, missä pääsi testaamaan itseään erilaisissa astronauttikoulutuslaitteissa – tai sen kaltaisissa vempeleissä. Niissä pääsi pyörimään ja keikkumaan, ja tehtävänä oli samalla esimerkiksi ohjata pientä avaruuskapselia avaruudessa. Toivottavasti uudistetussa museossa tätä puolta on säilytetty ainakin nykylaajuudessaan, sillä vempeleet olivat jännempiä ja todellisempia kuin monissa tiedekeskuksissa.

 

Hong Kongin läntisen historian ansiosta paikalla oli myös muuta kuin kiinalaista materiaalia, mutta Kiinan nykyisen varsin aktiivisen avaruustoiminnan ansiosta tämä kiinalaisanti oli jo tuolloin pari vuotta sitten museon kiinnostavinta antia.

Esillä oli jo tuolloin kuuluotaimen malli, Shenzhou-avaruuslentäjien vaatteita sekä varusteita ja muuta kiinalaista avaruustekniikkaa. Koska Kiina panostaa tällä haavaa runsaasti avaruuslentoihin ja näitä esitellään runsaasti maan muissa suurkaupungeissa, onkin todennäköistä, että tätä puolta parannetaan nyt käynnissä olevassa remontissa.

Jos ensi vuoden puolella olette siis menossa Hong Kongiin, niin käyntiä ei kannata jättää tavallisten turistikohteiden katseluun, vaan lisätä listalle avaruusmuseo. 

Se sijaitsee kaupungin ydinkeskustasta katsottuna joen vastarannalla, Kowloonin eteläkärjessä,  aivan joen yli seilaavien lauttojen (Star Ferry) sataman sekä Tsim Sha Tsuin aseman vieressä.

Samassa rakennuskompleksissa on myös Hong Kongin taidemuseo ja kulttuurikeskus, missä järjestetään konsertteja sekä erilaisia esityksiä. Tsim Sha Tsuin alueella on myös valtava ostoskeskus sekä ravintoloita; niistä katsottuna keskustan päällä iltaisin oleva lasershow on varsin komeaa katsottavaa. 

Myös Hong Kongin tiedemuseo sekä sen vieressä oleva Hong Kongin kaupunginmuseo ovat suhteellisesti ottaen varsin lähellä, sillä ne sijaitsevat Tsim Sha Tsuin toisella puolella, idässä.

Mutta siis: museo on nyt suljettu ja sen avoinna olo kannattaa tarkastaa ennakkoon museon nettisivuilta (jotka koko näyttelyn tapaan Hong Kongin brittihistorian ansiosta ovat myös sujuvaksi englanniksi).

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Taivaallinen alus ja levitaatiojuna Shanghaissa

Ke, 07/27/2016 - 21:26 Jari Mäkinen
Shanghain tiede- ja tekniikkamuseo. Kuva: Wolfgang Staudt

Aiemmin sanottiin, että Amerikassa kaikki on suurempaa ja komeampaa kuin muualla. Nykyisin sama tuntuu pätevän Kiinaan. Hyvä esimerkki tästä on Shanghai, missä tiedehenkiselle turistille riittää kovasti katsottavaa.

”KesälläPeking ei ole suinkaan Kiinan suurin kaupunki, sillä siellä on "vain" noin 21 miljoonaa asukasta. Väkimäärän mukaan laskettuna suurin on Guangzhou, jonka alueella vipeltää yli 44 miljoonaa kiinalaista, mutta kun luokitteluperusteeksi otetaan kaupungin itsensä alueella oleva väkimäärä – ei koko ympäristöä – on suurin kaupunki Shanghai. Lähes 25 miljoonaa ihmistä.

Ja kaupunki kasvaa niin nopeasti, että kun lentoasemalta tulee kaupunkiin ja vertaa maisemaa takaisin lentokentälle mennessä, tuntuu siltä, että tien varrelle on pullahtanut pari kaupunginosaa lisää. 

Kaupunki sinällään on näkemisen arvoinen, sillä historiallisia muistomerkkejä ja muutamia vanhoja taloja lukuun ottamatta se on rakennettu (tai uudistettu) ihan vastikään. Rahasta ei ole ollut nyt pulaa, ja niinpä kuvaruutuja, valoja ja kaikenlaista härpäkettä on joka puolella. Vempeleistä innostunut teknofriikkikin hengästyy Shanghaissa vaeltaessaan.

Siksipä hektistä menoa kannattaa mennä pakoon vaikkapa kaupunkin keskusta-alueen suurimpaan puistoon, Century Parkkiin Pudongissa. Siellä puolestaan hyvä paikka rauhoittumiseen on Shanghain tiede- ja tekniikkamuseo, joka sekin on jättiläinen. Siellä on 65 500 neliömetriä näyttelytilaa, 13 erilaista pysyvien näyttelyiden osastoa ja neljä erilaista elokuvateatteria.

Tai itse asiassa rauhoittuminen onnistuu oikeastaan vain teattereissa (vaikkapa avaruusaiheista IMAX-elokuvaa katsoen) tai vanhaa kiinalaista tiedettä sekä tekniikkaa esittelevässä näyttelyosastossa. Siellä on esillä muun muassa mainio kokoelma erilaisia raketteja, kompassi ja paljon muita keksintöjä, jotka ovat kotoisin Kiinasta.

Muut näyttelyosastot ihmisen sisuksista robottien avaruustutkimukseen ovat hienoja, mutta tyyliltään varsin räiskyviä. Rauhoittujan kannalta tämä ja suuret kiinalaiskoululaisryhmät eivät ole hyvä asia, mutta ellei tätä oteta huomioon, ei osastoja voi kuin kehua. On pianoa soittava robotti, Shenzhou-avaruuskapseli, satelliitteja ja interaktiivisia vempeleitä joka kulmassa.

Kiina selvästi haluaa näyttää parastaan, ja sillä on paljon näytettävääkin. Lisäksi museota kiertäessä käy hyvin selväksi, että Kiina haluaa kouluttaa lapsiaan sellaisiksi, että he ymmärtävät tiedettä ja tekniikkaa – he ymmärtävät, että siinä on tulevaisuus.

Eikä vain tulevaisuus, sillä Kiinan nykyinen hohto perustuu vain siihen. Tässä mielessäkin on suomalaisittain erittäin ikävää huomata taas kerran, että samaan aikaan kun Suomessa tästä kaikesta nipistetään ja ilmapiiri on erittäin tiedevastainen, innostaa Kiina nuorisoaan insinööreiksi ja tutkijoiksi. Kun pelkästään Shanghaissa on siis tuo noin viisi kertaa Suomen väkimäärä, ei pohjoisella maallamme ole paljoakaan sanottavaa kilpailussa idän maita vastaan...

Mutta ilman näitä ajatuksiakin museo on ehdottomasti käynnin väärti. Sinne on myös helppo päästä, sillä museolla on oma metroasemansa:

Museossa käy vuosittain noin kolme miljoonaa kävijää. Oma metroasema on siksi tarpeen!

Mitä museoihin tulee, niin Shanghain luonnonhistorian museo sekä Shanghain kaupunkisuunnittelumuseo ovat myös käynnin väärti; kummatkin ovat moderneja ja hyvin tehtyjä, ja paneutuvat aiheeseensa huolella sekä myös englanninkielisin tekstein. Luonnonhistoriallisessa museossa on mm. hienoja dinosauruksia ja kaupunkisuunnittelu antaa paitsi hyvin kuvan Shanghain historiasta, niin myös siitä miten megakaupunkia oikein voidaan rakentaa edes jokseenkin järkevästi sekä suunnitelmallisesti.

Transrapid!

Ja sitten vielä on luonnollisesti magneettilevitaatiojuna, joka on paitsi kätevin tapa kulkea kaupungin ja lentoaseman välillä, niin myös kiinnostava kohde sinällään. Magneettien varassa leijuva, hiljainen sekä tasainen kyyti 430 kilometrin tuntinopeudella on huima kokemus!

Junan kaupunginpuoleisen aseman yhteydessä on myös Maglev-museo, missä kerrotaan tarkemmin magneettilevitaation periaatteesta ja tekniikasta.

Kyseessä on yksi neljästä maailman toiminnassa olevista maglev-radoista; muut ovat Kiinan Changshassa, Linimossa, Japanissa, ja Incheonin lentoasemalla Koreassa.

Transrapid

Kuvat: Kirjoittaja ja Wolfgang Staudt

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

10 knoppia Tokiossa jokaiselle tieteestä ja tekniikasta kiinnostuneelle

Ke, 07/20/2016 - 09:10 Jari Mäkinen
Miraikan

”KesälläTiedemuseokierros jatkuu Japanissa, joka sinällään on jo kuin suuri teknologian näyteikkuna – elektroniikkaa ja vempeleitä on joka puolella, joskin niille vastapainoa tarjoavia puistoja ja temppeleitä on niitäkin.

Niinpä luettelo Tokion tiedekiinnostavuuskohteista kannattaisikin aloittaa Ueno-puistolla, joka sinällään on varsin kaunis ja rauhallinen keidas kiireisen megasuurkaupungin keskellä.

Mutta asiaan, tällä kertaa lyhyesti ja listan muodossa:

1. Kansallinen luonnon ja tieteen museo

Tämä on suuri ja kattava yleismuseo tieteestä ja tekniikasta. Siellä on niin vanhojen laitteiden ja instrumenttien, eläimien ja kasvien näyttelyosastoja kuin uudempaakin esineistöä; kenties ainutlaatuisin esillä oleva kappale on Hayabusa-luotaimen mukana tuotu mikroskooppinen hitunen asteroidin pinnalta. Sitä tutkitaan luonnollisesti mikroskoopilla.

Nelikerroksinen päärakennus ja sen vieressä oleva toinen näyttelyhalli sekä puutarha sijaitsevat aivan Uenon rautatieaseman vieressä, ja jos Tokiossa ei ennätä muissa museoissa käymään, niin tänne kannattaa mennä. Ja jos on vähänkin aikaa, sillä viihtyy helposti yhden päivän.

2. Tokion tiedekeskus

Jos luonnon ja tieteen museo on perinteinen tiedemuseo, on Tokion tiedekeskus puolestaan varsin perinteinen Heureka-tyyppinen tiedekeskus: siellä on erilaisia laitteita ja näyttelyvempeleitä, joilla selitetään tieteen ja tekniikan perusasioita. Talossa on viisi kerrosta, ja niissä huomio keskittyy kovasti japanilaisittain tärkeisiin teollisuusaloihin: elektroniikkaan, robotteihin, autoihin ja teollisuuteen yleensä. 

Suuri osa keskuksen opasteista on vain japaniksi, mutta onneksi suurin osa niistä on erittäin helppoja hahmottaa myös ilman opasteita. Kitanomarun puistossa aivan Keisarin palatsin luona oleva rakennus sinällään on myös näkemisen arvoinen!

3. Miraikan - Kansallinen innovaatioiden ja tulevaisuuden tekniikan museo

Odaiban keinotekoisella saarella Koton kaupunginosassa oleva Miraikan on vähän kuin Tokion tiedekeskus, mutta pienempi ja keskittynyt – ainakin periaatteessa – enemmän tulevaisuuden tekniikkaan. Tosin sen mannekiinina on Hondan Asimo -robotti, joka sinällään on jo hieman vanhentunut. Sama pätee museoon, missä on kuulemma kiinnostavia erikoisnäyttelyitä, mutta hieman varttuneempi ei jaksa tästä museosta innostua. Lapsille jälleen paikka on kerrassaan hauska.

Otsikkokuvassa on Miraikanin keskusaula.

4. Maanjäristyssimulaattori

Tämä on hurja paikka! Tokion pelastuslaitoksen järistyssimulaattorissa voi kokea itse, miltä voimakas järistys tuntuu ja mitä sen aikana voi tehdä – sekä mitä pitäisi tehdä. Tämä on erittäin hyödyllistä myös turisteille, ja siksi tänne kannattaisikin suunnata jo matkan ensimmäisenä päivänä. Paikka on tarkoitettu koululaisryhmille, mutta se on avoinna myös turisteille.

Toinen samankaltainen paikka on "Tokion Rinkain Onnettomuusestämispuisto", eli Tokion alueen pelastuskeskus. Jos ja kun kaupunkia kohtaa joskus jokin suuri onnettomuus – kuten voimakas maanjäristys – pääsee laajaan puistoon turvaan ja siellä on ensiapukeskus, pelastuskeskus ja operaatiokeskus. Ja siellä on myös koulutuskeskus, mutta se on erikoistunut 72 tuntia kestäviin onnettomuussimulaatioihin, joissa jäljitellään tapahtumia myös järistyksen jälkeen. Ellei sitä halua tehdä, voi tiloissa voi myös oppia nopeasti toimenpiteet maanjäristysten varalta. Pääkohderyhmä täälläkin ovat koululaiset, mutta muutkin pääsevät sisälle.

5. Kaasutiedemuseo

Kaasutiedemuseo on hupaisa, pieni Tokion kaasulaitoksen ylläpitämä tiedekeskus, joka kertoo kaasusta ja sen käytöstä. Sopii erityisesti japania taitaville lapsille, mutta on aikuisemmille ulkomaalaisille lähinnä kuriositeetti. 

6. Meritiedemuseo (englanniksi vain tämä esite)

Miraikan-tiedekeskuksen vieressä Koton kaupunginosassa on laivan muotoinen rakennus, joka pitää sisällään Tokion merimuseon. Se pitää sisällään varsin kiinnostavan näyttelyn merentutkimuksesta ja meritekniikasta, mutta valitettavasti juuri nyt koko museon päänäyttely on suljettuna. Sen sijaan museon vieressä ulkona oleva Japanin ensimmäinen napatutkimusalus Soya on avoinna ja sen sisälle pääsee ihmettelemään. Museon puistossa on myös erilaisia näyttelyesineitä.

Kun museo avautuu ensi vuonna, on toivottavasti sen näyttelyyn lisätty myös englanninkielisiä tekstejä, sillä aiemmin kaikki oli lähestulkoon vain japaniksi (kuten nettisivutkin yhä edelleen).




7. JAXAn vierailijakeskus

Japanin avaruustutkimusviraston JAXAn päärakennus sijaitsee Chofun kaupunginosassa, ja sen yhteydessä on myös pieni näyttely. Koska JAXAn toimet kattavat avaruuslentojen ja -tutkimuksen lisäksi myös ilmailututkimuksen, kerrotaan näyttelyssä myös aeronautiikan tutkimuksesta.

Kiinnostavampi paikka tässä mielessä on Tsukuban avaruuskeskuksen näyttely ja Space Dome, jotka ovat noin puolentoista tunnin junamatkan päässä Tokion koillispuolella. Tsukuban avaruuskeskus on Japanin tärkein avaruustutkimus- ja teknologiakeskus.

Paikka ja sen vierailijakeskus ovat käynnin väärti, tosin avoinnaolo kannattaa aina tarkistaa etukäteen, koska testit ja muut operationaaliset toimenpiteet sulkevat aina välillä yleisön sisäänpääsyn alueelle. Alla on vierailijakeskuksen kartta; siitä näkee, että esillä on myös suurin japanilainen kantoraketti, H-II.

Tsukuban avaruusvierailijakeskuksen kartta

Lopuksi vielä kolme erikoiskohdetta elektroniikan ihmettelemiseen, mutta niihin liittyen vielä yksi yleisempi menovinkki: Akihabaran elektroniikkahelvetti. Se on kokonainen kaupunginosa, joka on täynnä erilaisia laitteita ja vempeleitä. Se on samanaikaisesti upea ja hyvin vaarallinen paikka meille vempelefriikeille!

8. Toshiba Science Museum

Elektroniikkayhtiö Toshiban museo ja näyttely (sekä myyntinäyttely) sijaitsevan Tokion eteläpuolella sijaitsevassa Kawasakin kaupungissa. Paikkaa voi pitää oikeana tiedemuseona, sillä siellä on paljon kiinnostavia – pääosin interaktiivisia – vempeleitä, joilla pääsee kokemaan miltä tulevaisuus tuntuu. Ainakin siis tulevaisuus sellaisena, kun se nyt kuvitellaan.

9. Sony Explorascience Museum

Sonyn näyttelytila keskittyy valoon, ääneen ja viihteeseen, ja kaiken esillä olevan tarkoituksena on lähinnä saada aikaiseksi vau-efektejä. Ja siinä se onnistuu. Erityisen jännä on 3D-tekniikkaa esittelevä osasto.

10. The Panasonic Showroom

Ja vielä lopuksi yksi samanlainen "museo", nyt Panasonic-yhtiön tekemä. Tämän erikoisuus on Nintendo-teemainen peliosasto sekä kestävään kehitykseen sekä ympäristönsuojeluun liittyvän elektroniikan esittely.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Toyotasi on oikeasti Toyoda ja se on täältä kotoisin

Ti, 07/19/2016 - 10:25 Jari Mäkinen
ensimmäinen Toyota-auto

”KesälläKiinnostavien tiede- ja/tai teknologiapaikkojen kierros rantautuu nyt Japaniin ja vuorossa on eräs nousevan Auringon maan teknologiakeskuksia: Nagoya.

Satunnainen turisti ei yleensä eksy Nagoyaan, mutta sinne menemiseen on monta syytä. Ensinnäkin lentojen hinnat sinne ovat trendikkäämpiä kaupunkeja edullisempia ja hintataso paikan päällä on myös edullisempi, toiseksi sieltä pääsee liikkumaan nopeasti Shinkansen-luotijunilla niin etelään Osakan ja Kioton suuntaan kuin ylös Tokioonkin, ja kolmanneksi paikkakunnalla on useita kiinnostavia museoita.

Kenties suurin ja jännin näistä on erään Toyota-nimisen autovalmistajan historiaa esittelevä museo, joka on koko nimeltään Toyotan historiallinen teollisuus- ja teknologiamuseo

Vaikka Toyota tunnetaan nykyisin ennen kaikkea autoistaan, sai yhtiö alkunsa tekstiiliteollisuuden laitteista. Sakichi Toyoda kehitti 1800-luvun lopussa Japanin ensimmäiset koneistetut kangaspuut ja vuonna 1918 hän perusti omaa nimeänsä kantavan yrityksen. 

1920-luvulla Toyodan poika Kiichiro markkinoi yhtiön tuotteita muun muassa Yhdysvalloissa ja Euroopassa, ja hän kiinnostui autoista sillä seurauksella, että yhtiö alkoi valmistaa niitä itse vuonna 1936. Otsikkokuvassa on ensimmäinen Toyotan tuotantoauto, AA-niminen sedan tuolta vuodelta.

Toyotan museossa tarina alkaa kuitenkin puuvillan käsittelyyn tehdyistä koneista.

Niitä, ja niiden erilaisia malleja käydään läpi hyvinkin seikkaperäisesti, ja myös kangasteollisuudesta keskimääräistä kenties vähemmän innostunut löytää aiheesta paljon kiinnostavaa. Ja ellei muuta, niin viime vuosisadan alun tekniikka on aina kiinnostavaa. 

Myös rakennus, missä puuvillankäsittelyä esitellään, on vanhan kaltainen ja matala, mikä sopii niille oikein hyvin.

Kun tarina siirtyy seuraavaan vaiheeseen, autoihin, laajenee myös näyttelytila suureksi halliksi. Välitilassa autohalliin mentäessä on otsikkokuvan ensimmäinen auto, moottoreita sekä erilaisia autonosia, joiden jälkeen sisäänkäynti autohalliin on varsin näyttävä: koko suuri halli autorivistöineen ja autojen kokoonpanossa käytettäviä robotteja (toimivia sellaisia) sisältävä halli avautuu eteen varsin upeana.

Jännittävintä museossa on kenties autojen kokoonpanolinjat ennen ja nyt, sekä luonnollisesti tulevaisuuden tuotteet, joita Toyota on tekemässä. Japanilaiseen tapaan museossa kaikki on juuri paikallaan, interaktiiviset näytöt toimivat ja joka paikassa on robotin tapaan toimivia oppaita. Tosin myös japanilaiset koululaisryhmät etenevät museossa kuin pienet laumat, ja meikäläiset satunnaiset länsituristit ovat siellä joukossa.

Museoon pääsee kätevästi esimerkiksi Nagoyan hop-on hop-off -turistibussilinjalla, minkä kyytiin on kätevä hypätä esimerkiksi päärautatieasemalla.

Toyotan pääkonttori sijaitsee Aichissa noin 35 minuutin junamatkan päässä Nagoyasta, ja siellä on erillinen automuseo.

Autohalli

Toinen liikenneaiheinen, todella kiinnostava museo Nagoyassa on Japanin rautateiden SCMaglev- ja rautatiemuseo. Siellä on esillä 39 täysikokoista junaa, joiden joukossa on ensimmäiset Shinkansen-luotijunat 1970-luvun alusta.

Näyttelyn helmi on kuitenkin MLX01 -magneettilevitaatiojunan koemalli, jolla japanilaiset testasivat mahdollisuutta tehdä Shinkansenien seuraava sukupolvi magnev-periaatteella; näillä näkymin junat ovat kuitenkin perinteisiä. Tosin "perinteisten" junien koekappaleet, joita museossa on monta, ovat myös varsin futuristisia.

Kolmas käynnin arvoinen museo paikkakunnalla on Nagoyan sataman akvaario ja merimuseo. Suurikokoinen kompleksi pitää sisällään useita eri kokoisia altaita, joissa on eri merialueiden kaloja sekä muita vedeneläviä, mutta esillä on myös varsin jännittävä alus: Japanin ensimmäinen Etelämantereen tutkimuksessa käyttämä jäävahvistettu alus Fuji. 100 metriä pitkä, 11 metriä leveä ja 22 metriä korkea alus laskettiin vesille vuonna 1965 ja se seilasi eteläisiä meriä 245-henkisen miehistön voimin 18 vuoden ajan, ennen kuin se pelastettiin romutukselta Nagoyan satamaan.

Aivan Fujin vieressä on satama-alueen yläpuolelle nouseva havaintotasanne, mistä voi ihmetellä Japanin suurimman rahtisataman toimintaa.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita